KGB-kenraali avautuu ensi kertaa vuodesta 1988: Näin Viro välttyi verenvuodatukselta
Heikki Hakala | 26.05.2018 | 09:46- päivitetty 26.05.2018 | 09:57
Karjalaistaustainen Karl Kortelainen raottaa salaisuuden verhoa poikkeuksellisessa haastattelussa.
Virossa käytiin 1980-luvun loppuvuosina kiihkeää kamppailua itsemääräämisoikeuden ja kansalaisvapauksien palauttamisen puolesta. Neuvostovaltaa vastaan suunnattu vastarinta johti lopulta maan itsenäisyyden palauttamiseen elokuussa 1991.
Vaikka niin sanottu laulava vallankumous oli luonteeltaan korostetun rauhanomainen, voimankäytön uhka oli Kremlin turvallisuuskoneiston taholta tuolloin alituisesti läsnä. Yhtenä riskialtteimmista vaiheista on pitkään pidetty kesää 1988, jolloin Neuvostoliiton puolustusministeri, sotamarsalkka
Dmitri Jažov kävi yllättäen salamyhkäisellä vierailulla Virossa.
Marsalkka Jažovin vierailuun ja sen taustoihin saatiin tällä viikolla uutta valaistusta, kun virolainen
Maaleht julkaisi synkkämaineista neuvosto-Viron KGB:ta 1980-luvulla johtaneen kenraaliluutnantti
Karl Kortelaisen harvinaisen
haastattelun.
88-vuotias, taustaltaan venäjänkarjalainen Kortelainen kertoo muistavansa edelleen hyvin neljän korkea-arvoisen henkilön tapaamisen Viron sosialistisen neuvostotasavallan ministerineuvoston residenssissä Keila-Joalla. Päivämäärä oli 14. kesäkuuta 1988.
– Teillä Virossahan on kirjoitettu, että silloin olisi suunniteltu, kuinka [Viron] kansanrintaman aloitteesta [Tallinnan] laulukentälle kesäkuun 17. päiväksi kutsuttu suurkokous hajotettaisiin sotilaallisin voimakeinoin, Kortelainen sanoo.
Moskovassa asuva Kortelainen muistaa Keila-Joan Meremõisan unohtumattoman kauniina paikkana, jossa ovat lomailleet niin neuvostoajan kommunistijohtajat kuin 1930-luvulla myös Viron ensimmäinen presidentti
Konstantin Päts.
– Kun palvelin vuosina 1982-90 valtion turvallisuuskomitean [KGB] johtajana Virossa, minullakin oli siellä virkahuvila numero 7, hän toteaa.
Minkäänlaisista väkivaltaisista toimista ei Kortelaisen mukaan kesäkuun 1988 Meremõisan tapaamisessa keskusteltu. Puheet panssarijoukkojen lähettämisestä Tallinnan laulukentälle hän tyrmää täytenä pötynä.
Hän vahvistaa marsalkka Jažovin olleen paikalla, mutta kiistää tapaamisen kaikki yhteydet Neuvostoliiton silloisiin sisäisiin jännitteisiin.
Puolustusministerin yllätysvierailu liittyi hänen mukaansa yksinomaan Baltiassa käynnissä olleisiin laajamittaisiin sotaharjoituksiin, joiden valmistelut oli aloitettu jo kuukausia aikaisemmin.
Meremõisassa Jažovia isännöivät neuvosto-Viron kommunistipuolueen johtaja
Karl Vaino ja hänen seuraajakseen jo samana kesänä noussut
Vaino Väljas. Paikalla oli Kortelaisen mukaan myös Viron neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtaja
Bruno Saul.
”Ei missään tapauksessa”
KGB-kenraali Kortelainen torjuu täysin ajatuksen siitä, että Neuvostoliiton puolustusministeri olisi voinut luvata apua laulukentälle kokoontuneiden kymmenientuhansien virolaisten mielenilmaisun väkivaltaiseen tukahduttamiseen, jos Karl Vaino olisi sellaista pyytänyt.
– Vastaan suoraan: ei missään tapauksessa. Ensinnäkään ei ole yhtään todistetta siitä, että Vaino olisi mitään sellaista suunnitellut. Lisäksi – mikä oleellisinta – aseellisen voiman käyttäminen kansaa vastaan olisi ollut kiellettyä ilman asevoimien ylipäällikön lupaa, Kortelainen sanoo.
Neuvostoliiton asevoimien ylintä valtaa käytti tuolloin maan uudistusmielinen johtaja
Mihail Gorbatšov.
Maaleht huomauttaa Kortelaiselle, että Liettuassa ja Georgiassa samankaltaiset kansalliset vastarintaliikkeet johtivat verenvuodatukseen Gorbatšovista huolimatta. Siihen KGB-kenraali reagoi vihjauksella.
– Gorbatšov yksinkertaisesti kiemurtelee selittäen, ettei tiennyt mitään tapahtuneesta. Hän tosiaan oli molemmissa tapauksissa ulkomailla, mutta entä sitten, hän kysyy.
– Viestiyhteydethän toimivat esteettömästi. Virossa samankaltaisista toimista ei koskaan edes keskusteltu.
Kortelainen ilmoittaa Maaleht-sanomalehdelle antamansa haastattelun jäävän ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Hän katsoo Neuvostoliiton romahduksen kariuttaneen odotuksensa ylennyksestä kenraalieverstiksi, vaikka tehtävät olisivat hänet siihen sotilasarvoon meritoineet.
– Paljon on vuosikymmenten saatossa muuttunut, ja useisiin Viroon jääneisiin ihmisiin olen joutunut pettymään. Yksi asia ei kuitenkaan muutu – olin kommunisti ja sellaisena myös pysyn, Kortelainen ilmoittaa.
