Pihatonttu
Respected Leader
MItä tulee refleksiivisen kontrollin teoriaan. Olen lukenut jo aiemmin Vasaran työn. Se on mielenkiintoinen ja hyvä, mutta siinä on yksi perusongelma jonka Vasara itsekin hyvin tiedostaa. Siteeraan häntä sivulta 79:
"This may lead to a situation (which existed during the Cold War) in which the mere possibility of doing something is interpreted as an intention of the other party: a neutral text assumes a different mean-ing when it is interpreted using the ‘methods’. It is entirely possible that these methods only exist in researchers’ imagination and their determination to find a deeper mean-ing in all human activities.
Tämä on monilla systeemiteoreetikoilla näkyvä ongelma. Nähdään kaikki asiat todisteena systeemin olemassaolosta, liittyivät ne asiaan tai eivät.
Huoh...
Joskus tahalliselta vaikuttava väärinkäsittäminen retorisen kikkailun keinona väsyttää. Lisäksi se antaa erittäin huonon kuvan tuon tekniikan käyttäjästä.
Laaja-alainen kultivaatioteorian esittämä informaatiovaikuttaminen ja siitä käytetyt vertauskuvat olisivat tässä varmaan hyvä analogia.
Jos on joki, jossa virtaa informaatiota + muuta mielikuvavaikuttamista, niin se kuljettaa kaikkia siinä uimassa olevia. Jos ja kun pulikoijat kiinnittävät huomiota siihen, missä suhteessa ovat muihin uimareihin, eivät he huomaa liikkuvansa kaikki suhteessa rantoihin. (=Sosiaalisen todellisuuden ympärillä olevaan laajempaan todellisuuteen.)
Virrassa olevat pienet pyörteet voivat paikallisesti virrata poikittain tai vastakkaiseen suuntaan. Se ei kuitenkaan ole todiste tai edes vihje siitä ettei olisi laajaa vaikuttavaa virtaa ja sen myötä laajaa vaikutusta.
Jos joku uimari haluaa säilyttää asemansa, niin hän joutuu uimaan vastavirtaan. Silloin hänen asemansa suhteessa virran kuljettamiin uimareihin muuttuu. Ja hän joutuu käyttämään enemmän energiaa.
Rautalankaa: Se, että on olemassa minkä tahansa systeemisen kokonaisuuden ulkopuolisia asioita ei toimi rehellisenä, uskottavana tai vakavasti otettavana perusteluna sille, ettei olisi systeemistä kokonaisuutta eikä siitä ettei sellaisella olisi systeemistä/systemaattista vaikutusta.
En ole tainnut ehtiä lukea Vasaran työtä missään välissä (ainakaan kunnolla), mutta jos siitä löytää hammastikulla kaivamalla vain yhden kritiikin aiheen ja sekin puolivillainen retorisen kikkailun puolelle menevä, niin aika lupaavalta kuulostaa.