Suomessa tuli vuonna 2007 voimaan hedelmöityshoitolaki, jonka mukaan
lapsella on oikeus tietää 18 vuotta täytettyään luovuttajan henkilöllisyys, mikäli lapsi tietää saaneensa alkunsa luovutetuista sukusoluista. Valvira ylläpitää rekisteriä luovuttajista. Lakimuutos ei laskenut luovuttajien määrää kuin hetkellisesti yhtenä vuonna.
Viime vuonna rekisteriin kirjattiin 177 siittiöiden luovuttajaa, joista 79 oli suomalaisia.
Luovutettujen siittiöiden käyttö on hieman lisääntynyt, kun yksinelävien naisten ja naisparien tuli vuoden 2007 hedelmöityshoitolain myötä mahdolliseksi saada hedelmöityshoitoja yksityisiltä klinikoilta. Julkisissa sairaaloissa ei ole viime vuosina annettu hedelmöityshoitoja luovutetuilla sukusoluilla. Julkisessa terveydenhuollossa Suomessa hoitamatta jäävät yksin lasta haluavat naiset ja naisparit, mutta myös ne kaikki nais-miesparit, joiden lapsettomuuden syy on se, ettei miehellä ei ole siittiötuotantoa. Asiasta nousi julkinen keskustelu, kun
yliopistosairaaloiden johtajaylilääkärit päättivät https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005018018.htmlmuutama vuosi sitten, etteivät lahjasoluilla tehtävät hoidot kuulu julkiseen terveydenhuoltoon.
Tätä ennen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta oli linjannuthttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005013957.html, että hedelmöityshoitoja ei saisi olla antamatta julkisessa terveydenhuollossa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Käytännössä luovutetuilla siittiöillä annetaan eniten hoitoja nimenomaan naispareille tai yksin lasta haluaville naisille. Jos lapsettomuus johtuu miehestä, on erittäin harvinaista, ettei nykylääketieteen keinoin mieheltä löydy yhtään siittiötä. Toki heitäkin on.
Suomessa ei nykyään ylläpidetä yleistä spermapankkia, vaan jokaisella hedelmöityshoitoja antavalla klinikalla on omat pakastetut siittiövarastonsa.
Tanskassa esimerkiksi on kaksi isoa pohjoismaista spermapankkia, jotka myyvät siittiöitä muun muassa Suomeen. Ennen uusimman hedelmöityshoitolain voimaantuloa Väestöliitto ylläpiti Suomessa spermapankkia, josta se se myi siittiöitä eteenpäin käytettäväksi muille hedelmöityshoitoklinikoille.
Mäkisen mukaan luovuttajia ei ole tarpeeksi, ja heitä pitäisi saada lisää.
”Ehdokkaita kyllä on, mutta heistä vain 25 prosenttia lopulta hyväksytään”, Mäkinen sanoo.
Siemennesteen luovuttajaksi Suomessa kelpaa 18–45-vuotias mies, jonka terveydentila on hyvä. Se tarkoittaa, ettei saa olla mitään sukupuoliteitse tarttuvia tauteja, kuten hi-virusta, klamydiaa tai tippuria. Myöskään lähisuvussa ei saa olla mitään perinnöllistä sairautta. Sellainen voisi olla esimerkiksi kystinen fibroosi, joka on erittäin vakava perinnöllinen aineenvaihduntasairaus.
”Luovutettujen siittiöiden pitää olla vielä keskimääräistä parempia, koska niiden pitää kestää käsittelyä”, Mäkinen sanoo.
Siittiöiden luovutusta säätelee hedelmöityshoitolain lisäksi kudoslaki. Se määrittelee, miten sukusoluja ja alkioita pitää muun muassa käsitellä ja testata ja miten niitä voi kuljettaa ja jaella. Yhdeltä luovuttajalta voidaan saada lapsia enimmillään viiteen perheeseen
. Lapsien lukumäärää ei ole rajoitettu. Sukusolujen
luovutuksen pitää perustua vapaaehtoisuuteen eli siitä ei makseta. Käytännössä luovuttajalle korvataan matkakulut ja ansionmenetyksestä mahdollisesti aiheutuneet kulut.
