Vakoilu suomessa

Minä olen miettinyt usein tiedustelun ja vakoilun eroa. Jos ulkovaltion edustaja varastaa salaisia papereita, salakuuntelee, tunkeutuu luvatta kielletylle armeijan alueelle tai hankkii tietoa esim. lahjomalla kyseessä on ilmiselvästi vakoilua. Mutta jos katselee vaikkapa kiikarilla harjoitusalueen ulkopuolelta mitä alueella tapahtuu niin onko kyseessä tiedustelu vai vakoilu?

Veteen piirretty viiva. Eräästä Supon historiikista luin että 60-luvun alussa jenkkien sotilasasiamies ja tämän avustaja saivat lähtöpassit. Olivat mittailleet Lapissa siltarumpuja ja länsirannikolla kuvailleet satamia.

Sitten olivat myös nämä miehet. Amerikkalaisten, brittien ja ranskalaisten yhteysupseerit DDR:ssä (neukuilla oma vastaava pumppu Länsi-Saksassa). Liikkuivat periaatteessa laillisesti ympäri derkkulaa, mutta soluttautuivat Stasin ja ryssien harmiksi myös kieltoalueille.

Dokkari brittien tiedustelumiehistä. Homma oli myös hengenvaarallista. Yksi ranskalainen ja yksi amerikkalainen tapettiin.

 
Veteen piirretty viiva. Eräästä Supon historiikista luin että 60-luvun alussa jenkkien sotilasasiamies ja tämän avustaja saivat lähtöpassit. Olivat mittailleet Lapissa siltarumpuja ja länsirannikolla kuvailleet satamia.

Sitten olivat myös nämä miehet. Amerikkalaisten, brittien ja ranskalaisten yhteysupseerit DDR:ssä (neukuilla oma vastaava pumppu Länsi-Saksassa). Liikkuivat periaatteessa laillisesti ympäri derkkulaa, mutta soluttautuivat Stasin ja ryssien harmiksi myös kieltoalueille.

Dokkari brittien tiedustelumiehistä. Homma oli myös hengenvaarallista. Yksi ranskalainen ja yksi amerikkalainen tapettiin.

Silloin kun diplomaatti karkotetaan, tiedustelun ja vakoilun ero on siinä mielessä myös yhdentekevä, että diplomaattia ei tuomiolle saada missään tilanteessa, ja puuttumiskeinona on diplomaatin karkottaminen. Karkottamiselle ei tarvitse olla mitään perusteluja, sen kun vain ilmoitetaan henkilön olevan persona non grata. Käytännössä perusteluita täytyy kuitenkin olla, koska aiheeton karkottaminen heikentäisi valtioiden välisiä suhteita. Sotilasasiamiehen kansainvälisesti sovittuun rooliin ei kuulu varsinainen tiedustelu-upseerina toimiminen, joten karkottamisen perusteena on tuossa mainitsemassasi tapauksessa varmaankin ollut diplomaattistatuksen väärinkäyttö muuhun tiedustelutoimintaan kuin mikä sotilasasiamiehelle kuuluu.

Minä olen miettinyt usein tiedustelun ja vakoilun eroa. Jos ulkovaltion edustaja varastaa salaisia papereita, salakuuntelee, tunkeutuu luvatta kielletylle armeijan alueelle tai hankkii tietoa esim. lahjomalla kyseessä on ilmiselvästi vakoilua. Mutta jos katselee vaikkapa kiikarilla harjoitusalueen ulkopuolelta mitä alueella tapahtuu niin onko kyseessä tiedustelu vai vakoilu?

Jos vaikkapa "turisti" kiikaroi harjoitusalueelle julkiselta ja yleisölle avoimelta paikalta, ei häntä voi oikein mitenkään syyttää vakoilusta jos jää kiinni. Se on ennemmin PV:n moka, jos ei huolehdi isompien harjoitusten eristetyistä suoja-alueista tarpeeksi hyvin ylimääräisten katseiden välttämiseksi. Mutta eri asia on, voisiko tuollainen kiikarointi olla peruste kumota turistin viisumi ja karkottaa hänet maasta, jos henkilö selvästi vaikuttaa tiedustelijalta eikä vain lintuja bongailevalta turistilta - en osaa sanoa - voisikohan ainakin käydä niin, että uuden viisumin saamisen kanssa voisi olla vaikeaa, kun rekistereistä jatkossa löytyisi merkintä liiallisesta mielenkiinnosta suomalaisen maanpuolustuksen käytäntöjä kohtaan.

Ryssien diplomaattien karkottaminen oli neukkuaikana tehokas ase etenkin sen takia, että karkotetuilta diplomaattisuojassa operoivilta tiedustelu-upseereilta lakkasi lopullisesti mahdollisuus päästä komennukselle mukaviin länsimaihin ja länsimaiden kanssa yhteistyössä oleviin maihin. Tai on se sitä varmasti tänäkin päivänä. Mukavampi vakoilla länsimaassa kuin Ugandassa. Luullakseni myös Supo vaihtoi tietoja läntisen tiedusteluyhteisön kanssa karkotuksista, joten Suomestakin lähtöpassit saaminen oli tiedustelumiehelle katkera paikka. Jenkkiläiselle sotilasasiamiehelle karkotus Suomesta ei mikään suurensuuri kriisi varmastikaan ollut, muutakin kuin tylsää konttorityötä oli tarjolla jatkossakin, toisin kuin karkotetuille ryssien tiedustelu-upseereille. Noloa se mahtoi kyllä jenkillekin olla.
 
Silloin kun diplomaatti karkotetaan, tiedustelun ja vakoilun ero on siinä mielessä myös yhdentekevä, että diplomaattia ei tuomiolle saada missään tilanteessa, ja puuttumiskeinona on diplomaatin karkottaminen. Karkottamiselle ei tarvitse olla mitään perusteluja, sen kun vain ilmoitetaan henkilön olevan persona non grata. Käytännössä perusteluita täytyy kuitenkin olla, koska aiheeton karkottaminen heikentäisi valtioiden välisiä suhteita. Sotilasasiamiehen kansainvälisesti sovittuun rooliin ei kuulu varsinainen tiedustelu-upseerina toimiminen, joten karkottamisen perusteena on tuossa mainitsemassasi tapauksessa varmaankin ollut diplomaattistatuksen väärinkäyttö muuhun tiedustelutoimintaan kuin mikä sotilasasiamiehelle kuuluu.



Jos vaikkapa "turisti" kiikaroi harjoitusalueelle julkiselta ja yleisölle avoimelta paikalta, ei häntä voi oikein mitenkään syyttää vakoilusta jos jää kiinni. Se on ennemmin PV:n moka, jos ei huolehdi isompien harjoitusten eristetyistä suoja-alueista tarpeeksi hyvin ylimääräisten katseiden välttämiseksi. Mutta eri asia on, voisiko tuollainen kiikarointi olla peruste kumota turistin viisumi ja karkottaa hänet maasta, jos henkilö selvästi vaikuttaa tiedustelijalta eikä vain lintuja bongailevalta turistilta - en osaa sanoa - voisikohan ainakin käydä niin, että uuden viisumin saamisen kanssa voisi olla vaikeaa, kun rekistereistä jatkossa löytyisi merkintä liiallisesta mielenkiinnosta suomalaisen maanpuolustuksen käytäntöjä kohtaan.

Ryssien diplomaattien karkottaminen oli neukkuaikana tehokas ase etenkin sen takia, että karkotetuilta diplomaattisuojassa operoivilta tiedustelu-upseereilta lakkasi lopullisesti mahdollisuus päästä komennukselle mukaviin länsimaihin ja länsimaiden kanssa yhteistyössä oleviin maihin. Tai on se sitä varmasti tänäkin päivänä. Mukavampi vakoilla länsimaassa kuin Ugandassa. Luullakseni myös Supo vaihtoi tietoja läntisen tiedusteluyhteisön kanssa karkotuksista, joten Suomestakin lähtöpassit saaminen oli tiedustelumiehelle katkera paikka. Jenkkiläiselle sotilasasiamiehelle karkotus Suomesta ei mikään suurensuuri kriisi varmastikaan ollut, muutakin kuin tylsää konttorityötä oli tarjolla jatkossakin, toisin kuin karkotetuille ryssien tiedustelu-upseereille. Noloa se mahtoi kyllä jenkillekin olla.

Juuri noin se taisi Supo-kirjassa olla. Jenkit olivat väärinkäyttäneet diplomaattiasemaansa. Ja toimivat sen verran amatöörimäisen törkeästi, että se vitutti Suomen viranomaisia. Kylmän sodan erikoisuus oli se, että muista länsimaista pihalle heitettyjä KGB:n ja GRU:n tiedustelumiehiä otettiin kyllä Suomeen, vaikka tiedettiin että olivat jo kärähtäneet muualla lännessä. Ilmeisesti Supon logiikka oli se, että kun jo entuudestaan tiedettiin nämä tyypit vakoojiksi, ei tarvinnut tuhlata aikaa tämän selvittämiseen.
 
Minä olen miettinyt usein tiedustelun ja vakoilun eroa. Jos ulkovaltion edustaja varastaa salaisia papereita, salakuuntelee, tunkeutuu luvatta kielletylle armeijan alueelle tai hankkii tietoa esim. lahjomalla kyseessä on ilmiselvästi vakoilua. Mutta jos katselee vaikkapa kiikarilla harjoitusalueen ulkopuolelta mitä alueella tapahtuu niin onko kyseessä tiedustelu vai vakoilu?
Mun ymmärtääkseni tiedustelu, ellei joku pykälä kiellä juuri sitä PV:n toiminnan tarkkailua.
 
Tiedustelu mun ymmärtääkseni on tai ainakin voi olla suht suoraviivaista, kuten tiedustelu lentokoneesta kuvaamalla. Vakoilussa taas pitää olla vakooja, peitetehtävissä ja valeidentiteetin turvin toimiva henkilö.
 
Tiedustelu mun ymmärtääkseni on tai ainakin voi olla suht suoraviivaista, kuten tiedustelu lentokoneesta kuvaamalla. Vakoilussa taas pitää olla vakooja, peitetehtävissä ja valeidentiteetin turvin toimiva henkilö.
Vakoilla voi myös omalla identiteetillä, omassa tehtävässä ja ilman tiedustelu-upseerin ammattia. Kuten PV:n luutnantti Lehesvuo 2002 luovuttaessaan tuntemattomasta syystä salaisen asiakirjan ryssille ja ulkoministeriön virkamies Olli Mattila salaisten asiakirjojen luovuttamisesta ryssille. Myös kuuluisa hunaja-ansaan astuneen Eila Helinin tapaus teollisuussalaisuuksien luovuttamisesta ryssille, tuomio saattoi olla maanpetoksesta, mikä on lakitekniikkaa, mutta vakoilusta kyse siinäkin.

Vakoilun ydin on mielestäni se, että luvatta hankitaan ja luovutetaan tietoja sellaiselle, jolle ne eivät kuulu. Hyödyttääkseen vastaanottajaa tai vahingoittaakseen tietojen oikeaa omistajaa.
 
Vakoilla voi myös omalla identiteetillä, omassa tehtävässä ja ilman tiedustelu-upseerin ammattia. Kuten PV:n luutnantti Lehesvuo 2002 luovuttaessaan tuntemattomasta syystä salaisen asiakirjan ryssille ja ulkoministeriön virkamies Olli Mattila salaisten asiakirjojen luovuttamisesta ryssille. Myös kuuluisa hunaja-ansaan astuneen Eila Helinin tapaus teollisuussalaisuuksien luovuttamisesta ryssille, tuomio saattoi olla maanpetoksesta, mikä on lakitekniikkaa, mutta vakoilusta kyse siinäkin.

Vakoilun ydin on mielestäni se, että luvatta hankitaan ja luovutetaan tietoja sellaiselle, jolle ne eivät kuulu. Hyödyttääkseen vastaanottajaa tai vahingoittaakseen tietojen oikeaa omistajaa.
Totta sinänsä, mutta tässäkin vakoilussa on vakooja. Nämäkin virkamiehet esittivät olevansa jotain muuta, kuin olivat. Tiedustelussa ei välttämättä esinny valheellisuutta, havannoinnilta välttymistä kylläkin.
 
Supo pitäisi käydä tarkan kamman kanssa läpi...

On hurja juttu! Tämä juttu kannattaa kaikkien lukea kokonaan. Aivan karmeita yhteyksiä. Liski on kyllä kova jätkä, kun kaivaa.

Kiinnitin huomioni Rajamäen sanoihin:

"Tämä on minua vaivannut, että minusta Saarelainenkaan ei kai ihan niin mahtava henkilö ole, että hän yksinään mitään hoiti, Rajamäki sanoo."
 
Nyt kun Suomen tiedustelulaitoksia on punnittu, niin mikähän mahtaa olla NATO liittolaisten into tietojen vaihtoon ja yhteistyöhön sotilas tai siviilitiedustelun osalta.
 
Minä olen miettinyt usein tiedustelun ja vakoilun eroa. Jos ulkovaltion edustaja varastaa salaisia papereita, salakuuntelee, tunkeutuu luvatta kielletylle armeijan alueelle tai hankkii tietoa esim. lahjomalla kyseessä on ilmiselvästi vakoilua. Mutta jos katselee vaikkapa kiikarilla harjoitusalueen ulkopuolelta mitä alueella tapahtuu niin onko kyseessä tiedustelu vai vakoilu?
Se on määrittely kysymys ja riippuu keneltä kysyy. 😉
 
Nyt kun Suomen tiedustelulaitoksia on punnittu, niin mikähän mahtaa olla NATO liittolaisten into tietojen vaihtoon ja yhteistyöhön sotilas tai siviilitiedustelun osalta.
Puolustusliitossa on niin monta maata, että ainakin sotilasasioissa se vuotaa varmasti enemmän kuin meidän porukka Alafuzoffin muistitikkutoilailuista huolimatta koskaan kykenee.
 
Puolustusliitossa on niin monta maata, että ainakin sotilasasioissa se vuotaa varmasti enemmän kuin meidän porukka Alafuzoffin muistitikkutoilailuista huolimatta koskaan kykenee.
Ei kaikki herkut liiku NATO:n kautta, varmasti on paljon kahdenvälisiä.
 
Kyllä supossa olisi syytä järjestää erityistarkastus ja perata toiminta kulttuuria hieman läpi. Ensin ei 20 vuoteen ollut ainuttakaan vakoilu tapausta kun ne torjuttiin 100 prosenttisesti ja nyt ei tiedetä oman porukan taustoja. Mitä helvettiä tuossa talossa oikein touhutaan? Jumalauta kansallisesta turvallisuudesta vastaava viranomainen ja touhu on tuota tasoa.

Joko tuo laitos on hyvin lyhyessä talutusnuorassa mitä tulee poliittiseen ohjaukseen tai sitten toiminan taso on jotain mitä sen ei pitäisi olla. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä.
 
Moneenkin työpaikkaan joko palkkaamisen tai tehtävään osoittamisen ennakko vaatimus on Supon tekemä turvaselvitys. Ja luotto prosessin puolueettomuuteen ja luotettavuuteen eikun kasvaa.
 
Ymmärtääkseni tuo rikosnimike voisi koskea myös tapauksia, joissa paljastetaan luottamuksellista, kriittistä siviili-infraa koskevaa tietoa tai yrityssalaisuuksia, joilla on strategista tai kansantaloudellista merkitystä. Oulussa on paljon korkean teknologian yrityksiä.

Eikös Oulussa ole PV:n alueellisia esikuntia.

Supon Pohjois-Suomen pääkonttori
 
Back
Top