Vakoilu suomessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja YJT
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Edelleen mietin, kuka on ollut Saarelaisen takapiru.

Kun Rajamäki ajoi hänet pois Ulkomaalaisvirastosta 2004, ja hänet otettiin muita mutkitta Supoon, siellä oli päällikkönä Seppo Nevala, mutta Saarelainenhan oli ollut jo aiemmin Supossa eikä Supoon mennyt mitään tietoa Ulkomaalaisvirastosta.

Saarelainen oli Supossa ylitarkastajana 1991–1998, Ulkomaalaisviraston ylijohtajana 1998-2004, alueyksikön päällikkönä 2004–2005 ja osastopäällikkönä vuodesta 2008. Sen lisäksi hän oli valtioneuvoston erityisasiantuntija 2005–2008.

Mietitäänpä tätä kuviota.

Matti Saarelainen on Kai Paanasen ystävä. Paanasen molemmat yhtiöt ja Paananen itse ovat Yhdysvaltain pakotelistalla. Paananen tuntee Timtšenkon jo 1980-luvulta ja on vieläkin hänen edustajansa muiden muassa Hartwall Areenan hallituksessa.

1) Saarelainen junaili Timtšenkon kansalaisuuden.

2) Saarelainen palkkasi Ulkomaalaisvirastoon virolaisnaisen, joka otti lahjuksia ja oli Virossa kiinni jääneen tunnetun vakoojan sisko.

3) Mitä muuta hän on tehnyt.. sellaista, mitä ei ole nähty?

Hybridikeskus... Jos puhutaan Suomeen sijoitetusta Euroopan hybridikeskuksesta, Saarelainen ei ollut pelkästään sen ensimmäinen johtaja, vaan hän vastasi koko hankkeesta projektipäällikkönä.

Toinen puuhasetä keskukselle oli alivaltiosihteeri Jori Arvonen. Taitaa olla nykyisin Milttonissa töissä. Hänestä en tiedä mitään sen enempää.

Yksi venäläisten oligarkkien suojelija meiltä tietysti löytyy politiikan huipulta. Viron entisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen mukaan Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja käytti 2014 ulkoministerinä ollessaan veto-oikeuttaan EU:n päätöksenteossa suojellakseen venäläisiä oligarkkeja pakotteilta.

Näitähän on ollut ulkoministeriössä. Venäjän rajavartiostopomon ja FSB-pomon Gennadi Medvedevin kohdalla Suomi käytti samaa veto-oikeutta. Nyt ylimpänä hääri ulkoministeri Timo Soini. On mahdollista, että peli liittyi silloisiin rajajuttuihin: Venäjä pysäytteli rahtialuksiamme ja takana oli Medvedev. Ostettiinko sillä sitten jotain rauhaa. Keissi ei välttämättä ole samanlainen, mutta ei ole pitemmän päälle palvellut Suomen etua, kun nyt asiaa tarkastelee.
 
2) Saarelainen palkkasi Ulkomaalaisvirastoon virolaisnaisen, joka otti lahjuksia ja oli Virossa kiinni jääneen tunnetun vakoojan sisko.

Herman Simm ?

Sori, edit: No katos vaan.

 
Yksi venäläisten oligarkkien suojelija meiltä tietysti löytyy politiikan huipulta. Viron entisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen mukaan Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja käytti 2014 ulkoministerinä ollessaan veto-oikeuttaan EU:n päätöksenteossa suojellakseen venäläisiä oligarkkeja pakotteilta.
Ulkomimisteri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan Suomi pyrki torstaina edelleen lykkäämään EU:n uusien Venäjä-pakotteiden voimaantuloa.

Tuomiojan mukaan kyseessä oli hallituksen yksimielinen tavoite, mutta siinä ei onnistuttu.

Tuomioja sanoo, että Suomi ei käyttänyt asiassa veto-oikeutta, koska maanantaina tehdyn pakotepäätöksen muuttaminen olisi vaatinut jäsenmaiden yksimielisyyden. Maanantaina EU päätti, että pakotteet otetaan käyttöön lähipäivinä.

– Juridinen tulkinta oli sellainen, että kun nämä oli maanantaina päätetty, ei niitä voinut muuttaa kuin yksimielisesti. Tämä juridiikka on tietysti vähän ehkä kyseenalaista, Tuomioja sanoo STT:lle.

– Meillä on edelleen se sama näkemys, että olisi ollut ehkä viisaampaa jättää pakoteuhka päälle sen sijaan että päätettiin (voimaantulosta). Tärkeintä on se, että toivottavasti tämä ei vaikuta negatiivisesti paikan päällä tulitauon pysyvyyteen ja näihin käytäviin neuvotteluihin.

 
Vakoojasuku (historiallinen tarina)

Ella Maria Murrik syntyi Valganmaalla ja muutti Suomeen opiskelemaan. Hänestä tuli sosialisti. Hän tapasi tulevan aviomiehensä, joka oli Leninin ja Otto Ville Kuusisen hyvä ystävä. Hän meni naimisiin ja muutti nimensä Hella Wuolijoeksi.

Hän ei koskaan liittynyt kommunisteihin eikä pitänyt maanalaiseen liikkeeseen yhteyttä. Vakoilun kannalta esiintyminen ”yhteiskuntakelpoisena" oli nerokkaampaa. Vaikka hän sai suurimman osan tuloistaan länsikaupalla, hänestä tuli idänkaupan pioneeri ja varakas nainen. Hän oli Aunuksen Puuliikkeen johtaja ja neuvosto-omisteisen Suomen Naftan puheenjohtaja.

Hän alkoi verkostoitua ja laatia Neuvostoliiton lähetystölle Helsingissä säännöllisiä poliittisia tilannekatsauksia. Hän ylläpiti etappia, jonka kautta meni muiden muassa John Reed (haudattiin Kremlin muuriin).

Hella piti NKVD:n kanssa yhteyttä maailmansotien ajan. NKVD:n toimeksiannosta hän säilytti yhteiskuntakelpoisuutensa eikä liittynyt Suomen salaiseen kommunistiseen puolueeseen. Kirjailijan kaapu oli eräs tapa hankkia yhteiskunnallista hyväksyntää porvarillisessa maassa. Liiketoiminta puolestaan palveli suoraan Neuvostoliiton taloudellisia valtapyrkimyksiä Suomessa. Jukka Seppisen mukaan hänen asemansa NKVD:n organisaatiossa kuvasi ”illegaalin residentin” eli korkean asemapaikan omaavan mallia.

Salme Anette Murrik, vuosina 1913–1924 Pekkala, sen jälkeen Pekkala-Dutt oli Viron Taageperassa syntynyt tyttönen, Ella Murrikin nuorempi sisar. Hän meni Moskovaan opiskelemaan osapuilleen samaan aikaan kuin sisarensa Ella Suomeen. Hän radikalisoitui. Hän tuli Suomeen ja meni naimisiin vasemmistopoliitikko Eino Pekkalan kanssa. Hän oli avustamassa Otto Ville Kuusisen toukokuussa 1919 tapahtunutta salaista Suomen vierailua, joka kesti vuoden 1920 alkuun. Pian hän erosi Pekkalasta.

Salme Murrik muutti Britanniaan ja meni naimisiin Iso-Britannian kommunisti Rajah Palme Duttin kanssa. Hän käytti nimiä Salme Pekkala-Dutt, Salme Dutt ja Salme Palme Dutt.

Vappu Illike Wuolijoki oli Ella Murrikin alias Hella Wuolijoen ja Sulo Wuolijoen tytär, Sakari Tuomiojan vaimo. Sakari Tuomioja oli erittäin lahjakas poliitikko ja diplomaatti.

Pavel Sudoplatov tunnetaan Trotskin salamurhan suunnittelijana ja johtajana, salamurhaajana ja sabotöörinä, mutta hän oli myös solutusexpertti ja pyöritti vakoilurengasta (muiden muassa ns. atomivakoilutapaus Iso-Britanniassa). Vanhoilla päivillään kirjoittamissaan muistelmissa Sudoplatov teki paljon paljastuksia NKVD:n salaisista operaatioista.

Sudoplatov yritti junailla atomisalaisuuksia ja käytti eri keinoja lähestyäkseen bulvaanien avulla Oppenheimeria ja Bohria. Lopulta enimmät tiedot antoi Klaus Fuchs.

Sudoplatovin kirjan väitteisiin voi suhtautua epäilevästi (teoksessa on virheitä), mutta sieltä löytyy sellainenkin tieto, että "Hella Wuolijoen tytär" olisi järjestänyt muiden muassa ydinfyysikkojen Niels Bohrin ja Lise Meitnerin tapaamisen. Sudoplatov muistelmissaan kirjoitti, että Niels Bohrin neuvojen pohjalta kyettiin käynnistämään Neuvostoliiton ensimmäinen ydinreaktori joulukuussa 1946.

Bohr ei ollut vakooja, mutta hänen tiedetään suhtautuneen hyvin avomielisesti tiedonjakoon alansa tieteellisissä asioissa.

Vappu Tuomiojan poika Erkki Tuomioja on sanonut äitinsä kertoneen, ettei koskaan ole tavannut kumpaakaan mainittua henkilöä.
 
Viimeksi muokattu:
Jarno Liski jatkaa kaivamista.

Iltalehden viranomaislähteet ovat pitäneet Saarelaista “keskustan silminä ja korvina” Supossa.

Keskustalaiset kuiskaajat puolestaan ovat aktivoituneet kertomaan, ettei Saarelaisella ole mitään yhteyttä keskustaan. Saarelaisen työhistoria ei tue väitettä.

Saarelainen oli urallaan myös kahdesti lainassa valtioneuvoston kansliassa. Ensin vuodesta 2005 perustamassa tilannekuvayksikköä ja seuraavan kerran vuodesta 2016 perustamassa hybridiosaamiskeskusta.

Edellinen kerta oli Matti Vanhasen (kesk) pääministerikaudella, jolloin kansliaa johti valtiosihteerinä Risto Volanen (kesk) ja jälkimmäinen Juha Sipilän (kesk) pääministerikaudella, jolloin valtiosihteerinä oli Paula Lehtomäki (kesk)


Volanen ja Lehtomäki. No niinpä tietysti.

 
Vakoilu on eri asia kuin mureneminen vaikuttamisoperaatiossa. Otetaan esimerkiksi Paula Lehtomäki. Hän on vaikutettu poliitikko. Neljä vuosikymmentä hän on tehnyt yhteistyötä Venäjän kanssa Euroopan eniten informaatio-operaatioiden kohteena olleessa maassa. Vielä 2014 hän ei voinut lainkaan käsittää sitä, että Suomen oli pakko EU:n riveissä osallistua pakotteisiin ja pitää hiukan enemmän etäisyyttä kuin aiemmin.

Kaikki alkoi jo silloin, kun hän meni ensimmäiselle koululaismatkalle Kostamukseen ja isäntäperhe antoi karkkia. Ja tämä on fakta.

Oikeastaan Venäjän tapa laajentaa sotaa hyökkäämällä koko Ukrainaan ja sen sotarikokset tekevät koko elämäntyön tyhjäksi. Urho Kekkonen oli aikanaan puolueen jumala, ja siitä on ollut henkisesti hankala päästä irti, mutta sota Ukrainassa helpottaa. Mitään ei jää.

Uudet sukupolvet, kuten Kaikkonen ja Savola, ottavat vastuun ja pikkuhiljaa ristovolaset katoavat historian hämärään.

Kun koko elämä on pyhitetty yhteistyölle, tavallaan poliitikko silloin liukuu hoitamaan toisen maan asioita virkatyönään yhteistyön nimissä. Ja sitä kyllä osaavat toisen maan turvallisuusviranomaiset hyödyntää. Ei sanan sijaa. Mitä nappia vaikutettu poliitikko painaisi vaikkapa kiinteistökauppa-asioissa?

Tällä on pitkä historia. Keskusta ja Kokoomus kuuluivat KGB:n mandaatille. DDR-jutuista puhutaan, vaikka Stasi-vakoilua Suomessa oli luultavasti vain prosentti kaikesta vakoilusta. KGB sai kaiken haluamansa kotiryssäjärjestelmän ja monen muun hienoviritteisen toiminnan avulla: se pystyi lopulta oikeastaan määräämään täällä, ja muutahan ei tarvita.

Se oli taloudellinen ja psykologinen operaatio, valtava operaatio. Ehkä suurin onnistuminen oli Suomen kansan kääntäminen aidosti NATO-vastaiseksi.

No, sekin loppui nyt. Putin on ollut kyllä mestaristrategi, ei voi muuta sanoa.

Mitä taas on vakoilu? Se on sitä, että joku, kuten tietolähdekoodi XV/11/69 luovutti ulkoasiainministeriön asiakirjoja Stasille. Supo pystyi identifioimaan asianomaiset henkilöt sekä sadasta tietoluovutuksesta yli 30 asiakirjaa. Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski totesi syyttämättä jättämistä koskevassa päätöksessään kesällä 2003, että riittävää näyttöä törkeästä vakoilusta ei ollut.

Tietolähdekoodi XV/11/69 oli perustettu jo 1969, mutta sen toiminta vilkastui erityisesti vuosiksi 1973-1979. Tutkintakynnys ylittyi, ja suojelupoliisia varmasti ihmetytti se, että Jukka Rusi oli töissä vuodesta 1973 Metsäteollisuuden keskusliitossa. Hänen veljensä Alpo Rusi oli taasen samaisesta vuodesta alkaen ulkoasiainministeriön leivissä. Tämä, että ulkoministeriön asiakirjoja menee olisi toki selitettävissä siten, että Jukka Rusilla entisenä valtioneuvoston tiedotussihteerinä olisi ollut jotain yhteyksiä ulkoasiainministeriöön. Supo joka tapauksessa olisi tehnyt virkavirheen, jos olisi jättänyt asian tutkimatta.

Jukka Rusi tunnusti suojelupoliisin kuulusteluissa, että hän luovutti DDR:lle ja Neuvostoliitolle paljon asiakirjoja vuosina 1973–77.

Stasi oli määritellyt Jukka Rusin "ammentavaksi tietolähteeksi", kun taas Alpo Rusin kategoria oli "mahdollinen tulevaisuuden tietolähde". Molemmilla veljeksillä oli kuitenkin sama Stasin rekisterinumero XV/11/69.

Stasin arkistojen päätutkijan Helmut Müller-Enbergsin mukaan Rusin veljeksistä Jukka oli ollut tekemisissä Stasin kanssa, mutta Alpo ei.

Epäoikeudenmukaista oli se, että Alpo Rusin oleminen tutkinnassa vuodettiin medialle. Sehän oli poliittista peliä. Myöhemmin Erkki Tuomioja ja Juhani Suomi (joilla molemmilla oli tämä tieto mutta myös salassapitovelvoite) ovat molemmat sanoneet kertoneensa valtiosihteeri Antti Satulille asiasta ja että "mahdollisesti Satuli lipsautti lehdistölle toimittajatapaamisessa". Satuli ei enää voinut puolustautua, koska hän oli kuollut hiihtolenkillä Lapissa.

Tämän tapauksen jälkeen ei ole tainnut paljon oikeita vakoilujuttuja olla.
 
Rusi kuulustelujen video vuosi julkisuuteen vaikka se oli julistettu salaiseksi.

Poliisi on ryhtynyt selvittämään, miten salaiseksi julistettu videokuvaus Alpo Rusin kuulusteluista Supossa päätyi Yleisradion A-studiolle.
Selvisikö vuotaja koskaan?
 
Rusi kuulustelujen video vuosi julkisuuteen vaikka se oli julistettu salaiseksi.

Poliisi on ryhtynyt selvittämään, miten salaiseksi julistettu videokuvaus Alpo Rusin kuulusteluista Supossa päätyi Yleisradion A-studiolle.
Selvisikö vuotaja koskaan?

Ei nauhan vuotaja noussut ainakaan julkisuuteen, mutta tässä vaiheessa vuoto palveli tietenkin jo Alpo Rusin etua ja kompromettoi poliisia.

Paavo Selin on ainakin yksi hyvin mielenkiintoinen tyyppi.

 
Viimeksi muokattu:
Tämän päivän Hesarissa avattu vakoilua suomessa ja vähän muuallakin. Jotenkin jää Supon puheenvuoroista sellainen selittelyn kuva, kun vertaa miten hommat hoidetaan Ruotsissa ja Virossa. Meillä kuulemma onnistutaan ennalta estämään niin ettei vakoilijoita ole yhteiskunnassa.vakoilua
Juu uskokoon kuha haluaa tuohon 100% onnistumiseen.

Kuten aiemmin sanoin niin joko poliittinen ohjaus on voimakasta tai osaamisessa on puutteita.100% onnistuminen on sula mahdottomuus ja sellaisen esittäminen jo että täällä puututaan ennen varsinaista rikosta tilanteeseen on höpönpöpöä.

Meillä on selkeästi aukko kansallisessa puolustuksessa nimeltä supo.
 
Ei kai missään väitetä, että Supo olisi onnistunut 100%:sesti vakoilun torjunnassa. Vaan että omaksuttu toimintatapa on, että vakoilu yritetään estää ennen kuin sitä ehtii tapahtua. Oma kysymyksensä on, onko tämä strategia näin laajamittaisesti käytettynä paras mahdollinen.

Kysymykseksi toki myös edelleen jää, mikä se onnistumisprosentti ihan oikeasti on. Ja kuinka paljon pimentoon on jäänyt sellaisia juttuja, jotka olisi pitänyt pystyä torjumaan jo etukäteen, tai jotka olisi pitänyt liian pitkälle päästessään myllyttää esitutkinnan ja käräjien kautta.
 
Ei kai missään väitetä, että Supo olisi onnistunut 100%:sesti vakoilun torjunnassa. Vaan että omaksuttu toimintatapa on, että vakoilu yritetään estää ennen kuin sitä ehtii tapahtua.
Tuhopoltotkin pyritään estämään ennenkuin ne tapahtuvat, erona on se, että tuhopolton sattuessa se tutkitaan ja syyllinen pyritään saamaan tuomiolle.

Kuka on se taho joka on päättänyt ettei vakoilijoita syytettä ja millä valtuuksilla?
 
Ei kai missään väitetä, että Supo olisi onnistunut 100%:sesti vakoilun torjunnassa. Vaan että omaksuttu toimintatapa on, että vakoilu yritetään estää ennen kuin sitä ehtii tapahtua. Oma kysymyksensä on, onko tämä strategia näin laajamittaisesti käytettynä paras mahdollinen.

Kysymykseksi toki myös edelleen jää, mikä se onnistumisprosentti ihan oikeasti on. Ja kuinka paljon pimentoon on jäänyt sellaisia juttuja, jotka olisi pitänyt pystyä torjumaan jo etukäteen, tai jotka olisi pitänyt liian pitkälle päästessään myllyttää esitutkinnan ja käräjien kautta.
Ei mutta se on luonnollinen oletus kun ei kyitenkaan kahteen vuosikymmeneen ole mitään syyttäjälle päätynyt.

Koska 100% onnistuminen torjunnassa ei ole mahdollista niin se tarkoittaa että suomessa on tälläkin hetkellä aktiivisesti toimivia vakoojia jotka eivät ole jääneet kiinni.

Onko kyse resursseista? Osaamisesta? Poliittisesta ohjauksesta? En tiedä. Supo sai uusia toimivaltuuksia vaikka ja kuinka ja siitä huolimatta vakoijia ei jää kiinni. Samalla kuitenkin vuosikertomuksissa korostuu äärioikeiston aiheuttama uhka. Mitä se sitten ikinä onkin.

Ehkä ongelma ei olekaan osaamisessa ja resursseisa vaan poliittisessa ohjauksessa ja pririsoinnissa?


On kuitenkin outoa että supo tulee ulos julkisuuteen selittämään toimintatavan eroilla ja ennalta estämisellä kun kaikki kuitenkin tajuavat että mikään ei ole 100 prosentista. Lähes samaan hengenvetoon on kerrottu että tiedustelu toiminta on suomessa samaa luokkaa kuin kylmänsodan kuumina päivinä.
 
Vaikutettuja, sekä avuliaita hölmöjä, aivan riittävästi kuitenkin. Vaikka vakoilijoiden rekrytöinti olisikin ahtaammalla.
 
Tämä ketju avaa kahta näkemystäni, joita olen lähinnä Nato-langassa (sic!) toistanut.

Jos joku, vaikkapa Niinistö, olisi ryhtynyt vakavissaan ajamaan jäsenyyttä, olisi optiokin haudattu niin syvälle ettei sitä sukupolviin olisi saatu pintaan.

Ja nyt on aika tonkia tunkiot ja siivosta sonta ulos tuvasta.

Lisätään tämä linkki jonka mun fiidi syötti jostakin syystä :rolleyes:

https://www.paivanlehti.fi/suojelee...lkeen-pelastus-loytyi-aina-suojelupoliisista/

 
Viimeksi muokattu:
Back
Top