Vastavalkea on kuin MitäVittua.fi ja Sputnik Suomi, mutta fiinimmässä valepuvussa.
Vastavalkean juonikkuus on siinä, että se kerää kuin valo yöperhosia puoleensa näitä kriitikoita, jotka vastustavat mitä tahansa mikä liittyy kapitalismiin, Natoon, Usaan, NSA syö aivosi yms. sen tyyppistä. Nämä niin sanotut hyödylliset idiootit tuovat sitten uskottavuutta sanomalle, joka todellisuudessa on yksi julkaisualusta Venäjän informaatiosodalle.
Rysky Riiheläinen on ansiokkaasti käsitellyt samoja teemoja kuin tuo Tetran linkissä, tosin toisesta näkökulmasta. Kannattaa lukea, ja vaikka teksti on monelle entuudestaan tuttua, niin ihan verrataksenne tuohon Tetran linkkiin.
http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2015/05/vastavalkean-propagandasta.html
Ja kun nyt asia tuli puheeksi, pistetäänpä tänne tuo mainittu Vastavalkean artikkeli kokonaisuudessaan. Opimme siitä mm., että nykyinen tilanne Itämerellä on Usan ja aseteollisuuden aikaansaama, Nato on ottanut haltuunsa koko Itä-Euroopan, lähes suunnitelmallisesti ja amerikkalainen kulttuuri on ahne ja järjestelmä toimimaton.
Ehdoton helmi on tämä lause:
Ehdottoman antautumisen sijaan Putin halusi löytää uuden itsenäisen linjan suhteessa Venäjällekin tulleisiin monikansallisiin yrityksiin.
Että näin. En tiedä mitä propagandaa muualla on, mutta sen tiedän, mitä Vastavalkea suoltaa.
Ryssä tulee, ryssä tulee – vai tuleeko joku toinen?
Klaus Rahikainen 17.8.2015
11 5333
Elämme uuden vastakkainasettelun aikaa. Kuva: tuntematon
JOITAIN VIIKKOJA sitten kolme keski-ikäistä ahvenanmaalaista naista keskusteli maailman tilasta ja Venäjän uhasta. Yksi heistä kysyi mitä toiset aikoivat tehdä kun ryssä tulee? Yksi kertoi, että hänellä on sukulaisia Ruotsissa, jotka olivat luvanneet ottaa hänet vastaan. Toinen ei tiennyt mitä hän hän tekisi, hänellä kun ei ollut ketään jonka luokse paeta… Tuttavani, joka sattui kuulemaan tuon keskustelun, ei voinut olla kysymättä naisilta, että uskovatko he todella venäläisten hyökkäävän Ahvenanmaalle. He vastasivat, että niinhän lehdissä kirjoitetaan!
Miksi ihmeessä lehdissä kirjoitetaan niin? Miksi meitä uhataan Putinin Venäjällä? Miksi sodalla uhkaaminen on kiihtynyt viimeisten puolentoista vuoden aikana?
Poikani on opiskellut viimeisen vuoden USA:ssa. Pääsiäisen aikoihin meillä oli pitkä keskustelu hänen kokemuksistaan tuossa suuressa maassa. Hän oli sattunut saamaan sulkapallon silmäänsä ja joutunut kääntymään paikallisen sairaalan puoleen. Lääkäri katsoi hänen silmäänsä ja antoi joitain tippoja sekä 1200 dollarin laskun. Parin tunnin kuluessa hänen näkönsä palautui ennalleen, ja annetut tipat osoittautuivat vääränlaisiksi.
Poikani mielestä tämä oli hyvä esimerkki siitä, mitä amerikkalainen demokratia ja vapaus käytännössä tarkoittavat. Se tarkoittaa yritysten loputonta vapautta käyttää taloudellisesti hyväkseen ihmisten hädän- tai huolenalaista tilaa. Kaikki mahdolliset tuotteet ja palvelut, joita ilman ihmiset eivät voi käytännössä olla tai joita he hädässään tarvitsevat, ovat erittäin kalliita. Tämä koskee muun muassa niin terveydenhoitoa, nettiyhteyksiä kuin yliopisto-opintojakin. Hänen yliopistonsa vuosimaksut ovat nousseet viime vuosina 20 000 dollarista 40 000 dollariin, sillä ihmiset ovat valmiita maksamaan melkein mitä tahansa taatakseen lapsilleen hyvän toimeentulon.
Kerrotaan myös siitä, miten monet kaupungit ovat ajautuneet konkurssiin, koska poliisit ja palomiehet ovat turvallisuuteen vedoten vaatineet itselleen sellaisia palkkoja, etteivät yhteisöt ole enää pystyneet niitä maksamaan. Samaan aikaan USA:ssa on poikani mukaan tuhansia TV-kanavia, jotka kaikki pyrkivät täyttämään eetterin mainostajia ja katsojia oletettavasti kiinnostavalla humpuukilla. Hänen mukaansa kanavilla ei ole mitään muuta kiinnostavaa katsottavaa kuin jalkapallo, jota hän rakastaa. Jokainen ottelu alkaa Amerikan lipun ylistämisellä ja kansallishengen nostattamisella.
Amerikkalaisten sokeaa ylpeyttä omaa demokraattista vapauttaan tulla yritysten hyväksikäyttämäksi ylläpidetään tehokkaasti. Poikani kertoman mukaan amerikkalaiset eivät ole kiinnostuneita kuulemaan miten yhteiskunta voi järjestyä toisellakin tavalla. Onhan heidän omansa paras mahdollinen!
Nielaiseeko meidät Venäjä vai ylikansalliset yritykset?
Mitä tällä kaikella on Venäjän uhan kanssa tekemistä? USA:n suurin teollisuudenhaara on sotateollisuus. Se on maailman suurin teollisuudenhaara. Voidakseen säilyttää asemansa teollisuuden on kyettävä markkinoimaan omia tuotteitaan. Ihan normaaliin markkinointitieteeseen kuuluu ymmärrys siitä, että kun ensin herätetään ihmisten syvimmät pelot, heille voidaan sen jälkeen markkinoida erilaisia tuotteita tai poliittisia ohjelmia, jotka ainakin lievittävät kyseistä pelkoa. Näin meille myydään mitä tahansa meikeistä, terveysravinnosta ja poliittisista liitoista lähtien.
Kuinka sotateollisuus voi markkinoida omia tuotteitaan? Yllyttämällä maita ja kansoja toisiaan vastaan samanlaisina toistuvien vihollis- ja uhkakuvien avulla. Valtakunnat ovat valmiit vaikka minkälaisiin uhrauksiin saadakseen aseista turvaa pelkojaan vastaan. Ja mikä on suurin, syvälle kaikkien eurooppalaisten sieluun iskostettu uhkakuva? Ryssä tulee, valloittaa ja raiskaa! Sitä tässä taas kerran herätellään ja käytetään hyväksi.
Kylmän sodan aika oli sotateollisuuden kulta-aikaa. Jatkuva Neuvostoliiton ja USA:n välinen jännite sai kaikki varustautumaan kommunismin kaikenkattavaa uhkaa vastaan. Kun Neuvostoliitto kaatui, tuntui hetken siltä kuin sotien aika olisi ohi ja maailma hengähti helpotuksesta. Mutta pian löytyi yhä useampia terroristeja ja tottelemattomia diktaattoreita, jotka eivät käyttäytyneet niin kuin ne luonut USA:n politiikka oli odottanut. Noita kiittämättömiä vastaan lietsottu sodankäynti kulminoitui pian 11.9.2001 jälkeen aloitetussa Irakin ”vapauttamissodassa”
Saddam Husseinia vastaan, jota käytiin perusteena tuhota Irakin joukkotuhoaseet, joita ei koskaan ollutkaan.
Samaa uhkakuvien avulla lietsottavan sodan tai vallankumouksen metodia on käytetty menestyksekkäästi niin Afganistanissa, monessa Etelä-Amerikan maassa, Etiopiassa, entisessä Jugoslaviassa, Libyassa, Syyriassa, Georgiassa kuin Ukrainassakin. Joka kerta kohteena on maa, joka ei jostain syystä halua taipua amerikkalaisen demokratian ja vapauden vaatimuksiin. Kerta kerran jälkeen sellaisista maista luodaan näennäinen uhka USA:n ”kansalliselle turvallisuudelle” eli USA:han sijoittuneiden ylikansallisten yritysten vapaalle leviämiselle kaikkiin maailman kolkkiin.
Neuvostovallan kaatumista seuraavien vuosien aikana Venäjän ovet olivat sepposen selällään noille ylikansallisille yrityksille, jotka rynnivät maahan käyttämään hyväkseen niitä valtavia taloudellisia resursseja, jotka olivat maanneet hyödyttöminä rautaesiripun takana. Kaikki oli vapaata ja demokraattista, kunnes Putinin hallinto alkoi vähitellen omaan rajuun tapaansa vastata siihen paineeseen, jonka alle koko venäläinen yhteiskunta oli joutunut. Ehdottoman antautumisen sijaan Putin halusi löytää uuden itsenäisen linjan suhteessa Venäjällekin tulleisiin monikansallisiin yrityksiin.
Samanaikaisesti USA:n johtama Nato oli ottanut vähitellen suunnitelmallisesti haltuunsa lähes kaikki Itä-Euroopan valtiot; siellä vanha hyvä ryssän pelko sai kansan toisensa jälkeen hyväksymään USA:n takaaman turvallisuuden. Tämän politiikan yksi huippukohdista saavutettiin kun Ukrainaan luodun vallankumouksen kautta saatiin tuokin maa lännen ja USA:n syliin. Sen jälkeen valloittajan katseet kääntyivät pohjoiseen, jossa Ruotsi ja Suomi olivat ainakin näennäisesti säilyttäneet liittoutumattomuutensa. Sitäkin oli jo pitkän ajan kuluessa määrätietoisesti heikennetty erilaisten sopimusten ja sotakalustohankintojen suuntaamisen avulla.
Miten saada Suomi ja Ruotsikin liittymään Natoon? Luomalla uhkakuva Venäjästä, joka haluaa palauttaa vanhan suurvalta-asemansa valloittamalla naapureiltaan takaisin kaikki ne alueet, jotka sille ovat joskus historian aikana kuuluneet. Venäjästä tehdään valloittava uhka, kun se lopulta ärähtää valloittavan USA:n uhan levitessä sen omille rajoille ja pitää huolen siitä, ettei sen laivastotukikohtaa Krimillä valloiteta. Venäjä puolustautuu USA:n ja sitä kulissinaan käyttävien ylikansallisten yritysten valloitusta vastaan, mutta siitä tehdään roisto ja vihollinen niiden ylikansallisten uutistoimistojen ja mediayritysten avulla, joita nuo samat yritykset hallitsevat. Lännen propaganda on totuutta ja idän valhetta, niinhän se on aina ollut!
Onko Venäjä kuitenkin se himotuin suupala?
Maailmankartalla Venäjä on edelleen maailman suurin valtio, joka sijoittuu koko maapallon suurimman mantereen Euraasian keski- ja itäosiin. Sen fyysiset resurssit ovat valtavat. Kaikki maailmaa käytännössä hallitsevat ylikansalliset yritykset haluaisivat oman osansa niistä. USA:n politiikka on paljolti näiden yritysten sanelemaa; USA taistelee niiden vapauden puolesta. Ne eivät välitä yksittäisistä valtioista tai niiden rajoista. Niitä kiinnostaa vain oman rajattoman valtansa kasvattaminen. Ne ovat tehneet USA:n valtiosta oman politiikkansa äänitorven ja USA:n armeijasta oman käsikassaransa, joka lähetään aina sinne, missä niiden edut ovat uhattuina.
Siksi meitäkin uhataan nyt sodalla naapuriamme Venäjää vastaan. Jotta mekin liittyisimme Natoon ja jotta Venäjän rajat joko uhan tai sodan avulla saataisiin avatuksi näille suuryrityksille. Ne haluavat luoda oman tuhatvuotisen valtakuntansa, jossa ei ole sijaa toisinajatteville valtioille tai yksilöille. Aivan niin kuin oma
Nalle Wahlroosimme kirjoittaa uudessa kirjassaan ”Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta”:
”Mikäli haluamme parantaa maailmaa, tarvitsemme enemmän emmekä vähemmän kapitalismia.”
”Mikä tahansa omistaja – jopa organisaatio, joka haluaa sosialisoida kaiken omaisuuden – johtaa parempaan lopputulokseen kuin omistajan puute.”
”Kapitalismi ei aiheuta luonnonvarojen riistoa: sen aiheuttaa yhteisöllinen omistus.”
Siksi Wahlroos on valmis antamaan niin kaikki luonnonvaramme kuin verovaroilla rakennetut järjestelmämme niitä tehokkaammin hyödyntävien yritysten hallintaan. Myös kaikki makean veden varantomme tulisi myydä pois. Kuka siitä hyötyisi? Kuka hyötyy kaikesta sodasta ja sodanuhasta?
Klaus Rahikainen.
Klaus Rahikainen on Ahvenanmaalla asuva kirjailija, elämäntutkija ja historian maisteri.