Näin se on. Lisäksi normaaliin tapaan lohduton tilanne demostroidaan jotta saataisiin lisää rahaa ja resursseja. Ruotsin tapauksessa reserviä.
Ja tilannehan on juuri sitä, ei sillä ole väliä kuinka kauan siihen menee jos ryssä tulee läpi. Viikko on sitten se nopein vaihtoehto, muista vaihtoehdoista on turha puhuakaan, koska ei siinä ajassa kuitenkaan saa lisää joukkoja aikaiseksi. Poliitikot vain kerkeäisivät pitkästymään ja menettävät keskittymiskykynsä ainakin sen asian kohdalta.
D
Deleted member 1079
Guest
Tämä lienee oikea ketju tälle, mielenkiintoisia teesejä tässä:
Kommentti: Koivisto varoitti Venäjästä
Julkaistu: 17.6. 10:16
KOMMENTTI
Mauno Koiviston kirja Venäjän idea on nyt ajankohtaisempi kuin ilmestyessään vuonna 2001, erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.
Kun presidentti Mauno Koivisto menehtyi toukokuussa, suomalaiset kertasivat kaiholla Koivisto-muistojaan. Itselläni ensimmäinen ajatus oli, että täytyypä lukea uudelleen Venäjän idea -kirja, jonka Koivisto julkaisi 2001.
Luin kirjan pian sen ilmestyttyä ja muistan vain, että mitään suuria uutisia siitä ei silloin tuntunut löytyvän. Edes Vladimir Putinia ei mainittu sanallakaan, vaikka Putin oli ehtinyt hallita Venäjää tuolloin jo parisen vuotta ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä.
Jälkeenpäin voi sanoa, että Putinin nimen poisjättö oli Koivistolta varmasti oikea teko, sillä siten kirjasta tuli ajattomampi – tai nykysilmin katsoen se on nyt jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään. Koivisto halusi selvästikin tuoda julki joitakin sellaisia ajatuksiaan, joiden hän arvioi pätevän siitä huolimatta, kuka Kremlissä kulloinkin tulisi istumaan.
Mauno Koivisto julkaisi Venäjän idea -kirjansa huhtikuussa 2001. Toimittaja Antti Blåfield toimi Koiviston apurina kirjan kirjoitusprosessissa. Koiviston kuoltua Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toivoi, että kirjasta julkaistaisiin uusintapainos. (KUVA: Pentti Koskinen / HS)
Yksi kirjan kantavista teemoista on se sama selviytymisoppi, josta myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti muistopuheessaan heti Koiviston kuoltua. Näin Koivisto itse kirjoittaa:
– Kun minulta vuonna 1981 kysyttiin, miten kolmella sanalla määrittelisin ulkopoliittisen linjamme, vastasin: hyvät suhteet naapureihin.
Ensi kuulemalta lause voi vaikuttaa suomettumispolitiikan jatkeelta ja Venäjän myötäilyltä, mutta ei Koiviston kirja mitään hymistelyä ole. Tarkkaan lukien sieltä löytyy muutamia selkeäsanaisia ohjeita sekä meille suomalaisille että venäläisille.
Koivisto antaa kirjassaan paljon tilaa tsaarinaikaiselle Venäjän valtiovarainministerille Sergei Wittelle (1849–1915), jonka ajatuksia tutkitaan nyky-Venäjälläkin ahkerasti. Esimerkiksi Pietarin Eurooppalaisen yliopiston kurssivaatimuksiin kuuluu Witten muistelmien lukeminen.
Koivisto muistuttaa Witten varoittaneen tsaari Nikolai II:ta Suomen venäläistämispyrkimyksistä sekä toisen sortokauden (1908–1917) seurauksista.
– Sanoin hallitsijalle, että... suomalaiset ovat olleet korrekteja, kun me olemme olleet korrekteja, Witte kirjoitti muistelmissaan, ja tähän huomautukseen Koivisto on päättänyt kirjansa yhden luvun.
Venäjän viime vuosina harjoittamaa painostavaa Suomi-politiikkaa seuranneena tätä kohtaa kirjasta lukee nyt uusin silmin. Eikä mahdottomalta tunnu ajatus, että juuri tämän neuvon Koivisto halusi jättää Kremlille vinkiksi siitä, kuinka heidän kannattaisi rakentaa suhdettaan Suomeen.
Krimin valtaus jatkoa imperiumin historialle
Koko läntinen maailma järkyttyi keväällä 2014, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta. Tapahtunutta olisi tuskin tarvinnut äimistellä niin paljon, jos Koiviston teesit olisivat olleet meillä kaikilla kirkkaina mielessä.
Venäläissotilaat vartioivat kaluston kuljetusta Krimin Simferopolin lähellä maaliskuussa 2014.(KUVA: Yannis Behrakis / Reuters)
Koivisto kiteyttää Venäjän imperiumin kasvuhistorian näin:
– Venäjän laajentumisessa yhdistyi kolme tekijää: pyrittiin saamaan haltuun arvokasta maata, pyrittiin levittämään uskoa, pyrittiin yhdistämään slaaveja Venäjän johtoon. Se oli Venäjän idea.
– Näyttää siltä, että Venäjän imperiumin kasvussa olivat liikkeellä samat voimat kuin Rooman imperiuminkin kohdalla: ulkoinen uhka oli olemassa tai ainakin kuviteltavissa… Tällöin on tavan takaa syntynyt ajatus työntää rajoja vähän kauemmaksi ja sillä tavalla torjua uhkaksi koettuja voimia etukäteen, Koivisto kirjoittaa.
Krimin kohdalla voi nähdä nämä kaikki piirteet: on strategisesti arvokasta maata mahdollisine meren öljy- ja kaasuvaroineen, on islaminuskoisten tataarien sortoa ja ortodoksikirkon etuasemaa, on venäläisten uudelleenyhdistämistä ja on ainakin kuviteltu Naton uhka.
Tämän lisäksi Krimillä on kuitenkin vielä yksi asia, joka kuuluu Koiviston mukaan Venäjän ideaan aina. Se on ajatus Venäjälle ikuisesti kuuluvasta maasta ja maan palauttamisesta. Koivisto muistuttaa tästä niin ikään Witteen viitaten:
– Kun jostakin on taisteltu ja venäläistä verta vuodatettu, niin sen jälkeen se on pyhää Venäjän maata.
Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu.
Venäjä ”yleisesti ottaen” hyvä naapuri
Suomea Koivisto varoittaa Ruotsin Kaarle XII:n (1682–1718) kohtalosta, sillä tämä aliarvioi aikanaan kohtalokkaasti Venäjän nousevan sotavoiman.
– Tällä hetkellä meillä ei ole nähtävissä olevaa itäistä vaaraa, mutta helposti käy toteen se Kaarle XII:n skenaario, että käytetään kapasiteettia jossakin muualla, koska siellä on ajankohtaiset pulmat. Ja sitten voi käydä niin, että oma turvallisuustilanne alkaa vaikeutua tai paineet kasvaa, mutta kapasiteetti onkin jo käytetty, Koivisto muotoilee.
Uhkakuva olikin jo käymässä toteen, kun Suomi purki kovaa vauhtia puolustuskapasiteettiaan ennen kuin Krim herätti meidät ankeasti.
Omista sotakokemuksistaan huolimatta Koivisto vakuuttaa, että Venäjä on ollut meille ”yleisesti ottaen” hyvä naapuri. Ja varoituksista huolimatta kirjan perussanoma on se, että Suomi on voi jatkossakin elää Venäjän vieressä. Tähänastista selviytymistä Koivisto selittää puolestaan sillä, että ”itsenäinen Suomi ei ole liittoutunut Venäjää vastaan ja on selvinnyt”.
Venäläisten panssarivaunuja kuvattuna Rostovin alueella Ukrainan rajan pinnassa elokuussa 2014.(KUVA: Alexander Demianchuk / Reuters)
Koivisto kirjoittaa kuitenkin enteellisesti, että ”Venäjän heikkous, jonka me olemme nähneet, on poikkeuksellinen tilanne”. Silmiin pistää myös yksi kappale, jonka moni lukee nyt varmasti aivan toisin silmin kuin vuonna 2001.
– Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu. Sillä tavalla mekin edelleen kuulumme heidän ajattelussaan heidän puolellensa.
Tämänkin viestinsä Koivisto oli varmasti tarkkaan harkinnut.
Ruotsin kannalta juuri näin. Eihän kukaan tervepäinen ajattele, että me taltuttaisimme Venäjän sodassa. Puolustuksemme rakentuu siihen, että tänne tulo ennen kaikkea maksaa hyötyä enemmän ja että se konflikti tai sota ei jää alueelliseksi = Natopartner, EU ja läntiset sidokset.
Tähän myös liittyy poliitikkojen yksi dilema. Suomen tulee rauhan oloissamme olla Venäjälle niin neutraali, että se olotila houkuttaa selkeästi enemmän kuin mikä olisi sodan hinta. Kyse on myös tunnetilasta ja venäläisten asenteesta. Näin ollen esim Natoon liittyminen pitäisi tapahtua niin nopeasti, ettei mitään välitilan aikaa pääse syntymään. Kaikkein hankalinta on nostaa tuon sodan Venäjälle merkityksellistä hintaa koska se mitataan siellä Venäjän johdon eli tämän nykyisen rosvojoukon omilla intresseillä - ei Venäjän kansalaisten eikä menetettyjen sotilaiden.
Viimeksi muokattu:
Tai sitten Natoon liittyminen tapahtuu sellaisella hetkellä, jolloin naapurilla on muuta meneillään. -90 luvulla olisi ollut täydellinen tilaisuus. Mutta varmaankin lyhempikin ajanjakso kävisi, jos se ajoitettaisiin oikein.
Ehkä minä olen vähemmän tervepäinen, mutta sanoisin ennemmin näin: "me pystymme taltuttamaan venäjän sellaisessa sodassa, mihin ryssä on näinä päivinä kykenevä ja valmis ryhtymään. Ja esim. olen vahvasti sitä mieltä, että naapuri ei ole ainakaan juuri nyt valmis mobilisoimaan reservejään suurissa määrissä. Siis sellaisissa määrissä, että se voisi lähettää esim. tuplasti enemmän joukkoja tänne, kuin mitä se kykenee lähettämään ilman mobilisaatiota.
Tuohon voisi vielä lisätä, että Natojäsenyys toki olisi sellainen hinta jota Putlerin rosvojoukko ymmärtäisi. Tietävät, että turpiin tulee.
Tällä hetkellä tuo vain tulisi hoitaa niin, että tänään on asiat niin kuin ne nyt ovat. Ja huomenna oltaisiin Natojäseniä tai ainakin USA:n turvatakuiden alla.
USA:n ulkopolitiikka on nyt millaista on, niin altiiksi sen heilahteluille asiaa ei voi nyt laskea. Niinistön toisella kaudella on käynnissä HX-hanke, USA:n presidentti on joko vaihtunut tai Trump on saanut jostakin rokotteen narsismiinsa. Ja ehkä Venäjälläkin on jotakin tapahtunut. Silloin voisi olla tilaisuus jäsenyyttä hakea.
Tällä hetkellä tuo vain tulisi hoitaa niin, että tänään on asiat niin kuin ne nyt ovat. Ja huomenna oltaisiin Natojäseniä tai ainakin USA:n turvatakuiden alla.
USA:n ulkopolitiikka on nyt millaista on, niin altiiksi sen heilahteluille asiaa ei voi nyt laskea. Niinistön toisella kaudella on käynnissä HX-hanke, USA:n presidentti on joko vaihtunut tai Trump on saanut jostakin rokotteen narsismiinsa. Ja ehkä Venäjälläkin on jotakin tapahtunut. Silloin voisi olla tilaisuus jäsenyyttä hakea.
Tämähän tarkoittaa sitä, että Venäjä ei voi edes valmiudessa olevien joukkojensa puolesta keskittyä vain meihin. Ongelma on se, että sodan hinta lasketaan siellä toisin kuin meillä. Kansalaiset ja kansainväliset suhteet ovat
uhrattavissa.
Viimeksi muokattu:
Mutta vain jos tavoitteissa onnistutaan. Oma maine ja kasvot pitää kyetä pitämään, tai sitten voi tulla johtajalle lähtö. Olen myös sitä mieltä, että Venäjäkin joutuu nykyään laskemaan tappioita. Jos ei muusta syystä, niin sitten siksi, että ne eivät enää kykene kätkemään kuin rajallisen määrän menetyksiä kansalaisilta. Ja syy miksi naapuri ei ole valmis mobilisoimaan reservejä, on se että koko systeemi ei toimi! Vankiloista on saatu revittyä vain tietty määrä ukkoja Ukrainaan ja Syyriaan.
Mutta toivottavasti en tässä syyllisty liialliseen toiveajatteluun.
ajs178
Respected Leader
Tähän liittyy mielestäni yksi pelottava ja jopa mahdollinen (jos kohta ei välttämättä todennäköinen) skenaario. Ja se on Ruotsin "yhdessä yössä" Natoon liittyminen kertomatta Suomelle etukäteen. Näen mahdollisena samanlaisen kuvion kuin aikonaan EY-jäsenyydestä 1990-luvulla. Uskon Ruotsin NATO-jäsenyyden olevan samanlainen "red line" Venäjälle kuin Ukrainan EU-yhdentyminen. Toisin sanoen, jos NATO "kaappaa" Ruotsin, niin Venäjä kaappaa Suomen tai ainakin estää NATO-jäsenyyden tarvittaessa luomalla keinotekoisen sotilaallisen konfliktin Suomen itä- tai pohjoisosiin. Suomen liittyminen Natoon olisi niin suuri arvovaltakysymys Putinille, että siihen olisi pakko vastata. Mutta pahinta onkin, että Suomen ei tarvitse tehdä mitään, että tämä skenaario laukaistaan. Riittää, että Ruotsi tekee ja tämä laukaisee pre-emptive actionin Venäjän taholta, koska toimittava on ennen Suomen NATO-jäsenyyttä, jos toimia aikoo. Niinpä Suomelle on elintärkeää, että jos Ruotsi liittyy Natoon, niin Suomi liittyy samalla päivämäärällä. Ruotsalaiset ovat vain niin ovelia, että eivät välttämättä kerro, mitä aikovat.
Mihinkään EU-puolustukseen en usko ja sellaisen illuusio saattaisi jopa olla vahingollista Suomelle, koska kuviteltaisiin, että voidaan vähentää omaa panostusta, kun apua on tulossa EU:sta.
Erittäin hyvin sanottu siellä takana ja naulan kantaan! Tämä kun täällä meillä vielä ymmärretään laajemminkin, sekä 'yhteisen kansan' että päättäjien taholla niin hyvä olisi..
JR49
Respected Leader
Sittenhän NATO saisi sotilaallisen kriisin heti uuden jäsenvaltion liittymisen tuliaisiksi kynnykselleen. Ei kai nyt ihan näinkään.
jurppi
Ylipäällikkö
Suomen poliittinen johtomme on vakuuttanut että meillä on niin halutessamme käytettävissä NATO-optio. Edelleen johtajat kertovat ettei mikään ole muuttunut Suomen osalta. Eli olemme täydellisesti turvassa. Jatketaan samaan malliin.
Voihan perseensuti. Perjantaina tuli taas torni-logolla varustettu pitkulainen kirjekuori postilaatikkoon. Taitaa olla nyt kolmas kerta kahden vuoden sisään. Ikää on jo lähemmäs 40 ja mihinkään osastoon en ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, joten vähän kyllä jo ihmetyttää. Vapaaehtoinen harjoitushan tuo tällä kertaa on, että periaatteessa voi kieltäytyäkin. Mutta kaipa sinne tulee tunnollisena ihmisenä kuitenkin lähdettyä. Mieluusti kyllä paikkani jo jollekin nuoremmalle luovuttaisin.
Ajankohta on muuten syyskuun alkupuoliskolla. Eikös silloin ole Zapadia ja kaikkea muuta mielenkiintoista samaan aikaan. Tuohon harjoitukseen on näemmä tulossa yhden aika ison pumpun keskeisimmät osat.
Ajankohta on muuten syyskuun alkupuoliskolla. Eikös silloin ole Zapadia ja kaikkea muuta mielenkiintoista samaan aikaan. Tuohon harjoitukseen on näemmä tulossa yhden aika ison pumpun keskeisimmät osat.
Eihän sitä valmiutta voi pelkästään poikasista kasata. Mene vaan niin meillä on turvallisempi olo
USA:n asevoimien komentaja Dunford on jälleen toistanut näkemyksensä, että kaikista maailman maista epäilemättä nimenomaan Venäjä on suurin uhka USA:n toisen maailmansodan jälkeen saavuttamalle asemalle. Lausunto alkaa videon kohdasta 1:28:30. Dunfordin mukaan USA:n suurin strateginen vahvuus on sen toisen maailmansodan jälkeen kerätty liittolaisten joukko (lienee käytännössä NATO), ja Venäjä pyrkii aktiivisesti ja jatkuvasti nakertamaan näitä suhteita. Yleisesti ottaen Dunford totesi, että resurssien (ydinaseet, kyberhyökkäykset, yms.) sekä käytännön toimien (Krim, Ukraina, Georgia) valossa Venäjä on selvä ykkösuhka. Kysymys liittyi siihen, miksi USA:n olisi erittäin tärkeää lisätä konkreettista läsnäoloaan Euroopassa: "virtuaalinen läsnäolo" tarkoittaa "konkreettista poissaoloa", joten USA:n on oltava paikalla konkreettisesti vakuuttaakseen liittolaisiaan ja näyttääkseen Venäjälle olevansa sitoutunut liittolaisiinsa.
Hanski
Ylipäällikkö
Tänne tipahti myös kutsu Zapad-harjoituksiin... Hyvä, tällä puolella harjoitellaan, niin ei tarvitse naapurin kuvitella järjestävänsä harjoituksiaan täällä!
ojak
Korpraali
Vaimolle totesin jo tuossa aiemmin keväällä että suurella todennäköisyydellä osuu tuonne syyskuun alkupuolelle harjoitus, kutsua/käskyä odotellaan siis lähipäivinä saapuvaksi...
