Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Niin, ei Venäjä pysty suursotaan,mutta heikot se voi noukkia. Jos ajatellaan kunnon ison sodan uhkaa,siihen menee vielä niin kauan että Kiina on saanut kaikki lentotukialuksensa valmiiksi ja mitä nyt muuta touhuakaan. Kiinassa on kaikenlisäksi vallassa käsitys, että jenkit eivät pärjää heille tänäänkään, saati sitten kun projektit on valmiita. Kohonnut itsetunto paistaa kenraalien ja amiraalien lausunnoista, sekä kokoajan röyhkeämmistä jenkki koneiden ja alusten häirinnästä. Venäjän ja Kiinan lämmenneet välit täytyis jotenkin saada kylmäksi. Siinä on huono kaksikko jos ne alkavat oikein seurustella.
 
Ukrainassa ja Krimillä ei ole kyse politiikasta vaan laajentumisesta asevoimia käyttäen. Se on tietysti kokonaan toinen asia kuin maailman sodan aloittaminen, mutta meidän suomalaisten kannalta vähintäänkin yhtä huolestuttavaa.

Venäjällä on tosiaan kaikissa olosuhteissa ihan riittävästi jerkkua meitä uhkaamaan. Joku yksittäinen väline kuten Mistralit tai saivartelu suur/supervaltastatuksen uskottavuudesta ei sitä asiaa muuta. Suomen vinkkelistä venäjä pystyy kyllä suurvallan temppuihin myös sotilaallisesti.
 
En malta olla ihmettelemästä, miksi tämän yksinkertaisen faktan tunnustaminen tuntuu monelle suomalaiselle olevan niin kovin vaikeaa? Siis sen, että Venäjä ei ole tyytynyt valmistautumaan sotaan, vaan on vallannut vieraita alueita asevoimiaan käyttäen. Georgia meni monelta varmaankin vähän ohitse tai sitä pidettiin yksittäisenä "sisäpoliittisena asiana". Nyt sama selittely ja tosiasioiden kiertely jatkuu Krimin ja Ukrainan suhteen.

Mitä sitten pitäisi tapahtua, että se osa suomalaisista tunnustaisi tosiasiat eli Venäjän doktriiniin kuuluvan asevoimien käyttämisen suvereeneja naapureitaan kohtaan? Sittenkö vasta, kun - talvisodan uutisotsikkoa käyttäen - "ryssän linnut surisevat Helsingin taivaalla"? Ettei silloin vaan olisi liian myöhäistä.
 
Niinpä, kyvystä meidän on aina pitänyt olla huolissaan. Nyt on kuvaan mukaan astunut myös halu ja silloin puhutaan jo todella vaarallisesta yhdistelmästä. Etenkin kun meillä ei lopulta ole mitään keinoa arvioida milloin tuo halu todella kohdistuu meihin. Suomen erityisosaaminen Venäjän tuntijana on kuitenkin tyhjää puhetta ja itsepetosta. Ne kortit on jo katsottu. Pitää toivoa sotilastiedustelun olevan poliitikkoja ja ulkoasiainvirkamiehiä paljon paremmin kartalla.
 
Heasrin pääkirjoitus kiinnitti huomiota Putlerin viimeviikon perjantain puheeseen. Putin syytti länttä ja Usaa likipitäen kaikesta väkivallasta ja pahuudesta maailmassa tällä hetkellä. Putin esitti myös neuvotteluja kansainvälisen järjestyksen uusista perusteista. Taas. Ne on aina nähty hyökkäyksinä nykyisiä turvallisuusrakenteita vastaan.

No nyt tavallinen duunari päättelee, että Putinin moisten puheiden on pakko vieläkin koventua. Maailmalla meni hermo Syyrian äänestyksissä joissa Venäjä vesitti Yk:n päätökset. Eikös sen seurauksena Yk puuhaa veto-oikeuden rajoittamista. Tämä sotii kaikkia Putlerin pyrkimyksiä vastaan. Vaarallistakin se on.
 
Eikö teitä yhtään häiritse joka päivä ilmestyvät uutiset tyyliin: Venäjä hyökkää! Venäjä katkaisee kaasun! Putin on sekaisin! Venäjä harjoittelee hyökkäystä! Venäjän pommikoneita Mustallamerelle! Venäjän sukellusveneitä Tukholmassa! Jne.

Suomessa naurettiin USA:n median propagandavyörytykselle ennen Irakiin hyökkäämistä 2003. Nyt me olemme olleet samanlaisen propagandavyörytyksen kohteena vuoden alusta asti. Venäjää ja Venäjän johtajia demonisoidaan. Väittääkö joku Suomen median uutisoivan samalla tavalla Yhdysvaltojen toimista Syyriassa ja Venäjän toimista Ukrainassa?
Kuvailemasi kaltaisia otsikoita on ollut lähinnä iltapäivälehdissä, joten pidän niitä lähinnä noille lehdille tyypillisinä sensaatiohakuisina juttuina, joiden tarkoituksena on vain kyseisen julkaisun myyminen, eivätkä ne ole osa mitään valtiollista propagandakampanjaa. Mitä demonisoimiseen tulee, on Putinin Venäjä kiistatta anastanut itselleen vieraan valtion alueita, mikä on viime vuosien Euroopassa täysin poikkeuksellista ja tälläiseen hyökkäyssotaan syyllistynyt valtio johtajineen näyttää aivan syystäkin vähän oudolta :confused:.
 
Venäjä on käynyt oikeastaan koko uuden olemassaolonsa ajan jonkinlaista sotaa rajoillaan. Etelästä sotiminen on vähitellen hivuttautunut ja nyt tuo voimankäyttö on sitten Euroopan rajoilla. Erittäin ikävä kehitys esim. kansalaisoikeuksien saralla, median dominointi, toisinajattelijoiden karu asema, rankka länkkäreiden vastainen propaganda jne.

Venäjä on ihan itse valinnut tämän linjan, joka vääjäämättä johtaa yhä suurempiin ongelmiin. Toivottavasti Kreml aloittaa liennyttämisen kauden ilman rankkoja juttuja. Mutta turvallisuuspolitiikkaa ei voi pieni reunavaltio harjoittaa toiveiden ja haaveiden perustalta.
 
Suurvallat käyvät käytännössä jatkuvasti sotaa jossain päin maailmaa. Niille armeija on käytettäväksi tarkoitettu työkalu ja sota on normaali osa politiikkaa. Sekä Suomessa, että muualla lännessä nähty kiukustuminen Ukrainan kriisin johdosta on ensisijaisesti merkki itsepetoksen murenemisesta käsiin. Toiveajattelijoiden seuraava järkytys tulee läntisten suurvaltojen normalisoidessa välinsä Venäjän kanssa. Siinä vaiheessa välinsä Venäjään sotkeneet Itä-Euroopan pienet maat saattavat huomata olevansa hyvinkin vaikeassa välikädessä.

Suuret länsimaat ovat sotineet pieniä maita vastaan käytännössä koko kylmän sodan jälkeisen aikakauden, joten tältä osin mitään moraalisia pidäkkeitä Venäjällä ei ole. Venäjän johdon kiukkua esimerkiksi Jugoslavian ja Libyan sotien osalta ei kannata aliarvioida. Venäjä peilaa omia toimiaan Ukrainassa noihin kahteen edelliseen sotaan, eikä huomaa toimissaan juurikaan eroa lännen toimintamalliin verrattuna. Ja vaikeahan sitä olisi havaita, kun ei sitä juurikaan ole.
 
Venäjän johdon kiukkua esimerkiksi Jugoslavian ja Libyan sotien osalta ei kannata aliarvioida. Venäjä peilaa omia toimiaan Ukrainassa noihin kahteen edelliseen sotaan, eikä huomaa toimissaan juurikaan eroa lännen toimintamalliin verrattuna. Ja vaikeahan sitä olisi havaita, kun ei sitä juurikaan ole.
Muistanko aivan väärin, vai oliko tuolla Balkanilla jonkinlaista kähinää jo ennen kuin Nato sinne sekaantui? Saatettiin jokunen ihminen jopa ampua?
 
Suurvallat käyvät käytännössä jatkuvasti sotaa jossain päin maailmaa. Niille armeija on käytettäväksi tarkoitettu työkalu ja sota on normaali osa politiikkaa. Sekä Suomessa, että muualla lännessä nähty kiukustuminen Ukrainan kriisin johdosta on ensisijaisesti merkki itsepetoksen murenemisesta käsiin. Toiveajattelijoiden seuraava järkytys tulee läntisten suurvaltojen normalisoidessa välinsä Venäjän kanssa. Siinä vaiheessa välinsä Venäjään sotkeneet Itä-Euroopan pienet maat saattavat huomata olevansa hyvinkin vaikeassa välikädessä.

Suuret länsimaat ovat sotineet pieniä maita vastaan käytännössä koko kylmän sodan jälkeisen aikakauden, joten tältä osin mitään moraalisia pidäkkeitä Venäjällä ei ole. Venäjän johdon kiukkua esimerkiksi Jugoslavian ja Libyan sotien osalta ei kannata aliarvioida. Venäjä peilaa omia toimiaan Ukrainassa noihin kahteen edelliseen sotaan, eikä huomaa toimissaan juurikaan eroa lännen toimintamalliin verrattuna. Ja vaikeahan sitä olisi havaita, kun ei sitä juurikaan ole.


Itse olen yksinkertaisesti sillä kannalla, että suurvallat ovat suurvaltoja. Tällä hetkellä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä on tilapäinen sopimus IS-järjestön suhteen, mikä selittää sen, että Assadin jatkuvista järkyttävistä rikoksista ei puhuta länsimediassa juuri mitään. Myös Libyan tämänpäiväinen tilanne on kokonaan piilossa valokeilasta: siellähän on leimahtanut uudelleen jo aikaa sitten. Ukrainan suhteen ollaan todella vaisuja, vaikka kaikki, joilla on kaksi mulkosilmää päässä, näkevät, mitä on meneillään.

Silti jännitys on lisääntynyt. Venäjä harjoittelee iskua. Toivottavasti vain kylmän sodan hengessä näyttääkseen, että se on suurvalta, sillä on voimaa ja se pitää ottaa vakavasti

B1c8wMDCQAIhuAZ.jpg
 
Liittyy löyhästi tähän aiheesen, mutta oli nyt vaan pakko jakaa tämä: https://www.facebook.com/RUSSIANBASE?fref=ts
En tiedä ketkä ovat tämän facebook -sivuston takana, mutta sivulla oleva materiaali on kyllä sellaista sodanlietsonta propagandaa täynnä että tässä alkaa oikeasti jo aika paljon mietityttämään että mitä tuolla itänaapurissa oikein suunnitellaan. Lähinnä siis viittaan siihen että kun lähes kaikki vapaa tiedonvälitys on Venäjällä kielletty niin onko Putinin propagandakoneisto saanut jo venäläiset näin sekaisin. Tietenkin kyseessä on iso maa, joten se että tuolla sivulla on n. 30 000 tykkääjää ei nyt sinänsä vielä kerro paljon, mutta ei tuon sivuston selaaminen nyt varsinaisesti lisännyt uskoa siihen että Venäjä tästä rauhoittuu. (tosin kun oikein vetää foliohattua päähän niin voihan sivun takana voi olla kuka vaan)
 
Tällä hetkellä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä on tilapäinen sopimus IS-järjestön suhteen, mikä selittää sen, että Assadin jatkuvista järkyttävistä rikoksista ei puhuta länsimediassa juuri mitään.
Tämä kuuluisi toki Syyria-ketjuun, mutta heitänpä tähän, että koska tilanne tuolla on lähinnä "kusipäät vastaan paskiaiset", olisi Euroopan järkevintä tukea sitä osapuolta, josta on vähiten haittaa meille itsellemme, eikä se ole ainakaan IS.
 
Kysymys on outo. Olikos tällä porukalla pokkaa olla laittamatta. Tässä on se ongelma että ei ole mitään muuta vaihtoehtoa,kuin torjua tai yrittää.
En epäile hetkeäkään etteikö huonosti varustetut ressume löydä sitä oikeaa tapaa. Kysymys on lähinnä mikä on hinta ennen kuin homma alkaa luonnistumaan.
Varusteista se ei ole kiinni. Sitä voi kysyä vaikka Talebanilta joka voitti Afganistanin sodan ja on tällä hetkellä odottamassa koska saa taas maan hallintaansa. Kansanahan tätä maata puolustetaan. Siinä loppuu Iivanan tervävimmän kärjen voima. Muuta niillä ei sitten olekkaan,kuin huonosti varustettuja reserviläisiä myös,.

Jos ei politiikot sitä tee, niin armeijasta löytyy toivon mukaan herroja jotka kriisin uhatessa torjuvat vihollisen ulkoa ja arkadian mäeltä.

Tuo alkuperäinen Taitolajin kysymys pitää sisällään myös epäilyn siitä, kannattaako kansallista suvereniteettia edes ollenkaan yrittää ylläpitää vai onko turvallisempaa luovuttaa sen rippeetkin isolle veljelle, joka kyllä suojelee kunhan tehdään hommat sen pillin mukaan. Se kyllä uskaltaa tehdä niitä "kovia päätöksiä", koska sen oma alue ei ole taistelukenttänä eikä sitä kiinnosta suomalaisten tavallisten tallukoiden hyvinvointi. Ja jos demokratia on näin huonosti toimiva hallintajärjestelmä, niin mikä on vaihtoehto? Komissaarien johtoon? "Viisaiden miesten" neuvosto? USA:n suurlähettiläs Suomen kenraalikuvernööriksi? Vai Ruotsin? Kannattiko sitä itsenäisyyttä alun perinkään hankkia kun siitä pitäisi päästä näin äkkiä eroon? Miksi 1939 demokraattisesti valittu hallintovalta kuitenkin valitsi taistelujen tien?

Luuletteko ettei historian painolasti merkkaa mitään tällaisessa painostustilanteessa - jos Suomi nöyrtyisi tuolla tavalla potentiaalisen Talvisota II:n edessä, se olisi kansalliselle hengelle kuolinisku, koska keskeinen osa kansallistunnetta luovasta mytologiasta raiskattaisiin. Ei se psykologisesti eikä poliittisesti olisi mahdollista, paljon helpompaa olisi kestää miehitysvalta ja terrori kunnon verisen vastustuksen ja hävityn sodan jälkeenkin. Tai siis helpompi olisi perinteisellä tavalla levitä kilon palasiksi ympäri suomalaista korpea venäläisessä tykistökeskityksessä.
 
Mitens on tälläinen skenaario: Öljyn hinta sakkaa -> Öljyn viennillä elävä Venäjä sekä ihan tavalliset venäläiset köyhtyvät. Massia ei riitä terveydenhuoltoon, palveluihin eikö oligarkkien uusiin leluihin.

Keskiluokkakin alkaa murista ja muitakin vituttaa. Saadakseen öljyn hinnan pompsahtamaan yli 100$/barreli täytyy tehdä jotain. Rajoitettu sota tai konflikti jonkun liittoutumattoman naapurin kanssa saattaa hyvinkin auttaa siihen ongelmaan. Sodat ja epävakaushan tuuppaavat nostamaan öljyn hintaa...

Samalla sitten saadaan kansa muutenkin tuntemaan itsensä tärkeäksi ja voimantuntoiseksi, sekä rakastamaan vahvoja johtajiaan.
 
Liittyy löyhästi tähän aiheesen, mutta oli nyt vaan pakko jakaa tämä: https://www.facebook.com/RUSSIANBASE?fref=ts
En tiedä ketkä ovat tämän facebook -sivuston takana, mutta sivulla oleva materiaali on kyllä sellaista sodanlietsonta propagandaa täynnä että tässä alkaa oikeasti jo aika paljon mietityttämään että mitä tuolla itänaapurissa oikein suunnitellaan. Lähinnä siis viittaan siihen että kun lähes kaikki vapaa tiedonvälitys on Venäjällä kielletty niin onko Putinin propagandakoneisto saanut jo venäläiset näin sekaisin. Tietenkin kyseessä on iso maa, joten se että tuolla sivulla on n. 30 000 tykkääjää ei nyt sinänsä vielä kerro paljon, mutta ei tuon sivuston selaaminen nyt varsinaisesti lisännyt uskoa siihen että Venäjä tästä rauhoittuu. (tosin kun oikein vetää foliohattua päähän niin voihan sivun takana voi olla kuka vaan)

Suhteessa väkilukuun tuolla tykkääjäjoukolla on vähemmän mittaa kuin suomalaisella asevelvollisuuden lakkauttamishankkeella. :rolleyes:
 
Venäjälle riittänee, että se piirtää mieleisensä jakolinjan ja tulee otetuksi huomioon suurvaltana, jota kuunnellaan. Tavoitteisiinsa se pyrkii keinoja kaihtamatta. Krim ja Donbas on jo käpälässä. Pientä säätöä Ukrainassa on vielä, koska joukkoja ja kalustoa tulee taas kunnon puristusta varten.

Nämä ovat rationaalisia sotilallisia liikkeitä, mutta eivät ne siltä seisomalta suursotaa merkitse.

Totta kai Venäjä siihenkin valmistautuu ja mielellään näyttääkin voimaa. Eihän se muuten saa hääriä reunamailla, ellei sitä varota isoissa pöydissä.
 
Tuo alkuperäinen Taitolajin kysymys pitää sisällään myös epäilyn siitä, kannattaako kansallista suvereniteettia edes ollenkaan yrittää ylläpitää vai onko turvallisempaa luovuttaa sen rippeetkin isolle veljelle, joka kyllä suojelee kunhan tehdään hommat sen pillin mukaan. Se kyllä uskaltaa tehdä niitä "kovia päätöksiä", koska sen oma alue ei ole taistelukenttänä eikä sitä kiinnosta suomalaisten tavallisten tallukoiden hyvinvointi. Ja jos demokratia on näin huonosti toimiva hallintajärjestelmä, niin mikä on vaihtoehto? Komissaarien johtoon? "Viisaiden miesten" neuvosto? USA:n suurlähettiläs Suomen kenraalikuvernööriksi? Vai Ruotsin? Kannattiko sitä itsenäisyyttä alun perinkään hankkia kun siitä pitäisi päästä näin äkkiä eroon? Miksi 1939 demokraattisesti valittu hallintovalta kuitenkin valitsi taistelujen tien?

Luuletteko ettei historian painolasti merkkaa mitään tällaisessa painostustilanteessa - jos Suomi nöyrtyisi tuolla tavalla potentiaalisen Talvisota II:n edessä, se olisi kansalliselle hengelle kuolinisku, koska keskeinen osa kansallistunnetta luovasta mytologiasta raiskattaisiin. Ei se psykologisesti eikä poliittisesti olisi mahdollista, paljon helpompaa olisi kestää miehitysvalta ja terrori kunnon verisen vastustuksen ja hävityn sodan jälkeenkin. Tai siis helpompi olisi perinteisellä tavalla levitä kilon palasiksi ympäri suomalaista korpea venäläisessä tykistökeskityksessä.
Valmius Sissejä esitän minä. Vaikkapa rajan kouluttamista valmiuteen itä.kaakon kulmille.
PS. Hyvähän se täältä Teneriffalla huudella kun ei räntäsateeseen tartte ehtiä. Huomenna tsekkaamaan Las Palmasin satama. Tosin se professori taitaa tulla vasta joulukuussa ellei muualle eksy. Suursotaan valmistautuminen ei Vielä ole ehtinyt tänne.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top