Tuo alkuperäinen Taitolajin kysymys pitää sisällään myös epäilyn siitä, kannattaako kansallista suvereniteettia edes ollenkaan yrittää ylläpitää vai onko turvallisempaa luovuttaa sen rippeetkin isolle veljelle, joka kyllä suojelee kunhan tehdään hommat sen pillin mukaan. Se kyllä uskaltaa tehdä niitä "kovia päätöksiä", koska sen oma alue ei ole taistelukenttänä eikä sitä kiinnosta suomalaisten tavallisten tallukoiden hyvinvointi. Ja jos demokratia on näin huonosti toimiva hallintajärjestelmä, niin mikä on vaihtoehto? Komissaarien johtoon? "Viisaiden miesten" neuvosto? USA:n suurlähettiläs Suomen kenraalikuvernööriksi? Vai Ruotsin? Kannattiko sitä itsenäisyyttä alun perinkään hankkia kun siitä pitäisi päästä näin äkkiä eroon? Miksi 1939 demokraattisesti valittu hallintovalta kuitenkin valitsi taistelujen tien?
Luuletteko ettei historian painolasti merkkaa mitään tällaisessa painostustilanteessa - jos Suomi nöyrtyisi tuolla tavalla potentiaalisen Talvisota II:n edessä, se olisi kansalliselle hengelle kuolinisku, koska keskeinen osa kansallistunnetta luovasta mytologiasta raiskattaisiin. Ei se psykologisesti eikä poliittisesti olisi mahdollista, paljon helpompaa olisi kestää miehitysvalta ja terrori kunnon verisen vastustuksen ja hävityn sodan jälkeenkin. Tai siis helpompi olisi perinteisellä tavalla levitä kilon palasiksi ympäri suomalaista korpea venäläisessä tykistökeskityksessä.