Alle nyt tulee pitkänpuoleinen lainaus HS:n artikkelista. Vuodelta 2012, käsitellen foorumin itseoikeutettua, vaan ei virallisesti valittua, "Vuoden Suomalaista", Johan Bäckmania. Jakamaton tunnustus saattaisi koskea anti-isänmaallisen, toiminnassaan määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä koskevan toiminnan koherentin tason pysyvyyttä, tässä muuttuvassa maailmassa.
Mikä on vuosikymmenessä muuttunut, artikkelin julkaisusta, tähän päivään. Positiiviseen suuntaan? Ei mikään. Venäjän toiminta Suomen tosiasiallisen autonomian rapauttamiseksi jatkuu. Keinot ovat moninaisia. Venäjän valtapiiriin tavalla tai toisella sitoutettujen yksittäisten henkilöiden toiminnasta, valtiotason kyvykkyyksien käyttöön. Tarkoituksella julkisuudessa tapahtuvina tai verhottuina. Vaaran vuodet eivät valitettavasti ole pelkästään historiaan sidottu, ajan muutoksessa poistunut jäänne, reliikki joka voitaisiin sivuuttaa pohdittaessa isänmaan tulevaisuutta.
"Bäckman on tehtaillut yli 90 valitusta ja rikosilmoitusta
Rikosilmoitusten tehtailu saattaa olla yritys hiljentää arvostelijat. Kantelut kuormittavat viranomaisia ja maksavat paljon, mutta oikeusvaltiossa niiden tehtailua ei voi rajoittaa.
2.12.2012
Petri Sajari HELSINGIN SANOMAT
Anssi Miettinen HELSINGIN SANOMAT
Esa Mäkinen HELSINGIN SANOMAT
Suvi Vihavainen HELSINGIN SANOMAT
Jussi Konttinen HELSINGIN SANOMAT
Laura Saarikoski HELSINGIN SANOMAT
"Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkö Tarja Pellinen esimerkiksi sinutteli minua sähköpostiviestissään. Mielestäni tuntemattomien henkilöiden sinuttelu ei kuulu sivistysvaltion tapoihin eikä varsinkaan sivistysyliopistoon. Koska haluan, että Suomi on sivistysvaltio, aion tehdä asiasta kantelun oikeuskanslerille", kirjoitti Johan Bäckman HS:lle vastauksena siihen, miksi hän on herkkä tekemään valituksia ja rikosilmoituksia.
Suomalais-venäläisten kiistojen nostattajana tunnettu valtiotieteiden tohtori käyttää Suomessa valtaa poliitikkoja, virkamiehiä, kansalaisaktivisteja, toimittajia ja vastustajiaan vastaan tehtailemalla heistä rikosilmoituksia ja kanteluita lähes liukuhihnalta.
HS kysyi Bäckmania koskevia juttuja seitsemästä poliisilaitoksesta, kuudesta syyttäjänvirastosta, seitsemästä käräjäoikeudesta, kolmesta hovioikeudesta, valtakunnansyyttäjältä, eduskunnan oikeusasiamieheltä, oikeuskanslerilta, Asianajajaliitosta ja Julkisen sanan neuvostosta noin kymmenen viime vuoden ajalta.
Kaikkiaan HS sai asiakirjoja yli 90 tapauksesta, mutta niitä on todennäköisesti enemmän. HS ei saanut tietoja kaikista poliisin päättämistä esitutkinnoista, ja osa poliisilaitoksista, syyttäjänvirastoista ja tuomioistuimista jäi haun ulkopuolelle. Lisäksi monessa asiapaperissa viitattiin siihen, että asia oli vireillä myös muissa elimissä.
Bäckmanin tekemät rikosilmoitukset, kantelut ja valitukset voi jakaa kolmeen ryhmään.
Yli 30 tapausta liittyy Bäckmanin omaan huoltajuuskiistaan Neuvostoliitossa syntyneen Jaana Niemen kanssa. Toisen ison ryhmän muodostavat Anton Salosen huoltajuuskiistaan liittyvät tapaukset. Äiti Rimma Salonen vei pikkupojan Venäjälle 2008, josta isä Paavo Salonen toi hänet takaisin Suomen Pietarin-konsuli Simo Pietiläisen auton takaluukussa. Bäckmanin nostamiin juttuihin sisältyy kunnianloukkausväitteitä ja kanteluita, jotka liittyvät mm. Pietiläiseen, Paavo Saloseen, tämän lähipiiriin ja asianajajaan. Joukossa on myös eläkeläismies, joka oli kirjoittanut Bäckmanista blogissa.
Kolmas ryhmä ovat poliitikot, toimittajat, kansalaisaktivistit, ulkoministeriön virkamiehet ja yliopistoihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta ole miellyttäneet Bäckmania. Edesmennyt kansalaisaktivisti Aila Niinimaa-Keppo erehtyi kutsumaan Bäckmania maanpetturiksi sähköpostiviestissä, joka päätyi Yleisradion toimittajalle Arvo Tuomiselle, joka välitti sen Bäckmanille. Hovioikeus katsoi Niinimaa-Kepon syyllistyneen kunnianloukkaukseen, mutta jätti hänet rankaisematta.
Bäckmanin rikosilmoitusten kohteeksi on joutunut toimittajia useista valtakunnallisista viestimistä sekä muun muassa sastamalalaisesta Alueviestistä. Helsingin Sanomia vastaan ei tällä hetkellä ole rikosilmoituksia.
Poliitikoista Bäckman on kirjelmöinyt ainakin Paavo Lipposesta, Alexander Stubbista, Jyri Häkämiehestä ja Heidi Hautalasta. Hän on löytänyt valitettavaa myös elokuvaohjaaja Jörn Donnerista ja professoreista Heikki A. Reenpäästä ja Timo Vihavaisesta.
Bäckmanin jutut eivät ole olleet kovin menestyksellisiä: hänen rikosilmoitustensa ja kanteluidensa seurauksena on tullut kuusi tuomiota, joista neljä liittyy huoltajuuskiistaan Niemien kanssa, ja ainakin yksi langettava päätös Julkisen sanan neuvostosta.
Myös Bäckmania itseään vastaan on vuosien varrella tehty useita rikosilmoituksia. Useimmat ovat päättyneet tuloksettomina. Esimerkiksi nykyisen ministerin Heidi Hautalan rikosilmoitus Bäckmanin tekemistä väitetyistä törkeistä kunnianloukkauksista ei johtanut syytteisiin. Sen sijaan Bäckman on saanut tuomion kahdesta kunnianloukkauksesta Jaana Niemen vanhempia kohtaan.
Rikosilmoitusten tehtailu kuormittaa viranomaisia, käy kalliiksi ja vie aikaa muilta tutkimuksilta. Yhden arvion mukaan keskimääräinen esitutkinta maksaa yhteiskunnalle suurin piirtein 1 500 euroa. Bäckman ei ole ainoa: poliisin karkean arvion mukaan Suomessa on useita kymmeniä ihmisiä, jotka tehtailevat suuria määriä rikosilmoituksia hyvin kevyin perustein.
Mutta onko tällainen toiminta laillista?
Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Martti Majanen toteaa yleisellä tasolla, että poliisin kuormittamista suurella määrällä rikosilmoituksia ei voi lain mukaan rajoittaa.
"Mahdollisuus tehdä rikosilmoitus on yksi oikeusvaltion perusperiaatteista", Majanen sanoo.
Kyseenalaisissa tapauksissa poliisin pitää arvioida sitä mahdollisuutta, että kyseessä voisi olla väärä ilmianto. Väärä ilmiantokin on rangaistava teko vain tahallisena.
Kirjelmillään Bäckman saattaa pyrkiä siihen, että kynnys käsitellä hänen toimiaan kriittisesti olisi korkealla. Voi olla, että moni miettii kahteen kertaan, jaksaako lähteä tutkintapyyntörumbaan vai olisiko helpompi olla hiljaa Bäckmanista.
Bäckmanin asianajajana on toiminut mm. Jyrki Leivonen. Bäckmanin asianajokulut ovat mittavat, käy ilmi oikeuden asiakirjoista. Hänellä on kuitenkin tähän varaa. Vuonna 2006 huoltajuusoikeudenkäynnissä Bäckman ilmoitti omistavansa osakkeita noin 1,5 miljoonan euron arvosta ja saavansa niistä pääomatuloja. Lisäksi hän oli juuri myynyt osakkeita noin 200 000 euron arvosta asunnon ostoa varten. Hän kertoi saaneensa korotonta asuntolainaa varakkaalta isältään, joka on entinen Hartwallin toimitusjohtaja.
Venäjällä toimivia suomalaisia huolestuttaa Bäckmanin toiminnan toinen piirre. Hän mustamaalaa ihmisiä Venäjän viestimissä, mikä voi vaikuttaa heidän toimintaansa Venäjällä.
Elokuussa Bäckman teki tutkintapyynnön professori Teivo Teivaisesta ja pääsi lausumaan uutistoimisto Interfaxille, että Teivaista uhkaavat mahdollisesti vakavat syytteet. Poliisi ei ryhtynyt edes esitutkintaan.
Hiljattain Bäckman väitti Aleksanteri-instituutin tutkijaa Hanna Smithiä venäläisnaisten turvallisuutta uhkaavaksi henkilöksi, ja Bäckmanin edustama järjestö Venäläiset äidit osoitti Moskovassa mieltään mm. Smithiä vastaan. Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen mukaan tällainen voi vaikuttaa viisumeihin.
"Vielä huolestuttavampaa on, jos tämä vaikuttaa venäläisiin yhteistyökumppaneihimme. Hiljattain turvallisuuspalvelu FSB teki ratsian yhden tutkijan kotiin ja pyysi häneltä suomalaisten kanssa käytyä sähköpostikirjeenvaihtoa."