"Vanhojen" kouluttaminen reservinupseeriksi

Puolustusvoimilla on ollut uskomaton kyky möhliä noissa sotilasarvojutuissa. Otetaan nyt esimerkkinä vanhan kunnon kanta-aliupseeriston edestakaisin veivaaminen. Ensin piti saada kaikki upseereiksi, eli vanhoille sotilasmestareille heitettiin luutnantin arvo. Ja koko arvo poistettiin käytöstä kantahenkilökunnalla. Ja erilaisia vinkeitä liikkeitä on tapahtunut muitakin.

Onkohan taas jollakin ollut liikaa ettiä näitä olennaisia asioitaaikaa mi...


Kutakuinkin varmaan näin. Ja moniako tällainen uudistus tulee koskemaan? Ehkä tuota reserviläispolkua rakennetaan pikku hiljaa, mutta varmaan niin hiljaa, että TAVOITETILA ehtii vaihtua kuusi kertaa ennenkuin sen valmiimpaa syntyy.
 
Puolustusvoimilla on ollut uskomaton kyky möhliä noissa sotilasarvojutuissa. Otetaan nyt esimerkkinä vanhan kunnon kanta-aliupseeriston edestakaisin veivaaminen. Ensin piti saada kaikki upseereiksi, eli vanhoille sotilasmestareille heitettiin luutnantin arvo. Ja koko arvo poistettiin käytöstä kantahenkilökunnalla. Ja erilaisia vinkeitä liikkeitä on tapahtunut muitakin.

Onkohan taas jollakin ollut liikaa aikaa miettiä näitä olennaisia asioita...

Minä olen spekuloinut, saamatta vahvistusta suuntaan eli toiseen, että tuo AU-veivaaminen on liittynyt SA-vahvuuteen. Sitä mukaan kun SA-vahvuus kasvoi niin upseereiden tarve kasvoi, käytännössä siis PV alkoi kouluttaa jokaista kantapeikkoa pataljoonan komentajiksi yms. Tiedä miten käytännössä onnistuttiin. Nyt kun tilanne on toinen niin AU:t palaavat.

Jos tuo spegulaatio pitää paikkansa niin tuossakin hommassa on lopunviimein ollut järkevä peruste, vaikka se äkkiseltään älyttömälle vehtaamiselle vaikuttaa. Muuten noita organisaatiomuutoksia en osaa kommentoida. Kyllähän se välillä näyttää että PV muuttuu ihan muutoksen vuoksi, tiedä sitten jos tarkemmin alkaisi kaivamaan?

Tästä topikin mukaisesta jutusta en osaa sanoa mitään. Tekisi mieli kysyä että onko väliä? En tosiaankaan tiedä. Ainakaan reserviläisten kohdalla. Minun kun on vaikea vetää eroa AUK:n käyneen ja AUK:n käymättä jättäneen välille kovinkaan automaationomaisesti, AUK:iin on jättänyt menemättä niin paljon päteviä kavereita että liki itkettää pelkkä ajatus. AUK:n ja RUK:n välillä on selkeämpi ero, koska RUK:iin haluaa liki kaikki AUK:hon halunneet, joten käytännössä parhaat valitaan. Ja tuo jo kertoo korkeammasta laadusta. AUK:n kohdalla puhutaan pelkästään halusta käydä AUK.
 
Viimeksi muokattu:
Onko aliupseereista ja reservin upseereista pulaa? Aivan, ei ole. Miksi heitä ei käytetä koulutustaan vastaaviin tehtäviin?

Miehistöstä sitävastoin on pulaa, eikä se ainakaan vähene jakamalla kessun jämiä kuin kahvilippuja sodeen.

Nyt on huomattava että tässä puhutaan arvosta, ei tehtävästä. Esim. maakuntakomppanioissa on sotilasarvopyramidi niin yläpainoinen, että miehistökersantti on ihan varmasti korkeintaan ryhmän varajohtaja, todennäköisesti ei sitäkään.
 
Tietysti pitää muistaa se ettei useinkaan RUK-valintoja tehdä sillä perusteella kuka osaisi parhaiten johtaa joukkuetta vaan AUK1:n pisteytyksen perusteella eli siitä ketä kiinnosti ulkoa opetella Apilaksen pituus millimetrin tarkkuudella jne. Ihan selkeitä virhevalintoja tehdään kun P-kauden ja AUK1:n parin kuukauden jaksojen aikana, jossa välissä vaihtuvat ihmisiä ei opita tuntemaan. Tietysti on ihan perusteltua että hakuprosessi menee koepisteiden ja muiden testien perusteella ettei harkinnanvaraisuudella ole sijaa ja suosita esim. kapiaisten poikia ja syrjitä kommunistien poikia kuten aikoinaan intissä. Aikoinaan yritettiin tiettyjä ihmisiä saada RUK-valinnoista pois teettämällä "sopivammille" älykkyystestejä (oliko se P1) uudelleen... Ei varmaan se testi ole yhtään helpompi, nopeampi ja epätasa-arvoinen kun se tehdään kahdesti... ;) Mielestäni reserviläisjärjetelmässä sen AUK/RUK:n käyminen ei kanna kovin pitkälle enää reservissä, se ei edistä tai haittaa työuraa eikä sen AUK/RUK:n käymisestä ole hyötyä enää paljoakaan perusjoukkueenjohtajamisen ulkopuolella ja nopeastihan nuo perusteet tuntuvat unohtuvan koulutuksen läpikäyneillä. Parempi olisi luopua sotilasarvoista ja sijoittaa ihmisiä sopivuuden perusteella tehtäviin, esim. sadanpäämies kuulostaa aika hyvältä verrattuna luutnanttiin tai yliluutnanttiin, joka voi olla kaikkea yksittäisen taistelijan ja pataljoonan päällikön väliltä. :D
 
Ihan totta, että johtajavalinnat eivät aina mene ihan putkeen, mutta kyllä sieltä onnistumisiakin tulee.
Ongelmia tulee siitä, että aines on joskus aika heikkoa, joten halukkuudella pystyy korvaamaan kyvykkyyden ("Minusta tulee ainakin reservin vänrikki!") sekä siitä, että koulutettavia on paljon ja vaihtuvuus melkoinen. P-kaudella ei kapiaiset tietenkään tunne ketään ja AUK1:lle tulee taas uusia naamoja eteen, joten opetteluun menee hetki.

Joskus tulee haaveiltua järjestelmästä, jossa olisi yksi saapumiserä vuodessa, palvelusaika noin vuosi koko porukalla, eikä ketään lähetettäisi muualle kursseilemaan, vaan porukka pysyisi koossa ja johtajat/erikoismiehet nousisivat joukosta. Ei tule tapahtumaan.
 
Joskus tulee haaveiltua järjestelmästä, jossa olisi yksi saapumiserä vuodessa, palvelusaika noin vuosi koko porukalla, eikä ketään lähetettäisi muualle kursseilemaan, vaan porukka pysyisi koossa ja johtajat/erikoismiehet nousisivat joukosta. Ei tule tapahtumaan.

Tapahtuu useissa yksiköissä PV:ssa (ja rajalla) tälläkin hetkellä...
 
Mutta kaikista tehdään vähintään aliupseereita vaikkei aliupseerin koulutusta tarvittaisi, eihän heille kaikille kerry edes johtamiskokemusta joten aliupseerin arvon antaminen näille on mielestäni suhteellisen käsittämätöntä. Tosin se lienee ainut tapa saada palvelukseen tarvittava määrä.
 
Mutta kaikista tehdään vähintään aliupseereita vaikkei aliupseerin koulutusta tarvittaisi, eihän heille kaikille kerry edes johtamiskokemusta joten aliupseerin arvon antaminen näille on mielestäni suhteellisen käsittämätöntä. Tosin se lienee ainut tapa saada palvelukseen tarvittava määrä.

Olen samaa mieltä kanssasi tuosta. Tosin on niitäkin yksiköitä joissa palvellaan vuosi yhdessä vain parhaiden valikoituessa aliupseereiksi ja edelleen vielä näistäkin kaikkein parhaiden upseereiksi. Tässäkin tapauksessa ainoastaan RUK käydään eri yksikössä, mutta samassa varuskunnassa ja lisäksi 14:sta RUK viikosta 6-7 ollaan alkuperäisen yksikön omien tulevien alaisten kanssa.
 
Mutta kaikista tehdään vähintään aliupseereita vaikkei aliupseerin koulutusta tarvittaisi, eihän heille kaikille kerry edes johtamiskokemusta joten aliupseerin arvon antaminen näille on mielestäni suhteellisen käsittämätöntä. Tosin se lienee ainut tapa saada palvelukseen tarvittava määrä.

Aliupseerikoulun sotilasarvoon saavuttaa varusmiespalveluksessa suorittamalla AUK1 ja AUK2 opintojaksot. Sen jälkeen varusmies ylennetään alikersantiksi, vaikka hänellä on johtamiskokemusta vasta vähäinen määrä oppilasjohtamisesta eikä häntä enää alenneta sotilasarvossa, vaikka hän ei ylentämisensä jälkeen toimisi johtajana minuuttiakaan. Siitä sitä on sitten ryhdyttävä tuoreen aliupseerin ottamaan haparoivia ensiaskelia johtajuuden ja vallankäytön kiehtovaan maailmaan kantapään sekä rakentavan kouluttajapalautteen kautta. Osa ottaa askeleensa enemmän ja osa vähemmän horjuen, mutta siitä se homma lähtee tyypillisesti kuitenkin suurin piirtein luistamaan siten, että kotiutumisen vaiheessa on jonkinlaiset perusteet johtajana toimimisesta ja eväät itsensä kehittämiseen jatkossa.

Sellaisesta joukosta, jossa kaikki saavat vähintään AU-koulutuksen, vaikka johtajavakansseja ei kaikille riittäisikään otan yksittäisenä case-esimerkkinä kansainvälisen valmiusjoukon (SKVJ). Tähän hakeudutaan oma-aloitteisesti valintakokeiden kautta, joissa karsinta on kohtalainen. Nykyään kyseisessä joukossa kaikki saavat vähintään AU-koulutuksen ja palvelusaika on sen mukaisesti 11.5kk (ennen 12kk). Aikaisemmin osa sai vain 6 + 3kk miehistökoulutuksen, mutta tästä on siirrytty nykyiseen malliin. Kyseessä on siis vapaaehtoisista, hyväkuntoisista ja motivoituneista hakijoista valikoitunut joukko. Edellä mainituista syistä johtuen myös palvelus luistaa hieman keskimääräistä varusmiestä paremmin. Jos palvelus ei sitten lopulta maistukaan tai muuten ota onnistuakseen, niin joukossa ei tarvitse kotiutumiseen asti lusia.

Kun kenttäarmeija tarvitsee kuitenkin X + Y + Z määrän upseereita ja aliupseereita, niin kummasta joukosta nämä kannattaa haalia ja kumpi valinta tuottaa investointina suuremman hyötysuhteen maanpuolustukselle: vapaaehtoisista etukäteen valikoitu hyvä aines vai satunnaisotannalla kasaan saatu tasoltaan vaihteleva aines, joista osa joudutaan huonossa tapauksessa vieläpä käskemään vastentahtoisesti aliupseerikurssille? Toisinsanoen röyhkeästi kärjistäen, kannattaako ne aliupseereiksi ja upseereiksi koulutettavat valita motivoituneista ja yli 2600m cooperissa juoksevista soturinaluista vai keskimäärin 2400m juoksevista lähinnä asevelvollisuuden nojalla paikalle ajautuneista pullapojista? Tietysti myös ei-vapaaehtoisesti palvelukseen hakeutuneista on koulutettava vaikka väkisin se n. 1/3, että tuotettavien joukkojen päällystötehtävät tulevat täytetyksi.

Huomioiden lisäksi vielä sen, että case-esimerkin SKVJ-aineksella on random-perusyksikköä keskimäärin suuremmalla todennäköisyydellä vm-palveluksen lisäksi vielä jotain jatkuvuutta puolustusvoimissa, esim. kriha-operaatioissa, ammattisotilaina tai jos ei mitään muuta, niin vaikka aktiivireserviläisinä. Enemmän tai vähemmän tehokasta käyttöaikaa on 60 ikävuoteen asti, monenlaista ehtii siinä ajassa tapahtumaan ja sijoitukset vaihtumaan.

Sama karkea periaate pätee myös laskuvarjojääkäreihin, erikoisrajajääkäreihin, taistelusukeltajiin yms. yms. "erikoisjoukkoihin", joihin valikoidutaan valintakokeiden kautta. Kyseessä on arvokas henkilöstöresurssi, jonka kouluttamatta jättäminen ja siten haaskaaminen olisi suomalaisessa järjestelmässä turhaa tuhlausta.
 
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta. Tosin on niitäkin yksiköitä joissa palvellaan vuosi yhdessä vain parhaiden valikoituessa aliupseereiksi ja edelleen vielä näistäkin kaikkein parhaiden upseereiksi. Tässäkin tapauksessa ainoastaan RUK käydään eri yksikössä, mutta samassa varuskunnassa ja lisäksi 14:sta RUK viikosta 6-7 ollaan alkuperäisen yksikön omien tulevien alaisten kanssa.

Jossain yksiköissä toimii, jossain ei. PSVK:ssa tuo tietysti sopii kuin nenä päähän, mutta esimerkiksi PSJK:n osalta on vähän tyhmää, että sekä 10, että 15 ovat molemmat Panssarikoululle lähtiessä vaunukoulutettuja, vaikka SA-tehtävässä toinen johtaa joukkuetta ja pääasiallisesti jalkaosia, kun taas toinen hoitaa vaunupuolen. Joskushan se oli siten, että PSJ-joukkueiden johtajiksi koulutettavat lähtivät RU-kurssille PSJ-AUKista ja varajohtajat vaunukurssilta. En tiedä miksi tuo muutettiin nykyisenkaltaiseksi, mutta ainakin se on saanut aikaan koomisia tilanteita mm. PSK:n partiotaitokilpailussa, jossa vaunulinjalta kotoisin oleva PSJ-linjan upseerioppilas ei hallitse jalkaväkiaseita siten, kuin panssarijääkärin koulutushaaranmukaiseen osaamiseen kuuluu. Vekaralla homma menee, tai ainakin meni, fiksummin!

RU-kurssilta palatessa PSJ-joukkueiden kokelaat ovat vain hieman osaavampia jalkaväen taistelijoita kuin vasta P-kauden lopettaneet jääkärit ja siksipä kokelaat eivät pysty joukkuettaan kouluttamaan jalkaväen taistelutekniikassa, vaan päinvastoin menevät jossain koulutusaiheissa samassa rivissä jääkärien kanssa ja jv-koulutetut ryhmänjohtajat saavat hoitaa koulutuksen. Näin mm. TRA koulutuksen ja jalkaväen tiedustelun osalta. Tottakai joukkueenjohtajan tulee ymmärtää vaunupuolestakin, mutta hänen tulisi enemmän olla jääkäri kuin vaunumies. Kantahenkilökunta ei välttämättä näe asiaa samalla tapaa, mutta kokelaisiin suhtautuminen oli ainakin meillä vähän jäistä, koska he olivat koulutushaaratunnuksista huolimatta vaunumiehiä eivätkä jääkäreitä, joten he eivät osanneet jalkaosien toiminnasta mitään muutakuin hyvin köykäiset perusteet. Siinä on sitten vähän hankala pohja lähteä rakentamaan uskottavuutta jo ihan alijohtajille saati miehistölle jos koulutushaaranmukainen ammattitaito on lähinnä teoreettista.

Edelleen on jäänyt kirkkaana mieleen se, kun jossain SOTAK:n ekassa aselajiharjoituksessa pst-miehiä käytettiin viivytyksessä, kuten PSJ-puoliryhmää ja se omillaan muodosti joukkueen vastaanottopesäkkeen! Homma lievästi sanottuna kusi. Kouluttaja, kokelas ja minä pidimme tuon jälkeen pikkupalaverin ja selvisi, että Panssarikoululla pst-partion käytöstä oli opetettu vain se, että ”Käytetään etupainotteisesti”. Tuon jälkeen kouluttaja linjasi, että jatkossa pstsika esittää miten pst-partiota käytetään ja joukkueenjohtaja antaa sen jälkeen käskynsä. Kyllähän homma alkoi sitten toimimaan ja loppusota meni ihan okei, mutta ei tuo alku antanut kovin vahvaa kuvaa jalkaväkiosaamisesta, jos ei 8½ kk koulutuksen jälkeen tiedä millaisen pumpun käskee vastaanottopesäkkeeseen! Ryhmänjohtajille tuo oli kyllä selvinnyt jo aliupseerioppilaina...

PSJ-joukkueiden johtajien tulisi saada ennen Panssarikoulua koulutus juuri PSJ-AUKissa, varajohtajien taas vaunukurssilla. Hotel 10 ja Kilo 10 voidaan raapaista vähän mistä tahansa, koska kyse ei ole sellaisesta hommasta, jossa koulutushaaranmukaiset taidot ovat samalla tapaa välttämättömiä. Ei ole suurta merkitystä, ovatko nuo vaunu- vai jalkaväkikoulutettuja, mutta PSJ-joukkueissa tuolla on ratkaiseva merkitys.
 
Tapahtuu useissa yksiköissä PV:ssa (ja rajalla) tälläkin hetkellä...

Hyvä on, tarkennan: Joskus tulee haaveiltua kaikkia varusmiehiä koskevasta järjestelmästä, jossa...

Useat yksiköt, joissa tämä tapahtuu: Utti, erikoisraja, Parolan Leokomppania, porilaisten KV, jotain muuta, mitä? Vaikutus koko kenttäarmeijaan jää aika pieneksi kuitenkin.
 
Kun kenttäarmeija tarvitsee kuitenkin X + Y + Z määrän upseereita ja aliupseereita, niin kummasta joukosta nämä kannattaa haalia ja kumpi valinta tuottaa investointina suuremman hyötysuhteen maanpuolustukselle: vapaaehtoisista etukäteen valikoitu hyvä aines vai satunnaisotannalla kasaan saatu tasoltaan vaihteleva aines, joista osa joudutaan huonossa tapauksessa vieläpä käskemään vastentahtoisesti aliupseerikurssille? Toisinsanoen röyhkeästi kärjistäen, kannattaako ne aliupseereiksi ja upseereiksi koulutettavat valita motivoituneista ja yli 2600m cooperissa juoksevista soturinaluista vai keskimäärin 2400m juoksevista lähinnä asevelvollisuuden nojalla paikalle ajautuneista pullapojista? Tietysti myös ei-vapaaehtoisesti palvelukseen hakeutuneista on koulutettava vaikka väkisin se n. 1/3, että tuotettavien joukkojen päällystötehtävät tulevat täytetyksi.

Huomioiden lisäksi vielä sen, että case-esimerkin SKVJ-aineksella on random-perusyksikköä keskimäärin suuremmalla todennäköisyydellä vm-palveluksen lisäksi vielä jotain jatkuvuutta puolustusvoimissa, esim. kriha-operaatioissa, ammattisotilaina tai jos ei mitään muuta, niin vaikka aktiivireserviläisinä. Enemmän tai vähemmän tehokasta käyttöaikaa on 60 ikävuoteen asti, monenlaista ehtii siinä ajassa tapahtumaan ja sijoitukset vaihtumaan.

Sama karkea periaate pätee myös laskuvarjojääkäreihin, erikoisrajajääkäreihin, taistelusukeltajiin yms. yms. "erikoisjoukkoihin", joihin valikoidutaan valintakokeiden kautta. Kyseessä on arvokas henkilöstöresurssi, jonka kouluttamatta jättäminen ja siten haaskaaminen olisi suomalaisessa järjestelmässä turhaa tuhlausta.

Olennainen ero on aliupseereiden määrässä, joista edelleenkään suurin osa ei saa johtamiskokemusta vaan natsat toimien miehistönä. Sen kyllä huomaa! Mitä tulee sitten kuntoeroon niin mielestäni se on mitätön, huonoja tuloksia molemmat. Lisäksi johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ei ole 2400 m vai 2600 m 19-vuotiaana että se vaikuttaisi koko "reserviläisaikaan", varsinkin kun käyttöikä käytännössä on tällä hetkellä n. 30 vuoteen keskimäärin. Lisäksi se mikä on miehistön vs. au:n käyttöikä on ihan PV:n määriteltävissä ollut asia. Aliupseeria ei takuulla käytetä lähellekään 60:een ikävuoteen oli "erikoisjoukoissa" (mustiin pukeutuvat lentokonemekaanikot ja valmiusjoukot.... muaahhhhhh) tai ei. Mielestäni ei kannata millään tavalla puhua henkilöresurssien tuhlaamisesta jos koko systeemissä käytetään varusmiespalveluksessa vankilan uhalla koko miesväestö perustuslain vastaisesti ja sijoitusaika on lyhyt eikä merkittävää osaa edes sijoiteta.
 
Viimeksi muokattu:
Tietysti sekin on oma juttunsa, että panssarikoulutushaaran ns. rivi-AUKit ovat jotain ihan muuta kuin se, miten suurin osa varusmiesaliupseereista koulutetaan ”oikeilla” aliupseerikursseilla.

Esimerkiksi taistelupanssarivaunukoulutuksessa, ns. rivi-AUK, kaikki aloittavat P-kauden jälkeen panssarimiehinä, josta rakennekokeiden, henkilökohtaisen soveltuvuuden (kommunikaatio, tiimityötaidot) ja P-kauden näyttöjen mukaisesti jaetaan porukka aselinjaan (ampuja, lataaja), ajajiin sekä johtajiin. Se vaununjohtajien johtajakoulutus on hyvin pitkälti se, että oppivat johtamaan vaunua, vaikka vaunumiehistöt koulutetaankin ristiin eri tehtäviä varten. Mitään kovin spesifiä ”yleissotilaallista johtamiskoulutusta" saati kouluttamiskoulutusta näissä ei ole (ei siis edes sitä vähää, mitä normi-AUKeissa), vaan kyse on yhdestä vaunun tehtävästä, jota hoidetaan tornista käsin, kuten lataajankin tehtävää. Vaununjohtajat saivat ”yleissotilaallista johtamiskoulutusta” yhteen aikaan muutaman tunnin kalvoshown, parit oppilassulkeiset sekä kurssiosaston vanhimpana toimiminen vuorolistan mukaan ja katsoivat Tuntemattoman sotilaan. Tät's it. Muuten se oli sitä tornissa toimimisen harjoittelua.

Mitään muuta merkittävää eroa ei ollut miehistöön nähden ja varsinaisesta aliupseerikoulutuksesta ei mielestäni voida puhua… Tuo tietysti näkyi melkoisena erona taistelupioneeri- tai panssarijääkärialiupseerikurssin käyneisiin alikersantteihin verratessa ja osin tuosta "kaikki on 12 kk ja esimiehet ovat alokaskavereita"- johtuen PSVK:ssa ei ole minkäänlaista sisäkuria kuin 2 kk kerrallaan kaksi kertaa vuodessa.

Juuri taistelupanssarivaunulinjan upseerioppilaat ovat PSK:lla olleet vähän monttu auki, kun koulutajat ohittavat pintapuoleisesti ”nämä AUKsta tutut jutut” johtamisopista tai kouluttamistaidosta, joista herroilla ei ole välttämättä mitään käsitystä! Vaunumiesten PSAUK1 (ja PSAUK2) on enemmänkin kalustokurssi kuin AUK ja siitä syystä juuri TSTPSV-linjan upseerioppilailla on joskus kuulemma ollut vähän hankaluuksia sopeutua Panssarikoulun sisäkuriin. Vertaiset eivät sitä osaa vaatia ja alokaskavereihin voi olla hankala suhtautua siten kuin esimiehen tulee suhtautua, jotta ei leimaudu niuhoksi kusipääksi, mutta kuitenkin säilyttää ja saavuttaa esimiehelle kuuluvan arvovallan ja saa oman joukkonsa toimimaan siten, että se näyttää sotilasjoukolta.

Koulutuksen loppuvaiheessa kaikki omaavat ainakin jonkinlaisen kyvyn ampua vaunukanuunalla, ajaa vaunua, johtaa sekä toimia lataajana, vaikka tietystikin vahvin osaamisalue on sen oman linjan mukainen. Aselinjalta taas parhaista tulee ampujia, huonoimmista lataajia. Joukkueissa on 1 upseeri(kokelas) joukkueenjohtajana, 4 aliupseeria (3 vaununjohtajina, joista yksi on joukkueen varajohtaja ts. 15 ja yksi pääosin kymppivaunun lataaja-aliupseeri, joka tarpeen mukaan johtaa 10 vaunua jos joukkueenjohtaja on esimerkiksi käskynjaossa) sekä 11 panssarimiestä.

Rivi-AUK ei varmastikaan toimisi jos porukka ei palvelisi alokkaista kotiuttamiseen yhdessä täyttä aikaa ja toimisi niin teknisessä ja tiimityötaitoja korostavassa aselajissa kuin mitä panssarijoukot ovat.
 
SNIP! Pirusti fiksua tekstiä...
.

Olen 100% samaa mieltä kassasi jokusen niin PSJP:n, MEKTSTOS:n kuin MTTSTOS:n PSJ:n nähneenä. En itse pysty käsittämään mikä järki tuossa sisarus joukko-osaston hommassa on... pari kertaan tuo tao ihemetelty ikein poika porukassa eikä olla oikeen löydetty järjellistä syytä... ennen BMP-2 kautta myös parolassa 15 tuli vaunulinjalta (BMP-1) ja 10 tuli PSJ-linjalta. Virallinen peruste on kai se että pittä ola kortti jotta voi johtaa tornista ja pitää johtaa tornista koska takatilasta/desantin paikalta ei pysy tilanteen tasalla.

Vekaralla homma menee, tai ainakin meni, fiksummin!
.
Näin on edelleen ja olemme olleet tyytyväisiä.

Itse asisssa 15:sta ei pidä ymmärtää JVARJ:na ja 10:ä JJOHT:na PSJJ:ssa kuten perinteisessä JÄÄKJ:ssa, vaan rinnakkaista johtamista toteuttavan taistelijaparina. 15 johtaa JOUKKUETTA kun ollaan vaunuissa liikkeellä ja käskee jalkautumiset PTM:iin, kun liike pysähtyy ja jalkaudutaan 10 alkaa johtamaan JOUKKUETTA ja 15 siirtyy vastaamaan VAUNUISTA. Syynä on tilannetietoisuuden säilyttämisen mahdottomuus kun olaan vaunun takatilassa sisällä. En mene yksityiskohtiin, mutta @pstsika voin valottaa yv:llä jos haluat tietää lisää. Usein muuten PSJP:n PSJJ:ssä 1R RJ vastaa monista perinteisistä JVARAJ tehtävistä (suojauksen tai opastuksen asettaminen, huollot), koska 15:llä on kädet täynnä töitä vaunujen kanssa!
 
Viimeksi muokattu:
Koulutuksen loppuvaiheessa kaikki omaavat ainakin jonkinlaisen kyvyn ampua vaunukanuunalla, ajaa vaunua, johtaa sekä toimia lataajana, vaikka tietystikin vahvin osaamisalue on sen oman linjan mukainen. Aselinjalta taas parhaista tulee ampujia, huonoimmista lataajia. Joukkueissa on 1 upseeri(kokelas) joukkueenjohtajana, 4 aliupseeria (3 vaununjohtajina, joista yksi on joukkueen varajohtaja ts. 15 ja yksi pääosin kymppivaunun lataaja-aliupseeri, joka tarpeen mukaan johtaa 10 vaunua jos joukkueenjohtaja on esimerkiksi käskynjaossa) sekä 11 panssarimiestä..
Oikaea normaalikokoonpano on 2Xkokelas/vänr (10 ja 15), 2x AU (2 ja 4), 4x ajaja (psm/korpr), 4x ampuja (psm/korpr) ja 4x lataaja (psm/korpr). Joskus jos on "ylimääräisiä" AU:ta näistä tehdään 10:n lataaja/johtajia tai Kntov:n lataaja/johtajia, nämä eivät ole AU tehtäviä virallisessa henkilöstölistassa (ylimääräisiä on "rikkoitumisvarana" kaikilla AUK-linjoilla aina). Samoin jos Kokelas esim. keskeyttää palveluksen voidaan pätevin AU laitaa 15:ksi, mutta virallisissa listoissa se on UPS tehtävä.

Rivi-AUK ei varmastikaan toimisi jos porukka ei palvelisi alokkaista kotiuttamiseen yhdessä täyttä aikaa ja toimisi niin teknisessä ja tiimityötaitoja korostavassa aselajissa kuin mitä panssarijoukot ovat.
Oikea havainto! Nuo joukot ovat muuten pirun hyvin yhteen hitsautunut joukko myös KH:ssa!
 
Viimeksi muokattu:
Reserviläinen-lehti 5.5..

Mitä mieltä arvovaltainen raatimme on tästä mahdollisesta uudistuksesta?

Kersantti tulossa miehistöarvoksi

Osastoesiupseeri, majuri Ilpo Kleemola pääesikunnan henkilöstöosastolta kertoo, että osasto valmistelee asiaa ja aikoo ehdottaa, että ylimmäksi miehistöarvoksi tulisi kersantti nykyisen alikersantin sijaan.

– Uudistuksella haluttaisiin kannustaa kaikkia reserviläisiä omaehtoiseen opiskeluun ja tarjota tällainen ylenemismahdollisuus niillekin henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet aliupseerikoulua varusmiespalveluksensa aikana, Kleemola perustelee.

Jo nykyään asevelvollinen, joka ei ole saanut aliupseerin koulutusta, mutta on kriisinhallintajoukoissa tai puolustusvoimissa aliupseerin tai määräaikaisen aliupseerin virassa hoitanut esimiestehtävää ja osoittautunut tehtävään sopivaksi, voidaan reservissä ylentää enintään kersantin sotilasarvoon.

Ylentämisen tarkoituksena on puolustusvoimien sodan ajan joukkojen sotilasarvoihin perustuvan esimiesjärjestelmän luominen ja ylläpitäminen. Uudet kersantit voitaisiin sijoittaa sellaiseen sodanajan tehtävään, johon vaaditaan vähintään alikersantin tai kersantin arvo.

– Kersantin arvolla voitaisiin osoittaa henkilön asema, kokemus ja osaaminen sotilasorganisaatiossa. Lähtökohtana on, että ensimmäiset tällä tavoin ylennyksensä saavat henkilöt olisivat jo hankkineet lisäkoulutusta tehtäväänsä ennen uudistuksen voimaantuloa, Kleemola korostaa.

Suunnitelmaa ja päätöksiä valmistellaan siten, että ensimmäiset uusimuotoiset miehistökersanttiylennykset toteutettaisiin mahdollisesti vasta vuonna 2016.


En näe ongelmaa. Olennaista on osaaminen, ei muodolliset kurssit. Motivaation kannalta olisi tosin mielekkäämpää kehittää vaakatasossa etenevä arvojärjestelmä ulkoisine tunnusmerkkeineen. Eli reservin harjoituksissa erityisen kyvykäs jääkäri olisi jonkin sortin erikoisjääkäri ja se näkyisi arvonimessä ja ulkoasussa. Omaa osaamista ja kuntoa kehittämällä saisi tätä arvoa parannettua kaikkine himmeleineen. Kovin aste tasoltaan tietty ulkomaisia erikoisjoukkoja kovemmalle tasolle. Tällainen järjestelmä antaisi sitä tavoitetta, mitä miehet harrastuksiltaan hakevat.
 
Puolustusvoimilla on ollut uskomaton kyky möhliä noissa sotilasarvojutuissa. Otetaan nyt esimerkkinä vanhan kunnon kanta-aliupseeriston edestakaisin veivaaminen. Ensin piti saada kaikki upseereiksi, eli vanhoille sotilasmestareille heitettiin luutnantin arvo. Ja koko arvo poistettiin käytöstä kantahenkilökunnalla. Ja erilaisia vinkeitä liikkeitä on tapahtunut muitakin.

Onkohan taas jollakin ollut liikaa aikaa miettiä näitä olennaisia asioita...


Tästä ei voi haukkua Puolustusvoimia. Aliupseeriston lakkauttaminen oli demarien läpi runnoma hanke joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa. Torni laittoi vastaan viimeiseen asti. Läpi tuo meni ja mitä ilmeisimmin sen seurauksena oli suuri notkahdus organisaation kalustonhallinnassa sekä teknisessä osaamisessa 90-luvulla. Vahvin osaaminen kaluston suhteen tuppasi olemaan yksiköiden varusmiesaliupseereilla. Ja se ei ollut häävi.
 
Itse asisssa 15:sta ei pidä ymmärtää JVARJ:na ja 10:ä JJOHT:na PSJJ:ssa kuten perinteisessä JÄÄKJ:ssa, vaan rinnakkaista johtamista toteuttavan taistelijaparina. 15 johtaa JOUKKUETTA kun ollaan vaunuissa liikkeellä ja käskee jalkautumiset PTM:iin, kun liike pysähtyy ja jalkaudutaan 10 alkaa johtamaan JOUKKUETTA ja 15 siirtyy vastaamaan VAUNUISTA. Syynä on tilannetietoisuuden säilyttämisen mahdottomuus kun olaan vaunun takatilassa sisällä.

Näin on edelleen ja olemme olleet tyytyväisiä.

En mene yksityiskohtiin, mutta @pstsika voin valottaa yv:llä jos haluat tietää lisää. Usein muuten PSJP:n PSJJ:ssä 1R RJ vastaa monista perinteisistä JVARAJ tehtävistä (suojauksen tai opastuksen asettaminen, huollot), koska 15:llä on kädet täynnä töitä vaunujen kanssa!

Näin olen asian käsittänyt, vaikka en sitten kai saanut sitä paperille fiksusti.

PSJ-ryhmien osaltahan tilanne on aivan sama, eli jos RJ on takaloosterissa niin vastuu ja käskyvalta on vaununjohtajalla, mutta RJ:n jalkautuessa tilanne muuttuu ja sitten vaunu toimii joko RJ:n komennossa tukien ryhmän taistelua tai sitten kaikki vaunut ovat 15:n johdossa. Asiat ovat varmasti ainakin jossain määrin muuttuneet vuosien mittaan, mutta vielä minun aikanani 15 oli se, joka vastasi joukkueen huolloista ja AU-koulutettu RVJ taas vastasi noista ryhmissä tai jopa joukkueessa vuorolistan mukaisesti, vaikka oikeastihan tuo olisi vakioitu tehtävä yhdelle ukolle. No, rauhan aikana on hyvä, että useimmat saavat käsityksen tehtävästä.

Siitä, kuka oikeasti olisi jalkaosien varajohtajana tai astuisi 10:n tilalle ei sanottu mitään eikä se ollut vakioitu tehtävä, joten näisssä kohdissa improvisoitiin ja se, jolla oli sillä hetkellä paras tilannekuva otti joukkuueen haltuun. Näin siis taisteluharjoituksissa, mutta jos taas 10 oli oikeasti pois rivistiä, niin 15 otti kympin hommat ja yhdestä vaununjohtajasta tuli hänelle korvaava mies. Ja se oli muuten ihan perseestä! Kirkkaana jäi mieleen se, kun joukkueenjohtaja sairastui kerran ja ja hommaa olisi jatkettu luontevasti siten, jv-koulutettu RJ ottaa joukkueen jalkaosat vastuulle, mutta kouluttajat tulivat sitten väliin, koska "siihen pitää olla upseerikoulutus".

Joukkueen 7 jv-aliupseerista olisi kyllä löytynyt sellaistakin miesmateriaalia, että ainakaan taistelujohtamisen osalta ongelmia ei olisi tullut... Oli muuten eka kerta, kun 15 tehtävään koulutettu kokelas johti jalkaosia ja tulos oli vähän sen mukaista, vaikka saihan tuossa ainakin harjoitella ja luultavasti ainakin tulenjohtajan kanssa toiminen olikin tutumpaa kuin ryhmänjohtajilla.

Oikaea normaalikokoonpano on 2Xkokelas/vänr (10 ja 15), 2x AU (2 ja 4), 4x ajaja (psm/korpr), 4x ampuja (psm/korpr) ja 4x lataaja (psm/korpr). Joskus jos on "ylimääräisiä" AU:ta näistä tehdään 10:n lataaja/johtajia tai Kntov:n lataaja/johtajia, nämä eivät ole AU tehtäviä virallisessa henkilöstölistassa (ylimääräisiä on "rikkoitumisvarana" kaikilla AUK-linjoilla aina). Samoin jos Kokelas esim. keskeyttää palveluksen voidaan pätevin AU laitaa 15:ksi, mutta virallisissa listoissa se on UPS tehtävä.

Aina näköjään oppii jotain uutta. Minun aikanani yhtä TSTPSVJ:tä kohden PSK:lle lähti yksi mies ja joukkueenvarajohtajana oli AU. Mutta tästä on sen verran aikaa, että asia on hyvinkin voinut muuttua ja uskon, että se on noin kuten sanot. Tämä kokoonpano on siis opittu silloin, kun molemmista saapumiseristä koulutettiin kaksi Leo-joukkuetta sekä tukevia osia.
 
Taitaa olla jo kuollut viestiketju, mutta täällä on ehkä turvallista menettää poikuus tämän foorumin ensimmäisellä postauksella... aihe kun sattui kiinnostamaan. Lienee syytä perustella kun olen nimittäin aikaisemmin siellä ollut, täydennyskoulutuksessa nimittäin... Aikoinaan tuli lähdettyä ihan miehistöpohjalta liikenteeseen. Nuorena miehenä tuli temuttua KV-tehtävässä rj:na kessun palvelusarvolla. Silloin sai kuulla kitinää siitä, miksi resevin lentskari saa olla kessu ja alaisena on AUK:n käyneitä jääkärin palvelusarvolla olevia taistelijoita. Ehkä siksi, että kitisin kait vähemmän. Ja koska kertaaminen on kyllästymisen äiti tuli sitä tehtyä sen verran liikaa, että aikanaan tuli korpin ja alikin jämät viiden vuoden välein. No silloin oli tosin aika hyvä sijoitus voimassa ja harrastuspohjaltakin tuli tetsattua. Erinäisten vaiheiden kautta tuli sitten käytyä se täydennys AUK ja kessun jämät seurasivat kun tiima tuli täyteen. Änkyräjääränä ja jo hiljalleen ukkoutuvana ikäänkuin kostoksi yhteiskunnalle treenasin 3K cooperkuntoon ja siihen kylkeen vähän maratoonia sekä etunojapumppi silleen, että 60 minuutissa meni läpsystä. Iältä jo setämies, mutta kunnoltaan lähes Sissi-RUK:n varusveijarien tasoa, siis paperilla... RUK:n täyskäri vielä kylkeen vielä ihan nohevassa iässä ja siitä hyvästä aikanaan vanhaksi vänrikiksi. Ja koska se kertaus on edelleen kyllästymisen äiti, niin aikanaan se luutnantin nappulakin napsahti. Nykykertseissä saa tosin olla enimmäkseen miehistötehtävissä, koska vapaaehtoispuolella on runsaasti ylitarjontaa AUK:n ja RUK:n käyneistä. Mutta ne ovatkin mielenkiintosia tehtäviä. Saa perstuntumaa erilaisista johtamiskohtauksista ja joskus kyllä joutuu nykäisemään hihasta, että eikö kuitenkin tehtäisi perusasiat kunnolla ja perseiltäisiin vaikka omalla ajalla. Ja nuoremmille pitää tietysti antaa tilaa turvallisesti yrittää, erehtyä ja oppia. Sitähän se itselläänkin on. Jatkuvaa oppimista. Aina voi vaihtaa tehtävää, aselajia ja asemaa. Välillä piirrellä käppyröitä karttaan esikunnassa ja joskus porata nurmea kankaalla, eli syödä omaa myrkkyään. Mitä järkeä tässä on? Ei sillä ole väliä. Tulipa tehtyä koska se on mahdollista. Reserviläisarmeijaahan tämä kotomaamme harrastaa, joten teen osani kunnes joku päivä en enää kelpaa ja jatkan sitten yksittäisen taistelijan etenemismuotoja vaikka somettamalla. Ja jos fakta, että kaveri ikääntyy on ärsyttävää, niin huoli pois. Aika hoitaa senkin ongelman itse kunkin kohdalla. Laki sallii reserviläistaitojen kehittämisen varmaan kuuden kympin pintaan saakka. Ja mikään ei estä täydennyskoulutuksiin hakeutumista...
 
Vaikka tutuiksi tulleista reserviläisistä olisi itselle ihan sama vaikka olisi riikinkukon höyheniä arvomerkkilaatassa, niin kokoonpanoissa on joissain kohtaa upseerin tehtäviä ja niihin sijoittajat upseereita laittelevat. Siispä hyväksi havaitun ja tiettyyn tehtävän sopivan taistelijan kohdalla täydennyskoulutus on tarpeen.
 
Back
Top