Vapaaehtoisen reservin sodanajan tehtävät

[Platypi]

Tämä kysymys tai keskustelunpätkä lienee osoitettu lähinnä tämän foorumin kapiaisille ja muille PV:n kanssa tiiviimmässä yhteistyössä oleville (ping @CV9030FIN @Kapiainen ).

Anyhow. Olen tässä miettinyt maakuntakomppanioiden tehtäviä, nuorten reseviläisten aktivoimista, sekä sodanajan sijoituksia ja päätynyt siihen tulokseen, että nykyinen maakki malli tuntuu aika järjettömältä.

Vapaaehtoinen maanpuolustus ja omaehtoinen harjoittelu hoidetaan lähinnä Maakkien ja MPKK:n kautta ja niihin olisi hyvä saada aktiivisia nuoria reserviläisiä harjoittelemaan sotimista. Maakkiin liittyessä kuitenkin nuorelta reserviläiseltä viedään sijoitus operatiivisissa tai alueellisissa joukoissa, mikä saattaa hyvinkin vähentää monen muuten motivoituneen yksilön halukkuutta liittyä mukaan toimintaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan voisi kysyä, miksi ihmeessä näiden vapaaehtoiskomppanioiden sodanajan sijoitus on paikallisjoukoissa, eikä esimerkiksi alueellisissa joukoissa?

Kuvitteleeko puolustusvoimat todella, että 7 vuotta sitten kotiutunut ja kertaamaton joukkotuotantokomppania on tehokkaampi taistelemaan mekanisoituja yhtymiä vastaan, kuin useamman kerran vuodessa treenaava vapaaehtoispumppu, vai onko ongelmana perinteiset "erityisolosuhteet" eli raha? Eräässä vitjassakin täällä yksi skappari kutsui paikallisjoukkoja 4. Portaan joukoiksi, jotka odottavat vihollista kohdatessaan niitä "oikeita sotajoukkoja" apuun. Nykymallissa tämä paikallisjoukko saattaa kuitenkin olla paremmin koulutettu, kuin osa operatiivisista joukoista.

Ymmärrän, että ongelmana lienee osittain maakkien ikärakenne, mutta sen luulisi osittain korjautuvan jo sillä, että nuoret reserviläiset voisivat vapaaehtoistua etulinjan joukoiksi, se varmasti motivoisi monia enemmän, kuin tarinat makkaranpaistokerhoista ja paikallisjoukkotoiminnasta.

Tarkoituksena ei tosiaan ole vittuilla teille skabuille, olette ammattilaisia ja tiedätte näistä hommista paljon enemmän, kuin me ressut. Näin nuorena sijoitettuna ressuna tämä logiikan puute kuitenkin hämmentää aika tavalla. Olisikin siis ihan kiva saada sellaisia asiallisia kannanottoja tähän asiaan, "implikoitteko, ettei PV osaa teitä paremmin näitä asioita" - uhriutumisen sijaan.

 

[Ingsoc]

MPK vai MPKK?

Nuorille suunnattu reserviyksikkötoiminta käynnistettiin vuonna 1996 ja tulokset jäivät aivan olemattomiksi.

Inttikrapula kestää x määrän vuosia ja osalla se muuttuu pysyväksi tilaksi. Sen takia niitä nuoria ei ole mukana.

Maakuntakomppania on sodan ajan yksikkö, eikä nuorten reserviläisten koulutustoimintaan keskittyvä yksikkö. Ylipäätänsä maakuntajoukkojen tehtävät ovat pääasiassa erilaista kohteiden suojausta ja kevyen jalkaväen toimintaa. Yllättäen koulutus keskittyy noihin aiheisiin + johonkin virka-avun ihmeelliseen maailmaan. Toki nuokin aiheet ovat ihan hyvää sotilaskoulutusta, mutta hyöty jää sangen vähäiseksi vaikka panssarimiehillä, ilmavoimien reserviläisillä tai vaikka viestihuollossa.

 

[ak.tied]

Tämä kysymys tai keskustelunpätkä lienee osoitettu lähinnä tämän foorumin kapiaisille ja muille PV:n kanssa tiiviimmässä yhteistyössä oleville (ping @CV9030FIN @Kapiainen ).

Anyhow. Olen tässä miettinyt maakuntakomppanioiden tehtäviä, nuorten reseviläisten aktivoimista, sekä sodanajan sijoituksia ja päätynyt siihen tulokseen, että nykyinen maakki malli tuntuu aika järjettömältä.

Vapaaehtoinen maanpuolustus ja omaehtoinen harjoittelu hoidetaan lähinnä Maakkien ja MPKK:n kautta ja niihin olisi hyvä saada aktiivisia nuoria reserviläisiä harjoittelemaan sotimista. Maakkiin liittyessä kuitenkin nuorelta reserviläiseltä viedään sijoitus operatiivisissa tai alueellisissa joukoissa, mikä saattaa hyvinkin vähentää monen muuten motivoituneen yksilön halukkuutta liittyä mukaan toimintaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan voisi kysyä, miksi ihmeessä näiden vapaaehtoiskomppanioiden sodanajan sijoitus on paikallisjoukoissa, eikä esimerkiksi alueellisissa joukoissa?

Kuvitteleeko puolustusvoimat todella, että 7 vuotta sitten kotiutunut ja kertaamaton joukkotuotantokomppania on tehokkaampi taistelemaan mekanisoituja yhtymiä vastaan, kuin useamman kerran vuodessa treenaava vapaaehtoispumppu, vai onko ongelmana perinteiset "erityisolosuhteet" eli raha? Eräässä vitjassakin täällä yksi skappari kutsui paikallisjoukkoja 4. Portaan joukoiksi, jotka odottavat vihollista kohdatessaan niitä "oikeita sotajoukkoja" apuun. Nykymallissa tämä paikallisjoukko saattaa kuitenkin olla paremmin koulutettu, kuin osa operatiivisista joukoista.

Ymmärrän, että ongelmana lienee osittain maakkien ikärakenne, mutta sen luulisi osittain korjautuvan jo sillä, että nuoret reserviläiset voisivat vapaaehtoistua etulinjan joukoiksi, se varmasti motivoisi monia enemmän, kuin tarinat makkaranpaistokerhoista ja paikallisjoukkotoiminnasta.

Tarkoituksena ei tosiaan ole vittuilla teille skabuille, olette ammattilaisia ja tiedätte näistä hommista paljon enemmän, kuin me ressut. Näin nuorena sijoitettuna ressuna tämä logiikan puute kuitenkin hämmentää aika tavalla. Olisikin siis ihan kiva saada sellaisia asiallisia kannanottoja tähän asiaan, "implikoitteko, ettei PV osaa teitä paremmin näitä asioita" - uhriutumisen sijaan.

Maakit ovat varmasti ihan hyviä siihen mihin ne on varustettu. Miesvahvuudeltaan yksiköiden kokokin on sen verran pieni, ettei niillä alueellisissa joukkoissa ole paljoa tekoa edes paremmin varustettuna. Eli kyllä varmasti vaikka 7 vuotta kertaamaton (toivottavasti kriittiset osat ovat kerranneet edes kerran) alueellinen prikaati/pataljoona/tstos pärjää varmasti paremmin kuin maakuntakomppania, vaikka niillä olisi valomiekat, Javelinit ja puolet Suomen tykistöä käytössä. Väittäisin, että ainakin joillakin alueilla maakkien vastuut ja alue suhteessa niiden miesvahvuuteen tulee venyttämään ne äärilleen siitä huolimatta, että pääasiallinen tehtävä ei ole vihulaisen panssariprikaatin vastaanottaminen.

Maakit myös toimivat keskimäärin lähimpänä siviilejä ja siihenkin on hyvä olla oma mentaalinen ja käytännön koulutuksensa alla, ettei satu tarpeettomia ylilyöntejä.

 

[Kapiainen]

MAAKK:ien tehtävät ovat tänä päivänä hyvinkin erilaisia/räätälöityjä kunkin alueen uhkakuviin ja tarpeisiin liittyen. Yhden MAAKK:n tehtävistä ei siis voi vetää juuri minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, millaisia jonkun toisen MAAKK:n tehtävät kenties ovat. Samoin se, kuuluuko joku joukko paikallisjoukkoihin vai alueellisiin joukkoihin, ei kerro oikeastaan mitään joukolle suunnitelluista tehtävistä.
Jos sijoitus muuttuu operatiivisesta joukosta vaikkapa johonkin paikallisjoukkoon, se ei tarkoita sitä että varustus muuttuu huonoksi ja tehtävä toisarvoiseksi. Yleistäen ja kärjistäen voisi jopa sanoa että monessa tilannekehityksessä se paikallisjoukkojen kaveri on jo taisteluja kokenut veteraani kun operatiivisten joukkojen kaveri vielä pohtii millaista se lienee taistelussa olla.
Ymmärrän kyllä reserviläisten näkökulman siitä, ettei parhaita ja motivoituneimpia miehiä ja naisia välttämättä saada vaativimpiin tehtäviin. Olen samaa mieltä - kun puhutaan yksilöistä - armeija käsittelee kuitenkin yksilöiden sijaan joukkoja. Joukkotuotanto tuottaa nimensä mukaisesti joukkoja ja joukkoina näitä tuotteita myös käsitellään reservissä. Yksilöt, hyvät ja huonot, kulkevat joukkonsa mukana. Yksilön näkökulmasta se ei aina ole optimaalista. Järjestelmän on kuitenkin vaikea poimia yksilöitä ja muodostaa heistä uusia joukkoja.
MPK on varmasti yksi, kehittyvä tie näille hyville yksilöille löytää itselleen mielekästä harjoittelua ja sitä kautta myös tehtäviä.

 

[Aarne1]

Maakkiin liittyessä kuitenkin nuorelta reserviläiseltä viedään sijoitus operatiivisissa tai alueellisissa joukoissa,

Juu ja ei. Haet Maakkiin, mutta sijoitukseksi säilyy, jos PV niin katsoo parhaimmaksi. Eli pääset treenaamaan enemmän joitain juttuja, ja sijoitus säilyy OPJO / ALJO porukassa.

Suorita pikamarssi aluetoimistoon ja kysy.

 

[Old Boy]

Nuorille suunnattu reserviyksikkötoiminta käynnistettiin vuonna 1996 ja tulokset jäivät aivan olemattomiksi.
Inttikrapula kestää x määrän vuosia ja osalla se muuttuu pysyväksi tilaksi

Enpä sano mitään nykypäivästa mutta tämän asian kylla tunnen. Reserviyksikkö eli RYT -toiminnan floppaamista moni pitää PV:n pahinpana epäonnistumisena toiminnassa ressujen suuntaan. Hornet-maksujen aikaan ei suunnitteluun annettu riittäviä resursseja vaan asiaa mietti ainoastaan yksi majuri. Suunnittelmat valmisti ajan tapaan niitä tekemään kertausharjoituksiin kutsuttu ilmaistyövoima. Mukana oli maanpuolustusjärjestöjen edustajia ja edellämainittu "inttiajan karenssivuodet" oli varmasti kaikille tuttu asia. MPK oli toiminut jo muutaman vuoden jolloin oli myös ehditty nähda, etteivät sen sotilaalliset kurssit olleet mikään valtakunnallinen yleisömenestys. Nekin. jotka mukaan tulivat olivat pääosin PV:n näkökulmasta liian vanhoja ja väärällä koulutustaustalla.

Virhe tehtiin siinä, kuka toiminnan käynnistää ja järjestää. Vastuu annettiin kaksikymppisille joukon sa-johtajille. Ajatuksena ensi alkuun hyväkin: kännykät sekä sähköpostit oli jo kaikilla kotiutuvilla ja joukko siten valmiiksi hyvin verkosyoitunut.. Mutta ei toiminutkaan käytännössä. Jos sa-johtajaa ei kiinnostanu esim ajanpuutteen vuoksi tai hän muutti vaikka ulkomaille, ei tämän yksikön RYT koskaan aktivoitunu. Vaikeaa se oli silloinkin, jos kiinnostusta oli. Ei nuorella vänrikillä ole tietoa sekä osaamista, jota tarvitaan jonkin tapahtuman järjestämiseen yhteistoiminnassa PV:n kanssa, ei usein (opiskelijoita lukuunottamatta) vapautta päättää työajoistaan, neukkareita käytössä ym. Jollain tavalla olisi pitänyt edes yrittää luoda yhteys sa-joukon johtajien sekä kokeneiden toimijoiden MPK:n tai sitten maanpuolustusjärjestöjen välille.

No miksei niin sitten tehty! Kun PV:n suunnasta katsoi silloin kenttää näkyi, ei yhtä vaan viisi järjestöä: RUL, RES sekä Sotilaskotiliitto ja Naisten Valmiusliitto. Merimiehetkin olivat juuri onnistuneet lobbaamaan itselleen oman keskusjärjestön, Sinisen Reservin. Myöhemmin ovat naisetkin vielä riidelleet itselleen toisen keskusjärjestön. Yhteistä kattojärjestöä myöskään ei voitu ulkopuolelta pystyttää ja vaikka tätä olis yritetty, ei uusi järjestöviritys olisivälttynyt Suojeluskunta -kortilta. MPK taas korosti silloin "Arjen Varautumista", joka oli ja on tietysti tärkeä asia. Mutta hyvin kaukana sotilaallisesta toiminnasta. Nykymuotoinen MPK olisi sen sijaan saattanut tässä onnistuakin.

 

[Sivari]

Kuvitteleeko puolustusvoimat todella, että 7 vuotta sitten kotiutunut ja kertaamaton joukkotuotantokomppania on tehokkaampi taistelemaan mekanisoituja yhtymiä vastaan, kuin useamman kerran vuodessa treenaava vapaaehtoispumppu, vai onko ongelmana perinteiset "erityisolosuhteet" eli raha? Eräässä vitjassakin täällä yksi skappari kutsui paikallisjoukkoja 4. Portaan joukoiksi, jotka odottavat vihollista kohdatessaan niitä "oikeita sotajoukkoja" apuun. Nykymallissa tämä paikallisjoukko saattaa kuitenkin olla paremmin koulutettu, kuin osa operatiivisista joukoista.

Jouduin tänä vuonna sattumien kautta tekemisiin paikallisen "Einsatzgruppen" AKA "Volkssturmin" kanssa (virallisesti tunnettuna maakuntakomppania). Tuplapeukku äijille ensinnäkin siitä, että intoa löytyy, asenteessa ei ollut vikaa. Mutta sitten; kaikki perusasiat olivat retuperällä. Ryhmyreistä ylöspäin kukaan ei saanut/kyennyt oksentamaan edes asemaanmenokäskyä, hyökkäyskäskystä tai taistelusuunnitelmasta puhumattakaan. Silti oli halua ja "kykyä" kertoa esim. Taisteluosaston taktiikasta kaikki perseestä perämoottoriin.

Tämä joukko ei vakuuttanut millään asteella, ja se oli suuri yllätys; odotin maakilta huomattavasti enemmän.

Tämän kohtaamisen jälkeen olin varma, että juuri kotiutettu varusmiesjoukko on tehokkaampi kuin paikallinen keskiolutkomppania taistelutilanteessa. Osoittakaa, aktiiviressut, ennakkoluuloni perusteettomaksi omissa harjoituksissanne.

 

[Sivari]

Maakit ovat varmasti ihan hyviä siihen mihin ne on varustettu. Miesvahvuudeltaan yksiköiden kokokin on sen verran pieni, ettei niillä alueellisissa joukkoissa ole paljoa tekoa edes paremmin varustettuna. Eli kyllä varmasti vaikka 7 vuotta kertaamaton (toivottavasti kriittiset osat ovat kerranneet edes kerran) alueellinen prikaati/pataljoona/tstos pärjää varmasti paremmin kuin maakuntakomppania, vaikka niillä olisi valomiekat, Javelinit ja puolet Suomen tykistöä käytössä. Väittäisin, että ainakin joillakin alueilla maakkien vastuut ja alue suhteessa niiden miesvahvuuteen tulee venyttämään ne äärilleen siitä huolimatta, että pääasiallinen tehtävä ei ole vihulaisen panssariprikaatin vastaanottaminen.

Maakit myös toimivat keskimäärin lähimpänä siviilejä ja siihenkin on hyvä olla oma mentaalinen ja käytännön koulutuksensa alla, ettei satu tarpeettomia ylilyöntejä.

Tietäen joidenkin itärajalla olevien maakkien SA tehtävän, on joukot mielestäni aivan alivarustettuja ja koulutettuja. Tälle asialle olisi syytä tehdä jotain ja pikaisesti....

 

[vastarannankiiski]

Ryhmyreistä ylöspäin kukaan ei saanut/kyennyt oksentamaan edes asemaanmenokäskyä, hyökkäyskäskystä tai taistelusuunnitelmasta puhumattakaan. Silti oli halua ja "kykyä" kertoa esim. Taisteluosaston taktiikasta kaikki perseestä perämoottoriin.

Tämä joukko ei vakuuttanut millään asteella, ja se oli suuri yllätys; odotin maakilta huomattavasti enemmän.

Tämän kohtaamisen jälkeen olin varma, että juuri kotiutettu varusmiesjoukko on tehokkaampi kuin paikallinen keskiolutkomppania taistelutilanteessa. Osoittakaa, aktiiviressut, ennakkoluuloni perusteettomaksi omissa harjoituksissanne.

Auts. Tahto ei riitä, pitää olla myös kykyä. Kyvyissäkin pitää olla kummatkin osa-alueet kunnossa; Tiedot/taidot ja suorituskyky. Jos yksikin kusee eli tahto, tieto, taito tai suorituskyky, niin homma kusee kokonaisuutena.

Suurin ongelma on suorituskyky omasta mielestäni. Asemaanmenokäskyt, hyökkäyskäskyt ja taistelusuunnitelman kouluttaa ja harjoituttaa joukolle ja yksilöille huomattavasti lyhyessämmä ajassa kun missä rapa- tai huonokuntoisen kondis nousee. Ero on huomattava.

 

[Ingsoc]

Jouduin tänä vuonna sattumien kautta tekemisiin paikallisen "Einsatzgruppen" AKA "Volkssturmin" kanssa (virallisesti tunnettuna maakuntakomppania).

Juttujen uskottavuutta lisäisi ehkä törkeiden solvausten käyttämättä jättäminen.

Jos aikuinen ihminen nimittelee selvinpäin puolustusvoimien komppaniaa einsatzgruppeksi, niin eiköhän se keskustelu ollut siinä.

 

[CV9030FIN]

Jouduin tänä vuonna sattumien kautta tekemisiin paikallisen "Einsatzgruppen" AKA "Volkssturmin" kanssa (virallisesti tunnettuna maakuntakomppania). Tuplapeukku äijille ensinnäkin siitä, että intoa löytyy, asenteessa ei ollut vikaa. Mutta sitten; kaikki perusasiat olivat retuperällä. Ryhmyreistä ylöspäin kukaan ei saanut/kyennyt oksentamaan edes asemaanmenokäskyä, hyökkäyskäskystä tai taistelusuunnitelmasta puhumattakaan. Silti oli halua ja "kykyä" kertoa esim. Taisteluosaston taktiikasta kaikki perseestä perämoottoriin.

Tämä joukko ei vakuuttanut millään asteella, ja se oli suuri yllätys; odotin maakilta huomattavasti enemmän.

Tämän kohtaamisen jälkeen olin varma, että juuri kotiutettu varusmiesjoukko on tehokkaampi kuin paikallinen keskiolutkomppania taistelutilanteessa. Osoittakaa, aktiiviressut, ennakkoluuloni perusteettomaksi omissa harjoituksissanne.

Pääkaupunkiseudun yksiköt ovat hyvässä kuosissa ja käyttökelpoisia, muut joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat juuri tätä maitsemaasi tasoa eivätkä ole vakuuttaneet millään tavalla. Tätä kaikkea korostaa @vastarannankiiskin mainitsema hälyttävän huono kunto näissä vapaaehtoisissa yksiköissä joka tekee vastivaksi järkevien harjoitusten tekemisen erittäin haastaviksi.

 

[Sivari]

Juttujen uskottavuutta lisäisi ehkä törkeiden solvausten käyttämättä jättäminen.

Jos aikuinen ihminen nimittelee selvinpäin puolustusvoimien komppaniaa einsatzgruppeksi, niin eiköhän se keskustelu ollut siinä.

Nykyään on muotia, että loukkaannutaan asiasta kuin asiasta. Saman huomasin kun kritisoin libanonin operaatiota makkaranpaistoleiriksi; mitä se todellakin on. Tämän päätteeksi olin "kuolleiden YK sotilaiden rienaaja". Kaikkia ei voi miellyttää enkä siihen pyri, mutta en hyvällä omallatunnollakaan voinut kutsua ko. Joukkoa mielikuvissa "Navy seal team six":inä.
Jos todella loukkaannuit tuosta "törkeästä solvauksesta", en pyydä edes anteeksi.

Muuten voit uskoa mitä tahdot, tämä vain oli allekirjoittaneen näkemys maakista. Ja kuten CV yllä kirjoitti, en mennyt mielipiteessäni paljoa metsään.

 

[Stagideus]

Niin, kas kummaa: joukkotuotanto tuottaa oikeasti käyttökelpoisia SA-joukkoja ja oman onnensa nojaan, parin MPK:n kurssin per vuosi varaan jätetyt MAAKK:t ovat luokattoman huonoja. Taito, tahto ja tarvittavat välineet ja sillee...

(ja jottei ruveta tappelemaan, niin tämä on vain mielipide asioiden tämänhetkisestä tilasta. Pohjalta on suunta vain ylöspäin ja mikään ei estä sinnepäin pyrkimästä, se on toivottavaa! Tärkeää on myös ymmärtää, ettei syy tähän tilanteeseen ensisijaisesti lepää reserviläisten harteilla, vaan sen PV:n instanssin, jonka vastuulla kyseiset yksiköt ovat. Ja jäljet johtavat yksittäisestä Aluetoimistosta tai Joukko-osastosta aina Maavoimien esikuntaan asti.)

JoTu-periaatteita soveltamalla aktiivireserviyksiköistä saadaan tehoja irti, ei se ole sen kummempaa. 10-20v reservissä olleesta, pahimmillaan 0 kertausta käyneestä reservinupseerista tai -aliupseerista ei ilman efforttia leivo hyvää jalkaväkijohtajaa. Se vaatii paitsi henkilö-, niin myös ja etenkin joukkokohtaista treeniä.

Jos ei sen verran itseironiaa, tai kykyä tarkastella omaa, tai omanlaistensa toimintaa kriittisesti ole, että pystyisi keskittymään alkukevennyksen jälkeen sanojan asiaan, niin käsillä on aika selkeä esimerkki ongelmasta.

 

[Aarne1]

Einsatzgruppen nyt on vaan _vitun_huono_läppä.

 

[vastarannankiiski]

JoTu-periaatteita soveltamalla aktiivireserviyksiköistä saadaan tehoja irti, ei se ole sen kummempaa. 10-20v reservissä olleesta, pahimmillaan 0 kertausta käyneestä reservinupseerista tai -aliupseerista ei ilman efforttia leivo hyvää jalkaväkijohtajaa. Se vaatii paitsi henkilö-, niin myös ja etenkin joukkokohtaista treeniä.

Jos on ollut jo melkein 20 vuotta syvässä reservissä ilman kertausharjoittelua tai muutakaan asiaan liittyvää omakohtaista treenaamista, voi jo melkein sanoa että "juna meni jo". On järkevämpi kaataa ne samat resurssit JOTU:n kautta siihen kaksikymppiseen varusveijariin kun nelikymppiseen myöhäisherännäiseen. Omasta mielestäni myöhäisherännäisissä kannattaa mielummin keskittyä siviipuolelta hankittuun erikoisosaamiseen ja sen hyödyntämiseen. Nelikymppisen paikka on muutenkin erikoisosaamista vaativissa tehtävissä, ei niinkään minkään jv-komppanian kivääriryhmän johtajana. Ne on enemmän kakskymppisten hommia. Nelikymppisten paikat voivat löytyä mielummin sieltä komppanian komento- ja huoltojoukkueesta ja pataljoonatasolta ylöspäin.

Mitä tuohon toveri @Ingsoc :in närkästymiseen tulee, niin vertailukohtina MAAKK, ja puolitoista miljoonaa siviiliä holokaustissa joukkohautaan silittänyt Einsatzgruppen ei ole sopiva rinnastus omasta mielestänikään. Ellei sitten ole näyttöä siitä että kyseisessä tai kyseisissä komppanioissa on vahva rasistinen ja kansanmurhaamiseen taipuvainen henki? Jota kyllä epäilen, koska PV:lla on täysin nollatoleranssi moisia suuntauksia kohtaan.

Volksturm on sen sijaan osuvampi. Ehkä vähän liiankin osuva.

 

[baikal]

Ei ihan eka sivu ehtinyt tappiin, kun lopputulemana voidaan taas todeta:

kaksi helsinkiläiskomppaniaa on jautaa ja jotu saa midaksen kosketuksen, jolloin kehnokuntoinen nuoriso pursuaa suorituskykyjä. Muut maakit ovat tuhtaa.

 

[vastarannankiiski]

Ei ihan eka sivu ehtinyt tappiin, kun lopputulemana voidaan taas todeta:

kaksi helsinkiläiskomppaniaa on jautaa ja jotu saa midaksen kosketuksen, jolloin kehnokuntoinen nuoriso pursuaa suorituskykyjä. Muut maakit ovat tuhtaa.

Kaksikymppiset ovat tilastollisesti paremmassa kunnossa kun nelikymppiset. Ottaa ja katsoo keskimääräisiä cooper- ja LKT tuloksia. Yksilöt ovat sitten asia erikseen, mutta kuten jo foorumitoveri @Kapiainen jo aikaisemmin kertasi, joukot kootaan massoina, ei yksilöinä.

Bulkkiluonteinen kiväärijalkaväki jos se kootaan massoiksi, kannattaakin koota massamaisina kohortteina ja joukkotuottaa. Hyväkuntoisia reserviläisiä kannattaa tietyn ikäpyykin jälkeen alkaa jatkosijoittaa tehtäviin yksilönä, joissa siviilipuolen koulutuksesta ja osaamisesta on järjestelmälle hyötyä. Omasta mielestäni.

 

[Kapiainen]

Hyväkuntoisia reserviläisiä kannattaa tietyn ikäpyykin jälkeen alkaa jatkosijoittaa tehtäviin yksilönä, joissa siviilipuolen koulutuksesta ja osaamisesta on järjestelmälle hyötyä. Omasta mielestäni.

Näin se on! Jos ja kun tuntee omaavansa siviilikoulutuksensa ja -työkokemuksensa myötä osaamista josta PV saattaisi hyötyä, kannattaa olla itse aktiivinen ja tarjota osaamistaan aluetoimiston kautta.
PV ei saa mistään automaattisesti reserviläisen siviilikoulutus- ja työkokemustietoja. Näinollen se oma aktiivisuus on tärkeää, jotta karttuva osaaminen voidaan hyödyntää.

 

[Platypi]

Enpä sano mitään nykypäivästa mutta tämän asian kylla tunnen. Reserviyksikkö eli RYT -toiminnan floppaamista moni pitää PV:n pahinpana epäonnistumisena toiminnassa ressujen suuntaan. Hornet-maksujen aikaan ei suunnitteluun annettu riittäviä resursseja vaan asiaa mietti ainoastaan yksi majuri. Suunnittelmat valmisti ajan tapaan niitä tekemään kertausharjoituksiin kutsuttu ilmaistyövoima. Mukana oli maanpuolustusjärjestöjen edustajia ja edellämainittu "inttiajan karenssivuodet" oli varmasti kaikille tuttu asia. MPK oli toiminut jo muutaman vuoden jolloin oli myös ehditty nähda, etteivät sen sotilaalliset kurssit olleet mikään valtakunnallinen yleisömenestys. Nekin. jotka mukaan tulivat olivat pääosin PV:n näkökulmasta liian vanhoja ja väärällä koulutustaustalla.

Virhe tehtiin siinä, kuka toiminnan käynnistää ja järjestää. Vastuu annettiin kaksikymppisille joukon sa-johtajille. Ajatuksena ensi alkuun hyväkin: kännykät sekä sähköpostit oli jo kaikilla kotiutuvilla ja joukko siten valmiiksi hyvin verkosyoitunut.. Mutta ei toiminutkaan käytännössä. Jos sa-johtajaa ei kiinnostanu esim ajanpuutteen vuoksi tai hän muutti vaikka ulkomaille, ei tämän yksikön RYT koskaan aktivoitunu. Vaikeaa se oli silloinkin, jos kiinnostusta oli. Ei nuorella vänrikillä ole tietoa sekä osaamista, jota tarvitaan jonkin tapahtuman järjestämiseen yhteistoiminnassa PV:n kanssa, ei usein (opiskelijoita lukuunottamatta) vapautta päättää työajoistaan, neukkareita käytössä ym. Jollain tavalla olisi pitänyt edes yrittää luoda yhteys sa-joukon johtajien sekä kokeneiden toimijoiden MPK:n tai sitten maanpuolustusjärjestöjen välille.

No miksei niin sitten tehty! Kun PV:n suunnasta katsoi silloin kenttää näkyi, ei yhtä vaan viisi järjestöä: RUL, RES sekä Sotilaskotiliitto ja Naisten Valmiusliitto. Merimiehetkin olivat juuri onnistuneet lobbaamaan itselleen oman keskusjärjestön, Sinisen Reservin. Myöhemmin ovat naisetkin vielä riidelleet itselleen toisen keskusjärjestön. Yhteistä kattojärjestöä myöskään ei voitu ulkopuolelta pystyttää ja vaikka tätä olis yritetty, ei uusi järjestöviritys olisivälttynyt Suojeluskunta -kortilta. MPK taas korosti silloin "Arjen Varautumista", joka oli ja on tietysti tärkeä asia. Mutta hyvin kaukana sotilaallisesta toiminnasta. Nykymuotoinen MPK olisi sen sijaan saattanut tässä onnistuakin.

Tämä on ihan mielenkiintoinen informaatiopläjäys.

Itse en tosiaan välttämättä ehdota maakuntakomppanioiden korvaamista, tai muuttamista jotenkin "kovempaan" muotoon. Maakeilla on mielestäni ihan perusteltu paikkansa osana paikallisjoukkoja. Kuvaillun kaltainen nuorempien ressujen vapaaehtoisyksikkö, joka treenaisi aktiivisesti ja olisi selkeästi osa sitä keihäänkärkeä.

Kapiainen tuossa esittikin, että PV:n on vaikeaa raakata ressuja yksilöinä ja valikoida niitä motivoituneita erillisiin joukkoihin. Luulisi kuitenkin, että MaaKK tyyppisellä vapaaehtois metodilla voitaisiin näiden ressujen raakaaminen suorittaa aika helpostikkin. Aika varmasti esim. Etelä Suomesta löytyisi vähintään kahdesta komppaniasta taisteluosastoon alle kolmekymppisiä vapaaehtoisia etulinjan yksiköihin (vaikka osa Maakeistakin toki on mukana taisteluissa ennen niitä reservistä nostettuja keskivertoressuja).

Ehkä tässä ideassa mennään liikaa maakuntakomppanioiden kanssa ristiin, mutta luulisi kuitenkin puolustusvoimille olevan kriisiajan kannalta parempi, mitä enemmän sillä on aktiivisesti treenattuja ja motivoituneita yksiköitä käytössään.

Toki ongelmana voi olla se, että kuvatun kaltaisiin osastoihin hakeutuisi enemmissä määrin aliupseereita ja upseereita, joiden menetys tekisi monista joukkotuotantokomppanioista torsoja ja tuhoaisi joukkotuotannon idean, kun k.o. komppanioille pitäisi kaivaa reservistä uudet johtajat kriisiä varten.

 

[Pihatonttu]

Kun täällä puhutaan taisteluosastoista, maakuntajoukoista ja paikallisjoukoista, niin keskeisen huomion saa usein fyysinen kunto ja sen merkitys.

Jos katsoo parin viime vuosikymmenen aikana todellisesta rivisotilaiden sotimisesta kertynyttä varsin runsasta livevideomateriaalia tuubista, dokkareista, uutislähetyksistä jne. niin tulee herkästi sellainen vaikutelma, että fyysinen kunto ei olekaan läheskään niin tärkeä kuin henkinen kunto.

Lisäksi tulee sellainen vaikutelma, että iso osa fyysisen kunnon merkityksestä tulee siitä, että se tukee henkistä kuntoa. Tätä ei kuitenkaan pidä väärinkäsittää niin, että se mahdollistaa henkisen kunnon vaan niin, että kyse on tuesta eikä sen enemmästä.

Itse olen saanut videomateriaalin perusteella sellaisen kuvan, että sekä ehjänä säilymisen että tehtävän tekemisen kannalta tärkeimpiin asioihin kuuluvat mm. nämä:
- Havainnointikyky ja tilannetietoisuus.
- Hötkyilemättömyys ja hätiköitymättömyys tilanteen ollessa päällä.
- Kyky olla tarvittaessa kauankin ja epämukavasti valppaan liikkumattomuuden tilassa.
- Kyky säilyttää keskittymisensä äärimmäisten häiriöiden vyöryssä.
- Kyky vastustaa sellaisia houkutuksia, joihin saattaa liittyä jonkinlainen riski tai ansa.
- Semmoinen intuitiivinen kyky herkistyä tietoisen havaintokynnyksen alla tai rajoilla oleville vaaraan liittyville indikaattoreille.
- Kyky ymmärtää muita ihmisiä.
- Kyky sietää epämukavuutta, keskeneräisyyttä, epätäydellisyyttä... ilman että alkaa tuottaa niitä.
- Se, ettei uhriudu, valita, nalkuta, keskity epäoleellisuuksiin...
- Kyky epäitsekkyyteen oman mukavuuden, jopa turvallisuuden kustannuksella.

Uskon epäröimättä että esim maastossa raskaissa varusteissa hyökkääminen vaatii kovaa fysiikkaa. Toisaalta asemasotamainen tilanne - maastossa, kaupunkisodassa tai kohdevartioinnissa - ei välttämättä vaadi - ainakaan yhtä paljon.

Olen itse nähnyt joissain tilanteissa useita kertoja sen, miten jotkut urheilukenttien ja lätkäkaukaloiden alfaurokset muuttuvat hetkessä riskitekijöiksi ja tilanteesta karkuun juokseviksi pelkureiksi jos joutuvat kohtaamaan todellisen vaaran, täyden epätietoisuuden ja aistihavainnoinnin rajoittumisen. Samassa tilanteessa joku kaukana alfasta oleva on kuin kotonaan.

Pointtini?

Haluan kyseenalaistaa sitä, että ruumiillinen kovakuntoisuus asetetaan ykköskriteeriksi myös niissä asioissa joissa sen merkitys saattaisi olla pienempi ja korostaa henkisen kunnon merkitystä.

Lisäksi haluan muistuttaa että aika pienenkin yksikön sisällä voidaan tehdä sellaista työnjakoa, jossa yksilön ominaisuudet vaikuttavat hänelle annettaviin tehtäviin ja vastuisiin.