Varoitus Venäjän kanssa suunnitteilla olevasta jäänmurtajayhteistyöstä

Parempi kysymys on, miksi merisotataktiikan yliopettaja kokee tarpeelliseksi nostaa asian esille mediassa. Esiupseerille on varmasti aika korkea kynnys lähteä ajamaan operatiivista asiaa julkisuuden kautta. Virkatietä pitkin asia ei ole varmaan edennyt. Huvudstadsbladet on varmaankin valittu siksi, ettei asiasta nousisi kovin suurta kohua ja päättäjät saisivat säilyttää kasvonsa.
Koska perinteiset keinot joko hukkuu paperinpyörittäjien pöydille tai Virkatie voi, kuvannollisesti, olla luokkaa kiipeä ensin Kilimanjaro, sitten Mount Everest ja kun maali jo häämöttää niin silti pitäs jaksaa Grönlantiin uida.

Julkisuudessa saadaan parhaillaan suuresti näkyvyyttä ja kansakin voi ottaa kantaa jos otsikko on tarpeeksi "raflaava".

Oisko tuota juttua saatavilla ihan kotimaisella kielellä? Googlen kääntäjä vaan sotkee asioita, lievästi sanottuna.
 
Höpöhöpö, mitä mustavalkoista ajattelua. Tämän perusteella kaikki kaupankäynti ja taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa on suomalaisille huono asia. Kassavirta ja työllisyysvaikutuksen mittarit kertovat kuitenkin jotain muuta. Ei Suomen hyvinvointia ja vaurautta ole paitoja pesemällä tai hokkuspokkustempuilla luotu, vaan kovalla työllä ja tuottavalla ulkomaan kaupalla.

Pelkästään Pietarin alueella on suomalaisille yrityksille suuremmat markkinat ja ansaintakeinot kuin koko Suomessa yhteensä. Suomen kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaikki Venäjän taloudellinen potentiaali, koska se on rahaa. Tiivis kaupankäynti edistää myös molempien maiden rauhanomaista rinnakkaiseloa tehokkaammin kuin mikään Puolustusvoimien vyö- tai kokardihankinta. Kaikesta huolimatta tietysti myös ruuti kannattaa pitää kuivana ja miekka terässä. Varmuuden vuoksi.



Eikö tämä ole nimenomaan sellaista aikaisemmassa viestissä mainitsemaani huonoa bisnestä, mitä ei kannata tehdä? Ei Venäjän eikä kenenkään muunkaan kanssa. Vähintään kattava turvallisuusriskien ja taloudellisen hyötysuhteen arviointi on paikallaan ennen kuin tämän jäänmurtajahankkeen kanssa jatketaan tuumaakaan eteenpäin.

Pata kattilaa soimaa mustavalkoisuudessa.

Rahassa on myös riskikomponentti, joka Venäjän tapauksessa on hyvin korkea. Venäjä kiristää aina mahdollisuuden tullessa naapurimaitaan talousasioissa, joten Venäjän kaupasta ei ole mahdollista saada sellaisia preemioita, mikä korvaisi usein toistuvat poliittiset riskit. Ts. usein toistuvat poliittisista päätöksistä johtuvat rahanmenetykset syövät katteet kaupasta.

Voidaan katsoa tuoretta Ukrainan esimerkkiä, miten Venäjä ei ole kiinnostunut "rauhanomaisesta rinnakkaiselosta", vaikka kauppasuhteet olivatkin erittäin tiiviit. "Rauhanomainen rinnakkaiselo" Venäjän kanssa on niin sanottu juhlapuheiden muodostama illuusiomainen sumuverho, vaikka ei sitä kaikki heti huomaa.

Kysymys ei ole pakkomielteenomaisesta yhteistyöstä Venäjän kanssa, jota on jonkin pakottavan tarpeen vuoksi tehtävä ehdoista välittämättä. Huono bisnes on aina huonoa bisnestä, jota ei kannata tehdä kenenkään kanssa. Kysymys on siitä, että Suomen on ajettava tinkimättä ja täysin häikäilemättömästi omia kansallisia etujaan sekä tarvittaessa jyrättävä kaikki sille epäedulliset yhteisöt ja päätökset.

EU:n, Ranskan, Englannin ja Kreikan kansallinen etu ei aina ole automaattisesti myös Suomen kansallinen etu. Ei joku Ranska tai Belgiakaan paljon välitä Suomen intressien toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä. Ne eivät myöskään kompensoi Suomelle aiheutuvia tappioita, koska se on niille täysin yhdentekevää.

EU:n yhtenäisyys, sen yhteinen etu ja yhteinen tahto ovat pelkkä juhlapuheiden muodostama illuusiomainen sumuverho. Vaikka ei sitä tyhmempi heti huomaa.

Missään ei ole todistettu, että ydinvoimalapäätös olisi taloudellisesti kannattava. Periaatepäätöksen tuoreimman version luettuani, ei siellä missään sanota, että hinta olisi varmasti se mikä on luvattu. Tämäkään ei sinällään ole ongelma - kaikissa hankkeissa on riskinsä - mutta venäläisten kusetuksen kohteeksi joutuminen on suomalaisille vittuilun lisäämistä fyysiseen vammaan. Ydinvoimaa, kauppaa ja jäänmurtamista tarvitsemme, mutta ei venäläisten kanssa.
 
Olen vuosia ollut sitä mieltä, että vanha suomettumisaika on kammattava päivänvaloon juurineen ja mitään kätkemättä, mitään salaamatta. Vain siten olisimme päässeet tästä masentavasta näljästä.

Koko latinki on vain muhinut ja nostaa taas - jo harmaantuneen ja pateettisen pään.
 
Pata kattilaa soimaa mustavalkoisuudessa.

Rahassa on myös riskikomponentti, joka Venäjän tapauksessa on hyvin korkea. Venäjä kiristää aina mahdollisuuden tullessa naapurimaitaan talousasioissa, joten Venäjän kaupasta ei ole mahdollista saada sellaisia preemioita, mikä korvaisi usein toistuvat poliittiset riskit. Ts. usein toistuvat poliittisista päätöksistä johtuvat rahanmenetykset syövät katteet kaupasta.

Voidaan katsoa tuoretta Ukrainan esimerkkiä, miten Venäjä ei ole kiinnostunut "rauhanomaisesta rinnakkaiselosta", vaikka kauppasuhteet olivatkin erittäin tiiviit. "Rauhanomainen rinnakkaiselo" Venäjän kanssa on niin sanottu juhlapuheiden muodostama illuusiomainen sumuverho, vaikka ei sitä kaikki heti huomaa.

Missään ei ole todistettu, että ydinvoimalapäätös olisi taloudellisesti kannattava. Periaatepäätöksen tuoreimman version luettuani, ei siellä missään sanota, että hinta olisi varmasti se mikä on luvattu. Tämäkään ei sinällään ole ongelma - kaikissa hankkeissa on riskinsä - mutta venäläisten kusetuksen kohteeksi joutuminen on suomalaisille vittuilun lisäämistä fyysiseen vammaan. Ydinvoimaa, kauppaa ja jäänmurtamista tarvitsemme, mutta ei venäläisten kanssa.

Kaikessa on aina riskinsä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan myös Olkiluoto-3 olisi pitänyt saada jo aikoja sitten käyttöön. Venäjän bisneksessä on aina taloudelliset riskinsä, koska Venäjän yhteiskunta toimii monessa asiassa hieman länsimaista poikkeavalla tavalla, mikä luo yrityksille varmasti katu-uskottavia haasteita. Turvallisuuspoliittiset riskit puolestaan ovat sitä pienemmät, mitä aktiivisempaa molemminpuolinen vuorovaikutus on historian saatossa ollut. Ulkopoliittisten välien ja kauppasuhteiden kylmentämistä itänaapurin kanssa kokeiltiin jo 1930-luvulla. Vaikka Neuvostoliiton johdon yhteistyökyky ei ollut tuolloin kovin hedelmällinen, niin kehitys ei ollut Suomen kannalta erityisen kestävää.

Tosiasia on kuitenkin se, että Suomi tarvitsee halpaa energiaa ja raaka-aineita, joita sillä itsellään ei ole. Energiayhtiö E ON vetäytyi Fennovoiman hankkeesta, mikä oli paha takaisku, mutta ei se silti poista tarvetta. Suomen vientiteollisuus tarvitsee ostajia, joille Suomessa valmistettuja tuotteita voidaan myydä. Vain sillä tavalla Suomeen saadaan tuotettua lisäarvoa, joka mahdollistaa hyvinvoinnin ja vaurauden.

Suomella ei ole varaa valikoida kauppakumppaneitaan eikä ole edes mitään syytä, vaan kauppaa kannattaa käydä aktiivisesti kaikkien kanssa. Muussa tapauksessa Suomessa voidaan laittaa lappu luukulle, jonka jälkeen keskeisimmiksi elinkeinoiksi nousevat kalastus ja nauriinkasvatus, kellariin talven varalle säilöttyjen perunoiden toimittaessa sosiaalietuuksien virkaa. Seurauksena on elintason romahdus, tai vaihtoehtoisesti vain palautuminen tilapäisen nousukauden jälkeen takaisin lähtöruutuun.

Suomi ei ole kuitenkaan ainoa halpaa energiaa ja raaka-aineita tarvitseva teollistunut länsimaa, jolla niitä itsellään ei ole riittävästi. Venäjällä on mittaamattomat luonnonvarat, joita moni länsimaa oikeasti himoitsee eikä Venäjä itse ole kyennyt niitä hyödyntämään. Yhdysvallat ja länsimainen kapitalismi intresseineen hivuttautuu koko ajan lähemmäksi käsikassaransa Naton muodossa. Länsimaiden lisäksi myös nouseva Kiina ja Intia ovat varmasti luonnonvaroista kiinnostuneita, koska niidenkin kasvavat taloudet tarvitsevat halpaa energiaa ja raaka-aineita. Niilläkin on varmasti omia visioitaan, jotka muodostavat ristiriidan ainakin Venäjän intressien kanssa, mutta mahdollisesti myös Yhdysvaltojen kanssa. Sotilaallinen voimankäyttö on tässä geopoliittisessa pelissä vain politiikan jatke.

Venäjän talous on noin Italian kokoinen ja venäläinen kansa kutistuu syntyvyden pudottua, joskin toki hiljalleen korvautuu osittain Kaukaasian suunnan muslimiväestöllä, mikä aiheuttaa omat Venäjän yhtenäisyyttä horjuttavat ongelmansa. Pelkästään lännen talouspakotteiden ansiosta Venäjän talous sukeltaa, raakaöljyn hinta laskee ja rupla on romahtanut. Opposition ja vallankumouksellisten voimien uhka on lähes käsinkosketeltava. Ehkä Moskovan maidan alkaa jo keväällä?

Putinin kopla tietää varmasti tilanteen ja tunnistaa sen kehityssuunnan sekä siihen liittyvät riskit eri aikajänteillä, joiden vuoksi on varmasti peloissaan ja aiheesta. Tänään halpa energia ja raaka-aineet ostetaan vielä rahalla. Huomenna ne riistetään venäläisiltä väkivalloin.

Vastakeinoina Venäjän työkalupakista löytyy vain nykyinen uhoaminen ja ydinaseet, jotka on tosin mitä ilmeisimmin tarkoitus deflektoida ohjuskilpien ja muiden kehitteillä olevien torjuntajärjestelmien avulla pois pelistä. Venäjä ymmärrettävästi on tällaisista hankkeista erittäin näreissään, koska sen jälkeen jäljelle jää vain kova uho.
 
Vastakeinoina Venäjän työkalupakista löytyy vain nykyinen uhoaminen ja ydinaseet, jotka on tosin mitä ilmeisimmin tarkoitus deflektoida ohjuskilpien ja muiden kehitteillä olevien torjuntajärjestelmien avulla pois pelistä. Venäjä ymmärrettävästi on tällaisista hankkeista erittäin näreissään, koska sen jälkeen jäljelle jää vain kova uho.

Nuo torjuntajärjestelmät eivät ole koskaan 100%:a, eivät lähellekkään. Joten ei niillä voida eliminoida Venäjän mannertenvälisten uhkaa koskaan niin täydellisesti, että kukaan poliittinen päättäjä uskaltaa niiden varaan rakentaa jotain toimintamallia. Venäjällä on lisäksi ydinsukellusveneensä ja second strike kapasiteetti niistä käsin.
 
Jos kisa raaka-ainehyödykkeistä joskus eskaloituu oikein meheväksi, niin silloin ei voi kukaan tietää, millaisia liittokuntia syntyy. Siinä voi piileksiä todellisia yllätyksiä siihen näkökulmaan nähden, joka meillä nyt on silmänaloissamme.
 
Kaikessa on aina riskinsä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan myös Olkiluoto-3 olisi pitänyt saada jo aikoja sitten käyttöön. Venäjän bisneksessä on aina taloudelliset riskinsä, koska Venäjän yhteiskunta toimii monessa asiassa hieman länsimaista poikkeavalla tavalla, mikä luo yrityksille varmasti katu-uskottavia haasteita. Turvallisuuspoliittiset riskit puolestaan ovat sitä pienemmät, mitä aktiivisempaa molemminpuolinen vuorovaikutus on historian saatossa ollut. Ulkopoliittisten välien ja kauppasuhteiden kylmentämistä itänaapurin kanssa kokeiltiin jo 1930-luvulla. Vaikka Neuvostoliiton johdon yhteistyökyky ei ollut tuolloin kovin hedelmällinen, niin kehitys ei ollut Suomen kannalta erityisen kestävää.

Tosiasia on kuitenkin se, että Suomi tarvitsee halpaa energiaa ja raaka-aineita, joita sillä itsellään ei ole. Energiayhtiö E ON vetäytyi Fennovoiman hankkeesta, mikä oli paha takaisku, mutta ei se silti poista tarvetta. Suomen vientiteollisuus tarvitsee ostajia, joille Suomessa valmistettuja tuotteita voidaan myydä. Vain sillä tavalla Suomeen saadaan tuotettua lisäarvoa, joka mahdollistaa hyvinvoinnin ja vaurauden.

Suomella ei ole varaa valikoida kauppakumppaneitaan eikä ole edes mitään syytä, vaan kauppaa kannattaa käydä aktiivisesti kaikkien kanssa. Muussa tapauksessa Suomessa voidaan laittaa lappu luukulle, jonka jälkeen keskeisimmiksi elinkeinoiksi nousevat kalastus ja nauriinkasvatus, kellariin talven varalle säilöttyjen perunoiden toimittaessa sosiaalietuuksien virkaa. Seurauksena on elintason romahdus, tai vaihtoehtoisesti vain palautuminen tilapäisen nousukauden jälkeen takaisin lähtöruutuun.

Suomi ei ole kuitenkaan ainoa halpaa energiaa ja raaka-aineita tarvitseva teollistunut länsimaa, jolla niitä itsellään ei ole riittävästi. Venäjällä on mittaamattomat luonnonvarat, joita moni länsimaa oikeasti himoitsee eikä Venäjä itse ole kyennyt niitä hyödyntämään. Yhdysvallat ja länsimainen kapitalismi intresseineen hivuttautuu koko ajan lähemmäksi käsikassaransa Naton muodossa. Länsimaiden lisäksi myös nouseva Kiina ja Intia ovat varmasti luonnonvaroista kiinnostuneita, koska niidenkin kasvavat taloudet tarvitsevat halpaa energiaa ja raaka-aineita. Niilläkin on varmasti omia visioitaan, jotka muodostavat ristiriidan ainakin Venäjän intressien kanssa, mutta mahdollisesti myös Yhdysvaltojen kanssa. Sotilaallinen voimankäyttö on tässä geopoliittisessa pelissä vain politiikan jatke.

Venäjän talous on noin Italian kokoinen ja venäläinen kansa kutistuu syntyvyden pudottua, joskin toki hiljalleen korvautuu osittain Kaukaasian suunnan muslimiväestöllä, mikä aiheuttaa omat Venäjän yhtenäisyyttä horjuttavat ongelmansa. Pelkästään lännen talouspakotteiden ansiosta Venäjän talous sukeltaa, raakaöljyn hinta laskee ja rupla on romahtanut. Opposition ja vallankumouksellisten voimien uhka on lähes käsinkosketeltava. Ehkä Moskovan maidan alkaa jo keväällä?

Putinin kopla tietää varmasti tilanteen ja tunnistaa sen kehityssuunnan sekä siihen liittyvät riskit eri aikajänteillä, joiden vuoksi on varmasti peloissaan ja aiheesta. Tänään halpa energia ja raaka-aineet ostetaan vielä rahalla. Huomenna ne riistetään venäläisiltä väkivalloin.

Vastakeinoina Venäjän työkalupakista löytyy vain nykyinen uhoaminen ja ydinaseet, jotka on tosin mitä ilmeisimmin tarkoitus deflektoida ohjuskilpien ja muiden kehitteillä olevien torjuntajärjestelmien avulla pois pelistä. Venäjä ymmärrettävästi on tällaisista hankkeista erittäin näreissään, koska sen jälkeen jäljelle jää vain kova uho.

Loppuosaa on käsitelty useinkin tällä foorumilla ja olen mielestäni itsekin todennut, että sotilaallisesti Venäjää ei uhkaa mikään. Putin ja osa hänen lähipiiristään voi villeissä krokodil-pöhinöissään luulla, että uhkaa, mutta tällaista mahdollisuutta ei ole. NATO ei uskaltanut hyökätä parhaimpaan aikaa eli 90-luvulla, joten ei se hyökkäisi vieläkään. NATO on levittäytynyt pienten maiden toiveesta panslavismia vastaan.

1880-1900-luvuilla Venäjä pyrki muuttamaan suomalaiset venäläisiksi, vaikka suuriruhtinaskunta oli jo venäläisten sotilaiden hallussa ja kauppa Pietariin kävi kuumana. 1910-1940-luvuilla Venäjä yritti ottaa Suomen haltuun peitellysti SKP:n avulla. Kylmän sodan aikaan kauppaa käytiin taas paljon Venäjälle, mutta tästä saatiin paluupostissa vaatimuksia yhteisistä sotaharjoituksista ja kiellettiin hallituspuolueita. Lisäksi jouduimme ostamaan armeijalle kalustoa, joka oli jo tehtaalta lähtiessään heikompaa kuin venäläisten kalusto. Kylmän sodan päättymisen jälkeen olemme yrittäneet käydä kauppaa ja vastauksena meille on kerrottu, että emme saisi liittyä puolustustamme parantaviin liitoihin. Tai sotaharjoituksemme omalla alueella ovat provosoivia.

Venäjän kauppa ei kannata koskaan Suomelle, mutta se kannattaa kyllä venäläisille. Milloin suurkaupungin ruokahuollon järjestämisessä, milloin länsiteknologian saamisessa saarron ohi ja milloin kiilan lyömisessä Suomen ja meidän ystävämaiden välille. Voi olla, että kauppasuhteet joskus varmistavat rauhan joidenkin maiden välille, mutta Venäjän suhtautuminen Suomeen on ollut hyökkäävää aina riippumatta siitä minkälaiset suhteet ovat olleet.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, mikään Fennovoiman hankkeessa ei varmista, että se on halpaa. Haglundin esiintyminen Pressiklubissa myös varmisti sen, että hanke toteutettiin muista syistä kuin taloudellisista. Venäjän kauppa on aina tappiollista Suomelle johtuen sen poikkeuksellisen suurista riskeistä. Olkiluoto 3 on puhtaasti bisnestä. Sen myöhästyminen haittaa taloudellisesti, mutta sillä ei ole poliittisia seurauksia tai se ei hyödytä meidän vihollista. Venäläiset tietäen Fennovoimahanke tulee olemaan täydellinen floppi. Lisäksi tuimme venäläisten taloutta ja etäännytimme itseämme ystävistämme. Veikkaan, että bonuksena saamme vielä venäläisiä maahanmuuttajia bonuksena työmaalla työskentelevista venäläisistä. Ei todellakaan kuulosta hyvältä.

Erikoista on myös, että kritisoit markkinataloutta, vaikka kannatat avointa ulkomaankauppaa.
 
Jos "virallinen" Suomi ja sen sisärinkiin kuuluvat liiketoimintaa harjoittavat tahot kasvattaisivat karvoja rintaan, niin moni näistä koepalloista jäisi heittämättä. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, että avoimesti, reilusti ja maljoja nostellen todetaan että lähialueyhteistyöhön liittyy korkea poliittinen / maariski. Siksi pitää rakentaa yhteistyöhön riskienhallintamekanismit - eli siirtää origoa suomalaiseen suuntaan. Ja yhdessä olemme voittamattomat. Prosit! Ups. Siis Ваше здоровье!

Ensin kauppa sukeltaa (mitä se sivumennen tekee nyt muutenkin), sitten aikaa myöten huomataan että länsiugrit ovat tervettä kauppiaskansaa tätä nykyä, ja asialliset välit vakiintuvat.
 
Tulipa tuossa ohimennen mieleen...Putler maksaa meidän jäämurtajien käytöstä vuokraa RUPLISSA??:D
 
Lyhyesti: Venäjä rikkoo jatkuvasti kansainvälisiä sopimuksia vastaan mm. rajoittamalla meriliikennettä pohjoisväylällä ja Kertjnin-salmessa (Krimin ja Venäjän välissä). Tätä voisi verrata siihen, että Tanska ja Ruotsi sulkisivat Tanskan samet tai Englanti ja Ranska Englannin kanaalin. Venäläiset jäänmurtajat on luokiteltu "valtioaluksiksi" ja palvelevat siten myös maanpuolustuksellisia tarkoitusperiä. Suomen ja Venäjän välinen sopimus on solmittu Venäjän aloitteesta ja voidaan tulkita siten, että Suomella on "liittoutunut" Venäjän kanssa. Venäjä voi halutessaan rikkoa sopimuksen henkeä ja pykäliä vastaan (ei olisi ensimmäinen kerta) ja saattaa Suomen todella hankalaan asemaan. Miten tämä istuu esimerkiksi Suomen ja Ruotsin väliseen sotilaalliseen yhteistyöhön? Temmes ihmettelee lisäksi miten sopimus on sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa, jonka mukaan myös jäiden murtaminen on kilpailutettavaa toimintaa.

Temmesin lisäksi ainakin Maanpuolustuskorkeakoulun Jon von Weissenberg (komentaja) on varoittanut vakavasti sopimuksen mahdollisista seurauksista!


http://hbl.fi/nyheter/2014-12-22/698526/sjorattsjurist-varnar-finland-ryskt-isbrytaravtal


Varning. Matti Temmes undrar varför Finland ska försätta sig i en situation där man riskerar hamna i en konflikt med Ryssland. Foto: Richard Nordgren.
Sjörättsjurist varnar Finland för ryskt isbrytaravtal
Maria Gestrin-Hagner
Publicerad: 22.12.2014 07.00

Matti Temmes som noga följt med Rysslands verksamhet till havs det närmaste decenniet förfasar sig över det planerade isbrytarsamarbetet mellan Finland och Ryssland. – Varför skulle Ryssland följa det här sjörättsliga avtalet när det bryter mot så många andra? frågar han.

– Ryssland har inte hittills gjort sig känt för att följa internationella sjörättsliga avtal. Varför skulle de göra det den här gången? frågar sjörättsjuristen Matti Temmes som i ett drygt decennium följt med Rysslands agerande på världshaven.

Det var för en och en halv vecka sedan (10.12) som HBL skrev om det planerade isbrytarsamarbetet mellan Finland och Ryssland. Kommendören vid Försvarshögskolan Jon von Weissenberg varnade Finland för att sluta ett statsfördrag om isbrytarsamarbete med Ryssland. von Weissenberg såg en risk att Ryssland utnyttjar isbrytarna för spionage, medan de politiker och tjänstemän som HBL talade med såg risken för spionage som liten och försvarade isbrytarsamarbetet med att finska företag gynnas ekonomiskt.

Matti Temmes däremot ser stora risker med ett finsk-ryskt statsfördrag om isbrytarsamarbete.

– Min erfarenhet är att Ryssland inte respekterar sjörättsliga internationella konventioner och avtal. De kommer knappast att göra det den här gången heller.

"Strider mot folkrätten"

I början av 2000-talet anlitade statliga oljebolaget Neste Temmes i en utredning om oljetransporter genom Nordostpassagen.

– Jag redde ut juridiken kring oljetransporterna. Ryssarna hävdade redan då i strid med internationell sjöfartslagstiftning att de hade rätt att kontrollera vattnen kring Nordostpassagen. I dag har det gått nästan femton år och situationen har bara blivit värre. Den amerikanska Bush-regimen var upptagen med kriget i Afghanistan och märkte inte hur Ryssland lade vantarna på Nordostpassagen.

Ett annat exempel där Temmes anser att Ryssland tagit de internationella sjörättskonventionerna i egna händer är Kertjsundet som skiljer Krimhalvön från den ryska provinsen Krasnodar.

– År 2003 tvingade Ryssland Ukraina att ingå ett avtal som gjorde att vattenområdet omdefinierades till ett internt kustområde. När Ryssland täppte till sundet var det ett brott mot internationell rätt. Rysslands kontroll av Kertj och Nordostpassagen är jämförbar med att Sverige och Danmark skulle förhindra fartygstrafik i Öresund eller att Frankrike och Storbritannien stoppar genomfarten i Engelska kanalen. Rysslands agerande strider mot heliga folkrättsliga principer som har gällt till havs sedan århundraden tillbaka.

Temmes ser stora säkerhetspolitiska risker med statsfördraget.

– Varför ska Finland försätta sig i en situation där man riskerar hamna i en konflikt med Ryssland. Isbrytaravtalet kom till på Rysslands initiativ och man måste vara enormt skicklig på kremlologi för att kunna förutspå vad avtalet kan leda till. Vad tänker Finland göra den dag det visar sig att Ryssland bryter mot avtalet? Och hur går Finlands planer på militärt samarbete med Sverige ihop med att Finland lierar sig med Ryssland, frågar Temmes.

"Återgång till Kekkonens politik"

De ryska isbrytarna definieras som ryska statsfartyg och har en avgörande betydelse för Rysslands militära framfart i de arktiska områdena.

– I förlängningen kan man till och med göra tolkningen att Finland skulle ha en militärstrategisk pakt med Ryssland.

De ryska isbrytningarna sorterar under det ryska nödsituationsverket, alltså samma myndighet som stod för de omtvistade hjälpförsändelserna till Donetsk.

– Ett krigsfartyg behöver inte se ut som ett krigsfartyg. Om bestämmanderätten över fartygen finns hos militären är fartygen de facto militära. Jag tycker att det är skrämmande att Finland håller på och återgår till Kekkonens utrikespolitik och i det här säkerhetspolitiska läget skriver under ett statsfördrag som gör oss till Rysslands bundsförvant.

Temmes anser dessutom att statsfördraget med Ryssland står i strid med EU:s konkurrensregler.

– Hur skulle Finland kunna köpa isbrytartjänster av Ryssland när det handlar om konkurrensutsatt verksamhet inom EU?
 
Enpä tykkääkkään tästä viestistä. Olikos tämä ihan tarpeellinen uusi avaus? Käsittääkseni meillä oli jo täysin identtinen aihe tästä murtajahommasta? Mikä teki tuosta juristin ulostulosta niin merkittävää, että keskustelu sen vuoksi splitataan kahteen eri triidiin?
 
Enpä tykkääkkään tästä viestistä. Olikos tämä ihan tarpeellinen uusi avaus? Käsittääkseni meillä oli jo täysin identtinen aihe tästä murtajahommasta? Mikä teki tuosta juristin ulostulosta niin merkittävää, että keskustelu sen vuoksi splitataan kahteen eri triidiin?
Koska asia otettiin uudestaan esille mediassa ja koska en löytänyt vanhempaa ketjua. Poliittisilta päättäjiltämme ei myöskään saa suoria vastauksia! Tämän "avauksen" voi mieluusti siirtää vanhempaan ketjuun!
 
Back
Top