Varsikengät

J**** das S****, sano saksalainen. (Teksti osin häivytetty n-sanan pelossa, kyseinen n-sana ei viittaa ihonväriin)

Yllä olevalla viittauksella on tarkoitus ottaa kantaa tähän kenkäasiaan. Sotavaltiolla on erilaisia kenkiä eri tarkoituksiin. Yleisin jakotavara on maihareiden, kumisaappaiden ja huopakumisaappaiden pyhä kolmiyhteys. Näillä kaikilla on oma, tiettyihin olosuhteisiin parhaiten soveltuva käyttöalueensa ja -aikansa. Suolla ja kosteikoissa tarpominen jakomaihareilla on mielestäni epätarkoituksenmukaista noin kauniisti ilmaistuna.

Olen täällä pitkän aikaa aiemmin väläytellyt taistelujalkineiden kehittämisaivoriihtä, mutta aihe ei ole juurikaan innostanut foorumilaisia. No, ”life is hard, then you die” jne.

———
Kastuneilla kintuilla on mukava tepastella erityisesti kylmissä ja jäätävissä olosuhteissa ja silloin, kun kuivatteluun ja rasvailuun ei ole aikaa tai mahdollisuuksia. MAkkAranpaistoKaveriKerhoilun aktiiviaikanani toiminnan pilottivaiheesta lähtien käytin maasto-oloissa poikkeuksetta omia kalvokenkiä silloin kun ei menty jommilla kummilla kumisaappailla. Muistan hyvin, kuinka metsämaastossa nirunarukengillä talsivilla tossu otti sisälleen märkää ennemmin tai myöhemmin vaikkei ns. hörppäämistä olisi tapahtunut. Kalvokenkien kanssa ei samaa ongelmaa luonnollisestikaan ollut.

Jakotavaramaiharit (mallit vaihtuivat ajan myötä ja parannustakin laatuun tuli) olivat minulla paraateja ja yhdenmukaisen varustuksen hetkiä varten. Käytin niitä tosin eräässä kaupunkiharjoituksessa kun kameroita oli ajoittain paljon ympärillä ja ohjeena oli yhdenmukainen varustus, mutta silloin toimittiinkin ajoneuvoista käsin, ravattiin kovilla pinnoilla ja kahlattiin joskus hieman yli polvikorkuisessa lumessa tervaristijahdissa.

Kumisaapas kesä- ja talvi-inkarnaatioineen ei ole ehkä ideaali kenkä jalalle, mutta kummasti se torjuu veden kastelevaa vaikutusta. Kesäaikana jalkarättien ja syylinkien kanssa ei RVL files-aikana 80-luvun puolivälissä hiostamisesta ollut samana päivänäkään puhetta kun vertasi niitä sukkien kanssa kumikenkäilyn riemuihin. Sanomalehtipaperi huopakumisaappaaseen taiteltuna toimi talvisaikana huovan ja saappaan välissä muuten aika mukavasti kosteustasaajana.

Kengän istuvuus ja tukevuus on tietysti asia, joka vaikuttaa siihen, kuinka kengällä voi liikkua. Jos nilkat pyörähtelevät helposti, on jalkaa tukeva ja vahvistava kenkä ehkä tarpeen. Sitä olen joskus miettinyt, kuinka paljon nyrjähdysherkkyydellä on tekemistä jalan rakenteellisten, lihasten ja nivelten vahvuuden ja ohjelmallis-tottumuksellisten seikkojen* kanssa (*lue: motoriikan eli raajojen asento-ohjelmoinnin sekä liikekontrollin). Olen itse ollut ilmeisesti rakenteellisesti sopiva ja/tai onnekas, kun en ole sotavaltion hommissa jalkoja loukannut vaikka liikettä on riittänyt ja omamassa on kehittynyt iän myötä vinttikoiruudesta selkeään ylivoima-asetelmaan (paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa). DNA -testiä en taida uskaltaa tehdä, sillä epäilen tulosten viittaavan kulien ja muiden veto- tai kanto-orjien suuntaan.
 
MAkkAranpaistoKaveriKerhoilun aktiiviaikanani toiminnan pilottivaiheesta lähtien käytin maasto-oloissa poikkeuksetta omia kalvokenkiä silloin kun ei menty jommilla kummilla kumisaappailla. Muistan hyvin, kuinka metsämaastossa nirunarukengillä talsivilla tossu otti sisälleen märkää ennemmin tai myöhemmin vaikkei ns. hörppäämistä olisi tapahtunut. Kalvokenkien kanssa ei samaa ongelmaa luonnollisestikaan ollut.
Itse totesin aikanaan kalvokengät kuitenkin aika kelvottomiksi kunnon ryynäämiseen maastossa, tosin pääsyyllinen tähän olivat PV:n silloiset sadeasun housut, joiden varret eivät riittäneet estämään veden valumista kenkään, ellei käyttänyt omia säärystimiä. Toisaalta, kalvomaiharitkin ovat pintakankaan ja -nahan läpivettyessä hengittämättömät ja lisäksi kalvon ulkopuolella oleva vesi tekee niistä erittäin kylmät. Omana kokemuksenani oli siis se, että kumisaappaat toimivat lopultakin paremmin.
 
Itse totesin aikanaan kalvokengät kuitenkin aika kelvottomiksi kunnon ryynäämiseen maastossa, tosin pääsyyllinen tähän olivat PV:n silloiset sadeasun housut, joiden varret eivät riittäneet estämään veden valumista kenkään, ellei käyttänyt omia säärystimiä. Toisaalta, kalvomaiharitkin ovat pintakankaan ja -nahan läpivettyessä hengittämättömät ja lisäksi kalvon ulkopuolella oleva vesi tekee niistä erittäin kylmät. Omana kokemuksenani oli siis se, että kumisaappaat toimivat lopultakin paremmin.
Minullakaan kalvokengät eivät olleet eivätkä ole edelleenkään kumisaappaan korvike. Kalvokengän ekolokero oli/on minulla kuivissa ja satunnaisesti kosteissa tai märissä olosuhteissa sekä tietyissä maastotyypeissä. TRA -alueet olivat eräs toimintaympäristö, jossa kalvokenkä oli usein aika käyttökelpoinen, samoin kuivat kangasmaastot ja metsät. Kosteikot ja suot ovat kuivallakin kelillä usein nimensä mukaisia ja jos pitää kahlailla niin ei kahta puhetta. Mutta joo, samoilla linjoilla taidetaan olla. Jos tarvitaan sadeasun housua, ollaan jo aika pitkälti kumpparikelissä.
 
En tiedä tarkkoja eroja jos niitä on, mutta valmistaja on valittu tarjouskilpailun pohjalta. Eli tuote on PV:n ja he valitsevat yrityksen joka valmistaa sen. Omasta kokemuksesta M05 maihareita on eri versioita, mutta en usko sen johtuvan varsinaisesti valmistajasta vaan pienistä muutoksista jotka PV on halunnut tuotteeseen sen olemassaolon aikana.
Ymmärsin inttiaikana, että PV tilaa samaa kenkää vuorovuosina eri kotimaisilta valmistajilta; tällainen työllisyyttä tukeva toimi ja samalla tuettiin kotimaista kenkäteollisuutta tasapuolisesti. Nykyään varmaan täytyy mennä kilpailutusten perusteella, mutta en tiedä, onko estettä valita kilpailutuksissa useampaa voittajaa.
 
Toivottavasti vihulainen ei tajua koukata Helsingin Keskuspuiston kautta, kun ollaan sovittu että soditaan vain teillä ja toreilla. ;)
Keskuspuistohan on meille hyvä, koska siellä on ekan ison sodan aikaisia linnoitusjärjestelmiä. Niitähän vielä muistaakseni 60-luvulla oli suunniteltu käytettävän pääkaupungin puolustukseen. Jos tulee talvihyökkäys, ei muuta kuin Maximit asemiin ja... 🤣
 
Hankin tällaiset Aku Selveticat:

Hengittävyys pitäisi olla jo hyvä.
Pari on melkein puoli kiloa kevyempi kuin Salomonin vastaava (4d gtx forces). Varsi on hieman lyhempi kuin Salomonissa.

Hyvältä kengältä tuntuu viikon käytön jälkeen.
 
Hyvinkin erilaisia kokemuksia foorumilaisilla on kalvokengistä. Itselläni kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Ehkäpä täydellistä jalkinetta mihin tahansa tilanteeseen ei olekaan. Vielä kun vaellusta harrastin joitakin vuosia sitten, siirryin jossakin vaiheessa Gore-Textin käyttöön. Paluuta ei ollut. Tosin mukana silloin aina varajalkineina crocks-tyyppiset kengät.

Omaan jalkaani erinäisten kokeilujen jälkeen parhaat ovat olleet HAIX-mallit. Noita olen Puolasta tilaillut 2-laatuisina moneen kertaan. Hinta on ollut hyvä eikä laadussa kertaakaan sanomista. Sukillahan näissä kannattaa pelata, myös kesäaikaan kaksi läpäisevää sukkaparia. Osa kitkasta johtuu toiseen sukkaan+kosteus siirtyy valinnoilla ulospäin (villa/merinovilla).

Tosin, jos kalvokenkä pääsee täysin kastumaan. Ongelma tulee olemaan pitkäaikainen. Tämä pitää huomioida.
 
Mulle suolla lompsiminen vesisyvyydessä joka ei ylitä kumisaappaan varren mittaa ei ole mikään taistelukengän ultimaattinen mittatikku. Juu, juuri tässä spesifisessä keississä kumisaapas varmaan on varsikenkää parempi.

Omassa siviilikäytössäni, johon liittyy täällä maaseudulla kolme kertaa päivässä koirien lenkitys syksystä kevääseen plus kaikki muut satunnaiset ulkoiluhetket lasten kanssa niin tiellä (asfaltti ja sora) kuin metsässäkin, varsikengät on kumisaapasta paljon parempi vaihtoehto.

Minulle tärkeätä on että kengät tukevat nilkkaa hyvin, ja että pohja on jäykkä. Aika monta kertaa olisin ilman kunnon jalkineita jo nilkkani nyrjäyttänyt vähässä valossa epätasaisella pinnalla liikkuessani. Ja on kiva että pohjan läpi ei tunne juuria ja kiviä, toisin kuin jakovaruste-Kontioilla aikanaan.

Varsinkin tilanteessa jossa on painoa kannossa ja liikutaan ripeästi on tärkeää että kengät suojaavat nilkkavaurioilta.

Muutenkin epäilen että jalkineidenkin suhteen "Suomalaiset erikoisolosuhteet", jotka ovat johtaneet kumisaapaiden käyttöön, ovat johtuneet enemmän rahasta kuin mistään muusta seikasta.

Hyvinkin erilaisia kokemuksia foorumilaisilla on kalvokengistä. Itselläni kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Ehkäpä täydellistä jalkinetta mihin tahansa tilanteeseen ei olekaan. Vielä kun vaellusta harrastin joitakin vuosia sitten, siirryin jossakin vaiheessa Gore-Textin käyttöön. Paluuta ei ollut. Tosin mukana silloin aina varajalkineina crocks-tyyppiset kengät.

Omaan jalkaani erinäisten kokeilujen jälkeen parhaat ovat olleet HAIX-mallit. Noita olen Puolasta tilaillut 2-laatuisina moneen kertaan. Hinta on ollut hyvä eikä laadussa kertaakaan sanomista. Sukillahan näissä kannattaa pelata, myös kesäaikaan kaksi läpäisevää sukkaparia. Osa kitkasta johtuu toiseen sukkaan+kosteus siirtyy valinnoilla ulospäin (villa/merinovilla).

Tosin, jos kalvokenkä pääsee täysin kastumaan. Ongelma tulee olemaan pitkäaikainen. Tämä pitää huomioida.

Mistä olet ostanut noita Haixin kakkoslaadun kenkiä?

Itsellä on tällä hetkellä käytössä Varustelekasta kolmisen vuotta sitten ostamani Haixin kakkoslaadun brittien sotilaskengät joihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Kenkäosa on vielä erinomaisessa kunnossa ja mistään ei kengät repsota. Nauhoja on kenkiin toki vaihdettu. Mutta pohja alkaa olemaan jo kulunut, kantapään kohdalta ovat jo ihan sileät. Mutta paljon niitä on käytettykin. Vettä pitävät edelleen hyvin, mikä ei ole kalvokenkien osalta mikään itsestäänselvyys kolmen vuoden ikäisenä. Mutta ehkä erittäin tukeva rakenne ja runsas nahan käyttö on vaikuttanut myös kalvon kestävyyteen.

Monista muista kengistäni kalvot ovat lakanneet pitämästä vettä n. 1 - 2 vuoden ikäisinä.
 
Mulle suolla lompsiminen vesisyvyydessä joka ei ylitä kumisaappaan varren mittaa ei ole mikään taistelukengän ultimaattinen mittatikku. Juu, juuri tässä spesifisessä keississä kumisaapas varmaan on varsikenkää parempi.

Omassa siviilikäytössäni, johon liittyy täällä maaseudulla kolme kertaa päivässä koirien lenkitys syksystä kevääseen plus kaikki muut satunnaiset ulkoiluhetket lasten kanssa niin tiellä (asfaltti ja sora) kuin metsässäkin, varsikengät on kumisaapasta paljon parempi vaihtoehto.

Minulle tärkeätä on että kengät tukevat nilkkaa hyvin, ja että pohja on jäykkä. Aika monta kertaa olisin ilman kunnon jalkineita jo nilkkani nyrjäyttänyt vähässä valossa epätasaisella pinnalla liikkuessani. Ja on kiva että pohjan läpi ei tunne juuria ja kiviä, toisin kuin jakovaruste-Kontioilla aikanaan.

Varsinkin tilanteessa jossa on painoa kannossa ja liikutaan ripeästi on tärkeää että kengät suojaavat nilkkavaurioilta.

Muutenkin epäilen että jalkineidenkin suhteen "Suomalaiset erikoisolosuhteet", jotka ovat johtaneet kumisaapaiden käyttöön, ovat johtuneet enemmän rahasta kuin mistään muusta seikasta.



Mistä olet ostanut noita Haixin kakkoslaadun kenkiä?

Itsellä on tällä hetkellä käytössä Varustelekasta kolmisen vuotta sitten ostamani Haixin kakkoslaadun brittien sotilaskengät joihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Kenkäosa on vielä erinomaisessa kunnossa ja mistään ei kengät repsota. Nauhoja on kenkiin toki vaihdettu. Mutta pohja alkaa olemaan jo kulunut, kantapään kohdalta ovat jo ihan sileät. Mutta paljon niitä on käytettykin. Vettä pitävät edelleen hyvin, mikä ei ole kalvokenkien osalta mikään itsestäänselvyys kolmen vuoden ikäisenä. Mutta ehkä erittäin tukeva rakenne ja runsas nahan käyttö on vaikuttanut myös kalvon kestävyyteen.

Monista muista kengistäni kalvot ovat lakanneet pitämästä vettä n. 1 - 2 vuoden ikäisinä.
No hemmetti, nyt kateissa tuo saitti mistä olen kenkiä ostellut. Hinta ollut n. 1/3-1/2 normista. Tässä toinen osoite, laitan sen alkuperäisen, kunhan löydän. https://armyworld.pl/product-eng-13...bility-Solution-D-Desert-New-III-Quality.html

Jostakin syystä nimenomaan Puolasta olen onnistunut erittäin hyvään hintaan noita Haixin kenkiä hankkimaan.
 
Jos kapea lesti sopii niin haix eagle on kyllä todella hyvä. Ja mallejakin löytyy useampi. Nauhojen kiristykseen ja säätöön toki voisi olla paremmat eväät mutta tuunaamalla olen itse sen hoitanut.
 
Viimeksi muokattu:
Huomasin tässä männäviikolla, että jakokengät Sievin M05 jotenkin tuntuivat liukkailta.mielestäni viime talvena ei vielä. olisiko pohjan kumi vanhuuttaan kovettunut nyt sitten?
suomalaiseen jalkaan nuo ovat mielestäni muuten parhaat maiharit, ihan jo kärjen. muotoilun osalta, tilaa on ja rantti on isojen poikien rantti eikä mikään sentin nousu.
 
Mulle suolla lompsiminen vesisyvyydessä joka ei ylitä kumisaappaan varren mittaa ei ole mikään taistelukengän ultimaattinen mittatikku. Juu, juuri tässä spesifisessä keississä kumisaapas varmaan on varsikenkää parempi.

Omassa siviilikäytössäni, johon liittyy täällä maaseudulla kolme kertaa päivässä koirien lenkitys syksystä kevääseen plus kaikki muut satunnaiset ulkoiluhetket lasten kanssa niin tiellä (asfaltti ja sora) kuin metsässäkin, varsikengät on kumisaapasta paljon parempi vaihtoehto.

Minulle tärkeätä on että kengät tukevat nilkkaa hyvin, ja että pohja on jäykkä. Aika monta kertaa olisin ilman kunnon jalkineita jo nilkkani nyrjäyttänyt vähässä valossa epätasaisella pinnalla liikkuessani. Ja on kiva että pohjan läpi ei tunne juuria ja kiviä, toisin kuin jakovaruste-Kontioilla aikanaan.

Varsinkin tilanteessa jossa on painoa kannossa ja liikutaan ripeästi on tärkeää että kengät suojaavat nilkkavaurioilta.

Muutenkin epäilen että jalkineidenkin suhteen "Suomalaiset erikoisolosuhteet", jotka ovat johtaneet kumisaapaiden käyttöön, ovat johtuneet enemmän rahasta kuin mistään muusta seikasta.

Aloitetaan tämä nyt myöntämällä, että minulla ei ole huushollissa yhtäkään paria kumisaappaita. En itse erityisemmin edes pidä kumppareista, koska niissä on aika paska kävellä ja nilkaa ne eivät tosiaan tue yhtään.

Itse olen siis tiedustelija/TRA/nurmipora linja reserviläinen, ja oletuksena majoitun teltassa.

Ensimmäiset goremaiharini olen ostanut (omista päivärahoistani!) inttiin 2011, kyllästyttyäni kumisaappaisiin. (Ensimmäiset 3kk meni käytänössä puhtaasti huopakumpparit jalassa, poislukien kasarmipalvelus..)

Toisin sanoen olen nyt sellaisen vuosikymmenen nyt pistellyt menemään goremaihareissa, niin sotilas/reserviläis/siivi jutuissakin. (Yhden tovin jopa GTX lenkkareissa.)
Siivilissä pystyy helposti vetelemään ympäri vuoden kalvokengissä, kun metsään ei tule oikeasti mentyä silloin kun siellä on märkää, ja jost ulee niin pystyy vapaasti valitsemaan sopivat kuivat reitit. En oikeasti muista, että milloin olisin viimeksi kastellut kenkäni siviilissä. Vaikka kuitenkin olen tehtnyt niin metsätöitä, kuin raivannut kaatuneita puita teiltä ja ojista goretmaiharit jalassa.

Pointina siis se, että siviilikäyttö ei juuri vastaa sotilaskäyttöä.

Reserviläisjutuissa kalvokengillä pystyy vähän keleistä riippuen menemään sellaisen noin neljän - kuuden kuukauden siivun vuodesta. Loppukeväästä alkusyksyyn, riippuen siitä kuinka kuivaa / märkää sinä vuonna sattuu olemaan. TRA toiminnassa tuota voi vähän venyttää, mutta viimeistään siinä kohtaa, kun alkaa olla lunta lopettavat maiharit toimimasta rakennetussakin ympäristössä.

Sitten kun joudutaan sinne metsään, ja on märkää niin ei tarvitse edes mennä suolle, että kumisaapas pääsee oikeuksiinsa. Siis ihan normaalissa märässä metsässä varsinkengät kalvolla tai ilman kastuvat todella nopeasti. Varsinkin, kun joutuu kulkemaan poissa polulta ja polkemaan aluskasvillisuutta tieltään. Maiharit eivät ole vedenpitävät, ja metsässä on ikävä kyllä märkää. Tämä on ihan oikea ongelma, jopa kesällä.

Sitten kun varsikengät kastuvat, niin niiden kuivaaminen (erityisesti kalvollisten) on hankalaa.

Kumisaappaat ovat siis ehkä vähiten huono (eli optimaallinen) jalkine Suomen metsään. Vedenpitävät (niin hyvässä kuin pahassakin), helppohuoltoiset (eli voit kuivattaa siellä sissiteltassakin) ja edulliset.
Jos joku tekisi paremmin hengittävät ja enemmän nilkkaa tukevat kumpparit niin.. ;)

Mutta takaisin varsikenkiin:

Oma suosikkini ovat lyhytvartiset Salomon 4D GTX:ät (parhaiten omaan jalkaani sopiva lesti!) ja säärystimet/gaitterit, mutta niistäkin tulee vesi läpi, jos joutuu kulkemaan edes pätkiä aluskasvillisuuden läpi sateen jälkeen. Sama oli jopa niissä ensimmäisissä Haixeissa jotka hommasin intiin.

Kyseiset P3 Haixit ovat edelleen vahvuudessa, eivät enää oikein pidä vettä, mutta oikein mukavat bootsit erilaisiin piha yms. hommiin. Haixiessa on ollut oman kokemuksen mukaan paras kalvon kestävyys, 8 vuotta taisi mennä niin että kestivät nilkaa myöten seisoa vedessä, kun taas Salomonit ovat enemmän leasing kengät, jotka pitää vaihtaa 2 vuoden välein, kun vesi alkaa tulla läpi. En toki tiedä tämänhetkisestä Haix laadusta.

Jalaksen Phatomit eivät kestäneet edes vuotta, ensin vesi alkoi tulla läpi ja sitten pohja hajosi. Muutenkin hengittivät huonommin kuin Haixit tai Salomonit. Saivat myös huomattavasti vähemmän runtua kuin Haixit tai Salomonit.

M05sista mureni pohja, ja koska modernit kengät, niin on halvempaa ja helpompaa ostaa uudet kengät kuin vaihtaa pohjat. Ihan OK jos ovat kuitilla, en välttämättä tuhlaisia omia rahojani niihin uudestaan.
 
Taistelijan ase-ketjusta haaroitettua...

Kaipa se niin on että nauhakengät + säärystimet olivat WW1 ja aikaisemminkin varusteena länsiliittoutuneilla, nahkasaappaat taas saksalaisilla ja ehkä venäläisillä. Suomen nuorelle armeijalle nahkasaappaat lienevät tulleet Saksasta tai Venäjältä.

Nahkasaappaat ovat ihan OK jos hyvät, itse sain marssimurtuman moisista. Nauhakengät saa tiukemmin kiinni jolloin ne tukevat nilkkaa paremmin. Saksassakin laskuvarjojääkärit toki käyttivät maihareita/hyppykenkiä. Ei ole kiva jos kengät tippuvat tai nilkat menevät mutkalle hypätessä.

Meillä oli vähänkään pitemmät marssit yleensä kumppareissa, niin ei tullut muista kengistä juuri marssikokemusta. Ainakin ne maiharit mitkä meillä oli käytössä oli niin lyhytvartiset ettei ne oikein yleiseen ryynäykseen ja maastopalvelukseen sopineet. Eräs vanha skappari luennoi kerran että marssimurtumia alkoi tulemaan enemmän kun jalkaräteistä luovuttiin. Niillä kuulemma sai kustomoitua kengät tiukasti omaan jalkaan sopivaksi. Ei ole omakohtaista kokemusta.
Olisin ostanut SA-kaupasta nahkasaappaat ampumarata- ja ulkopuuhailukengiksi, mutta valitettavasti nykyään pyöräilen niin paljon ettei näihin pohkeisiin enää normi-vartinen saapas mene o_O
 
Taistelijan ase-ketjusta haaroitettua...



Meillä oli vähänkään pitemmät marssit yleensä kumppareissa, niin ei tullut muista kengistä juuri marssikokemusta. Ainakin ne maiharit mitkä meillä oli käytössä oli niin lyhytvartiset ettei ne oikein yleiseen ryynäykseen ja maastopalvelukseen sopineet. Eräs vanha skappari luennoi kerran että marssimurtumia alkoi tulemaan enemmän kun jalkaräteistä luovuttiin. Niillä kuulemma sai kustomoitua kengät tiukasti omaan jalkaan sopivaksi. Ei ole omakohtaista kokemusta.
Olisin ostanut SA-kaupasta nahkasaappaat ampumarata- ja ulkopuuhailukengiksi, mutta valitettavasti nykyään pyöräilen niin paljon ettei näihin pohkeisiin enää normi-vartinen saapas mene o_O
Muistan kuinka HK:n väelle oli customoitu nahkasaappaita takasauma avaamalla ja sen jälkeen sinne lisättiin nahkainen kiilapala vähän paksumpia pohkeita varten.
Nykyään ne jampat eivät suorita palvelusta.
 
Näissä ei hirveästi pohjassa ollut mitään vaimennusominaisuuksia, ja kun niillä marssittiin ja hölkkäiltiin iltaisin muodossa pitkin Hiukkavaaran asfalttipihaa AUK:n aikana, niin siitä ei oikein jalat tykänneet.

30216.jpg
 
Eräs vanha skappari luennoi kerran että marssimurtumia alkoi tulemaan enemmän kun jalkaräteistä luovuttiin. Niillä kuulemma sai kustomoitua kengät tiukasti omaan jalkaan sopivaksi.
Levysukka täyttää paremmin kantakupin alueen, joten jalka ei pääse liikkumaan niin paljon saappaassa verrattuna siihen, että käyttäisi sukkia, vaikka tuplana tai triplanakin. Se saattaisi selittää asian.

Toisaalta M/91-varsikenkien pehmeä ja vaimentava polyuretaanipohja todennäköisesti kyllä päinvastoin vähensi niitä murtumia verrattuna aikaisempiin kovapohjaisiin nahkasaappaisiin ja M/75-varsikenkiin. Ensimmäisissä Jalaksen M/05-varsikengissä on jo sitten ihan lenkkaripohja.

Kaikista todennäköisimmin niitä marssimurtumia ei vaan aikaisemmin todettu.

Kyllä jalkarätit on hyvät verhot, jos materiaali on villaa ja ne ovat riittävät suuret ja pitkät, jotta ne saa kunnolla jalkoihin sidottua. Niillä on paljon realistisemmat mahdollisuudet kuivua kenttäolosuhteissa kuin sukilla.
Esimerkiksi ne rätit voi pistää kuivumaan aluspaidan kaulukselle selkää tahi rintaa-vatsaa vasten ja lämpösten äärellä ja auringossa kuivuu tietysti paljon sukkaa nopeammin.

Saksalaiset viime vuosisadan alussa ja läpi Suuren sodan sekä toisen maailmanpalon (ja vielä harppi-Saksassakin) jostain syystä käytti sellaisia sieniliinan kokoisia jalkarättejä, joiden sitominen aloitettiin laittamalla räpylä keskelle rättiä, joka teki niiden sitomisen ilmassa vaikeaksi (laitatko rätin märkään ja paskaiseen maahan?). Ohjesäännössä tosin niitä kehoitettiin käyttämään aina sukkien kanssa.

Venäjällä (tälle vuosituhannelle asti) ja itsenäisessä Suomessa taas sotalaitos jakoi pitkulaisia rättejä, jotka on helppo sitoa ilmassa. En tiedä miten keisarikunnassa, mutta Neuvostoliitossa jaettiin rättiä kesä- (puuvillakangas) että talvipaksuudessa (ilmeisesti 50/50% puuvillasta ja villasta valmistettu flanelli).
Suomessahan on taas tietääkseni ollut aina vaan yhtä rättiä jaossa: talvisotaan asti käytettiin villaflanellisia, sotien aikana ties mitä ja jossain vaiheessa sotien jälkeen siirryttiin Finlaysonin puuvillaflanelliin.
Täällä kuten inhassa idässäkin jalkarätit oli se ainoa majuriystävällinen verhoilutuote räpylälle ysiykkösten tuloon asti.
 
Back
Top