Testasin Sievin M/05 -maihareita. Koska kengät olivat tuliterät, kokeilu käsitti 36 vuorokautta koulutustehtäviä ne jalassa, jotta mahdollinen uutuusjäykkyys ei vaikuttaisi enää näkemykseen. Kävelyä etupäässä asfaltilla, rakennetulla alueella ja kangasmaastossa, juoksua maalitilanteissa. Pitkää marssia ei ollut. Lähinnä käyttö oli siis se, että kenkä jalassa elettiin useampi viikonloppu yötä päivää.
Hoito: aito hyvälaatuinen saapasrasva, harjaus. 9 vrk:n jälkeen kosmeettinen plankkaus kiillokkeella (PV-mönjä).
Omilla toimilla voi vaikuttaa kengän toimivuuteen: Kenkä vaatii kunnolliset pohjalliset. Siis todella kunnolliset. Sukkavalinnan on oltava oikea. Mikään ohut liukkarisukka ei tietenkään käy. Lämpimällä kelillä hyvälaatuinen vaellussukka, kylmällä saapassukka tavallisen puhtaan ja ehjän sukan päälle.
Johtopäätökset: kenkä on kohtuullisen luja perusmaihari, joka ei sovi ihmisen jalalle. En usko, että on kehdossa keinunut sellaista heppua, jonka jalka sopii tuohon muottiin. Yhtä hyvin voisi laittaa pakinkannet jalkaan, siis jos ne olisivat tarpeeksi isot ja nahkaa. Pohjalliset ja oikeat sukkavalinnat pitävät jalat kunnossa puolikevyessä käytössä, kun tällaista osaamista on, mutta lesti on silti vakavasti ongelmainen. Kenkä pyrkii hieromaan nilkkoja riippumatta kiristysten optimoinnista. Kengissä yleensä ratkaisevaa käyttömukavuuden kannalta on pohja, mutta tässä on onnistuttu tunaroimaan sivusuuntakin kaksi tuumaa pohjan yläpuolelta eli nyt ovat vaarassa jalkapohjan ja kantapään lisäksi myös akilles ja nilkkaluun päälliset ihonosat.
Menen polvilleni ja lausun viisi isämeitää sen kunniaksi, ettei minun ole koskaan tarvinnut marssia tuolla kengällä. On käsittämätöntä, että jalkine on palveluskäytössä kymmenillä tuhansilla nuorila joka vuosi. Jalkine on kiistaton terveysriski verrattuna M/91-kenkään, jossa siinäkin oli puutteensa.
