Varsikengät

Niin ylipäätään ei ole keksitty kenkiä, mitkä ovat ihan kaikkeen erinomaiset.

Olen miettinyt, että kuinka monet kengät oikeasti on mahdollista ottaa mukaan rintamalle mahdollisessa SA-tilanteessa.
Taistelijanopas 2019 s. 96-97 on näköjään sitä mieltä, että yhdet maiharit jalkaan ja yhdet kumpparit reppuun varalle kesällä. Talvella reppuun huopakumpparit. Itse miettisin lisäksi myös jotain crocsin kopioita/tossuja/muita kevyitä ja pieneen tilaan meneviä jalkineita kusella käyntiin yms. kevyeen käppäilyyn. Eli siis vastaus lienee kahdet tai kolmet, laskentatavasta riippuen.

Suomen talveen varaisin mukaan juurikin nuo huopakumpparit. Eihän ne mukavimmat mahdolliset ole ja painavatkin, mutta noilla selviää kaikissa olosuhteissa.
 
Vannoin huopakumppareiden nimeen vuosia/vuosikymmeniä, mutta kun jaloissa alkaa olla kulumia ja vanhoja (juoksu-, punttailu- ja kamppailu-)vaurioita, huomaa että edes pihahommiin kumisaappaat eivät anna riittävää tukea. Paikallaan seisoskelu ok, mutta epätasainen, kova, kivinen, kalteva yms pinta antaa kuulua itsestään illalla jaloissa. Pidän sitten kuraisissa ja savisissakin hommissa tukevia Hanwageja. Kumppareille ei ole vaihtoehtoa Suomen metsissä ja soilla mutta kaukana ihanteellisista jalkineista ne ovat, varsinkin pitkän päälle.

Kaartin alokas tuli lomille ja lainasin sotakenkiään kun piti seistä pitkään alumiinitikkailla. Soviteltiin sen kokemuksen jälkeen lisäpohjallisia (Meindl) valtion antaman pohjallisen alle, ja pojan mukaan mukavuus parani huomattavasti. Eli kyllä jalat alkaa kärsiä ja kulua jo nuorena. Jalat on kovilla vaikka poika kävi reppulenkeillä puoli vuotta ennen palveluksen alkamista. Ja samoilla luilla pitää pärjätä vielä ~65 vuotta intin jälkeenkin.
 
Taistelijanopas 2019 s. 96-97 on näköjään sitä mieltä, että yhdet maiharit jalkaan ja yhdet kumpparit reppuun varalle kesällä. Talvella reppuun huopakumpparit. Itse miettisin lisäksi myös jotain crocsin kopioita/tossuja/muita kevyitä ja pieneen tilaan meneviä jalkineita kusella käyntiin yms. kevyeen käppäilyyn. Eli siis vastaus lienee kahdet tai kolmet, laskentatavasta riippuen.

Suomen talveen varaisin mukaan juurikin nuo huopakumpparit. Eihän ne mukavimmat mahdolliset ole ja painavatkin, mutta noilla selviää kaikissa olosuhteissa.
Aika samoilla itse menisin. Talvella jalassa huopakumpparit ja varakenkinä kumisaappaat. Kesällä kalvolliset varsikengät ja kumisaappat, joista toiset olosuhteiden mukaan jalassa. Lisäksi mukaan Crocksit/vast.


Löytyy kyllä kaapista 5-10 paria maihareita, sekä lisäksi erilaisia erikoisempia jalkineita kesään ja talveen. Mutta mielestäni eivät sovellu yksittäisenä valinta hirveän moneen tilanteenseen.
 
Tällä viikolla neljä päivää Haminan jäätyneillä soilla tetsanneena voin sanoa, että tosiaan lämmön kannalta ei ole huopakumisaappaan voittanutta, erillisillä huopavuorilla.

Toisaalta samaan hengenvetoon voin sanoa, että niillä juokseminen taisteluvarustuksessa nilkasta polveen ulottuvassa hangessa tai liukastelu jäätyneillä urilla oli perseestä.

Mieleen tulee ns välimalliratkaisu, kumiteräsaapas/maihari irtohuopavuorilla.

Mikä kuulostaa aika paljon Lundhagseilta.
 
Hiihto poislukien, eikös tuon kuvauksesi perusteella Kuomat ole juurikin samaan käyttöön kuin huopakumpparit, ts. lämmin jalkine suht. pienellä alueella / paikallaan oleskeluun? Huopakumpparitkaan eivät ole hirvittävän hankalat vetäistä jalkaan, joten en ns. tuplavarustusta kantaisi mukana.

Liikkumista varten pitää joka tapauksessa olla kevyemmät ja vähemmän topatut kengät. Itselläni on hyvät kokemukset vuorittomien varsikenkien (Jalas Combat) käytöstä talvivaelluksella, sekä kevyen lumipeitteen aikaan maastokävelyssä että lumikenkäilyssä. Lämpötalouden kannalta liikkeellä ollessa alussukka + villasukka riittää hyvin, ei tarvita paksumpaa (huopa)vuorausta.
En ole Kuomaa miksikään yleispäteväksi ratkaisuksi tarjonnutkaan. Oman kokemuksen mukaan ovat kuitenkin näppärät silloin, kun tila ja paino eivät ole kriittisiä. Repussa kannettavaan varustukseen nuo eivät missään tapauksessa sovellukaan.

Paikallaan oleminen kai se hankalin vaihe on jalkojen lämpimänä pidon osalta. Kun se vaihtelee liikkeen kanssa tulee väistämättä kompromissin paikka. Huopakumisaappailla on saatu tehokkaasti estettyä paleltumat, mutta liikkuessa ne ovat kaikkea muuta kuin optimaaliset. Pitkän toimintakyvyn ylläpitoa hetkellisen toimintakyvyn kustannuksella.
 
Niin ylipäätään ei ole keksitty kenkiä, mitkä ovat ihan kaikkeen erinomaiset.

Olen miettinyt, että kuinka monet kengät oikeasti on mahdollista ottaa mukaan rintamalle mahdollisessa SA-tilanteessa.

Taistelijanopas 2019 s. 96-97 on näköjään sitä mieltä, että yhdet maiharit jalkaan ja yhdet kumpparit reppuun varalle kesällä. Talvella reppuun huopakumpparit. Itse miettisin lisäksi myös jotain crocsin kopioita/tossuja/muita kevyitä ja pieneen tilaan meneviä jalkineita kusella käyntiin yms. kevyeen käppäilyyn. Eli siis vastaus lienee kahdet tai kolmet, laskentatavasta riippuen.

Suomen talveen varaisin mukaan juurikin nuo huopakumpparit. Eihän ne mukavimmat mahdolliset ole ja painavatkin, mutta noilla selviää kaikissa olosuhteissa.

Tuollainen ajatus mullakin on, että kalvoton nahkainen varsikenkä, kuminen vuoreton metsästyssaapas, irrallisella huopavuorella oleva kumisaapas ja kroksit.

Kalvokenkiä on toki käytössä useita pareja, mutta en oikein osta ajatusta niiden käytöstä pidempiaikaisessa kenttäkäytössä. Ehkä kuitenkin ottaisin vielä Salomon XA Forces puolikorkeat lenkkarit varsinkenkää kevyempänä vaihtoehtona kesäkäyttöön.
 
Unohtakaa ne crocksit. Sellaiset halvat ”paljasjalkakengät” mahtuu reisitaskuun eli on mukana kun tarve tulee.

Jos hankkii itselle varustetta, miksi ihmeessä nimenomaan kalvoton maihari kun se on ehjänä lankattuna korkeintaan roiskeveden kestävä. Kun siinä on kalvo, sillä voi seistä vedessä ja silti hyvä ja kevyt kävellä 10-kertainen matka/aika kumisaappaisiin verrattuna.
 
Tällä viikolla neljä päivää Haminan jäätyneillä soilla tetsanneena voin sanoa, että tosiaan lämmön kannalta ei ole huopakumisaappaan voittanutta, erillisillä huopavuorilla.

Toisaalta samaan hengenvetoon voin sanoa, että niillä juokseminen taisteluvarustuksessa nilkasta polveen ulottuvassa hangessa tai liukastelu jäätyneillä urilla oli perseestä.

Mieleen tulee ns välimalliratkaisu, kumiteräsaapas/maihari irtohuopavuorilla.

Mikä kuulostaa aika paljon Lundhagseilta.
Itseltä löytyy Meindlin kumiterä irtovuori kengät -> kumiterän yläpuolelta kosteus tulee aika nopeasti läpi ja kastelee huopavuoren.

Jos Naalien paino on ongelma, niin onhan noita kevyitä pakkassaappaita (irtovuorellisia) markkinoilla edullisesti.
 
Unohtakaa ne crocksit. Sellaiset halvat ”paljasjalkakengät” mahtuu reisitaskuun eli on mukana kun tarve tulee.

Jos hankkii itselle varustetta, miksi ihmeessä nimenomaan kalvoton maihari kun se on ehjänä lankattuna korkeintaan roiskeveden kestävä. Kun siinä on kalvo, sillä voi seistä vedessä ja silti hyvä ja kevyt kävellä 10-kertainen matka/aika kumisaappaisiin verrattuna.
Jotenkin mielummin laitan jalkaani korsussa hengailessa crocksit villasukilla, kuin pinkeät paljasjalkakengät. Tai pitkän jalkamarssin pitemmällä tauolla jalkaan...
 
Unohtakaa ne crocksit. Sellaiset halvat ”paljasjalkakengät” mahtuu reisitaskuun eli on mukana kun tarve tulee.

Jos hankkii itselle varustetta, miksi ihmeessä nimenomaan kalvoton maihari kun se on ehjänä lankattuna korkeintaan roiskeveden kestävä. Kun siinä on kalvo, sillä voi seistä vedessä ja silti hyvä ja kevyt kävellä 10-kertainen matka/aika kumisaappaisiin verrattuna.
Kalvottoman eduksi on usein todettu, että se kuivuu myös teltassa eikä sen kuivattamisen kanssa tarvitse varoa yhtä paljon kuin kalvollisen. Ja että kesällä kalvollinen hiotuttaa enemmän.

Tämä viittaisi siihen, että viikonlopun tetsausta pidempiaikaiseen metsässä kärvistelyyn kalvoton olisi parempi.

Itse en ole koskaan kalvomaiharia testannut sotahommissa. Salomonin nilkkurit kalvolla löytyy.
 
hankin salomon tunda kevytvaelluskengät, Pohjan pito on
parasta mitä voi olla ilman piikkejä nastoja, Miellyttävät ,lämpimät, jämerät kävellä

<uskoisin noilla talleevarani muutaman kesät ja talvet miinuspuoli=kesällä liian lämpimät , kaikkein koviin pakkasiin ei ehkä eristys riitä .
Oma kokemus (itsellä Tundrat yhtä numeroa isommat kuin tavan Salomonin sotalenkkarit jolloin paksu villasukka mahtuu hyvin ilmavasti) että noita en kyllä pitäisi kesällä enkä edes alkusyksystä mutta taas talvella tarkenee upeasti. Pito on mahtava ja keveys ollakseen kunnon talvikenkä kanssa huikea. Sanoisin että varmasti liki about parasta mitä talvella jalkaansa voi laittaa.
 
Noiden hyvyys tulee siitä että niillä laittaa vielä tarvittaessa tossua toisen eteen siinä kohtaa kun huopavuorisaappaan paino alkaa tehdä temppunsa. Toki irtovuoren kuivatettavuus on kenttäoloissa huikea etu saappaissa, mutta esim rakennetulla alueella toimivalle soturille toi Tundra on sopivampi kuin kumppari huopavuorin.
Piti lisätä tohon omaan kommenttiin Salomon Tundrasta oheinen mutta sähläsin jotain.
 
Kenkien väriinkin pitänee alkaa kiinnittää huomiota. Olen kuullut että kengät ovat se minkä droneilla havaitaan ensin.

Kumisaappaaseen saa printtikuvion, PV valitsisi varmaan M05:n. Huopavuori suojannee lämpötähystykseltä.

1737399844591.webp
1737399808004.webp
 
Kalvottoman eduksi on usein todettu, että se kuivuu myös teltassa eikä sen kuivattamisen kanssa tarvitse varoa yhtä paljon kuin kalvollisen. Ja että kesällä kalvollinen hiotuttaa enemmän.

Tämä viittaisi siihen, että viikonlopun tetsausta pidempiaikaiseen metsässä kärvistelyyn kalvoton olisi parempi.

Itse en ole koskaan kalvomaiharia testannut sotahommissa. Salomonin nilkkurit kalvolla löytyy.
Juurikin näin, tosin kalvottoman saa suht kuivaksi vain pelkällä pohjallisten vaihdolla, joten niitä pystyy kuivaamaan ”munissakin” kesken tehtävän.

Itsellä (pääasiassa sissihommissa) toimii näin: tuplasukat, jossa m05 merino alussukka ja lekan paksu saapassukka iskunvaimennukseen. Sievin FX2 pohjalliset ja M77 norskit, jotka kyllästän 90/10 minkkiöljy/koivuterva mixillä. Näillä menty monet reissut ja marssit. Koivet pysyneet (riittävän) kuivina ilman hiertymiä.

Talvella sitten Nokialaiset huopasyylingeillä, kuivat vaihtosyylingit reppuun.
 
Mitkä olisivat ne nykyiset kesäkumisaappaat kun Nokian Kontion materiaali on mennyt jotenkin kelvottoman pehmeäksi (menee helposti pohjasta läpi)?
Varsikengät eivät ole oikein hyvät useamman päivän märkiin oloihin kun nahka alkaa vettyä ja varret fuskaavat vettä sisään.
 
Jos hankkii itselle varustetta, miksi ihmeessä nimenomaan kalvoton maihari kun se on ehjänä lankattuna korkeintaan roiskeveden kestävä. Kun siinä on kalvo, sillä voi seistä vedessä ja silti hyvä ja kevyt kävellä 10-kertainen matka/aika kumisaappaisiin verrattuna.

Meillä taitaa sitten olla aika erilaiset varsikengät tai erilaiset hoitomenetelmät käytössä. Nahkaöljy, terva ja rasva ovat tähän mennessä taanneet, että omat nahkaiset varsikengät ja nahkasaappaat pitää veden ulkopuolella, kunhan vain varsi riittää.

Kalvokengissä ja kiinteällä vuorella olevissa jalkineissa haaste on niiden kuivaaminen kenttäoloissa siinä vaiheessa, kun ne kastuvat. Vuoreron kokonahkainen jalkine ja riittävästi vaihtosukkia sekä vaihtopohjalliset on mielestäni paljon kenttäkelpoisempi ratkaisu, vaikka tykkäänkin käyttää kalvokenkiä oloissa, joissa saan ne päivän jälkeen tarpeen vaatiessa kuivumaan.
 
Back
Top