Varuskuntien lakkautukset uudelleen syyniin?
- Viestiketjun aloittaja AKE-ukki
- Aloitus PVM
Benelli
Respected Leader
Tuota jotain tuon tapaista pienemmässä mittakaavassa on jo mutta ei haluta kertoa Arhinmäelle.
kimmo.j
Respected Leader
Ottamatta kantaa mihin vapaaehtoinen on kehittymässä, se lienee oma kysymyksensä..
Baikal ehdotti jo olemassa olevien harjoitusalueiden kehittämistä. Niissä on ampumaradat ja maastoa jossa rymytä.
Niissä on jo PV:n toimintaa ja ne tuskin ovat täynnä. Niiden kehittämien palvelee myös kaikkia käyttäjiä. Isojen investointien kuten simulaattoriinfran rakentaminen on kallista, mutta näin sille löytyisi käyttäjiä.
Realistista on kuitenkin odottaa, ettei kertaamiseen tule merkittävää lisärahoitusta ja jos tuleekin, ei sitä kannata talomiehiiin haaskata. Siksi liputan yhteiskäytön puolesta.
Välimatkojen osalta olet kyllä oikeassa, mutta mikä lienee opitimi tiheys tällaisille.
reservin esikuntaupseeri
Kapteeni
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuuppaamalla tuo koulutuskeskus johonkin yhteen varuskuntaan luodaan:
- ikuinen kissanhännänveto PV:n sisälle kuka varuskunta sen "saa" - sitten kun sen on joku saanut, alkaakin muiden toimesta kampitus (aivan normaalia office war politicsia missä tahansa isommassa organisaatiossa)
- varuskunnan johto helposti saattaa prioriosoida joukkotuotannon ja pitää koulutuskeskushanketta vain "KH-toiminnan jatkeena", jolloinka se vesittyy välittömästi - jopa koulutustoimintaa tarkoitettuja varoja voi mennä aivan väärään momenttiin
- asia ei ole erityisesti esillä PV:n johdossakaan, se on se joku "korpivaruskunta siellä jossain" - PV:n ylempiin tasoihin päin toiminalla ei edellenkään ole omaa edustajaa, omaa puhemiestä. Se on vain joku varuskunnan komentaja N.N. siellä jossain, joka sitä hommaa hanskaa varuskunnan kaikkien muiden kiireiden keskellä....
- koko reserviä kouluttamaan pyrkivän keskuksen ja yksittäisen varuskunnan tehtävät ovat täysin erilaiset - jopa niin, että yksittäinen varuskuntahan on aselajikohtainen ja ehkäpä myös jollakin tapaa suuntautunut (esim. Sodankylä: arktinen sodankäynti) - organisaatioteoria ainakin liikkeenjohtopuolella varoittaa kovasti, että toiminnallisesti ja tavoitteellisesti noin eriäviä yksiköitä ei pidä sijoittaa saman johdon alle, koska sellaisesta seuraa väistämättä ns. priorisointiongelma johdossa. Yhdellä johtajalla yksi vastuualue on hyvä, koeteltu periaate. Reservin koulutuskeskuksen tavoitteet noin joukkojen kannalta ovat muutenkin aivan jotain muuta kuin mitä yksittäisellä varuskunnalla on. Varuskunnassa unohtuu se valtakunnallinen perspektiivi täysin. Jos tuo kaikki tuupataan yhden varuskunnan alle, niin siellä joko A) varuskunnan komentaja niin sanotusti pimahtaa tai B) ei hoida oikein kumpaakaan tehtävää kunnolla tai vain toisen päätehtävistä kunnolla. Ei hyvä.
- oletetaanpa, että tuupataan se koulutuskeskus vaikka Sodankylään. Arktisen sodankäynnin mestareitako se Reservin koulutuskeskus rupeaa sen jälkeen leipomaan kaikista (koska siihenhän se organisaatio on viritetty)?? Entä vaikka joku rannikkopuolustuksen merireserviläinen? Mitähän annettavaa Sodankylällä on hänelle? Ei voisi enemmän pieleen mennä.
Elikkä tämänkin asian voi ns. säästää ja näivettää helvetiin asti. Aina se maximaalinen säästöjen jahtaaminen ei ole ns. fiksua toimintaa. Pitää olla silmää nähdä ihmisten välistä toimintaa. "Out of budget, out of executive's mind"
Joskus se "talonmiehestä" maksaminen on ihan fiksua jo markkeerausmielessä: Tämä asia on tärkeä, se pikkasen maksaa - eikä sitä sovi unohtaa.
Olemalla oma erillinen yksikkönsä, erillään kaikenmaailman varuskunnista, Reservin taistelukoulutuskeskuksesta tulisi oikeasti tärkeä lipunkantaja asialleen, suoraan PV:n sisälle. Se saisi myös näkyvyyttä PV:n ylijohtoon päin paremmin kuin joku varuskunta-naamioitu koulutuskeskus.
Vielä lopuksi tykitän teitä ajatushaasteella:
Aivan vastaavalla logiikallahan voimme siirtää Sotakorkeakoulun, Maasotakoulun, Merisotakoulun jne varuskuntiin. Varmasti löytyy soppeli varuskunta jokaiselle, jonneka se toiminta "immersoidaan". Näin säästyy talonmiehiäkin!
Jostain syystä noin ei ole kuitenkaan nähty ns. fiksuksi toimia. Sama syy saattaisi olla aivan yhtä validi Res. Taistelukoulun kanssa vaan sitäpä ei täällä keskustelussa älytä noteerata.
Vuodesta toiseen jatkuu vain itkupotkuparku siitä, kuinka vapaaehtoinen mpk nähdään PV:ssä "vasemman käden touhuna". Muistin virkistykseksi, lukekaapa vaikka tätä: Viro vs. Suomi
- ikuinen kissanhännänveto PV:n sisälle kuka varuskunta sen "saa" - sitten kun sen on joku saanut, alkaakin muiden toimesta kampitus (aivan normaalia office war politicsia missä tahansa isommassa organisaatiossa)
- varuskunnan johto helposti saattaa prioriosoida joukkotuotannon ja pitää koulutuskeskushanketta vain "KH-toiminnan jatkeena", jolloinka se vesittyy välittömästi - jopa koulutustoimintaa tarkoitettuja varoja voi mennä aivan väärään momenttiin
- asia ei ole erityisesti esillä PV:n johdossakaan, se on se joku "korpivaruskunta siellä jossain" - PV:n ylempiin tasoihin päin toiminalla ei edellenkään ole omaa edustajaa, omaa puhemiestä. Se on vain joku varuskunnan komentaja N.N. siellä jossain, joka sitä hommaa hanskaa varuskunnan kaikkien muiden kiireiden keskellä....
- koko reserviä kouluttamaan pyrkivän keskuksen ja yksittäisen varuskunnan tehtävät ovat täysin erilaiset - jopa niin, että yksittäinen varuskuntahan on aselajikohtainen ja ehkäpä myös jollakin tapaa suuntautunut (esim. Sodankylä: arktinen sodankäynti) - organisaatioteoria ainakin liikkeenjohtopuolella varoittaa kovasti, että toiminnallisesti ja tavoitteellisesti noin eriäviä yksiköitä ei pidä sijoittaa saman johdon alle, koska sellaisesta seuraa väistämättä ns. priorisointiongelma johdossa. Yhdellä johtajalla yksi vastuualue on hyvä, koeteltu periaate. Reservin koulutuskeskuksen tavoitteet noin joukkojen kannalta ovat muutenkin aivan jotain muuta kuin mitä yksittäisellä varuskunnalla on. Varuskunnassa unohtuu se valtakunnallinen perspektiivi täysin. Jos tuo kaikki tuupataan yhden varuskunnan alle, niin siellä joko A) varuskunnan komentaja niin sanotusti pimahtaa tai B) ei hoida oikein kumpaakaan tehtävää kunnolla tai vain toisen päätehtävistä kunnolla. Ei hyvä.
- oletetaanpa, että tuupataan se koulutuskeskus vaikka Sodankylään. Arktisen sodankäynnin mestareitako se Reservin koulutuskeskus rupeaa sen jälkeen leipomaan kaikista (koska siihenhän se organisaatio on viritetty)?? Entä vaikka joku rannikkopuolustuksen merireserviläinen? Mitähän annettavaa Sodankylällä on hänelle? Ei voisi enemmän pieleen mennä.
Elikkä tämänkin asian voi ns. säästää ja näivettää helvetiin asti. Aina se maximaalinen säästöjen jahtaaminen ei ole ns. fiksua toimintaa. Pitää olla silmää nähdä ihmisten välistä toimintaa. "Out of budget, out of executive's mind"
Joskus se "talonmiehestä" maksaminen on ihan fiksua jo markkeerausmielessä: Tämä asia on tärkeä, se pikkasen maksaa - eikä sitä sovi unohtaa.
Olemalla oma erillinen yksikkönsä, erillään kaikenmaailman varuskunnista, Reservin taistelukoulutuskeskuksesta tulisi oikeasti tärkeä lipunkantaja asialleen, suoraan PV:n sisälle. Se saisi myös näkyvyyttä PV:n ylijohtoon päin paremmin kuin joku varuskunta-naamioitu koulutuskeskus.
Vielä lopuksi tykitän teitä ajatushaasteella:
Aivan vastaavalla logiikallahan voimme siirtää Sotakorkeakoulun, Maasotakoulun, Merisotakoulun jne varuskuntiin. Varmasti löytyy soppeli varuskunta jokaiselle, jonneka se toiminta "immersoidaan". Näin säästyy talonmiehiäkin!
Jostain syystä noin ei ole kuitenkaan nähty ns. fiksuksi toimia. Sama syy saattaisi olla aivan yhtä validi Res. Taistelukoulun kanssa vaan sitäpä ei täällä keskustelussa älytä noteerata.
Vuodesta toiseen jatkuu vain itkupotkuparku siitä, kuinka vapaaehtoinen mpk nähdään PV:ssä "vasemman käden touhuna". Muistin virkistykseksi, lukekaapa vaikka tätä: Viro vs. Suomi
Viimeksi muokattu:
kimmo.j
Respected Leader
Esimerkkinä käytetty Padasjoen alue ei ole varuskunta, vaan harjoitus/leirialue.
Muista, että valtion organisaatiossa pelkkä talomies ei riitä hänelle täytyy olla työnjohtaja, päällikkö ja johtaja, johtajalla pitää olla tietysti sihteeri. Siksi olemassa olevaa kannattaisi hyödyntää.
Yksi paikka tuo Reservin taistelukoulu, olisi suurimmalle osalle hyvin kaukana, eli noita pitäisi olla monta. Koko reservi koulutusta en näe vaikeutena, keskimääräinen Prikaati kouluttaa monien aselajien osaajia.
jurppi
Ylipäällikkö
Hyökkäys Krimille ja Ukrainaan varmasti herättää monenlaisia ajatuksia maanpuolustuksen suhteen. Varsinkin kun meidän ainoa mahdollinen vihollisemme (kautta historian) löytyy aivan vierestä vain reilut tuhat kilometriä pitkän rajan takaa.
Miksei meillä voitaisi harkita Sveitsiläistä mallia jossa reserviläisillä on kattava perusvarustus aseineen kotona. Sen lisäksi vuosittainen kertauskoulutus oman lähialueen osastoille ja toisilleen tutulle miehistölle erilaisista aiheista jne. Nykyaikana tarvittaisiin lisäksi kaikenlaisen ammattialojen erikoisosaajia mukaan nopean hälytysasteen joukkoihin. Siis muitakin kuin pyssyn käyttäjiä.
Enkä nyt oikein hyväksy sellaista ajatusta ettei muka henkilökohtaista aseistusta voisi säilyttää kotona. Meillä Suomessa on jo tälläkin hetkellä n. 670000 luvallisen ampuma-aseen omistajaa joilla pyssykät on säilytyksessä kotonaan. Tuskin kaikki tarvitsevat välittömästi hälytyksen tullessa aseitaan mutta sellaistakin väkeä pitäisi alueellisista nopean vasteen reserviläisistä löytyä..
En usko että puolustusvalmius on kiinni pelkästään varuskuntien määräastä. Mieluummin näkisin niin että osa asepalveluksesta ja koulutuksesta järjestettäisiin reserviläisaikana. Ainakin tiettyjen ikäryhmien reserviläisille. Koulutus voisi olla hyvinkin hajautettua ja keskittyä mm. omien alueiden erikoispiirteisiin/-tarpeisiin/-kohteiden suojeluun jne. Varmistautumista olisi syytä kohdistaa myös tilanteisiin joissa kaikki normaalin tilanteen järjestelmät hiljenee..sähkön ja lämmön tuotanto katkeaa, tietoliikenne ja TV- vaikenee, liikennejärjestelyt, kuljetukset ja esim. terveydenhuollon sekä elintarvikkeiden ja energian saanti vaikeutuu jne. Juuri tällaisten hankaluuksien selvittämisessä auttaa enemmän ammattitason osaaminen ja työkalut kuin aseistus.
Välttämättä kriisitilanteessa ei aina tarvitse olla kysymys sodastakaan. Viime vuosina jopa talvimyrskyt ovat aiheuttaneet pitkiä sähkökatkoksia, esteitä liikenteelle, vaurioita asumuksille jne. Toisenlaisia laajavaikutteisia uhkia voivat aiheuttaa sairaudet, pandemiat jne.
Kaikenlaiseen olisi kuitenkin syytä jollain tasolla valmistautua ja ehkäpä jopa jossain määrin harjoitella kaikkein pahimpien tilanteiden varalta. Monenlaiset vapaaehtoiset järjestöt tekevät hyvää työtä ja on hienoa että sellaisia edelleenkin löytyy yhteiskunnasta. Maanpuolustuksen ympärille sopii mainiosti myös omat vapaaehtoiset organisaationsa. Jos jollain on jotain näitä vastaan niin eihän niihin ole pakko osallistua.
Historia kuitenkin opettaa että Suomi pelastui aikoinaan kommunistivenäläisten miehitykseltä käytännössä Suojeluskuntajärjestöjen harjoittaman koulutuksen myötä. Varsin merkittävä osa suomalaisista oli oppinut sotilas- ja ampumataitonsa Suojeluskunnissa, ennen talvi- ja jatkosotaa..Sen pääsivät venäläiset katkeralla tavalla huomaamaan ko. sodissa.
Miksei meillä voitaisi harkita Sveitsiläistä mallia jossa reserviläisillä on kattava perusvarustus aseineen kotona. Sen lisäksi vuosittainen kertauskoulutus oman lähialueen osastoille ja toisilleen tutulle miehistölle erilaisista aiheista jne. Nykyaikana tarvittaisiin lisäksi kaikenlaisen ammattialojen erikoisosaajia mukaan nopean hälytysasteen joukkoihin. Siis muitakin kuin pyssyn käyttäjiä.
Enkä nyt oikein hyväksy sellaista ajatusta ettei muka henkilökohtaista aseistusta voisi säilyttää kotona. Meillä Suomessa on jo tälläkin hetkellä n. 670000 luvallisen ampuma-aseen omistajaa joilla pyssykät on säilytyksessä kotonaan. Tuskin kaikki tarvitsevat välittömästi hälytyksen tullessa aseitaan mutta sellaistakin väkeä pitäisi alueellisista nopean vasteen reserviläisistä löytyä..
En usko että puolustusvalmius on kiinni pelkästään varuskuntien määräastä. Mieluummin näkisin niin että osa asepalveluksesta ja koulutuksesta järjestettäisiin reserviläisaikana. Ainakin tiettyjen ikäryhmien reserviläisille. Koulutus voisi olla hyvinkin hajautettua ja keskittyä mm. omien alueiden erikoispiirteisiin/-tarpeisiin/-kohteiden suojeluun jne. Varmistautumista olisi syytä kohdistaa myös tilanteisiin joissa kaikki normaalin tilanteen järjestelmät hiljenee..sähkön ja lämmön tuotanto katkeaa, tietoliikenne ja TV- vaikenee, liikennejärjestelyt, kuljetukset ja esim. terveydenhuollon sekä elintarvikkeiden ja energian saanti vaikeutuu jne. Juuri tällaisten hankaluuksien selvittämisessä auttaa enemmän ammattitason osaaminen ja työkalut kuin aseistus.
Välttämättä kriisitilanteessa ei aina tarvitse olla kysymys sodastakaan. Viime vuosina jopa talvimyrskyt ovat aiheuttaneet pitkiä sähkökatkoksia, esteitä liikenteelle, vaurioita asumuksille jne. Toisenlaisia laajavaikutteisia uhkia voivat aiheuttaa sairaudet, pandemiat jne.
Kaikenlaiseen olisi kuitenkin syytä jollain tasolla valmistautua ja ehkäpä jopa jossain määrin harjoitella kaikkein pahimpien tilanteiden varalta. Monenlaiset vapaaehtoiset järjestöt tekevät hyvää työtä ja on hienoa että sellaisia edelleenkin löytyy yhteiskunnasta. Maanpuolustuksen ympärille sopii mainiosti myös omat vapaaehtoiset organisaationsa. Jos jollain on jotain näitä vastaan niin eihän niihin ole pakko osallistua.
Historia kuitenkin opettaa että Suomi pelastui aikoinaan kommunistivenäläisten miehitykseltä käytännössä Suojeluskuntajärjestöjen harjoittaman koulutuksen myötä. Varsin merkittävä osa suomalaisista oli oppinut sotilas- ja ampumataitonsa Suojeluskunnissa, ennen talvi- ja jatkosotaa..Sen pääsivät venäläiset katkeralla tavalla huomaamaan ko. sodissa.
reservin esikuntaupseeri
Kapteeni
Aseiden säilytyksestä: ollaan menossa siihen suuntaan, että aseet pitäisi kotonakin säilyttää sertifoidussa panssarikaapissa. Joka maksaa rahaa. Enemmän kuin itse ase jopa.
Ei voida lähteä siitä, että valtion tarvitsema valmiusreseviläinen itse noita kaappeja hommailisi. Eikä taida oikein valtiotakaan napata homma.
Ei voida lähteä siitä, että valtion tarvitsema valmiusreseviläinen itse noita kaappeja hommailisi. Eikä taida oikein valtiotakaan napata homma.
jurppi
Ylipäällikkö
Hauskaa kuinka takerrutaan mitättömään detaljiin..se tietty kertoo asenteesta aiheeseen.
Ajatuksena oli että saisimme tehokkaat, nopeat, monipuolisen osaamisen, paikallisen alueen jne., koko maan alueelle hajautetut nopean vasteen toimintayksiköt reserviläisyyden puitteissa. Se aseellinen osuus joukoista olisi lukumäärältään varsin rajoitettu mutta tarpeellinen ja koskisi pääsääntöisesti osaa tietyistä nuoremmista ressuikäluokista. Sinällään reserviläisten valmiusasteet voisivat uudistus, kehittyä ja muuttua monesta syystä tarpeiden, ajan sekä palveluskyvyn myötä.
Siis mieluummin lisää tämänkaltaista "joustavampaa" osaamista kuin palaamista vanhaan varuskuntajärjestelmään. Toki isoon organisaatioon tarvitaan kaikenlaista.."se sota kun on nykyään liikkuvaa sorttia.." ja levinnyt omalla tavallaan nettiinkin, jopa keskustelupalstoille ja kaikkialle muualle missä ihmisten mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan.
Ja, sitten vielä noihin varusteiden säilytyksiin...kyllä niitä on aina ollut tapana säilyttää kaapeissa, nykyään yleensä lukituissa. Niin meillä kuin muuallakin. Eikä siitä aiheudu minkäänlaisia ongelmia, osaavien ja asiansa ymmärtävien henkilöiden kohdalla.
Ajatuksena oli että saisimme tehokkaat, nopeat, monipuolisen osaamisen, paikallisen alueen jne., koko maan alueelle hajautetut nopean vasteen toimintayksiköt reserviläisyyden puitteissa. Se aseellinen osuus joukoista olisi lukumäärältään varsin rajoitettu mutta tarpeellinen ja koskisi pääsääntöisesti osaa tietyistä nuoremmista ressuikäluokista. Sinällään reserviläisten valmiusasteet voisivat uudistus, kehittyä ja muuttua monesta syystä tarpeiden, ajan sekä palveluskyvyn myötä.
Siis mieluummin lisää tämänkaltaista "joustavampaa" osaamista kuin palaamista vanhaan varuskuntajärjestelmään. Toki isoon organisaatioon tarvitaan kaikenlaista.."se sota kun on nykyään liikkuvaa sorttia.." ja levinnyt omalla tavallaan nettiinkin, jopa keskustelupalstoille ja kaikkialle muualle missä ihmisten mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan.
Ja, sitten vielä noihin varusteiden säilytyksiin...kyllä niitä on aina ollut tapana säilyttää kaapeissa, nykyään yleensä lukituissa. Niin meillä kuin muuallakin. Eikä siitä aiheudu minkäänlaisia ongelmia, osaavien ja asiansa ymmärtävien henkilöiden kohdalla.
Ite olen siellä sun täällä eri keskusteluissa heittänyt valmiuden ja koulutuksen kohottamiseen seuraavia ideoita. Laatu vaihtelee
- Perustetaan koulutuskeskukset. Niihin kerätään koulutusmateriaali noin vahvistetulle komppanialle plus joukkue. Koulutuskeskus käsittää toimistoparakin, majoitusparakkeja, muonitus ja sotilaskotiparakin, autohallin, asehallin, ampumaradan ja parin talon mittaisen kylätaisteluradan. Vieressä sen verran maastoa että voidaan harjoitella simulaattoriliiveillä komppanian hyökkäystä, puolustusta ja kohtaamistaistelua. Tällaisia keskuksia joku 6 kpl. Näihin keskitettäisiin maakuntakomppanioiden, vartiokomppanioiden jne harjoitukset.
- Noiden koulutuskeskusten yhteyteen varastoidaan 3-4 paikallispataljoonan SA-varusteet
- Edelleen sitten oma lempilapseni. Eli jokaisen valmiusprikaatin ja Santahaminan yhteyteen perustetaan sopimussotilaista vuoden sopimuksilla jääkärikomppaniat. Ja 9 vuoden kierrolla nämä komppaniat täyttävät valmareiden jääkäripataljoonien komppaniat
Vanha uutinen sattui silmään. Jos sopimus nyt Atean kanssa päättyy, niin onko taas varaa palauttaa joukko-osastoja
Tokko. Eiköhän tekeillä ole joku uusi, lähes yhtä onnistuva kumppanuus jonkun muun kanssa. Mahdollisimman monen on saatava osansa ulkoistamiskakkusesta.
Kuulostaa tärkeältä poikkeusolojen suunnittelutapahtumalta. Toivottavasti työn etenemisen aikana syntynyt paperipino on ymmärretty leimata ainakain kolmosella ja leima on kirkuvanpunainen. Ollenkaan vähättelemättä ko. tehtävän merkitystä.
Varuskunnat mahdollistavat kohtuullisen valmiuden ylläpitämisen ilman kohtuuttomia kustannuksia. Idästä tulevien pääväylien varrelle sijoitetuista varuskunnista saadaan nopeasti miehiä teitä tukkimaan. Se onnistuu ilman liikekannallepanoa tai muita erikoisjärjestelyjä. Ilman tällaista valmiutta saatamme eräänä päivänä huomata vihreiden miesten kiskovan "vapautetun" Karjalan oblastin lippua Joensuun kunnantalon lipputankoon. Varuskunnat ja rajavartiosto eivät kykene voimakasta hyökkäystä pysäyttämään, mutta äkillistä erikoisjoukkojen iskua niillä kyetään rajoittamaan. Sillä on ehkäisevä vaikutus.
skärdis
Greatest Leader
Onttolassa on varusmiehiä kouluttava yksikkö. Kainuun prikaatista ajoaikaa Joensuun kaupungintalolle on vajaat kolmetuntia. Ei Pohjois-Karjala mikään valkea läiskä nykyiselläänkään ole.
Tottahan aluepoliittisista syistä Kontioranta olisi ollut syytä säilyttää vaikkapa Niinisalon sijasta, mutta minkäs teet, kun jotain oli päätetty lakkauttaa. Kontiorannassa säästettiin, mutta samaan hengenvetoon Kajaanin rakennettiin uudisrakennuksia pohjoiskarjalaisia varten. Missä se säästö tässä sitten oli? Sen näkeminen vaatii joko poliitikon tai kenraalin asemaa.
Ennen sentään rajamiehillä oli RK-62 varustuksenaan.