Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Siitä voidaan olla montaa mieltä kuinka hyvää näkyvyyttä PV:lle on tuolla juna- ja bussiasemilla maleksivat, mölisevä ja varusteet miten sattuu päällä olevat varusmieslaumat sitten ovat. Kannattaa käydä vaikka Kampin bussiasemalla sunnuntaina 19.00-20.00 katsomassa näitä mannekiinejä...
Meitä on aina moneksi. Myös kaikissa ammattiryhmissä. Miksi varushenkilöt olisivat yhtään erilaisia kuin me? Niitähän mekin olimme silloin nuorna...
Otetaan täysin 180 astetta erilainen näkemys ja tämä ei ole omaa keksintöäni. Oikeammassa oleva hellavääpeli oli ”säästämässä” paikallisessa valopäitten ostosparatiisissa. Ostoskeskuksen läpi kulkee julkinen katuosuus sisätiloissa (!) ja paikasta on tullut nuorisorötvääjien, huumediilereiden ja uteliaitten ulkomaalaispoikien notkumo. Pyrkii sinne aina joskus jokunen puistokemian dosenttikin, mutta näitä ”korkeakoulutettuja” on hyvin vähän. Pikkuskidit ja pissixet pyörivät siellä myös. Oämat tenavat eivät vietä siellä aikaa, tasan eivät käy onnen lahjat.
No, vaimo palasi kotiin ja tavanomaisen ostosluettelon sijasta kertoi into pinkeänä nähneensä ryhdikkään nuoren varusnaisen ja -miehen kulkevan ryhdikkäinä ja iloinen ilme kasvoillaan kurkkusalaateissa ja reppu tip top selässä ostarin ja notkumon läpi. Molemmat olivat olleet pitkähköjä, hyväkuntoisen ja ennen kaikkea siistin näköisiä eikä mitään hanttapuleja. Mikäpä sen parempaa ja halvempaa mainosta maanpuolustukselle. Vaimo oli ainakin vakuuttunut ja tuntuu hiukkasen siltä, että omassa kaapissa olevat nollaviitosetkin saivat hieman nostetta reippaista nuorista.
Muuten olen sitä mieltä, että asepuku kunniaan. Entisajan lomapuku oli mielestäni nykykäytäntöä parempi, tosin harmaasta olisi voinut vaihtaa väriä johonkin tyylikkäämpään. Rahakysymys tämäkin. Meillä oli muuten lomilla pikkukengät eli matalat nauhakengät. Tosin sisäministeriön puolella moni asia oli toisin.
Meitä on aina moneksi. Myös kaikissa ammattiryhmissä. Miksi varushenkilöt olisivat yhtään erilaisia kuin me? Niitähän mekin olimme silloin nuorna...
Otetaan täysin 180 astetta erilainen näkemys ja tämä ei ole omaa keksintöäni. Oikeammassa oleva hellavääpeli oli ”säästämässä” paikallisessa valopäitten ostosparatiisissa. Ostoskeskuksen läpi kulkee julkinen katuosuus sisätiloissa (!) ja paikasta on tullut nuorisorötvääjien, huumediilereiden ja uteliaitten ulkomaalaispoikien notkumo. Pyrkii sinne aina joskus jokunen puistokemian dosenttikin, mutta näitä ”korkeakoulutettuja” on hyvin vähän. Pikkuskidit ja pissixet pyörivät siellä myös. Omat tenavat eivät vietä siellä aikaa, tasan eivät käy onnen lahjat.
No, vaimo palasi kotiin ja tavanomaisen ostosluettelon sijasta kertoi into pinkeänä nähneensä ryhdikkään nuoren varusnaisen ja -miehen kulkevan ryhdikkäinä ja iloinen ilme kasvoillaan kurkkusalaateissa ja reppu tip top selässä ostarin ja notkumon läpi. Molemmat olivat olleet pitkähköjä, hyväkuntoisen ja ennen kaikkea siistin näköisiä eikä mitään hanttapuleja. Mikäpä sen parempaa ja halvempaa mainosta maanpuolustukselle. Vaimo oli ainakin vakuuttunut ja tuntuu hiukkasen siltä, että omassa kaapissa olevat nollaviitosetkin saivat hieman nostetta reippaista nuorista.
Muuten olen sitä mieltä, että asepuku kunniaan. Entisajan lomapuku oli mielestäni nykykäytäntöä parempi, tosin harmaasta olisi voinut vaihtaa väriä johonkin tyylikkäämpään. Rahakysymys tämäkin. Meillä oli muuten lomilla pikkukengät eli matalat nauhakengät. Tosin sisäministeriön puolella moni asia oli toisin.