Varusmieskoulutuksen sisällöstä

vehamala

Kenraali
Väitös: Varusmiehille lisää voimaharjoittelua

Varusmiehet tarvitsevat voimaa, sillä normaali taisteluvarustus painaa noin 25 kiloa.

http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=48955782

Varusmiesten peruskoulutukseen pitäisi tuoda lisää voimaharjoittelua, suositellaan tuoreessa väitöstutkimuksessa. Mahdollisuudet ovat väittelijän mukaan jo olemassa, sillä varuskunnissa on hyvät kuntosalit.

Nykyisin armeijassa keskitytään varsin yksipuolisesti kestävyysharjoituksiin. Voimaa tarvitaan jo siksikin, että pelkkä normaali taisteluvarustus painaa noin 25 kiloa.

Väitöstutkimus tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina.
=========================================
Taytyy toivoa, että ko. väikkärissä on edellisen lisäksi joitain "oikeita" tutkimustuloksia.
Fyysinen osuus vm-koulutuksesta tulee luonnollisesti olla monipuolista, sen toteamiseen ei varmaan väikkäriä tarvita.
Tuollaisia aatoksia oli jopa varusmiehillä muinoin kun itse sellainen olin.
 
vehamala kirjoitti:
Väitös: Varusmiehille lisää voimaharjoittelua

Varusmiehet tarvitsevat voimaa, sillä normaali taisteluvarustus painaa noin 25 kiloa.

http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=48955782

Varusmiesten peruskoulutukseen pitäisi tuoda lisää voimaharjoittelua, suositellaan tuoreessa väitöstutkimuksessa. Mahdollisuudet ovat väittelijän mukaan jo olemassa, sillä varuskunnissa on hyvät kuntosalit.

Nykyisin armeijassa keskitytään varsin yksipuolisesti kestävyysharjoituksiin. Voimaa tarvitaan jo siksikin, että pelkkä normaali taisteluvarustus painaa noin 25 kiloa.

Väitöstutkimus tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina.
=========================================
Taytyy toivoa, että ko. väikkärissä on edellisen lisäksi joitain "oikeita" tutkimustuloksia.
Fyysinen osuus vm-koulutuksesta tulee luonnollisesti olla monipuolista, sen toteamiseen ei varmaan väikkäriä tarvita.
Tuollaisia aatoksia oli jopa varusmiehillä muinoin kun itse sellainen olin.

Mielestäni sotilasliikunnan pitäisi olla monipuolista ja tehtävän suoritukseen tähtäävää.

Monesti tuijotetaan aivan liikaa Cooperin testin arvoihin, vaikka se ei todellisuudessa antaisikaan oikeaa kuvaa sotilaalle soveltuvasta kunnosta. Monestikko sotilas juoksee lenkkareissa ja verkkareissa 12 minuuttia yhteenjaksoon, mielestäni paremmin siihen soveltuisi esimerkiksi 10km reppumarssi jollakin standardilla painolla joka olisi prosentuaalinen repunkantajan painoon nähden sekä RK rinnalla, silloin se vastaisi peremmin todellisuutta.

Varusmiesten liikunta koulutus kannattaisi mielestäni aloittaa aluksi harjoituksilla jotka käyttävät ainoastaan kehon omaa painoa.

Hyvänä esimerkkinä voisi olla Burpee's ja muut vastaavan tyyliset harjoitukset. PYfNA_lmkHM[/media] video (ja jos tuo mimmi tuossa videossa tulisi vielä sen vetämään niin motivaatio kasvaisi kovasti)

Kunhan tuo alku on saatu käyntiin mielestäni sotilaille yksi mitä parhaimpia voimatreeni olisi ULXHkgtGrf8[/media] harjoittelu joka harjoittaa koko kroppaa ja lisää voimaa ja nopeutta.

On mielestäni tyhmää tiputtaa tasoa jos joukossa on sellaisia pullamössöihmeitä jotka eivät jaksa, vaan laitetaan niille jotka ovat substandardeja pystyyn "ravirinki" jossa treenaavat iltaisin lisää että saisivat kiinni ne jotka ylittävät asetetut stadardit. Niin tapahtui ainakin vielä -80luvun intissä.

Kannattaisi myös keksiä keinoja jotka lisäisivät motivaatiota ja antaisivat varusmiehille tavoitteita joihin pyrkiä, esim. extra lomia tms. jos pääsee tiettyyn tavoitteeseen jne, jne...
 
Last edited by a moderator:
Rajasissi kirjoitti:
Mielestäni sotilasliikunnan pitäisi olla monipuolista ja tehtävän suoritukseen tähtäävää.

Monesti tuijotetaan aivan liikaa Cooperin testin arvoihin, vaikka se ei todellisuudessa antaisikaan oikeaa kuvaa sotilaalle soveltuvasta kunnosta. Monestikko sotilas juoksee lenkkareissa ja verkkareissa 12 minuuttia yhteenjaksoon, mielestäni paremmin siihen soveltuisi esimerkiksi 10km reppumarssi jollakin standardilla painolla joka olisi prosentuaalinen repunkantajan painoon nähden sekä RK rinnalla, silloin se vastaisi peremmin todellisuutta.

Varusmiesten liikunta koulutus kannattaisi mielestäni aloittaa aluksi harjoituksilla jotka käyttävät ainoastaan kehon omaa painoa.

Hyvänä esimerkkinä voisi olla Burpee's ja muut vastaavan tyyliset harjoitukset. PYfNA_lmkHM[/media] video (ja jos tuo mimmi tuossa videossa tulisi vielä sen vetämään niin motivaatio kasvaisi kovasti)

Kunhan tuo alku on saatu käyntiin mielestäni sotilaille yksi mitä parhaimpia voimatreeni olisi ULXHkgtGrf8[/media] harjoittelu joka harjoittaa koko kroppaa ja lisää voimaa ja nopeutta.

On mielestäni tyhmää tiputtaa tasoa jos joukossa on sellaisia pullamössöihmeitä jotka eivät jaksa, vaan laitetaan niille jotka ovat substandardeja pystyyn "ravirinki" jossa treenaavat iltaisin lisää että saisivat kiinni ne jotka ylittävät asetetut stadardit. Niin tapahtui ainakin vielä -80luvun intissä.

Kannattaisi myös keksiä keinoja jotka lisäisivät motivaatiota ja antaisivat varusmiehille tavoitteita joihin pyrkiä, esim. extra lomia tms. jos pääsee tiettyyn tavoitteeseen jne, jne...

Realismia Rajasissiltä, olen edelleen sitä mieltä, että PV:ssa liian yksipuolisesti tuijotetaan johonkin tiettyyn testitulokseen.
Oikeassa elämässä, myös sotaväessä, jokaiselta vaaditaan monenlaisia suorituksia, niihin valmentautuminen ei voi olla vain 12 minuutin juoksu tms...
 
Last edited by a moderator:
vehamala kirjoitti:
Realismia Rajasissiltä, olen edelleen sitä mieltä, että PV:ssa liian yksipuolisesti tuijotetaan johonkin tiettyyn testitulokseen.
Oikeassa elämässä, myös sotaväessä, jokaiselta vaaditaan monenlaisia suorituksia, niihin valmentautuminen ei voi olla vain 12 minuutin juoksu tms...

Eikös nykyinen kenttäkelpoisuutta lukuarvona mittaava järjestelmä toimi niin, että lihaskuntotestin, 12 minuutin juoksutestin ja ampumataitotestin painoarvo on jokaisella 1/3?

Siis ensin lasketaan lihaskuntotestistä saatava indeksi (etunojapunnerrus + vatsalihas + puristusvoima + toistokyykistys), sitten tämä ja 12 minuutin testistä saatava luku lasketaan yhteen, jolloin saadaan HKI. Tähän lisätään sen ammunnan tulos kaavalla
kenttäkelpoisuus = (2 * HKI + ammuntapisteet) / 3 eli jokaisen osasuorituksen painoarvo on se yksi kolmasosa.

Äkkiseltään tämä kuulostaa oikealta painotukselta - ei noista osa-alueista yksikään saa olla ihan nollasuoritus.
 
Mistä lähtien on alettu olettaa, etteikö oikealla sotilaalla pidä olla myös raakaa fyysistä voimaa? Keppiheikki juosta viuhtoo ilman muuta pidemmälle ja kovempaa. Eikö tst-kentällä tarvita enää fyysistä voimaa ohkaavia karjuja? Ja höpsis, kyllä niitä tarvii.

Muutamien isojen sotavaltioiden taistelujoukkojen karjut eivät ole mitään riisitikkuja. Katsokaa nyt vaikka amerikkalaisten taistelujoukkojen kärkikaartia tai Spetznazin kuvia. Entäs israelilaisten harjoittelu?

Vielä ammoin korpivaruskuntien karjuista suuri osa tuli maatiloilta. Olivat tottuneet metsä- maatöihin, osasivat kaikenlaista ja voimaa oli iha ilman punttisaliakin. Se, että joku varuskunnan hiihtopinnareista hiihtaa lutkutteli kovemmin harjoitusvapaillaan, ei paljon auttanut, kun piti ruveta jotain nostamaan tai kenties osaamaankin maastossa.

Minun puolestani laitos saa testata ihan kuin tykkää poikiaan. Ja jos näillä testeillä jotain selvitetään niin hyvä. Eikä se testien vika ole, jos ei kavio nouse tai voimaa on juuri ja juuri ipodin lataamisliikkeeseen tahi tik-tak-liikkeeseen.
 
Rajasissi kirjoitti:
On mielestäni tyhmää tiputtaa tasoa jos joukossa on sellaisia pullamössöihmeitä jotka eivät jaksa, vaan laitetaan niille jotka ovat substandardeja pystyyn "ravirinki" jossa treenaavat iltaisin lisää että saisivat kiinni ne jotka ylittävät asetetut stadardit. Niin tapahtui ainakin vielä -80luvun intissä.

Ainakin vielä -90 luvun alkupuolella toi oli käytössä, ite siellä illat juoksin tienpätkää edestakaisin ja kyllä kunto siinä nousi.
 
Heikkilä kirjoitti:
vehamala kirjoitti:
Realismia Rajasissiltä, olen edelleen sitä mieltä, että PV:ssa liian yksipuolisesti tuijotetaan johonkin tiettyyn testitulokseen.
Oikeassa elämässä, myös sotaväessä, jokaiselta vaaditaan monenlaisia suorituksia, niihin valmentautuminen ei voi olla vain 12 minuutin juoksu tms...

Eikös nykyinen kenttäkelpoisuutta lukuarvona mittaava järjestelmä toimi niin, että lihaskuntotestin, 12 minuutin juoksutestin ja ampumataitotestin painoarvo on jokaisella 1/3?

Siis ensin lasketaan lihaskuntotestistä saatava indeksi (etunojapunnerrus + vatsalihas + puristusvoima + toistokyykistys), sitten tämä ja 12 minuutin testistä saatava luku lasketaan yhteen, jolloin saadaan HKI. Tähän lisätään sen ammunnan tulos kaavalla
kenttäkelpoisuus = (2 * HKI + ammuntapisteet) / 3 eli jokaisen osasuorituksen painoarvo on se yksi kolmasosa.

Äkkiseltään tämä kuulostaa oikealta painotukselta - ei noista osa-alueista yksikään saa olla ihan nollasuoritus.

Minulla oli ampumataito testit kiitettävää ja hyvää 50-50, lihaskunto kiitettävä ja 12 minuutin juoksutesti meni joko tyydyttävällä tai hyvällä en muista sen aikaista asteikkoa. Kenttäkelpoisuus oli kuitenkin vain tyydyttävä. Eli ainakaan tuon mukaan ei minun aikanani menty.

En vain tiedä kuinka paljon minulla vaikutti sitten se että muutamia marsseja ja taitotestejä jäi väliin sairastelun takia. mm Taistelijan tutkinto jäi suorittamatta. Tämmöinen Vemppa-taistelija kun olen :)
 
Heikkilä kirjoitti:
Eikös nykyinen kenttäkelpoisuutta lukuarvona mittaava järjestelmä toimi niin, että lihaskuntotestin, 12 minuutin juoksutestin ja ampumataitotestin painoarvo on jokaisella 1/3?

Äkkiseltään tämä kuulostaa oikealta painotukselta - ei noista osa-alueista yksikään saa olla ihan nollasuoritus.

Ei huonompi ajatus, mutta täytyy kysyä, että entäs sitten?

Gonahtaneella varusmiehelle, ehkä jopa alokkaalle, lienee täysin yhdentekevää jokin kenttäkelpoisuuden luokitus. Oli kenttäkelpoisuus hyvä tai huono, reserviin siirrytään kun vaaditut aamut on lusittu.

Jos hyvästä kenttäkelpoisuudesta ryhdytään palkitsemaan, niin melko hankala on rakentaa oikeasti kannustavaa järjestelmää. Vähänkin heikompi kuntoiselle siitä muodostuu nopeasti pelkkä rangaistusautomaatti.
 
skärdis kirjoitti:
Jos hyvästä kenttäkelpoisuudesta ryhdytään palkitsemaan, niin melko hankala on rakentaa oikeasti kannustavaa järjestelmää. Vähänkin heikompi kuntoiselle siitä muodostuu nopeasti pelkkä rangaistusautomaatti.
Lähes kaikkialla palkitaan jo nyt hyvästä kunnosta sekä ampumataidosta. Kriteerit vaihtelevat hieman varuskunnittain, jossain kuntsarin saa jo 3000m cooperista, toisaalla se vaatii koko VKI:n (varusmiehen kuntoindeksi, cooper + lihaskuntotesti) kiittettävän.

Ampumataitotestin kiitettävällä taitaa saada kuntsarin kaikkialla.

Erinäisiä huhuja liikkuu riittävän kuntoindeksin paranemisen tuomasta lomapäivästä, mutta tällaista ei meillä ollut näkyvissä.
 
Sarfloy kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Jos hyvästä kenttäkelpoisuudesta ryhdytään palkitsemaan, niin melko hankala on rakentaa oikeasti kannustavaa järjestelmää. Vähänkin heikompi kuntoiselle siitä muodostuu nopeasti pelkkä rangaistusautomaatti.

Lähes kaikkialla palkitaan jo nyt hyvästä kunnosta sekä ampumataidosta. Kriteerit vaihtelevat hieman varuskunnittain, jossain kuntsarin saa jo 3000m cooperista, toisaalla se vaatii koko VKI:n (varusmiehen kuntoindeksi, cooper + lihaskuntotesti) kiittettävän.

Tuota juurikin tarkoitin.

Ei keskiverto alokkaalla ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa 3000 metrin tulosta, vaikka kuinka haluaisikin. Kolmen tonnin rikkominen edellyttää urheilullista elämänotetta ja liikunnan harrastamista.

Niille keskimääräisille 2000 metrin juoksijoille voisi antaa kuntsarin esim. 2400 metrin ylityksestä tai 1600 -> 2000 metriä. Ne olisivat vielä realistisia tavoitteita.
 
skärdis kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
Eikös nykyinen kenttäkelpoisuutta lukuarvona mittaava järjestelmä toimi niin, että lihaskuntotestin, 12 minuutin juoksutestin ja ampumataitotestin painoarvo on jokaisella 1/3?

Äkkiseltään tämä kuulostaa oikealta painotukselta - ei noista osa-alueista yksikään saa olla ihan nollasuoritus.

Ei huonompi ajatus, mutta täytyy kysyä, että entäs sitten?

Gonahtaneella varusmiehelle, ehkä jopa alokkaalle, lienee täysin yhdentekevää jokin kenttäkelpoisuuden luokitus. Oli kenttäkelpoisuus hyvä tai huono, reserviin siirrytään kun vaaditut aamut on lusittu.

Olen ollut siinä käsityksessä, että noita testejä ja arviointeja ei tehdä varusmiehen itsensä takia vaan järjestelmän takia. Se gonahtanutkin varusmies kuitenkin lähetetään johonkin koulutukseen ja sijoitetaan johonkin joukkoon, ja tuollaiset tiedot auttavat löytämään sopivat henkilöt kuhunkin tehtävään. Se, mitä sitten päätyy tekemään sen loppuajan varusmiespalveluksestaan ei ehkä olekaan yhdentekevää varusmiehen kannalta - tai ainakin se tulee vaikuttamaan siihen, mitä siitä vuodesta jälkeenpäin ajattelee. On varmasti mielekkäintä olla sellaisessa koulutusryhmässä ja tehtävässä, joka on omalle tasolle sopivan vaativa eikä päästä liian helpolla.
 
skärdis kirjoitti:
Sarfloy kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Jos hyvästä kenttäkelpoisuudesta ryhdytään palkitsemaan, niin melko hankala on rakentaa oikeasti kannustavaa järjestelmää. Vähänkin heikompi kuntoiselle siitä muodostuu nopeasti pelkkä rangaistusautomaatti.

Lähes kaikkialla palkitaan jo nyt hyvästä kunnosta sekä ampumataidosta. Kriteerit vaihtelevat hieman varuskunnittain, jossain kuntsarin saa jo 3000m cooperista, toisaalla se vaatii koko VKI:n (varusmiehen kuntoindeksi, cooper + lihaskuntotesti) kiittettävän.

Tuota juurikin tarkoitin.

Ei keskiverto alokkaalla ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa 3000 metrin tulosta, vaikka kuinka haluaisikin. Kolmen tonnin rikkominen edellyttää urheilullista elämänotetta ja liikunnan harrastamista.

Niille keskimääräisille 2000 metrin juoksijoille voisi antaa kuntsarin esim. 2400 metrin ylityksestä tai 1600 -> 2000 metriä. Ne olisivat vielä realistisia tavoitteita.

Kyllä ton lisäksi on muutakin palkitsemista, kun nyt oikein muistelee. Hetki sitten, varmasti nykyäänkin, sai riittävästä määrästä lenkille / liikuntakerhoon osallistumisesta lomaa. Käytännöt vaihtelee taas varuskunnittain, lenkin pituus on kai yleensä 6-10 km, kerhon pituus kait tunnin luokkaa ja osallistumisia vaaditaan 10-15. Toisalla toimii paremmin, toisaalla heikommin.
 
:huh: Uskooko joku, että sotilas jolla on 25kg kannossa pystyisi taistelemaan tippaakaan. Tuskin edes huippu-urheilija pystyy tuolla kuormalla toimimaan taistelussa. Ja tohon määrään lisäksi vielä tellut, singot ja radiot ni voi pyhä jeesus. Omien kokemusteni perusteella varustus saisi painaa maksimissaan 10kg mieluiten vähemmän. Tuolla 25kg painomäärällä todennäköisesti jokainen lamaantuisi taistelussa täysin.

Kenties olen ymmärtänyt väärin, ja taisteluvarustusta kannetaan intissä nimenomaan kuntoilumielessä, eikä sitä olekkaan tarkoitus oikeassa sodassa käyttää.
Itse en astuisi lähellekkään nykyaikaista taistelukenttää tommoisessa ritarin sotisovassa.

Kuntoilua tulisi ehdottomasti varusmieskoulutuksessa lisätä. Esimerkiksi tunnin lenkki ma, ke ja pe tekis jo puolessa vuodessakin varsin höpöä. Ehdottomasti tulisi kannustaa liikkumaan eikä istumaan siellä sotkussa munkki huulessa 16.30-20.00 joka päivä.
 
kelaasitä kirjoitti:
:huh: Uskooko joku, että sotilas jolla on 25kg kannossa pystyisi taistelemaan tippaakaan. Tuskin edes huippu-urheilija pystyy tuolla kuormalla toimimaan taistelussa. Ja tohon määrään lisäksi vielä tellut, singot ja radiot ni voi pyhä jeesus. Omien kokemusteni perusteella varustus saisi painaa maksimissaan 10kg mieluiten vähemmän. Tuolla 25kg painomäärällä todennäköisesti jokainen lamaantuisi taistelussa täysin.

Kenties olen ymmärtänyt väärin, ja taisteluvarustusta kannetaan intissä nimenomaan kuntoilumielessä, eikä sitä olekkaan tarkoitus oikeassa sodassa käyttää.
Itse en astuisi lähellekkään nykyaikaista taistelukenttää tommoisessa ritarin sotisovassa.

Se on ikävä kyllä pakko kyetä taistelemaan. Onneksi vastapuolellakin on sitä kantamista, ainakin jos on symmetrinen sota.

Jos taisteluvarustuksessa on päällä kypärä, sirpaleliivit, 6 täyttä lipasta, vettä, radio, henkilökohtainen ase ja esim. käsikranaatteja niin mitä ajattelit jättää pois?
 
Kyllä haluan nähdä sen joukon, joka vetää tässä helteessä kaikki kilkkeet päällä tuollaisen kuuden tunnin setin oikein kunnolla....ja päivästä toiseen semmoiset sanotaan 4-6 vrk....tai toisinpäin metrisessä lumihangessa 26 asteen pakkasessa.

"ajoneuvoon tukeutuva tilanteenmukainen varustus" auttanee jonkin verran asiaa, mutta herkkään se 20 kiloa on silti päällä.

Ihan suoraan sanoen tuskin onneksi allekirjoittaneelle enää vastaan tulee tässä elämässä.
 
kelaasitä kirjoitti:
:huh: Uskooko joku, että sotilas jolla on 25kg kannossa pystyisi taistelemaan tippaakaan. Tuskin edes huippu-urheilija pystyy tuolla kuormalla toimimaan taistelussa. Ja tohon määrään lisäksi vielä tellut, singot ja radiot ni voi pyhä jeesus. Omien kokemusteni perusteella varustus saisi painaa maksimissaan 10kg mieluiten vähemmän. Tuolla 25kg painomäärällä todennäköisesti jokainen lamaantuisi taistelussa täysin.

Kenties olen ymmärtänyt väärin, ja taisteluvarustusta kannetaan intissä nimenomaan kuntoilumielessä, eikä sitä olekkaan tarkoitus oikeassa sodassa käyttää.
Itse en astuisi lähellekkään nykyaikaista taistelukenttää tommoisessa ritarin sotisovassa.

Kuntoilua tulisi ehdottomasti varusmieskoulutuksessa lisätä. Esimerkiksi tunnin lenkki ma, ke ja pe tekis jo puolessa vuodessakin varsin höpöä. Ehdottomasti tulisi kannustaa liikkumaan eikä istumaan siellä sotkussa munkki huulessa 16.30-20.00 joka päivä.

No ei joka mies mutta Sinkomies kyllä. Ja kuten kaikki tiedämme niin Sinkomies ei ole ihmisten sukua, vaan hänessä yhdistyvät niin Gorillan kuin ihmisen parhaat puolet. Äly, voima, karvaisuus ja ulkonäkö. Ja toki seksikkyys myös.

Eihän se (liki) 25 kiloa vähän ole ja jopa liikaa mutta kun osan on yksinkertaisesti sen painon kanssa taisteltava, KK-miehet, KK:n patruunankantajat, sinkomiehet. Ja kyllä ne taistelee kuten ne on taistelleen tähänkin asti. Kyllä kivääritasitelijan perusvarustus tänäkin päivänä on vajaa 20 kiloa, koska entiseen varustukseen ei käytännössä tullut mitään muuta uutta kuin muutaman kilon sirpaleliivit ja puolisen litraa isompi juomapullo. Karsittuna päästään varmasti siihen 14 kilon painoon jota taistelija mallia -91 kantoi yllään... Ja sitten mietitään että millä vitulla mä nyt kaivaudun kun lapio jäi ajoneuvolle ja avoneuvo on jossakin hevon vitussa. On meinaan joskus sattunut kohdalle. Eikä ollut kivaa ajatella että JOS tämä olisi tositilanne epäsuorine tulineen ja jatkuvine kaivautumisineen.

Jmtapio:

Jos taisteluvarustuksessa on päällä kypärä, sirpaleliivit, 6 täyttä lipasta, vettä, radio, henkilökohtainen ase ja esim. käsikranaatteja niin mitä ajattelit jättää pois?

Paljonkos tuosta tulee painoa? Patruunoita ja lippaita on 4.8 kilon edestä, kivääriä se 4 kiloa. Kypärä 0.5 kiloa. Vettä vaikkapa 1 kilo. Käsikranaatteja vaikka kilo (noin 2 kpl). Sirpaleliivi joku 3 kiloa varustetaskuineen. Yhteensä aika tarkasti se 14 kiloa. Sitten vielä vaatteet ja saappaat jotka tekee varmaan jonkun 2-3 kiloa. Siis kaveri jolla ei ole nassea eikä kenttälapiota eikä muonaa mukana... Pärjää vain taisteluvaiheen itsekseen. Ehkä ei sitäkään jos pitää ryhtyä etsimään lohtua äitimaan sisältä.

Eli summa summarum: Tässä on vain sellainen kevyt kesävarustus normaalille kivääritaistelijalle. Joka ei oikeastaan saa vielä mitään aikaan. esim tämä on iskuportaassa aika keveästi varustettu kaveri, jolta loppunee amutsoonit melkoilailla pian ja käkritkään ei riitä kuin hetkeksi. Patruunoita vielä yksi kaksi tuliannosta lisää, käsiranaatteja ja muita heitteitä jaetaan se 10 per ukko. Eiks jeh?

Ja toisaalta on aika turhaa tuijottaa pelkästään painoa. Kannettavuus on yksi merkittävä juttu. Huonosti lastattu kaveri 10 kilon kuormalla on varmasti aivan yhtä kömpelö ja altis väsymiselle kuin 20 kilolla kuormattu kaveri jolla varustus istuu kunnolla. Esimerkkinä pitkässä remmissä kaulalla heiluva LEM. fyysinen paino on 2 kiloa, pitkällä remmillä kaulasta heiluen paljon enemmän. tuohon lisätään kiikarit ja pimeänäkölaitteet, käsiradiot yms jotka heiluu mukavasti niin alkaa olla askel horjuva. Vaikka ei tarvitsisi kantaa kuin kivääriä ilman patruunoita.
 
Jalkaväkitaistelijan fyysinen kuormitus on härmistyttävä, on ollut jo pitkään. Siksipä niitä vaihtoehtoisia toimintatapoja ja tehtäväkohtaisia varustuksia jne kehitetään. Ei auta selittely jos ei ole kova, säännöllinen voima- ja aerobinen harjoittelu takana: mies ja sitä kautta joukko on alisuoriutuja.

Kokeilin piruuttani pitkästä aikaa käydä lenkillä reilu 10 kilon repun kanssa. Näin hiukan varttuneempana taistelijana täytyy kirota omaa kyvyttömyyttään: reilu kymppi takana ja jo painaa niin pirusti reppu. Entä sitten - hyvälläkään kantolaitteella - tuo reilu parikymppiä? Siinä ei mennä sileää tietä tasaisella askeleella, vaan maaston mukaan ja välillä sykkien.

Varusmiesiästä pitäisi saada jokaiselle elämän mittainen (no, ainakin reservin mittainen) kuntoharjoittelu päälle vaikka sitten massiivisella kepillä ja porkkanalla. Paljon, paljon turhempaan käytetään yhteisiä eli meidän rahojamme tällä hetkellä.
 
jmtapio kirjoitti:
kelaasitä kirjoitti:
:huh: Uskooko joku, että sotilas jolla on 25kg kannossa pystyisi taistelemaan tippaakaan. Tuskin edes huippu-urheilija pystyy tuolla kuormalla toimimaan taistelussa. Ja tohon määrään lisäksi vielä tellut, singot ja radiot ni voi pyhä jeesus. Omien kokemusteni perusteella varustus saisi painaa maksimissaan 10kg mieluiten vähemmän. Tuolla 25kg painomäärällä todennäköisesti jokainen lamaantuisi taistelussa täysin.

Kenties olen ymmärtänyt väärin, ja taisteluvarustusta kannetaan intissä nimenomaan kuntoilumielessä, eikä sitä olekkaan tarkoitus oikeassa sodassa käyttää.

Jos taisteluvarustuksessa on päällä kypärä, sirpaleliivit, 6 täyttä lipasta, vettä, radio, henkilökohtainen ase ja esim. käsikranaatteja niin mitä ajattelit jättää pois?

Helppo kysymys. Tuossa on ylimääräistä kolme lipasta ja ne sirpaleliivit.
Liivit olivat kaiketi jonkinlainen vitsi, ei sellaisia tavallisille taistelijoille jaettu 90-luvulla, eikä taatusti jaettaisi tänäänkään kovassa tilanteessa.
 
Ei sitä iskuportaan taistelijan kuormaa voi laskea siten, että ajatellaan miehellä olevan x -määrä, lippaita, x-määrä käsikranaatteja jne. Tai voihan sitä niinkin laskea, mutta pitää kuitenkin muistaa, että tasajako ei ole tässäkään kohtaa taktiikkaa.
Asiat pitää pyrkiä järjestämään siten, että iskuportaan tappotyöntekijällä on mahdollisimman kevyt varustus ja kuorma ja muu tavara tulee perässä sellaisen kaverin kantamana, joka ei sitä tappotyötä tee.
"Tappajalla" on siis vain välttämättömin varustus..ja hänen välittömässä läheisyydessä kulkee muutama kaveri joilla on kuormaa enemmän, mutta joiden tehtävä ei ole se varsinainen tappotyö, vaan syöttää "tappajalle" uusia lippaita,lisää patruunoita, nestettä juotavaksi jne sitä mukaa kun tämä niitä tarvitsee.

Eli KAIKKI ylimääräinen pois "tappajilta" ja heidän peräänsä muutamia "tukimiehiä", joilla on enemmän kuormaa ja tehtävänä tukea "tappajaa".

Kokeiltu on ja vaikuttaisi toimivan.
Kokeiltu on ja tuntuisi toimivan..
 
koponen kirjoitti:
Jalkaväkitaistelijan fyysinen kuormitus on härmistyttävä, on ollut jo pitkään. Siksipä niitä vaihtoehtoisia toimintatapoja ja tehtäväkohtaisia varustuksia jne kehitetään. Ei auta selittely jos ei ole kova, säännöllinen voima- ja aerobinen harjoittelu takana: mies ja sitä kautta joukko on alisuoriutuja.

Kokeilin piruuttani pitkästä aikaa käydä lenkillä reilu 10 kilon repun kanssa. Näin hiukan varttuneempana taistelijana täytyy kirota omaa kyvyttömyyttään: reilu kymppi takana ja jo painaa niin pirusti reppu. Entä sitten - hyvälläkään kantolaitteella - tuo reilu parikymppiä? Siinä ei mennä sileää tietä tasaisella askeleella, vaan maaston mukaan ja välillä sykkien.

Varusmiesiästä pitäisi saada jokaiselle elämän mittainen (no, ainakin reservin mittainen) kuntoharjoittelu päälle vaikka sitten massiivisella kepillä ja porkkanalla. Paljon, paljon turhempaan käytetään yhteisiä eli meidän rahojamme tällä hetkellä.

Jeps. Paljon on voimasta ja harjaannuksesta kiinni. Itse riehuin metsäsavotassa armeijan jälkeen raivaussahan kanssa polttoaineet, teräketjuöljyt, eväät, raivaussahan huoltosarja ja nesteet mukana (ei tarvinnut palata huoltopaikalle, säästi aikaa). Siinä vielä suojahaalarit (kuumat!!!) ja metsurinsaappaat (raskaat!!!). Siinä sitten rämmit keskellä kaadettua ja pystössä olevaa vesakkoa keskellä kesähelteitä. Niin ja totta kai kypärä pitää olla päässä.

Nyt jos lähtisi niin oh-hoh. Kyllä saisi viikon totuttaa fysiikkaa että sen kestäisi, eikä enää kipeytyisi paikat. Sahan käy ihan kiltisti huoltamassa juomapisteellä ja mukana tavaraa mahdollisimman vähän. Pidetään taukoja ja ihaillaan maisemia (=huokaillaan). Silti sitä illalla tietää ollensa emähommissa.

Toisaalta jos sitä hommaa viikon jaksaa nyhjätä sellaisella puolittaisella rasituksella niin kyllä siihen jo pystyisi. Aika äkkiä se kroppa oppii uudenlaiselle rasitukselle. Kuukauden päästä sitä jo toimii ilman ongelmia... Jos vain peruskunto kestää rasituksen eikä mene paikat rikki.
 
Back
Top