Nyt kun intin suorittamisesta on kulunut neljännesvuosisata, voin todeta ettei varusmiespalveluksesta lopulta jäänyt mieleen paljoakaan. Rynkkyä ehkä osaisin käsitellä ja siihen se oppiminen taisi jäädä. Moske87:sta en edes oppinut mitään päivystäjän pöydän takana. Oppimista ajatellen leirejä ja taisteluharjoituksia ja tekemistä oli aivan liian vähän. Intti oli aika löysä kokemus. Ainoat mieleen jääneet actionit ja oppimispaikat oli peruskoulutuskaudella. Aukki oli luonteeltaan opiskelua, eipä siellä muutoin paljoa tapahtunut. Kantahenkilökunnasta havaintona, että joukossa oli muutamia harvoja motivaation ja yksi liikunnan riivaama. Enemmistö lienee hakeutunut työhönsä raadollisemmista syistä. Kantahenkilökunnassa oli paljon ihan hyviä tyyppejä, joilla kuitenkin päällimmäiset kiinnostuksen kohteet jossain aivan muualla kuin työssänsä. Motivaatiolla ja sen puuttumisella on taipumus tarttua. Kokonaisuutena intti oli ok kokemus, vaikka menetin uskoni maanpuolustuskykyyn sähköteknillisiin laitteisiin liittyvistä syistä.
Viimeksi muokattu: