Varusmiesten kunto laskee, paino nousee

[Sarek1]

Koululiikuntaa lisää ,jotta olisi paremmassa kunnossa jo ennen inttiin menoa. Loppupeleissä aivan sama mikä on kunto koska kalusto ,tekniikat, taktiikat siellä pääsääntöisesti opetellaan mikäli kunto nousee on se vaan yksi etu lisää. Siellä ollaan niin vähän aikaa että ihmeitä ei pysty tekemään ja kunto menee huonoksi intin jälkeen mikäli ei jatka reenailua siviilissä. Kuntoa ei myöskään voida ylläpitää kertauksilla toisin kuin kalusto jne osio.

Lienenköhän kirjoittanut tästä jonnekin tänne jo aiemmin? No, jos on toistoa niin kertaus on opintojen äiti:

Koululiikunnan kehittäminen on parhaillaan eräs valtakunnallisista kärkihankkeista. Paljon propagandaa, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Umbroutuminen on vakava uhka kansanterveydelle ja myös maanpuolustukselle.

"Koulukommando" koululiikuntalajiksi?
Koulujen välituntialueille tai niiden lähistölle pitäisi saada esterata, jota vedettäisiin ainakin kerran päivässä läpi. Radan läpäiseminen voitaisiin tehdä vuorotellen yksilö-, pienryhmä- ja koko luokan tai jopa koulun voimin, jolloin myös tärkeä yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuuden tunne saavat "substralia". Radassa voisi olla myös osioita, joiden läpäiseminen edellyttäisi yhteistyötä. Vapaajuoksun ja parkourin yms. kikkailu-urheilulajien elementtejä voisi tuoda lisämausteeksi perinteisten kiipeilyjen, rimpuilujen jne. ohelle. Roomaakaan ei päivässä rakennettu, joten ratoja voisi pikkuhiljaa laajentaa ja monipuolistaa. Tästä voisi kirjoittaa muutaman palstametrin, mutta jääköön padilla naputtelu tähän.

Ja se tärkein juttu on ohjauksessa. Lapset saadaan innostettua koulukommandoon tai mihin liikuntalajiin hyvänsä, jos koululla on asiasta innostuneita kansankynttilöitä. Samalla tavalla innostus kuolee, jos opetushenkilöstöstä huokuu hengen heikkoutta.

 

[hillhead]

Lienenköhän kirjoittanut tästä jonnekin tänne jo aiemmin? No, jos on toistoa niin kertaus on opintojen äiti:

Koululiikunnan kehittäminen on parhaillaan eräs valtakunnallisista kärkihankkeista. Paljon propagandaa, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Umbroutuminen on vakava uhka kansanterveydelle ja myös maanpuolustukselle.

"Koulukommando" koululiikuntalajiksi?
Koulujen välituntialueille tai niiden lähistölle pitäisi saada esterata, jota vedettäisiin ainakin kerran päivässä läpi. Radan läpäiseminen voitaisiin tehdä vuorotellen yksilö-, pienryhmä- ja koko luokan tai jopa koulun voimin, jolloin myös tärkeä yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuuden tunne saavat "substralia". Radassa voisi olla myös osioita, joiden läpäiseminen edellyttäisi yhteistyötä. Vapaajuoksun ja parkourin yms. kikkailu-urheilulajien elementtejä voisi tuoda lisämausteeksi perinteisten kiipeilyjen, rimpuilujen jne. ohelle. Roomaakaan ei päivässä rakennettu, joten ratoja voisi pikkuhiljaa laajentaa ja monipuolistaa. Tästä voisi kirjoittaa muutaman palstametrin, mutta jääköön padilla naputtelu tähän.

Ja se tärkein juttu on ohjauksessa. Lapset saadaan innostettua koulukommandoon tai mihin liikuntalajiin hyvänsä, jos koululla on asiasta innostuneita kansankynttilöitä. Samalla tavalla innostus kuolee, jos opetushenkilöstöstä huokuu hengen heikkoutta.

No jos edes juoksisivat puolentunnin lenkkejä niin se olis jo jotain

 

[nöksy]

Mitäpä tuolle voi kun koululiikunnasta on tehty suorituskeskeistä, ei hauskaa. Samoiten junnujen joukkuelajeissa on vanhempien kesken kaamea kilpailu siitä että kuka on paras ja miksei oo enempää peliaikaa. Ei anneta mahdollisuutta vain kirmata ja pelata kuten huvittaa. Jos nuorella on kivaa niin lajilla ei ole väliä. Pakottamalla tekemään ei tuu kuin kusipäitä ja motivaation laskua. Onneksi uusina lajeina esim frisbeegolf on nuorten mieleen. Omalle paikkakunnalle rakennettiin rata ja käyttäjät ovat 10-65 v väliltä. Mukava nähdä monenlaista sakkia kiertelemässä rataa. Olivat koulustakin kulkeneet heittämässä

 

[StmSvejk]

http://yle.fi/uutiset/3-9295939

Suomi jäi vertailussa kauas kärjestä – lasten ja nuorten liikunta hälyttävän vähäistä maailmanlaajuisesti
...
Kansainväliset tutkimusryhmät ennakoivat, että nykypäivän lapset elävät lyhemmän ja sairaamman elämän kuin heitä edeltävä sukupolvi.

...
Suomi sijoittui vertailussa keskivaiheille. Suomi antoi lasten ja nuorten liikkumiselle arvosanan D, kun asteikko ulottui A:sta F:ään.

Suomessa omatoimista liikuntaa kaivattaisiin lisää. Myös lasten ja nuorten istumista pitäisi vähentää.

– Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana esimerkiksi kestävyyskunto on heikentynyt. Tällä hetkellä lasten ja nuorten ylipaino, lihavuus lisääntyy edelleen. Samoja ongelmia on myös globaalisti. Kokonaisaktiivisuus jää liian vähäiseksi, Suomen tulokset koonneen ryhmän puheenjohtaja Tuija Tammelin Likes-tutkimuskeskuksesta sanoo.

 

[Huhta]

Edelleen laskee kuin lehmän häntä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...yha-opetushallitus-tiedostaa-ongelman/6651818

SS: Asevelvollisten kunto laskee ja keskipaino nousee yhä – opetushallitus tiedostaa ongelman
Kotimaa Julkaistu 10.11.2017 05:00

Lehtikuva


Asevelvollisten kunto jatkaa laskuaan samalla kun alokkaiden keskipaino on noussut. Jopa neljännes koulutettavista varusmiehistä ei pystyisi selviämään jalkaväessä jääkärin vaatimuksista, uutisoi Savon Sanomat.

– Kelpaava juoksutulos on 2 600 metriä 12 minuuttiin, Puolustusvoimien liikuntapäällikkö, everstiluutnantti Harri Koski sanoo Savon Sanomille.

Asevelvollisten keskipaino on noussut 2000-luvulla lähes seitsemän kiloa samalla kun keskipituudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Alokkaiden kunnossa on suuria keskinäisiä eroja. Palvelukseen astuvien joukossa on myös runsaasti liikuntaa harrastavia.

– Iso osa alokkaista taas on erittäin hyväkuntoisia. Voi sanoa, että liikuntaa harrastetaan paljon tai ei sitten juuri lainkaan.

Opetushallitus tiedostaa nuorten pitkään jatkuneen kunnon huononemisen ja pyrkii ottamaan asian huomioon myös opetussuunnitelmissa.

– Koululaisten kunnon seuraamisessa on ollut iso tietoaukko, mutta Move! -ohjelma sekä uudet opetussuunnitelmat tähtäävät liikunnan arvostuksen kasvattamiseen, opetusneuvos Matti Pietilä sanoo lehdelle.

Tiukkojen kuntotestien sijaan kouluissa pyritään kannustamaan nuoria liikkumaan.


– Liian kovista vaatimuksista voi jäädä koululaisille ikäviä muistoja loppuiäksi. Pedagogisestikin tilanne on vaikea, jos nuoret erotellaan äärimmäisiä ponnistuksia vaativissa testeissä. Huonot tulokset voivat aiheuttaa sen, että viimeinenkin kipinä liikuntaan katoaa.

 

[mienkoiv]

Kyllä sanon, että frisbeegolfin peluu ei nuoria pelasta. Sykkeet ei vaan nouse tarpeeksi ylös, eikä lihaksille tule tarpeeksi ärsykettä. Mielenhuoltoa ja palauttavaa liikuntaa parhaimmillaan, mutta tähän kontekstiin täysin väärä laji.

Kyse on nuorten fyysisestä kunnosta, aerobinen,anaerobinen,motoriikka, LIHASKUNTO vielä tähän soppaan.
Nyt on vaan niin, vähän niinkuin kaikessa, etä oikotietä onneen ei ole. Pitää treenata ja se ei aina välttämättä ole kivaa, kauheella suunnittelulla ja säädöllä siitä kuiteskin pitäisi saada "kivaa". Pienillä ei niinkään hätää, koska leikin varjolla voi teettää mitä vain.
Ongelma on nuoret.
Totuus vaan on se, että syke pitää nousta tietyn rajan yli ja lihakselle pitäää antaa tietty ärsyke, mikä tarkoittaa "polttoa" ja "kipua", mitään muuta keinoa ei tähän ole.

 

[vastarannankiiski]

Eilen kävin mökkipaikkakunnan uimahallissa taas uimassa. Tein jälleen saman havainnon kun aikaisemminkin. Ala-asteikäiset pikkulikat ovat normaalipainoisen näköisiä, liikkuvaisia ja leikkiväisiä. Siellä ne hyppivät, polskivat ja uivat isossa altaassa. Selkeästi oli hauskaa, oli liikettä ja touhuamista niin että vesi pärskyi. Juuri kuten lapsilla pitää ollakkin.

Samanikäiset pojat, siis ne ylipainoiset taikinapallot, löhösivät samaan aikaan terapia-altaassa eivätkä suostuneet tulemaan likkojen leikkeihin mukaan vaikka pyydettiin. Yksi kävi uimassa yhden altaanmitan ja sitten siirtyi takaisin löhöämään terapia-altaaseen.

Väitän ilman näyttöä, että peruskouluikäisillä ja ala-asteikäisillä pojilla ylipaino on suurempi ongelma kun tytöillä keskimäärin. Tai ainakin siltä tuntuu, koska lihavat lapset näyttävät useammin olevan poikia kun tyttöjä. Roskaruoka, karkki, sokerilimut, pelaaminen ja laitteilla roikkuminen ja liian vähäininen arkiliikunta läskistää monet pojat noin omasta mielestäni. Nämä huonot tottumukset siirtyvät sitten nuoruusikään ja sieltä aikuisuuteen. Olen huolestunut.

Pardon my french, mutta onhan se jotain aivan hirveää paskaa tässä maassa, että Counter-Striken pelaaminen lasketaan nykyään urheiluksi, "E-Sportiksi" ja että vielä PV lähtee mukaan tähän pelleilyyn. Tietokonepelaaminen on yhtä paljon urheilua kun on shakki tai biljardi omasta mielestäni. Shakki ja bilis on hienoja lajeja, mutta ne on pelejä eikä urheilua. No, kai se tähän on mentävä kun missään oikeassa urheilussa ei pärjätä kunnolla ja kun nuoret miehet läskistyvät, veltostuvat ja laiskistuvat koko ajan. Muutetaan urheilun määritelmääkin pikkuhiljaa samaan suuntaan, siirrellään maalitolppia, että pärjättäisiin "urheilussa" jatkossakin.

 

[Aarne1]

Tietokonepelaaminen on yhtä paljon urheilua kun on shakki tai biljardi omasta mielestäni.

Asiaa sivusta seuraavana, ne jotka pelaavat tosissaan jossain uskottavassa (urheilu)joukkueessa, ovat tikissä, treenaavat fyysistä kuntoa, ja elävät kurinalaisesti unen ja ruoan suhteen.

 

[Sivari]

Roskaruoka, karkki, sokerilimut, pelaaminen ja laitteilla roikkuminen ja liian vähäininen arkiliikunta läskistää monet pojat noin omasta mielestäni. Nämä huonot tottumukset siirtyvät sitten nuoruusikään ja sieltä aikuisuuteen. Olen huolestunut.

Listaasi kun lisää vielä keskioluen, niin täysin sama kaava pätee myös kapiaisiin. Ongelma on yhteiskunnallinen, ja koskee kaikkka ikäluokkia, valitettavasti.

 

[Kustaanmiekka]

http://www.reservilainen.fi/uutiset/tutkimus_penkkipunnerrus_auttaa_jaksamaan_loppusodassa

Tutkimus: Penkkipunnerrus auttaa jaksamaan loppusodassa

Tilastolliset analyysit paljastivat, että ne varusmiehet, jotka suoriutuivat ennen loppusotaa hyvin 60 sekunnin punnerrustestistä, kuormittuivat loppusodan aikana muita huomattavasti vähemmän

Tiedelehti Physiology Reports julkaisi syyskuussa artikkelin, joka käsitteli varusmiesten fyysistä kuormittumista loppusodan aikana. Tutkimuksen mukaan kuormittumisesta löytyi eroja. Parhaiten ja pienimmällä rasituksella selvisivät ne, joiden ylävartalon lihaksisto oli kunnossa.
Liikuntafysiologi ja fysiikkavalmentaja Petri Jalankooli yksi niistä tutkijoista, jotka olivat mittaamassa 49 varusmiehen rasitusta Kainuun prikaatissa tehdyissä testeissä.
– Mittaus oli osa isompaa kokonaisuutta, jossa oli mukana Puolustusvoimien tutkimuslaitos. Tarkoituksena oli selvittää varusmiehen sen hetkinen kunto ja mikä on pitkäkestoisen taisteluharjoituksen aiheuttama kuormittavuus, Jalanko taustoittaa.
Ennen loppusodan alkua varusmiesten fyysinen kunto ja kehonkoostumus mitattiin. Mukana olivat perinteiset testit: 12 minuutin Cooper-juoksu, vauhditon pituus, punnerrukset ja istumaannousut. Itse harjoituksen aikana varusmiesten kehonkoostumusta mitattiin ja verinäytteitä otettiin viidesti.
Harjoituksen jälkeisissä testeissä varusmiehissä näkyi muutoksia.

Kehonkoostumuksessa näkyi selkeitä muutoksia. Paino putosi, rasvamassa väheni ja lihasmassa väheni. Parin päivän levon jälkeen nämä palautuivat normaalitasoille. Näiden ohella energiatasapainoa kuvaavat leptiinitasot laskivat. Tämä osoittaa energian- ja proteiininsaannin olleen liian vähäistä.
Tulokset osoittivat Puolustusvoimille varusmiesten tarvitsevan taisteluharjoituksen aikana enemmän ravintoa ja ajoittaisia lepopäiviä, mikäli fyysistä toimintakykyä halutaan pitää samalla tasolla.

Raskas taakka näkyy
Sodankäynnin kuva on muuttunut viime vuosikymmeninä. Kuljettavat matkat ovat lyhentyneet, mutta vastaavasti yksittäisen varusmiehen kantama taakka on kasvanut. Muutos näkyy lisääntyneenä kuormituksena yläkropassa ja keskivartalossa. Hyvä Cooperin tulos ei yksistään takaa fyysistä selviytymistä pitkässä harjoituksessa.
– Perinteisesti eri armeijoissa on vaalittu aerobisen kestävyyden nimeen. Oletimme, että paremman kestävyyskunnon omaavat rasittuisivat vähemmän, mutta se ei pitänyt paikkaansa.
Jalanko sanoo hieman yllättyneensä testin tuloksista.
– Tilastolliset analyysit paljastivat, että ne varusmiehet, jotka suoriutuivat ennen loppusotaa hyvin 60 sekunnin punnerrustestistä, kuormittuivat loppusodan aikana muita huomattavasti vähemmän. Ylävartalostaan vahvat varusmiehet kärsivät vähemmän lihasvaurioista ja heidän kykynsä palautua rasituksesta oli mahdollisesti parempi.

Yksinkertaisia liikkeitä
Lähes jokaiselta salilta löytyy niitä ihmisiä, joille penkkipunnerrus tuntuu olevan lähes koko elämä. Onko tämä usein naureksittu ihmisryhmä sitten ollut kuitenkin oikeassa? Jalangon mukaan varusmiehille tulisi ainakin painottaa enemmän voima- ja nopeuspohjaista harjoittelua.
– Penkkipunnerrus osana muuta harjoittelua tukee varmasti varusmiesten jaksamista pitkäkestoisissa taisteluharjoituksissa.
Inttiin lähtevän nuoren kannattaisi siis lenkkeilyn ohella uhrata ajatus myös lihasvoiman kasvattamiselle. Jalangon mukaan mitään poppakonsteja ei ole, selkeillä hyvillä liikkeillä pääsee jo pitkälle. Hän kehottaa harjoittelemaan etunojapunnerruksia lihaskestävyystyyppisesti.
– Pitkiä 20–50 toiston sarjoja. Sehän on siitä hyvä liike, että lisäpainoilla sitä saa vaikeammaksi, mutta siihen on olemassa myös helpotuksia, jos alku on liian haastavaa.
Punnerrusten ohella Jalangolla on inttiin valmistautuville nuorille suosittaa muutama muukin kuntosaliliike.
– Takakyykky, pysty- ja penkkipunnerrus. Siihen lisäksi staattisia keskivartaloliikkeitä kuten lankkupitoa ja sivulankkua. Perusjutuilla pääsee liikenteeseen, vaikka ei olisi kuntoilutaustaa. Sitten tekee esimerkiksi kyykyt ihan pelkkinä kehonpainokyykkyinä.

 

[Helikopteri]

http://www.reservilainen.fi/uutiset/tutkimus_penkkipunnerrus_auttaa_jaksamaan_loppusodassa

Tutkimus: Penkkipunnerrus auttaa jaksamaan loppusodassa

Tilastolliset analyysit paljastivat, että ne varusmiehet, jotka suoriutuivat ennen loppusotaa hyvin 60 sekunnin punnerrustestistä, kuormittuivat loppusodan aikana muita huomattavasti vähemmän

Tiedelehti Physiology Reports julkaisi syyskuussa artikkelin, joka käsitteli varusmiesten fyysistä kuormittumista loppusodan aikana. Tutkimuksen mukaan kuormittumisesta löytyi eroja. Parhaiten ja pienimmällä rasituksella selvisivät ne, joiden ylävartalon lihaksisto oli kunnossa.
Liikuntafysiologi ja fysiikkavalmentaja Petri Jalankooli yksi niistä tutkijoista, jotka olivat mittaamassa 49 varusmiehen rasitusta Kainuun prikaatissa tehdyissä testeissä.
– Mittaus oli osa isompaa kokonaisuutta, jossa oli mukana Puolustusvoimien tutkimuslaitos. Tarkoituksena oli selvittää varusmiehen sen hetkinen kunto ja mikä on pitkäkestoisen taisteluharjoituksen aiheuttama kuormittavuus, Jalanko taustoittaa.
Ennen loppusodan alkua varusmiesten fyysinen kunto ja kehonkoostumus mitattiin. Mukana olivat perinteiset testit: 12 minuutin Cooper-juoksu, vauhditon pituus, punnerrukset ja istumaannousut. Itse harjoituksen aikana varusmiesten kehonkoostumusta mitattiin ja verinäytteitä otettiin viidesti.
Harjoituksen jälkeisissä testeissä varusmiehissä näkyi muutoksia.

Kehonkoostumuksessa näkyi selkeitä muutoksia. Paino putosi, rasvamassa väheni ja lihasmassa väheni. Parin päivän levon jälkeen nämä palautuivat normaalitasoille. Näiden ohella energiatasapainoa kuvaavat leptiinitasot laskivat. Tämä osoittaa energian- ja proteiininsaannin olleen liian vähäistä.
Tulokset osoittivat Puolustusvoimille varusmiesten tarvitsevan taisteluharjoituksen aikana enemmän ravintoa ja ajoittaisia lepopäiviä, mikäli fyysistä toimintakykyä halutaan pitää samalla tasolla.

Raskas taakka näkyy
Sodankäynnin kuva on muuttunut viime vuosikymmeninä. Kuljettavat matkat ovat lyhentyneet, mutta vastaavasti yksittäisen varusmiehen kantama taakka on kasvanut. Muutos näkyy lisääntyneenä kuormituksena yläkropassa ja keskivartalossa. Hyvä Cooperin tulos ei yksistään takaa fyysistä selviytymistä pitkässä harjoituksessa.
– Perinteisesti eri armeijoissa on vaalittu aerobisen kestävyyden nimeen. Oletimme, että paremman kestävyyskunnon omaavat rasittuisivat vähemmän, mutta se ei pitänyt paikkaansa.
Jalanko sanoo hieman yllättyneensä testin tuloksista.
– Tilastolliset analyysit paljastivat, että ne varusmiehet, jotka suoriutuivat ennen loppusotaa hyvin 60 sekunnin punnerrustestistä, kuormittuivat loppusodan aikana muita huomattavasti vähemmän. Ylävartalostaan vahvat varusmiehet kärsivät vähemmän lihasvaurioista ja heidän kykynsä palautua rasituksesta oli mahdollisesti parempi.

Yksinkertaisia liikkeitä
Lähes jokaiselta salilta löytyy niitä ihmisiä, joille penkkipunnerrus tuntuu olevan lähes koko elämä. Onko tämä usein naureksittu ihmisryhmä sitten ollut kuitenkin oikeassa? Jalangon mukaan varusmiehille tulisi ainakin painottaa enemmän voima- ja nopeuspohjaista harjoittelua.
– Penkkipunnerrus osana muuta harjoittelua tukee varmasti varusmiesten jaksamista pitkäkestoisissa taisteluharjoituksissa.
Inttiin lähtevän nuoren kannattaisi siis lenkkeilyn ohella uhrata ajatus myös lihasvoiman kasvattamiselle. Jalangon mukaan mitään poppakonsteja ei ole, selkeillä hyvillä liikkeillä pääsee jo pitkälle. Hän kehottaa harjoittelemaan etunojapunnerruksia lihaskestävyystyyppisesti.
– Pitkiä 20–50 toiston sarjoja. Sehän on siitä hyvä liike, että lisäpainoilla sitä saa vaikeammaksi, mutta siihen on olemassa myös helpotuksia, jos alku on liian haastavaa.
Punnerrusten ohella Jalangolla on inttiin valmistautuville nuorille suosittaa muutama muukin kuntosaliliike.
– Takakyykky, pysty- ja penkkipunnerrus. Siihen lisäksi staattisia keskivartaloliikkeitä kuten lankkupitoa ja sivulankkua. Perusjutuilla pääsee liikenteeseen, vaikka ei olisi kuntoilutaustaa. Sitten tekee esimerkiksi kyykyt ihan pelkkinä kehonpainokyykkyinä.

Liitteenä varsinainen papru Jyväskylän yliopiston sivuilta kaivettuna.
Loppusodan kuormittavuuden mittarina oli käytetty lihasvaurioita ja niitä oli approksimoitu kreatiinikinaasin kasvun ja igf-1:n tippumisen perusteella.

Sinänsä lopputulos ei ollut minusta yllättävä, sillä yksi erittäin selkeä voimaharjoittelun adaptaatio on se, että lihaksiin ei synny rasituksessa mikrovaurioita yhtä helposti. Toinen merkittävä adaptaatio on satelliittisolujen fuusioituminen lihassoluihin uusiksi soluytimiksi, joka mahdollistaa tehokkaamman lihasproteiinisynteesin ja lihasvaurioiden nopeamman korjaantumisen.

Minusta tuo kyllä vaatisi jatkotutkimusta näiden vähäisempien mikrovaurioiden ja sotilaan suorituskyvyn välisestä yhteydestä:
Maalaisjärjellä voisi tietysti olettaa, että jos joka helvetin lihas ei ole tulehtunut ja kipeä, niin sotiminen voisi onnistua paremmin.

Ostan kyllä myös 100%:sti Kapiaisen argumentin taistelijan suhteellisen hapenottokyvyn positiivisesta vaikutuksesta suorituskykyyn täysin itsestään selvänä asiana.

Viisasten kivi taitaa todellakin olla sopiva tasapaino kestävyys ja voimaominaisuuksien välillä.

Toinen juttu, jonka haluaisin lisätä on kyllä spesifisten liikkeiden harjoittelu. Ainakin anekdotaalisesti tämä harjoittelun suoja lihasvaurioita vastaan on parhaimmillaan, kun motoriset suoritteet ovat keskenään vastaavat. Eli nurmiporalle vaikka burpeet painoliiveillä, marssit taakan kanssa ja farmarikävely tekee eetvarttia.

 

[Suutari]

Pardon my french, mutta onhan se jotain aivan hirveää paskaa tässä maassa, että Counter-Striken pelaaminen lasketaan nykyään urheiluksi, "E-Sportiksi" ja että vielä PV lähtee mukaan tähän pelleilyyn. Tietokonepelaaminen on yhtä paljon urheilua kun on shakki tai biljardi omasta mielestäni. Shakki ja bilis on hienoja lajeja, mutta ne on pelejä eikä urheilua. No, kai se tähän on mentävä kun missään oikeassa urheilussa ei pärjätä kunnolla ja kun nuoret miehet läskistyvät, veltostuvat ja laiskistuvat koko ajan. Muutetaan urheilun määritelmääkin pikkuhiljaa samaan suuntaan, siirrellään maalitolppia, että pärjättäisiin "urheilussa" jatkossakin.

Nyt kyllä nyppii tuo lihavoitu pätkä enkä osaa edes oikein sanoiksi pukea että miksi.

Mitä ihmeen väliä sillä on jos kilpailullista tietokonepelaamista kutsutaan urheiluksi? Ei yksikään jalkapallon pelaamisesta tykkäävä vaihda päälajiaan Counter-Striken pelaamiseksi sen takia että jälkimmäistä aletaan kutsua urheiluksi. Itse olen edelleen sitä mieltä että se mikä tappaa urheiluinnon nuorilta ihmisiltä on että kaikesta tehdään niin kilpailullista. Jos halutaan innostaa lapsia enemmän urheilemaan tulisi kaikki lapsiaan hypersuorittajiksi kasvattavat vanhemmat hakata ja antaa lasten osallistua urheilukerhoihin ilman järkyttäviä paineita suoriutumisesta.

 

[vastarannankiiski]

Nyt kyllä nyppii tuo lihavoitu pätkä enkä osaa edes oikein sanoiksi pukea että miksi.

Mitä ihmeen väliä sillä on jos kilpailullista tietokonepelaamista kutsutaan urheiluksi? Ei yksikään jalkapallon pelaamisesta tykkäävä vaihda päälajiaan Counter-Striken pelaamiseksi sen takia että jälkimmäistä aletaan kutsua urheiluksi. Itse olen edelleen sitä mieltä että se mikä tappaa urheiluinnon nuorilta ihmisiltä on että kaikesta tehdään niin kilpailullista. Jos halutaan innostaa lapsia enemmän urheilemaan tulisi kaikki lapsiaan hypersuorittajiksi kasvattavat vanhemmat hakata ja antaa lasten osallistua urheilukerhoihin ilman järkyttäviä paineita suoriutumisesta.

Kai sitä sitten muitakin pelejä voi kutsua urheiluksi sitten, eikö vaan? Otetaan shakki ja pokeri saman termin alle sitten kanssa, ihan samoin perustein. Tai vaikka Windowsilla pasianssin pelaaminen kilpaa eikö vaan? Entä ristinolla paperilla pelatessa käykö se, vai pitääkö tähän liittää mukaan jokin sähköinen alusta jotta "urheilun" määritelmä täyttyy?

Vai olisiko kuitenkin niin että tietokonepelaaminen aina windowsin pasianssista CS:ään on enemmän "pelaamista" ja shakin sekä pokerin kanssa yhteistä, kun perinteisten urheilulajien? Tässä on omasta mielestäni kyse nimenomaan brändäämisestä ja joku voisi sanoa, että maalitolppien siirtelystä jos kärkevästi asian haluaa ilmaista. Tietokone- ja konsolipelaamisella ja paljon pelaajilla on tietynlainen maine ja mielikuva heistä on tietynlainen, kyllä me tämän tiedämme. Nyt sitä yritetään spin-doctoroida ja brändätä uudestaan yrittämällä muuttaa mielikuvia. Naapurin ylipainoinen skolioosiselkä joka hengästyy kävellessään lähikauppaan ostamaan lisää sipsejä ja limpparia, onkin kuulemma yhtäkkiä urheilija ja harrastaa aktiivisesti urheilua? Juu juu, uskoo ken tahtoo. Itse olen asiasta hieman eri mieltä. Pelaajaksi ja aktiivisesti pelaavaksi häntä voi kyllä sanoa.

Epäterve, suoritusperustainen ja pakonomainen urheilu on täysin eri asia kun keskustelu siitä onko tietokonepelaaminen urheilua. Eikä lastenhakkaaminen liity tähän keskusteluun millään tavalla kuten se ei liity urheiluunkaan.

 

[Loyd]

Lajeja on liikaa. Voitaisiin palata alkuperäisiin urheilulajeihin, joita olivat stadionjuoksu, hopliittijuoksu, vaunukilpa-ajot, pituushyppy, keihään- ja kiekonheitto, paini, nyrkkeily sekä pankration.


Uusina lajeina ehdottaisin mukaan seuraavia:
uinti, matkana stadionin mitta ja
Marathon.

 

[Vihreä mies]

http://www.reservilainen.fi/uutiset/tutkimus_penkkipunnerrus_auttaa_jaksamaan_loppusodassa

Tutkimus: Penkkipunnerrus auttaa jaksamaan loppusodassa

Tilastolliset analyysit paljastivat, että ne varusmiehet, jotka suoriutuivat ennen loppusotaa hyvin 60 sekunnin punnerrustestistä, kuormittuivat loppusodan aikana muita huomattavasti vähemmän

Tiedelehti Physiology Reports julkaisi syyskuussa artikkelin, joka käsitteli varusmiesten fyysistä kuormittumista loppusodan aikana. Tutkimuksen mukaan kuormittumisesta löytyi eroja. Parhaiten ja pienimmällä rasituksella selvisivät ne, joiden ylävartalon lihaksisto oli kunnossa.
Liikuntafysiologi ja fysiikkavalmentaja Petri Jalankooli yksi niistä tutkijoista, jotka olivat mittaamassa 49 varusmiehen rasitusta Kainuun prikaatissa tehdyissä testeissä.
– Mittaus oli osa isompaa kokonaisuutta, jossa oli mukana Puolustusvoimien tutkimuslaitos. Tarkoituksena oli selvittää varusmiehen sen hetkinen kunto ja mikä on pitkäkestoisen taisteluharjoituksen aiheuttama kuormittavuus, Jalanko taustoittaa.
Ennen loppusodan alkua varusmiesten fyysinen kunto ja kehonkoostumus mitattiin. Mukana olivat perinteiset testit: 12 minuutin Cooper-juoksu, vauhditon pituus, punnerrukset ja istumaannousut. Itse harjoituksen aikana varusmiesten kehonkoostumusta mitattiin ja verinäytteitä otettiin viidesti.
Harjoituksen jälkeisissä testeissä varusmiehissä näkyi muutoksia.

Kehonkoostumuksessa näkyi selkeitä muutoksia. Paino putosi, rasvamassa väheni ja lihasmassa väheni. Parin päivän levon jälkeen nämä palautuivat normaalitasoille. Näiden ohella energiatasapainoa kuvaavat leptiinitasot laskivat. Tämä osoittaa energian- ja proteiininsaannin olleen liian vähäistä.
Tulokset osoittivat Puolustusvoimille varusmiesten tarvitsevan taisteluharjoituksen aikana enemmän ravintoa ja ajoittaisia lepopäiviä, mikäli fyysistä toimintakykyä halutaan pitää samalla tasolla.

Raskas taakka näkyy
Sodankäynnin kuva on muuttunut viime vuosikymmeninä. Kuljettavat matkat ovat lyhentyneet, mutta vastaavasti yksittäisen varusmiehen kantama taakka on kasvanut. Muutos näkyy lisääntyneenä kuormituksena yläkropassa ja keskivartalossa. Hyvä Cooperin tulos ei yksistään takaa fyysistä selviytymistä pitkässä harjoituksessa.
– Perinteisesti eri armeijoissa on vaalittu aerobisen kestävyyden nimeen. Oletimme, että paremman kestävyyskunnon omaavat rasittuisivat vähemmän, mutta se ei pitänyt paikkaansa.
Jalanko sanoo hieman yllättyneensä testin tuloksista.
– Tilastolliset analyysit paljastivat, että ne varusmiehet, jotka suoriutuivat ennen loppusotaa hyvin 60 sekunnin punnerrustestistä, kuormittuivat loppusodan aikana muita huomattavasti vähemmän. Ylävartalostaan vahvat varusmiehet kärsivät vähemmän lihasvaurioista ja heidän kykynsä palautua rasituksesta oli mahdollisesti parempi.

Yksinkertaisia liikkeitä
Lähes jokaiselta salilta löytyy niitä ihmisiä, joille penkkipunnerrus tuntuu olevan lähes koko elämä. Onko tämä usein naureksittu ihmisryhmä sitten ollut kuitenkin oikeassa? Jalangon mukaan varusmiehille tulisi ainakin painottaa enemmän voima- ja nopeuspohjaista harjoittelua.
– Penkkipunnerrus osana muuta harjoittelua tukee varmasti varusmiesten jaksamista pitkäkestoisissa taisteluharjoituksissa.
Inttiin lähtevän nuoren kannattaisi siis lenkkeilyn ohella uhrata ajatus myös lihasvoiman kasvattamiselle. Jalangon mukaan mitään poppakonsteja ei ole, selkeillä hyvillä liikkeillä pääsee jo pitkälle. Hän kehottaa harjoittelemaan etunojapunnerruksia lihaskestävyystyyppisesti.
– Pitkiä 20–50 toiston sarjoja. Sehän on siitä hyvä liike, että lisäpainoilla sitä saa vaikeammaksi, mutta siihen on olemassa myös helpotuksia, jos alku on liian haastavaa.
Punnerrusten ohella Jalangolla on inttiin valmistautuville nuorille suosittaa muutama muukin kuntosaliliike.
– Takakyykky, pysty- ja penkkipunnerrus. Siihen lisäksi staattisia keskivartaloliikkeitä kuten lankkupitoa ja sivulankkua. Perusjutuilla pääsee liikenteeseen, vaikka ei olisi kuntoilutaustaa. Sitten tekee esimerkiksi kyykyt ihan pelkkinä kehonpainokyykkyinä.

Tuo jutun otsikointi on hiukan erikoinen. Tutkimus tuskin osoittaa sitä, että juuri penkkipunnerrus harjoitteena olisi sotilaalle jotenkin erinomainen. Ennemminkin penkkipunnerrustulos indikoi mielestäni sitä, onko sitä voimaharjoittelua ylipäätään tullut tehtyä riittävästi. Tästä sitten seuraa se parempi jaksaminen.

Lihasryhmiähän pitäisi aina harjoittaa tasapainoisesti muistaen vastavaikuttajalihakset, esim. penkkipunnerrukselle vastinliikkeenä kulmasoutua, rinnallevetoa yms. Onneksi jutun lopussa sentään mainitaan, että muitakin voimaharjoitteita on olemassa.

Keskivartalon lihaksia kehittävät liikkeet ovat niitä, joita salilla yleensä vähemmän näkee tehtävän. Niihinkin kannattaisi panostaa ihan tosissaan. Ja yleisesti on mielestäni hyvä pitää ohjelmassa mukana riittävän paljon ns. isoja liikkeitä, jotka aktivoivat useita lihasryhmiä kerrallaan ja parantavat niiden yhteistoimintaa. Penkkipunnerrus toki kuuluu näihin.

 

[Suutari]

Kai sitä sitten muitakin pelejä voi kutsua urheiluksi sitten, eikö vaan? Otetaan shakki ja pokeri saman termin alle sitten kanssa, ihan samoin perustein. Tai vaikka Windowsilla pasianssin pelaaminen kilpaa eikö vaan? Entä ristinolla paperilla pelatessa käykö se, vai pitääkö tähän liittää mukaan jokin sähköinen alusta jotta "urheilun" määritelmä täyttyy?

Vai olisiko kuitenkin niin että tietokonepelaaminen aina windowsin pasianssista CS:ään on enemmän "pelaamista" ja shakin sekä pokerin kanssa yhteistä, kun perinteisten urheilulajien? Tässä on omasta mielestäni kyse nimenomaan brändäämisestä ja joku voisi sanoa, että maalitolppien siirtelystä jos kärkevästi asian haluaa ilmaista. Tietokone- ja konsolipelaamisella ja paljon pelaajilla on tietynlainen maine ja mielikuva heistä on tietynlainen, kyllä me tämän tiedämme. Nyt sitä yritetään spin-doctoroida ja brändätä uudestaan yrittämällä muuttaa mielikuvia. Naapurin ylipainoinen skolioosiselkä joka hengästyy kävellessään lähikauppaan ostamaan lisää sipsejä ja limpparia, onkin kuulemma yhtäkkiä urheilija ja harrastaa aktiivisesti urheilua? Juu juu, uskoo ken tahtoo. Itse olen asiasta hieman eri mieltä. Pelaajaksi ja aktiivisesti pelaavaksi häntä voi kyllä sanoa.

Epäterve, suoritusperustainen ja pakonomainen urheilu on täysin eri asia kun keskustelu siitä onko tietokonepelaaminen urheilua. Eikä lastenhakkaaminen liity tähän keskusteluun millään tavalla kuten se ei liity urheiluunkaan.

Mitä ihmeen väliä sillä muka on että pelaamista kutsutaan urheiluksi? Mitä siitä muka sinun mielestäsi aiheutuu? Se läski astmaatikko joka tykkää pelata eikä tulisi koskaan olemaan missään fyysisessä urheilulajissa mitenkään menestyvä voi kerrankin tuntea olevansa hyvä jossain ihmisten arvostamassa lajissa? Hui kamala kun yhteiskunta on nyt pilalla. Kerrassaan pilalla.

 

[vastarannankiiski]

Mitä ihmeen väliä sillä muka on että pelaamista kutsutaan urheiluksi? Mitä siitä muka sinun mielestäsi aiheutuu? Se läski astmaatikko joka tykkää pelata eikä tulisi koskaan olemaan missään fyysisessä urheilulajissa mitenkään menestyvä voi kerrankin tuntea olevansa hyvä jossain ihmisten arvostamassa lajissa? Hui kamala kun yhteiskunta on nyt pilalla. Kerrassaan pilalla.

Menee semanttiseksi hiustenhalkomiseksi. Samalla voin kysyä, miksei pelaamista voi kutsua ihan pelaamiseksi eikä vääntää urheiluksi väkipakolla mitä se ei oikeastaan ole. Edelleen kun suurin osa meistä käsittää urheilun sellaiseksi joka vaatii voimaa, kestävyyttä, motoriikka, siinä hengästyy ja siinä tulee hiki. Tietokonepelaaminen vertautuu paremmin shakkiin, bilikseen, snörreen, keilaamiseen kun vaikka voimannostoon, juoksulajeihin, nyrkkeilyyn tai yleisurheiluun. Ja miksi muuten se first person shooterin pelaaminen on "urheilua" mutta windowsilla pasianssin pelaaminen ei?

 

[hillhead]

Tuo jutun otsikointi on hiukan erikoinen. "

Median käyttämä clickbait/trolliotsikko.

 

[Suutari]

Menee semanttiseksi hiustenhalkomiseksi. Samalla voin kysyä, miksei pelaamista voi kutsua ihan pelaamiseksi eikä vääntää urheiluksi väkipakolla mitä se ei oikeastaan ole. Edelleen kun suurin osa meistä käsittää urheilun sellaiseksi joka vaatii voimaa, kestävyyttä, motoriikka, siinä hengästyy ja siinä tulee hiki. Tietokonepelaaminen vertautuu paremmin shakkiin, bilikseen, snörreen, keilaamiseen kun vaikka voimannostoon, juoksulajeihin, nyrkkeilyyn tai yleisurheiluun. Ja miksi muuten se first person shooterin pelaaminen on "urheilua" mutta windowsilla pasianssin pelaaminen ei?

No onhan formuloita ja ralliakin kutsuttu urheiluksi jo iät ja ajat ja molemmissa väännellään vaan rattia ja poljetaan polkimia.

 

[Fremen]

Menee semanttiseksi hiustenhalkomiseksi. Samalla voin kysyä, miksei pelaamista voi kutsua ihan pelaamiseksi eikä vääntää urheiluksi väkipakolla mitä se ei oikeastaan ole. Edelleen kun suurin osa meistä käsittää urheilun sellaiseksi joka vaatii voimaa, kestävyyttä, motoriikka, siinä hengästyy ja siinä tulee hiki. Tietokonepelaaminen vertautuu paremmin shakkiin, bilikseen, snörreen, keilaamiseen kun vaikka voimannostoon, juoksulajeihin, nyrkkeilyyn tai yleisurheiluun. Ja miksi muuten se first person shooterin pelaaminen on "urheilua" mutta windowsilla pasianssin pelaaminen ei?

Samaa mieltä että urheilussa oman fyysisen suorituskyvyn rajat tulevat vastaan, siinä vaiheessa kysytään sitä henkistä kanttia kun pitää testata toimintaa epämukavuus-/ kipualueella... jossain Cooperin testissä esim. jos testattava todella lähtee hakemaan omia rajojaan eli maksimisuoritusta/ uutta ennätystä jne. voidaan ihan selkeästi puhua kipukynnyksen ylittämisestä viimeisten minuuttien osalta, se ei ole enää ainoastaan epämukavaa vaan noi VOmax testit on puhdasta perkelettä loppupäästään jos haluaa antaa kaikkensa siihen suoritteeseen.