Varusmiesten kunto laskee, paino nousee

Jokunen vuosi sitten ajattelin, että joutaa nämä ressuhommat kohta lopettaa, kun ei enää pysy nuorempien perässä.
Mutta nythän noita joutuu polun varressa oottelemaan, että mihinkä työ jäitte...? :rolleyes:
 
Ei siinä mitään, muutetaan maanpuolustusstrategiaa. Raja täyteet lämmitettyjä kasematteja joista voi ampua nojatuolissa istuen.
 
Mitäpä tuolle voi kun koululiikunnasta on tehty suorituskeskeistä, ei hauskaa. Samoiten junnujen joukkuelajeissa on vanhempien kesken kaamea kilpailu siitä että kuka on paras ja miksei oo enempää peliaikaa. Ei anneta mahdollisuutta vain kirmata ja pelata kuten huvittaa. Jos nuorella on kivaa niin lajilla ei ole väliä. Pakottamalla tekemään ei tuu kuin kusipäitä ja motivaation laskua.

Tämä viesti pitää edelleen paikkansa. Toki minusta näyttää että ongelmaan ollaan ehkä herätty, ja asioille ollaan tekemässä jotain.

Ongelmana on kuitenkin myös se, että koululaisten välillä on aivan uskomattomia tasoeroja. Osa on pelannut ja saanut valmennusta lätkään (ja/tai muita mailapeleihin) heti kävelemään opittuaan, ja osa pääsee koskemaan mailaan ensimmäistä kertaa koulussa. Kuinkahan kivaa vaikka se salibandyn pelaaminen on, kun ohjeistus on tasoa "Tässä on maila, tuo on pallo ja se pitäisi lyödä tuonne maaliin?" ja toiset ovat jo puolivälissä sitä 10 000 tuntiaan?

Kun kaikki eivät voi pelata koko ajan, pääsevät nämä aloittelijat lähinnä lämmittämään vaihtopenkkiä. Ei siinä ihan hirveästi tule hiki, kun katselee itseään parempien pelaavan. Ja jos sattumalta pääsee kentälle, niin tuskin tulet edes koskemaan pelivälineeseen, jolloin motivaatiokin on sitten varmasti kohdallaan.

Sama pätee myös yksilölajeihin. Vaikea on alkaa suorittaa, jos opastus on tasoa "Kyllä sun pitäis tää osata." Uimisen perusteita vielä taidetaan opettaa koulussa, mutta melkein kaikki muu näyttää jääneen pois.

Ongelma vielä korostuu kun tilat, mahdollisuudet ja valvojat ovat vähissä.

Kun koulussa lähinnä hinkataan muutamaa opettajalle helpointa lajia, minkään tason perusteita ei opeteta ja vanhemmilla ei ole resursseja antaa kokeilla tai harrastaa lajeja, niin lopputulos on tämä. On halvempaa ja helpompaa vain ostaa se pleikkari ja antaa lapsen pelaa sitä. Vielä kun kavereitakin kiinnostaa enemmän pelata videopelejä, kuin urheilla, niin terve menoa kunto.

Ja sitten jos mukulat keksivät jotain omaehtoista kivaa, kuten skeittauksen, parkourin tms. niin sitten itketään joukolla turuilla ja toreilla miten tuollainen toiminta pitäisi ehdottomasti kieltää, kun se häiritsee eläkeläisten ja palkansaajien elämää ja murentaa rauhan ja elämänlaadun.
 
Tämä viesti pitää edelleen paikkansa. Toki minusta näyttää että ongelmaan ollaan ehkä herätty, ja asioille ollaan tekemässä jotain.

Ongelmana on kuitenkin myös se, että koululaisten välillä on aivan uskomattomia tasoeroja. Osa on pelannut ja saanut valmennusta lätkään (ja/tai muita mailapeleihin) heti kävelemään opittuaan, ja osa pääsee koskemaan mailaan ensimmäistä kertaa koulussa. Kuinkahan kivaa vaikka se salibandyn pelaaminen on, kun ohjeistus on tasoa "Tässä on maila, tuo on pallo ja se pitäisi lyödä tuonne maaliin?" ja toiset ovat jo puolivälissä sitä 10 000 tuntiaan?

Kun kaikki eivät voi pelata koko ajan, pääsevät nämä aloittelijat lähinnä lämmittämään vaihtopenkkiä. Ei siinä ihan hirveästi tule hiki, kun katselee itseään parempien pelaavan. Ja jos sattumalta pääsee kentälle, niin tuskin tulet edes koskemaan pelivälineeseen, jolloin motivaatiokin on sitten varmasti kohdallaan.

Sama pätee myös yksilölajeihin. Vaikea on alkaa suorittaa, jos opastus on tasoa "Kyllä sun pitäis tää osata." Uimisen perusteita vielä taidetaan opettaa koulussa, mutta melkein kaikki muu näyttää jääneen pois.

Ongelma vielä korostuu kun tilat, mahdollisuudet ja valvojat ovat vähissä.

Kun koulussa lähinnä hinkataan muutamaa opettajalle helpointa lajia, minkään tason perusteita ei opeteta ja vanhemmilla ei ole resursseja antaa kokeilla tai harrastaa lajeja, niin lopputulos on tämä. On halvempaa ja helpompaa vain ostaa se pleikkari ja antaa lapsen pelaa sitä. Vielä kun kavereitakin kiinnostaa enemmän pelata videopelejä, kuin urheilla, niin terve menoa kunto.

Ja sitten jos mukulat keksivät jotain omaehtoista kivaa, kuten skeittauksen, parkourin tms. niin sitten itketään joukolla turuilla ja toreilla miten tuollainen toiminta pitäisi ehdottomasti kieltää, kun se häiritsee eläkeläisten ja palkansaajien elämää ja murentaa rauhan ja elämänlaadun.

Tuossa on pointti, mutta onko ilmiö niin uusi, että se yksin selittää muutoksen?

Ehkä nykyään tilanne on polarisoituneempi kuin ennen?

Hypoteesi: Aktiiviharrastavien lasten ja nuorten määrä on suurempi nykyään kuin ennen (80-90 luvulla), mutta se toinen vähemmän aktiivinen osa nuorisoa on todennäköisesti heikommassa kunnossa kuin ei-harrastavat verrokkinsa 20+ vuotta sitten. Olisi mielenkiintoista nähdä pv-tilastot jakaumana, ei pelkästään keskiarvona.

Syytä tuohon polarisoitumiseen voi hakea pleikkareista, ehkä ruokavalioista ja kännyköistäkin ym. mutta minkä tekemisen ne ovat korvanneet? Ajeliko nuoret ennen päivät pitkät pyörällä ympyrää siinä missä nykyään istuvat sohvan nurkassa katsomassa tik-tokkia tai pelaamassa?
 
30 vuotta sitten maaseudulla pienessä kylässä oli harvassa muksut ketkä eivät olleet mukana porukassa pelaamassa jalista, pesistä tai uimassa. Parasta oli kun oltiin nuijilla tai puhallusputkilla sotaa ympäri metsiä. Kun Commodore 64 saapui näitä kotona nyhjääjiä rupesi olemaan yksi jos toinenkin, eivätkä lähteneet edes tyttöjä katsomaan kirkolle. Mutta kyllä nekin sitten lähtivät mukaan kun oikein houkutteli ja rupesi vastakkainen sukupuoli kiinnostamaan. Ei silloin kukaan mitään harrastanut mutta kaikki liikkuivat muitten mukana. Taisin olla ensimmäinen joka alkoi harrastamaan jotain, vieläpä 40 kilometrin päässä kotoa. Kyseistä budolajia pääsi sitten ihan harjoittelemaan kotikylilläkin kun harjoitusvastustajia rupesi olemaan tunguksi asti...
 
Olen aivan 100% samaa mieltä @ak.tied: kanssa, tilanne ei oikeasti ole uusi. Kyllähän "nörttejä" on aina ollut, ja tulee aina olemaan, mutta nykyään se on huomattavasti hyväksyttävämpää ja tavallaan helmpompaa, kuin ennen vanhaan. Toki ihan vain liikunnan määrän väheneminen modernissa elämässä on osa tätä muutosta.

Osittain muutos on varmasti tapahtunut ainakin ihan vain sen "nörtteilyn" sosiaalistuminen takia. Kirjojen lukeminen on melko epäsosiaalista puuhaa, kun puolestaan videopelejä usein pelataan kavereiden kanssa. Samoin töllöä tms. voi tuijottaa "sosiaalisesti" yhdessä.

Väitän että modernin viihteen saatavuuden helppous muuttaa tilannetta. Enää aikaa tylsistymistä välttääkseen ei tarvitse etsiä kavereita pelaamaan tai tekemään jotain, vaan aikaa voi kuluttaa vain ruutua tuijottamalla. Ja näin on "luonnollinen" kannustin liikkumiseen käytännössä poistettu. Saman näkee myös nuorten alkoholin käytössä, kun on vaihtoehtoisia tapoja kuluttaa aikaa, niin nuoria ei juuri kännääminen kiinnosta.

Ja kuten toveri @Kyrätulli mainitsee, ennen vanhaan liikunta oli osa normaalia arkea, ihan vain koska ei ollut vaihtoehtoja. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni ennen vanhaan kaikki aloittivat urheilun suunnilleen samalta viivalta, ja nuorista poimittiin lahjakkaimmat kilpailemaan, kun nykyään osalle annetaan maila käteen heti, kun huulet ovat suunilleen irronneet tissistä. Toisilta taas kielletään kiinnostavan asian harrastaminen koska ei ole varaa/aikaa/mahdollisuutta.

Samoin tilanne on muuttunut siten, että nykyään ei taas saa pihatiellä pelata potkupalloa, kun siinä ajaa autoja/liikkuu ihmisiä tai mummelit ärsyyntyvät kun ulkoa kuuluu elämisen ääniä. Ja jos mukulat erehtyvät menevät kentälle pelaamaan, niin eiköhän ne ajeta pois, kun kenttä on varattu seuralle X tai siellä on kohta tapahtuma Y. Tai kentän ollessa tyhjä ei voida vaan antaa pelata, koska vakuutukset, byrokratia tms.

Pitäisiköhän ihan vain kiusallaan usuttaa nuo kulmakunnan mukulat vähän leikkimään sotaa puhallusputkilla tai kepeillä, ja katsella millaiset lööpit asiasta revitään, ja että kuinka moni vanhempi saisi vierailun lastensuojelusta, kun mukulat hakkaavat toisiaan? :unsure:
 
Ja jos mukulat erehtyvät menevät kentälle pelaamaan, niin eiköhän ne ajeta pois, kun kenttä on varattu seuralle X tai siellä on kohta tapahtuma Y. Tai kentän ollessa tyhjä ei voida vaan antaa pelata, koska vakuutukset, byrokratia tms.

Kirjoitin täsmälleen tästä aiheesta vapaan aihealueen yo-aineen 1995. Muutos tuohon suuntaan oli nähtävissä (kokemusperäisesti) jo silloin ja ennustin aika osuvasti tulevan. Sivuseikka sinänsä, mutta Laudaturhan siitä tuli ;)

Ajallisesti itse asiassa aika hauska ”sattuma”, että voimakkaan heikkenemistrendin alku PV cooper-tilastoissa ajoittuu juuri 1996-1997 tienoille.
 
-vuonna 79 on lähteeni mukaan ka. cooper ollut 2750 m. Viime vuonna rapiat 2300 m. Melkein puoli kilometriä on jonnekin hävinnyt. Prosentteina vielä rumempaa. No, paino sentään on noussut melki kymmenen kiloa keskimäärin.

En halua tietää, millainen tuli ja liike syntyy, kun reilun paritonnia juosta viäkeltävän jääkärin ylle pannaan tst-varustus ja kehotetaan hyökkeemmään ja kovasti. En tosiaan halua tietää. Tai miten tehtävästä suoriutuu tykäri, jonka pitää lempata viis minuuttia kranaattia putkeen työtahtiin.....

On ihan parasta, kun ei lähde tätä yhtälöä kovin tarkasti puimaan.

Toinen juttu. Tosin ahtaasta vain omasta näköpiiristä tehty huomio:

viimeisen kahden vuoden aikana yksikään tuttava todella kovakunt. poika ei kuluttanut aikaa kuin pakollisen 6 kk. Eli kategorisesti kieltäytyivät pidemmästä palveluksesta. Yksi pojista juosta hilpasee 3600 m, toinen 3300 ja kolmas yli kolmetonnia vielä. Neljäs on kilpaurheilija ja lusi puolivuotisen mahd. helpossa paikassa. Kuriositeettina siideriatleettinen tyttötuttava komentaa nuorempaa ikäluokkaa au:na. :)
 
Tämä ns. paremman aineksen intin/12kk:n välttely on nykyään ihan oikea epidemia. Kun 12 kuukauden palveluksesta saatava hyöty on olematon, ja huonolla tuurilla huonot P-kauden johtajat tappavat sen vähänkin motivaation hommaan, niin miksi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko? Parempihan on jos ei mene ollenkaan, ja varsinkin yksityiseltä saa todella helposti sellaisen lapun jolla irtoaa C:n paperit, jopa sellaisille yksilöille joilla heilahtaa yli 3 tonnia coopperissa.

Kun käytäntönä on se, että joukkueen 1/3/5 parasta saavat valita mihin menevät ja mitä tekevät, niin +3k cooper kunnolla varustetut taistelijat käytännössä poimivat ne 6kk nakit, kuin rusinat pullasta.

Nyt livahtaa ehkä vähän off-topickin puolelle mutta:
Tilannetta saattaa alkaa helpottaa, jos ja kun siitä johtajakoulutuksesta alkaa olemaan jotain hyötyä. Ruhtinaalliset kolme tai viisi(!?) opintopistettä eivät ihan hirveästi lämmitä, jos joutu niiden takia lusimaan 6kk ylimääräistä.

Ehkä Vaasan YO:n inttiväylä ja sen kaltaiset hankkeet muuttavat tilannetta?
 
Tämä ns. paremman aineksen intin/12kk:n välttely on nykyään ihan oikea epidemia. Kun 12 kuukauden palveluksesta saatava hyöty on olematon, ja huonolla tuurilla huonot P-kauden johtajat tappavat sen vähänkin motivaation hommaan, niin miksi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko? Parempihan on jos ei mene ollenkaan, ja varsinkin yksityiseltä saa todella helposti sellaisen lapun jolla irtoaa C:n paperit, jopa sellaisille yksilöille joilla heilahtaa yli 3 tonnia coopperissa.
Kun käytäntönä on se, että joukkueen 1/3/5 parasta saavat valita mihin menevät ja mitä tekevät, niin +3k cooper kunnolla varustetut taistelijat käytännössä poimivat ne 6kk nakit, kuin rusinat pullasta.
Ymmärsinköhän nyt asian oikein? Siis joukkueen motivaatiota suorittaa alokaskauden koulutus kunnialla nostetaan lupaamalla 30-40 jampan joukosta 1-5 parhaalle mahdollisuus valita itselleen lyhin palvelus. Vai ainoastaan Cooperin parhaille? Kovin on omituiseksi mennyt, jos tällainen on yleistä. Eihän niitä 6 kk tehtäviä jossain Parolassa tai Kaartissa edes ole kun reilulle 5:lle alokkaalle 40 joukosta. Hyvä tai vähintään riittävä kunto oli ennen tärkeimpiä kriteereitä johtajavalintoihin. Sippaamisen partaalla ite häilyvä johtaja ei pysty motivoimaan joukkoaan mihinkään vaativampaan suoritukseen. Toisaalta veli @baikal raportoi ihan samansuuntaista.
viimeisen kahden vuoden aikana yksikään tuttava todella kovakunt. poika ei kuluttanut aikaa kuin pakollisen 6 kk. Eli kategorisesti kieltäytyivät pidemmästä palveluksesta. Yksi pojista juosta hilpasee 3600 m, toinen 3300 ja kolmas yli kolmetonnia vielä. Neljäs on kilpaurheilija ja lusi puolivuotisen mahd. helpossa paikassa. Kuriositeettina siideriatleettinen tyttötuttava komentaa nuorempaa ikäluokkaa au:na.
Mitähän tähän sanoisi 2/20 aloittanut varusmiesjäsen @Niilola ?
 
Eihän niitä 6 kk tehtäviä jossain Parolassa tai Kaartissa edes ole kun reilulle 5:lle alokkaalle 40 joukosta.
taitaa itse asiassa olla kaartissa aika paljon noita puolen vuoden keikkoja jos kattoo tuolta:
 
Kun 6kk paikkoja on rajatusti, on kilpailu niistä luonnollisesti kovaa. Ainakin omana aikanani, 2011 - 12 rannikolla "kokonaispisteissä" paras sai valita mitä teki, ja kaksi seuraavaksi parasta käytännössä myös. Osa tottakai haki johtajakoulutukseen, mutta useampi oti mieluummin 6kk nakin.

Tuossa männä vuonna vuosimallia 2000 oleva, sarjatasolla koripalloa pelaava ja oikiksessa(?) nykyään opiskeleva nuori mies, tuli Upinniemstä kotiin 6 kk viestimiehenä.

Monesti vitsailinkin, että jouduin johtajakoulutukseen, kun pisteet eivät riittäneet parempiin paikkoihin. ;)
 
En epäile varusmiesten kunnon heikkenemistä ja kehopositiivisuutta, mutta kyllä asenteellakin on merkitystä.

Näinköhän nuo mukavuudenhaluiset nykynuoret viitsivät piiskata itseään, kun alkaa tuntua "ikävältä".
 
Toisaalta veli @baikal raportoi ihan samansuuntaista.

Korostan, että otanta on pieni, mutta sitäkin varmempi ja takuulla rehellisesti ja aidosti ilmoitettu tähän kohtaan. Ilman liirumlaarumeita. Omien poikieni ikäluokkia, joko kilpa- tai harrastajaurheilijoita. Melkoinen liuta poikia ja vain yksi kävi aukin ja tämä on taivahan tosi. Jo inttiin mennessä jokaisella oli tähtikirkkaana tavoite: puoli vuotta piisaa. Inttiä vastaan ei periaatteessa mitään, mutta -puolen vuoden lusiminen saa piisata-. Huom: kukaan ei ole kommunisti ennenkuin joku ehättää paljastamaan tämän haluttomuuden perimmäisen syyn, eikä kukaan ihaile Putiniakaan, eli siitäkään ei saa oikein tähän perustetta.:cool: Useimmat haluavat mahd. nopeasti päästä -jatkamaan elämäänsä- ja siihen vuoden intti sopii huonosti. Olipa tässä meidän mielestä järkeä tai ei, näin se perustellaan.

Itsekseni keskenäni olen hihitellyt, että onneksi -rajattomasti motivoituneet siideritytöt- paikkaavat tätä poikien osallistumishaluttomuutta ainakin tässä tuntemassani kuplassa.

Kun viimeisen kerran olin tilaisuudessa nähdä -puolen vuoden miesten osaston- harjoituksessa, niin kyllä siinä väkisin teki joitain huomioita. Ja kaikki huomiot eivät viitanneet siihen, että puolen vuoden miehiin satsattaisiin oikein urakalla. Näköharha?

Olen pitkään pitänyt tosiasiana sitä, että vm-palvelus on uudistettava ja -joukkotuotanto- on oltava tuotantoa eikä duodandoa. Millä keinoin ja miten, ei harmainta haisua. Mutta oikeaan rakentavaan ja kehittyvään suuntaan varusmieskoulutus ei ole mennyt vuosiin, oikeasti, jos katsotaan koko sitä karjaa, joka ajetaan asevelvollispilttuuseen.

Intti on itsekin todennut, että -asevelvollisuus- on keino saada palvelukseen ne henkilöt, joita intti tarvitsee. Toki voidaan loputtomiin lallattaa, että palvelukseen halutaan kaikki, joilla on omat hampaat ja voi sulaa vielä suussa. Mutta minä en sitä ole uskonut enää pitkään aikaan.
 
Tämä viesti pitää edelleen paikkansa. Toki minusta näyttää että ongelmaan ollaan ehkä herätty, ja asioille ollaan tekemässä jotain.

Ongelmana on kuitenkin myös se, että koululaisten välillä on aivan uskomattomia tasoeroja. Osa on pelannut ja saanut valmennusta lätkään (ja/tai muita mailapeleihin) heti kävelemään opittuaan, ja osa pääsee koskemaan mailaan ensimmäistä kertaa koulussa. Kuinkahan kivaa vaikka se salibandyn pelaaminen on, kun ohjeistus on tasoa "Tässä on maila, tuo on pallo ja se pitäisi lyödä tuonne maaliin?" ja toiset ovat jo puolivälissä sitä 10 000 tuntiaan?

Kun kaikki eivät voi pelata koko ajan, pääsevät nämä aloittelijat lähinnä lämmittämään vaihtopenkkiä. Ei siinä ihan hirveästi tule hiki, kun katselee itseään parempien pelaavan. Ja jos sattumalta pääsee kentälle, niin tuskin tulet edes koskemaan pelivälineeseen, jolloin motivaatiokin on sitten varmasti kohdallaan.

Sama pätee myös yksilölajeihin. Vaikea on alkaa suorittaa, jos opastus on tasoa "Kyllä sun pitäis tää osata." Uimisen perusteita vielä taidetaan opettaa koulussa, mutta melkein kaikki muu näyttää jääneen pois.

Ongelma vielä korostuu kun tilat, mahdollisuudet ja valvojat ovat vähissä.

Kun koulussa lähinnä hinkataan muutamaa opettajalle helpointa lajia, minkään tason perusteita ei opeteta ja vanhemmilla ei ole resursseja antaa kokeilla tai harrastaa lajeja, niin lopputulos on tämä. On halvempaa ja helpompaa vain ostaa se pleikkari ja antaa lapsen pelaa sitä. Vielä kun kavereitakin kiinnostaa enemmän pelata videopelejä, kuin urheilla, niin terve menoa kunto.

Ja sitten jos mukulat keksivät jotain omaehtoista kivaa, kuten skeittauksen, parkourin tms. niin sitten itketään joukolla turuilla ja toreilla miten tuollainen toiminta pitäisi ehdottomasti kieltää, kun se häiritsee eläkeläisten ja palkansaajien elämää ja murentaa rauhan ja elämänlaadun.
Tämä näin. Itseä kyrpi koululiikunnassa se, että melkein joka v*tun kerta pitää jotakin joukkuelajeja, joita murto-osa on harrastanut koko porukasta, ja sitten saa kuunnella näiden experttien vittuilia kun itse mokaa, niin ei se paljoa v*ttuakaan lisää kiinnostusta liikuntaan. Itse tykkään painostuksesta vapaasta yksilötoiminnasta, vaikka esim. lenkki tai sali. Mutta kun ei. Kun sen kaavoihin kangistuneen viiskymppisen opettajan mielikuvitukseen ei mahdu muu kuin salibändi, jalkapallo ja jääkiekko, ja aina pitää olla testiä testiä ja testiä ja lukion opettajaltakin sai kuulla vittuilua jos ei mennytkään niin hyvin.

Omasta mielestä koululiikunta tulisi ottaa ison reformin kohteeksi, minkä isona agendana olisi juuri jalkapalloilujen, jne... radikaali vähentäminen (koska sitä kerkeää asiasta kiinnostuneet vapaa-ajallakin tekemään), ja enemmän olla sitä että etsitään sitä omaa mielenkiiintoista liikuntamuotoa ja oltaisiin vähemmän kilpailullisia ja vähemmän painostavia, niin kyllä se kiinnostus nousisi. Mutta kun ei. Pakko vaan pakkosyöttää vuosikymmenen ajan niitä joukkuelajeja, joissa sitten niitä harrastamattomat saavat kuulla vaan vittuilua niiltä muutamalta, jotka harrastavat niin pitäkööt tunkkinsa. Itse lähtisin opetusministerinä tekemään kouluille poliittista ohjausta, että joukkuelajien määrä liikuntatunneista tulee pienentää huomattavasti ja koululiikunta tulisi reformoida enemmän siihen että löydetään se ilo liikunnasta eikä siihen että muutamat huippu-urheiljat saavat loistaa liikuntatunneilla ja vittuilla muille.
 
@baikal ja @Protheon_93 pohtivat tuossa edellä mielenkiintoisia asioita, jotka tulevat vastaan kuin betoniseinä silloin kun suunta on väärä, vauhtia on liikaa, jarrupalat ovat kuluneet loppuun ja pitäisi hidastaa.

Koulukommando.* Siinä olisi pelastava oljenkorsi, mutta menetettyjä sukupolvia ei sillä voida pelastaa. Tulevaisuus kylläkin.

* = Allekirjoittaneen pöytälaatikossa kypsyvä asennekasvatusta, yksilö- ja ryhmätaitoja, kansalaistaitoja sekä monipuolista liikkumista (sekä joitakin keskeisiä sotilastaitoja) yhdistävä menetelmä kansanterveyden edistämiseksi sekä kurantin materiaalin valmistamiseksi maanpuolustuksen tarpeisiin. ”Koulukommando” aloitetaan mieluiten jo varhaiskasvatuksessa ja se jatkuu esi- ja perusopetuksen läpi toisen asteen koulutuksen loppuun. Ja toteuttamisessa huomioidaan kunkin ikäkauden ja kehitystason vaatimukset. Innostaminen ja innostus ovat avaintekijät.
 
Innostaminen ja innostus ovat avaintekijät.
Tämä on useiden liikunnanopettajien laiminlyömä asia. Esim. kuvitteliko lukioni liikunnanopettaja, että ryhmäkaveristani, joka oli jonkun verran ylipainoinen ja liikunta ei niin kiinnostanut, tulisi innokkaampi liikkuja kun saa muiden oppilaiden toimesta istua vaihtopenkillä tai vaihtoehtoisesti epäonnistua tusinan verran vuosia esim. jalkapalloa harrastaneita vastaan ja kuulla sitten vittuilut oman tiimin jalkapalloilijoilta kuinka sun takia hävittiin ja kuinka liikunanopettaja moittii vaan kuntoa ja ei mitään rohkaisevaa palautetta. Vain moitteita että on läski ja koneella pitäisi olla vähemmän.

Koululiikunta on rikki Suomessa liikunnan motivaation lisäämisen suhteen. Ensi töikseen pitäisi kestää se että himoliikkujien vanhempien mielet pahoitetaan kun siirrytään siihen että heidän pikkuisiltaan viedään mahdollisuudet loistaa liikunnan tunneilta kun keskitytään siihen että kaikki löytävät mukavan tavan liikkua ja motivaatiot siihen. Ei keskitytä siihen, että koulut kerää koulujenvälisissä kunniaa voittamalla. Vaan kasvattamalla liikunnalliseen elämäntapaan orientoituneita ihmisiä.

Itsekin olen tässä myöhemmällä iällä löytänyt liikunnasta mieluisia puolia. Esim. hienoissa luonnon maisemissa on tosi mieluista lenkkeillä. Ja salilla on mukava käydä. Mutta koululiikunnalla ei ole sen kanssa prosenttiakaan tekemistä. Jos sen prosentit mitataan, se vetää suoraan miinusprosenteille koko homman. Itseä vaan harmittaa, että useat salit on, nyt kun olen löytänyt salilla käymisen mukavaksi, kiinni koronan takia. Juuri muutin päivän alle pari viikkoa sitten Rovaniemelle opiskelemaan hallintotieteitä, ja opiskelija-asunnossani on eteisessä melkeinpä juuri vastapäätä eteistä kuntosali.
 
Tämä näin. Itseä kyrpi koululiikunnassa se, että melkein joka v*tun kerta pitää jotakin joukkuelajeja, joita murto-osa on harrastanut koko porukasta, ja sitten saa kuunnella näiden experttien vittuilia kun itse mokaa, niin ei se paljoa v*ttuakaan lisää kiinnostusta liikuntaan. Itse tykkään painostuksesta vapaasta yksilötoiminnasta, vaikka esim. lenkki tai sali.
:eek: Niinkuin suoraan minun suusta.
 
Back
Top