Muistaakseni jossain kirjoitettiin tämän päivän SS-joukoista(Sipsi ja Sokeri)Ihan on sellainen taso, jota voi tämän päivän e-Urheiljoilta odottaakin.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Muistaakseni jossain kirjoitettiin tämän päivän SS-joukoista(Sipsi ja Sokeri)Ihan on sellainen taso, jota voi tämän päivän e-Urheiljoilta odottaakin.
Mitäpä tuolle voi kun koululiikunnasta on tehty suorituskeskeistä, ei hauskaa. Samoiten junnujen joukkuelajeissa on vanhempien kesken kaamea kilpailu siitä että kuka on paras ja miksei oo enempää peliaikaa. Ei anneta mahdollisuutta vain kirmata ja pelata kuten huvittaa. Jos nuorella on kivaa niin lajilla ei ole väliä. Pakottamalla tekemään ei tuu kuin kusipäitä ja motivaation laskua.
Tämä viesti pitää edelleen paikkansa. Toki minusta näyttää että ongelmaan ollaan ehkä herätty, ja asioille ollaan tekemässä jotain.
Ongelmana on kuitenkin myös se, että koululaisten välillä on aivan uskomattomia tasoeroja. Osa on pelannut ja saanut valmennusta lätkään (ja/tai muita mailapeleihin) heti kävelemään opittuaan, ja osa pääsee koskemaan mailaan ensimmäistä kertaa koulussa. Kuinkahan kivaa vaikka se salibandyn pelaaminen on, kun ohjeistus on tasoa "Tässä on maila, tuo on pallo ja se pitäisi lyödä tuonne maaliin?" ja toiset ovat jo puolivälissä sitä 10 000 tuntiaan?
Kun kaikki eivät voi pelata koko ajan, pääsevät nämä aloittelijat lähinnä lämmittämään vaihtopenkkiä. Ei siinä ihan hirveästi tule hiki, kun katselee itseään parempien pelaavan. Ja jos sattumalta pääsee kentälle, niin tuskin tulet edes koskemaan pelivälineeseen, jolloin motivaatiokin on sitten varmasti kohdallaan.
Sama pätee myös yksilölajeihin. Vaikea on alkaa suorittaa, jos opastus on tasoa "Kyllä sun pitäis tää osata." Uimisen perusteita vielä taidetaan opettaa koulussa, mutta melkein kaikki muu näyttää jääneen pois.
Ongelma vielä korostuu kun tilat, mahdollisuudet ja valvojat ovat vähissä.
Kun koulussa lähinnä hinkataan muutamaa opettajalle helpointa lajia, minkään tason perusteita ei opeteta ja vanhemmilla ei ole resursseja antaa kokeilla tai harrastaa lajeja, niin lopputulos on tämä. On halvempaa ja helpompaa vain ostaa se pleikkari ja antaa lapsen pelaa sitä. Vielä kun kavereitakin kiinnostaa enemmän pelata videopelejä, kuin urheilla, niin terve menoa kunto.
Ja sitten jos mukulat keksivät jotain omaehtoista kivaa, kuten skeittauksen, parkourin tms. niin sitten itketään joukolla turuilla ja toreilla miten tuollainen toiminta pitäisi ehdottomasti kieltää, kun se häiritsee eläkeläisten ja palkansaajien elämää ja murentaa rauhan ja elämänlaadun.
Ja jos mukulat erehtyvät menevät kentälle pelaamaan, niin eiköhän ne ajeta pois, kun kenttä on varattu seuralle X tai siellä on kohta tapahtuma Y. Tai kentän ollessa tyhjä ei voida vaan antaa pelata, koska vakuutukset, byrokratia tms.
Ymmärsinköhän nyt asian oikein? Siis joukkueen motivaatiota suorittaa alokaskauden koulutus kunnialla nostetaan lupaamalla 30-40 jampan joukosta 1-5 parhaalle mahdollisuus valita itselleen lyhin palvelus. Vai ainoastaan Cooperin parhaille? Kovin on omituiseksi mennyt, jos tällainen on yleistä. Eihän niitä 6 kk tehtäviä jossain Parolassa tai Kaartissa edes ole kun reilulle 5:lle alokkaalle 40 joukosta. Hyvä tai vähintään riittävä kunto oli ennen tärkeimpiä kriteereitä johtajavalintoihin. Sippaamisen partaalla ite häilyvä johtaja ei pysty motivoimaan joukkoaan mihinkään vaativampaan suoritukseen. Toisaalta veli @baikal raportoi ihan samansuuntaista.Tämä ns. paremman aineksen intin/12kk:n välttely on nykyään ihan oikea epidemia. Kun 12 kuukauden palveluksesta saatava hyöty on olematon, ja huonolla tuurilla huonot P-kauden johtajat tappavat sen vähänkin motivaation hommaan, niin miksi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko? Parempihan on jos ei mene ollenkaan, ja varsinkin yksityiseltä saa todella helposti sellaisen lapun jolla irtoaa C:n paperit, jopa sellaisille yksilöille joilla heilahtaa yli 3 tonnia coopperissa.
Kun käytäntönä on se, että joukkueen 1/3/5 parasta saavat valita mihin menevät ja mitä tekevät, niin +3k cooper kunnolla varustetut taistelijat käytännössä poimivat ne 6kk nakit, kuin rusinat pullasta.
Mitähän tähän sanoisi 2/20 aloittanut varusmiesjäsen @Niilola ?viimeisen kahden vuoden aikana yksikään tuttava todella kovakunt. poika ei kuluttanut aikaa kuin pakollisen 6 kk. Eli kategorisesti kieltäytyivät pidemmästä palveluksesta. Yksi pojista juosta hilpasee 3600 m, toinen 3300 ja kolmas yli kolmetonnia vielä. Neljäs on kilpaurheilija ja lusi puolivuotisen mahd. helpossa paikassa. Kuriositeettina siideriatleettinen tyttötuttava komentaa nuorempaa ikäluokkaa au:na.
taitaa itse asiassa olla kaartissa aika paljon noita puolen vuoden keikkoja jos kattoo tuolta:Eihän niitä 6 kk tehtäviä jossain Parolassa tai Kaartissa edes ole kun reilulle 5:lle alokkaalle 40 joukosta.
Ehkä Vaasan YO:n inttiväylä ja sen kaltaiset hankkeet muuttavat tilannetta
Toisaalta veli @baikal raportoi ihan samansuuntaista.
Tämä näin. Itseä kyrpi koululiikunnassa se, että melkein joka v*tun kerta pitää jotakin joukkuelajeja, joita murto-osa on harrastanut koko porukasta, ja sitten saa kuunnella näiden experttien vittuilia kun itse mokaa, niin ei se paljoa v*ttuakaan lisää kiinnostusta liikuntaan. Itse tykkään painostuksesta vapaasta yksilötoiminnasta, vaikka esim. lenkki tai sali. Mutta kun ei. Kun sen kaavoihin kangistuneen viiskymppisen opettajan mielikuvitukseen ei mahdu muu kuin salibändi, jalkapallo ja jääkiekko, ja aina pitää olla testiä testiä ja testiä ja lukion opettajaltakin sai kuulla vittuilua jos ei mennytkään niin hyvin.Tämä viesti pitää edelleen paikkansa. Toki minusta näyttää että ongelmaan ollaan ehkä herätty, ja asioille ollaan tekemässä jotain.
Ongelmana on kuitenkin myös se, että koululaisten välillä on aivan uskomattomia tasoeroja. Osa on pelannut ja saanut valmennusta lätkään (ja/tai muita mailapeleihin) heti kävelemään opittuaan, ja osa pääsee koskemaan mailaan ensimmäistä kertaa koulussa. Kuinkahan kivaa vaikka se salibandyn pelaaminen on, kun ohjeistus on tasoa "Tässä on maila, tuo on pallo ja se pitäisi lyödä tuonne maaliin?" ja toiset ovat jo puolivälissä sitä 10 000 tuntiaan?
Kun kaikki eivät voi pelata koko ajan, pääsevät nämä aloittelijat lähinnä lämmittämään vaihtopenkkiä. Ei siinä ihan hirveästi tule hiki, kun katselee itseään parempien pelaavan. Ja jos sattumalta pääsee kentälle, niin tuskin tulet edes koskemaan pelivälineeseen, jolloin motivaatiokin on sitten varmasti kohdallaan.
Sama pätee myös yksilölajeihin. Vaikea on alkaa suorittaa, jos opastus on tasoa "Kyllä sun pitäis tää osata." Uimisen perusteita vielä taidetaan opettaa koulussa, mutta melkein kaikki muu näyttää jääneen pois.
Ongelma vielä korostuu kun tilat, mahdollisuudet ja valvojat ovat vähissä.
Kun koulussa lähinnä hinkataan muutamaa opettajalle helpointa lajia, minkään tason perusteita ei opeteta ja vanhemmilla ei ole resursseja antaa kokeilla tai harrastaa lajeja, niin lopputulos on tämä. On halvempaa ja helpompaa vain ostaa se pleikkari ja antaa lapsen pelaa sitä. Vielä kun kavereitakin kiinnostaa enemmän pelata videopelejä, kuin urheilla, niin terve menoa kunto.
Ja sitten jos mukulat keksivät jotain omaehtoista kivaa, kuten skeittauksen, parkourin tms. niin sitten itketään joukolla turuilla ja toreilla miten tuollainen toiminta pitäisi ehdottomasti kieltää, kun se häiritsee eläkeläisten ja palkansaajien elämää ja murentaa rauhan ja elämänlaadun.
Tämä on useiden liikunnanopettajien laiminlyömä asia. Esim. kuvitteliko lukioni liikunnanopettaja, että ryhmäkaveristani, joka oli jonkun verran ylipainoinen ja liikunta ei niin kiinnostanut, tulisi innokkaampi liikkuja kun saa muiden oppilaiden toimesta istua vaihtopenkillä tai vaihtoehtoisesti epäonnistua tusinan verran vuosia esim. jalkapalloa harrastaneita vastaan ja kuulla sitten vittuilut oman tiimin jalkapalloilijoilta kuinka sun takia hävittiin ja kuinka liikunanopettaja moittii vaan kuntoa ja ei mitään rohkaisevaa palautetta. Vain moitteita että on läski ja koneella pitäisi olla vähemmän.Innostaminen ja innostus ovat avaintekijät.
Tämä näin. Itseä kyrpi koululiikunnassa se, että melkein joka v*tun kerta pitää jotakin joukkuelajeja, joita murto-osa on harrastanut koko porukasta, ja sitten saa kuunnella näiden experttien vittuilia kun itse mokaa, niin ei se paljoa v*ttuakaan lisää kiinnostusta liikuntaan. Itse tykkään painostuksesta vapaasta yksilötoiminnasta, vaikka esim. lenkki tai sali.