Varustautuminen itsepuolustusta silmälläpitäen

[Pihkakoski]

Varautumisessa tärkeintä ei ole itse varautuminen, vaan ajatus varautumisesta. Silloin ei kulje pää pensaassa ja kieltämisen tilassa (denial), vaan valppaana (condition yellow).

Cooper Colour Code

The Cooper Colour Code was first used by United States Marine Jeff Cooper and focuses on one's correct combat mindset.There are four levels of alertness - White, Yellow, Orange and Red. 1 White 2 Yellow 3 Orange 4 Red 5 Black A state where you are totally switched off. 95% of people usually are...

buddyguard.fandom.com

*

Lisäksi on ehkä tehty mielikuvaharjoittelua ja jopa jonkinlaisia suunnitelmia ja triggereitä.

* Bodyguard wikissä on vähän virheellistä tietoa; värikoodisto ei ole Cooperin keksintö, vaan se on ollut alun perin käytössä Yhdysvaltain merijalkaväellä. Cooper tosin muokkasi koodistoa loogisemmaksi ja teki siitä tunnetun.

Tarkennan vielä hieman tuota "epäilystäni", varautumisen suhteen.
Lyhykäisyydessään, kyse on kokonaisuudesta. Mikäli merkittävä (ei tässä enin tai normaalisti käsitettävä "merkittävä") osa väestöstä kokisi valmentautumisen aggressiotilanteisiin tarpeelliseksi tai olisi jotenkin aktiivisesti tietoinen tästä arkielämässään, olisin erittäin huolestunut. Mitä varautuneempi tulisi tosiasiallisesti olla, sen epävakaammassa yhteiskunnassa olemisesta puhuisimme.

Se, onko vaiko ei harjoittelusta apua, riippuu monesta tekijästä. Esim. olisitko ilman koulutusta joutunut tilanteeseen jossa lähtökohtaisesti aggression aloittaja on valmis väkivaltaan (et peräänny/väistä, koska budokoulutus ja itsetunto yms.)
Erilaisia skenaarioita voi luoda täältä näppäimistön luota varmasti vaikka minkälaisia. Myös sellaisia joissa vaikkapa budolajien harrastamisesta tulisi selvää hyötyä.

Siitä varmasti olemme samaa mieltä, että toteutuneista toimintamalleista paras on se, missä väkivallan toteuttaminen väistetään. Tuossa enin osa tapahtuu tai ei, pään sisällä.

Kuten kaikissa haastavien dynaamisten vuorovaikutustilanteiden summauksessa, myös tuo esittämäsi värikaavio on yliyksinkertaistus. Vaikka ajatus sinänsä tuossa mallinnoksessa kannatettava olisikin se heijastelee mielestäni hitusen helppoheikkimäistä mallia siitä kuinka arki kaduilla toimii.

Se että mahdollisesti tälläkin foorumilla on henkilöitä, joille salilla opittujen taitojen käyttö tositilanteessa olisi tehokasta, ei tarkoita sitä että tuo enimmälle osalle harrastajia onnistuisi.

 

[Herman30]

Tuo värikaavio on USA;n olosuhteisiin tarkoitettu. Ei välttämättä toimi täällä 1:1;een. Ollaan kaksi aika erilaista yhteiskuntaa.

 

[YJT]

Tarkennan vielä hieman tuota "epäilystäni", varautumisen suhteen.
Lyhykäisyydessään, kyse on kokonaisuudesta. Mikäli merkittävä (ei tässä enin tai normaalisti käsitettävä "merkittävä") osa väestöstä kokisi valmentautumisen aggressiotilanteisiin tarpeelliseksi tai olisi jotenkin aktiivisesti tietoinen tästä arkielämässään, olisin erittäin huolestunut. Mitä varautuneempi tulisi tosiasiallisesti olla, sen epävakaammassa yhteiskunnassa olemisesta puhuisimme.

Tätä varautumisajattelua voi ja kannattaa laajentaa myös itsepuolustuksen ulkopuolelle, esim liikenteeseen. Se on totta, että mitä suurempi todellinen tarve varautumiselle on, sitä enemmän uhkakuvia on. Toisaalta, varautuminen ja tarve sille eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Kyse on koetusta uhasta; oli kokemus aiheellinen tai ei.

Esim pienten lasten vanhemmat ovat usein hyvinkin skarppina ja näkevät kaikenlaisia vaaranpaikkoja myös tilanteissa jotka olivat omassa lapsuudessa ihan normaaleja ja jotka eivät ole muuttuneet niistä päivistä. Esim oli ihan normaalia kiivetä puuhun kun itse oli lapsi, mutta on myös ihan normaalia että vanhemmat kieltävät omilta lapsiltaan puuhun kiipeämisen koska pelkäävät putoamista.

Se, onko vaiko ei harjoittelusta apua, riippuu monesta tekijästä. Esim. olisitko ilman koulutusta joutunut tilanteeseen jossa lähtökohtaisesti aggression aloittaja on valmis väkivaltaan (et peräänny/väistä, koska budokoulutusus ja itsetunto yms.)

Asenne on tietysti tärkeä. Jos elättelee vääriä käsityksiä esim omista kyvyistään, voi altistaa itsensä turhille riskeille. Kannattaa muistaa vanha viisaus: "jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä aseen kanssakaan".

Siitä varmasti olemme samaa mieltä, että toteutuneista toimintamalleista paras on se, missä väkivallan toteuttaminen väistetään. Tuossa enin osa tapahtuu tai ei, pään sisällä.

Tämän tulisi olla itsepuolustuksen treenaamisessa koko ajan mielessä; jopa keskiössä.

Kuten kaikissa haastavien dynaamisten vuorovaikutustilanteiden summauksessa, myös tuo esittämäsi värikaavio on yliyksinkertaistus. Vaikka ajatus sinänsä tuossa mallinnoksessa kannatettava olisikin se heijastelee mielestäni hitusen helppoheikkimäistä mallia siitä kuinka arki kaduilla toimii.

Cooperin värikoodisto - ja muut siitä tehdyt muunnokset - eivät pyri mallintamaan kohtaamista, vaan henkilön omaa mielentilaa ja tarkkaavaisuuden astetta. Rinnastaisin sen erilaisiin turvallisuusviranomaisten valmiusasteisiin.

Se että mahdollisesti tälläkin foorumilla on henkilöitä, joille salilla opittujen taitojen käyttö tositilanteessa olisi tehokasta, ei tarkoita sitä että tuo enimmälle osalle harrastajia onnistuisi.

Tämä on totta, ja pitää muistaa että jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä. Ja vaikka tietäisi 100% varmuudella selviävänsä tilanteesta voittajana (mitä ei tietenkään voi etukäteen tietää), niin silti on mahdollista että silti loukkaantuu itse, tai että asiassa tulee vielä jotain jälkipyykkiä. Niinpä tilanteita kannattaa pyrkiä välttämään. Taitava auton kuljettaja selviää ehjin nahoin sellaisista tilanteista joihin hyvä kuljettaja ei edes joudu.

 

[Pihkakoski]

Tätä varautumisajattelua voi ja kannattaa laajentaa myös itsepuolustuksen ulkopuolelle, esim liikenteeseen. Se on totta, että mitä suurempi todellinen tarve varautumiselle on, sitä enemmän uhkakuvia on. Toisaalta, varautuminen ja tarve sille eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Kyse on koetusta uhasta; oli kokemus aiheellinen tai ei.

Esim pienten lasten vanhemmat ovat usein hyvinkin skarppina ja näkevät kaikenlaisia vaaranpaikkoja myös tilanteissa jotka olivat omassa lapsuudessa ihan normaaleja ja jotka eivät ole muuttuneet niistä päivistä. Esim oli ihan normaalia kiivetä puuhun kun itse oli lapsi, mutta on myös ihan normaalia että vanhemmat kieltävät omilta lapsiltaan puuhun kiipeämisen koska pelkäävät putoamista.

Asenne on tietysti tärkeä. Jos elättelee vääriä käsityksiä esim omista kyvyistään, voi altistaa itsensä turhille riskeille. Kannattaa muistaa vanha viisaus: "jos et uskalla mennä jonnekin ilman asetta, ei sinne kannata mennä aseen kanssakaan".

Tämän tulisi olla itsepuolustuksen treenaamisessa koko ajan mielessä; jopa keskiössä.

Cooperin värikoodisto - ja muut siitä tehdyt muunnokset - eivät pyri mallintamaan kohtaamista, vaan henkilön omaa mielentilaa ja tarkkaavaisuuden astetta. Rinnastaisin sen erilaisiin turvallisuusviranomaisten valmiusasteisiin.

Tämä on totta, ja pitää muistaa että jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä. Ja vaikka tietäisi 100% varmuudella selviävänsä tilanteesta voittajana (mitä ei tietenkään voi etukäteen tietää), niin silti on mahdollista että silti loukkaantuu itse, tai että asiassa tulee vielä jotain jälkipyykkiä. Niinpä tilanteita kannattaa pyrkiä välttämään. Taitava auton kuljettaja selviää ehjin nahoin sellaisista tilanteista joihin hyvä kuljettaja ei edes joudu.

Hyviä näkökulmia tuossa yllä esität. Kokolailla kompleksinen kokonaisuus tämä epäilemättä on. Turhan binääristä tekstiä tuli ulosannettua.

Pelkkä käsitteiden ymmärryksen riittävä homogeenisyys - yhteinen kieli (myös kulttuurinen) ja sopimus käytettyjen käsitteiden sisällön suhteen - kuten monessa muussakin asiassa, sekä toisaalta ristiriidat näissä, eivät rationaalista asioiden käsittelyä taida edistää. Ainakin aika ajoin jälkimmäisen näytellessä keskustelussa merkittävää osaa.

Pelkkä käsite "turvallisuudentunteesta", ts. siitä miten yksilö mieltää suhteensa ympäristöön ja tätä kautta myös reagoi siihen, ovat taatusti tässä klikkiprostituution sekä sosiaalisen median vyöryttämän kohdistuneen sisällöntuoton sekä muun suhteen tekijöitä, jotka eivät edistä tasapainoisen ja harkitun maailmankuvan sisäistämistä.

Elementit sille, että kertautumisluontoinen, itse itseään ruokkiva uhkakuvien potentiaali vie mennessään on mielestäni todellinen.

Suomi on turvallinen maa elää. Jossakin määrin voimme tämän asiantilan jatkumista jokainen edesauttaa. Vaikka resurssien lisäsuuntaaminen sisäisen turvallisuuden ylläpitoon tarkoitettujen viranomaisten suuntaan olisi jo nykyisellään suotavaa ei tuo ratkaisua tuo, mikäli järjestäytyneen yhteiskunnan peruselementtien toimivuus paskotaan.

 

[ak.tied]

Tässä mielenkiintoinen oikeus-case itsepuolustusta ajatellen. Tunkeutuja tulee asuntoon moottorisahalla oven läpi, puolustaja käyttää haulikkoa pysäyttääkseen hyökkääjän. Molemmille tuomiot.

Käräjäoikeus katsoi, ettei haulikkomiehen menettelyä vallinneissa olosuhteissa voitu hyväksyä. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos moottorisahamies olisi päässyt asuntoon ja lähestyisi saha kohotettuna ja käynnissä.

Tällöinkin laukaus olisi oikeuden mukaan suunnattava ensi sijassa kohti alaraajoja.

Hätävarjelun rajat ylittyivät ja haulikkomies tuomittiin hätävarjelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksestä.

Vihainen forssalainen sahasi moottorisahalla oveen aukon, asukas ampui haulikolla olkapäähän – hätävarjelua vai ei?

Tilanne äityi vakavaksi Forssan Linikkalankadun kerrostalossa kesäkuisena yönä 2020, kun siihen aikaan 45-vuotias mies yritti tunkeutua 44-vuotiaan asuntoon. 45-vuotiaalla oli moottorisaha ja vuotta nuoremmalla miehellä haulikko.

www.mtvuutiset.fi

 

[Jorde]

Tässä mielenkiintoinen oikeus-case itsepuolustusta ajatellen. Tunkeutuja tulee asuntoon moottorisahalla oven läpi, puolustaja käyttää haulikkoa pysäyttääkseen hyökkääjän. Molemmille tuomiot.

Vihainen forssalainen sahasi moottorisahalla oveen aukon, asukas ampui haulikolla olkapäähän – hätävarjelua vai ei?

Tilanne äityi vakavaksi Forssan Linikkalankadun kerrostalossa kesäkuisena yönä 2020, kun siihen aikaan 45-vuotias mies yritti tunkeutua 44-vuotiaan asuntoon. 45-vuotiaalla oli moottorisaha ja vuotta nuoremmalla miehellä haulikko.

www.mtvuutiset.fi

Olisi kannattunut jättää ensimmäinen laukaus ampumatta.

 

[min3mat]

Tästä olen muussa yhteydessä keskustellut ja painottanut että varotuslaukaukset on lähes poikkeuksetta tuoneet syytteet tuosta vaaran aiheuttamisesta, oli tilanne mikä tahansa. Esimerkkien tapaan niitä voi kimmota ja osua ties minne.

Ja jos katsotaan hätävarjelun pykälää ja taustapaperia/he-esitystä niin pykälän kova ydin on että voimankäytön pitää vastata sitä kohdistunutta uhkaa, eli lähtökohtaisesti kuolettavaa voimaa voi käyttää vasta siinä kohtaa kun oma hengenlähtö näyttää (erittäin) todennäköiseltä. Tuossa tapauksessa olisi siis pitänyt odottaa että henkilö pääsee samaan tilaan ja sen jälkeen vielä perääntyä tai vähintään pyrkiä perääntymään tilanteesta. Aika heikosti uskoisin myös johonkin argumenttiin aseenkäytöstä perustellen esimerkiksi teoreettista häiriötä ja sen poistoon vievää aikaa laskettuna moottorimiehen etenemisnopeutta vasten. Aseita käsitteleville henkilöille se voisi kuulostaa järkevältä, mutta oikeudessa sen painoarvo on tuollaisessa tapauksessa nollassa kun kaikki ennen ampumista tapahtunut ei isolla todennäköisyydellä vaikuta päätökseen että oliko ampumahetkellä todennäköistä että oma henki on välittömästi lähdössä.

Yhteenvetona siis jos tuohon tilanteeseen ikinä päätyy aseen kanssa niin oman oikeusturvan puolesta paras ratkaisu on jättää muu kuin verbaalinen varoittelu välistä ja tähdätä mahdollisimman tappavasti sekä ideaalisti vielä varmistaa että henki todellakin lähtee torjunnan aikana ettei vastapuolella ole jälkijunassa tulevan oikeuskäsittelyn aikana tekijä kertomassa kuinka oli jo tilasta perääntymässä ja pyytämässä anteeksi kunnes yhtäkkiä se hullu kodissaan alkoi ampumaan. Kummankin ollessa vielä elossa on kuolettavan voiman käyttö tuomittavaa ja sana sanaa vastaan tilanteessa tuomio todennäköisempi.

Jos kynnystä katsotaan korkeammalta oikeusasteelta niin esimerkiksi seuraava ennakkopäätös avaa hyvin sitä kynnystä mikä itsesuojelulle asetetaan.

KKO:2020:88

29. kohdasta eteenpäin kuvataan hyviä syitä miksi huomattavasti pienempi nainen ei saa puukottaa isompaa miestä joka on hakannut heidän yhteistä lasta hetki ennen puukotusta. Oikeuden näkökulmasta olisi voinut käyttää jotain (kohteelle) vaarattomampaa välinettä, olisi voinut lyödä vaarattomammalla tavalla ja pienemmällä iskumäärällä, tai ehkä vaan sillä uhkaamalla ja perääntymällä tilanteesta. Vain välitön uhka on arvioitavana, ei sitä ennakoivat teot.

 

[Pandahki]

Tuo värikaavio on USA;n olosuhteisiin tarkoitettu. Ei välttämättä toimi täällä 1:1;een. Ollaan kaksi aika erilaista yhteiskuntaa.

En usko että olisi maa-spesifinen, tuohan kuvaa että 95% ihmisistä on koko ajan valkoisella, eli eivät havainnoi ympäristöään juuri mitenkään. Henkivartijan roolissa pitäisi aina olla vähintään keltaisella, josta eskaloidaan sitten kun havaitaan todennäköinen uhka, ja eskaloidaan jälleen kun todennäköinen uhka muuttuu aktiiviseksi uhaksi.

Puolustusvoimat toimii ihan samalla logiikalla valmiuden osalta, jossa keltainen on nostettu valmius, oranssi on "harmaa vaihe" ja punainen on täysi sotatila. Suurimman osan ajasta organisaatio on valkoisella, ihan kuten se henkivartijakin pitkälti on kun ei ole vuorossa.

 

[YJT]

Joo, värikoodisto liittyy henkilön valppauden tasoon; siinä ei oteta millään tavalla kantaa esim uhan laatuun tai puolustautumisen keinovalikoimaan. Ei ole maa- tai kulttuurisidonnainen juttu.

 

[Torstoi]

En usko että olisi maa-spesifinen, tuohan kuvaa että 95% ihmisistä on koko ajan valkoisella, eli eivät havainnoi ympäristöään juuri mitenkään. Henkivartijan roolissa pitäisi aina olla vähintään keltaisella, josta eskaloidaan sitten kun havaitaan todennäköinen uhka, ja eskaloidaan jälleen kun todennäköinen uhka muuttuu aktiiviseksi uhaksi.

Puolustusvoimat toimii ihan samalla logiikalla valmiuden osalta, jossa keltainen on nostettu valmius, oranssi on "harmaa vaihe" ja punainen on täysi sotatila. Suurimman osan ajasta organisaatio on valkoisella, ihan kuten se henkivartijakin pitkälti on kun ei ole vuorossa.

Jos ymmärsin tuon värikoodiston oikein niin minun mielestäni puolustusvoimat ei oikein koskaan voi organisaationa olla "valkoisella".

 

[YJT]

Värikoodisto on alun perin Yhdysvaltain merijalkaväen käyttämästä systeemistä muokattu. Eli sielläkin oli kyllä valkoinen (tai sitä vastaava väri), mutta koodisto muistaakseni tarkoittikin yksittäisen taistelijan valppautta, eikä yksikön tai yhtymän valmiutta.

 

[Fisu]

Tästä olen muussa yhteydessä keskustellut ja painottanut että varotuslaukaukset on lähes poikkeuksetta tuoneet syytteet tuosta vaaran aiheuttamisesta, oli tilanne mikä tahansa. Esimerkkien tapaan niitä voi kimmota ja osua ties minne.

Ja jos katsotaan hätävarjelun pykälää ja taustapaperia/he-esitystä niin pykälän kova ydin on että voimankäytön pitää vastata sitä kohdistunutta uhkaa, eli lähtökohtaisesti kuolettavaa voimaa voi käyttää vasta siinä kohtaa kun oma hengenlähtö näyttää (erittäin) todennäköiseltä. Tuossa tapauksessa olisi siis pitänyt odottaa että henkilö pääsee samaan tilaan ja sen jälkeen vielä perääntyä tai vähintään pyrkiä perääntymään tilanteesta. Aika heikosti uskoisin myös johonkin argumenttiin aseenkäytöstä perustellen esimerkiksi teoreettista häiriötä ja sen poistoon vievää aikaa laskettuna moottorimiehen etenemisnopeutta vasten. Aseita käsitteleville henkilöille se voisi kuulostaa järkevältä, mutta oikeudessa sen painoarvo on tuollaisessa tapauksessa nollassa kun kaikki ennen ampumista tapahtunut ei isolla todennäköisyydellä vaikuta päätökseen että oliko ampumahetkellä todennäköistä että oma henki on välittömästi lähdössä.

Yhteenvetona siis jos tuohon tilanteeseen ikinä päätyy aseen kanssa niin oman oikeusturvan puolesta paras ratkaisu on jättää muu kuin verbaalinen varoittelu välistä ja tähdätä mahdollisimman tappavasti sekä ideaalisti vielä varmistaa että henki todellakin lähtee torjunnan aikana ettei vastapuolella ole jälkijunassa tulevan oikeuskäsittelyn aikana tekijä kertomassa kuinka oli jo tilasta perääntymässä ja pyytämässä anteeksi kunnes yhtäkkiä se hullu kodissaan alkoi ampumaan. Kummankin ollessa vielä elossa on kuolettavan voiman käyttö tuomittavaa ja sana sanaa vastaan tilanteessa tuomio todennäköisempi.

Jos kynnystä katsotaan korkeammalta oikeusasteelta niin esimerkiksi seuraava ennakkopäätös avaa hyvin sitä kynnystä mikä itsesuojelulle asetetaan.

KKO:2020:88

29. kohdasta eteenpäin kuvataan hyviä syitä miksi huomattavasti pienempi nainen ei saa puukottaa isompaa miestä joka on hakannut heidän yhteistä lasta hetki ennen puukotusta. Oikeuden näkökulmasta olisi voinut käyttää jotain (kohteelle) vaarattomampaa välinettä, olisi voinut lyödä vaarattomammalla tavalla ja pienemmällä iskumäärällä, tai ehkä vaan sillä uhkaamalla ja perääntymällä tilanteesta. Vain välitön uhka on arvioitavana, ei sitä ennakoivat teot.

Tässäkin on todella se, että ei voi edes uhkaa vastaan kovin helposti räiskiä useampia laukauksia, kun taas tekee väärin. Tämä siitä huolimatta, ettei ysimillnenkään riitä miestä pysäyttämään, jos tämä ihan oikeasti sekopäisenä tahtoo kimppuun. Pitäisi ampua kerran ja ihmetellä, notta kävikö jotain ja sitten jälleen tehdä tilannearvio alusta, jos ei voi vedota siihen, että ukko oli jo lyömässä puukolla. Ehkä siinä voisi sitten valistunut ihminen osoittaa näyttönä 100 videota ja tutkimusta, miten tehokkaasti tai tehottomasti ysimillinen pysäyttää kimppuun haluavan. Haulikolla sitten eri asia, taitaisi päällekäyjä haukkoa henkeä maassa, vaikka lasauttaisi pelkällä kiekkolatauksella keskimassaan. Arvaisin, ettei päähänkään ole kosher ampua, koska sehän osoittaisi harkittua tarkoituksellisuutta, sillä kyllähän nyt kaikki tietävät, ettei henkeä uhkaavassa tilanteessa lähdetä päähän ampumaan, vaan tietysti keskimassaan helpomman osumisen vuoksi. Ei ole siis voinut olla äkkiarvaamaton tilanne!

 

[Jorde]

Tässäkin on todella se, että ei voi edes uhkaa vastaan kovin helposti räiskiä useampia laukauksia, kun taas tekee väärin. Tämä siitä huolimatta, ettei ysimillnenkään riitä miestä pysäyttämään, jos tämä ihan oikeasti sekopäisenä tahtoo kimppuun. Pitäisi ampua kerran ja ihmetellä, notta kävikö jotain ja sitten jälleen tehdä tilannearvio alusta, jos ei voi vedota siihen, että ukko oli jo lyömässä puukolla. Ehkä siinä voisi sitten valistunut ihminen osoittaa näyttönä 100 videota ja tutkimusta, miten tehokkaasti tai tehottomasti ysimillinen pysäyttää kimppuun haluavan. Haulikolla sitten eri asia, taitaisi päällekäyjä haukkoa henkeä maassa, vaikka lasauttaisi pelkällä kiekkolatauksella keskimassaan. Arvaisin, ettei päähänkään ole kosher ampua, koska sehän osoittaisi harkittua tarkoituksellisuutta, sillä kyllähän nyt kaikki tietävät, ettei henkeä uhkaavassa tilanteessa lähdetä päähän ampumaan, vaan tietysti keskimassaan helpomman osumisen vuoksi. Ei ole siis voinut olla äkkiarvaamaton tilanne!

Btw: kuka niitä laukauksia kerkiää laskemaan stressin alla? Ja pitäsköhän tuota defensiivistä pistooli treeniä muuttaa siten ettein automaattisesti aina ammu mozambiqueta...

 

[YJT]

Ehdottomasti pitää muuttaa siten, että ei ammu aina samaa määrää ja/tai samaa "kuviota". Osumaan reagoivat taulut ovat siinäkin mielessä hyviä, että pakottavat seuraamaan osumien vaikutusta ja toimimaan sen mukaisesti. Jos ei voi käyttää reagoiva tauluja, niin ainakin pitäisi vaihdella sitä, montako laukausta ampuu.

Laukauksia ei luultavasti pysty laskemaan, ja sen takia on hyvä harjoitella tekemään taktista lippaanvaihtoa. Jos ei jokaisen noston jälkeen, niin ainakin siten että asetta ei lähtökohtaisesti ammuta tyhjäksi, ellei sitten haluta nimenomaan treenata esim hätälippaanvaihtoa.