Teräskypärä Suomen Puolustusvoimissa sanoo, että Wärtsilän pipoja valmistettiin 20 vuotta putkeen. Luulisi että niitä löytyy tarpeeksi.
Roudasmaan kirjassa puhutaan jopa enemmän tuon kypärämallin sisuksista kuin itse kuoresta, mutta siitä ei selviä vaihdettiinko alkuperäiset suomalaisen Friittalan tekemät sisukset vuosien mittaan saksalaisiin sisuksiin ja jos vaihdettiin, niin niitä ei ilmeisesti eroteltu kirjanpidossa mitenkään.
Jos niitä ei vaihdettu, niin on täysin mahdollista, että noita kypäriä olisi valmistunut jopa yli 200 000 kappaletta, sillä valmistushan loppui tosiaan vasta 1980-luvun puolivälissä. Näitä on joka tapauksessa myyty pois tuntematon määrä.
Kenttäarmeijaa alettiin supistaja rajusti vasta kylmän sodan päätyttyä ja vasta silloinhan luovuttiin lopullisesti vanhemmista Jatkosodan jälkeen käyttöön jääneistä kypärämalleista. 2000-luvulle tultaessa joukoille varattuja teräskypärämalleja lienee ollut enää M55 ja M60/M62.
Ennen sotien jälkeisiä rauhan ajan kypärähankintoja Puolustusvoimilla oli 71 000 kypärää, joista 65k saksalaisia ja unkarilaisia sekä 6000 suomalaista ja ruotsalaista.
Vuonna 1955 tilattiin Saksasta 50 000 kpl M55 kypäriä eikä Roudasmaa mainitse muita tuon kypärämallin tilauksia vaan seuraavaksi alkaa M60 tai M62 kypärän aika ennen komposiittikypäriin siirtymistä.
Toivotaan, että teräskypäriä sentään on tarpeeksi, vaikka tuo viimeinen malli lienee ainoa nykyisiin varausmateriaaliin kuuluva teräskypärä ja sen hankintaa edeltäneet lukuisat muut teräskypärämallit ovatkin kaiketi poistuneet. Yleisin jaettava kypärä se on silti kaikesta päätellen.
Vielä 1990-luvulla tilanne on kuitenkin liki varmuudella ollut se, että puolelle suunnitellusta SA-vahvuudesta ei ollut peltipaitaa kummempaa suojavarustetta, mutta kun tarpeeksi supistettiin joukkojen määrää niin ehkä siinä sitten lopulta päästiin tilanteeseen, että rynnäkkökivääreitä ja teräskypäriä sentään on riittävästi.
viranomainen.fi
