Varustus Kaukopartiohiihtoon

Voisin antaa vinkkiä myös 300 km yritykseen ja siihen verrattuna 75 km on aika paljon helpompi.
Järjestäjältä saa lainaan sukset ja talvikumisaappaat, ja joka kerta olen hiihtänyt vastaavilla. Hyvät niillä on hiihtää, jos osaa hiihtää ja hiukan totuttelee. Omat sauvat mukaan, yleensä pohjat ovat aika kovat. Järjestäjien voitelu on ihan hyvä yleensä.
Alussa kannattaa jarrutella, ei kannata vetää pahempaan hengästymiseen asti. Energiaa ja nestettä usein niin kone toimii. Pakkaseen kannattaa varautua siten että pullot voivat jäätyä (pullot reppuun selkää vasten tai kaulaan takin alle).
Olosuhteet voivat olla mitä vaan. Viime vuonna pikkutiet olivat vaarallista jäätikköä.
Reppuun varalle lisävaatetta ja käsineitä, otsalampun ei tarvitse olla tehokas. Varusteet kyllä kestävät kun varoo pahimmissa paikoissa.
Reittiä ei ole mitenkään merkitty ja kartassa on iso mittakaava. Osa reiteistä toistuu ja ne ovat uusia lähinnä ensikertalaiselle. Pientä suunnistusta voi olla tiedossa.
 
Viimeksi muokattu:
En ole koskaan hiihtänyt 300 kilometriä kahdessa vuorokaudessa ja kyllä se tässä elämässä jää myös hiihtämättä. Siinähän tulee 150 km per vuorokausi. Jos avataan vähän:

Valoisaa aikaa on näppäset 9 tuntia tuossa kohtaa per vrk. Eli suurella todennäköisyydellä osa matkasta taittuu huonossa valossa tai pimeässä, joka kokemukseni mukaan lisää rasitustekijää. Ja pimeän kohtaaminen väsyneenä kumuloi vaikutusta. Hiihdettävä alusta ja maasto ovat pimeällä ratkaisevia.

Ravintoa on otettava tasaisesti ja palautumisaika on kyettävä hyödyntämään aika hyvin.

Lämpötila, tuuli, sade saisivat olla osimoillaan aika hyvin järjestettyjä sieltä taivaalta käsin. Lumipyry pystyy sotkemaan hyvän etenemissuunnitelman. Kova pakkanen kuluttaa eri tavalla kuin leuto sää. Vesi- tai räntäsade melkein pahin skenaario.

On tuo kyllä aika kova veto, pitää sanoa. Hattua nostan jokaiselle tuon läpi hiihtäneelle. Toinen päivä voi olla melkoista tuskaakin.
 
En ole vielä itse hiihtänyt 300 km mutta useamman kerran yrittänyt ja samalla systeemillä se on tehty. Huonoissa olosuhteissa se on erittäin vaikea, ja normioloissa on koko ajan hiukan kiire vaikka aika on noin pitkä. Toisaalta ei saa sortua liikaan vauhtiin. Energian ja nesteen pitää upota, kannattaa testata eväitä jos mahdollista. Ilman energiaa matkanteko hyytyy.
Perusohjeet ovat ihan hyvät:
 
Pari kertaa olen mennyt, pikkupakkaskelillä. Intin sukset eräsitein. Vaatetus: hiihtokalsarit, väliasu, lumipuku, pipo ja riittävän lämpimät hanskat. Jalkineena rasvattu M91 maihari. En halunnut kumisaapasta koska arvelutti hikoilu ja paino. Maiharissa tekninen sukka (Craft tai Rukka) ja villasukka. Reilun 12 tunnin tarpomisen jälkeen maihari oli märkä, villasukka oli kostea, alussukka ja jalka kuivat. Ei valittamista. Ei mitään camelbäkkiä vaan reppu, termoksissa lämmintä mehua ja suklaapatukoita, saattoi olla joku hedelmäkin. Tankkausasemilla söin kerran lämpimän ruuan ja join parit kahvit. Kartat surkeat, eksyttiin ja mentiin ylimääräistä. Mutta se kuulunee pelin henkeen ja hauskaa oli. Muita suunnistusvehkeitä ei ollut. Kyllästyin, koska reitit menevät liikaa tekoladuilla ja tienreunoissa. Umpimetsää/moottorikelkkauraa olisi pitänyt olla enemmän.
 
Käykääpä hiihtämässä, ilmoittautuminen 15.2. asti. Tänä vuonna ei tarvitse eräsuksia vaikka valmiuden kannalta toki parempi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top