Vedettävä kenttätykistön taistelukestävyys

karponaattori

Alikersantti
Vedettävä kalusto muodostaa tykistön selkärangan nyt ja varmasti vielä pitkälle tulevaisuuten, joten herättelisin hieman keskustelua vedettävän kaluston selviytymisestä modernilla taistelukentällä.

Tykistön suurimmiksi uhiksi mielletään tykistötutkien johtama vastatykistötoiminta sekä ilmaiskut. Kauhukuvissa tykistötutka laskee sekunnin murto-osassa tykin sijainnin paremmin kuin oma mittaryhmä ja murkulaa alkaa tulla tonttiin ennen kuin oman iskun viimeisiä kranaatteja on edes ammuttu. Silti esimerkiksi Ukrainassa vedettävä tykistö näyttelee pääosaa molemmin puolin vaikka tutkia on käytössä ilmeisesti molemmilla osapuolilla.

Ainakin omien kokemusten mukaan 122 h 63 saadaan ammunnan jälkeen parissa minuutissa auton perään. Oletuksena, että lähtö on suunniteltu ja valmisteltu. Eli jos iskun ensimmäinen kranaatti saataisiin tutkattua, niin vastapuolella olisi noin 3-4 minuuttia (1min iskun kesto, 2min kytkemiskuntoon ja +siirtymä) aikaa saada oma vaikutuksensa alueelle.

Tämä saattaa varmasti onnistuakin jos vastatykistötutka on päällä/miehitetty ja suunnattuna oikein. Suorittavalle portaalle pitäisi olla suora yhteys, jotta tulikomento saataisiin mahdollisimman nopeasti läpi ja arvot tykeille. Tykeillä taas pitäisi olla miehitys ja valmius avata tuli nopeasti.

Seuraava jossittelu kohdistuu vastatoimien vaikutukseen. Vastatykistötutkan tarkkuus riippuu oleellisesti mittausetäisyydestä ja mittaustavasta. Tykistö taas ampuu koordinaattimaaliin ilman tulenjohtoa ja sillä tarkkuudella mitä se niissä olosuhteissa ja sillä kalustolla on. Omat tykit on taas voitu hajasijoittaa nykyisilläkin viestikamoilla 50 metrin päähän toisistaan. Jos parikaapelia riittää niin pidemmällekin.

Eli kysymys kuuluu, voiko vedettävällä tykistöllä sittenkin olla paikkansa ainakin lähitulevaisuuden taistelukentillä? Ilma-asetta vastaan lienee melkoisen se ja sama onko telat alla vaiko ei.
 
Eli kysymys kuuluu, voiko vedettävällä tykistöllä sittenkin olla paikkansa ainakin lähitulevaisuuden taistelukentillä? Ilma-asetta vastaan lienee melkoisen se ja sama onko telat alla vaiko ei.

Tästä on aika paljon asiaa ollut aikaisemmin, tosin se kaikki löytyy useammasta ketjusta, joten referoisinko omaa näkemystäni tähän vastaukseksi:

Kyllä! Vedettävällä tykistöllä on jatkossakin paikkansa, etenkin kun meillä ei ole varaa uusia kalustoa itseliikkuvalla. Kaluston uusiminen vedettävällä ylijäämä kalustolla saattaisi olla mahdollista, mutta tässä vaihdettaisiin 122H:n kätevyys pidempään kantamaan ja isompaan kranaattiin.

Mutta mitä taas tulee vedettävän tykistön taistelunkestävyyteen, niin enemmän hyötyä olisi mennä nykysuunnitelmien mukaan ja lisätä joka tykkiin paikannuslaitteet yms. jotta jokainen ase voidaan hajauttaa, jolloin vastatykistö voisi osua vain yhteen tykkiin. Lisäksi erillaisia linnoittautumis menetelmiä voidaan kehittää.
 
Mites paha juttu se on, jos naapurin kranaatti tulee kohti? Tykki kai säilyy aika hyvin ehjänä? Ammukset on kuopassa? Miehille on kuopat minne hypätä? Vai onko kaikki finito?
 
Mites paha juttu se on, jos naapurin kranaatti tulee kohti? Tykki kai säilyy aika hyvin ehjänä? Ammukset on kuopassa? Miehille on kuopat minne hypätä? Vai onko kaikki finito?

Jos jäädään paikalleen niin peli on pelattu.

Kyllä se vedettävä kalusto on käyttökelpoista jos asemasta lähdetään <4 min. Toki jos vastapuoli jyvittää kalustoa/joukkoja vastatykistötehtävään tietylle pienelle alueelle tarkoituksenaan tietyn tykistöyksikön tuhoaminen niin silloin voi käydä huonosti. Siis vastaavanlaista toimintaa jota Afganistanissa harjoitetaan tukikohtien suojaamiseksi. Parhaimmillaan varmaan puhutaan n. 3 min ajasta havainnosta-vaikutukseen. Tällaisia resursseja tavanomaisessa sodankäynnissä ei kellään varmaankaan ole. Mikä on Venäjän vastatykistö tai tykistön johtamisjärjestelmän taso?
 
Millä vihollinen sitten tykistöä ampuisi?
Perus sirpalekranaatilla, vai siroitteilla, vai kentien termobaarisilla kärjillä?

Siroitteet voivat olla paha uhka henkilöstölle ilman katettuja poteroita. Perus sirpalekranaatti on taas se meidän puolelta paras vaihtoehto jolta tavallinen potero antaa kohtuullisen suojan. Termobaarinen taistelukärki on taas paha, sitä vastaan on vaikea linnoittaa. Toinen kysymys onkin onko vihollisella sellaisia termobaarisia asejärjestelimiä joiden kantomatka riittää vastatykistötoimintaan.
 
Jos jäädään paikalleen niin peli on pelattu.

Kyllä se vedettävä kalusto on käyttökelpoista jos asemasta lähdetään <4 min. Toki jos vastapuoli jyvittää kalustoa/joukkoja vastatykistötehtävään tietylle pienelle alueelle tarkoituksenaan tietyn tykistöyksikön tuhoaminen niin silloin voi käydä huonosti. Siis vastaavanlaista toimintaa jota Afganistanissa harjoitetaan tukikohtien suojaamiseksi. Parhaimmillaan varmaan puhutaan n. 3 min ajasta havainnosta-vaikutukseen. Tällaisia resursseja tavanomaisessa sodankäynnissä ei kellään varmaankaan ole. Mikä on Venäjän vastatykistö tai tykistön johtamisjärjestelmän taso?

Jenkit väittivät ampuneensa Saddamin joukkoja niin nopeaan, että heidän vastalaukaukset lähti ennen kuin vihollisen ensimmäiset kranaatit osuivat. Mutta oletettavasti tuo oli hyvin koulutetun joukon aikaansaannosta. Samalla pitää sanoa, että jenkit eivät olleet tyytyväisiä vastatykistön aikaansaannoksiin. En tiedä miksi, olisiko että tutkat eivät anna tietoa tarpeeksi tarkasti.
 
Jenkit väittivät ampuneensa Saddamin joukkoja niin nopeaan, että heidän vastalaukaukset lähti ennen kuin vihollisen ensimmäiset kranaatit osuivat. Mutta oletettavasti tuo oli hyvin koulutetun joukon aikaansaannosta. Samalla pitää sanoa, että jenkit eivät olleet tyytyväisiä vastatykistön aikaansaannoksiin. En tiedä miksi, olisiko että tutkat eivät anna tietoa tarpeeksi tarkasti.

Melko epätodennäköistä. Tuo tarkoittaisi 30-45 sek reaktioaikaa. Jo pelkkä tykin suuntaaminen vie melkein tuon. Mutta kuten kirjoitin jos koko systeemin (sensorit, johto, viesti ja aseet) tarkoitus on vastatykistötoiminta ja ollaan täydessä valmiudessa niin vaikutusta saadaan nopeasti.
 
Melko epätodennäköistä. Tuo tarkoittaisi 30-45 sek reaktioaikaa. Jo pelkkä tykin suuntaaminen vie melkein tuon. Mutta kuten kirjoitin jos koko systeemin (sensorit, johto, viesti ja aseet) tarkoitus on vastatykistötoiminta ja ollaan täydessä valmiudessa niin vaikutusta saadaan nopeasti.

Huomaa, että tykistö oli luultavasti M109 -variantti, eikä mikään käsin veivattu ase. Lisäksi kyseessä on jenkit, joten tutka ja tykistö on ollut varmana verkotettuna yhteen.
 
Huomaa, että tykistö oli luultavasti M109 -variantti, eikä mikään käsin veivattu ase. Lisäksi kyseessä on jenkit, joten tutka ja tykistö on ollut varmana verkotettuna yhteen.

Ei tuo muuta sitä tilannetta miksikään. Kyllä se M109 pitää suunnata ihan samaan tapaan.
 
Pitää myös muistaa, että Saddamin armeija ei harrastanut kaluston hajauttamista vaan oletan tykkien olleen Neuvostoliiton malliin melko nätissä rivissä pienemmän hajonnan saamiseksi.

Mitä tulee meidän oman kaluston hajauttamiseen, niin paikantimet ovat ehkä vähän turhaa luksusta. Meikäläisten tykit pitää kuitenkin viuhkata eli asemat on kuitenkin pakko tiedustella/valmistella. Samalla vaivalla menee se paikantaminen ihan perinteisen käsisuuntakehän, mittavaijerin ja kartan kanssa. Ei ehkä kuuminta teknologiaa, mutta mahdoton häiritä, edullinen ja riittävän tarkka. Liikkuvalle kalustolle paikannus olisi hyvä lisä.

Jos jokaiselle tykille saa radion, niin sitten vain viitsiminen rajoittaa hajauttamista.
 
Pitää myös muistaa, että Saddamin armeija ei harrastanut kaluston hajauttamista vaan oletan tykkien olleen Neuvostoliiton malliin melko nätissä rivissä pienemmän hajonnan saamiseksi.

Mitä tulee meidän oman kaluston hajauttamiseen, niin paikantimet ovat ehkä vähän turhaa luksusta. Meikäläisten tykit pitää kuitenkin viuhkata eli asemat on kuitenkin pakko tiedustella/valmistella. Samalla vaivalla menee se paikantaminen ihan perinteisen käsisuuntakehän, mittavaijerin ja kartan kanssa. Ei ehkä kuuminta teknologiaa, mutta mahdoton häiritä, edullinen ja riittävän tarkka. Liikkuvalle kalustolle paikannus olisi hyvä lisä.

Jos jokaiselle tykille saa radion, niin sitten vain viitsiminen rajoittaa hajauttamista.

En tiedä miten tuo viuhkaaminen tai muu suuntaaminen toteutetaan nykyisessä hajautetussa toiminnassa. Jos tykeissä olisi tykkikohtainen suunnanmääritys (kuten K98) niin suuntaaminen ei vaatisi erityisiä toimenpiteitä. Tuliasemien paikannus ei ole ongelma vaikka se toteutettaisiin TIEDR toimesta.
 
Pitää myös muistaa, että Saddamin armeija ei harrastanut kaluston hajauttamista vaan oletan tykkien olleen Neuvostoliiton malliin melko nätissä rivissä pienemmän hajonnan saamiseksi.

Mitä tulee meidän oman kaluston hajauttamiseen, niin paikantimet ovat ehkä vähän turhaa luksusta. Meikäläisten tykit pitää kuitenkin viuhkata eli asemat on kuitenkin pakko tiedustella/valmistella. Samalla vaivalla menee se paikantaminen ihan perinteisen käsisuuntakehän, mittavaijerin ja kartan kanssa. Ei ehkä kuuminta teknologiaa, mutta mahdoton häiritä, edullinen ja riittävän tarkka. Liikkuvalle kalustolle paikannus olisi hyvä lisä.

Jos jokaiselle tykille saa radion, niin sitten vain viitsiminen rajoittaa hajauttamista.

Tst-tapa 2015:een kuuluu putkikohtainen tuliasemapääte ja sen mahdollistama hajautus
 
Näinhän ei ole varmastikaan ajateltu, mutta minäpä ajattelin, miten systeemiämme voisi kehittää:
1) Jätetään tykit ja yksi annos ammuksia linnoitettuihin asemiin.
2) Vedetään miehet+tuliasemapäätteet pois tuli-iskumme jälkeen.
3) Miehet+tuliasemapäätteet viedään nopeasti toisille tykeille, jotka ovat toisaalla asemissa ammuksineen. (Jos tykkimiehiä piisaa yllinkyllin, niin sitten viedään miehet ja tuliasemapäätteet vain suoja-asemaan ja siirry kohtaan 5.)
4) Sama miehistö pystyy tulittamaan toisen tuli-iskun nopeasti ja kaikissa tilanteissa. Tai kolmannen, jos on kolmannet tykit jossain.
5) Jos vastatykistö/helikopteri/ilmaiskua ei tule tai kun se on tullut, miehet voivat palata tykille nro1 ja viedä mukanaan uuden ammussatsin.
6) Muut porukka vie valmiiksi uudet ammussatsin tykille nro2 (ja nro3 jos semmoinenkin on sille porukalle).
= Vain tykit ovat vahvasti linnoitetuissa asemissa, joten kestävät ryöpytystä. Miehet ja tuliasemapäätteet ja ammukset ovat suojassa käytännössä aina.
 
Minkälaiset vastatykistön vastatykistö mahdollisuudet meillä muuten on? Miten hyvin voimme häiritä vihollisen paikannustutkia? Miksei ole hankittu esimerkiksi häirintä-ammuksia (tutkien taajuudethan tiedetään jo kyllä varmasti!) tykeille, jolloin ne ampuisivat AINA ensiksi yhden häirintäammuksen? Häirintä alkaisi heti kun ammus ammutaan ja ammus jäisi laskuvarjon varaan killumaan ilmaan maalialueen yläpuolelle syöttämään häirintäsignaalia. Vastaavasti tykkipattereihin voisi lisäksi hankkia liikuteltavia ELSO-laitteistoja, jotka sijoitettaisiin tykkipatteristojen "eteen" ja joiden häirintä kytkettäisiin päälle juuri ennen tykistö-iskuamme ja iskun jälkeen nämä ELSO-laitteistot siirrettäisiin äkkiä helvettiin sieltä (jottei niitä ehditä paikantaa ja tuhota)?

Luulisi, että tuolla saisi vihollisen lentoratatutkat häirittyä käyttökelvottomiksi aika helposti. Eivät ne mitään kovin huipputekniikkaa kuitenkaan ole ja tuo häirintähän tapahtuisi suurella teholla meidän tykkien lähellä ja ilmassa, joten matka/etäisyys/tehonhävikki toimisi aika hyvin meidän eduksemme lähetys/häirintätehojen suhteen. Jos kolme tykkiä kohden olisi yksi häirintälaite liikkuvalla alustalla, niin se maksaisi varmasti itsensä takaisin säästyineinä tykkeinä. Ei yksi tuollainen häirintälaite voi maltaita maksaa, koska, kuten sanoin, eivät nuo vastatykistötutkatkaan mitään higtechiä ole ainakaan ryssillä.
 
Jenkit väittivät ampuneensa Saddamin joukkoja niin nopeaan, että heidän vastalaukaukset lähti ennen kuin vihollisen ensimmäiset kranaatit osuivat. Mutta oletettavasti tuo oli hyvin koulutetun joukon aikaansaannosta. Samalla pitää sanoa, että jenkit eivät olleet tyytyväisiä vastatykistön aikaansaannoksiin. En tiedä miksi, olisiko että tutkat eivät anna tietoa tarpeeksi tarkasti.
taisi olla mlrs joka ampui takaisin ennenkuin irakin kuulat oli perillä.M109 ei siihen oikein pystynyt kantama vain 23 500m (a2 malli).venäläiset tykit kuitenkin noin 30km.
 
taisi olla mlrs joka ampui takaisin ennenkuin irakin kuulat oli perillä.M109 ei siihen oikein pystynyt kantama vain 23 500m (a2 malli).venäläiset tykit kuitenkin noin 30km.

Kantamat on molemmissa suunnilleen sama. Kumpikin saavuttaa maksimi kantaman erikoisammuksilla. Niin, ja kun nyt mainitsit tuon mallin, niin tuo ei ole ollut käytössä enää pitkään ja olikohan A3 malli jossa tuli 39 kaliberimitan putki, jolla siis ylletään standardiammuksella suunnilleen noille kantamille mitä mainitset ja 30 kilsaan RAP ammuksella. Irakissa oli käytössä varmaankin A6 malli.
 
Minkälaiset vastatykistön vastatykistö mahdollisuudet meillä muuten on? Miten hyvin voimme häiritä vihollisen paikannustutkia? Miksei ole hankittu esimerkiksi häirintä-ammuksia (tutkien taajuudethan tiedetään jo kyllä varmasti!) tykeille, jolloin ne ampuisivat AINA ensiksi yhden häirintäammuksen? Häirintä alkaisi heti kun ammus ammutaan ja ammus jäisi laskuvarjon varaan killumaan ilmaan maalialueen yläpuolelle syöttämään häirintäsignaalia. Vastaavasti tykkipattereihin voisi lisäksi hankkia liikuteltavia ELSO-laitteistoja, jotka sijoitettaisiin tykkipatteristojen "eteen" ja joiden häirintä kytkettäisiin päälle juuri ennen tykistö-iskuamme ja iskun jälkeen nämä ELSO-laitteistot siirrettäisiin äkkiä helvettiin sieltä (jottei niitä ehditä paikantaa ja tuhota)?

Luulisi, että tuolla saisi vihollisen lentoratatutkat häirittyä käyttökelvottomiksi aika helposti. Eivät ne mitään kovin huipputekniikkaa kuitenkaan ole ja tuo häirintähän tapahtuisi suurella teholla meidän tykkien lähellä ja ilmassa, joten matka/etäisyys/tehonhävikki toimisi aika hyvin meidän eduksemme lähetys/häirintätehojen suhteen. Jos kolme tykkiä kohden olisi yksi häirintälaite liikkuvalla alustalla, niin se maksaisi varmasti itsensä takaisin säästyineinä tykkeinä. Ei yksi tuollainen häirintälaite voi maltaita maksaa, koska, kuten sanoin, eivät nuo vastatykistötutkatkaan mitään higtechiä ole ainakaan ryssillä.

Mietin vain, että itse koettaisin paikantaa ne tutkat ja sitten ampua ne tykistöllä hajalle. Ainakin tuo hillitsisi sen tutkan käyttöä.

Tuollainen vehje muuten:
 
Kantamat on molemmissa suunnilleen sama. Kumpikin saavuttaa maksimi kantaman erikoisammuksilla. Niin, ja kun nyt mainitsit tuon mallin, niin tuo ei ole ollut käytössä enää pitkään ja olikohan A3 malli jossa tuli 39 kaliberimitan putki, jolla siis ylletään standardiammuksella suunnilleen noille kantamille mitä mainitset ja 30 kilsaan RAP ammuksella. Irakissa oli käytössä varmaankin A6 malli.
siis 1991 sodasta oli puhe.silloin kai oli a2 ja a3 kolme mallit käytössä.kyllä silloin jenkeillä oli pulmia venäläisten tykkien kanssa.m-46 esim.38km jos rap ammuksista puhutaan
 
siis 1991 sodasta oli puhe.silloin kai oli a2 ja a3 kolme mallit käytössä.kyllä silloin jenkeillä oli pulmia venäläisten tykkien kanssa.m-46 esim.38km jos rap ammuksista puhutaan

A6 malli tuli käyttöön -94. A5 mallissa oli sama ase joten veikkaisin sen olleen yleisin malli Irakissa. Enkä oikein näe mikä pointti tuossa kantamassa on. Jos maali ei ole kantamalla, niin sitä ei vaan ammuta.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top