s.306
16.4 Arvio erikoisjoukkojen tehtävistä
Janne Jaakkola viittasi jo mainitussa artikkelissaan vuonna 1995 ilmestyneeseen eversti V. V. Kadetovin kirjoitukseen Vojennaja Mysl -lehdessä32. Kadetov arvioi erikoisjoukkojen
käyttöperiaatteita tulevaisuudessa. Kyse oli mielipidekirjoituksesta, mutta tässä yhteydessä, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, on hyvä pohtia hieman esitettyjen arvioiden toteutumista. Kadetov luokitteli erikoisoperaatiot kymmeneen eri kategoriaan:
1. vihollisen selustassa suoritettavat tiedusteluoperaatiot, mukaan luettuna avainhenkilöiden ja -materiaalin kaappaamiset
2. vihollisen selustassa suoritettavat tuhoamisoperaatiot, jotka kohdistuvat esimerkiksi avainjärjestelmiin
3. muiden puolustushaarojen, useimmiten ilmavoimien ja ilmapuolustusjoukkojen, taistelua tukevat operaatiot
4. psykologiset operaatiot, joilla pyritään vaikuttamaan vihollis- tai kohdemaan kotirintamaan
5. valtion sisäisen turvallisuuden operaatiot, joiden päämääränä on järjestyksen säilyttäminen tai palauttaminen ja poliittisesti kumouksellisen toiminnan estäminen, esimerkiksi Tšetšenian ja Dagestanin tapahtumat kuuluvat tähän kategoriaan
6. ulkomailla olevien Venäjän kansalaisten ja yritysten suojelu, jolla varmistetaan oikeuksien toteutuminen
7. etsintä- ja pelastusoperaatiot, joiden tavoitteena on kriisiin liittyvien vankien, kadonneiden tai muista syistä mahdolliseen selustaan jääneiden pelastaminen
8. ulkomaisten epätavanomaisten joukkojen tukeminen, joka käytännössä tarkoittaasellaisten poliittisten aseellisten ryhmien toiminnan tukemista, joista on Venäjän alueeseen liittyvien intressien suhteen hyötyä
9. avustavat erikoisoperaatiot, joilla tarkoitetaan esimerkiksi humanitaarisen avun perille saamisen turvaamista luonnonkatastrofialueilla
10. presidentin tai puolustusministerin erikseen käskemät operaatiot, esimerkiksi kaapatun laivan takaisinvaltaaminen, joskaan tällaista operaatiota ei todennäköisesti käskettäisi asevoimien erikoisjoukoille.
-------------------------------------------------------------------
Professori Mark Galleottin mukaan erikoisjoukkojen käyttö sekä Krimillä että Itä-Ukrainassa antaa joitakin selviä viitteitä erikoisjoukkojen muuttuneesta roolista tulevaisuuden
asymmetrisissä tai ei-lineaarisissa konflikteissa.
Rooli voidaan Galleottin mukaan määrittää nelitahoiseksi, joista kolme ensimmäistä edustavat suhteellisen perinteisiä erikoisjoukkojen käyttöperiaatteita ja neljäs on, jopa maailman mittakaavassa, poikkeuksellinen:
1. perinteinen
syvälle vihollisalueelle ulotettava tiedustelu,
(*Mutta ei meille 
) joka ei kuitenkaan enää keskity pelkästään taktisten ydinaseiden laukaisualustojen etsimiseen ja tuhoamiseen
2. operaatioiden keihäänkärkenä toimiminen ja operaatioalueen valmistelu tavanomaisten joukkojen käyttöön silloin, kun onnistuminen riippuu nopeudesta, salaamisesta ja yllätyksestä, esimerkiksi Krimin valtaamisen tueksi täyteenvalmiuteen nostetut merijalkaväkipataljoona, tykistöprikaati ja mekanisoitu prikaati, joilla olisi voitu tukea Krimin operaatioita tarvittaessa
3.
vastasissitoiminta Venäjän alueella tai sen
lähialueilla (*Ei meillä )
4. poliittinen operointi ja propagandaoperaatiot kohdealueella tiedustelupalveluiden tapaan.
-------------------------------------------------------------------
"Galeottin esittämä luettelo sisältää myös Kadetovin esittämät tehtävät. Aikaisemmin esiin nostettu poliittinen operointi ja propagandaoperaatiot korostunevat jatkossa Krimin positiivisten kokemuksien myötä. Yksittäisenä toimena poliittinen operointi
ei kuitenkaan ole tulevaisuudessa erikoisjoukkojen keskeinen tehtävä.
Erikoisjoukot voidaan silti nähdä yhtenä instrumenttina propagandaoperaatioiden käynnistämisessä ja niihin liittyvien erillisten operaatioiden toteuttamisessa. Kokonaisvastuu
operaation toteuttamisesta voi olla joko GRU:n vastaavalla osastolla tai erikoisjoukkojen johtoportaalla.
Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumat ovat suoria todisteita venäläisestä epälineaarisen sodankäynnin ajattelusta, josta kirjoitettiin paikallisessa ammattilehdistössä jo vuonna 2013.
Tuossa artikkelissa todetaan, että ”
täysin toimintakykyinen valtio voi vajota kuukausissa, jopa viikoissa sellaiseen tilaan (*Missäs semmoista olisi tapahtunut? ), että siitä tulee raivoisan aseellisen konfliktin näyttämö, jossa se joutuu ulkopuolisen valtion intervention uhriksi, vajoaa kaaokseen ja humanitaariseen kriisiin ja sisällissotaan”. Niiden toimenpiteiden, joilla edellä mainittu katastrofaalinen kehitys saadaan aikaan, ei tarvitse olla kineettisiä, joten on ymmärrettävä, että ei-sotilaallisten keinojen rooli lisääntyy tulevaisuudessa.
Verrattaessa Kadetovin kymmentä kohtaa Venäjän erikoisjoukkojen operaatioihin vuosina 1999–2014 on nähtävissä, että eri ministeriöiden erikoisjoukot ovat toteuttaneet käytännössä kaikkia tehtävätyyppejä. Asevoimien erikoisjoukkojen käytöstä
voidaan todeta, että Galeottin arvio neljän tahon operointiperiaatteista lienee näistä lähimpänä tämän hetkistä trendiä. Kuten edellä on mainittu, yksityiskohtaisempi luettelo erikoisjoukkojen tehtävistä sisältynee myös jatkossa Kadetovin esittämään luetteloon. "
"
Venäjän naapurimaiden keskeinen asema Venäjän erikoisjoukkojen toiminnan kohteena on selkeästi tunnistettavissa.
Historia osoittaa, että Venäjän rajanaapurimaissa sekä erityisesti entisen Neuvostoliiton valtioissa on toiminut useita tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden organisaatioita eri vuosikymmeninä. Niiden perintönä kaikissa näissä valtioissa vaikuttaa todennäköisesti tälläkin hetkellä runsaasti FSB:n ja GRU:n erikoisjoukkosotilaita erilaisten peitteiden ja diplomaattisen statuksen turvin.
Erikoisjoukkojen uuden tehtävän, poliittisen propagandatoiminnan, lisääntyessä voisi tulevaisuuden kannalta haastavin tilannekehitys olla sellainen, jossa Venäjän erikoisjoukot toteuttavat oman erikoisoperaationsa jossain lähialueen valtiossa ja romahduttavat hallitun kaaoksen keinoin sen yhteiskunnan sisältä päin. Tällaisessa tilanteessa perinteisten sotilasoperaatioiden toteuttamiselle ei ole tarvetta eikä erikoisjoukkojen tai muidenkaan tiedustelun ja vaikuttamisen elementtien osallisuutta pystytä todentamaan.
Edellä kuvatun kaltainen operaatio voisi sisältää mahdollisesti GRU:n
agenttien soluttamisen kohdevaltion alueelle, mielipidevaikuttamisen ja informaatio-operaatiot, tavoitteena Venäjä-mielisyyden lisääminen sekä kohdevaltion kansalaisiin kohdistuvan uhkan muodostaminen tai kielivähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeuksien korostaminen. Tällaiseen mielikuviin perustuvan operaation tavoitteena voi olla juuri kohdevaltion sisäisen mielipiteen hajottaminen ja uhkan rakentaminen toisen valtion alueelle esimerkiksi GRU:n agenttien, asiamiesten ja erikoisjoukkosotilaiden toimenpitein. Se edellyttää kuitenkin laajaa mielipiteen muokkausta sekä toimintaa varten riittävän henkilöstömäärän värväystä.
Varsinaisten informaatio-operaatioiden lisäksi operaatiossa voidaan käyttää myös kineettisen vaikuttamisen keinoja. Tällaisia
voisivat olla esimerkiksi veden- ja sähkönjakeluverkoston häiriöt, liikenne- ja viestintäyhteyksien häirintä ja erilaiset selittämättömät räjähdykset, murhat ja henkilöiden katoamiset. Nämä ovat esimerkkejä ja toisistaan riippumattomia tapahtumia, joiden
yhtäaikainen tai peräkkäinen toteutuminen on sattumanvaraista ja epätodennäköistä ja jotka perustuvat mahdollisiin tehtäviin, joita erikoisjoukkojen sotilaiden voitaisiin kuvitella hallitun kaaoksen luomisessa toteuttavan. Mainitut tapahtumat eivät kuulu perinteisiin erikoisjoukkojen tehtäviin, mutta tässä artikkelissa kuvatut esimerkit erikoisjoukkojen käytöstä ovat nostaneet sellaisetkin toimintatavat mahdollisuuksiksi myös erikoisjoukkojen toimintakentässä. "
