Soldierblue
Ylipäällikkö
Älä nyt, hän kuoli 1986 Tukholmassa...oliko se inside job tai muu??
Edit: mitä, oliko Olofilla setä joka nimi oli olof palme?
Venäjän asevoimien ja turvallisuuselinten suorittamat provokaatiot
- Viestiketjun aloittaja vlad
- Aloitus PVM
Edit: mitä, oliko Olofilla setä joka nimi oli olof palme?
Kyllä, setä oli. Ja oli siis vapaaehtoisena sotimassa punaisia vastaan.
jurppi
Ylipäällikkö
En nyt menisi kehuskelemaan alkuperältään venäläisten asukkaiden määrällä. Tässä wikipedian tietoa Abhaasian kansalaisuuksista:
Lieköhän tuossa lukumäärässä juuri muita venäläisiä kuin aluetta miehittävät venäläiset miliisit ja armeijan osastot.
Venäläisten miehittämässä Etelä-Ossetiassa asukkaista vain n. 2%:ia on venäläistä alkuperää. Georgia on asukkaita yhteensä suurin piirtein saman verran kuin Suomessa. Heistä venäläisiä vain n. 1.55%:ia, joten taitaa meilläkin asustella enemmän venäläisiä kuin Georgiassa.
Putin ja Venäjä ei todellakaan tarvitse turvata venäläisen väestön oikeuksia näissä maissa. Eikä se ole tarpeen missään muuallakaan. Kyseessä on puhtaasti vieraiden maiden miehittäminen ja kansojen alistaminen. Eikä nämä tässä mainitut kansat ole suinkaan ainoita tapauksia. Niitä löytyy Venäjältä kymmenittäin..jopa sadoittain.
Suomessa ollaan harvinaisen tietämättömiä ja sinisilmäisiä..kuvitellaan että me olemme se maailman napa jonka kanssa Venäjä pysyy ikuisesti ystävänä. Venäjän kannalta katsottuna Suomi on kuitenkin vain yksi kymmenistä reuna-alueista ja kansoista jotka ovat aikoinaan olleet osana Venäjän imperiumia. Venäjällä on tapana löytää oikeutuksensa ryöstöretkiin ja valloituksiin omien lähtökohtiensa sekä tarpeidensa mukaan.
Suomen oman lyhyen itsenäisen historiamme aikana Venäjä on jo ainakin kolmesti koettanut saada Suomea ja suomalaisia liitetyksi takaisin sodan avulla. Voimme olla varmoja siitä että näin tulee tapahtumaan vielä uudestaan, sopivan tilaisuuden koittaessa.
BlackFox
Ylipäällikkö
Piti ihan toistamisee rullata ylös ja varmsitaa että Jurpin kirjoittama viesti! Samaa mieltä
Ei kai Etelä-Ossetian ja Abhasian kohdalla missään vaiheessa ole ollut kyse venäläisen väestön suojelemisesta vaan jonkinlaisesta poliittisesta symbioosista. Sekä Etelä-Ossetia että Abhasia haluavat irti Georgiasta, joten Venäjä on niille luonteva liittolainen. Venäjä taas kokee saavansa jotain hyötyä (paikallista vaikutusvaltaa, sotilaallinen merkitys?) asettautumalla osseettien ja abhaasien liittolaiseksi.
Ilmeisesti niin abhaaseilla kuin osseeteillakin on historian saatossa kertynyt sen verran antipatioita georgialaisia kohtaan, että ovat mieluummin venäläisten kuin georgialaisten tossun alla. Mikäpä siinä, jos tekevät sen vapaaehtoisesti omasta tahdostaan.
J0h1F
Ylipäällikkö
Venäjän tavoite on destabilisoida Georgia (tai siis pitää Georgia destabilisoituna), jotta sen länsi-integraatio ei voi edetä. EU ja Nato eivät voi ottaa jäsenekseen maata, jossa on avoin uhka sille, että Naton 5. artiklan mukaisiin toimiin jouduttaisiin.
Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa ei ollut pelkästään alueiden omia etnisiä ryhmiä, vaan melkein puolet georgialaisia. Näiltä kuitenkaan ei kysytty mitään, ja käytännössä heidät on etnisesti puhdistettu pois, jotta demografia saataisiin näyttämään Venäjälle suotuisalta. Vainot georgialaisia kohtaan ovat ajaneet etniset georgialaiset pois maakunnista.
Niin siis alunperinhän tuo on mennyt kyllä Abhasiassa niin päin, että georgialaiset ovat olleet "georgialaistamassa" Abhasiaa. Yksi merkittävä tekijä lienee ollut eräs Abhasiassa syntynyt etninen georgialainen, Josef Stalin. Tämä kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa georgialaisten vyörystä Abhasiaan:
Etelä-Ossetiassa taas georgialaiset ovat olleet aina vähemmistössä ja osseetit enemmistö: viimeisten 100 vuoden aikana georgialaisten osuus on ollut korkeintaan 28% ja osseettien vähintään 66%.
Vonka
Supreme Leader
USA saattoi jopa hiljaisesti hyväksyä yhteistyökumppaninsa Venäjän toimet "alueen vakauttamiseksi". Lähteenä käytän Tiina Juujärven tuoretta (2013) Valtio-opin tutkielmaa Uuden sodan piirteet Georgian ja Venäjän koalition vuoden 2008 konfliktissa.
Georgian ja Venäjän koalition välisestä konfliktista löytyy uuden sodan piirteitä, kuten separatistialueiden muuttuminen rikosvyöhykkeiksi, aiempien sisällissotien ja vuoden 2008 konfliktin etniset taustat, kyseisessä konfliktissa tehty etninen puhdistus sekä Georgian itsenäistymisen alun yksityisen väkivallan markkinat. Vuoden 2008 konfliktissa oli kaksi päätasoa, valtioiden väliset taistelut ja separatistien taistelut omaa maataan vastaan, mikä tekee tapahtumista monitahoisia. Konfliktissa oli siis piirteitä sekä uusista että vanhanmallisista sodista.
Vuonna 2004 Georgian presidentiksi valittiin Mikheil Saakashvili, joka halusi viedä maansa länteen, mikä ärsytti Venäjää. Välit alkoivat kiristyä hiljalleen, joten vuonna 2006 Georgia muun muassa pidätti venäläisiä syytettynä vakoilusta, Moskova asetti Georgialle täyden kauppasaarron ja ahdisteli Venäjällä asuvia georgialaisia. Erilliset mobilisaatiot Georgian separatistialueilla kasvoivat itsenäisiksi prosesseiksi, joissa jokainen teko aiheutti vastakkaisen teon, mistä syntyi kierre. Ihmiset seurasivat muiden nationalistiliikkeiden ponnisteluja ja Moskovan reaktioita niihin, jolloin reaktiotta jääneet tapahtumat antoivat energiaa muille nationalismiliikkeille. Mobilisaatiokierteeseen osallistuivat georgialaisten, abhaasien ja osseettien lisäksi myös Baltian ja Armenian kansalliset liikkeet.
Osseetteja ja abhaaseja houkutteli suvereeniksi kansallisvaltioksi tulemisen sijaan tietoisuus siitä, mitä he eivät halunneet olla, eli vähemmistöryhmä kansallismielistyvässä Georgiassa, joka ei aikonut kunnioittaa Neuvostoliiton aiemmin vähemmistöille takaamaa tilaa.
Etelä-Ossetia: Vuodesta 2002 lähtien Venäjä alkoi myöntää passejaan valtavasti aiempaa enemmän Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan, mitä paikalliset pitivät tervetulleena matkustamisen (lue: rahaa) vuoksi. Lopulta suurimmalla osalla Etelä-Ossetian väestöstä oli venäläinen passi, minkä jälkeen Venäjä pystyi käyttämään kansalaisuutta argumenttina suojella väestöä. Rajakiistat aiheuttivat separatistialueille myös rikollisuuden aallon. Etelä-Ossetiassa osseetit eivät valvoneet rajaa, eivätkä venäläiset ja georgialaiset halunneet valvoa kahden ”oman” alueensa välistä rajaa, joten tavarat ja palvelut alkoivat virrata vapaasti Venäjän ja Georgian välillä. Etelä-Ossetialla ei ole myöskään luonnonvaroja, joten sen ja Georgian rajalle perustettiin laittomat markkinat.
Etelä-Ossetiasta tuli Venäjän suojelualue, jonka väestö oli militarisoitunut ja saa tulonsa salakuljetuksesta. Sorretusta vähemmistöstatuksesta huolimatta separatistihallinto koostuu suurimmaksi osaksi etnisistä venäläisistä, joista useat ovat palvelleet Neuvostoliiton salaisessa poliisissa KGB:ssä, Venäjän asevoimissa tai Neuvostoliiton kommunistipuolueessa.
Abhasia on Etelä-Ossetiaa strategisempi alue, sillä se on paitsi pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Etelä-Ossetian kokoinen, siellä on myös Georgian ainoa rautatie, tärkeä tieyhteys Venäjälle, puolet Georgian rantaviivasta, parhaat turistikohteet, maatalous- ja mineraaliresursseja ja suuri voimalaitos.
Romumetallia, aseita, huumeita, naisia, polttoainetta, tupakkaa ja ydinmateriaalia, kaikkea edellä mainittua virtaa Georgian rajojen läpi. Rajakiistat ovat saaneet aikaan separatistialueilla rikollisuuden aallon. Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa esiintyy salakuljetusta, jonka taloudelliset vaikutukset maalle ovat pienet verrattuna kokonaissalakuljetukseen maan kaikilla rajoilla, mutta joka separatistialueilla lisää rikoksia ja korruptiota sekä lietsoo väkivaltaista ympäristöä salamurhineen, kidnappauksineen ja panttivankeineen. Vaarallisin salakuljetukseen liittyvä potentiaalinen uhka on ydinmateriaali, jota on jätetty Georgian maaperälle. Maan alueelta on tehty Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 197 hylättyä radioaktiivisen materiaalin löytöä, jotka olisivat vaarallisia päästessään terroristien käsiin. Myös osa nyky-Venäjältä varastetusta ydinmateriaalista on lähtenyt maasta Georgian kautta, joka on tärkeä reitti Venäjän ja Lähi-Idän välissä. Yhdysvaltoihin vuonna 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen länsi ja varsinkin Yhdysvallat ovat painostaneet entisiä Neuvostoliiton maita, jotta ne taistelisivat radiologisten materiaalien laitonta kauppaa vastaan.
Yksi esimerkki kansainvälisesti vaarallisesta Georgian alueesta on Venäjään kuuluvan Tshetshenian tasavallan rajalla sijaitseva Pankisin laakso, missä on venäläisten virkamiesten mukaan 12 000 tshetsheenipakolaisen joukossa satoja ellei tuhansia islamilaisia jihadi-taistelijoita, erityisesti talebaneja (Gordadze 2009, 42), joita on myös muualla Kaukasuksella (Luukkanen 2008, 129). Venäjä on syyttänyt Georgiaa Pankisin laakson tilanteesta. Satoja taistelijoita ja joitain ulkomaalaisia islamistitaistelijoita suurempi ongelma ovat rikollisryhmät, joista osalla on taistelukokemusta Tshetsheniasta. Ne pyörittävät yhdessä poliisin kanssa laakson kidnappauksia ja huumekauppaa. Moskova väittikin, että laakso oli yksi maailman vaarallisimmista terrorismin keskuksista, jolloin Yhdysvallat alkoi kiinnittää siihen huomiota 9/11 terrori-iskujen jälkeen.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Kun Vladimir Putin nousi Venäjän pääministeriksi, hän vaati Georgian ilmatilaa käyttöönsä, jotta voisi kontrolloida Tshetshenian Georgian puoleista rajaa toisessa Tshetshenian sodassa. Kun Georgia kieltäytyi, Venäjä hyökkäsi sanallisesti ja myöhemmin fyysisesti. Maiden välillä oli myös sanaharkkaa Pankisin laakson jihadi-taistelijoista, joita oli sekoittunut 12 000 tshetsheenipakolaisen joukkoon. Venäjä syytti Georgiaa. Vuoden 2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen Moskova väitti, että laakso on maailman vaarallisimpien terrorismin keskusten joukossa, mikä herätti Yhdysvaltojen huomion.
Moskovassa Georgian kiinnostus länteen nähtiin nollasummapelinä, jossa Venäjän vaikutusvalta ja kontrolli vähenevät. Saakashvilin ja Putinin tapaamiset olivat sähköisiä, vihaa hitusella kunnioitusta. Molemmat olivat vallankumousjohtajia, jotka yrittivät uudistaa yhteiskuntiaan, mutta eri suuntiin. Suhteet Venäjään huononivat jatkuvasti. Vuoden 2006 tammikuussa Georgiaan tuleva kaasuputki ja sähkölinja räjäytettiin Venäjän puolelta rajaa, keväällä Venäjä asetti maan taloussaartoon, syyskuussa venäläisupseereita pidätettiin vakoilusta, seuraavaksi Venäjä asetti maalle täyden kauppasaarron sisältäen liikenteen ja postin, ja Venäjällä elävien etnisten georgialaisten asemaa huononnettiin. Vuonna 2007 Venäjä pommitti kahdesti Georgian aluetta, maaliskuussa virallisia rakennuksia Kodorin rotkossa pommitettiin ja elokuussa lähellä Etelä-Ossetiaa pudotettiin ohjus.
Yhdysvallat halusi lähettää joukkojaan Georgiaan, ja kun öljyikkunan länteen avannut öljyputki Azerbaidzanin Bakusta Georgian Tbilisiin ja Turkin kautta Välimerelle (BTC-öljyputki) nousi ajankohtaiseksi ja otettiin käyttöön vuonna 2005, Georgian painoarvo lisääntyi entisestään. Amerikkalaiset sotilasasiantuntijat avustivat armeijaa ja aloittivat koulutuksen.
Moskovassa Georgian kiinnostus länteen nähtiin nollasummapelinä, jossa Venäjän vaikutusvalta ja kontrolli vähenevät. Saakashvilin ja Putinin tapaamiset olivat sähköisiä, vihaa hitusella kunnioitusta. Molemmat olivat vallankumousjohtajia, jotka yrittivät uudistaa yhteiskuntiaan, mutta eri suuntiin. Suhteet Venäjään huononivat jatkuvasti. Vuoden 2006 tammikuussa Georgiaan tuleva kaasuputki ja sähkölinja räjäytettiin Venäjän puolelta rajaa, keväällä Venäjä asetti maan taloussaartoon, syyskuussa venäläisupseereita pidätettiin vakoilusta, seuraavaksi Venäjä asetti maalle täyden kauppasaarron sisältäen liikenteen ja postin, ja Venäjällä elävien etnisten georgialaisten asemaa huononnettiin. Vuonna 2007 Venäjä pommitti kahdesti Georgian aluetta, maaliskuussa virallisia rakennuksia Kodorin rotkossa pommitettiin ja elokuussa lähellä Etelä-Ossetiaa pudotettiin ohjus.
Yhdysvallat halusi lähettää joukkojaan Georgiaan, ja kun öljyikkunan länteen avannut öljyputki Azerbaidzanin Bakusta Georgian Tbilisiin ja Turkin kautta Välimerelle (BTC-öljyputki) nousi ajankohtaiseksi ja otettiin käyttöön vuonna 2005, Georgian painoarvo lisääntyi entisestään. Amerikkalaiset sotilasasiantuntijat avustivat armeijaa ja aloittivat koulutuksen.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Operaatiolla oli neljä ensisijaista tavoitetta.
Putin ja Medvedev suunnittelivat sotaa 2,5 vuotta. Venäjä halusi lopettaa Georgian suvereniteetin Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Se halusi myös poistaa alueilta georgialaisjoukot ja -väestön, estää maan Nato-jäsenyyden ja antaa Ukrainalle viestin, että Nato-jäsenyys voi johtaa invaasioon.
Ja muutama sekundäärinen tavoite.
Saakashvilin syrjäyttäminen Venäjä-myönteisellä johdolla, separatistialueiden kontrolloiminen laajojen Etelä-Kaukasuksen puolustuspäämäärien vuoksi ja Etelä-Kaukasuksen energiakäytävän eli Baku-Tbilisi-Ceyhanin öljyputken ja Baku-Erzerumin kaasuputken saaminen kontrolliin.
(Cohen, Ariel ja Hamilton, Robert E.: The Russian military and the Georgia war: lessons and implications. Strategic Studies Institute, U.S. Army War College, Carlisle 2011.)
Vaikka EU:n mukaan Georgia aloitti sodan, Venäjä oli yllättävän valmistautunut tilanteeseen. Ugardantan sotilastukikohdasta Javan ulkopuolella Etelä-Ossetiassa oli tullut tiedustelutietoa, että Venäjä oli kunnostanut lakkautetun tukikohdan edellisvuoden aikana, joten nyt siellä oli mahdollista pitää paljon enemmän joukkoja. Venäjä toi valmiiksi lisää sotilaslentokoneita ja maan Mustanmeren laivasto valmistautui isoon operaatioon. Maavoimat kokoontuivat ja ilmavoimat asettautuivat lähtöasemiin. Kun Saakashvili yritti soittaa Medvedeville, häntä ei tavoitettu.
(Asmus, Ronald D.: A little war that shook the world: Georgia, Russia, and the future of the West. Palgrave Macmillan, New York 2010.)
Suurin osa Georgian johtajista oli lähtenyt maasta kesälomien vuoksi. Moskova oli ajoittanut invaasion hyvin, sillä Abhasiaan keskittynyt Georgia oli valmistautumaton toimiin Etelä-Ossetiassa. Korkeassa valmiudessa keväästä asti olleet joukot olivat pudottaneet valmiustasoaan ja sotilaat olivat lähteneet lomalle tai maalle töihin. Asevoimia oli myös Irakissa tai harjoittelemassa sitä varten.
Donald Asmuksen ja Tiina Juujärven mukaan Georgia hyökkäsi, koska rajaa ylittävät venäläisjoukot asettivat tuhannet georgialaiset Etelä-Ossetian kylissä vaaraan. Georgia olisi voinut joko hylätä ja menettää separatistiprovinssit heti tai taistella suurvaltaa vastaan ja yrittää puolustaa omia kansalaisiaan. Separatistialueet olivat Saakashvilin politiikan kulmakivi, joten kyse oli myös hänen uskottavuudestaan.
Sodan kulminaatiopiste oli toisen rintaman avaaminen lännessä, jossa venäläisten tukemat abhaasijoukot valtasivat Kodorin solan ja saivat vastaansa vain vähän georgialaisten toimia.
Väestö oli helppo karkottaa pois jaloista. Eteläosseetit alkoivat ryöstää ja tuhota sekä pahoinpidellä, raiskauksia, panttivangiksi ottoa ja sattumanvaraisia pahoinpitelyitä oli runsaasti. Näin saatiin 135 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan. Kaiken lisäksi Georgia antoi valmistautuneelle Venäjälle syyn ja itse asiassa aloitti hyökkäystoimet. Ei tarvittu Mainilan laukauksia! Georgian voimankäyttö Etelä-Ossetiassa, esimerkiksi Tskhinvalin pommitus 7. ja 8. päivän välisenä yönä ei ollut kansainvälisen oikeuden mukaista, eikä myöskään Georgian voimankäyttö venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Näin on todettu EU:n tutkimuksessa
.
Helvetin hyvin juonittu! Nyt Ukraina on avannut vähän silmiä. Jotain muuta taas pitää keksiä.
Putin ja Medvedev suunnittelivat sotaa 2,5 vuotta. Venäjä halusi lopettaa Georgian suvereniteetin Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Se halusi myös poistaa alueilta georgialaisjoukot ja -väestön, estää maan Nato-jäsenyyden ja antaa Ukrainalle viestin, että Nato-jäsenyys voi johtaa invaasioon.
Ja muutama sekundäärinen tavoite.
Saakashvilin syrjäyttäminen Venäjä-myönteisellä johdolla, separatistialueiden kontrolloiminen laajojen Etelä-Kaukasuksen puolustuspäämäärien vuoksi ja Etelä-Kaukasuksen energiakäytävän eli Baku-Tbilisi-Ceyhanin öljyputken ja Baku-Erzerumin kaasuputken saaminen kontrolliin.
(Cohen, Ariel ja Hamilton, Robert E.: The Russian military and the Georgia war: lessons and implications. Strategic Studies Institute, U.S. Army War College, Carlisle 2011.)
Vaikka EU:n mukaan Georgia aloitti sodan, Venäjä oli yllättävän valmistautunut tilanteeseen. Ugardantan sotilastukikohdasta Javan ulkopuolella Etelä-Ossetiassa oli tullut tiedustelutietoa, että Venäjä oli kunnostanut lakkautetun tukikohdan edellisvuoden aikana, joten nyt siellä oli mahdollista pitää paljon enemmän joukkoja. Venäjä toi valmiiksi lisää sotilaslentokoneita ja maan Mustanmeren laivasto valmistautui isoon operaatioon. Maavoimat kokoontuivat ja ilmavoimat asettautuivat lähtöasemiin. Kun Saakashvili yritti soittaa Medvedeville, häntä ei tavoitettu.
(Asmus, Ronald D.: A little war that shook the world: Georgia, Russia, and the future of the West. Palgrave Macmillan, New York 2010.)
Suurin osa Georgian johtajista oli lähtenyt maasta kesälomien vuoksi. Moskova oli ajoittanut invaasion hyvin, sillä Abhasiaan keskittynyt Georgia oli valmistautumaton toimiin Etelä-Ossetiassa. Korkeassa valmiudessa keväästä asti olleet joukot olivat pudottaneet valmiustasoaan ja sotilaat olivat lähteneet lomalle tai maalle töihin. Asevoimia oli myös Irakissa tai harjoittelemassa sitä varten.
Donald Asmuksen ja Tiina Juujärven mukaan Georgia hyökkäsi, koska rajaa ylittävät venäläisjoukot asettivat tuhannet georgialaiset Etelä-Ossetian kylissä vaaraan. Georgia olisi voinut joko hylätä ja menettää separatistiprovinssit heti tai taistella suurvaltaa vastaan ja yrittää puolustaa omia kansalaisiaan. Separatistialueet olivat Saakashvilin politiikan kulmakivi, joten kyse oli myös hänen uskottavuudestaan.
Sodan kulminaatiopiste oli toisen rintaman avaaminen lännessä, jossa venäläisten tukemat abhaasijoukot valtasivat Kodorin solan ja saivat vastaansa vain vähän georgialaisten toimia.
Väestö oli helppo karkottaa pois jaloista. Eteläosseetit alkoivat ryöstää ja tuhota sekä pahoinpidellä, raiskauksia, panttivangiksi ottoa ja sattumanvaraisia pahoinpitelyitä oli runsaasti. Näin saatiin 135 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan. Kaiken lisäksi Georgia antoi valmistautuneelle Venäjälle syyn ja itse asiassa aloitti hyökkäystoimet. Ei tarvittu Mainilan laukauksia! Georgian voimankäyttö Etelä-Ossetiassa, esimerkiksi Tskhinvalin pommitus 7. ja 8. päivän välisenä yönä ei ollut kansainvälisen oikeuden mukaista, eikä myöskään Georgian voimankäyttö venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Näin on todettu EU:n tutkimuksessa
.Helvetin hyvin juonittu! Nyt Ukraina on avannut vähän silmiä. Jotain muuta taas pitää keksiä.
J0h1F
Ylipäällikkö
Venäjän itsensä mediassa on toki esitetty myös erilaisia näkemyksiä tuosta: esimerkiksi Venäjän 58. armeijan komentaja kertoi, että he olivat tehneet päätöksen rajan ylittämisestä Etelä-Ossetiaan jo 5.8.:Donald Asmuksen ja Tiina Juujärven mukaan Georgia hyökkäsi, koska rajaa ylittävät venäläisjoukot asettivat tuhannet georgialaiset Etelä-Ossetian kylissä vaaraan. Georgia olisi voinut joko hylätä ja menettää separatistiprovinssit heti tai taistella suurvaltaa vastaan ja yrittää puolustaa omia kansalaisiaan. Separatistialueet olivat Saakashvilin politiikan kulmakivi, joten kyse oli myös hänen uskottavuudestaan.
Sodan kulminaatiopiste oli toisen rintaman avaaminen lännessä, jossa venäläisten tukemat abhaasijoukot valtasivat Kodorin solan ja saivat vastaansa vain vähän georgialaisten toimia.
Väestö oli helppo karkottaa pois jaloista. Eteläosseetit alkoivat ryöstää ja tuhota sekä pahoinpidellä, raiskauksia, panttivangiksi ottoa ja sattumanvaraisia pahoinpitelyitä oli runsaasti. Näin saatiin 135 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan. Kaiken lisäksi Georgia antoi valmistautuneelle Venäjälle syyn ja itse asiassa aloitti hyökkäystoimet. Ei tarvittu Mainilan laukauksia! Georgian voimankäyttö Etelä-Ossetiassa, esimerkiksi Tskhinvalin pommitus 7. ja 8. päivän välisenä yönä ei ollut kansainvälisen oikeuden mukaista, eikä myöskään Georgian voimankäyttö venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Näin on todettu EU:n tutkimuksessa
http://www.soldatru.ru/read.php?id=2319
Taas eräs VDV:n sotilas kertoi siirtyneensä jo 4.8.-5.8. välisenä yönä Etelä-Ossetiaan ja saaneen jo 7.8. tehtävän tuhota georgialaisten asemia (tätä kaikkea toimintaa jopa Georgia luuli vielä osseettikapinallisten toiminnaksi):
http://blog.zaotechestvo.ru/2010/01/22/цхинвал-хроника-уничтожения/
Ja eräs toinen venäläissotilas oli jo 3.8. lähettänyt tekstiviestin kotiin, että heidän on käsketty siirtyä Tshinvaliin, ja 5.8. lähetetyssä tekstiviestissä oli ilmoittanut heidän ottaneen yhteen tykistöllä Georgian kanssa (tätäkin Georgia luuli osseettikapinallisten toiminnaksi):
http://www.duel.ru/200841/?41_4_1
Voin listata vielä lisää venäläislähteitä, joiden tiedot väittävät Venäjän aloittaneen vuoden 1992 aseleposopimuksen vastaiset toimet (=sotatoimet) ennen Georgiaa. Olen tallentanut näistä aika pitkän listan ihan vain sen takia, että olen aiemmin joutunut tuomaan näitä esiin väittelyissä.
Venäjä onnistui erittäin hyvin pelaamaan mediapelinsä Georgian sodassa, ja häivyttämään oman asemansa aggressorina. Georgian tiedustelu oli täysin kuutamolla, ja länsimaatkaan eivät olleet hereillä tiedustelunsa tai muunkaan reaktionsa kanssa.
Viimeksi muokattu:
aj77
Greatest Leader
Serbian presidentti syyttää Kosova sodan lietsomisesta. Kun joutuivat pysäyttämään Serbien junan jossa ei ollut mitään muuta vikaa kun kylkeen kirjoitettu isolla KOSOVA ON SERBIAA. Varmuuden vuoksi teksti oli 21 eri kielellä. Venäjältä ostettua junaa kuulemma uhkasi albaanit.
Liittyy tähän ketjuun siten, että kaiken taustalla on Putin ja tuo alue on seuraavia kohteita.
http://www.rferl.org/a/serbian-president-nikolic-kosovo-provoking-war/28234469.html
Liittyy tähän ketjuun siten, että kaiken taustalla on Putin ja tuo alue on seuraavia kohteita.
http://www.rferl.org/a/serbian-president-nikolic-kosovo-provoking-war/28234469.html
Niin, on se törkeätä ettei propagandajunaa saa ajaa naapurivaltioon. Mitenkähän se itänaapuri suhtautuisi jos Suomen valtio ajaisi "Karjala on Suomea" junan Karjalaan?
Tämä rintama avataan kun iso pyörä pyörähtää.
ak.tied
Greatest Leader
Määritteletkö ison pyörän? Onko sulla näkemystä mikä sille triggeri? Vai tarkoitatko ihan avointa suurvaltojen välistä konfliktia jossain maailman kolkassa..
Suursota olisi se triggeri.
aj77
Greatest Leader
Tarvitseeko Serbien sotilasoperaatioon joka on Venäjän tukema ja muutamalla kovalla Putinin sanalla matkaan lähetetty edes mitään isoa sotaa. Trump kuitenkin Naton peräsimessä. Venäjän seuraavat kohteet on Libya ja Kosovo. Libyassa on jo Iivanoita nähty. Putin ottaa takaisin jokaisen alueen josta koki saaneensa nenilleen.
ak.tied
Greatest Leader
Vähiin käy Jenkkien elintila ja liittolaiset lähi-idässä jos ennustuksesi toteutuu...
Tuolta listalta varmaan löytyy loput
Saas nähdä mitä Trump meinaa.