RPG83
Soome Majori
Tarkastelin hiljattain Venäjän ilmavoimien kalustolukuja Wikipediasta pohtiessani suomalaista ilmasodankäyntiä. Ei ole realismia odottaa kaikkea tuota tai edes puolta siitä tulevan vastaan, mutta silti luvut herättävät kunnioitusta.
Etenkin yksi asia pisti silmään: helikoptereiden määrä. Lähes 500 taisteluhelikopteria ja yli 400 kuljetushelikopteria ei ole mikään nauru asia, vai onko sittenkin? Kukaanhan ei tiedä, moniko näistä on lentokelpoinen, mutta jos nyt oletetaan kaluston olevan lentokelpoista...
Miten ja millaisessa tilanteessa näitä helikoptereita on suunniteltu käytettävän? Venäjä on roimasti ilma-alivoimainen Natoon nähden ja useimmilla naapureillakin on ainakin jonkinlaista ilmatorjuntakalustoa, joka tekee koptereilla lentelystä riskialtista. Kopterimäärä kuulostaa suurelta vain tsetseenisissien kuritukseen. Lähiulkomaita kurittaessa tulee väistämättä tappioita, ja isojen valtioiden kuritus... noh, siihen ei ole varaa.
Helikoptereiden lisäksi Venäjän ilmavoimilla on yli 500 rynnäkkökonetta. Tärkeä huomio on kuitenkin se, että näitä suojaamaan on vain 724 hävittäjää (Su-27, Su-30, Su-35 ja Mig-29). Jätän Mig-31:n huomioimatta, koska se on suunniteltu selvästi ilmapuolustukseen, ei niinkään offensiiveihin. Ilmoittamani 724 hävittäjääkin on optimistinen arvio, koska osa hävittäjistä on pakko pitää Venäjän oman ilmapuolustuksen osana, ja ainakin Mig-29 kaluston lentokelpoisuudessa on vakavia puutteita.
Eilen lukemani Rannikon Puolustaja -lehden numero 1990-luvulta paljasti hieman ilmavoimien doktriinista: hävittäjätorjunta yritetään keskittää nimenomaan muuta puolustusta häiritsevien ilma-alusten torjuntaan, hävittäjätaistelua vältetään viimeiseen asti. Tämä kuulostaa varsin hyvältä perusajatukselta, sillä yksi pudonnut Su-24 on maavoimille ja merivoimille moninkertaisesti hyödyllisempi kuin yksi pudonnut Su-27. Oli mielenkiintoista törmätä tähän Jäämeren kirjoitukseen, kun usein täällä foorumilla esitetään Hawkien ottavan yhteen rynnäkkökoneiden ja taisteluhelikoptereiden kanssan Hornetien ottaessa käsittelyyn saattohävittäjät. Todellisuudessa asia voi toki ollakin näin, ja ilmavoimien omat taistelutavat perustuvat enemmän toiveajatteluun.
Luullakseni ilmavoimien taktiikka on kuitenkin monin tavoin toimiva. Rynnäkkökoneet ja helikopterit lentävät paljon hitaammin ja ovat kömpelömpiä kuin ilmaherruushävittäjät. Näin ollen ne ovat helppoja maaleja tutkahakuisille ohjuksillemme. Toki pinnassa lentävä ilma-alus on vaikeampi löytää tutkalla, mutta eiköhän ilmaherruushävittäjän pilottikin pyri matalalle, jos huomaa, ettei pysty pakenemaan ohjusta. Vaikka vihollinen lähettäisikin ensin ilmaherruushävittäjät ja vasta sitten maataistelukoneet, voidaan ilmaherruushävittäjiä lähteä torjumaan vaikka reilusti alivoimaisinakin jostakin kaukaa samaan aikaan kun lähempänä maataistelujen rintamalinjaa lähtee lisää Horneteja varatukikohdasta torjumaan maataistelukoneita ja helikoptereita. Siinä tapauksessa, että vihollisen ilmaherruushävittäjät ja niiden suojaamat ilma-alukset pysyvät tiukasti yhdessä, on tilanne se, että jos ilmaherruushävittäjä on Hornetin aseistuksen kantamalla, on myös rynnäkkökonekin. Kun sitten mietitään ilma-alusten pudottamisen helppoutta, ei liene vaikea arvata, kumpaa maalia Hornetin kannattaa mieluummin täräyttää Amraamilla.
Tein hienon luonnoksen, jossa saattohävittäjät houkutellaan kauas saatettavista. Sininen kuvaa sinisiä ilmavoimia, punainen punaisia. Vihreä ympyrä kuvaa maataistelujen (ja vihollisen rynnäkkökoneiden) painopistettä. Neliö tarkoittaa ilmassa olevia koneita, tyhjästä lähtevä viiva kentältä lähteviä koneita, viiva ylipäätään koneiden liikkeitä. Ruskea ympyrä kuvaa sitä, kun Hornet-parvi ja Su-27 laivue ottavat yhteen. Yhteenoton ansiosta Lusista lähtevät Hornetit pääsevät teurastamaan maataistelukoneita maataisteluiden painopistealueelle.
------------------------------------------
Eli tässä tällainen alustus. Ketju on omistettu Suomi-Venäjä ilmasodankäynnin taktiikoille, mutta eiköhän tässäkin voida keskustella Euroopan unionista ja ties mistä, kuten tapana on.
Etenkin yksi asia pisti silmään: helikoptereiden määrä. Lähes 500 taisteluhelikopteria ja yli 400 kuljetushelikopteria ei ole mikään nauru asia, vai onko sittenkin? Kukaanhan ei tiedä, moniko näistä on lentokelpoinen, mutta jos nyt oletetaan kaluston olevan lentokelpoista...
Miten ja millaisessa tilanteessa näitä helikoptereita on suunniteltu käytettävän? Venäjä on roimasti ilma-alivoimainen Natoon nähden ja useimmilla naapureillakin on ainakin jonkinlaista ilmatorjuntakalustoa, joka tekee koptereilla lentelystä riskialtista. Kopterimäärä kuulostaa suurelta vain tsetseenisissien kuritukseen. Lähiulkomaita kurittaessa tulee väistämättä tappioita, ja isojen valtioiden kuritus... noh, siihen ei ole varaa.
Helikoptereiden lisäksi Venäjän ilmavoimilla on yli 500 rynnäkkökonetta. Tärkeä huomio on kuitenkin se, että näitä suojaamaan on vain 724 hävittäjää (Su-27, Su-30, Su-35 ja Mig-29). Jätän Mig-31:n huomioimatta, koska se on suunniteltu selvästi ilmapuolustukseen, ei niinkään offensiiveihin. Ilmoittamani 724 hävittäjääkin on optimistinen arvio, koska osa hävittäjistä on pakko pitää Venäjän oman ilmapuolustuksen osana, ja ainakin Mig-29 kaluston lentokelpoisuudessa on vakavia puutteita.
Eilen lukemani Rannikon Puolustaja -lehden numero 1990-luvulta paljasti hieman ilmavoimien doktriinista: hävittäjätorjunta yritetään keskittää nimenomaan muuta puolustusta häiritsevien ilma-alusten torjuntaan, hävittäjätaistelua vältetään viimeiseen asti. Tämä kuulostaa varsin hyvältä perusajatukselta, sillä yksi pudonnut Su-24 on maavoimille ja merivoimille moninkertaisesti hyödyllisempi kuin yksi pudonnut Su-27. Oli mielenkiintoista törmätä tähän Jäämeren kirjoitukseen, kun usein täällä foorumilla esitetään Hawkien ottavan yhteen rynnäkkökoneiden ja taisteluhelikoptereiden kanssan Hornetien ottaessa käsittelyyn saattohävittäjät. Todellisuudessa asia voi toki ollakin näin, ja ilmavoimien omat taistelutavat perustuvat enemmän toiveajatteluun.
Luullakseni ilmavoimien taktiikka on kuitenkin monin tavoin toimiva. Rynnäkkökoneet ja helikopterit lentävät paljon hitaammin ja ovat kömpelömpiä kuin ilmaherruushävittäjät. Näin ollen ne ovat helppoja maaleja tutkahakuisille ohjuksillemme. Toki pinnassa lentävä ilma-alus on vaikeampi löytää tutkalla, mutta eiköhän ilmaherruushävittäjän pilottikin pyri matalalle, jos huomaa, ettei pysty pakenemaan ohjusta. Vaikka vihollinen lähettäisikin ensin ilmaherruushävittäjät ja vasta sitten maataistelukoneet, voidaan ilmaherruushävittäjiä lähteä torjumaan vaikka reilusti alivoimaisinakin jostakin kaukaa samaan aikaan kun lähempänä maataistelujen rintamalinjaa lähtee lisää Horneteja varatukikohdasta torjumaan maataistelukoneita ja helikoptereita. Siinä tapauksessa, että vihollisen ilmaherruushävittäjät ja niiden suojaamat ilma-alukset pysyvät tiukasti yhdessä, on tilanne se, että jos ilmaherruushävittäjä on Hornetin aseistuksen kantamalla, on myös rynnäkkökonekin. Kun sitten mietitään ilma-alusten pudottamisen helppoutta, ei liene vaikea arvata, kumpaa maalia Hornetin kannattaa mieluummin täräyttää Amraamilla.
Tein hienon luonnoksen, jossa saattohävittäjät houkutellaan kauas saatettavista. Sininen kuvaa sinisiä ilmavoimia, punainen punaisia. Vihreä ympyrä kuvaa maataistelujen (ja vihollisen rynnäkkökoneiden) painopistettä. Neliö tarkoittaa ilmassa olevia koneita, tyhjästä lähtevä viiva kentältä lähteviä koneita, viiva ylipäätään koneiden liikkeitä. Ruskea ympyrä kuvaa sitä, kun Hornet-parvi ja Su-27 laivue ottavat yhteen. Yhteenoton ansiosta Lusista lähtevät Hornetit pääsevät teurastamaan maataistelukoneita maataisteluiden painopistealueelle.
------------------------------------------
Eli tässä tällainen alustus. Ketju on omistettu Suomi-Venäjä ilmasodankäynnin taktiikoille, mutta eiköhän tässäkin voida keskustella Euroopan unionista ja ties mistä, kuten tapana on.
