Venäjän ilmavoimista ja vähän Suomestakin

[Raveni]

Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin kertaan:





Ei se satelliitti nyt aivan toiveajatteluun pohjaudu, ja minähän olen varoittanut Iskanderien olevan kustannustehokkaita aseita. No mitä asioille on tehtävissä? Ei paljon mitään. Olemme Iskanderin kantamalla ja kulutussodan häviämme varmasti, ei riitä paukut ballististen ohjusten torjuntaan ei. Satelliititkin kehittyvät. Jos kuitenkin ajattelemme näin, voimme luovuttaa heti kättelyssä.

Periaatteessa on toki joitakin vaihtoehtoja. Yksi olisi se, että lentotukikohtiin tehtäisiin jo rauhan aikana sellaiset maanalaiset tilat, ettei mikään bunker-buster ase sinne pääse. Kustannukset ovatkin sitten melkoiset, luulisin. Sitä tavaraa kun voi tulla samaan reikään vaikka kymmenen ohjusta.

Samaa mieltä olen. Satelliitti oli vain esimerkkinä... kukaan muu kuin venäjä ja ehkä kiina tietää venäjän tiedustelu kapasiteetin. Joka tapauksessa se on 100% varmuudella venäjälläkin prioriteettinä kehityksen alla. Niistä ei vain huudella samallalailla kuin uusista ohjuksista ja muista hilavitkuttumista

 

[Iso-Mursu]

Jotkut ei vaan sitten näe metsää puilta...

Se, että joku yksityiskohta on oikein ei tee huonosta yleisesityksestä hyvää!

Edelleen avaisitko hieman enemmän. Tämä ei ole riidan haastamista vaan sitä että en nyt tajua mitä ajat takaa.

 

[Iso-Mursu]

Et ole, mutta huomautit aiemmin niistä, ja minä sitten vähän korjasin niiden todellisesta hyödystä nykyään ja tulevaisuudessa.

Joo niin huomautin.

Toki Iskander pitää ottaa huomioon jos Suomi joutuu kunnolla sotimaan itäisen naapurimme kanssa.

Minusta jo sirpalesuojat ovat hyvä alku hommalle. Toki eivät korvaa ydinsodan kestäviä bunkkereita.

Noissa sodan ajan lentotukikohdissa on toki paljon muutakin tärkeää kuin itse koneet. On polttoainerekkaa, ammusautoa, kiitoradan siivous ja korjauskalustoa jne. Ja kaiken tuon itse laittaisin edes jotenkin suojiin. Osan voi varmasti korvata helposti osaa ehkä ei.

 

[Iso-Mursu]

Aika paljon lyödään toiveiden ja luulon varaan... "venäjän tiedustelu satelliitit taitavat olla filmiin pohjautuvia", "riittääkö iskanderien tuotanto kapasitetti"... jne... maailma kehittyy ja menee eteenpäin. Ei puolustusta rakenneta tai ei sitä ainakaan tulisi rakentaa tätä päivää varten vaan huomista. Täytyy katsoa 10 vuoden, 30 vuoden päähän. Hävittäjiä kun nyt hankitaan niin pitää miettiä että niillä lennetään vielä 2050 luvulla. Kalliita ja isoja hankintoja.

Sama koskee kaikkea mitä tulee sotaan ja sen käymiseen. Aina katse tulevaisuuteen. Jos valmistaudut sotimaan vain tänään niin aivan varmasti häviä huomenna.

Naapurin asevoimat kehittyvät ja niihin käytetään 4% bkt:stä vuodessa. Suomi käyttää 1,2% siinä on suhteessa jo useamman euron lovi.toki naapurilla korruptio syö osan ja on toiveajattelua ajatella että suomessa ei poltettaisi rahaa hukkaan. Fakta on että naapuri vahvistuu ja me heikkenemme nykyisin.

Itse asiassa alkaa tuntua että mihin ohta enää tarvittaisiin omaa tiedustelusateliittia. Palvelut voi näköjään ostaa yksityisiltä tahoilta.

 

[RPG83]

Kunnollinen maanalainen bunkkeriverkosto voisi toimia, joskin siinäkin edellyttäisin moninkertaista kapasiteettia kuin mitä käytetään kerralla. Yksittäisille koneille pitäisi olla omat osastoidut tilansa, ja niitä yhdistävien käytävien pitäisi tarjota puolenkymmentä uloskäyntiä per lentotukikohta. Lisäksi tilojakin saisi olla moninkertaisesti konemäärään nähden, ettei nyt jokaisessa maanalaisessa bunkkerissa ole konetta.

Harmi vaan, taitaisivat kustannukset nousta satoihin miljooniin per tukikohta - mutta onko se lopulta niin paljoa? Eihän tuota tarvitsisi tehdä joka paikkaan, ainoastaan niille kentille, joita tuskin menetetään sodassa ja jotka ovat riittävän kaukana rintamasta - siis Tampere-Pirkkala ja Kauhava nyt ainakin. Jos rahaa olisi, niin miksei myös Rovaniemelle, Halliin ja Tikkakoskelle.

Saan kyllä lobata kovasti, jos aion saada bunkkeri-ideani läpi ja Hornetit takaisin Tampere-Pirkkalaan ja lisäksi vielä lopetettavalle Kauhavalle. Mutta olisihan tuo varmaan ihan toimiva järjestelmä: laivue kumpaankin ja kolmas jakautuisi Rovaniemelle ja Kuopioon ja sodan aikana vaikka maantiekentille.

Älkääkä kertoko, että meillä on jo luolia. Niin varmaan onkin, vaan onko tämän tasoisia? Vähän pelkään, että oven takana on yksi iso halli, ja yksi oven läpi tuleva täsmäase tuhoaa ison osan sisällä olevista koneista.

Perusidean tulisi olla tämä (paljon yhdelle koneelle sopivia suojia)

mutta maata tulisi kasata päälle mielellään jokunen kymmenen metriä ja lisäksi laittaa useampi metri teräsbetonia tähän malliin:

 

[RPG83]

Noissa sodan ajan lentotukikohdissa on toki paljon muutakin tärkeää kuin itse koneet. On polttoainerekkaa, ammusautoa, kiitoradan siivous ja korjauskalustoa jne. Ja kaiken tuon itse laittaisin edes jotenkin suojiin. Osan voi varmasti korvata helposti osaa ehkä ei.

Nämä menevät onneksi isolta osin vaikka 10 kilometrin päähän kentästä. Kuorma-auto tuo alle kymmenessä minuutissa lisää Amraameja tai lentopetroolia, pioneereja tai mitä nyt satutaankaan tarvitsemaan.

Se mitä tarvitaan heti saadaan jo nykyisellään jonkintasoiseen leko-suojaan. En näe ongelmaa. Herkempiä ne lentokoneet ovat.

 

[Jukkis]

Tappiomieliala on vahva tässä säikeessä.

Fakta on kuitenkin, että jos Venäjä haluaa hyökätä Suomeen, emme pysty loputtomiin puolustautumaan jos emme saa mitään tukea ulkopuolelta. Emme pystyneet 1944, emmekä pystyneet 1940. Molemmilla kerroilla onneksi saimme tukea, '44 Saksasta konkreettista ja '40 Ranskasta ja Englannista poliittista. (Interventiosuunnitelmat, joiden salainen päätavoite taisi kuitenkin olla Kiirunan malmikaivosten kaappaaminen pois Saksalta.)

Koska loputtomiin emme voi kestää, on meidän kestettävä niin pitkään että ulkopuolinen apu ehtii konkretisoitua. Siihen tarvitsemme hävittäjiä, sotalaivoja, tankkeja ja kaikkea muuta. Niitä meillä jo on. Meidän on myös uskottava että kestämme tarpeeksi pitkään, jotta uskallamme tarttua aseisiin kun on sen hetki. Silloin ei voi ajatella, että kaikki tuhotaan kuitenkin yllätysiskulla heti alkuunsa. Se on tappioon alistumista ilman yrittämistä, täydellistä selkärangattomuutta.

Ei Iskander ole mikään kaikkivoipa Jumalan nyrkki, vaikka tarkka onkin. Se osuu sinne minne se on tähdätty. Se osuu harhaan jos se tähdätään harhaan. Tuosta lähtevät ne keinot joilla Hornettimme, ja tutkamme ja kaikki muu, pelastuvat taivaalta satavalta tuholta. Harhauttamisen, hajauttamisen ja liikkeen käytön periaatteita ei tarvinne enemmin availla, enkä minä niistä paljon osaisikaan kertoa.

 

[RPG83]

Tappiomieliala on vahva tässä säikeessä.

Fakta on kuitenkin, että jos Venäjä haluaa hyökätä Suomeen, emme pysty loputtomiin puolustautumaan jos emme saa mitään tukea ulkopuolelta. Emme pystyneet 1944, emmekä pystyneet 1940. Molemmilla kerroilla onneksi saimme tukea, '44 Saksasta konkreettista ja '40 Ranskasta ja Englannista poliittista. (Interventiosuunnitelmat, joiden salainen päätavoite taisi kuitenkin olla Kiirunan malmikaivosten kaappaaminen pois Saksalta.)

Koska loputtomiin emme voi kestää, on meidän kestettävä niin pitkään että ulkopuolinen apu ehtii konkretisoitua. Siihen tarvitsemme hävittäjiä, sotalaivoja, tankkeja ja kaikkea muuta. Niitä meillä jo on. Meidän on myös uskottava että kestämme tarpeeksi pitkään, jotta uskallamme tarttua aseisiin kun on sen hetki. Silloin ei voi ajatella, että kaikki tuhotaan kuitenkin yllätysiskulla heti alkuunsa. Se on tappioon alistumista ilman yrittämistä, täydellistä selkärangattomuutta.

Ei Iskander ole mikään kaikkivoipa Jumalan nyrkki, vaikka tarkka onkin. Se osuu sinne minne se on tähdätty. Se osuu harhaan jos se tähdätään harhaan. Tuosta lähtevät ne keinot joilla Hornettimme, ja tutkamme ja kaikki muu, pelastuvat taivaalta satavalta tuholta. Harhauttamisen, hajauttamisen ja liikkeen käytön periaatteita ei tarvinne enemmin availla, enkä minä niistä paljon osaisikaan kertoa.

Öh, en nyt myönnä omalta osaltani väitettyä tappiomielialaa.

Koneet tuhotaan joko syvän rauhan tilassa (helppoa) tai sitten vasta sotatilassa (vaikeampaa). Ensimmäinen on kuitenkin aika hyvin estettävissä oikea-aikaisella valmiuden kohottamisella. Jälkimmäinen on se kysymysmerkki. Se on vaikeaa, jos ehdimme rakentamaan koneille riittävästi suojainfrastruktuuria. Tämä vaatii taas oikea-aikaista valmiuden kohottamista. Bunkkereita (kovitettu lentokonesuoja, ei maanalainen hangaari) ei rakenneta päivässä. Viikossa tai kahdessa voisi jo tullakin valmista ja niiden antama suojaus saattaa hyvinkin riittää, jos/kun vihollinen ei tiedä niiden sijainteja (reaaliaikaisen tiedustelun puuttuessa). Onko harmaa vaihe noin pitkä? Ehkä, ehkä ei. Sen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää, että meillä olisi jo rauhan aikana rakennettuna riittävä infrastruktuuri koneiden suojaamiseen. Vaikka vihollinen sitten olisi perillä sen sijainnista ja yksityiskohdista, se olisi erinomainen ratkaisu, kun ydinasetta vähemmällä ei saisi kattoon reikää.

Viikossa-parissa tulee näitä:

Kuukausissa ja vuosissa näitä:

 

[Benelli]

Harmi vaan, taitaisivat kustannukset nousta satoihin miljooniin per tukikohta - mutta onko se lopulta niin paljoa? Eihän tuota tarvitsisi tehdä joka paikkaan, ainoastaan niille kentille, joita tuskin menetetään sodassa ja jotka ovat riittävän kaukana rintamasta - siis Tampere-Pirkkala ja Kauhava nyt ainakin. Jos rahaa olisi, niin miksei myös Rovaniemelle, Halliin ja Tikkakoskelle.

Saan kyllä lobata kovasti, jos aion saada bunkkeri-ideani läpi ja Hornetit takaisin Tampere-Pirkkalaan ja lisäksi vielä lopetettavalle Kauhavalle. Mutta olisihan tuo varmaan ihan toimiva järjestelmä: laivue kumpaankin ja kolmas jakautuisi Rovaniemelle ja Kuopioon ja sodan aikana vaikka maantiekentille.

Älkääkä kertoko, että meillä on jo luolia. Niin varmaan onkin, vaan onko tämän tasoisia? Vähän pelkään, että oven takana on yksi iso halli, ja yksi oven läpi tuleva täsmäase tuhoaa ison osan sisällä olevista koneista.

Joo ei kerrota mutta sen verran voi kertoa että luolastojen louhiminen alkoi toisen maailmansodan aikana että tässä ollaan noin 70 vuotta työstetty teikäläisen ehdostusta.
Bunkkereiden on syytä olla tarpeeksi hyviä ettei käy kuin Irakissa tai sitten voi tyytyä suojaan sirpaleilta ja tytärpommeilta:

 

[RPG83]

Vähän vaan sitä tässä epäilen, kun aikanaan oltiin niin suurella innolla hajauttamassa toimintaa varatukikohtiin. Eivät tainneet olla luolat ainakaan silloin aivan vastaavaa kuin muualla maailmassa? Vai onko se näin: "Kun minä olin nuori, luolat olivat isoja lihavia maaleja ja hajautus päivän sana, mutta nykyään hajautuksesta on tullut teknologisen kehityksen myötä niin heikkotehoista, että luolat ovat ainoa järkevä vaihtoehto."

 

[Benelli]

Vähän vaan sitä tässä epäilen, kun aikanaan oltiin niin suurella innolla hajauttamassa toimintaa varatukikohtiin. Eivät tainneet olla luolat ainakaan silloin aivan vastaavaa kuin muualla maailmassa? Vai onko se näin: "Kun minä olin nuori, luolat olivat isoja lihavia maaleja ja hajautus päivän sana, mutta nykyään hajautuksesta on tullut teknologisen kehityksen myötä niin heikkotehoista, että luolat ovat ainoa järkevä vaihtoehto."

Ongelmanahan ei ole koneiden säilyminen ehjänä luolassa vaan näiden saaminen ilmaan/laskeutuminen iskun jälkeen kun siroitteita on ympäri pitäjää ja liikenne ruuhka.
Haukat ovat "tuhonneet" hornetteja jotka eivät ehtineet/päässeet ajoissa ilmaan.

 

[hessukessu]

Tuosta hajauttamisesta ja suojaamisesta vähän pointteja ja ajatuksia:
1) Tilapäissuojia voidaan tehdä nopsaan nykyaikaisella kalustolla, ehkä se on tarkoituskin, että rauhan aikana maantietukikohtien reunamat eivät ole täynnä selkeitä valmiita asemia, vaan ne tehdään harmaassa vaiheessa pikapikaa ja kasapäin. Tämä vaikeuttaa niiden paikantamista ja niihin hyökkäämistä. Hiekalla ja teräsverkkotuetulla pahvilla saa ihmeitä aikaan hetkessä vaikka minne. Ylhäältä tulevia sirpaleita moinen ei toki suojaa, mutta voisin kuvitella, että semmoiset "pienoisvarasillat" (tai miksi semmoisia kutsutaan, semmoiset ehkä 4-6m pitkät ja pari metriä leveät teräksiset sillat joita työmaille laitetaan kun vaikka katuun kaivetaan oja putkia varten tms.) voisi helposti nostaa sinne päälle ja sitten pistää niiden päälle hiekkaa helpostikin paljonkin. Sattumalta, jos ette ole hoksanneet, useimmat varalaskupaikat sijaitsevat hiekkamonttujen vierellä tai keskellä. En usko, että se on sattumaa.

2) Tiepiirillä on kumman paljon luolastoja, jos ette ole huomanneet. En menisi takuuseen, mitä kaikkea sinne mahtuu ja ovatk nuo todellakaan mitään pomminkestäviä, mutta niitä nyt vaan sattuu olemaan aika paljon. Voisi toki olla enemmänkin. Ideaalitilanteessahan olisi niin, että kaikilla varalaskupaikoilla olisi pari luolastoa, jonne koneita voisi siirtää huoltoa ja muuta varten ja sitten tilapäissuojia pikatankkauksia ja muuta sen semmoista varten. Siinä olisi sitten maalia enemmänkin kuin tarpeeksi viholliselle.

3) Etäisyys on yksi tekijä, joka unohtuu. Kaikkea kalustoa ei voida ehkä laittaa suojiin, mutta tarvitseeko sen olla koko ajan suojissa? Jos polttoainerekka ajetaan 10km päähän tukikohdasta niin ei sitä löydä eikä tuhoa sieltä erkkikään. Sitten H-hetkellä kaasu pohjaan, rekka Hornetin viereen, tankkaus ja ajetaan taas äkkiä kuuseen sieltä. Hajautus ja etäisyys suojaa paljon kaikkea. Todella paljon. 10km on pieni matka autolla ajaa ja antaa jo miltei täydellisen suojan.

4) Miten helppoa on laittaa Hornetti rekan kyytiin? Saako sen peittoon jotenkin järkevästi? Siivethän saa taitettua. Ei olisi minusta lainkaan hullumpi ajatus ajaa Hornetti rekkaan ja huristaa rekalla vaikka sinne 10 tai 20km päähän hornan kuuseen. Ei se Hornet sieltä nopeasti varmaan pois tule sitten kyydistä, mutta tarvitseeko sen tulla loppupeleissä? Jos edessä on 12h huolto, niin eiköhän olisi järkevää käyttää hetki siihen, että ajaisi sen Hornetin pois sieltä laskupaikan läheisyydestä jonnekin hornan kuuseen, jossa sitä saisi sitten huoltaa rauhassa. Sitten olisi ihan sama vaikka joku nukettaisi koko varalaskupaikan, kun puolet koneista olisi aina kilometrien päässä siitä.

5) Uskoisin, että tiepiirien lumiaurat ja etenkin lumikarhut ovat erinomaisia raivaamaan sirotteita teiltä. Näitä on tiettävästi myös tähän tarkoitukseen testattu ja hyvällä menestyksellä. Heittävät sirotteet sivuun tieltä tai räjäyttävät ne harmittomasti härvelin edessä. Kolme lumikarhua kun ajaa rinnakkain niin kyllä siitä Hornetin levyinen puhdistettu "kaista" syntyy ihan varmaan.

6) Ideaalitilanteessa noiden varalaskupaikkojen alueelle pitäisi saada jotain kauaskantoista ohjustakin. Ei edes paljoa, mutta edes jotain. Silloin ei vihollinen voisi sielläpäin partioida ja hyökätä "kaikessa rauhassa", vaan joutuisi aina toimimaan varovasti ja hätäillen. Hitto kun saisi vaikka yhden Pantsirin tai Crotalen jokaista varalaskupaikkaa kohden (ynnä kourallisen olkapääohjuksia), niin johan pelin henki muuttuisi vallan toisenlaiseksi mitä se on nyt. Ei olisi paha investointikaan, jos mietitään, miten arvokkaita koneita siellä kuitenkin on. Parin Hornetin hinnalla ostaa kevyesti kasapäin Crotaleita tai Pantsireja, olkapääohjuksista puhumattakaan. Tässä säästetään väärässä paikassa kun näiden paikkojen ilmasuojaan ei panosteta.

 

[Raveni]

Tappiomieliala on vahva tässä säikeessä.

Fakta on kuitenkin, että jos Venäjä haluaa hyökätä Suomeen, emme pysty loputtomiin puolustautumaan jos emme saa mitään tukea ulkopuolelta. Emme pystyneet 1944, emmekä pystyneet 1940. Molemmilla kerroilla onneksi saimme tukea, '44 Saksasta konkreettista ja '40 Ranskasta ja Englannista poliittista. (Interventiosuunnitelmat, joiden salainen päätavoite taisi kuitenkin olla Kiirunan malmikaivosten kaappaaminen pois Saksalta.)

Koska loputtomiin emme voi kestää, on meidän kestettävä niin pitkään että ulkopuolinen apu ehtii konkretisoitua. Siihen tarvitsemme hävittäjiä, sotalaivoja, tankkeja ja kaikkea muuta. Niitä meillä jo on. Meidän on myös uskottava että kestämme tarpeeksi pitkään, jotta uskallamme tarttua aseisiin kun on sen hetki. Silloin ei voi ajatella, että kaikki tuhotaan kuitenkin yllätysiskulla heti alkuunsa. Se on tappioon alistumista ilman yrittämistä, täydellistä selkärangattomuutta.

Ei Iskander ole mikään kaikkivoipa Jumalan nyrkki, vaikka tarkka onkin. Se osuu sinne minne se on tähdätty. Se osuu harhaan jos se tähdätään harhaan. Tuosta lähtevät ne keinot joilla Hornettimme, ja tutkamme ja kaikki muu, pelastuvat taivaalta satavalta tuholta. Harhauttamisen, hajauttamisen ja liikkeen käytön periaatteita ei tarvinne enemmin availla, enkä minä niistä paljon osaisikaan kertoa.

Omalla kohdallani kyse ei ole ainakaan tappiomielialasta vaan faktojen tunnustamisella. Venäjä on venäjä, monessa suhteessa meitä suurempi. Tärkeää onkin että emme aja valtiona itsemämme sellaiseen epäedulliseen tilanteeseen että naapurille tulee tarve tulla kokeilemaan että mitä irtoaa puheella ja mitä aseilla. Politiikan täytyy olla kestävää ja johdonmukaista, tuumaakaan ei saa antaa periksi. Ja jos tänne tullaan niin naapurin on oltava varma että mitään ei tule ilmaiseksi samaan. Se henkisestä puolesta. Materiaalin täytyy olla sellaista ja sitä täytyy olla niin paljon että sillä on vaikutusta yksilön mielialaan ja siihen että se yksilö on valmis uhraamaan henkensä tämän maa pläntin puolesta. Tällä tarkoitan sitä että armeijalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa vihollisen toimintaan tehokkaasti että jouduta tilanteeseen missä niin monet maat ovat olleet usan kanssa. Kaikki tämä tarvitsee jo tänään ja huomenna vielä enemmän rahaa. Se mistä se otetaan on se juttu ja juju. Taloudella ei mene hyvin.

Iskander on matalan lentoradan ballistinen ohjus joka ainakin nyky tietojen mukaan on vaikea torjuttava kaikelle ilmatorjunnalle. Naapurilla niitä on ja tulee tulevaisuudessa olemaan vielä enemmän. Kysymykseksi nousee että voimmeko piilottaa maalit? niin että oma toimintamme ja aloitteellisuutemme eivät kärsi kohtuuttomasti? Omasta mielestäni yksi ongelmista on se että armeijamme on suht ohut eli sitä kuranttia ensilinjan kamaa on todella vähän joka tarkoittaa että kansainvälisissä kovapanosammunnoissa sen käyttö aste (yksittäisen aseen/järjestelmän) on korkea, ehkä jopa liian korkea.

 

[Iso-Mursu]

Tappiomieliala on vahva tässä säikeessä.

Fakta on kuitenkin, että jos Venäjä haluaa hyökätä Suomeen, emme pysty loputtomiin puolustautumaan jos emme saa mitään tukea ulkopuolelta. Emme pystyneet 1944, emmekä pystyneet 1940. Molemmilla kerroilla onneksi saimme tukea, '44 Saksasta konkreettista ja '40 Ranskasta ja Englannista poliittista. (Interventiosuunnitelmat, joiden salainen päätavoite taisi kuitenkin olla Kiirunan malmikaivosten kaappaaminen pois Saksalta.)

Koska loputtomiin emme voi kestää, on meidän kestettävä niin pitkään että ulkopuolinen apu ehtii konkretisoitua. Siihen tarvitsemme hävittäjiä, sotalaivoja, tankkeja ja kaikkea muuta. Niitä meillä jo on. Meidän on myös uskottava että kestämme tarpeeksi pitkään, jotta uskallamme tarttua aseisiin kun on sen hetki. Silloin ei voi ajatella, että kaikki tuhotaan kuitenkin yllätysiskulla heti alkuunsa. Se on tappioon alistumista ilman yrittämistä, täydellistä selkärangattomuutta.

Ei Iskander ole mikään kaikkivoipa Jumalan nyrkki, vaikka tarkka onkin. Se osuu sinne minne se on tähdätty. Se osuu harhaan jos se tähdätään harhaan. Tuosta lähtevät ne keinot joilla Hornettimme, ja tutkamme ja kaikki muu, pelastuvat taivaalta satavalta tuholta. Harhauttamisen, hajauttamisen ja liikkeen käytön periaatteita ei tarvinne enemmin availla, enkä minä niistä paljon osaisikaan kertoa.

Tosin en itse siihen apuun usko.

Olemme sanoneet muulle maailmalle että emme auta ketään. Niin miksi meitä autettaisiin?

 

[Bellum]

Jos tuo on SU-24:lle, niin sitten olen tyytyväinen. Onko tuo muuten se pommituskorkeus, vai korkeus mistä maali pitää havaita ja siis aloittaa hyökkäys?

Niin, ja muistan kyllä sen ilmatorjuntalehden jutun jonka mukaan ryssällä ei ole oikeastaan mitään aseita jotka voitaisiin ampua yli 8 kilsan päästä.

Itse aseita eli ohjuksia ja pommeja löytyy kyllä vaikka mille kantamille ja korkeuksille, mutta Su-24 lavettina on ollut varsin rajallinen. Ikävä kyllä sen korvaajan Su-34 tuotanto on päässyt vauhtiin ja sarjatuotantokoneitakin on jo yli 50kpl tuotettu, joka on sellainen määrä, että sillä ainakin paikallisessa konfliktissa saa jotain aikaiseksi. Kaikki on sijoitettu Uralin länsipuolelle. Lisäksi määrä kasvaa nyt vauhdilla, koska tämän vuoden 16 kpl tilaus mitä todennäköisimmin toteutuu täysimääräisesti ja muutaman viimeisimmän vuoden näyttöjen perusteella on syytä uskoa myös ensi vuoden 20 koneen tilauksen toteutuvan. Tämän vuoden lopussa tuotantokoneiden määrän pitäisi olla siis 55 ja 2015 alkaen vuosittainen tuotanto 20 kpl.

 

[StmSvejk]

Samaa mieltä olen. Satelliitti oli vain esimerkkinä... kukaan muu kuin venäjä ja ehkä kiina tietää venäjän tiedustelu kapasiteetin. Joka tapauksessa se on 100% varmuudella venäjälläkin prioriteettinä kehityksen alla. Niistä ei vain huudella samallalailla kuin uusista ohjuksista ja muista hilavitkuttumista

Kiinassa tehdään älypuhelimia ja teleskooppeja. Niistä saat värkättyä vaikka opiskelijavoimin tiedustelusatelliitin joka riittää taktiseen tiedusteluun, ts. resoluutio riittää lekon ja ajoneuvojen yleistasoiseen tunnistamiseen. Tällaisia pieniä TACSAT:n kokoisia satelliitteja voit laukaista jollain Protonilla kerralla ylös vaikka muutamia kymmeniä kerrallaan jolloin peittoa tulee ihan kivasti.

Nämä syvän rauhan tiedustelusatelliitit on tarkoitettu hankkimaan sentintarkkaa tietoa jostain tietystä kohteesta. Perustiedusteluun riittää huomattavasti heikompi resoluutio. SAR-satelliittien osalta tulemme näkemään saman tarinan.

 

[Ottoville]

Tätä voi sanoa melkein teille molemmille AWACS-kiistan osapuolille. Joka tapauksessa meilläkin on suhteellisen kattava tilannekuva (KEVA-tutkien korvaus liikuteltavilla ja suorituskykyisemmillä, aisti-ilmavalvonta, KAVA-tutkat, MOSTKA:t jne.), mikä tasaa tilannetta.

Mutta kuinka kauan?

Ainakin minulla nuo tutkat ovat aika korkealla maalienlistalla.
Joten niiden käyttö saattaa olla aika rajoitettua.
Jos ne haluaa pitää ehjinä.


Kun laitta Saarenmaan tienoille AWACS, Suursaareen tutkan ohjuspatterin ja toisen Viipurin lähelle. Alkaa riskit kasvamaan noilla sinisillä nuolilla.

 

[Raveni]

Pitäisikö suomenkin hankkia jotain tutkaan hakeutuvaa? Naapurilla kuitenkin tutkia on vaikka millä mitalla... nykyään ei taida sellaista suomen valikoimissa kuitenkaan olla enkä tiedä onko ollut edes testeissä. Mahtaako noissa olla kantama sen verran lyhyt että on ajateltu koneen vaarantuvan liiaksi.

 

[StmSvejk]

Pitäisikö suomenkin hankkia jotain tutkaan hakeutuvaa? Naapurilla kuitenkin tutkia on vaikka millä mitalla... nykyään ei taida sellaista suomen valikoimissa kuitenkaan olla enkä tiedä onko ollut edes testeissä. Mahtaako noissa olla kantama sen verran lyhyt että on ajateltu koneen vaarantuvan liiaksi.

Varmasti erilaisten tutkiin hakeutuvien ohjusten pitäisi kuulua Suomen asevalikoimaan mikäli Horneteilla meinataan ilmasta-maahan operointia JDAM:lla tehdä. Toisaalta jo normaali ilmapuolustuskäyttö saattaa vaatia samaa. Yhä enemmän ja enemmän tulisi kuitenkin kyseenalaistaa hävittäjäpainotteinen ilmapuolustus mutta siitä on toki kiistelty muissakin ketjuissa.

 

[Raveni]

Itse joskus susi1:ssä ehdotin maastalaukaistavaa risteilyohjusta. Mahdollisuudella ostaa tai luoda oma teknologinen osaaminen. Kantamaksi riittäisi 400km... risteilyohjus ei tietenkään ole ratkaisu cas tehtäviin mutta silloin voisi miettiä muun epäsuoran lisäämistä. Tällöin ilmavoimien pääpainopiste olisi vihollisen ilmavoimien torjunta. Ilmatorjunnan paikatessa.