Tarkistin tämän vielä varmuuden vuoksi;
Pragmaattinen tarkoittaa käytännöllistä, realistista ja asiallista, eli asioihin suhtaudutaan käytännönläheisesti ja todellisuushakuisesti.
Noh, olen aikalailla eri mieltä tästä visiosta. Johtuen juuri siitä että se EI ole pragmaattinen eli realistinen. Seuraavista syistä jotka lienevät yhtä paragmaattisia kuin nuo sinun.
- Euroopan turvallisuuden kannalta paras ratkaisu olisi miehittää ryssälandia, liittää siitä osia itseensä ja ajaa itäslaavit ym. ryssät Uralin taakse koska eivät osaa elää sivistysvaltion periaateiden mukaisesti. Tätä on nyt kokeiltu vuosisatoja ja ainoa mitä ei ole vielä kokeiltu on totaalinen miehitys ja väestön vaihto.
Euroopan historiassa esimerkkinä toimikoon entinen suurvalta Preussi joka siltä osin muistuttaa ryssää että myös sillä oli pyrkimys sekä hyvällä (kauppayhteistyö) että pahalla (läpeensä militaristinen) alistaa naapureitaan hallintaansa. Sillä erotuksella tähän päivään ja ryssiin että tuohon aikaan lähestulkoon kaikki Euroopan kansat käviät sotia toisiaan vastaan joten yksin ei Preussi ollut sotaisa. Tämä alueellinen suurvalta luopui militarismistaan vasta kun se hävisi ensimmäisen maailman sodan ja jaettiin voittajien toimesta pienempiin osiin. Kuitenkin kansallis-sosialistien noustua valtaan yhdistyi jälleen osaksi Suur-Saksaa. Lopullinen loppu Preussille tuli vasta toisen maalimansodan jälkeen kun koko maa miehitettiin ja yli kymmenen miljoona asukasta pakeni ja loput vangittiin siirrettäväksi vankileireille. Preussin alue asutettiin voittaja valtioiden asukkailla ja siitä lähiten entinen Preussi on lakannut olemasta. Entiset preussilaiset asuvat nykyään osana Saksaa ja ovat varsin hyvin etäytyneet muinoisesta militarismistaan.
Eli summaus. Pragmaattisen realistisesti ajatellen Venäjä tulisi miehittää kokonaisuudessaan, Euroopan puoleinen kansa häätää Uralin taakse jossa ne eläisivät ensimmäiset kaksi sukupolvea miehityshallinnon tiukassa kontrollissa ja Uralin länsipuoli asutettaisiin "kilteillä" eurooppalaisilla jotka ovat näyttäneet siihen historiastaan huolimatta kykenevän.
No, ei kyllä kuullosta yhtään sen pragmaattisemmalta kuin nuo sinun pohdinnat, joten eiköhän yritetä sitä mihin ryssä ei tarvi edes paljon meidän vetoapua. Täydellinen eristäminen länteen päin, kurjistuminen. Toki se tulee aina säilymään vaarallisena naapureilleen mutta kyvykkyys hyökätä menestyksellisesti rajansa yli ei saada onnistumaan jos ympäröivä naapurusto on yhtenäinen. Tuolta sinun tekstistä poimittu virke pienellä muutkosella toimikoon perusteluna tälle tuhat vuotiselle realismille
Itäslaaveille ei ikinä ole onnistuttu iskoistamaan sivistysvaltion periaatteita. Kokeiltu on.
Siirsin keskustelun vähän parempaan ketjuun.
Viimeisen hieman vajaan sadan vuoden aikajaksolla Venäjä tai NL ovat vahvistaneet armeijaansa aina hyökkäämistä varten, sen mukaan miten vahvaksi se on saatu tai taloudelliset voimavarat ovat antaneet myöten, on valittu maa johon sitten hyökätään. Resurssit ovat enemmän rajoittaneet sotakiimaa kuin halut ja tämä pitää edelleen tunnustaa lännessä tosiasiana.
Kääntäen siis ryssien aiheuttama uhka on ollut pienimmillään silloin kuin heillä on mennyt taloudellisesti kaikkein huonoiten. Ellei ole mahdollisuutta varustaa armeijaa niin ryssäkin, vaikka on tyhmä ja laiska, jättää sotimisen tekemättä ja keksii jotain muuta ajanvietettä.
Tämä näyttäisi pikkuhiljaa iskostuvan ainakin Venäjän nykyisiin rajanaapureihin sillä kaikkia taloudellisia kytköksiä vähennetään tai poistetaan kokonaan hyvin päämäärätietoisesti. Pohjoismaat, Baltian maat, Puola, Ukraina tietenkin tekevät tässä eniten työtä, mutta samanlaista suuntausta on näkyvissä Keski-Aasian maissa, joskin ovat pitkän taipaleen alussa vasta, Turkissa, Bulgariassa, Romaniassa, Tsekeissä jne.
Jopa toisella puolella maapalloa uhka on omalla tavallaan ymmärretty ja Japanikin vähentää taloudellista riippuvuussuhdetta Venäjään, omilla painotuksillaan ja nopeudellaan.
Avainasemassa kuitenkin on ne seuraavat maat tuon ensimmäisen renkaan takana. Mikäli ne näkevät asiat samalla tavalla ja edes vähentävät kytköksiään niin uhka tulee pysymään matalana tulevaisuudessa, koska ryssä menee kohti absoluuttista köyhyyttä erinomaista vauhtia. Saksa, Italia, Kreikka, UK, Ranska, Unkari, Benelux-maat, Itävalta jne. Euroopan suunnassa ja Etelä-Korea sekä Australia toisella puolella ovat taloudellisesti merkittävässä asemassa siinä, että Venäjän eristäminen toimisi riittävän laajasti.
Kiina, Intia ja monet Aasian maat ovat opportunisteina aina hyötymässä jos tilaisuus on ja niiden varaan ei voi laskea mitään, toki monilla noista se isoin oma hyöty tulee Venäjän konttaamisesta, joten ne eivät todennäköisesti lopeta yhteistyötä missään olosuhteissa vaan käyttävät saamaansa vahvaa neuvotteluasemaa omaksi edukseen.
Mikään tuudittautuminen sellaiseen utopiaan, että ryssä muuttuisi johtaa vain uusiin konflikteihin jotka voivat eskaloitua sodiksi. Tosiasioiden tunnustaminen, että naapurissa on sotakiimainen valtio, joka tarvitsee vain taloudellista apua toteuttaakseen imperiumihaaveitaan, johtaa oikeisiin toimenpiteisiin ja eristämisen jatkamiseen riittävän pitkään.
Tässä kysytään selkärankaa sekä kansoilta että poliitikoilta ja mikäli sen seurauksena Venäjä hajoaa osiin niin he voivat vain katsoa peiliin etsiessään syypäitä.
