Venäjän kohtalo ja mahdollinen hajoaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ak.tied
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Miten diktaattori ajattelee tällaisessa tilanteessa? Pyrkii pitkittämään valtakauttaan luomalla ulkoisen vihollisen ja mahdollisimman ”poikkeukselliset olosuhteet”. Venäjän kansaa on jo vuosikaudet valmisteltu sotaan Natoa vastaan. Itse näen, että se on nykymuotoisen Venäjän viimeinen kuolinkouristus. Jatkoaika mahdottomuudelle matkalla kohti vääjäämätöntä.

Arvoisat MP:nettiläiset: voi hyvinkin olla, että olemme aivan kolmannen maailmansodan kynnyksellä. Mikä puhuu teoriaa vastaan on se, että voittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, mutta muistakaa, että viimeksi itänaapuriamme johti yhtä hullu mies 1950-luvun alussa. Häviämisen todennäköisyys tai miljoonat kuolleet ei ole tällaiselle johtajalle mikään este tai kynnyskysymys, vaan pikemminkin haaste tai järjestelykysymys.

Kannattaa varautua pahimpaan. Venäjän talouden nopeasti edennyt romahdus pakottaa Kremlin toteuttamaan suunnitelmansa nyt tai ei ehkä koskaan. Rotta on vaarallisimmillaan nurkkaan ahdettuna ja loukkaantuneena. Silloin se voi yrittää hypätä ja purra jopa ihmisen silmät puhki.
Tässä on muuttujana myös Kiina, jonka varaan Venäjä voi yrittää laskea: jos USA on sidottuna sotaan Tyynellämerellä, ei siltä liikene kauheasti apuja Eurooppaan (kiitos Obaman, joka linjasi, ettei ole tarvetta kyvylle kahden päänäyttämön suursodan ja kolmannen näyttämön alueellisen konfliktin yhtäaikaiseen hallitsemiseen, ja leikkasi USA:n asevoimien suunnitelluista varustelumenoista).

Ja Kiina on Tyynellämerellä hyvinkin varteenotettava vastustaja Yhdysvalloille. Venäjä voi pelata tämän suhteen upporikasta ja rutiköyhää, etenkin kun kohta peliin näyttää Venäjän johdolla olevan pakko ryhtyä.
 
Jos ryssälä heikentyy tarpeeksi, niin Itä-Siperia vaihtaa omistajaa hyvin nopeasti. Voi tietysti kysyä, miksi Kiinan tarvitsisi vallata uusia alueita, jos se voi ostaa halvalla kaiken tarvitsemansa. Toisaalta Ukrainan sota on näyttänyt ettei omistusoikeus merkitse ryssälle mitään: jos länsifirmat voidaan sosialisoida yhdellä kynänvedolla, niin sama pätee myös kiinalaisiin yrityksiin. Kyllä Kiinassakin ostataan laskea, ja jossakin kohtaa lyhyt ja voitokas sota voi olla se tehokkain vaihtoehto omien taloudellisten intressien turvaamiseen.
 
Ennen Bidenin poislähtöä kerrottiin julkisuuteen, että Venäjä oli harkinnut ydinaseen käyttämistä syyskuussa 2022 kun ”erikoisoperaation operaattoreita” olikin varattu muutama satatuhatta ukkoa liian vähän ja Ukraina pisteli joukot palasiksi. Mitä ilmeisimmin nämä varoitukset otettiin vakavasti Washingtonissa, koska asehanaa laitettiin pienemmälle ja siihen se Ukrainan vastahyökkäys pysähtyikin.

Nyt sitten tullaan nykypäivään. Putin on maalannut itsensä melkoiseksi machoksi ja voittamattomaksi tsaariksi luojan valitseman Venäjän kansan silmissä. Voiko sellainen henkilö hävitä pienemmälle maalle ja säilyttää asemansa? Ei voi.

Miten diktaattori ajattelee tällaisessa tilanteessa? Pyrkii pitkittämään valtakauttaan luomalla ulkoisen vihollisen ja mahdollisimman ”poikkeukselliset olosuhteet”. Venäjän kansaa on jo vuosikaudet valmisteltu sotaan Natoa vastaan. Itse näen, että se on nykymuotoisen Venäjän viimeinen kuolinkouristus. Jatkoaika mahdottomuudelle matkalla kohti vääjäämätöntä.

Arvoisat MP:nettiläiset: voi hyvinkin olla, että olemme aivan kolmannen maailmansodan kynnyksellä. Mikä puhuu teoriaa vastaan on se, että voittajasta ei pitäisi olla epäselvyyttä, mutta muistakaa, että viimeksi itänaapuriamme johti yhtä hullu mies 1950-luvun alussa. Häviämisen todennäköisyys tai miljoonat kuolleet ei ole tällaiselle johtajalle mikään este tai kynnyskysymys, vaan pikemminkin haaste tai järjestelykysymys.

Kannattaa varautua pahimpaan. Venäjän talouden nopeasti edennyt romahdus pakottaa Kremlin toteuttamaan suunnitelmansa nyt tai ei ehkä koskaan. Rotta on vaarallisimmillaan nurkkaan ahdettuna ja loukkaantuneena. Silloin se voi yrittää hypätä ja purra jopa ihmisen silmät puhki.

Jottei nyt mene liian pelotteluksi, niin todettakoon, että tällä kertaa Suomen asema on paljon parempi kuin edellisellä kerralla. Luottoa PV:n ja kansan resilienssiin löytyy runsaasti.
Muuttujia riittää, osa ehkäpä senkaltaisia jossa ei ole hyödyllistä ajatella asioiden etenemistä suunnitelmallisuuden kautta.

Eskaloitumisriskit venäläisessä tarinankerronnassa Lännen suuntaan melko suurta roolia näyttelevät - eivätkä ilman tehoa. Samantapaiseen vaikuttamiseen pyrkyä on ollut esim. Eurooppalaisten valtioiden maaperällä tehdyissä attentaateissa, jotka ovat ainakin osin olleet sillä tavalla järjestettyjä, että ilmeinen toimija ei verhon taakse ole jäänyt --> katsokaa, mitä me teille teemme. Tai nyt nähtävässä drone-pelleilyssä jne. Täydellinen listaus olisi pitkä.

Ydinuhkaa, voi yrittää hahmotella esim. peliteorian tai vastaavien mallien kautta. Muistaen se, että venäläinenkin on ihmisyyden kahleissa luontaisessa halussaan eloonjäämiseen. Tai siitä, mikä olisi geopolitiikan tapahtumaketjujen mahdollinen etenemissuunta, tilanteessa jossa ydinkorttia pöytään lyöden lopputulos pelaajalle olisi suotuisa.

Jos omissa käsissä olevaa toimintaa haluaa pohtia. Mm. Kiinan sitoutumisen intentioita Venäjään, tuota on varmaankin hyödyllistä arvioida Kiinan eduista käsin. Tähän Eurooppa ja USA voivat suoraan vaikuttaa, siirtämällä Ukrainaan lisää voimaa. Riittävästi heikentynyt tai jopa hajoava Venäjä, saattaisi olla Kiinan silmissä kaikkien alennusmyyntien isä ja äiti.

Pelko pois ja kohti tulevaa. Alistujaa odottaa alistujan kohtalo.
 
Jos ryssälä heikentyy tarpeeksi, niin Itä-Siperia vaihtaa omistajaa hyvin nopeasti. Voi tietysti kysyä, miksi Kiinan tarvitsisi vallata uusia alueita, jos se voi ostaa halvalla kaiken tarvitsemansa. Toisaalta Ukrainan sota on näyttänyt ettei omistusoikeus merkitse ryssälle mitään: jos länsifirmat voidaan sosialisoida yhdellä kynänvedolla, niin sama pätee myös kiinalaisiin yrityksiin. Kyllä Kiinassakin ostataan laskea, ja jossakin kohtaa lyhyt ja voitokas sota voi olla se tehokkain vaihtoehto omien taloudellisten intressien turvaamiseen.
Itä-Siperian omistamalla Kiina kertaheitolla pääsisi suoraan arktisiin alueisiin ja ennen kaikkea Beringin salmeen kiinni sekä tuijottamaan suoraan Alaskaa silmiin. Pystyisi uhkaamaan USAta suoraan, ilman yhtään tukialusosastoa. Siperiassa taas ei olisi mitään Kiinalle merkittävää uhattavaa, vain loputonta metsää. Kiina olisi käytännössä lähempänä USAta kuin USA Kiinaa.
 

Hodorkovski on vasta 62 vuotta, ja kerkesi 90 luvun riistoissa kehittämään kontaktijoukon oligarkkien kesken. Sillä ei ole suurta kansan tukea, mutta pieni. Mutta ei tarvikkaan, riittäisi että oligarkkikonkkaronkka näkisi miehen riittävänä tukena ja minimaalisen kansan tuen. Jos Hodorkovski onnistuu yhdistämään vanhan oligarkkijoukonsa, ja selittämään että heidän rahat säilyy niin voipi olla seuraava presidentti.
 
Tarkistin tämän vielä varmuuden vuoksi;

Pragmaattinen tarkoittaa käytännöllistä, realistista ja asiallista, eli asioihin suhtaudutaan käytännönläheisesti ja todellisuushakuisesti.

Noh, olen aikalailla eri mieltä tästä visiosta. Johtuen juuri siitä että se EI ole pragmaattinen eli realistinen. Seuraavista syistä jotka lienevät yhtä paragmaattisia kuin nuo sinun.

- Euroopan turvallisuuden kannalta paras ratkaisu olisi miehittää ryssälandia, liittää siitä osia itseensä ja ajaa itäslaavit ym. ryssät Uralin taakse koska eivät osaa elää sivistysvaltion periaateiden mukaisesti. Tätä on nyt kokeiltu vuosisatoja ja ainoa mitä ei ole vielä kokeiltu on totaalinen miehitys ja väestön vaihto.
Euroopan historiassa esimerkkinä toimikoon entinen suurvalta Preussi joka siltä osin muistuttaa ryssää että myös sillä oli pyrkimys sekä hyvällä (kauppayhteistyö) että pahalla (läpeensä militaristinen) alistaa naapureitaan hallintaansa. Sillä erotuksella tähän päivään ja ryssiin että tuohon aikaan lähestulkoon kaikki Euroopan kansat käviät sotia toisiaan vastaan joten yksin ei Preussi ollut sotaisa. Tämä alueellinen suurvalta luopui militarismistaan vasta kun se hävisi ensimmäisen maailman sodan ja jaettiin voittajien toimesta pienempiin osiin. Kuitenkin kansallis-sosialistien noustua valtaan yhdistyi jälleen osaksi Suur-Saksaa. Lopullinen loppu Preussille tuli vasta toisen maalimansodan jälkeen kun koko maa miehitettiin ja yli kymmenen miljoona asukasta pakeni ja loput vangittiin siirrettäväksi vankileireille. Preussin alue asutettiin voittaja valtioiden asukkailla ja siitä lähiten entinen Preussi on lakannut olemasta. Entiset preussilaiset asuvat nykyään osana Saksaa ja ovat varsin hyvin etäytyneet muinoisesta militarismistaan.

Eli summaus. Pragmaattisen realistisesti ajatellen Venäjä tulisi miehittää kokonaisuudessaan, Euroopan puoleinen kansa häätää Uralin taakse jossa ne eläisivät ensimmäiset kaksi sukupolvea miehityshallinnon tiukassa kontrollissa ja Uralin länsipuoli asutettaisiin "kilteillä" eurooppalaisilla jotka ovat näyttäneet siihen historiastaan huolimatta kykenevän.

No, ei kyllä kuullosta yhtään sen pragmaattisemmalta kuin nuo sinun pohdinnat, joten eiköhän yritetä sitä mihin ryssä ei tarvi edes paljon meidän vetoapua. Täydellinen eristäminen länteen päin, kurjistuminen. Toki se tulee aina säilymään vaarallisena naapureilleen mutta kyvykkyys hyökätä menestyksellisesti rajansa yli ei saada onnistumaan jos ympäröivä naapurusto on yhtenäinen. Tuolta sinun tekstistä poimittu virke pienellä muutkosella toimikoon perusteluna tälle tuhat vuotiselle realismille

Itäslaaveille ei ikinä ole onnistuttu iskoistamaan sivistysvaltion periaatteita. Kokeiltu on.

Siirsin keskustelun vähän parempaan ketjuun.

Viimeisen hieman vajaan sadan vuoden aikajaksolla Venäjä tai NL ovat vahvistaneet armeijaansa aina hyökkäämistä varten, sen mukaan miten vahvaksi se on saatu tai taloudelliset voimavarat ovat antaneet myöten, on valittu maa johon sitten hyökätään. Resurssit ovat enemmän rajoittaneet sotakiimaa kuin halut ja tämä pitää edelleen tunnustaa lännessä tosiasiana.

Kääntäen siis ryssien aiheuttama uhka on ollut pienimmillään silloin kuin heillä on mennyt taloudellisesti kaikkein huonoiten. Ellei ole mahdollisuutta varustaa armeijaa niin ryssäkin, vaikka on tyhmä ja laiska, jättää sotimisen tekemättä ja keksii jotain muuta ajanvietettä.

Tämä näyttäisi pikkuhiljaa iskostuvan ainakin Venäjän nykyisiin rajanaapureihin sillä kaikkia taloudellisia kytköksiä vähennetään tai poistetaan kokonaan hyvin päämäärätietoisesti. Pohjoismaat, Baltian maat, Puola, Ukraina tietenkin tekevät tässä eniten työtä, mutta samanlaista suuntausta on näkyvissä Keski-Aasian maissa, joskin ovat pitkän taipaleen alussa vasta, Turkissa, Bulgariassa, Romaniassa, Tsekeissä jne.
Jopa toisella puolella maapalloa uhka on omalla tavallaan ymmärretty ja Japanikin vähentää taloudellista riippuvuussuhdetta Venäjään, omilla painotuksillaan ja nopeudellaan.

Avainasemassa kuitenkin on ne seuraavat maat tuon ensimmäisen renkaan takana. Mikäli ne näkevät asiat samalla tavalla ja edes vähentävät kytköksiään niin uhka tulee pysymään matalana tulevaisuudessa, koska ryssä menee kohti absoluuttista köyhyyttä erinomaista vauhtia. Saksa, Italia, Kreikka, UK, Ranska, Unkari, Benelux-maat, Itävalta jne. Euroopan suunnassa ja Etelä-Korea sekä Australia toisella puolella ovat taloudellisesti merkittävässä asemassa siinä, että Venäjän eristäminen toimisi riittävän laajasti.

Kiina, Intia ja monet Aasian maat ovat opportunisteina aina hyötymässä jos tilaisuus on ja niiden varaan ei voi laskea mitään, toki monilla noista se isoin oma hyöty tulee Venäjän konttaamisesta, joten ne eivät todennäköisesti lopeta yhteistyötä missään olosuhteissa vaan käyttävät saamaansa vahvaa neuvotteluasemaa omaksi edukseen.

Mikään tuudittautuminen sellaiseen utopiaan, että ryssä muuttuisi johtaa vain uusiin konflikteihin jotka voivat eskaloitua sodiksi. Tosiasioiden tunnustaminen, että naapurissa on sotakiimainen valtio, joka tarvitsee vain taloudellista apua toteuttaakseen imperiumihaaveitaan, johtaa oikeisiin toimenpiteisiin ja eristämisen jatkamiseen riittävän pitkään.

Tässä kysytään selkärankaa sekä kansoilta että poliitikoilta ja mikäli sen seurauksena Venäjä hajoaa osiin niin he voivat vain katsoa peiliin etsiessään syypäitä.
 
Siirsin keskustelun vähän parempaan ketjuun.

Viimeisen hieman vajaan sadan vuoden aikajaksolla Venäjä tai NL ovat vahvistaneet armeijaansa aina hyökkäämistä varten, sen mukaan miten vahvaksi se on saatu tai taloudelliset voimavarat ovat antaneet myöten, on valittu maa johon sitten hyökätään. Resurssit ovat enemmän rajoittaneet sotakiimaa kuin halut ja tämä pitää edelleen tunnustaa lännessä tosiasiana.

Kääntäen siis ryssien aiheuttama uhka on ollut pienimmillään silloin kuin heillä on mennyt taloudellisesti kaikkein huonoiten. Ellei ole mahdollisuutta varustaa armeijaa niin ryssäkin, vaikka on tyhmä ja laiska, jättää sotimisen tekemättä ja keksii jotain muuta ajanvietettä.

Tämä näyttäisi pikkuhiljaa iskostuvan ainakin Venäjän nykyisiin rajanaapureihin sillä kaikkia taloudellisia kytköksiä vähennetään tai poistetaan kokonaan hyvin päämäärätietoisesti. Pohjoismaat, Baltian maat, Puola, Ukraina tietenkin tekevät tässä eniten työtä, mutta samanlaista suuntausta on näkyvissä Keski-Aasian maissa, joskin ovat pitkän taipaleen alussa vasta, Turkissa, Bulgariassa, Romaniassa, Tsekeissä jne.
Jopa toisella puolella maapalloa uhka on omalla tavallaan ymmärretty ja Japanikin vähentää taloudellista riippuvuussuhdetta Venäjään, omilla painotuksillaan ja nopeudellaan.

Avainasemassa kuitenkin on ne seuraavat maat tuon ensimmäisen renkaan takana. Mikäli ne näkevät asiat samalla tavalla ja edes vähentävät kytköksiään niin uhka tulee pysymään matalana tulevaisuudessa, koska ryssä menee kohti absoluuttista köyhyyttä erinomaista vauhtia. Saksa, Italia, Kreikka, UK, Ranska, Unkari, Benelux-maat, Itävalta jne. Euroopan suunnassa ja Etelä-Korea sekä Australia toisella puolella ovat taloudellisesti merkittävässä asemassa siinä, että Venäjän eristäminen toimisi riittävän laajasti.

Kiina, Intia ja monet Aasian maat ovat opportunisteina aina hyötymässä jos tilaisuus on ja niiden varaan ei voi laskea mitään, toki monilla noista se isoin oma hyöty tulee Venäjän konttaamisesta, joten ne eivät todennäköisesti lopeta yhteistyötä missään olosuhteissa vaan käyttävät saamaansa vahvaa neuvotteluasemaa omaksi edukseen.

Mikään tuudittautuminen sellaiseen utopiaan, että ryssä muuttuisi johtaa vain uusiin konflikteihin jotka voivat eskaloitua sodiksi. Tosiasioiden tunnustaminen, että naapurissa on sotakiimainen valtio, joka tarvitsee vain taloudellista apua toteuttaakseen imperiumihaaveitaan, johtaa oikeisiin toimenpiteisiin ja eristämisen jatkamiseen riittävän pitkään.

Tässä kysytään selkärankaa sekä kansoilta että poliitikoilta ja mikäli sen seurauksena Venäjä hajoaa osiin niin he voivat vain katsoa peiliin etsiessään syypäitä.
Seteliselkärankaisia nyt on sen verran että pakotteidenkin ylläpito on jatkuvaa mätki myyrää peliä.
Lähinnä ryssien rahan puute ja ryöstely ruohonjuuri ja valtiotasolla pitänee ulkomaisia yhtiöitä ja tuotteita poissa tuolta sodan jälkeen.
 
Back
Top