Rajalain ympärillä käyty keskustelu, vireilletulosta vahvistettuun säädöskokoelman muutoksiin. Saattaa olla yksi surullisimpia esimerkkejä systeemirikosta, jossa kv-säädöksiin sitoutumista hokemalla perusteltiin joissakin piireissä, mahdottomuus näistä po. sitoumuksista muutoksia kansallisella tasolla tehdä. Kirjaimellisesti missään olosuhteissa, ml. avoin sotatila. En nyt linkkejä tähän jaksa laittaa, mutta vähäiselläkin perehtymisellä. Asiasta ei merkittävää erimielisyyttä syntyne.
Hyvin laajasti sivuutettiin ero toisen maailmansodan aikaisten tapahtumien ketjun ja tuossa ajassa luotujen kv-lakien yhteensovittamattomasta ristiriidasta muuttuneeseen maailmaan.
Johtuen loogisesti siitä, että tuollaista tähän aikaan liittyvää näkemystä tai uhkakuvaa ei toisen maailmansodan jälkeisessä ympäristössä voitu edes spekulatiivisesti huomioonottaa ja sisällyttää kv-sitoumuksia luotaessa.
Lyhyesti, lainsäädäntö on vanhentunut eikä enää vastaa olemassaolevaa todellisuutta. Mutta, koska kv-sitoumuksiin pohjaavat sopimukset edelleen ilman päivitystä ovat voimassa. Näistä irtautuminen edes osin, halutaan vasemmalle kallistuvista piireistä käsin. Nähdä kokonaisen laillisuus- ja sopimuspohjaisen maailmanjärjestyksen romahduttavana aihiona. Riippumatta siitä oleellisesta huomiosta, että nimenomaan vihamielisen valtion intentioita ajamaan. Välineellistetyn tp-haun muodot ovat nyt tulleet käyttöönotetuiksi vaikuttamisessa suvereniteetin horjuttamiseen kohdemaissa.
Kv-juridiikan ammattilaisia tentattuina, hyvin laaja yksimielisyys vaikutti olevan siihen suuntaan, että po. kv-sopimuksista osittainen tai rajoitettu ja määräaikainen irtautuminen. Edes kansallisista suvereniteettia uhkaavassa tilanteessa, ei olisi mahdollista.
Edes tämä Suomen perustuslain suvereniteettiin vs. yksilönoikeuksiin liittyvä pykälä, ei kv-lainoppineiden mukaan. Anna meille mahdollisuutta suvereniteettia suojata ohi kv-sitoumusten. Missään oloissa.
23 §
Perusoikeudet poikkeusoloissa
Perusoikeuksista voidaan säätää lailla tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Lailla on kuitenkin säädettävä tilapäisten poikkeusten perusteet.
Tilapäisiä poikkeuksia koskevat valtioneuvoston asetukset on saatettava viipymättä eduskunnan käsiteltäviksi. Eduskunta voi päättää asetusten voimassaolosta.
Lainoppineilla on ehkäpä onni ja autuus, maailman rakenteiden tarkasteluun kirjaimellisesti lakien ja lakia tarkentavien ja tässä luokittelussa toistensa suhteen määriteltävien "primääristen" sopimusten sitouttavuuteen.
Me muut joudumme toisentyyppisessä ympäristössä elämäämme ja tulevaisuutta rakentamaan.
Vaikkapa rakennuskaaresta on löydettävissä hyvinkin huvittavia esimerkkejä, lainsäädännön vanhenemisesta muuttuneeseen maailmaan. Ylläoleva taas ei naurua herättele.
7 luku Rakennuskaaressa 1.1.1734/2
Miten humalisto on istutettava ja kunnossa pidettävä
Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon. Joka ei sitä tee, vetäköön sakkoa kultakin vuodelta [talarin], ja istuttakoon kuitenkin niinkuin on sanottu, jollei havaita, että humalistoa ei voi siihen istuttaa taikka siinä voimassa pitää.
Nimismies pankoon syyskäräjissä syytteenalaiseksi sen, joka ei ole humalistoa näin istuttanut, ja ottakoon sakon ulos ennen Tuomaanpäivää. Jos nimismies sen laiminlyö, maksakoon itse sen sakon.
Jos talonpojalla jo on kaksisatasalkoinen humalisto, pitäköön sen voimassa, ja enentäköön sitä, jos voipi. Jos hän laskee humaliston rappiolle, vetäköön sakkoa talarin kustakin neljästäkymmenestä salosta. Jos hän sen ihan autioksi jättää, vetäköön sakkoa kymmenen talaria ja tehköön humaliston uudestaan.