Eiköhän kampanjia vuelä nähdä, vedotaan tunteisiin ja määriin..veikkaisin..kuten tässä
Pääkirjoitus
Kestäisimmekö, jos ihmisiä alkaisi kuolla rajalle?
Suomi ei ole henkisesti valmis siihen, että maahantulijoita olisi rajalla oikeasti paljon. Ei varsinkaan, jos kriisi jatkuisi pitkään.
SUOMEN hallitus päätti tällä viikolla poikkeuksellisista suluista itärajalla sen jälkeen, kun kymmenet ihmiset alkoivat päivittäin ylittää rajan Venäjän puolelta. Tulijat ovat olleet pääosin Lähi-idästä ja Afrikasta. Kaikki viittaa siihen, että ihmisiä on ohjattu tarkoituksella kohti Suomen rajaa.
Valtiojohto on oikeassa siinä, että pieneenkin Venäjän kiusantekoon on reagoitava heti ja ponnekkaasti. Suomi ei saa antaa signaalia, että rajallamme tapahtuu asioita huomaamattamme.
Suomi ei ole henkisesti valmis siihen, että maahantulijoita olisi rajalla oikeasti paljon. Ei varsinkaan, jos kriisi jatkuisi pitkään.
Muutama kymmenen tulijaa päivässä oli meille jo niin totinen paikka, että herää kysymys, kuinka selviytyisimme pahemmasta.
Suomi on saanut maantieteensä ansiosta yhä suhtautua laittomiin rajanylityksiin hieman teoreettisesti. Meidän on ollut myös helppo kertoa esimerkiksi Välimeren maille, että vastuu maahantulijoista on aina siellä, mihin ihmiset ensin saapuvat. Mutta entä jos kyse ei olisikaan Välimerestä vaan omasta rajastamme?
Keskisen Välimeren ylitti tänä vuonna pelkästään alkuvuoden aikana 100 000 ihmistä. Ilmiö on tuttu Italialle, Kreikalle ja Espanjalle pitkältä ajalta. Vuosien mittaan tulijoita on ollut EU:n itä- ja etelärajoilla miljoonia, Suomen näkökulmasta käsittämätön määrä.
Suomessa ei vielä ole jouduttu pohtimaan, mitä oman maan arjessa tarkoittaisi, jos ihmisiä tulisi paljon ja pitkään.
RAJAMME rauhallisuus on perustunut siihen, että Venäjä hoitaa osuutensa.
Suomalaisia ei ole haitannut, että Lähi-idästä lähtevät jäävät harhailemaan Venäjälle tai pyrkivät EU:hun vaikka Turkin kautta. Nyt tämä vakauden tunne on ollut uhattuna.
On selvää, että EU:n turvapaikkajärjestelmä on väärä ja riittämätön tapa käsitellä suurien ihmismäärien liikehdintää. Perille EU:n rajojen sisälle selviytyvät ne, joilla on rahaa ja riskinottohalua. He ovat olleet enimmäkseen nuoria miehiä – naiset, lapset ja vanhukset eivät usein pysty lähtemään mihinkään.
Tällainen sattumanvarainen maahanpääsy ei ole hallittua maahanmuuttopolitiikkaa tai edes heikoimpien auttamista. Sellaisesta seuraa myös lieveilmiöitä, ja pahimmillaan aitoja turvallisuusuhkia.
Vaikka nykyjärjestelmä onkin toimimaton, rajojen täysi sulkeminen ei sekään ole helppo ja ongelmaton tapa torjua maahantuloa.
Jos paine rajalla olisi oikeasti suuri, voisimmeko antaa ihmisten kuolla rajalle hankeen ja pakkaseen? Miltä se kustakin meistä tuntuisi? Ketä tällaisessa tilanteessa pitäisi auttaa, jos kaikkia ei voida auttaa?
Voisiko kansallinen turvallisuus mennä tällöinkin muun arvopohdinnan edelle?
Näitä vaikeita kysymyksiä esitetään paljon eri rajamaissa. Tosipaikan tullen on vaikeaa jättää ihmisiä hukkumaan mereen tai paleltumaan metsään.
ISOSSA kriisissä suomalaiset eivät välttämättä olisi keskenään samaa mieltä siitä, mitä pitää tehdä.
Osa haluaisi pitää rajan kiinni hinnalla millä hyvänsä. Niitä suomalaisia, jotka haluaisivat auttaa, voitaisiin jopa paheksua. Kovat populistiset äänet voisivat entisestään voimistua – kuten on käynyt vaikkapa Italiassa.
Suureksi onneksi käsissämme ei nyt ole tällainen tilanne. Rajallamme liikkuu vain vähän ihmisiä, ja tilanne on isossa kuvassa rauhallinen.
Siksi vaikeista asioista keskustelun aika on nyt. Presidentti Sauli Niinistö sanoi asian ääneen Saksan-vierailullaan – epämukavista asioista ei ole puhuttu tarpeeksi. Rajalla voi olla tulevaisuudessa vastakkain arvoja, jotka ovat keskenään ristiriidassa: kansallinen turvallisuus ja ihmisoikeudet.
Välimerellä on jo nähty, että ihmisoikeudet saavat tarvittaessa väistää. EU:n etelärajalla on tehty sopimuksia Marokon, Libyan ja Turkin kanssa siitä, että nämä maat pitävät rahaa vastaan tulijoita omilla alueillaan eivätkä päästä heitä Eurooppaan. Ennen kaikkea Libya on ihmisoikeuksista vähät välittävä maa. Mereen on hukkunut lukemattomia ihmisiä, merihädässäkään kaikkia ei enää auteta.
Presidentti Niinistökään ei vielä sanonut, missä hänen oma henkilökohtainen rajanvetonsa ”epämukavissa asioissa” menee. Häneltä ja aivan kaikilta poliitikoilta soisi nyt suorempaa arvopohdintaa rajan asioista.
Suomi ei ole henkisesti valmis siihen, että maahantulijoita olisi rajalla oikeasti paljon. Ei varsinkaan, jos kriisi jatkuisi pitkään.
www.hs.fi
