Venäjän propagandakoneiston päivittäiset ylilyönnit ja riman alitukset

Mili

Kapteeni
Positiiviseen suuntaan saa yleistää. Toiseen, niin oikeuslaitos kutsuu.

Aika kritiikittömästi valtamedia, tuo vallan vahtikoira noihin kehuihin suhtautui 2015.
 

aj77

Respected Leader
Positiiviseen suuntaan saa yleistää. Toiseen, niin oikeuslaitos kutsuu.

Aika kritiikittömästi valtamedia, tuo vallan vahtikoira noihin kehuihin suhtautui 2015.
Se riippuu niin mistä puhutaan. Sekä medialla että vaihtoehtomedialla oli käsitteet pielessä lähes aina. 2015 suurin eu:n ulkorajojen yli tullut ryhmä oli Syyrialaiset pakolaiset. Samaan aikaan Suomessa suurin rajan yli tullut porukka oli Irakilaiset ja muut shoppailijat. He eivät olleet vaeltaneet vaan osa oli lähtenyt kesken työpäivänkin. Lentokoneella Turkkiin ja eri reittejä pitkin Ruotsiin. Osa asunut Ruotsissa jo pitkään. Näistä kaikista puhuttiin pakolaisina ja olit rasisti kun yritit tätä korjata. Se oli kieltämättä karua aikaa. Juttuja tehtiin Syyrian pakolaisista ja kansa koki ihan toista.
 

Maidan

Respected Leader
Lahjoittaja
Meinäsi silmät tippua päästäni - Perjantai dokkari, Tv1:lla:
Yökusien nahkaliivinen pelle Zaldostanov kiihtyi ilmiselvästi huutaen "ei ole mitään demokraatia, ei ole mitään vapautta", Yökusi-Zaldostanov on selvästi närkästynyt kertoessaan olevansa EU:ssa persoona non-grata. Muuten sellaista roska ja paska suoltava kusimutteria kun tämä Zaldostanov, putten mopoileva propagandisti, voisi pitää poissa TV:sta.
Yökusien päähahmo haukkui tietenkin kaikkia amerikkalaista, mutta tyyli vapautta rakastavilta jenkki baikereiden. Show on suora Mad Max elokuvasta. Muuten pelkä iskulauseita "venäjällä on oma tie" ja "en elää oma elämäni, elän rodinan elämä" ja ym hourailua..
Ja on selvästi närkästynyt kertoessaan olevansa EU:ssa persoona non-grata. Pysy omassa zalupinskissa :ROFLMAO:
Saatanakin olisi kateelinen näiden kieroudelle.
Hyi. Tuli oikein pahoinvointia.
 

SJ

Supreme Leader
Lahjoittaja
Meinäsi silmät tippua päästäni - Perjantai dokkari, Tv1:lla:
Yökusien nahkaliivinen pelle Zaldostanov kiihtyi ilmiselvästi huutaen "ei ole mitään demokraatia, ei ole mitään vapautta", Yökusi-Zaldostanov on selvästi närkästynyt kertoessaan olevansa EU:ssa persoona non-grata. Muuten sellaista roska ja paska suoltava kusimutteria kun tämä Zaldostanov, putten mopoileva propagandisti, voisi pitää poissa TV:sta.
Yökusien päähahmo haukkui tietenkin kaikkia amerikkalaista, mutta tyyli vapautta rakastavilta jenkki baikereiden. Show on suora Mad Max elokuvasta. Muuten pelkä iskulauseita "venäjällä on oma tie" ja "en elää oma elämäni, elän rodinan elämä" ja ym hourailua..
Ja on selvästi närkästynyt kertoessaan olevansa EU:ssa persoona non-grata. Pysy omassa zalupinskissa :ROFLMAO:
Saatanakin olisi kateelinen näiden kieroudelle.
Hyi. Tuli oikein pahoinvointia.
Mitenkähän YLE mahtaa perustella tuon propagandapläjäyksen esittämisen?
 

Maidan

Respected Leader
Lahjoittaja
Mitenkähän YLE mahtaa perustella tuon propagandapläjäyksen esittämisen?
Kuulin jo sellaista: dokumenteissa pitää esittää todellisuus sellaisena kun se on. Ja että ihmiset saa itse päättää mikä on mikä.

Suomen vatnikit poksahteli ylpeydestä "meidän sankarimme, yökusemme ja kirurgimme, joka jätti oman elämänsä ja elää elämän nimeltä "venäjä" näytetettän koko maailmassa, usa vapiskoot"

Ja tätä salaliitto-lausetta mitä tämä meikattu pelle Zaldostanov toisteli "ei maailmassa ole mitään vapautta ja demokratia" toistelee joka ikinen vatnikki-putinisti, yleensä ne lisää "no, ei mitään hätää, pitin tulee ja vapauttaa kaikkia".
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
R.I.P.

Provokaatiossa väitettiin Saksan sotilaiden häpäisseen juutalaista hautausmaata. Perätön uutinen alkoi levitä keskiviikkoiltana Liettuaan lähetetyistä sähköposteista ja eteni myös moniin julkaisuihin, joista jotkut eivät vieläkään ole poistaneet sitä sivuiltaan. Sähköpostiväitteen mukaan saksalaiset Naton pataljoonan sotilaat jyräsivät tankilla Kaunasin juutalaisella hautausmaalla 30 hautakiven yli.
The Russians have desecrated just about every Finnish cemetery that is on the now Russian side of the border in Karelia. Gravestones have been used as building material and cemeteries are totally wiped out.

— adam seven (@a7_FIN_SWE) September 27, 2019

https://www.verkkouutiset.fi/nato-sotilaista-ja-hautausmaasta-rankka-valeuutinen/
 

PSS

Ylipäällikkö
R.I.P.



The Russians have desecrated just about every Finnish cemetery that is on the now Russian side of the border in Karelia. Gravestones have been used as building material and cemeteries are totally wiped out.

— adam seven (@a7_FIN_SWE) September 27, 2019

https://www.verkkouutiset.fi/nato-sotilaista-ja-hautausmaasta-rankka-valeuutinen/
Äitini isovanhempien hauta on Viipurissa, Sorvalin hautuumaalle. Suomen aikaan tie kulki hautauumaan sivuitse. Venäläiset oikaisivat ikävän mutkan tiessä. Siinä kaikki.
 

Hanski

Kenraali
Äitini isovanhempien hauta on Viipurissa, Sorvalin hautuumaalle. Suomen aikaan tie kulki hautauumaan sivuitse. Venäläiset oikaisivat ikävän mutkan tiessä. Siinä kaikki.
Isäni oli viestijoukoissa rakentamassa Porkkalan viestiyhteyksiä 1956 ja tuolloin osoittautui, että venäläiset olivat käyttäneet mm. Kirkkonummen hautausmaan hautakiviä siltaramppeihin. Kuvaavaa on, että nyt saksalaisia syytetään siitä, mitä venäläiset ovat itse tehneet vuosikymmeniä. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi...
 

Coffee Man

Ylipäällikkö
Euroopassa toimii huippusalainen venäläisryhmä, jonka tarkoitus on aiheuttaa epävakautta, paljastaa The New York Times.

Ryhmän uskotaan olevan venäläisen kaksoisagentin Sergei Skripalin ja tämän tyttären myrkytyksen takana. Lisäksi heidän epäillään olleen osallisena Montenegron vallankaappausyrityksessä ja Moldovan poliittisessa kuohunnassa.

Yksikkö 29155 -nimeä kantavan ryhmän uskotaan myös myrkyttäneen bulgarialaisen asekauppiaan vuonna 2015.



The New York Timesin mukaan Yksikkö 29155 toimii kengännauhabudjetilla.

Sen johtaja asuu ränsistyneessä Neuvostoliiton aikaisessa talossa Moskovassa ja ajaa vanhalla Ladal
la.

Yksikön jäsenet säästävät usein matkakuluissa Euroopassa asumalla halvoissa hostelleissa. Niin he tekivät myös Britanniassa myrkyttäessään Skripalit, brittitutkijat kertovat.

Tiedusteluviranomaisia hämmentää yksikön toimien tehottomuus. Ryhmän uhrit ovat selvinneet myrkytysyrityksistä, ja Montenegron vallankaappauskin lässähti.

The New York Timesin lähteet kuitenkin arvelevat, että huolimattomuudella ei ehkä ole niin väliä. Tärkeintä on, että ihmiset tietävät, että he ovat olemassa, lehdelle sanotaan.
 

notareal

Luutnantti
R.I.P.



The Russians have desecrated just about every Finnish cemetery that is on the now Russian side of the border in Karelia. Gravestones have been used as building material and cemeteries are totally wiped out.

— adam seven (@a7_FIN_SWE) September 27, 2019

https://www.verkkouutiset.fi/nato-sotilaista-ja-hautausmaasta-rankka-valeuutinen/
Osui silmään yksityiskohta metadatasta, kun kaivoin alkuperäisiä kuvia netistä.
Luotu GMT+3 tuntia ajassa https://24timezones.com/time-zone/gmt+3
Viimeinen tallennus GMT-7 ajassa https://24timezones.com/time-zone/gmt-7

Toinen kuva luotu ja talletettu GMT-7 ajassa. Molemmissä käytetty softa sama; Photoshop CC 2014, Windows.

Toki voi olla ettei nuo ole alkuperäisestä lähteestä, mutta lähellä sitä kun verkosta löytyneet ensimmäiset kuvat on julkaistu 25.9. päiväyksellä. Yllä ensimmäinen, jossa enemmän metadata merkintöjä kertonee joko kuvan kulkeneen mantereiden välillä, viimeinen tallennus jenkeissä, tai editointilaitteen aikavyöhykkeen rukkauksesta.
 

ak.tied

Ylipäällikkö
Venäläinen jäänmurtaja (vai ”jäänmurtaja”) ongelmissa Norjan länsi-rannikolla. Hätäkutsu lähetetty kuulemma vahingossa. No vahingossa se laivakin vissiin siellä oli kun ei jäätä ole lähimainkaan.


Venäläinen jäänmurtaja ongelmissa Norjan lähellä, lähetti hätäkutsun - venäläisten mukaan vahingossa

Venäläisviranomaisia siteeraavan Tassin mukaan alus ei ole ongelmissa ja hätäkutsu lähetettiin ”vahingossa”.

E: https://www.reuters.com/article/us-norway-russia-ship/russian-icebreaker-makes-accidental-mayday-call-during-storm-off-norway-russian-agency-idUSKBN1X10JU

Tuon mukaan ollut 22km Norjan rannikosta (eli aluevesirajalla?) Bergenin ja Trondheimin välimaastossa.
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Greatest Leader
Hyvä suomalaisvastine tuoreisiin venäläisväitteisiin joiden mukaan suomalaiset murhasivat sotavankeja Itä-Karjalan Sandarmohissa jatkosodan aikana.

 

hansai

Supreme Leader
KATEGORIASTAAJANKOHTAISTA
Jukka Mallinen, Petri Korhonen
Julkaisupäivämäärä09.11.2019 09.55
Näin venäläinen historialehti kertoo talvisodasta: Sota oli perusteltu, koska Suomi ja Natsi-Saksa olivat menossa kimppaan
TILAA SEURA
Suomalaisen sotilaan varustusta kehutaan venäläistä tarkoituksenmukaisemmaksi pakkaseen. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK -LEHDESTÄ

Uusi venäläinen Talvisota-erikoislehti kertoo, miten marraskuussa 1939 alkanut sota oli tarpeen ”Suomen ja Natsi-Saksan lähentymisen” takia.
Neuvostoliiton hajottua Venäjän presidentti Boris Jeltsin ilmoitti, että talvisota oli ”Josef Stalinin rikos Suomea kohtaan”.

Nyt suojasää on ohi: Vladimir Putin on todennut, että Molotovin-Ribbentropin sopimus Natsi-Saksan kanssa ja sitä seurannut talvisota olivat oikeutettuja Neuvostoliiton turvallisuuden takaamiseksi.

Tätä uutta valtion virallista tulkintaa tukevia julkaisuja on jo alkanut näkyä itänaapurissa syksyn kirja- ja lehtimarkkinoilla.
Viipurissa Lenin-kadun kirjakaupan ikkunassa on kunniapaikalla kirja ”Talvisota: Stalinin häväisty voitto” (Zimnaja vojna: porugannaja pobeda Stalina).


Siinä sota esitetään Stalinin nerokkaana pelinavauksena, jonka mainetta ulkomaiset agentit ja mädät demokraatit ovat aivan turhaan lianneet. Vaarallinen kapitalistisen maailman ja neuvostoparatiisin raja saatiin sodan avulla siirrettyä lännemmäs. Pietari-Leningrad sai ympärilleen suojavyöhykkeen, jota ilman kaupunki olisi todennäköisesti luhistunut fasistien hyökätessä Suuressa Isänmaallisessa Sodassa 1941-1945.

Vielä kiinnostavampi on lehtipisteistä löytyvä, suositun Salaneuvos-historialehden (Tajnyj sovetnik) uusi erikoisnumero. Se lupaa kertoa talvisodasta nykyvenäläisille kaiken olennaisen – ja sen se tekeekin ajanmukaisen isänmaallisessa hengessä.

Seura hankki lehden ja luki sen suomalaisesta näkökulmasta.









SUOSIT

”Suomalaisille talvisota on kultti”

Talvisota-ekstra muistuttaa meikäläisten iltapäivälehtien sota-aiheisia erikoispainoksia. Ote on objektiivinen, pääfaktat ilmeisen asiantuntevien venäläistutkijoiden tarkistamia, ja teksti on helposti luettavaa ja lennokasta.

Kannen pääotsikko ”Stalin vastaan Mannerheim” julistaa, mistä oli kyse: mahtavien miesten kaksinkamppailusta.


Kansikuvassa Mannerheim esitetään Suomen johtajana, vaikka hän johti ”vain” sotatoimia. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK-LEHDESTÄ

Kansiteksteissä hehkutetaan Simo Häyhää: ”Tarkka-ampujan ennätys: 500 tapettua puna-armeijalaista sadassa päivässä”.

Kannen mukaan Neuvostoliiton sotilasjohdolle talvisota oli hyödyllinen opetus: ”Miten puna-armeija vapautui suomalaispelosta”.

Pääkirjoituksessaan lehden päätoimittaja Andrei Konstantinov kertoo, että sodalla on Suomessa kulttimaine.

Hän myöntää, että kyseessä oli Daavidin ja Goljatin yhteenotto, mutta Suomen ja Natsi-Saksan myöhempi liittolaisuus osoittaa, että Suomella oli pahoja aikeita.

Mainilan laukauksista rehellisesti
Lehti tunnustaa neuvostojohdon lavastaneen Mainilan laukaukset, joilla Kreml oikeutti sodan aloittamisen.


Neuvostoliittolaisesta historiankirjoituksesta poiketen lehti myöntää myös, ettei suomalaisten Mannerheim-linja ollut mikään läntisten rahapiirien rakentama raudanluja linnoitusvyöhyke, vaan satunnaisten bunkkerien ja juoksuhautojen harva verkko.

Jutuissa sivuutetaan joitain Puna-armeijalle ikäviä asioita, kuten pahimpia Laatokan pohjoispuolisen rintaman tappioita ja Suomussalmen katastrofia. Sotatekniikassa suomalaisten mottitaktiikka ja sen tulokset jäävät kertomatta.

Suomalaisten tuhoamat divisioonat mainitaan sivuhuomautuksina, samoin ruumismäärät: kaatuneina, kuolettavasti haavoittuneina ja kadonneina Neuvostoliitto menetti lehden mukaan 126 000 sotilasta, Suomi 26 000. Tässä lehden tiedot ovat kuin nettitietosanakirja Wikipediasta lainattuja.

Sitä ei mainita, että Venäjän valtiollisesta sota-arkistosta löytyisivät yhteensä 168 000 talvisodassa kaatuneen, haavoittuneena kuolleen tai kadonneen puna-armeijalaisen nimet, syntymäajat ja jopa sotilasarvot.

”Suomesta oli tulossa Saksan hyökkäyksen astinlauta”
Lehti löytää sodalle hyvän syyn: epäluottamus. Lehti muistuttaa, miten Suomella oli 1930-luvulla laajat yhteydet Natsi-Saksaan. Oli aiheellista pitää meitä sillanpäänä Saksan tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon. Vuoden 1939 ennaltaehkäisevää iskua oikeutetaan sillä, että näin tapahtuikin aikanaan kesällä 1941.

Lehti unohtaa kätevästi, että sodan alkaessa Neuvostoliitto oli itse liitossa Hitlerin Saksan kanssa, ja Suomea tukivat Saksan vastustajat Englanti ja Ranska.


Lehden mukaan saksalaiset natsikenraalit olivat tuttu näky Suomessa 1930-luvulla. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK -LEHDESTÄ
Tässä uusi venäläinen historiantulkinta menee samanlaiseen logiikkasolmuun kuin vanhakin. Länsimaiden halu auttaa Suomea sotilaallisesti muodosti kuulemma ymmärrettävän uhan Stalinille – mutta lukijalle ei avata miksi fasisteja vastaan taistelevat Englanti ja Ranska olivat tässä nyt pahiksia.

Ruotsalaisten ja muiden ulkomaisten vapaaehtoisten tulo Suomen rintamalle kuitataan lyhyesti: länsimaissa oli tuolloin(kin) paljon kansalaisia joilla oli valtava halu lähteä vahingoittamaan äiti-Venäjää.

Neuvostoliiton Suomelle sodan alla esittämiä aluevaatimuksia lehti pitää kohtuullisina, joskin kovina. Lehti sanoo ymmärtävänsä, että suomalaisten puolustusratkaisuilta olisi mennyt pohja, jos olisimme etukäteen antaneet Neuvostoliitolle sotilastukikohdiksi sopivia kaistaleita Kannakselta ja Hangosta.

Lehti ei kerro, että Neuvostoliiton tavoitteena oli koko Suomen valloittaminen, samalla tavalla kuin se tuolloin miehitti Baltian maatkin. Otto-Wille Kuusisen nukkehallituksenkin perustaminen sivuutetaan nopeasti pienenä sivujuonteena.

Oman sodanjohdon virheet: passiivisuus ja pelko

Puna-armeijan virheet luetellaan lehdessä varsin itsekriittisesti, jopa pieniä uusia detaljeja paljastaen.

Tiedustelutiedot Suomen puolustuksesta ja kansan asenteista eivät olleet ajan tasalla, ja yksi syy tähän oli Stalinin vainojen aiheuttama tietokatkos.

Latvialaissyntyinen Leningradin sotilaspiirin tiedustelu-upseeri Julis Grodis oli jo 1930-luvun puolivälissä taitavasti kartoittanut suomalaisten Kannaksen alueen bunkkerit ja juoksuhaudat. Mutta hänet vangittiin Latvian vakoilijaksi epäiltynä 1937, ja pidättäjät heittivät myös Grodisin materiaalit vuosiksi arkistokellareiden kätköihin.
(Ihme kyllä Grodis selvisi vankileireiltä hengissä, ja hänet vapautettiin vuonna 1955.)

Karjalan kannakselle hyökkäämään ryhmitetyt venäläisjoukot olivat pääasiassa reserviläisiä Leningradin alueelta. Koska sodan piti olla muutaman päivän kestävä läpihuutojuttu, joukossa oli paljon yli 35-vuotiaita. Kokemus ja ampumataidot olivat rapistuneet, ja joitain yksiköitä oli täydennetty jopa venäjää osaamattomilla tataareilla ja muilla vähemmistökansallisuuksien edustajilla.

Kaikenlaiset valvojat ja politrukit piinasivat komentajia, jotka pelkäsivät oma-aloitteisuutta ja yrittivät välttää virheiden tekemistä.

Hyisiin olosuhteisiin ohuissa vaatteissaan ajetut, palelevat puna-armeijalaiset kammoksuivat suomalaisia, eikä heitä saatu aina hyökkäämään ilman votkarohkaisua. Lehden mukaan rintamakomentajia ja upseereita kaatui sodan alussa paljon, kun he nousivat ensimmäisinä rynnäkköön, mutta sotilaat eivät tulleet perässä.

Karkuruus oli yleistä, sotilaat pakenivat selustaan ja kotikyliinsä, tai vahingoittivat itseään päästäkseen pois etulinjasta. Yhden päivän taistelun jälkeen eräässäkin rykmentissä laskettiin 105 itseään ampunutta miestä.

Sotaa käytiin lehden mukaan alussa liikaa Suomen säännöillä. Venäläiset pelkäsivät lumista metsää ja ohjesääntökin määräsi pysymään teillä. Koukkauksia tehtiin avoimien jäisten järvenselkien tai peltoaukeamien kautta, mihin suomalaisten oli helppo kohdistaa murhaava tuli ”tehokkaista konepistooleistaan”.

Vasta kun puna-armeija lopetti vastustajan aliarvioimisen ja oppi käyttämään miesrynnäkköjen sijaan valtavaa tykistö- ja tankkiylivoimaansa keskitetymmin läpimurtoyrityksiin, tulosta alkoi syntyä.


Maalaus Viipurin maaliskuun 1940 katutaisteluista on komea, mutta oikeasti kaupungissa ei talvisodan aikana sodittu. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK-LEHDESTÄ
Lehteä kuvitetaan sotataiteilija Aleksandr Blinkovin mahtipontisella taululla ”Puna-armeija valtaa 12.3.1940 Viipurin keskustan”.
Kuvatekstissä mainitaan rehellisesti, ettei tuollaista taistelua koskaan käyty, ja Viipuri oli Suomen hallussa talvisodan loppuun asti.

Venäläinen Mannerheim kiehtoo kirjoittajia

Yksittäisistä suomalaisista lehti antaa kunniaa tarkka-ampuja Simo Häyhän ja Marskin taidoille. Häyhän kerrotaan surmanneen 500–700 puna-armeijan sotilasta.

”Kaksikasvoinen” Carl Gustav Emil Mannerheim on aina kiehtonut suuresti venäläisiä. Tämäkin lehti esittelee laajasti laajasti Mannerheimin nuoruusvuosia Venäjällä ja hänen läheisiä suhteitaan tsaariperheeseen.

Lehti hehkuttaa, miten Marski oli nuorena naissankari, keikari ja kulutti aikaansa ratsastushalleissa, mutta kehittyi ajan mittaan viisaaksi poliitikoksi.

Hänen kerrotaan suositelleen myönnytyksiä neuvotteluissa talvisodan alla. Sota johti Suomen myöhemmin liittoon Saksan kanssa, mutta hän ei ollut Hitlerin vasalli. Kirjoittajat muistuttavat, miten Mannerheim kieltäytyi pommittamasta Leningradia.

Lehti arvelee, ettei Marski halunnut tuhota nuoruutensa rakasta suurkaupunkia.

Kiittämättömät ja russofobiset tsuhnat
Vanhempaa historiaa käsittelevässä lehden osiossa kerrotaan Suomen ja Venäjän yhteisestä taipaleesta, onnellisista 1800-luvun vuosista tsaarinvallan alla.

Lukija saa kuvan, että suomalaiset itse asiassa olivat jo kerjänneet pitkään pientä näpäytystä asenteistaan. Suomalaiset olivat nimittäin osoittaneet talvisodan alkuun mennessä venäläisvastaisuutta ja kiittämättömyyttä yli vuosisadan ajan.

Historioitsija Olga Gorškovan kirjoittamassa artikkelissa muistutetaan, miten hyväntahtoisia tsaarit olivat olleet alusmaataan Suomea kohtaan. Maalla oli autonomia, oma parlamentti, lait ja raha – mutta silti mokomille ei mikään riittänyt.

1800- ja 1900-luvun taitteen sortokausikin oli vain Venäjän laajan valtakunnan maltillista standardoimista ja yhtenäistämistä, mutta suomalaiset vastasivat siihen murhaamalla kenraalikuvernöörinsä Bobrikovin.

Lukijoille kerrotaan lisäksi, että itsenäisyyssotansa jälkimainingeissa keväällä 1918 suomalaiset surmasivat silkkaa ilkeyttään pelkästään Viipurissa 3000–5000 venäläistä.


Kuvassa suojeluskuntalaiset vievät pitkää vankijonoa ja kuvateksti selostaa: ”Viipurin venäläisiä viedään ammuttaviksi”. Toisessa kuvassa on ruumiskasa, ”joukkoteloitus Annenskin linnakkessa”. Kuvissa näyttäisi kuitenkin olevan suomalaisia punakaartilaisia Helsingissä.

Suomalaisten pahoina tekoina mainitaan myös jatkosodan Itä-Karjalan keskitysleirit, jotka ovat olleet tänä syksynä julkisuudessa usein.

Seuran juttu suomalaisten keskitysleireistä tehdystä uudesta venäläisestä kohuelokuvasta löytyy tästä linkistä.

Missä viipyy hyvä venäläinen Talvisota-elokuva?
Jälkikirjoituksessaan päätoimittaja Andrei Konstantinov harmittelee, ettei venäläinen kulttuuri- tai viihdeteollisuus ole 80 vuoden aikana kiinnostunut riittävästi talvisodasta aiheena.

Yhteenotosta kun ei puutu dramatiikkaa, saati hyvien soturien kohtalokkaita sankaritekoja ja uhrautumisia molemmilta puolilta rintamaa.

Hän moittii, että uusin venäläinen televisioelokuva vuodelta 2012 ”Sotilastiedustelu. Pohjoisrintama”, jossa neuvostotiedustelijat ja valkobandiitit ottavat yhteen Suomen rintamalla, on ”katseltavaksi kelvotonta fantasiaa”.

Päätoimittajan mielestä on sääli, että tällä hetkellä paras aihetta käsittelevä elokuva tulee yhä pienestä sitkeästä naapurimaasta. Pekka Parikan jo vuonna 1989 ohjaama Talvisota on hänen mielestään taistelukuvauksiltaan totuudenmukainen ja siksi ”surullista katsottavaa isänmaalliselle venäläiselle”.


Kuk-kuu! Lehti paljastaa, että venäläisten suosimat tarinat puissa istuvista suomalaisista tarkka-ampujista ovat harhaa. ”Käki” olisi näkynyt talvella lehdettömästä puusta kilometrien päähän. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK -LEHDESTÄ
 

PSB 5500

Kenraali
KATEGORIASTAAJANKOHTAISTA
Jukka Mallinen, Petri Korhonen
Julkaisupäivämäärä09.11.2019 09.55
Näin venäläinen historialehti kertoo talvisodasta: Sota oli perusteltu, koska Suomi ja Natsi-Saksa olivat menossa kimppaan
TILAA SEURA
Suomalaisen sotilaan varustusta kehutaan venäläistä tarkoituksenmukaisemmaksi pakkaseen. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK -LEHDESTÄ

Uusi venäläinen Talvisota-erikoislehti kertoo, miten marraskuussa 1939 alkanut sota oli tarpeen ”Suomen ja Natsi-Saksan lähentymisen” takia.
Neuvostoliiton hajottua Venäjän presidentti Boris Jeltsin ilmoitti, että talvisota oli ”Josef Stalinin rikos Suomea kohtaan”.

Nyt suojasää on ohi: Vladimir Putin on todennut, että Molotovin-Ribbentropin sopimus Natsi-Saksan kanssa ja sitä seurannut talvisota olivat oikeutettuja Neuvostoliiton turvallisuuden takaamiseksi.

Tätä uutta valtion virallista tulkintaa tukevia julkaisuja on jo alkanut näkyä itänaapurissa syksyn kirja- ja lehtimarkkinoilla.
Viipurissa Lenin-kadun kirjakaupan ikkunassa on kunniapaikalla kirja ”Talvisota: Stalinin häväisty voitto” (Zimnaja vojna: porugannaja pobeda Stalina).


Siinä sota esitetään Stalinin nerokkaana pelinavauksena, jonka mainetta ulkomaiset agentit ja mädät demokraatit ovat aivan turhaan lianneet. Vaarallinen kapitalistisen maailman ja neuvostoparatiisin raja saatiin sodan avulla siirrettyä lännemmäs. Pietari-Leningrad sai ympärilleen suojavyöhykkeen, jota ilman kaupunki olisi todennäköisesti luhistunut fasistien hyökätessä Suuressa Isänmaallisessa Sodassa 1941-1945.

Vielä kiinnostavampi on lehtipisteistä löytyvä, suositun Salaneuvos-historialehden (Tajnyj sovetnik) uusi erikoisnumero. Se lupaa kertoa talvisodasta nykyvenäläisille kaiken olennaisen – ja sen se tekeekin ajanmukaisen isänmaallisessa hengessä.

Seura hankki lehden ja luki sen suomalaisesta näkökulmasta.









SUOSIT

”Suomalaisille talvisota on kultti”

Talvisota-ekstra muistuttaa meikäläisten iltapäivälehtien sota-aiheisia erikoispainoksia. Ote on objektiivinen, pääfaktat ilmeisen asiantuntevien venäläistutkijoiden tarkistamia, ja teksti on helposti luettavaa ja lennokasta.

Kannen pääotsikko ”Stalin vastaan Mannerheim” julistaa, mistä oli kyse: mahtavien miesten kaksinkamppailusta.


Kansikuvassa Mannerheim esitetään Suomen johtajana, vaikka hän johti ”vain” sotatoimia. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK-LEHDESTÄ

Kansiteksteissä hehkutetaan Simo Häyhää: ”Tarkka-ampujan ennätys: 500 tapettua puna-armeijalaista sadassa päivässä”.

Kannen mukaan Neuvostoliiton sotilasjohdolle talvisota oli hyödyllinen opetus: ”Miten puna-armeija vapautui suomalaispelosta”.

Pääkirjoituksessaan lehden päätoimittaja Andrei Konstantinov kertoo, että sodalla on Suomessa kulttimaine.

Hän myöntää, että kyseessä oli Daavidin ja Goljatin yhteenotto, mutta Suomen ja Natsi-Saksan myöhempi liittolaisuus osoittaa, että Suomella oli pahoja aikeita.

Mainilan laukauksista rehellisesti
Lehti tunnustaa neuvostojohdon lavastaneen Mainilan laukaukset, joilla Kreml oikeutti sodan aloittamisen.


Neuvostoliittolaisesta historiankirjoituksesta poiketen lehti myöntää myös, ettei suomalaisten Mannerheim-linja ollut mikään läntisten rahapiirien rakentama raudanluja linnoitusvyöhyke, vaan satunnaisten bunkkerien ja juoksuhautojen harva verkko.

Jutuissa sivuutetaan joitain Puna-armeijalle ikäviä asioita, kuten pahimpia Laatokan pohjoispuolisen rintaman tappioita ja Suomussalmen katastrofia. Sotatekniikassa suomalaisten mottitaktiikka ja sen tulokset jäävät kertomatta.

Suomalaisten tuhoamat divisioonat mainitaan sivuhuomautuksina, samoin ruumismäärät: kaatuneina, kuolettavasti haavoittuneina ja kadonneina Neuvostoliitto menetti lehden mukaan 126 000 sotilasta, Suomi 26 000. Tässä lehden tiedot ovat kuin nettitietosanakirja Wikipediasta lainattuja.

Sitä ei mainita, että Venäjän valtiollisesta sota-arkistosta löytyisivät yhteensä 168 000 talvisodassa kaatuneen, haavoittuneena kuolleen tai kadonneen puna-armeijalaisen nimet, syntymäajat ja jopa sotilasarvot.

”Suomesta oli tulossa Saksan hyökkäyksen astinlauta”
Lehti löytää sodalle hyvän syyn: epäluottamus. Lehti muistuttaa, miten Suomella oli 1930-luvulla laajat yhteydet Natsi-Saksaan. Oli aiheellista pitää meitä sillanpäänä Saksan tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon. Vuoden 1939 ennaltaehkäisevää iskua oikeutetaan sillä, että näin tapahtuikin aikanaan kesällä 1941.

Lehti unohtaa kätevästi, että sodan alkaessa Neuvostoliitto oli itse liitossa Hitlerin Saksan kanssa, ja Suomea tukivat Saksan vastustajat Englanti ja Ranska.


Lehden mukaan saksalaiset natsikenraalit olivat tuttu näky Suomessa 1930-luvulla. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK -LEHDESTÄ
Tässä uusi venäläinen historiantulkinta menee samanlaiseen logiikkasolmuun kuin vanhakin. Länsimaiden halu auttaa Suomea sotilaallisesti muodosti kuulemma ymmärrettävän uhan Stalinille – mutta lukijalle ei avata miksi fasisteja vastaan taistelevat Englanti ja Ranska olivat tässä nyt pahiksia.

Ruotsalaisten ja muiden ulkomaisten vapaaehtoisten tulo Suomen rintamalle kuitataan lyhyesti: länsimaissa oli tuolloin(kin) paljon kansalaisia joilla oli valtava halu lähteä vahingoittamaan äiti-Venäjää.

Neuvostoliiton Suomelle sodan alla esittämiä aluevaatimuksia lehti pitää kohtuullisina, joskin kovina. Lehti sanoo ymmärtävänsä, että suomalaisten puolustusratkaisuilta olisi mennyt pohja, jos olisimme etukäteen antaneet Neuvostoliitolle sotilastukikohdiksi sopivia kaistaleita Kannakselta ja Hangosta.

Lehti ei kerro, että Neuvostoliiton tavoitteena oli koko Suomen valloittaminen, samalla tavalla kuin se tuolloin miehitti Baltian maatkin. Otto-Wille Kuusisen nukkehallituksenkin perustaminen sivuutetaan nopeasti pienenä sivujuonteena.

Oman sodanjohdon virheet: passiivisuus ja pelko

Puna-armeijan virheet luetellaan lehdessä varsin itsekriittisesti, jopa pieniä uusia detaljeja paljastaen.

Tiedustelutiedot Suomen puolustuksesta ja kansan asenteista eivät olleet ajan tasalla, ja yksi syy tähän oli Stalinin vainojen aiheuttama tietokatkos.

Latvialaissyntyinen Leningradin sotilaspiirin tiedustelu-upseeri Julis Grodis oli jo 1930-luvun puolivälissä taitavasti kartoittanut suomalaisten Kannaksen alueen bunkkerit ja juoksuhaudat. Mutta hänet vangittiin Latvian vakoilijaksi epäiltynä 1937, ja pidättäjät heittivät myös Grodisin materiaalit vuosiksi arkistokellareiden kätköihin.
(Ihme kyllä Grodis selvisi vankileireiltä hengissä, ja hänet vapautettiin vuonna 1955.)

Karjalan kannakselle hyökkäämään ryhmitetyt venäläisjoukot olivat pääasiassa reserviläisiä Leningradin alueelta. Koska sodan piti olla muutaman päivän kestävä läpihuutojuttu, joukossa oli paljon yli 35-vuotiaita. Kokemus ja ampumataidot olivat rapistuneet, ja joitain yksiköitä oli täydennetty jopa venäjää osaamattomilla tataareilla ja muilla vähemmistökansallisuuksien edustajilla.

Kaikenlaiset valvojat ja politrukit piinasivat komentajia, jotka pelkäsivät oma-aloitteisuutta ja yrittivät välttää virheiden tekemistä.

Hyisiin olosuhteisiin ohuissa vaatteissaan ajetut, palelevat puna-armeijalaiset kammoksuivat suomalaisia, eikä heitä saatu aina hyökkäämään ilman votkarohkaisua. Lehden mukaan rintamakomentajia ja upseereita kaatui sodan alussa paljon, kun he nousivat ensimmäisinä rynnäkköön, mutta sotilaat eivät tulleet perässä.

Karkuruus oli yleistä, sotilaat pakenivat selustaan ja kotikyliinsä, tai vahingoittivat itseään päästäkseen pois etulinjasta. Yhden päivän taistelun jälkeen eräässäkin rykmentissä laskettiin 105 itseään ampunutta miestä.

Sotaa käytiin lehden mukaan alussa liikaa Suomen säännöillä. Venäläiset pelkäsivät lumista metsää ja ohjesääntökin määräsi pysymään teillä. Koukkauksia tehtiin avoimien jäisten järvenselkien tai peltoaukeamien kautta, mihin suomalaisten oli helppo kohdistaa murhaava tuli ”tehokkaista konepistooleistaan”.

Vasta kun puna-armeija lopetti vastustajan aliarvioimisen ja oppi käyttämään miesrynnäkköjen sijaan valtavaa tykistö- ja tankkiylivoimaansa keskitetymmin läpimurtoyrityksiin, tulosta alkoi syntyä.


Maalaus Viipurin maaliskuun 1940 katutaisteluista on komea, mutta oikeasti kaupungissa ei talvisodan aikana sodittu. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK-LEHDESTÄ
Lehteä kuvitetaan sotataiteilija Aleksandr Blinkovin mahtipontisella taululla ”Puna-armeija valtaa 12.3.1940 Viipurin keskustan”.
Kuvatekstissä mainitaan rehellisesti, ettei tuollaista taistelua koskaan käyty, ja Viipuri oli Suomen hallussa talvisodan loppuun asti.

Venäläinen Mannerheim kiehtoo kirjoittajia

Yksittäisistä suomalaisista lehti antaa kunniaa tarkka-ampuja Simo Häyhän ja Marskin taidoille. Häyhän kerrotaan surmanneen 500–700 puna-armeijan sotilasta.

”Kaksikasvoinen” Carl Gustav Emil Mannerheim on aina kiehtonut suuresti venäläisiä. Tämäkin lehti esittelee laajasti laajasti Mannerheimin nuoruusvuosia Venäjällä ja hänen läheisiä suhteitaan tsaariperheeseen.

Lehti hehkuttaa, miten Marski oli nuorena naissankari, keikari ja kulutti aikaansa ratsastushalleissa, mutta kehittyi ajan mittaan viisaaksi poliitikoksi.

Hänen kerrotaan suositelleen myönnytyksiä neuvotteluissa talvisodan alla. Sota johti Suomen myöhemmin liittoon Saksan kanssa, mutta hän ei ollut Hitlerin vasalli. Kirjoittajat muistuttavat, miten Mannerheim kieltäytyi pommittamasta Leningradia.

Lehti arvelee, ettei Marski halunnut tuhota nuoruutensa rakasta suurkaupunkia.

Kiittämättömät ja russofobiset tsuhnat
Vanhempaa historiaa käsittelevässä lehden osiossa kerrotaan Suomen ja Venäjän yhteisestä taipaleesta, onnellisista 1800-luvun vuosista tsaarinvallan alla.

Lukija saa kuvan, että suomalaiset itse asiassa olivat jo kerjänneet pitkään pientä näpäytystä asenteistaan. Suomalaiset olivat nimittäin osoittaneet talvisodan alkuun mennessä venäläisvastaisuutta ja kiittämättömyyttä yli vuosisadan ajan.

Historioitsija Olga Gorškovan kirjoittamassa artikkelissa muistutetaan, miten hyväntahtoisia tsaarit olivat olleet alusmaataan Suomea kohtaan. Maalla oli autonomia, oma parlamentti, lait ja raha – mutta silti mokomille ei mikään riittänyt.

1800- ja 1900-luvun taitteen sortokausikin oli vain Venäjän laajan valtakunnan maltillista standardoimista ja yhtenäistämistä, mutta suomalaiset vastasivat siihen murhaamalla kenraalikuvernöörinsä Bobrikovin.

Lukijoille kerrotaan lisäksi, että itsenäisyyssotansa jälkimainingeissa keväällä 1918 suomalaiset surmasivat silkkaa ilkeyttään pelkästään Viipurissa 3000–5000 venäläistä.


Kuvassa suojeluskuntalaiset vievät pitkää vankijonoa ja kuvateksti selostaa: ”Viipurin venäläisiä viedään ammuttaviksi”. Toisessa kuvassa on ruumiskasa, ”joukkoteloitus Annenskin linnakkessa”. Kuvissa näyttäisi kuitenkin olevan suomalaisia punakaartilaisia Helsingissä.

Suomalaisten pahoina tekoina mainitaan myös jatkosodan Itä-Karjalan keskitysleirit, jotka ovat olleet tänä syksynä julkisuudessa usein.

Seuran juttu suomalaisten keskitysleireistä tehdystä uudesta venäläisestä kohuelokuvasta löytyy tästä linkistä.

Missä viipyy hyvä venäläinen Talvisota-elokuva?
Jälkikirjoituksessaan päätoimittaja Andrei Konstantinov harmittelee, ettei venäläinen kulttuuri- tai viihdeteollisuus ole 80 vuoden aikana kiinnostunut riittävästi talvisodasta aiheena.

Yhteenotosta kun ei puutu dramatiikkaa, saati hyvien soturien kohtalokkaita sankaritekoja ja uhrautumisia molemmilta puolilta rintamaa.

Hän moittii, että uusin venäläinen televisioelokuva vuodelta 2012 ”Sotilastiedustelu. Pohjoisrintama”, jossa neuvostotiedustelijat ja valkobandiitit ottavat yhteen Suomen rintamalla, on ”katseltavaksi kelvotonta fantasiaa”.

Päätoimittajan mielestä on sääli, että tällä hetkellä paras aihetta käsittelevä elokuva tulee yhä pienestä sitkeästä naapurimaasta. Pekka Parikan jo vuonna 1989 ohjaama Talvisota on hänen mielestään taistelukuvauksiltaan totuudenmukainen ja siksi ”surullista katsottavaa isänmaalliselle venäläiselle”.


Kuk-kuu! Lehti paljastaa, että venäläisten suosimat tarinat puissa istuvista suomalaisista tarkka-ampujista ovat harhaa. ”Käki” olisi näkynyt talvella lehdettömästä puusta kilometrien päähän. © KUVAKAAPPAUS TAJNYJ SOVETNIK -LEHDESTÄ
No onpas nyt hyvää tarinaa Talvisodasta, tosin ihan pienellä venäläismausteella ja kotiinpäinvetämisellä. Hyvä tietää että venäläisillä oli jo tuolloin käytössään kristallipallo jolla näki tulevaisuuden historian.. Varmaan nykyäänkin on vielä?
 

Tups

Kapteeni
No vahingossa se laivakin vissiin siellä oli kun ei jäätä ole lähimainkaan.
Milloinkohan porukka täälläkin oppisi, että tahallinen väärinymmärtäminen syö kirjoittelun uskottavuutta samalla tavoin kuin tämänkin viestiketjun aiheena olevat Venäjän propagandakoneiston päivittäiset ylilyönnit ja rimanalitukset. Disinformaatiota vastaan ei taistella disinformaatiolla. Selvitä siis vähän asioita ennen kuin alat louskuttaa. Totuus on vain valitettavasti jälleen kerran väritettyä tarinaa tylsempi.

Tor on ihan oikea Wärtsilän Helsingin telakalla alkujaan Ruotsin valtiolle 1960-luvulla rakennettu kahdella keulapotkurilla varustettu Tarmo-luokan saattomurtaja, jonka Venäläiset ostivat vuonna 2000 ruotsalaisten uusiessa omaa jäänmurtajalaivastoaan. Tuohon aikaan idässä oli kysyntää myös vanhoille mutta hyvin pidetyille länsimurtajille, sillä ensimmäinen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen uusi ei-ydinkäyttöinen jäänmurtaja valmistui Venäjällä vasta 2008 ja kasvavaa tarvetta paikkaamaan ostettiin myös muun muassa vuonna 2006 suomesta jäänmurtaja Apu (nykyisin Dudinka). Huomionarvoista on, että nämä alkujaan Itämerelle suunnitellut murtajat on viety kauas pohjoiseen, jossa niiden ei alun perin uskottu kykenevän keulapotkureineen pärjäämään. Enivei, tällä hetkellä Venäjän toisiksi vanhinta jäänmurtajaa operoi Rosmorport ja alus on viime vuosina toiminut Sabettan LNG-terminaalin satamamurtajana, jonne se tälläkin kertaa oli matkalla; valitettavasti lyhin reitti Pietarista sattuu kulkemaan Norjan rannikkoa pitkin. Alus sai kovan merenkäynnin seurauksena blackoutin (oma veikkaukseni on, että koneet "haukkasivat ilmaa" aluksen keinuessa aallokossa), mutta onnistui nilkuttamaan Ålesundiin, josta jatkoi myöhemmin rannikkoväylää pohjoiseen; muistaakseni yksi miehistön jäsen taidettiin evakuoida. Tor on sittemmin saapunut asemapaikalleen Obinlahdelle. Korvaava satamamurtaja on kuitenkin valmistunut Venäjällä tänä syksynä, joten 55-vuotias veteraanijäänmurtaja joutunee lähivuosina naulatehtaalle.

Tuota "vahingossa lähetettyä hätäviestiä" on muuten kritisoinut myös jopa tavallisesti hyvin venäjämielinen Maritime Bulletinin Mikhail Voytenko: Bureaucrats and CEOs are not exactly humans, though they look like human, can speak, eat (that’s what they mostly do) and release official statements. They’re from other hostile planets, I always wonder? A normal human being can’t put career above all and everything, including other humans lives. Bureaucrats and CEOs can. Kieltämättä hyvä esimerkki siitä, kuinka "mitään ongelmaa ei ole, kaikki on hyvin".

Itse veikkaan, että laivalla on painettu "ilman lupaa" paniikkinappulaa kun on alus on kääntynyt poikittain aallokkoon. Nuo vanhat pyöreärunkoiset jäänmurtajat ovat äärimmäisen epämukavia merenkäynnissä: painopiste on alhaalla, muotovaimennusta ei ole nimeksikään ja keinuntaliikkeet rajuja sekä nopeita. Norjan rannikkovartioston kuvaama video oli aika karua katsottavaa:

 
Viimeksi muokattu:

Tetra

Respected Leader
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Onko mitään käsitystä siitä kuinka moni Venäjän trollitehtaan operaattori aktiivisesti vaikuttaa Suomeen?
 

notareal

Luutnantti
Onko mitään käsitystä siitä kuinka moni Venäjän trollitehtaan operaattori aktiivisesti vaikuttaa Suomeen?
Lukumääriä lienee mahdoton tietää, ellei mukana operaatioissa tai kuulu tietusteluyhteisöön ;)

Jotain lukuja kuiten on vuosien varrella ilmennennut. Tosin lähinna operaatioiden määrästä. esim Markku Mantila (oli valtioneuvoston viestintäjohtaja) kertonut:
Mantila, showing on his laptop what he said were false news pictures, skewed authority statements and pro-Kremlin online discussions, said his network has verified around 20 cases of clear information operations against Finland from the past few years, and around 30 “very likely” such operations.

“There is a systematic lying campaign going on...
Mielestäni nämä kampanjat eivät ole tuosta vähentyneet...
 
Top