Jopas oli juhannusnäytelmä.
Maltoin olemaan spekuloimatta kun tilanne oli vielä kuumimmillaan, mutta nyt on jo hyvä tulkita ja jälkiviisastella. Pari vaihtoehtoista tulkintaa prigon puuhista:
1. Varma kuolema vs. mahdollisuus selviytyä. Oli välittömässä hengenvaarassa shoigun ja koplan suunnalta, ja hän päätti tehdä peliliikkeen pelastaakseen oman henkiriepunsa saavuttamalla suotuisan neuvotteluaseman. Hänellä on kyky ja yhteydet iskeä varmasti syvällekin barbaarien johtoa vastaan, eli väitetyt "turvatakuut" ovat tod. näk. jonkinlainen herrasmiessopimus linjaa "emme tapa teitä jos te ette tapa meitä, koska se ei olisi juuri nyt kummankaan eduksi."
Tältä osin voi kysyä, miksi hän olisi lähtökohtaisesti luonut joukon jolla asettua keskusvaltaa vastaan ja päätyä mahdolliselle tappolistalle?
2. Vilpitön huolestunut patriootti. Uskoo oikeasti örkkitunkion suuruuteen ja hienouteen, ja epäonnistumiset Ukrainassa eivät olleet mieleen. Kyseessä oli todellinen yritys kaataa sotaministeriön johto, ehkä jopa putikka itse, ja "alkaa sotimaan oikein." Tässä tapauksessa yritys saattoi jo lässähtää pienen keskustelun jälkeen mallia "hyvä, siis uskot meidän superhypervaltakuntaan, mutta jos jatkat niin tästä syntyy arvaamaton sisällissota johon me tulemme hajoamaan. Haluatka tuhota kaiken tämän suuruden johon uskot?"
Johtajat ovat ihmisiä, eivät algoritmeja, ja puhuminen saa aikaan suuriakin asioita yllättävinä hetkinä. Ehkä hän ymmärsi oikeasti olevansa suurempi vaara rakastamalleen tunkiolle kuin nykytilanteen jatkuminen, ja teki pikapäätöksen että tämä oli tässä.
3. putikaksi putikan paikalle. On halunnut ylintä valtaa jo pitkään, ja rakentanut itsenäistä voimaa jolla tilaisuuden tullen ottaa se. Nyt hän katsoi mahdollisuuden koittaneen ja yritti, mutta syystä tai toisesta puhti loppui. Ehkä hänellä oikeasti oli tukijoita, mutta salaliitto ei ollutkaan niin vahva kuin miltä se vaikutti. Ei olisi ensimmäinen kerta historiassa. Ehkä Moskovaan ehdittiin lennättää tarpeeksi lojaaleja raskaita joukkoja ja kansa ei tullut hurraamaan wagneria kaduille, eli kilpajuoksu oli jo ohi.
Väitteet koko Eteläisen sotilaspiirin liittymisestä wagnerin puolelle tai kokonaisten divisioonien kääntymisestä olivat vähintäänkin lennokkaita. Näin suurista liikkeistä olisi ollut muutakin näkyvillä kuin sensaatiojulkaisijoiden "BREAKING"-twiitit ilman mitään lähdemateriaalia. Kaikki mitä voimme pitää kohtuullisen varmana on, että wagner otti haltuunsa örkkiarmeijan päämajan Rostovissa, istutti siellä paikallisen kihon juttusille kameran eteen, ja lähetti kolonnan kohti Moskovaa. Mitä sitten tapahtui on suurilta osin hämärän peitossa muutamaa yksittäistä videota lukuunottamatta. Emme tiedä miten iso kolonna oli oikeasti liikenteessä ja missä suurin osa heistä oli. Väitetty vastarinnan puute matkan varrella selittyy sillä, että viranomaisilla ei yksinkertaisesti ollut mitään mitä laittaa vastaan satunnaisia tiesulkuja ja ilmaiskuja lukuunottamatta.
4. Jotain yllä olevien väliltä.
4, 5, ja 6-D peliliikkeet jossa tämä oli viimeisen päälle suunniteltu esitys keskusvallan toimesta saavuttaa mysteeritavoite X voi jättää huoletta pois laskuista. Liian mutkikasta, liikaa tapahtumia, liikaa liikkuvia osia jotka muodostaisivat oikean sisäisen vaaran jos (ja kun) jotain menisi vituiksi. Ei valmista käsikirjoitettua mediarallia paikallisessa TV:ssä tai nettitrollien keskuudessa. Noloa keskusvallalle, vaisua reaktiivista viestintää. Heidän tyyliinsä kuuluvat yksinkertaiset ja hallittavissa olevat toimenpiteet joita sitten maalaillaan sadasta eri kuvakulmasta käsikirjoitetun tiedotushärdellin turvin. Ei riskin ottaminen siitä että esim. Rostovissa syntyisikin oikeasti spontaani vallankumous.
Barbaarien kuuluisa "maskirovka" perustuu tasan tarkkaan röyhkeään ja jatkuvaan valehteluun ja painostukseen niin laaja-alaisesti kuin mahdollista, jolla he toivovat lamauttavansa vastapuolen päätöksenteon tai hidastavansa sitä. Siis yksinkertaisesti hevonpaskan määrällä. Ei mihinkään moniosaisiin superhämäysoperaatioihin jossa koko maailman toiminta on pilkuntarkasti ennustettu kymmenen vuotta eteenpäin.
Prigozhinin on antanut alusta asti ymmärtää että seisoo joukkojensa puolella ja puolusta a heitä. Täälläkin ollut kymmeniä haastatteluita missä kokki nostaa asian esille yhtenä pääargumenteistaan venäjän armeijan toimia vastaan.
Nyt lähtee karkuun ja jättää kapinassa mukana olleet seuraavat portaat ammuttavaksi aamunkoitossa.
Jokin tarinassa ei täsmää
Isottelu kuuluu paikallisiin tapoihin, mutta niin kuuluu itsekkyyskin, eli heti kun joutuu oikeasti kovan eteen niin äkkiä ollaan polvillaan anelemassa isommalta armoa. Ei hänen sanomisillaan ole viime kädessä mitään merkitystä. Ukko on ollut epäilemättä rohkeampi kuin moni muu ja ehkä oikeasti reilumpi ja parempi johtaja vertaisiinsa nähden, mutta viime kädessä kuitenkin ajattelee vain omaa nahkaansa.
Moscovia delenda est.