venäjän uudistettu sodankäynti, taktiikka ja strategia

Entisen itäeuroopan maissa on tajuttu nopean reagoinnin merkitys ja miten tärkeää on maanpuolustus ihan ruohonjuuritasolta asti ...

Sen vuoksi on Virossa kaitseliit ja puolassa omansa. Tsekit oikeesti kannustavat/ohjeistavat kansalaisiaan miten toimia ku näitä tunnuksettomia sotilaita alkaa pyörimään nurkissa...

Kyllä. Taannoisessa valmiusharjoituksessa Eestin Kaitseliitosta saatiin 88% jäsenistä kutsuttua aseisiin 24h kuluessa. 24h on toki pitkä aika sekin, mutta lyhyt jos moniin muihin mobilisaatiomalleihin vertaa.

Eestin tapauksessa tämä vielä tarkoittaa sitä että Kaitseliiton jäsenet ovat tulleet täydessä kenttävarustuksessa heikäläisten PerKe:ihin jossa on kuitattu henkilökohtaiset aseet, ampumatarvikkeet ja muu paukkuva tväl-materiaali, muona sekä ennaltamäärätyt ja korvamerkityt ajoneuvot on otettu suoraan ajoon käskettyjen sotilaskuljettajien toimesta.

http://news.err.ee/v/news/1cee93a1-...ilization-in-snap-exercise-a-very-good-result

Itse näkisin, että maakit on lähimpänä kaitseliit osastoja tai vastaavia. Koulutettuja ja rutinoituneita.

Lähinnä, mutta eivät vastaavia. Koulutustaso on varmasti lähinnä toisiaan karkeasti, vaikka tosin Malevien / Malevkonnien kuten MaaK:ien välillä on molemmissa maissa eroja.

Heikäläisessä systeemissä koko kenttävarustus on jaettuna kotiin ballistisia suojavarusteita myöten. Vain aseet ja paukkuva materiaali on varikoissa. Aseet ovat henkilökohtaisia eli jokaisella on henkilökohtainen oma ase odottamassa telineessä joka kuitataan harjoitukseen, ainakin akiivisemmissa ja valmiustasoltaan paremmissa Malevissa. Lisäksi jokainen viikonloppuharjoitus on periaatteessa heikäläinen SA harjoitus, jossa jokainen toimii omassa roolissaan ja harjoitukseen kuitataan SA materiaali käyttöön. KK-miehet ottavat KK:t, Sinkomiehet singot, kuljettajilla on henkilökohtaiset ajoneuvot tutut ajoneuvot odottamassa jne. Nämä ovat merkittäviä eroja meikäläisiin MaaK:eihin.

Lisäksi heidän järjestelmässään johtoporras toivoo, että useampi reserviläinen voisi säilyttää henkilökohtaista asettaan ja patruunoitaan kotona. Ovat siellä olleet huolissaan tämän suhteen matalasta asteesta ja toivoisivat tähän kohennusta...
 
Viimeksi muokattu:
Onko vaihtoehtona ammattilais- vai puoliammattilaisporukka?

Yksi vaihtoehto on myös vapaaehtoinen varusmiespalvelus, jossa lyhyemmät palvelusajat ovat kokonaan poistuneet ja aloituserät ovat pienentyneet ja tihentyneet. Varusmiespalveluksen lopussa voisi olla esim. 3 kk jakso, jonka varusmiehet palvelevat valmiusyksiköissä. Varusmiehiä voitaisiin ottaa vuosittain palvelukseen vaikkapa 7 500 - 10 000 miestä. Tietysti reservi olisi nykyistä pienempi, mutta toisaalta se olisi paremmassa kunnossa kun olisi varaa kerrata riittävästi. Varusmieskoulutuksen määrällisestä karsinnasta saavutetusta kustannuksellisesta säästöstä voitaisiin osa suunnata puolustusvoimien hankintoihin ja ammattilaisten palkkaukseen.

Oikeasti tuollainen muutos olisi tietysti erittäin vaikea toteuttaa, koska varusmiespalveluksella on voimakas ideologinen merkitys.
 
Yksi vaihtoehto on myös vapaaehtoinen varusmiespalvelus, jossa lyhyemmät palvelusajat ovat kokonaan poistuneet ja aloituserät ovat pienentyneet ja tihentyneet. Varusmiespalveluksen lopussa voisi olla esim. 3 kk jakso, jonka varusmiehet palvelevat valmiusyksiköissä. Varusmiehiä voitaisiin ottaa vuosittain palvelukseen vaikkapa 7 500 - 10 000 miestä. Tietysti reservi olisi nykyistä pienempi, mutta toisaalta se olisi paremmassa kunnossa kun olisi varaa kerrata riittävästi. Varusmieskoulutuksen määrällisestä karsinnasta saavutetusta kustannuksellisesta säästöstä voitaisiin osa suunnata puolustusvoimien hankintoihin ja ammattilaisten palkkaukseen.

Oikeasti tuollainen muutos olisi tietysti erittäin vaikea toteuttaa, koska varusmiespalveluksella on voimakas ideologinen merkitys.

Nyt puhutaan asiaa. Itseasiassa pienentynyt reservi ei haittaa, koska sitä ei koskaan ehditä saamaan kasaan.
Mainitset varusmieskoulutuksen määrällisen karsinnan. Siitä kokonaismassasta joka nyt astuu palvelukseen ja kotiutuu palvelleena, arviolta 20-30% ei pystytä sijoittamaan ollenkaan.
 
"ei haasta vahvuuksia, vaan etsii heikkoudet"....tuossa on SE juttu aika pitkälle. Ehkei pidä miettiä liikaa sitä kohteen sotavoimaa vaan tarkastella siviiliyhteiskuntaa ja sitä kuinka se kestää "jotain"? Ei armeija elä mitään omaa irrallista elämäänsä edes lkp:n jälkeen....sen toiminnan voi taata siviiliyhteiskunta.....tai jättää takaamatta.

Tulevaisuutta on turvallista ennustaa, sen olen oppinut lukiessani tätä palstaa. Mitä ei ole tapahtunut, sitä pohditaan mielisuosiolla ja laajoin tussinvedoin. De facto - tänään - ei olekaan niin suosittua....

-ilmatilaloukkaukset, informaatiotoiminta, kyberiskut, röyhkeä vakoilu, muutamat tonttikaupat, pohjoisrajan pakolaispyrskäys ja kenties asioita, joista emme tiedä taivaallistakaan. Nämä ainakin jo on nähty ja kenties hyvin viitoittavat tulevia?

Ari Pesonen koettaa astua saappaisiin, jotka ovat ihan selkeästi lian isot hänelle, mutta herättelee samalla ihan hyödyllisellä tavalla.

Tuo majuri Pasi kommenteissaan heitti hyviä korjaavia huomioita siitä, miksi maa-alueiden valtaaminen on Venäjälle edelleen ihan relevantti ja tarpeellinen juttu ainakin Murmanskin ja Pohjoisen laivaston ym. keskittymän suojaamiseksi.

Näihin äkkiskenaarioihin kun liittää vielä sen reaalisen mahdollisuuden, että yhtäkkiä kaikki Suomen yleisessä verkossa oleva, infraa pyörittävä ohjelmisto lopahtaa toimimasta ja samalla internet alkaa mennä rikki (eikä se johdu Kim Kardashianista), niin huomaa että tarvetta on ihan sille laajalle koulutetulle reserville, joka voidaan mobilisoida ei enää ehkä eturintamaan, vaan huolehtimaan siitä, että siviilikuolonuhrien määrä jää mahdollisimman pieneksi teknoyhteiskunnan kompastuessa.

Samalla kun hyyberkehittyneet sotakoneet ulvovat ja ohjukset halkovat taivasta, voidaan huomata kuinka keskeinen tehtävä on suomalaisella puolijoukkueteltalla kaminoineen ja sellaisella kenttäkeittiöllä, joka taatusti kestää elektromagneettisen pulssin. Asutuskeskuksien väestönsuojat lunastavat paikkaansa ja tarvivat osaavia käyttäjiä. Haja-asutusalueiden puulämmitteiset mökit ja pirtit kokevat arvossaan uuden renesanssin - onneksi niitä on paljon ja isolle alueelle hajautettuna.

Omasta mielestäni PV on ajan tasalla reagoinneissaan, kun nostaa ihan varusveikkokeinoin maavoimien valmiutta. Jotensakin en jaksa uskoa, että kaikkia Suomen ilma- ja merivoimien kapasiteetteja voidaan nollata yhdellä kertaa, vaikka kuinka Iskanderia lentäisi. EU:n, jenkkien tai pohjoismaista tukea, jos sellaista olisi tullakseen, tulisi nimenomaan ilma- ja merikomponenttien (Itämerellä Venäjä on alikynnessä laivastojen alusmäärien suhteen 1/4-ratiolla) osalta, joten on todellakin viisautta satsata siihen maa-armeijaan ja vaikkapa sen tykistöön. Jos tiukan paikan tullen lähetämme tukevan kokoisen osaston Balttiaan mahdollisesti teurastettavaksi ja toisen auttamaan hurreja Gotlannin varmistamisessa, voimme saada vastineeksi päivitetyn osasto Kuhlmeyn ja vaikkapa Patriot:teja haastamaan vastustajan ilmatilan hallintaa. Jne.

Kyllä suomalainen maavoimien elävä voima on edelleen kuranttia valuuttaa tässä yhtälössä. Sitä voi myös käyttää joustavasti erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi jos realisoituisi vain ja ainoastaan tuo laaja ja totaalinen kyberhyökkäys ilman muuta sotilaallista toimintaa. Vastikään kerrottiin että kolmasosa sodan ajan vahvuudesta on logistiikan puolella ja sellainen logistinen reservi onkin hyvä olla olemassa jos siviilipuoli alkaa yskähtelemään oikein kunnolla.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi vaihtoehto on myös vapaaehtoinen varusmiespalvelus, jossa lyhyemmät palvelusajat ovat kokonaan poistuneet ja aloituserät ovat pienentyneet ja tihentyneet. Varusmiespalveluksen lopussa voisi olla esim. 3 kk jakso, jonka varusmiehet palvelevat valmiusyksiköissä. Varusmiehiä voitaisiin ottaa vuosittain palvelukseen vaikkapa 7 500 - 10 000 miestä. Tietysti reservi olisi nykyistä pienempi, mutta toisaalta se olisi paremmassa kunnossa kun olisi varaa kerrata riittävästi. Varusmieskoulutuksen määrällisestä karsinnasta saavutetusta kustannuksellisesta säästöstä voitaisiin osa suunnata puolustusvoimien hankintoihin ja ammattilaisten palkkaukseen.

Oikeasti tuollainen muutos olisi tietysti erittäin vaikea toteuttaa, koska varusmiespalveluksella on voimakas ideologinen merkitys.

No kun tämä oleellisilta osiltaan on juuri tämä vuodenvaihteessa voimaan tullut valmiusjoukkokonsepti. Tietyssä vaiheessa varusveikoista lohkaistaan se toivottavasti vapaaehtoinen porukka (voidaan myös määrätä jos ei muu auta), joka palvelee pitempään, saa jonniin verran erikoistakin erikoisempaa ja motivoivaa koulutusta ja toimii loppuvaiheessa palveluaan maavoimien valmiusjoukkona. Tällä porukalla on etuajo-oikeus sitten rauhanturva-/kriisinhallinta-/rauhalliseksi tappamistehtäviin jatkossa, eli innostuneet ja kyvykkäät kanavoidaan sinne.
 
Viimeksi muokattu:
Ari Pesonen koettaa astua saappaisiin, jotka ovat ihan selkeästi lian isot hänelle, mutta herättelee samalla ihan hyödyllisellä tavalla.
Samaa mieltä kanssasi. Tuossa jutussa on hieman rusinat pullasta meininki argumentoinnissa ja todistelussa (vaikkapa siinä, kuinka kauan amerikkalaisten sotatoimet kestivät Irakissa, ja kuinka venäläisessä uudessa doktriinissa jälkiselvittely ei kuulu enää sotatoimiin..).
Herättely on toki paikallaan.
Joitakin huomioita; näissä lähes poikkeuksetta lähdetään siitä, että itänaapurilla on jostain käsittämättömästä Sammon ryöstöstä syntyneet rajoittamattomat resurssit. Ja tekniikka sekä sotavoimahan heillä on täysin kulumaton. Ohjuksia voi kuitenkin lätkiä menemään vain sen verran, kuin niitä on saatavissa, ja jos Suomen kokoinen maa pitää lamauttaa, menee makasiini tyhjäksi. Toisin kuin seikkailuelokuvissa, toiminta kuluttaa energiaa, ja sekin pitää jotenkin saada paikalle. Ammuksiakin kuluu.
On todella vähän uskottavaa, että Venäjä pelaisi Suomen kanssa sellaisen kaksintaistelun, jossa ammutaan ensin omat putket tyhjiksi ja sitten Suomi muodostaa liikekannallepanolla reserviarmeijan; Venäjän puolella vain luotetaan uuteen pikasodankäyntiin, ilman että omille joukoille luodaan edellytyksiä kohdata länsinaapurin iskua. Ilman ennakkotoimia suoritetun ohjusiskun jälkeen on todella kova kiire saada kannakselle voima, joka kestää vastaiskun. Se tarkoittaa liikenneyhteyksien ruuhkautumista, haavoittuviin solmukohtiin liittyviä valtavia riskejä.

Totta on että sodankuva muuttuu, mutta jos jotain modernia uhkaa lähdetään kartoittamaan, kannattaa katse siirtää tietoliikenteeseen, tietoturvaan, vanhaan järjestelmäinfraan, yleiseen tietoturvaymmärrykseen ja siihen liittyvään asennekasvatukseen.
Jälkiteollisena tieto&palveluyhteiskuntana me tarjoamme valtavan hyökkäyspinnan. Mutta emme ole ainoa. Venäjällä ei tässä suhteessa ole kuitenkaan meihin verrattuna mitään merkittävää etua.
 

Millainen uhka Venäjän "vihreät ukkelit" ovatkaan oikein Suomelle?

31.1.2017 23:19 Ari Pesonen
9 kommenttia

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...ajan-vihreat-ukkelit-ovatkaan-oikein-suomelle

”Tunnuksettomat vihreät miehet” ja ”Pienet vihreät miehet”. ”Green men” ja ”Little green men”. ”Зелёные человечки” ja”Вежливые люди”.

Nuo kaikki ovat ilmaisuja suomen, englannin ja venäjän kielellä, joita on käytetty Venäjän tunnuksettomista sotilaista ja joihin saimme ensikosketuksen Venäjän Krimin niemimaan valtauksen aikaan helmikuun viimeisenä viikonloppuna 2014.

”Вежливые люди” on suomennettuna ”Ystävälliset ihmeiset”, siis toinen venäläinen näkemys Venäjän tunnuksettomista sotilaista. Toinen on ”Vihreät miehet”.

En ole koskaan hyväksynyt enkä myöskään käyttänyt vuodesta 2014 ”vihreät miehet” -termiä. Olen käyttänyt vain ”vihreät ukkelit” -termiä. Tuota termiä käytän myös jatkossa ja pääsääntöisesti myös tässä kirjoituksessa, kun edustan omia ajatuksiani.

Nuo Venäjän tunnuksettomat sotilaat ovat yleensä vain Venäjän GRU:n Spetsnaz (Спецназ ГРУ) erikoisjoukkojen sotilaita. Eivät sen kummempia. GRU on Venäjän federaation asevoimien sotilastiedustelun keskuselin (Главное разведывательное управление). Vastaavia erikoisjoukkoja on jokaisessa armeijassa, mutta tosiaankin harvemmin ilman tunnuksia.

Jos GRU:n ja Spetsnazin toiminta kiinnostavat enemmän, venäjänkielistä tietoa löytyy muun muassa täältä.

En koskaan ole ymmärtänyt, miksi lännessä on mystifioitu nuo tunnuksettomat sotilaat ”vihreiksi miehiksi” ja miksi niistä on vouhkattu niin paljon.

Noilla puheilla on vain pönkitetty Venäjän tarpeetonta tuloksellisuutta sotatoimissaan. Länsi on omaehtoisesti luonut kuvan ”pienistä vihreistä miehistä”, jotka saavat paljon aikaan ja valloittivat pienenä joukkona koko Krimin niemimaan. Länsi on itse luonut tulkinnan, että muutama urhea ”pieni vihreä mies” valtasi laajan Krimin niemimaan. Pieni mies teki suurteon, kuten monissa tunnetuissa kansansaduissa asetelma yleensä on. Ikään kuin ”pienet vihreät miehet” olisivat huippusotilaita kuten toisen maailmasodan aikaiset saksalaiset SS-sotilaat kuunaan.

Etenkin ”pieni”-sanan käyttö tässä yhteydessä länsimaissa on harkitsematonta. Annetaan ikään kuin kuvaa, että pieni Daavid taistelee isoa Goljatia vastaan. Ollaan ikään kuin annettu lupaa ”pienen” venäläissotilaan hyökätä suurempaa vastaan voitokkaasti. En ymmärrä tällaista ajatusjuoksua välillä yhtään enkä ollenkaan. Oikeiden mielikuvien luomisessa olemme epäonnistuneet jopa ilman Venäjän avustusta.

Mielikuvilla on suurta merkitystä. Länsi on toiminut ajattelemattomasti luomalla näkemyksiä, joilla Venäjä ilman omaa toimintaa on saanut sotilaallisen kyvykkyytensä näyttämään paremmalta kuin onkaan. Ongelmalliseksi asia tekee se, että vihreiden ukkeleiden uhkakuvan perusteella on ehkä suunnattu voimavaroja väärin.

”Tunnuksettomat vihreät miehet”- ja ”Pienet vihreät miehet” -termien käyttö tulisi lopettaa ja tilalle tulisi keksiä jotain muuta. Olen käyttänyt vuodesta 2014 ”vihreät ukkelit” -termiä, mutta pitäisi varmaan keksiä parempi termi tyhmänkankeille venäläissotilaille, joiden iskuri hakkaa luotinallia vai silloin, kun joku viisaampi painaa liipaisimesta.

****

Puolustusministeriö tiedotti tänään, että puolustusministeri on asettanut hankkeen aluevalvontalain muuttamiseksi (Puolustusministeriö 31.1.2017). Hankkeen tehtävänä on valmistella tarvittavat ehdotukset lainsäädäntömuutoksista, jotka ovat tarpeen tunnuksettomaan sotilaalliseen uhkaan vastaamiseksi alueloukkaustilanteessa.

Kyse on aluevalvontalain muutoksesta, jonka 2. pykälässä (2 §) sotilaalla tarkoitetaan sotilaspukuista valtion asevoimiin kuuluvaa aseistettua tai aseistamatonta henkilöä (18.8.2000/755). Suomen lainsäädännön mukaan tällä hetkellä venäläiset vihreät ukkelit eivät siis ole sotilaita, koska vihreä maastopuku ei tee miestä sotilaspukuiseksi ilman sotilastunnuksia.

Puolustusministeri Jussi Niinistö kirjoitti tänään blogissaan aluevalvontalain muuttamishankkeesta otsikolla ”Vihreiden miesten mentävä aukko” (Jussi Niinistö 31.12.2017). Taas otsikossa on tuo sanapari, jota ei pitäisi käyttää olleenkaan korottamaan mielikuvaa Venäjän sotilaallisesta voimasta. Niinistön mukaan viime vuosien kriisit, joihin on liittynyt asevoiman käyttöä, ovat tapahtuneet yllättävästi ja nopean tilannekehityksen jälkeen. Aseellisissa konflikteissa on käytetty myös tunnuksettomia, mutta selvästi järjestäytyneitä sotilaallisia toimijoita, ”pieniä vihreitä miehiä”.

Puutteita vihreiden ukkeleiden muodostaman uhan torjunnan lisäksi näyttää edelleen riittävän myös Suomen lainsäädännössä. Krimin valtauksesta on kulunut kohta kolme vuotta, ja Suomen lainsäädäntö on puolustuksen toimivuuden, sotilaallisen yhteistyöedellytyksien ja esimerkiksi turvallisuustiedustelun osalta yhä vailla päivityksiä.

Puolustuskyvyn varmistaminen muuttuneessa maailmassa on ollut Suomen lainsäädännössä hidasta. Vähäisiä ovat olleet suomalaispoliitikkojen halukkuudet lisätä edes lainsäädäntötasolla Suomen turvallisuutta lisääntyviä ja alituisesti muuttuvia uhkia vastaan.

Aluevalvontalain muutos on vain yksi laista, joka tarvitsee muutosta. Nopeasti muuttuneen maailman vuoksi muutosta taitavat tarvita myös mm. asevelvollisuuslaki vuodelta 2007 (28.12.2007/1438), valmiuslaki vuodelta 2011 (29.12.2011/1552) ja myös perustuslaki viime vuosituhannen puolelta (11.6.1999/731).

Puolustusta koskevan lainsäädännön erityinen ongelma vielä tälläkin hetkellä on lain edellyttämän päätöksentekoprosessin hitaus. Nykymaailmassa päätökset on tehtävä reaaliajassa tai korkeitaan tunneissa. Päivien odotteluun ei ole enää mahdollisuuksia, siinä ajassa koko Suomi olisi jo vallattu. Suomen lainsäädännössä on edelleen pykäliä, jota edellyttävät eduskunnan olemista koolla päätöksenteolle. Sotilaallisen reagointinopeuden suhteen Suomen lainsäädäntö ei vastaa puolustustarpeita.

Sotilaallisessa puolustuskyvyssä nopeus on ratkaisevaa ja päätöksenteon nopeus on erityisen ratkaisevaa. Meidän pitää olla nopeampia tekemään päätöksiä kuin vastavoimamme ja vihollisemme. Vain nopeat voittavat, hitaat häviävät. Tällä hetkellä olemme kaukana päätöksenteon nopeudesta Venäjästä. Häviämme Venäjälle 10-0 jo ennen sotatoimien alkamista.

Venäjä perusti jo 1.12.2014 Venäjän federaation kansallisen puolustuksen koordinointikeskuksen (Национальный центр управления обороной Российской Федерации, Wikipedia-tietosivu, kotisivu), joka mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon Venäjän sotavoimien ja poliittisten päätöstentekijöiden - siis presidentti Vladimir Putinin - välillä. Putin voi reaaliaikaisesti antaa käskyjä Venäjän asevoimille tai paremminkin hyväksyä asevoimien ehdotukset sotilaallisista toimista. Suomi on vielä kaukana Venäjän sotilaallisen päätöksenteon nopeustasosta. Annamme aivan turhaa tasoitusta Venäjälle jo lähtökuopissa.

****

Palataan vielä venäläisiin vihreisiin ukkeleihin.

Millaisen riskin Suomelle muodostavat Venäjän Spetsnaz GRU:n erikoisjoukkojen sotilaat?

Ei suurta, tavanomaisen, mitä erikoisjoukot yleensä voivat muodostaa.

Venäjä käytti vihreistä ukkeleita Krimin niemimaalla, koska niemimaan tilanne oli sellainen, että esimerkiksi parlamenttirakennuksen haltuunotto muutaman vihreän ukkelin avustamana saatiin helposti aikaan.

Krimin niemimaalla erityinen piirre oli paikallisväestön suuri tuki venäläistoimille. Se, että venäläissotilaat olivat tunnuksettomia, ei muuttanut kuitenkaan itse sotilaallista toimintaa. Sotilaallisen lopputuloksen kannalta tulos olisi ollut sama, vaikka sotilailla olisi ollut tunnukset. Venäläissotilaiden tunnuksettomuus oli toisaalta varautumista länsimaiden reaktioihin, toisaalta todennäköisesti varautumista myös siihen, että jos jokin olisi epäonnistunut, sotilaat olisivat olleet ilman Venäjän armeijan suoraa tukea omillaan.

Vastaava, mikä Venäjälle onnistui Krimillä, ei onnistuisi Suomessa. Venäjä tuskin käyttäisi vastaavaa taktiikkaa Suomea kohtaan, koska se ei toimisi. Taktiikka toimii parhaiden alueilla, jossa Venäjän vaikutusmahdollisuuksille on kansalaisen keskuudessa riittävä kannatus, mutta maan johdossa ei. Taktiikka voisi siis toimia Valko-Venäjällä ja ehkäpä Moldovassa sekä Kaukasuksella, muttei laajemmin Nato- ja EU-maissa.

Jos Venäjä suorittaisi intervention Suomeen valtaamalla esimerkiksi Hangon eteläkärjen tai osia Ahvenanmaasta, mukana varmasti olisivat erikoisjoukot. Kun itse valtaus alkaisi, olisi yhdentekevää myös venäläisten kannalta, olisivatko sotilailla tunnisteet vai eivät. Suomi tietäisi tilanteen joka tapauksessa.

Vihreistä ukkeleista on siis puhuttu liikaa, ja se on myös vääristänyt länsimaissa Venäjän muodostamaa uhkakuvaa. Venäjän vihreät ukkelit ei ole erityinen uhkatekijä, mutta uhkatekijä kuitenkin. Erityinen uhkatekijä länsimaille ja etenkin Suomelle ovat Venäjän ohjusaseistus ja massiiviset maajoukot, joita Venäjällä on Barentsinmereltä Välimerelle saakka. Toiminnassa uhan muodostavat Venäjän sotatoimien nopeus ja yllätyksellisyys, eivät sotilaiden tunnukset tai niiden puute.

Suomen lainsäädännön kuitenkin pitäisi olla aluksi kunnossa puolustuskyvyn varmistamiseksi, ja sitä se tällä hetkellä ole, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta on kulunut kohta kolme vuotta. Hitaita ovat Suomen puolustuskiireet.

Kommentoi 9 kommenttia
 
Ehdotan että keskustelua jatketaan "venäläinen sotataito" ja "strategisen iskun torjunta" - ketjuissa.
 
Back
Top