Veteraanistatus rauhanturvaajille

JR49

Respected Leader
Rauhanturvatehtävissä ja kriisinhallinnassa mukana olleet aiotaan huomioida. Hyvä näin!

Reserviläinen: Rauhanturvaajat saavat veteraanistatuksen
Niin sanottu kriisinhallintaveteraanikortti on tarkoitus lähettää joulukuun alkuun mennessä kaikille niille, jotka ovat olleet mukana kriisinhallinta- tai rauhanturvaamistehtävissä, puolustusministeriöstä kerrotaan Ylelle.

Suomalaiset rauhanturvatehtävissä palvelleet saavat virallisen veteraanistatuksen, kertoo Reserviläinen.

Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Paavo Kiljunen sanoo Reserviläiselle, että rauhanturvatehtävissä palvelleille valmistellaan veteraanikorttia ja se saadaan käyttöön todennäköisesti vuoden lopulla.

Hänen mukaansa tarkoitus on, että Suomen Rauhanturvaajaliitto pohtii Puolustusvoimien kanssa veteraanikortin sisältöä eli sitä, mitä etuuksia veteraanit saisivat. Etuudet voisivat koskea esimerkiksi paikallisliikennettä, Kiljunen havainnollistaa.

Veteraanistatuksen saavia olisi kymmeniätuhansia, Reserviläinen kirjoittaa.

Niin sanottu kriisinhallintaveteraanikortti on tarkoitus lähettää joulukuun alkuun mennessä kaikille niille noin 45 000 suomalaiselle, jotka ovat olleet mukana kriisinhallinta- tai rauhanturvaamistehtävissä, vanhempi osastoesiupseeri Mika Peltoniemi puolustusministeriöstä vahvistaa Ylelle.

– Kriisinhallintaveteraanikäsitteen vakiinnuttaminen tarkoittaa, että puolustushallinnon ala käyttää kaikessa uutisoinnissaan sitä nimitystä niistä, jotka ovat aikoinaan palvelleet tai palvelevat kriisinhallinta- tai rauhanturvaamistehtävissä.

– Kansainvälisesti heistä puhutaan vain veteraaneina, mutta me haluamme erottaa sotaveteraanit ja nämä veteraanit toisistaan, jotta käsitteistä ei tulisi sekaannusta. Sotaveteraanit ovat oma ryhmänsä, ja heidän tukensa jatkuu entisenlaisena, Peltoniemi sanoo.
http://yle.fi/uutiset/reservilainen_rauhanturvaajat_saavat_veteraanistatuksen/8598179
http://www.reservilainen.fi/uutiset/rauhanturvaajille_veteraani-status
 
Jumalavita, mähän lähden kohta parta päristen bussilla Hangosta Nuorgamiin jos kerran saa HALVENNUSTA.

Ja kerron kosseille mitenkä oli yhtä helvettiä kun justiinsa kesken mitä kiivaimman vyörytystaistelun hajosi pleikkarin ohjain.
 
Afganistanissa vakavasti loukkaantunut rauhanturvaaja: Veteraanistatus on kaivattu uudistus
KOTIMAA 15.1.2016 18:18
Mark Autio

HELSINGIN SANOMAT
Lauantaina 20.8.2008 suomalaissotilaiden saattue ajoi ulos Mazar-i-Sharifissa sijaitsevan sotilastukikohdan portista.

Lastina oli ruokaa, mutta tarkoituksena oli myös esitellä seutua uusille rauhanturvaajille. [URL='http://www.hs.fi/haku/?haku=Juha+Kataja&lahde=nimilinkki']Juha Kataja
oli yksi tulokkaista, hän oli saapunut Afganistaniin vain puoltatoista viikkoa aiemmin.

Mikään untuvikko Kataja ei kuitenkaan ollut, takana oli kaksi kriisinhallintaoperaatiota Libanonissa ja yksi Kosovossa.

Tunnin kuluttua saattue pääsi kehätielle. Vauhtia oli kahdeksankymppiä. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Kuumuudessa sulanut rengas räjähti, ajoneuvo sinkoutui tieltä ja murskaantui.

Kellään ei ollut turvavyötä, sillä väijytyksen sattuessa autosta piti päästä nopeasti ulos.

”Heräsin aavikolta. Mitään ei voinut tehdä. Meitä oli autossa neljä, kolme suomalaista ja afganistanilainen tulkki. Minulle ja viestimiehelle kävi huonoiten. Häneltä murskaantui jalkapöytä, minulta hajosivat molemmat jalat ja oikea käsi”, kertoo nykyisin 38-vuotias Kataja.

Johtoautosta tultiin auttamaan. Evakuointikopteri tilattiin.

”Muistan miten diesel haisi. En kauheasti tykkää dieselin hajusta vieläkään”, Kataja kertoo.

Kolmea varttia myöhemmin saksalaisten kopteri laskeutui. Kataja heräsi yläilmassa kerran.

”Verenpaineet olivat ilmeisesti aika korkeat, tuntui että olisi roikotettu sieltä pää alaspäin.”

Tukikohdassa pahiten loukkaantunut suomalaiskaksikko ”kursittiin kasaan niin että koossa pysyttiin” ja lennätettiin Suomeen jatkohoitoon.


”Seurasi noin vuoden sairausloma.”

Puolustusministeriö on päättänyt myöntää kriisinhallinnassa palvelleille suomalaissotilaille veteraanistatuksen. HS:n uutinen löytyy täältä.

Rauhanturvaajat saavat veteraanikortin, joka muun muassa avaa ovet Valtiokonttorin tukemaan kuntoutukseen.

Vammautuneiden rauhanturvaajien Vaikeasti korvattavat –yhdistykseen kuuluvan Katajan mukaan uudistus on kaivattu. Hänen mukaansa kyse ei ole rauhanturvaajien rinnastamisesta sotaveteraaneihin, vaan siitä että operaatioissa olleet saavat pääsyn tarvittavaan hoitoon.

”Tälle on erittäin paljon tarvetta. Tärkeintä ei ole veteraanistatuksen saaminen, vaan se että tarvitsevat pääsevät maksettuun hoitoon. Operaatioissa ollaan kuitenkin oltu töissä valtiolla. Kun joku haavoittuu ulkomailla, niin hänet pitää hoitaa kuntoon, ilman että tarvitsee taistella Suomen päässä korvauksista tai hoitoon pääsystä.”

Noin viisikymmentä suomalaista on kuollut kriisinhallintaoperaatioissa. Vaikeita fyysisiä vammoja on saanut parikymmentä. Psyykkisesti vammautuneita on huomattavasti enemmän.

Kataja kertoo tuntevansa useita rauhanturvaajia, joilla on haasteita mielenterveyden kanssa.

”Kaikilla ei ole vuotavia haavoja, vaan ongelmia mentaalisen puolen kanssa. Se liittyy monesti tilanteisiin, joissa oma tai kaverin henki on ollut vaarassa. Välillä kun joku kaveri on ottanut yöllä kaljaa, niin tulee sellaisia tekstiviestejä että kylmää. Heille pitää taata pääsy hoitoon.”

Omia kokemuksiaan rauhanturvaajana Kataja muistelee kaikesta huolimatta hyvällä.

”Pahat kokemukset käytiin pesemässä pois saunassa. Lähtisin empimättä uudestaan.”


1452838444537


1452838448983


1452838453417




http://www.hs.fi/kotimaa/a1452838433389?jako=4a09828e89be4e98ed2b28a9e7e3518c

[/URL]
 
Henkilökohtaisesti ja vain oma mielipiteeni on seuraavanlainen.
Moni jamppa saa sen vihdoinkin, minkä on ansainnut ihan oikeasti!
Turhan moni saa sen statuksensa kun on jo kaksi metriä isänmaan multaa päällä.
Henkisellä puolella,uskon että "jotain jäi sinne alas" monella ja hyvin usealla.
Moni ei ole vieläkään ns.kotoutunut alueelta ja myös lähellä oleva piiri saa siitä omansa.
Hyvä että Leijonavaakuna on myöntynyt ja suo vanhemalle polvelle kuntoutus/virkistystoiminnan, Ja mikä tärkeintä se fyysisesti vahingoittunut sotilas saa viimeinkin arvoisensa hoidon ja tuen.
Eikä tarvitse valtionkonttorille vakuutella ja anoa että vamma on oikeasti tullut kyseisellä missiolla.

Antaa noitten iltapulujen huutelijoiden jäädä omaan arvoonsa siittä "hyvinpalkatusta palkkasotilaan Seikkailukomennuksesta,mersuineen ja kultakäätyineen".

Perkele. Hölkkäeri sille!:salut:
 
Henk koht nostan tänä iltana maljan tälle. Itse en ole keikalla käynyt, mutta on mielestäni oikeus ja kohtuus että valtio pitää pojistaan huolen. Ja tytöistään.
 
Jaa-a, meidän poikakin jo veteraanistatuksen saa !

Vihdoinkin rauhanturvaajat saavat edes jonkinlaisen tunnustuksen valtiolta, joka heidät sinne lähetti. Jo oli aikakin !

Entistä tilannetta kuvaten ja muinaista nettikeskustelijaa siteeraten "Keikan päätyttyä on tullutkin vain kuivana kakkoseen" :eek:
 
Suurin etu tuosta on palveluksessa oleville, koska saavat oikeasti sellaisen tapaturmalain, joka tuntee sotatoimialueella ja sodan kaltaisissa oloissa tapahtuvat vammautumiset.

Mitä sitten mahtaa olla ne edut, jotka tulee vanhemmille veteraaneille?
 
Suurin etu tuosta on palveluksessa oleville, koska saavat oikeasti sellaisen tapaturmalain, joka tuntee sotatoimialueella ja sodan kaltaisissa oloissa tapahtuvat vammautumiset.

Mitä sitten mahtaa olla ne edut, jotka tulee vanhemmille veteraaneille?

Kuta enemmän olen nähnyt ja asioita ymmärtänyt on psyykkisen puolen tukeminen varmasti SE juttu. Siihen on ohjattava resurssia ja käytössä on oltava hlöstöä, joka tuntee ja osaa kriisialueilta sieluun jääneistä haasteista muutakin kuin googlella opitun.
 
Ei sieltä kaikki ilman psyykkisiä ongelmia takaisin ole palanneet. On erinomainen juttu, jos tämän päätöksen myötä niihin asioihin saisi vähän helpommin apua.
Niitä miinoituksia ja pommilaukkuja voi kuulkaas nähdä ja epäillä ihan koti-Suomessakin :oops:. Pari kaveria on nimittäin vahvasti kiinni edelleen henkisesti niissä keikoissa.
 
Mielestäni on merkityksetöntä vammautuuko ihminen fyysisesti, tai henkisesti.
Henkiset vammat vain on vaikeampi havaita ja ehkä jopa haastavampi hoitaa.
Yhtä kaikki, molemmat kapittelit kuuluvat valtion kustannettavaksi.
 
Jep. Vinoilin tuossa yllä mutta ehdottoman hyvä juttu että nämä asiat VIIMEIN nytkähtävät vähän eteenpäin. Vielä vaan pitää nähdä ihan konkretiaa noissa auttamisen muodoissa.

Oon tästä joskus ennenkin tainnut mainita miten sylettää, kun on tajunnut että lähetetään omalla vastuulla tekemään Suomen ulkopolitiikkaa. Olkoonkin että vapaaehtoisina.

Ja noi psyykkiset ongelmat on mitä tosiolevaisimpia. Esimerkkinä: Omalle kohdalle ei edes sattunut mitään kovin hirmuisempaa jos ei lasketa paria vähän kiperämpää tilannetta ja pleikan ohjaimen lipeämistä justiinsa kun Medal of Honorissa oli kova veto päällä. Monta vuotta olinkin ihan iliman mittään, mutta tuossa jokunen vuosi sitten alkoi silloin tällöin tapahtumaan että ihan yks kaks yllättäen haistaa eau de poltetun paskan ja -ihmisen. Ei tuo elämää haittaa, paitsi että grillaaminen ei enää oikein innosta, mutta jos allekirjoittaneelle tulee tuommoisia fläsäreitä niin ei ole mitään epäilystä etteikö osa fasseista olisi ihan aikuisten oikeasti avun tarpeessa. Keikat on koventuneet, eikä täntyyppisten traumojen synty edes välttämättä riipu keikan kovuudesta sinänsä: muistelen tästä olevan ihan nuppitohtoreiden tutkimuksia olemassa.

On hitokseen hyvä että näistä myös puhutaan, koska psyykkisiin ongelmiin liittyy valitettavasti vieläkin aikamoisia tabuja ja väärinkäsityksiä. Semmoisia keinoja ei kertakaikkisesti ole millä voitaisiin luotettavasti etukäteen sanoa että yksilötaistelija nönnönnöölle tulee tai ei tule ongelmia, joten on ihan turha sanoa että ei ois pitänyt lähteä; eikä vikuuntuminen tarkoita että olisi jotenkin viallinen tai huono ihminen. (Melkein jopa sanoisin että tietty riski vikuuntumisesta tarkoittaa, että on ihminen.)
 
Asiaa puhutte. Ja ennen somea ja kännyköitä on tapahtunut rajuja juttuja, jotka ei vaan ole levinnyt julkisuuteen.
80-luvulla yksi kaverini oli Libanonissa, ja iipot oli tuhoamassa arabikylää. Meikäläisten majuri käski joukkueen verran seuraavan jyrättävän talon katolle. Oli kuulemma kuumottava tilanne, kun tankin putki kääntyi päin ja sitten nosti koroa. Olihan se kuulemma selvä, etteivät ammu, mutta...
Itse en ole joukoissa käynnyt, mutta sadat jutut kyllä kuullut kolmesta eri maasta.
Respektini YK-miehille on suuri. Kovia jätkiä ootte.:salut:
 
Onhan sitä aina kaikenlaista sattunut ja tapahtunut. Noista kuuli kyllä vielä tuossa 2000-luvun taitteessa aikamoista juttua. Tiedotusvälineisiin ei TODELLAKAAN päätynyt juuri mittään jos puolessakin niistä oli vinhaa perää.

Ittekin ajattelin, että jos vaan rt-komppanioiden sotapäiväkirjat on talletettu Sota-arkistoon niin rupean vielä joskus eläkkeellä tekemään muutamasta jupinasta jonkinasteista selvitystyötä. Siinä vaan voi tulla sitten vastaan mitä yksi vanhempi, herra tietää kuinka monta reissua heittänyt luutnantti meille nuorille kosseille tupakkipaikalla avautui.

"Se on kuulkaas pojat sillä tavalla että kun minä jään eläkkeelle, niin aion kirjoittaa näistä hommista vielä kirjan." Tauko, ja pitkä imaisu tupakista. "Mutta eipä sitä kyllä kukaan todeksi uskoisi."

Ja takuuvarmasti sieltä on tullut vuosien saatossa takaisin semmoista porukkaa millä hommat on jääneet siinä määrin päähän että ei ole sitten ihan välttis siviilissä niin hyvin mennyt. Se on, veikkaan ma, jopa iso syy siihen miksi näitä "elinkautisia" näkyi yllättävän paljon.

Vitsailtiin joskus, että pitää laittaa KV-keskus puhelimen pikavalintaan että voi sitten anella pääsyä missiolle kun huomaa, että ei enää osaa olla siviilissä. Ei ollut ihan vitsi kaikille. Yksikin jantteri oli muistaakseni viettänyt ikävuosista 20-35 yli kymmenen vuotta ulkomailla, välillä rauhanturvaajana, välillä SPR:n tai muissa vastaavissa hommissa.

Ei siinä jos siitä tosiaan tykkää, mutta, mutta.
 
Onhan sitä aina kaikenlaista sattunut ja tapahtunut. Noista kuuli kyllä vielä tuossa 2000-luvun taitteessa aikamoista juttua. Tiedotusvälineisiin ei TODELLAKAAN päätynyt juuri mittään jos puolessakin niistä oli vinhaa perää.

Ittekin ajattelin, että jos vaan rt-komppanioiden sotapäiväkirjat on talletettu Sota-arkistoon niin rupean vielä joskus eläkkeellä tekemään muutamasta jupinasta jonkinasteista selvitystyötä. Siinä vaan voi tulla sitten vastaan mitä yksi vanhempi, herra tietää kuinka monta reissua heittänyt luutnantti meille nuorille kosseille tupakkipaikalla avautui.

"Se on kuulkaas pojat sillä tavalla että kun minä jään eläkkeelle, niin aion kirjoittaa näistä hommista vielä kirjan." Tauko, ja pitkä imaisu tupakista. "Mutta eipä sitä kyllä kukaan todeksi uskoisi."

Ja takuuvarmasti sieltä on tullut vuosien saatossa takaisin semmoista porukkaa millä hommat on jääneet siinä määrin päähän että ei ole sitten ihan välttis siviilissä niin hyvin mennyt. Se on, veikkaan ma, jopa iso syy siihen miksi näitä "elinkautisia" näkyi yllättävän paljon.

Vitsailtiin joskus, että pitää laittaa KV-keskus puhelimen pikavalintaan että voi sitten anella pääsyä missiolle kun huomaa, että ei enää osaa olla siviilissä. Ei ollut ihan vitsi kaikille. Yksikin jantteri oli muistaakseni viettänyt ikävuosista 20-35 yli kymmenen vuotta ulkomailla, välillä rauhanturvaajana, välillä SPR:n tai muissa vastaavissa hommissa.

Ei siinä jos siitä tosiaan tykkää, mutta, mutta.
Kaverit puhuu pahasta YK-malarian tartunnasta tuossa vaiheessa. Itse tunnen kaksi sellaista. Suomessa vietetään vain välikausia. Mieli palaa koko joukkoihin. Nyt vielä onnistunut, mutta ikä tulee väistämättä esteeksi ihan kohta.
 
Back
Top