Ei, ei, ei, ei näin koko tähän jupakkaan liittyen. Nyt ollaan jo menty aikaa sitten sen rajan yli, että vaikka tässä tilanteessa olisi ollut mukana oikeaakin suomettumista, mikä nyt näyttää jo aika kyseenalaiselta, niin asian käsittelytapa on jo kauan sitten ylittänyt ihan joka ilmansuunnassa sen vahingon mitä mahdollisesta oikeasta suomettumisesta olisi syntynyt. Näytämme kyllä joka suuntaan todella heikoilta rassukoilta, jotka hyppivät tämäntyyppisten asioiden perässä kansakuntana kuin paperinuket tuulessa. Valitettavasti tämä johtuu nyt tässä tapauksessa pitkälti esim. UPI:n Charlyn tyyppisistä henkilöistä, jotka kuviteltua heikolta näyttämistämme kauhistellessa ovat itse asiassa tehneet meistä paitsi heikon, myös naurettavan oloisen sekä Washingtonissa että Moskovassa. Postmees:in pilapiirtäjät varmaan kihisevät innosta päästä nauramaan meille.
Koko keskustelua, valitettavasti suurelta osin täälläkin, leimaa taas kerran meidän perisuomalainen tapamme ruoskia itseä vimmaisesti ja nähdä omassa toiminnassa aina vain ne huonoimmat piirteet. Yleensä kuvioon kuuluu, että tätäkin ominaisuutta käytetään ruoskintaan mutta aivan toisin päin, eli yksi ruoskinnan aihe on miten emme näe itsessämme vikaa ja sitä että muut ovat tehneet kaiken oikein. Ei näin! Tämä on aivan samaa henkeä kuin se mistä se oikea kylmän sodan ajan suomettuminen kumpusi, ensin pakon edessä oltiin hissun kissun Stalinin edessä ja sen jälkeen paljolti sisäpoliittisista syistä tätä meidän itseruoskivaa kansanluontoa käytettiin hyväksi ajaen neuvostoliitolla uhaten läpi milloin mitäkin. Aidosti vahva ja ei-suomettunut tapa olisi ollut mennä tämänkin jupakan läpi dramatisoimatta, faktoja odotellen ja ylvään rauhallisesti tämän sähköjänishermoilun sijaan.
Kun nyt tuo Baltia-asia on taas mainittu, niin olen samaa mieltä ettei Viro ole mikään räyhääjä Venäjälle päin ollut, toisin kuin Etelänaapureista ainakin Liettuan presidentti, joka on käyttänyt aika värikästä kieltä tuoden jokaisessa näissä puheenvuoroissa esille että "luojan kiitos olemme NATOn jäseniä". En todellakaan väitä, etteikö saisi käyttää värikästä kieltä kun tunnetusti tuossa itänaapurissakin sitä käytetään. Kuitenkin kerron teille faktan: RAFLAAVA KIELENKÄYTTÖ EI OLE SUOMALAISEEN KANSANLUONTEESEEN SOPIVAA. Pitäisikö tuotakin piirrettämme nyt sitten ruveta häpeämään, kuten niin pirun montaa muuta asiaa?
Ennen kuin jatkan, niin haluan todeta että Baltiassa on mielestäni todella paljon hyvää, Viro on minulle tutuin ja ihailen sen pragmaattisuutta monissa asioissa, esimerkiksi yritysverojärjestelmä on nokkela ja maan IT-osaaminen loistavaa ja lisäksi juurikin pragmaattista - esim. suomalaiset IT-ammattilaiset usein haukkuvat Viron menestyksellistä potilastietojärjestelmää, koska se ei varsinaisesti ole mikään kaikenkattava järjestelmä vaan kriittiset tiedot muista ohjelmista yhdistävä sovellus, MUTTA SE TOIMII - JA ON HALPA, etenkin verrattuna suomessakin niin suosittuihin sikakalliisiin ja epäonnistuneisiin sankarijärjestelmäprojekteihin. Kuka on kuullut suomalaisesta aidosti aikataulussa ja budjetissa olleesta ja onnistuneesta SAP-projektista? Niinpä, ei kukaan. NATO-jäsenyys on mielestäni "no-brainer" valinta Balteille, paljon enemmän sitä kuin esim. Suomelle. Tosin erityisesti Latvia ja Liettua ovat hylänneet oman puolustuksen kokonaan, vaikka yhteistyössä Viron kanssa nämä kolme pystyisivät luomaan ulkopuolisen avun toiveen lisäksi yhteisen varteenotettavan puolustuksen joka ei ole riippuvainen ääritilanteessa edes USA:n vaalituloksista. Toisaalta Viron muukin menestys perustuu osin siihen että se pystyy kiinnittäytymään Suomen kaltaisiin maihin ja hyödyntämään erilaisia porsaanreikiä: Lapsilisää maksetaan paskaa jälkeä tekevien rakennustyömiesten lapsille Viroon (huijattu näiden olevan Suomessa), työttömyys ulkoistetaan Suomeen puskemalla tänne työehtosopimuksia rikkoen veroja maksamatta ja käydään tiukkoina aikoina myymässä tuheroa Suomessa syrjäseutujen miesväelle.
Viron linja on ollut enemmänkin kuin ärhentely Venäjälle, naljailla muille kuin Venäjälle, kuten esim. Suomelle siitä miten olemme niin kertakaikkisen suomettuneita rassukoita ja kun emme edes NATOon kuulu. Edellisessä kappaleessa mainitun seikan takia tämä naljailu sitten uppoaa meihin hyvin tehokkaasti ja vahvistuu oman itseruoskinnan kautta. Itse olen kyllä näkevinäni Viron kommenteissa myös tiettyä harmia siitä, että mm. presidenttimme uskaltaa puhua asioista itse "sylttytehtaan" eli Putinin kanssa ja pystyy siellä tietyllä painoarvolla puhumaan siinä missä länsimaistenkin tahojen kanssa. Mitä NATOon tulee, niin tosissaanko tämä on vain suurta huolta sukulaiskansan turvattomasta asemasta idän karhun kainalossa ilman NATOn turvasyliä? Eli toivovatko tosiaan Suomen tulevan mukaan jakamaan sitä rajallista apuvoimaa heidän ja muiden Balttimaiden kanssa? Vai olisiko kenties tällä toiveella Viron oman turvallisuustilanteen kannalta jotain relevanssia? Niinpä. En tarkoita että tämä olisi mikään vastustettava asia, mutta jos haluavat meidät NATOon jakamaan mahdollista Venäjän painetta heidän oman rajansa kanssa ja ehkä jopa auttamaan maansa puolustamisessa niin ovatko koskaan ajatelleet että tehokkaampi keino voisi olla sanoa asia SUORAAN, siis että reservimme ja erityisesti heiltä täysin puuttuva raskas sotakalustomme olisi tervetullut lisä NATOn arsenaaliin tällä USA:n avun osalta logistisesti hankalalla Itämeren alueella? Kyllä ainakin minuun uppoaisi tuollainen yhteistyöviesti paremmin kuin ainainen "vittuilu" ja haukkuminen.
Ja lopuksi, sitä ei mikään asia poista että 1939 Baltian maat antautuivat epävarmassa tilanteessa taisteluitta Neuvostoliitolle, siinä missä Suomessa oli vahva kansan tuki sille ettei anneta tuumaakaan ilmaiseksi. Ehkä Balteilla oli vielä heikommat eväät puolustautua, mutta kovin mahdottomalta se tuolloin Suomellekin näytti. Ratkaisu taistella vastaan oli se oleellinen asia, Ruotsi toki auttoi mutta mielestäni nykyisin liioitellaan hyvin teoreettiselle tasolle jääneen Ranska/Englanti -retkikunnan potentiaalin vaikutusta (mitä ratkaisevaa merkitystä olisi ollut max parillakymmenellätuhannella talvisodankäyntiin täysin tottumattomalla miehellä, joita ei edes olisi Ruotsin toimesta päästetty Suomeen sattuneesta syystä). Suomi oli sodan jälkeen suomettunut, mutta Baltian maat olivat Neuvostoliittoa. Olikohan Suomessa tuolloin pilapiirroksia Balttien kohtalosta? Tuskin. Ukrainan esimerkistä näemme, että ratkaisu taistella kaikissa tilanteissa on tänä päivänä vielä merkittävämpi kuin tuolloin kun sota ei ole niin totaalista. Venäläisten into napata alueita edes "vasallivaltioiden" muodossa on kovasti hankalampi toteuttaa kun joutuvatkin taistelamaan joka metristä ukrainalaisia vastaan yhdessä kätyriensä kanssa.
Päätän tämän rönsyilevän ja osin kiukkuisen viestin sanomalla, että mitäs jos osattaisiin nähdä välillä myös asioita mitä olemme tehneet oikein ja hyvin, ja mitäs jos jatkossa koetettaisiin olla hötkyilemättä niin jumalattoman nolottavassa määrin jokaisen nimettömän suomettumishuhun perässä? Tulee nimittäin vakaalla ja rauhallisella käytöksellä enemmän respektiä sekä Washingtonissa että Moskovassa. Hermoilevaa sähköjänistä on vaikea arvostaa ystävän tai vihollisen, tai minkään siitä väliltä...
