#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
YliKoo
Greatest Leader
Lainaus tekstistä: "Toimittajia tarvitaan tiedottamiseen"
Tämäpä olisikin hieno juttu, ajatelkaas jos näin toimittaisiin ja toimitettaisiin!
Tässä vielä se juttu:
Puukottajaa jahdannut turvapaikanhakija: "Jonkunhan oli pakko auttaa"
Turvapaikanhakijana Suomeen tullut Ahmad Hosseini, 18, yritti estää puukottajaa loppuun saakka. Matkalla Turun kauppatorilta Puutorille hän todisti viittä puukotusta. Seuraavan yön hän näki painajaisia, lauantaina hänellä oli yhä uhrien verta vaatteissaan.
Tatu Lertola
Perjantaina Ahmad Hosseini, 18, juoksi veitsimiehen perässä koko matkan Kauppatorilta Puutorille yrittäen estää veriteot. Lauantaina hän saapui ystäviensä kanssa veritekojen näyttämölle laskemaan kukan ihmisoikeuksien puolesta ja uhrien muistoksi. Loukkaantuneita auttaneen nuorukaisen vaatteissa oli yhä uhrien verta, sillä hän ei ollut ehtinyt käydä kotona vaihtamassa vaatteitaan.
PAIKALLISET Turun Sanomat 20.8.2017 4:50 1
Päivitetty 20.8.2017 6:53
Rebekka Härkönen
Ahmad Hosseinin, 18, punaisen ruutupaidan hihat ovat veressä. On jo lauantaipäivä, mutta nuorukainen ei ole ehtinyt vaihtaa ylleen puhdasta vaatetta.
– En halunnut viettää yötä yksin, Hosseini kertoo.
– Menin kaverini luokse. Nukuin viime yönä yhteensä ehkä kaksi tuntia. Heräsin jatkuvasti painajaisiin, joissa vilisivät perjantain tapahtumat.
Hosseinin puhe on kuin sarja pitkiä raskaita huokauksia. Perjantaina hänen kavereiltaan tulvi kyselyitä, oliko hän ollut Turun torilla massapuukotusten aikaan.
– Kielsin olleeni, en halunnut kertoa kenellekään. En halunnut, että kukaan kutsuu minua sankariksi, kun ihmisiä oli juuri kuollut.
Hosseini painaa katseensa alas, hän tuijottaa hetken tyhjää ja huokaa taas.
Afganistanilaissyntyinen Hosseini tuli Suomeen vuoden 2015 pakolaisaallon mukana. Hän pakeni sotaa ja opiskelee nyt ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi Suomessa.
Hosseinilla on uusi turvapaikkahakemus vireillä, eikä hän vielä tiedä, saako hän jäädä Suomeen.
Perjantaina hän oli suorittamassa opintoihinsa liittyvää työharjoittelua Turun keskustassa sijaitsevassa päiväkodissa.
Töistä päästyään nuorukainen oikaisi Kauppatorin poikki aikeenaan suunnata bussipysäkille.
– Näin kaverini istumassa grillin edessä ja jäin juttelemaan hänen kanssaan, Hosseini kertoo.
Äkisti kaverukset kuulivat kovaa huutoa grillin toiselta puolelta.
– Siellä oli mies, jolla oli veitset molemmissa käsissä. Hän oli puukottanut naista, joka makasi nyt maassa.
Veitsimies lähti juoksemaan karkuun kohti vihannes- ja hedelmäkojujen keskikäytävää.
– Mustapaitainen ulkomaalainen mies juoksi hänen perässään ja huusi, että ottakaa kiinni. Mustapaitainen oli ilmeisesti tämä Tukholmassa asuva Hassan, josta lehdissä on kerrottu, Hosseini kuvailee.
Lehtikuva/Kirsi Kanerva
Ahmad Hosseini näkyy uutiskuvatoimiston kuvissa tapahtumapaikalla perjantaina.
Hosseini ryntäsi kaverinsa kanssa juoksuun. Hän näki, kuinka torikojujen välissä olevan käytävän loppupäässä veitsimies kääntyi ja iski mustapaitaista miestä puukolla olkapäähän.
– Seuraavaksi hän hakkasi veitsellä vastaan tullutta naista pään suuntaan.
Puukottaja juoksi risteyksen yli Kauppiaskatua ylöspäin. Yliopistonkadun ja Kauppiaskadun valoristeyksen toisella puolella mies puukotti jälleen vastaantulijaa, naista.
– Takaa-ajoon oli ryhtynyt useita ihmisiä, useimmat ulkomaalaistaustaisia mutta oli siellä suomalaisiakin. Osa oli yrittänyt pysäyttää miehen jo torilla heittelemällä häntä jäätelökioskin tuoleilla, Hosseini kuvailee.
Jotkut olivat ottaneet käsiinsä rautatankoja, ne oli irrotettu ilmeisesti torikojuista.
Kolmannen puukotuksen jälkeen Hosseinin kaveri ei uskaltanut jatkaa enää takaa-ajoa.
– Tajusin itsekin, että tämä mieshän yrittää tappaa kaikki. Hetken minua pelotti, mutta sitten jatkoin vain juoksemista, hän kertoo.
– Halusin estää häntä. Kun näkee tällaista, siinä tilanteessa ajattelee vain niitä ihmisiä, uhreja. Jonkunhan on pakko auttaa, Hosseini sanoo.
Nuori mies näki vielä kaksi puukotusta, loputkin uhrit olivat naisia. Hosseini kuvailee, kuinka Puutorin paikkeilla veitsimies hakkasi naista kasvoihin ja kaulaan.
Hosseini oli aivan vieressä, kun poliisi ampui puukottajaa lopulta reiteen.
– Mies oli juuri tarrannut erästä naista hiuksista ja veti hänen päätään taaksepäin leikatakseen naisen kurkun auki, Hosseini sanoo.
– Poliisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua. Vielä maahan kaatuessaankin mies jatkoi naisen puukottamista.
Väkijoukko oli raivoissaan. Kun poliisi piteli tekijää makuulla, osa paikalla olleista miehistä yritti lyödä puukottajaa.
– Sanoin poliisille, että en ole lyömässä ja potkaisin jalallani toisen veitsistä tekijän avautuneesta kämmenestä kauemmaksi. Sitten ryhdyin auttamaan maassa makaavaa naista.
Vaikeita vammoja kaulaan saanut nainen kiidätettiin ensimmäisenä pillit kirkuen Tyksiin.
Hosseini katsoo veritahroja hihoissaan. Veri on puukottajan toiseksi viimeisen uhrin.
– Kun ei ollut mitään muuta, painoin kädelläni kasvoihin puukotetun naisen poskessa ammottavaa reikää. Yritin saada verenvuodon loppumaan.
Joku toi paperia, ja ambulanssin ihminen antoi sidetaitoksia.
– Lopuksi keräsin toisen maahanmuuttajamiehen kanssa veriset paperit kadulta pussiin. Poliisi kiitti meitä ja otti sen toisen miehen numeron.
– Kun kaikki oli ohi, menin torille ja näin, että yksi oli jo kuollut. Minun oli vaikea hengittää.
Hosseini oli tunnistanut tekijän, hän tiesi tämän asuvan Pansion vastaanottokeskuksessa. Hän vaihtoi pysäkkiä ja istui kaverin luokse vievään bussiin.
Lauantaina väsynyt Hosseini seisoo kukka kädessä Turun kauppatorilla rinnatusten viiden muun kukkaa pitelevän nuorukaisen kanssa. He kaikki ovat tulleet samoihin aikoihin Suomeen Afganistanin pakolaisina.
Kuudesta miehestä neljä oli paikalla perjantain veritekojen alkaessa. Sota on saavuttanut heidät taas.
– Fiilis on sama kuin suomalaisilla. Tahdomme laskea kukat muistopaikalle ihmisoikeuksien takia, sanoo Zia Mohammadi.
– Tietysti tämä järkytti, lisää Aliveza Rezai.
– Suremme uhreja. Toivomme myös, että suomalaiset ymmärtäisivät, että jos yksi henkilö tekee tällaista, me kaikki muut maahanmuuttajat emme ole samanlaisia, Mohammadi sanoo.
Nuorukaiset pujottelevat väkijoukon halki Kauppatorin kulmaukseen kasvaneen kynttilämeren reunalle. Yksi kerrallaan he laskevat kukkansa.
Ts/Tatu Lertola
Afganistanilaissyntyinen Ahmad Hosseini tuli Suomeen vuonna 2015 pakolaisena.
Ajatukset eivät jätä viisi puukotusta omin silmin nähnyttä Ahmad Hosseinia rauhaan.
– Ajattelen loukkaantuneita uhreja, miltä heistä tuntuu nyt. Ajattelen kuolleita, miltä heidän lapistaan ja vanhemmistaan tuntuu, sillä minä tiedän, miltä se tuntuu, Hosseini sanoo hiljaa ja painaa taas katseensa.
– Mietin niitä kaikkia iskuja, joissa kymmeniä ihmisiä kuolee jatkuvasti kotimaassani Afganistanissa. Miten maailma ei kuule heidän huutoaan ja nyt tämä toinen kotimaani, Suomi, on kaikkien maiden otsikoissa.
– Mietin, miten tyhmä ihminen voi olla, että tekee tällaista.
– Samalla kiitän Jumalaani siitä, että hän antoi minulle halun auttaa muita ihmisiä.
Hosseini tuli Suomeen turvaan. Nuoresta iästään huolimatta hän puhuu kuin vanha mies, kova elämä kuultaa läpi koko hänen olemuksensa.
– Kuolema ei valitse paikkaa. Kun elämä loppuu, se voi loppua yhtä hyvin Afganistanissa kuin Euroopassa, Hosseini sanoo.
Hosseini sanoo tekevänsä niin kuin hänen sydämensä sanoo, olipa hän missä maassa tahansa.
– Siitäkin huolimatta, että suomalaiset eivät hyväksyisi minua, sitä, että me olemme täällä. Teen sen ihmisen tähden.
Hosseinilla on yksi toivomus.
– Minun kotimaassani on sota, koska ihmiset ajattelevat pahaa toisistaan ja haluavat siksi tappaa.
– Älkää päästäkö vihaa sisällenne, sillä se pilaa elämänne, Hosseini pyytää.
http://www.ts.fi/uutiset/paikallise...+turvapaikanhakija+Jonkunhan+oli+pakko+auttaa
Turvapaikanhakijana Suomeen tullut Ahmad Hosseini, 18, yritti estää puukottajaa loppuun saakka. Matkalla Turun kauppatorilta Puutorille hän todisti viittä puukotusta. Seuraavan yön hän näki painajaisia, lauantaina hänellä oli yhä uhrien verta vaatteissaan.
Tatu Lertola
Perjantaina Ahmad Hosseini, 18, juoksi veitsimiehen perässä koko matkan Kauppatorilta Puutorille yrittäen estää veriteot. Lauantaina hän saapui ystäviensä kanssa veritekojen näyttämölle laskemaan kukan ihmisoikeuksien puolesta ja uhrien muistoksi. Loukkaantuneita auttaneen nuorukaisen vaatteissa oli yhä uhrien verta, sillä hän ei ollut ehtinyt käydä kotona vaihtamassa vaatteitaan.
PAIKALLISET Turun Sanomat 20.8.2017 4:50 1
Päivitetty 20.8.2017 6:53
Rebekka Härkönen
Ahmad Hosseinin, 18, punaisen ruutupaidan hihat ovat veressä. On jo lauantaipäivä, mutta nuorukainen ei ole ehtinyt vaihtaa ylleen puhdasta vaatetta.
– En halunnut viettää yötä yksin, Hosseini kertoo.
– Menin kaverini luokse. Nukuin viime yönä yhteensä ehkä kaksi tuntia. Heräsin jatkuvasti painajaisiin, joissa vilisivät perjantain tapahtumat.
Hosseinin puhe on kuin sarja pitkiä raskaita huokauksia. Perjantaina hänen kavereiltaan tulvi kyselyitä, oliko hän ollut Turun torilla massapuukotusten aikaan.
– Kielsin olleeni, en halunnut kertoa kenellekään. En halunnut, että kukaan kutsuu minua sankariksi, kun ihmisiä oli juuri kuollut.
Hosseini painaa katseensa alas, hän tuijottaa hetken tyhjää ja huokaa taas.
Afganistanilaissyntyinen Hosseini tuli Suomeen vuoden 2015 pakolaisaallon mukana. Hän pakeni sotaa ja opiskelee nyt ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi Suomessa.
Hosseinilla on uusi turvapaikkahakemus vireillä, eikä hän vielä tiedä, saako hän jäädä Suomeen.
Perjantaina hän oli suorittamassa opintoihinsa liittyvää työharjoittelua Turun keskustassa sijaitsevassa päiväkodissa.
Töistä päästyään nuorukainen oikaisi Kauppatorin poikki aikeenaan suunnata bussipysäkille.
– Näin kaverini istumassa grillin edessä ja jäin juttelemaan hänen kanssaan, Hosseini kertoo.
Äkisti kaverukset kuulivat kovaa huutoa grillin toiselta puolelta.
– Siellä oli mies, jolla oli veitset molemmissa käsissä. Hän oli puukottanut naista, joka makasi nyt maassa.
Veitsimies lähti juoksemaan karkuun kohti vihannes- ja hedelmäkojujen keskikäytävää.
– Mustapaitainen ulkomaalainen mies juoksi hänen perässään ja huusi, että ottakaa kiinni. Mustapaitainen oli ilmeisesti tämä Tukholmassa asuva Hassan, josta lehdissä on kerrottu, Hosseini kuvailee.
Lehtikuva/Kirsi Kanerva
Ahmad Hosseini näkyy uutiskuvatoimiston kuvissa tapahtumapaikalla perjantaina.
Hosseini ryntäsi kaverinsa kanssa juoksuun. Hän näki, kuinka torikojujen välissä olevan käytävän loppupäässä veitsimies kääntyi ja iski mustapaitaista miestä puukolla olkapäähän.
– Seuraavaksi hän hakkasi veitsellä vastaan tullutta naista pään suuntaan.
Puukottaja juoksi risteyksen yli Kauppiaskatua ylöspäin. Yliopistonkadun ja Kauppiaskadun valoristeyksen toisella puolella mies puukotti jälleen vastaantulijaa, naista.
– Takaa-ajoon oli ryhtynyt useita ihmisiä, useimmat ulkomaalaistaustaisia mutta oli siellä suomalaisiakin. Osa oli yrittänyt pysäyttää miehen jo torilla heittelemällä häntä jäätelökioskin tuoleilla, Hosseini kuvailee.
Jotkut olivat ottaneet käsiinsä rautatankoja, ne oli irrotettu ilmeisesti torikojuista.
Kolmannen puukotuksen jälkeen Hosseinin kaveri ei uskaltanut jatkaa enää takaa-ajoa.
– Tajusin itsekin, että tämä mieshän yrittää tappaa kaikki. Hetken minua pelotti, mutta sitten jatkoin vain juoksemista, hän kertoo.
– Halusin estää häntä. Kun näkee tällaista, siinä tilanteessa ajattelee vain niitä ihmisiä, uhreja. Jonkunhan on pakko auttaa, Hosseini sanoo.
Nuori mies näki vielä kaksi puukotusta, loputkin uhrit olivat naisia. Hosseini kuvailee, kuinka Puutorin paikkeilla veitsimies hakkasi naista kasvoihin ja kaulaan.
Hosseini oli aivan vieressä, kun poliisi ampui puukottajaa lopulta reiteen.
– Mies oli juuri tarrannut erästä naista hiuksista ja veti hänen päätään taaksepäin leikatakseen naisen kurkun auki, Hosseini sanoo.
– Poliisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua. Vielä maahan kaatuessaankin mies jatkoi naisen puukottamista.
Väkijoukko oli raivoissaan. Kun poliisi piteli tekijää makuulla, osa paikalla olleista miehistä yritti lyödä puukottajaa.
– Sanoin poliisille, että en ole lyömässä ja potkaisin jalallani toisen veitsistä tekijän avautuneesta kämmenestä kauemmaksi. Sitten ryhdyin auttamaan maassa makaavaa naista.
Vaikeita vammoja kaulaan saanut nainen kiidätettiin ensimmäisenä pillit kirkuen Tyksiin.
Hosseini katsoo veritahroja hihoissaan. Veri on puukottajan toiseksi viimeisen uhrin.
– Kun ei ollut mitään muuta, painoin kädelläni kasvoihin puukotetun naisen poskessa ammottavaa reikää. Yritin saada verenvuodon loppumaan.
Joku toi paperia, ja ambulanssin ihminen antoi sidetaitoksia.
– Lopuksi keräsin toisen maahanmuuttajamiehen kanssa veriset paperit kadulta pussiin. Poliisi kiitti meitä ja otti sen toisen miehen numeron.
– Kun kaikki oli ohi, menin torille ja näin, että yksi oli jo kuollut. Minun oli vaikea hengittää.
Hosseini oli tunnistanut tekijän, hän tiesi tämän asuvan Pansion vastaanottokeskuksessa. Hän vaihtoi pysäkkiä ja istui kaverin luokse vievään bussiin.
Lauantaina väsynyt Hosseini seisoo kukka kädessä Turun kauppatorilla rinnatusten viiden muun kukkaa pitelevän nuorukaisen kanssa. He kaikki ovat tulleet samoihin aikoihin Suomeen Afganistanin pakolaisina.
Kuudesta miehestä neljä oli paikalla perjantain veritekojen alkaessa. Sota on saavuttanut heidät taas.
– Fiilis on sama kuin suomalaisilla. Tahdomme laskea kukat muistopaikalle ihmisoikeuksien takia, sanoo Zia Mohammadi.
– Tietysti tämä järkytti, lisää Aliveza Rezai.
– Suremme uhreja. Toivomme myös, että suomalaiset ymmärtäisivät, että jos yksi henkilö tekee tällaista, me kaikki muut maahanmuuttajat emme ole samanlaisia, Mohammadi sanoo.
Nuorukaiset pujottelevat väkijoukon halki Kauppatorin kulmaukseen kasvaneen kynttilämeren reunalle. Yksi kerrallaan he laskevat kukkansa.
Ts/Tatu Lertola
Afganistanilaissyntyinen Ahmad Hosseini tuli Suomeen vuonna 2015 pakolaisena.
Ajatukset eivät jätä viisi puukotusta omin silmin nähnyttä Ahmad Hosseinia rauhaan.
– Ajattelen loukkaantuneita uhreja, miltä heistä tuntuu nyt. Ajattelen kuolleita, miltä heidän lapistaan ja vanhemmistaan tuntuu, sillä minä tiedän, miltä se tuntuu, Hosseini sanoo hiljaa ja painaa taas katseensa.
– Mietin niitä kaikkia iskuja, joissa kymmeniä ihmisiä kuolee jatkuvasti kotimaassani Afganistanissa. Miten maailma ei kuule heidän huutoaan ja nyt tämä toinen kotimaani, Suomi, on kaikkien maiden otsikoissa.
– Mietin, miten tyhmä ihminen voi olla, että tekee tällaista.
– Samalla kiitän Jumalaani siitä, että hän antoi minulle halun auttaa muita ihmisiä.
Hosseini tuli Suomeen turvaan. Nuoresta iästään huolimatta hän puhuu kuin vanha mies, kova elämä kuultaa läpi koko hänen olemuksensa.
– Kuolema ei valitse paikkaa. Kun elämä loppuu, se voi loppua yhtä hyvin Afganistanissa kuin Euroopassa, Hosseini sanoo.
Hosseini sanoo tekevänsä niin kuin hänen sydämensä sanoo, olipa hän missä maassa tahansa.
– Siitäkin huolimatta, että suomalaiset eivät hyväksyisi minua, sitä, että me olemme täällä. Teen sen ihmisen tähden.
Hosseinilla on yksi toivomus.
– Minun kotimaassani on sota, koska ihmiset ajattelevat pahaa toisistaan ja haluavat siksi tappaa.
– Älkää päästäkö vihaa sisällenne, sillä se pilaa elämänne, Hosseini pyytää.
http://www.ts.fi/uutiset/paikallise...+turvapaikanhakija+Jonkunhan+oli+pakko+auttaa
suomennettuna "rakattava amma". Herkkahipiainen ja puutteellisella suomenkielella kirjoitteleva "journalisti" sita repekka on.Tuolla yllä Matti Posio kehuu Rebekkaa nimenomaan sanavalmiiksi toimittajaksi. Sanavalmiiksi. .
En tosin tiedä, millaisen vihapuheella ryyditetyn maalituksen kohteeksi hän joutui liudennettuaan totuutta ah niin nykytyypilliseen tapaan.
Honcho
SMLNKO M/83
Se tuntuu olevan monella vaikea tajuta / myöntää, että hyvinvointivaltio on mahdollinen pitkässä juoksussa vain ja ainoastaan suljettuna systeeminä. Se ei mitenkään toimi, jos se on sellainen että sinne vain kävellään sisään ja aletaan vaatia. Laskutoimitus on vaikea, mutta ymmärtääkseni vain n. 25% ihmisistä on nettomaksajia tässä systeemissä. Vasemmistolle inhottavinta maailmassa on tuloerot, omasta puolestani sanon että niin kauan kuin puhutaan yksityisestä sektorista, niin tuloerot ovat vasemmiston paras ystävä. Itse rakastan tuloeroja (yksityisellä sektorilla, ei missään Solidiumissa), riskinottoa, yrittäjyyttä ja kaikkea muuta mistä nettosaajien puolesta näyttävästi propagoivat puolueet ja tahot tuntuvat vihaavan. Perheemme tulee olemaan erittäin pitkään nettosaajana, eikä minulla ole tapana purra ruokkivaa kättä.
Joku jenkkitoimittaja oli taannoin tutustumassa Suomeen ja ihastui hyvinvointivaltioon, mutta lähtiessään sanoi että teidän täytyy tajuta että tämä voi toimia vain jos maahantulo on tiukasti hallinnassa. Harmi kun en muista tapauksesta tämän enempää, sitä ei taidettu kissankokoisin kirjaimin Hesarissa ja Ylellä uutisoida.
Valitettavasti tilanne on, Suomen ykköspopulisti Ville Niinistön sanoin, seuraava: "Suomi saa markkinoilta hyvin lainaa ja korot ovat matalat". Vaikka Suomi säästää matalien korkojen aikana hirveät summat, niin tämä on omasta mielestäni oikeastaan huono asia. Kalliimpi raha ainakin vähän estäisi näitä pöyristyttävimpiä väitteitä, joissa Ville "unohtaa" että pääoma pitää maksaa takaisin vaikka korot olisivat nollassa. Näillä suurilla humanistipoliitikoilla on aina sen verran kontakteja luotuna verovaroin ja juuret sen verran irroteltu täältä härmän perukoilta, että heille löytyy tietysti aina jonkinlainen "pelastusvene", puhun siis jostakin Keski-Euroopan maasta ja aidatulla asuinalueella sijaitsevasta "työ"suhdeasunnosta, kalliista yksityiskouluista lapsille joissa monikulttuurisuutta edustaa kouluttamattomien, kielitaidottomien mutta pahansisuisten ja suvaitsemattomien vetelehtijöiden sijaan kaukomaiden keskushallinnon pääjehujen sekä diplomaattien lapset...
En tiedä oletteko lukeneet Cormac McCarthyn kirjaa "The Road" tai katsoneet Viggo Mortenseninkin tähdittämän samannimisen elokuvan, mutta ikävä kyllä uskon siihen maailmankuvaan mitä näistä huokuu - tämä ns. hyvinvointi ja sivistys on hieno asia, mutta jos oikein pahasti käy niin se on vain ohkainen kerros joka repeytyy pinnalta pois kiireesti ja jää vain äärimmäisen ruma ja häikäilemätön survivalismi. Meitä suomalaisia - etniseen taustaan katsomatta! - on pitänyt nippa nappa pinnalla jopa kahden massamurhaavan diktaattorivaltion puristuksessa yhteenkuuluvaisuuden tunne jota on rakennettu tietoisesti jo 1800-luvun alusta lähtien. Sata vuotta sitten nähty riuhtaisu päinvastaiseen suuntaan itse asiassa vain alleviivaa sitä arvoa mikä yhteiskunnan koheesiolla on. Olemme onnistuneet pysymään pinnalla koska on pidetty yhtä, ja melkein kaikki ovat kuitenkin olleet nimenomaan suomalaisia. Aina kun puhutaan tästä tietynlaisen yhtenäiskulttuurin arvosta, vetää joku esiin jotain älyttömiä puheita etnisistä ravintoloista ja uskonnollisista tavoista, mutta ei tämä ole mikään argumentti tätä asiaa vastaan. Kyllähän Suomessa on ollut eritaustaisia ihmisiä ja etnistä monimuotoisuutta koko sen ajan, kun ajatusta suomalaisuudesta on edes rakennettu, eikä tämä ole estänyt millään tavalla kaikkia olemasta suomalaisia ja puhaltamasta yhteen hiileen. Ei kaikissa asioissa (täysi yksimielisyys olisi itse asiassa pelottavaa), mutta niissä asioissa mitkä merkitsevät eniten. Suomalaisuuden selviytymistarina ja kulttuuri ei ole pelkästään mitään väinämöis-lakkeja ja tuohivirsuja vaan paljon laajempi ja sallivampi asia kuin mitä koko suomalaisuuden ajatusta kritisoivat, itseään kosmopoliittisina pitävät piirit olkiukkomaisesti väittävät. Siihen mahtuu paljon erilaisuutta, mutta siihen mahtuu hyvin rajallisesti toisista täysin tai suuresti erillään olevia rinnakkaisyhteiskuntia. Tällaiset ongelmat - sekä taloudelliset että myös yhteenkuuluvuuden tunteen puuttumiseen liittyvät - eivät ajan myötä parane vaan pahenevat. Aika harva viitsii väittää, etteikö esim. romaniväestössä tilastollisesti ajatellen olisi korostetusti tiettyjä ongelmia, vaikka sulautumisaikaa on ollut ja siihen mahtuu mm. kansaa yhteenhitsanneet sota-ajat johon heidän nuoret miehensä osallistuivat siinä missä kaikkien muidenkin. Ei ole kauhean vaikeaa ymmärtää, että vielä paljon suurempien ja paljon enemmän eriseuraisten alueiden ja kansanosien muodostuminen ja tämän kehityksen suoranainen EDISTÄMINEN nimenomaan sopeutumishaluttomimpia jonkinlaisia "vähemmistöjen äänitorvina" käyttäen on tuhon tie.
Honcho
SMLNKO M/83
Itselle on ehkä vaikuttanut tiettyyn asioiden arvostamiseen sekin, että historian lukeminen on aina kiinnostanut. Jos haetaan esimerkki läheltä ja vähän aikaa sitten, niin jo "vain" Karjalan evakoiden ajattelu on ihan riittävän sydäntäsärkevää. Tuikata se melkein maksettu talo liekkeihin ja miettiä ehkä pari päivää, ehkä vain 15min että mitä tästä otetaan mukaan kantoon jättäen kaikki loput taakse ja täysin ilman hajua siitä, milloin ja minne se pilttikatras saadaan seuraavan kerran neljän seinän sisään. Vai saadaanko milloinkaan. Nimenomaan lasten kautta ajateltuna kaikenlaisten asioiden paino ehkä saavuttaa paremmin mittasuhteensa. Se ehkä ennemmin alleviivaa tätä asiaa, että lapset ovat niitä kaikkein sopeutuvimpia ihmisiä. Huumekierteessä olevien vanhempien lapset ovat mestareita parivuotiainakin löytämään jostain sen viikon vanhan leivänpalan, kun äiti ei taaskaan tee muuta kuin pyörii sohvalla vaahto suussa. Keskitysleireillä syntyneet lapset eivät muusta elämästä tienneetkään, joten se kaikki oli heille normaalia. Näissä konteksteissa jokin uusin hästäkki, jolla Töölöläinen, vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnut 25-v opettajatar kritisoi sitä miten törkeillä tavoilla hänen lemmikkikoiransa on ihmisten ajattelemattomissa kommenteissa sukupuolitettu, tuntuu liian järjettömältä edes Monty Pythonin sketsiin. Sanottakoon, että en millään tavalla vastusta Töölöä, vapaaehtoista lapsettomuutta, opettajattaria, 25-vuotiaita enkä lemmikkikoiria (paitsi jos ne p*skovat pihalleni tai etuoven eteen) enkä yleisesti ottaen tykkää tietämättömien oletusten tekemisestä. Valituksen tason voisi vain suhteuttaa asioiden painoarvoon.
Vielä kauemmas historiaa lukiessa se alkaa tuntua suoranaiselta horrorilta. Ehkä väritystäkin on mukana, mutta joskus minun oli jopa vaikeaa säilyttää tietynlainen henkinen hyvinvointi, kun tajusin mitä kaikkea karmeaa on tehty aivan normaalina, ajan hengen mukaisena toimintana. Ihan pistokoe-esimerkkeinä mieleen tulee Isonvihan tapahtumat, Ottomaanivaltakunnan "järjestyksenpito" jossa seivästäminen sieltä hyväntahtoisimmasta päästä ja Magdeburgin valloitus 30-vuotisessa sodassa ja Tillyn armeijan palkkasoturit heittämässä pikkulapsia vauvaiästä lähtien palaviin taloihin. Ja jokainen voi vaan mielessään kuvitella, mitä vastapuolen Kustaa Aadolf 2:n tokaisu itse itseään elättävästä sodasta merkitsee ihan käytännön elävässä elämässä tapahtumapaikkojen väestön kannalta. Böömin väkiluku kai tippui kolmannekseen ja se 2/3 ei ollut UNHCR:n leireillä eikä myöskään Hotelli Kivitipuun perustetussa VOKissa valittamassa asuntomessupaita päällä puuron kelvottomuudesta miesoletettujen ravinnoksi. He olivat, sanan konkreettisimmassa merkityksessä, maahanmuuttajina, olettaen että joku nälkäänäkevästä siviiliväestöstä oli viitsinyt käyttää lapiota.
Honcho
SMLNKO M/83
Jokainen hyvä äidinkielen ainekirjoitus alkaa sanoilla: "Jo muinaiset roomalaiset..."
Honcho
SMLNKO M/83
Nyt olisi hyvä hetki Härkösen julkaista ne kuvat, joidenka puutteesta tämä älämölö syntyi. Luulisi, että vastuullinen ja palkittu toimittaja näin tekisi
Ratkaisevien kuvien julkaiseminen olisi periksi antamista rasisteille ja natseille.
Mielenkiintoinen ajatus. Jos rasistit, fasistit ja basistit kehottaisivat Rebekkaa hengittämään, hän todennäköisesti pidättäisi hengitystä tajunnan menetykseen saakka.
Sitten on se toinen mahdollisuus, että Rebekka valehtelee, mutta sellaisen väittäminen tarkoittaisi että olen putinistisen valemedian hyödyllinen hölmö ja myös osallinen Halla-ahon masinoimaan maalituskampanjaan, joten ehkei tällaista häviävän pientä teoreettista mahdollisuutta voi edes mainita.
Jos jonkun mielestä tämä väite on epätosi, niin kehotan katsomaan päivittäistä uutisvirtaa mm. Syyriasta. Tai mitä rohagunja-heimolle on tehty ihan tässä vasta...nobelpalkittu rajattomasti ihailtu ihmisoikeusnainen seurasi poliittisella katseella tapahtumaa.....mitä tapahtui Euroopassa -90-luvulla, kun Jugoslavia hajota pasahti? Esimerkkejä on kystaa kyllin. Tai Suomessa, aivan, Suomessa vuonna sata vuotta sitten.
On turha luulotella mitään ihmeellistä epätäydellisestä ihmisestä.
Tässä lisää faktaa, Suomen väestöstä kuoli 1/3 nälkään muutamia vuosia ennen kuin Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700, sota kesti 20 vuotta ja päättyi Suomen osalta vuosien miehitykseen eli Isovihaan.
Tämän sodan tappiot olivat massiivisia ja vähintään saman suuruisia kuin nälänhädässä, lisäksi siihen liittyi kymmenien tuhansien suomalaisten kansanmurha ja orjuuteen myyminen.
Suomalaisia kidutettiin, raiskattiin ja murhattiin niin monilla eri tavoilla että siitä voisi kirjoittaa kirjan.
Suurin osa suomalaisista ei tiedä näistä tapahtumista mitään tai käsitä miten olemassaolo on ollut monta kertaa uhattuna.
Itse ainakin pidän omasta perheestäni ja klaanistani huolta jos yhteiskuntasopimus rikotaan.
Honcho
SMLNKO M/83
Käytännössä katsoen sama porukka, joka nyt kritisoi PV:n asehankintoja, perusteena se että vähäosaisilta karsitaan ja "eihän tänne ole kukaan hyökännyt 70 vuoteen" (johon ei tietystikään ollut mitään vaikutusta sillä, että sitä vastaan on ollut olemassa vähintään epämiellyttävän suuruinen kynnysjärjestelmä, kuten nytkin).
Hyvä asioiden laita katsotaan jonkinlaiseksi betonoiduksi tosiasiaksi, joka on ja jatkuu tästä ikuisuuteen, ihan vain siksi koska sellainen nyt vaan on ja se nyt vaan jatkuu. Niinku, silleen, tiäksä.
Propaganga ja historiattomuus ovat paha yhdistelmä, lopputulos Neuvostoliiton ja sosialistien myyräntyöstä yli 100 vuoden ajalta.
YliKoo
Greatest Leader
Good times create weak men.
Weak men create hard times.
Hard times create strong men.
Strong men create good times.
Honcho
SMLNKO M/83
Valitettavasti voi mennä näinkin:
Hard times in Syria / Iraq create strong men
Strong men create hard times in Europe
Meillä päin penskoille lukiossa tästä ajanjaksosta kerrotaan ihan numeroilla ja oikeilla määritelmillä.
En kyllä pidä noita meidän kielellä kovina miehinä, julmia sieltä tulee.
Kovat miehet on kyllä täälläkin vähiin päin nykyään, kräpisiä vässyköitä löytyy kyllä.
Vaikea uskoa ja se pitäisi jo tapahtua peruskoulussa kaikille.
Kansanmurhaa, orjuutta ja väkiluvun romahdusta pitää todella korostaa eikä vain todeta ohimennen.
Aquilifer
Kenraali
Täsmälleen samaa mieltä. Syyriasta/Irakista tuleva porukka on kaikkea muuta kuin kovaa, hehän ovat lähteneet karkuun ja jättäneet kodin, perheen ja suvun selviytymään yksin sodan keskelle. Pikemminkin sanoisin että he ovat heikkoja, mutta julmia. Juuri sellaisella tavalla julmia kuin vain heikko mies voi olla, eli julma heikompiaan kohtaan, tai heikommassa asemassa olevia kohtaan. Heikko mies tuntee olevansa vahva ainoastaan silloin, kun hän uskoo pääsevänsä ylivoimalla tai yllätyksellä voitolle. Siksi käydään naisten päälle, tai aina porukalla miesten päälle. Nämä tulijat ovat hyvin pitkälle juuri tällaisia. Siis kaikkein pahimpia paskahousuja.