#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Päivi Räsänen ja homot – ”On vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden esittäminen on uskonnonharjoitusta”
Essee: Kun oikeuslaitos selvittää, loukkaavatko Päivi Räsäsen julkaisut homoseksuaalien ihmisarvoa, se joutuu mukaan kansanedustajan kannattajayhteisölle suunnattuun esitykseen, kirjoittaa Jaana Hallamaa.
KOTIMAA 28.12.2019 08:30
JAANA HALLAMAA
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 19. kesäkuuta 2019. © MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA
”Uskonnonvapauteen vedotessaan Räsänen sivuuttaa sen, että hänen levittämänsä leimaavat luonnehdinnat vahingoittavat niiden kohdetta, ja juuri sen vuoksi valtakunnansyyttäjä on käynnistänyt niistä tutkinnan”, kirjoittaa Jaana Hallamaa Kanava-lehden numerossa 8/2019.
Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaisuudessaan.
MARRASKUUN alussa 2019 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen määräsi aloitettavaksi esitutkinnan kristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen kirjoituksesta ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” (HS 4.11. 2019).
Kirjoitus oli osa naispappeuden vastustamisesta tunnetun Suomen Luther-säätiön vuonna 2004 julkaisemaa mutta edelleen verkossa saatavilla pidettyä, seksuaalisuutta ja avioliittoa käsittelevää kirkko- ja yhteiskuntapoliittista kannanottoa.
Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että Räsänen on syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla.
Myös Räsäsen kesällä 2019 julkaisemasta, raamatunjakeita siteeranneesta tviitistä on tehty vastaava rikosilmoitus, joka sekin on edennyt esitutkintaan.
Räsänen on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hänen mukaansa asia koskee uskonnon ja vakaumuksen ilmaisemisen vapautta.
Riippumatta siitä, nostetaanko Räsästä vastaan syytteitä ja johtavatko syytteet tuomioihin, taustalla olevat kysymykset eivät katoa julkiselta agendalta.
Ennemminkin näyttää siltä, että keskusteluasetelmat jäykistyvät ja kärjistyvät entisestään.
OTAN lähtökohdaksi Päivi Räsäsen julkaisemat tekstit ja tarkastelen uskontoon vedoten ihmisiin kohdistettuja negatiivisia luonnehdintoja.
Lainsäädännössä tällaiset puheenvuorot voidaan tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Arkikielessä niitä kutsutaan usein vihapuheeksi, mitä ilmaisua käytän seuraavassa tilaa säästääkseni. En käsittele kansanryhmää vastaan kiihottamista tai vihapuhetta sinänsä vaan pohdin, kenelle leimaavat viestit on suunnattu ja mitä niillä halutaan saada aikaan.
Professori Risto Saarinen on eritellyt vihapuhetta vertailemalla reilua ja epäreilua sanankäyttöä. Saarisen mukaan reilu sanankäyttö edustaa argumentaatiota. Epäreilua sanankäyttöä hän kutsuu antiikin retoriikasta lainaamallaan termillä eristiikaksi.
Argumentatiivisen sanankäytön tavoite on muodostaa mahdollisimman todenmukainen käsitys maailmasta. Tavoitteeseen pyritään erilaisia asiaintiloja koskevia väitteitä ja niiden perusteita muotoilemalla ja arvioimalla.
Argumentaatio etenee vaiheittain, koska hyvin perusteltuihin käsityksiin pääseminen edellyttää väitteiden ja johtopäätösten erittelemistä ja arvioimista suhteessa käytettävissä olevaan fakta-aineistoon, päättelyaskeliin ja taustaoletuksiin.
Argumentoiminen on tieteellisen menetelmän keskeinen osa mutta myös poliittisen keskustelun ihanne, kun halutaan tehdä tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä.
Argumentaatiossa kiinnitetään huomiota etenkin faktojen luotettavuuteen ja merkityksellisyyteen sekä päättelyn pätevyyteen. Argumentoiminen voi olla työlästä, eikä täyttä varmuutta puheena olevasta asiasta useinkaan saavuteta.
Prosessin hitaus voi tuskastuttaa etenkin silloin, kun vaikeiden ongelmien koetaan edellyttävän välitöntä toimintaa.
Tehokas argumentoiminen edellyttää väitteiden ja niiden perustelujen jatkuvaa kriittistä arvioimista. Tarvittaessa sanankäyttäjän on oltava valmis perustelemaan paremmin ja korjaamaan johtopäätöksiä ja toimintasuosituksia.
Argumentoiminen on vaativaa, minkä vuoksi sen ihanteet jäävät usein saavuttamatta julkisessa käytännöllis-poliittisessa keskustelussa, eikä niihin ylletä aina tieteessäkään.
ERISTIIKKA-termi on lainattu antiikin Eris-jumalattaren nimestä, joka tarkoittaa kaaosta, epäjärjestystä ja riitaa. Se on retoriikassa määritelty viestinnäksi, jonka tavoitteena on nujertaa vastustajaksi mielletty ihminen tai ryhmä.
Eristinen sanankäyttäjä ei ole halukas kuuntelemaan vastaväitteitä eikä harjoittamaan kriittistä itsearviointia. Hänen ei tarvitse nähdä vaivaa tarkistaakseen käsitystensä todenpitävyyttä pohtiessaan asioiden välisiä yhteyksiä ja muotoillessaan päättelyaskelia johtopäätösten tueksi. Mikä tahansa, millä vastustajaa voi heikentää, kelpaa.
Eristisen viestinnän tunnistaa faktojen vääristelemisestä ja niiden valikoivasta esittämisestä, mutta myös asioiden tarkoitushakuisesta liioittelusta ja paisuttelusta. Retorisia tehokeinoja viljellään runsaasti viestijän kannalta edullisella mutta vastustajan kannalta haitallisella tavalla.
Samalla vahvistetaan jakolinja oman ryhmän ja eri mieltä olevien välillä me-muut-asetelmaksi.
Vastustajasta luodaan käsitys vihollisena, joka uhkaa oman ryhmän keskeisiä arvoja ja elämäntapaa.
Eristiikassa retoriikka korvaa argumentaation. Satiiria, pilkkaa, sutkautuksia, hyperbolia ja humoristisia metaforia viljelevä eristinen sanankäyttö tempaa mukaansa ja tehoaa välittömästi.
Se on usein sidoksissa esittäjän persoonaan ja jää vaille merkitystä, ellei lennokasta sanankäyttöä ole seuraamassa siitä vaikuttuvaa yleisöä.
Argumentoiminen edellyttää sen sijaan myös vastaanottajalta vaivannäköä. Argumentin laatu ei riipu sen paremmin sen esittäjästä kuin vastaanottajastakaan.
Eristiikka sopii luonnehtimaan myös vihapuhetta, jossa sanankäyttäjä kuvaa jotakin ryhmää edustavaa henkilöä tai ryhmää kokonaisuutena korostetun kielteisesti tavoitteena leimata kohde.
Eristiseen vihapuheeseen kuuluu näkemys, että jakolinja omien ja vastustajien välillä johtuu siitä, että vastustajan elämäntapa ja arvot ovat vääränlaisia.
Mikä tahansa jonkun loukkaavaksi kokema luonnehdinta ei ole vihapuhetta. Myös argumentatiivinen kritiikki tuntuu vastaanottajasta usein ikävältä ja voi satuttaa.
Reilu arviointi ei kuitenkaan kumpua sen esittäjän tuntemuksista vaan perustuu dokumentoituihin tosiasioihin ja niistä johdettuihin päätelmiin.
Kriittisessä keskustelussa ei viime kädessä ole vastapuolia, koska pyrkimys muodostaa hyvin perusteltuja käsityksiä on kaiken kestävän toiminnan perusta.
VIHAPUHE on eskaloituva prosessi. Alussa vastustajaan yhdistetään jokin sanankäyttäjän negatiivisena pitämä asia ja herätetään näin epäilys tätä kohtaan. Epäilystä vahvistetaan ja levitetään toistamalla sitä eri välineissä.
Kun kielteinen mielikuva on vakiintunut yleisön pysyväksi käsitykseksi, maaperä on otollinen täysimittaiselle vihapuheelle.
Vastustajan esittäminen negatiivisessa valossa, halveksunnan osoittaminen ja mitätöiminen tuntuvat oikeutetuilta ja muuttuvat vähitellen suorastaan velvollisuudeksi: vastustaja tai hänen edustamansa ryhmä on omalla olemisellaan ja toiminnallaan – joista asioita seuraavat kansalaiset ovat jo pitkään varoitelleet – osoittanut olevansa merkittävä uhka yhteisön keskeisille arvoille.
Muun eristisen sanankäytön tapaan myös vihapuhe vaatii yleisön. Se on performanssi, jonka etenemistä puhujan kannattajat ja muut samanmieliset kannustaen seuraavat. Negatiivisten luonnehdintojen kohde on voimaton: koska puheessa ei esitetä perusteluja, sitä on vaikea kumota.
Eristinen sanankäyttö on kohtuutonta ja herättää toista mieltä olevissa halun väittää vastaan. Kielteisiä luonnehdintoja ruvetaan päivittelemään. Halventavia tekstejä kauhistellaan ja niiden levittäjiin lyödään moraalisesta närkästyksestä kumpuavia leimoja.
Ilmiötä on kutsuttu nimellä liberaalien parku, ja sille on tyypillistä, että avoimen vihamieliseen sanankäyttöön ruvetaan vastaamaan samalla mitalla – mahdollisesti alkuperäisiä tekstejä hienostuneemmin sanakääntein.
Närkästyneiden viesti on kuitenkin selvä: vastapuolen mielipiteet osoittavat heidät ihmisinä kelvottomiksi. Vastavuoroinen leimaaminen muuttuu kierros kierrokselta yhä vihamielisemmäksi, ja edellytykset käydä argumentatiivista keskustelua tuhoutuvat.
Uskonnoilla on pyhiä tai muuten auktoriteettiasemaan korotettuja kirjoituksia, joita käytetään eri tarkoituksiin. Opillisessa puheessa pyhiä tekstejä, perinnettä ja velvoittavina pidettyjä käsityksiä tulkitaan ja välitetään edelleen. Samalla perustellaan uskovien noudatettaviksi annettuja normeja.
Millaista sanankäyttöä Päivi Räsäsen tviittaamat Uuden testamentin Roomalaiskirjeen jakeet ovat, ja kenelle hän suuntasi viestinsä?
Uskonnollisen puheen ymmärtäminen edellyttää usein sen oppien ja perinteen tuntemista.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa uskonnollisen puheen sisällöt aukeavat ehkä vain yhteisön jäsenille, joille kielenkäyttö ja sen vivahteet ovat tuttuja. Merkitys on sidoksissa yhteisöllisiin arvoihin ja käytänteisiin mutta myös yhteisön sisäisiin mielipide-eroihin ja jakolinjoihin.
Räsänen ei lähettänyt tviittiään välittääkseen informaatiota Roomalaiskirjeen laatineen Paavalin ajattelusta.
Räsäsen viestistä käy ilmi, että hän lainaa Raamattua ilmaistakseen, että samaan sukupuoleen kohdistuva rakkaus on häpeä ja synti, jossa ei ole mitään ylpeyden aihetta: koska Raamattu on kirkon oppiperusta, kirkon ei pitäisi olla missään tekemisissä seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia puolustavan Pride-tapahtuman kanssa.
Sekä Räsäsen tviitissä että hänen avioliittoa käsittelevässä kirjoituksessaan on sama aihe: homoseksuaaliset ihmiset ja muut, joiden ihmisoikeuksia Pride-tapahtuma tukee ja puolustaa. Räsänen on 2010-luvulla puhunut tästä ihmisryhmästä näkyvämmin kuin mistään muusta yksittäisestä asiasta.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei Räsänen puhu tähän ryhmään kuuluville ihmisille. Puhe on suunnattu omalle herätysliikkeelle. Tavoitteena näyttää olevan vahvistaa sitä kuvaamalla homoseksuaaliset ihmiset ryhmänä syntiseksi ja elämäntavaltaan häpeällisiksi.
Puheenvuoroja ei voi ymmärtää ottamatta huomioon yleisöä, jonka Räsänen kerta toisensa jälkeen viesteillensä taitavasti järjestää. Hänen negatiivisesti leimaavien viestiensä yleisö koostuu kahdesta erilaisesta joukosta.
Ne on suunnattu omalle herätyskristilliselle viiteryhmälle mutta myös laajemmin luterilaiseen kirkkoon kuuluville, Räsäsen kanssa eri mieltä oleville kirkon toimijoille. Toisilleen vastakkaisia näkemyksiä edustavien kahden yleisön avulla voi sekä vahvistaa omaa näkemystä kannattavia että syventää jakolinjaa toisella tavalla ajatteleviin.
Räsäsen uskonnollisuuteen kuuluu olennaisesti usko Raamatun erehtymättömyyteen ja käsitys sen yksittäisten jakeiden velvoittavuudesta.
Homoseksuaalisuuden tuomitsevilla viesteillään Räsänen todistaa vakaumuksellista periaatteellisuuttaan.
Julistamalla, että Jumalan tahdon totteleminen on tärkeämpää kuin lain noudattaminen, Räsänen ilmentää uskonkuuliaisuutta.
Yleisöä eivät ole ainoastaan omat kannattajat ja vastustajat vaan itse Jumala.
Kohteen näkemykset, elämäntapa tai tavoitteet ovat oikean opin vastaisia ja siksi haitallisia ja vastenmielisiä.
Varsinaiseksi tavoitteeksi sanotaan halu osoittaa rakkautta, jota ilmaistaan varoittamalla väärää tietä kulkevia. Päämääränä on, että he kääntyisivät ja pelastuisivat.
Myös Räsänen noudattaa tätä kaavaa. Helsingin Sanomien haastattelussa 4.11. 2019 hän muotoili asian näin:
”Kiistän ehdottomasti sen, että olisin kenenkään ihmisarvoa polkemassa tai ketään loukkaamassa tai minkäänlaisen fobian tai vihan vallassa. Päinvastoin koen, että tämä on myös rakkautta homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan, että he saavat tietää totuuden Jumalan edessä.”
Loukkaavaa uskonnollista puhetta ei myönnetä vihapuheeksi, koska kuvaukset perustuvat pyhiin teksteihin. Niitä pidetään Jumalan tahdon ilmauksina ja siksi oikeutettuina. Omaa puhetta arvioidaan sen uskontoon sidottujen tavoitteiden näkökulmasta, ei puheessa käsiteltyjen ihmisten kannalta.
Kritiikki vihapuheesta voidaan sivuuttaa sanomalla, että moitteet vahvistavat oman viestin todeksi: kiihtyneet reaktiot kertovat sanan sattuneen. Kritiikki todistaa, että uskovaisten uskonnon- ja sananvapautta pyritään rajoittamaan. Se on merkki yhteisöön kohdistuvasta uhasta.
Tilanne edellyttää taisteluun valmistautumista.
Räsäsen toiminta kumpuaa herätyskristillisestä käsityksestä, että Raamattu on erehtymätön ja että kristityllä on ehdoton velvollisuus totella siitä poimittuja lauseita Jumalan tahtona.
Kristinuskon ydinsanoma ei tässä ajattelussa olekaan Jumalan osoittama rakkaus, joka velvoittaa rakastamaan lähimmäistä.
Kristityn elämässä keskeistä on noudattaa käskyjä, jollaisiksi Räsäsen tviitissään lainaamat raamatunjakeet tulkitaan. Myös lähimmäistä rakastetaan käskyjä tottelemalla.
Kun Raamatun luonne ymmärretään näin, toimintaa ohjaavia normeja ei tarvitse perustella, kuuliaisuus kirjaimelle riittää.
Räsäsen edustaman uskontulkinnan mukaan useimpien kirkon jäsenten tapa ymmärtää Raamattu eri kulttuuri- ja aikakonteksteja heijastavaksi kirjoituskokoelmaksi samastuu uskosta ja Jumalasta luopumiseen. Koska ajatus Raamatun erehtymättömyydestä ei perustu argumentatiiviseen ajatteluun vaan uskonkäsitykseen, se on immuuni kritiikille.
Raamattua on historian kuluessa käytetty perustelemaan milloin mitäkin epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa, karmeimpana esimerkkinä kristittyjen juutalaisiin kohdistama kaksituhatvuotinen vihamielisyys ja vaino.
Myös Raamatun homoseksuaalisuuteen viittaavia tekstejä on käytetty ja käytetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan.
Homoseksuaalisuus on monissa maissa edelleen vakava rikos, josta voidaan langettaa kuolemanrangaistus tai pitkä vankeustuomio. Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuneet viharikokset ovat viime aikoina yleistyneet, toisin kuin muuntyyppiset viharikokset.
Kansanmurhia tutkineet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että väkivaltaa edeltää viholliseksi mielletyn ryhmän leimaaminen.
Negatiiviset luonnehdinnat vakiintuvat niitä toistettaessa totena pidetyiksi kuvauksiksi. Ne todistavat ryhmän uhkaksi, jota vastaan on ryhdyttävä toimiin. Kielteisten kuvausten toistaminen ja levittäminen ovat vaihe fyysiseen väkivaltaan johtavassa kehityskulussa.
Esitutkintaan johtaneita tekstejä on vaikea pitää yrityksenä käydä vuoropuhelua homoseksuaalien kanssa: tuomitsevien luonnehdintojen viljeleminen on tehoton ja vastustusta herättävä tapa vaikuttaa.
Tekstejä ei voida pitää poliittisina avauksina: niihin ei sisälly mitään uudistusehdotusta. On myös vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden toistuva julkinen esittäminen on uskonnonharjoitusta.
Räsäsen tavoitteena ei liene nimenomaisesti kiihottaa ketään kansanryhmää vastaan. Sananvapauden suojissa Räsänen toistaa vuodesta toiseen yhä uudelleen, että homoseksuaalisuus on synti ja että sitä kuuluu hävetä.
Uskonnonvapauteen vedotessaan Räsänen sivuuttaa sen, että hänen levittämänsä leimaavat luonnehdinnat vahingoittavat niiden kohdetta, ja juuri sen vuoksi valtakunnansyyttäjä on käynnistänyt niistä tutkinnan.
Puheenvuorojen muotoilu ja esittämistapa viittaavat siihen, että niiden keskeinen tavoite on vahvistaa oman uskonyhteisön koheesiota, profiloitua poliittisesti ja tehdä ero toisella tavalla ajatteleviin.
Räsäsen julkaisuista aloitetun tutkinnan eteneminen syytteeseen ja tuomioon tekisi hänestä vakaumuksensa puolesta syyttömänä kärsivän marttyyrin.
Samalla tuomio vahvistaisi Räsäsen asemaa hänen edustamansa poliittisen suuntauksen keulakuvana ja oman yhteisönsä uskonsankarina.
Oikeuslaitoksen tehtävänä on huolehtia siitä, ettei kenenkään ihmisoikeuksia loukata. Pyrkiessään suojaamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa oikeuslaitos ei voi estää sitä, että Päivi Räsänen käyttää oikeuslaitoksen toimintaa ja päätöksiä omalle yhteisölleen suuntaamansa performanssin osana.
Kirjoittaja Jaana Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori.
Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 8/2019. Kanavan voit tilata täältä.
Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.
suomenkuvalehti.fi
wiki:
Hallamaa tunnetaan myös kirkon sisällä toimivan liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivina ja on kirkolliskokouksessa toiminut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen puolestapuhujana. Hän oli myös yksi kolmesta Helsingin piispanvaalissa 2017 ehdolle asettuneista ehdokkaista ja sai toiseksi eniten ääniä.[4][5]
Essee: Kun oikeuslaitos selvittää, loukkaavatko Päivi Räsäsen julkaisut homoseksuaalien ihmisarvoa, se joutuu mukaan kansanedustajan kannattajayhteisölle suunnattuun esitykseen, kirjoittaa Jaana Hallamaa.
KOTIMAA 28.12.2019 08:30
JAANA HALLAMAA
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 19. kesäkuuta 2019. © MARTTI KAINULAINEN / LEHTIKUVA
”Uskonnonvapauteen vedotessaan Räsänen sivuuttaa sen, että hänen levittämänsä leimaavat luonnehdinnat vahingoittavat niiden kohdetta, ja juuri sen vuoksi valtakunnansyyttäjä on käynnistänyt niistä tutkinnan”, kirjoittaa Jaana Hallamaa Kanava-lehden numerossa 8/2019.
Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaisuudessaan.
MARRASKUUN alussa 2019 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen määräsi aloitettavaksi esitutkinnan kristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen kirjoituksesta ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” (HS 4.11. 2019).
Kirjoitus oli osa naispappeuden vastustamisesta tunnetun Suomen Luther-säätiön vuonna 2004 julkaisemaa mutta edelleen verkossa saatavilla pidettyä, seksuaalisuutta ja avioliittoa käsittelevää kirkko- ja yhteiskuntapoliittista kannanottoa.
Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että Räsänen on syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla.
Myös Räsäsen kesällä 2019 julkaisemasta, raamatunjakeita siteeranneesta tviitistä on tehty vastaava rikosilmoitus, joka sekin on edennyt esitutkintaan.
Räsänen on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hänen mukaansa asia koskee uskonnon ja vakaumuksen ilmaisemisen vapautta.
Riippumatta siitä, nostetaanko Räsästä vastaan syytteitä ja johtavatko syytteet tuomioihin, taustalla olevat kysymykset eivät katoa julkiselta agendalta.
Ennemminkin näyttää siltä, että keskusteluasetelmat jäykistyvät ja kärjistyvät entisestään.
OTAN lähtökohdaksi Päivi Räsäsen julkaisemat tekstit ja tarkastelen uskontoon vedoten ihmisiin kohdistettuja negatiivisia luonnehdintoja.
Lainsäädännössä tällaiset puheenvuorot voidaan tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Arkikielessä niitä kutsutaan usein vihapuheeksi, mitä ilmaisua käytän seuraavassa tilaa säästääkseni. En käsittele kansanryhmää vastaan kiihottamista tai vihapuhetta sinänsä vaan pohdin, kenelle leimaavat viestit on suunnattu ja mitä niillä halutaan saada aikaan.
Professori Risto Saarinen on eritellyt vihapuhetta vertailemalla reilua ja epäreilua sanankäyttöä. Saarisen mukaan reilu sanankäyttö edustaa argumentaatiota. Epäreilua sanankäyttöä hän kutsuu antiikin retoriikasta lainaamallaan termillä eristiikaksi.
Argumentatiivisen sanankäytön tavoite on muodostaa mahdollisimman todenmukainen käsitys maailmasta. Tavoitteeseen pyritään erilaisia asiaintiloja koskevia väitteitä ja niiden perusteita muotoilemalla ja arvioimalla.
Argumentaatio etenee vaiheittain, koska hyvin perusteltuihin käsityksiin pääseminen edellyttää väitteiden ja johtopäätösten erittelemistä ja arvioimista suhteessa käytettävissä olevaan fakta-aineistoon, päättelyaskeliin ja taustaoletuksiin.
Argumentoiminen on tieteellisen menetelmän keskeinen osa mutta myös poliittisen keskustelun ihanne, kun halutaan tehdä tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä.
Argumentaatiossa kiinnitetään huomiota etenkin faktojen luotettavuuteen ja merkityksellisyyteen sekä päättelyn pätevyyteen. Argumentoiminen voi olla työlästä, eikä täyttä varmuutta puheena olevasta asiasta useinkaan saavuteta.
Prosessin hitaus voi tuskastuttaa etenkin silloin, kun vaikeiden ongelmien koetaan edellyttävän välitöntä toimintaa.
Tehokas argumentoiminen edellyttää väitteiden ja niiden perustelujen jatkuvaa kriittistä arvioimista. Tarvittaessa sanankäyttäjän on oltava valmis perustelemaan paremmin ja korjaamaan johtopäätöksiä ja toimintasuosituksia.
Argumentoiminen on vaativaa, minkä vuoksi sen ihanteet jäävät usein saavuttamatta julkisessa käytännöllis-poliittisessa keskustelussa, eikä niihin ylletä aina tieteessäkään.
ERISTIIKKA-termi on lainattu antiikin Eris-jumalattaren nimestä, joka tarkoittaa kaaosta, epäjärjestystä ja riitaa. Se on retoriikassa määritelty viestinnäksi, jonka tavoitteena on nujertaa vastustajaksi mielletty ihminen tai ryhmä.
Eristinen sanankäyttäjä ei ole halukas kuuntelemaan vastaväitteitä eikä harjoittamaan kriittistä itsearviointia. Hänen ei tarvitse nähdä vaivaa tarkistaakseen käsitystensä todenpitävyyttä pohtiessaan asioiden välisiä yhteyksiä ja muotoillessaan päättelyaskelia johtopäätösten tueksi. Mikä tahansa, millä vastustajaa voi heikentää, kelpaa.
Eristisen viestinnän tunnistaa faktojen vääristelemisestä ja niiden valikoivasta esittämisestä, mutta myös asioiden tarkoitushakuisesta liioittelusta ja paisuttelusta. Retorisia tehokeinoja viljellään runsaasti viestijän kannalta edullisella mutta vastustajan kannalta haitallisella tavalla.
Samalla vahvistetaan jakolinja oman ryhmän ja eri mieltä olevien välillä me-muut-asetelmaksi.
Vastustajasta luodaan käsitys vihollisena, joka uhkaa oman ryhmän keskeisiä arvoja ja elämäntapaa.
Eristiikassa retoriikka korvaa argumentaation. Satiiria, pilkkaa, sutkautuksia, hyperbolia ja humoristisia metaforia viljelevä eristinen sanankäyttö tempaa mukaansa ja tehoaa välittömästi.
Se on usein sidoksissa esittäjän persoonaan ja jää vaille merkitystä, ellei lennokasta sanankäyttöä ole seuraamassa siitä vaikuttuvaa yleisöä.
Argumentoiminen edellyttää sen sijaan myös vastaanottajalta vaivannäköä. Argumentin laatu ei riipu sen paremmin sen esittäjästä kuin vastaanottajastakaan.
Eristiikka sopii luonnehtimaan myös vihapuhetta, jossa sanankäyttäjä kuvaa jotakin ryhmää edustavaa henkilöä tai ryhmää kokonaisuutena korostetun kielteisesti tavoitteena leimata kohde.
Eristiseen vihapuheeseen kuuluu näkemys, että jakolinja omien ja vastustajien välillä johtuu siitä, että vastustajan elämäntapa ja arvot ovat vääränlaisia.
Mikä tahansa jonkun loukkaavaksi kokema luonnehdinta ei ole vihapuhetta. Myös argumentatiivinen kritiikki tuntuu vastaanottajasta usein ikävältä ja voi satuttaa.
Reilu arviointi ei kuitenkaan kumpua sen esittäjän tuntemuksista vaan perustuu dokumentoituihin tosiasioihin ja niistä johdettuihin päätelmiin.
Kriittisessä keskustelussa ei viime kädessä ole vastapuolia, koska pyrkimys muodostaa hyvin perusteltuja käsityksiä on kaiken kestävän toiminnan perusta.
VIHAPUHE on eskaloituva prosessi. Alussa vastustajaan yhdistetään jokin sanankäyttäjän negatiivisena pitämä asia ja herätetään näin epäilys tätä kohtaan. Epäilystä vahvistetaan ja levitetään toistamalla sitä eri välineissä.
Kun kielteinen mielikuva on vakiintunut yleisön pysyväksi käsitykseksi, maaperä on otollinen täysimittaiselle vihapuheelle.
Vastustajan esittäminen negatiivisessa valossa, halveksunnan osoittaminen ja mitätöiminen tuntuvat oikeutetuilta ja muuttuvat vähitellen suorastaan velvollisuudeksi: vastustaja tai hänen edustamansa ryhmä on omalla olemisellaan ja toiminnallaan – joista asioita seuraavat kansalaiset ovat jo pitkään varoitelleet – osoittanut olevansa merkittävä uhka yhteisön keskeisille arvoille.
Muun eristisen sanankäytön tapaan myös vihapuhe vaatii yleisön. Se on performanssi, jonka etenemistä puhujan kannattajat ja muut samanmieliset kannustaen seuraavat. Negatiivisten luonnehdintojen kohde on voimaton: koska puheessa ei esitetä perusteluja, sitä on vaikea kumota.
Eristinen sanankäyttö on kohtuutonta ja herättää toista mieltä olevissa halun väittää vastaan. Kielteisiä luonnehdintoja ruvetaan päivittelemään. Halventavia tekstejä kauhistellaan ja niiden levittäjiin lyödään moraalisesta närkästyksestä kumpuavia leimoja.
Ilmiötä on kutsuttu nimellä liberaalien parku, ja sille on tyypillistä, että avoimen vihamieliseen sanankäyttöön ruvetaan vastaamaan samalla mitalla – mahdollisesti alkuperäisiä tekstejä hienostuneemmin sanakääntein.
Närkästyneiden viesti on kuitenkin selvä: vastapuolen mielipiteet osoittavat heidät ihmisinä kelvottomiksi. Vastavuoroinen leimaaminen muuttuu kierros kierrokselta yhä vihamielisemmäksi, ja edellytykset käydä argumentatiivista keskustelua tuhoutuvat.
USKONTOIHIN kuuluu monenlaista kielellistä toimintaa. Rukouksissa, pyhissä toimituksissa ja hartaudenharjoituksessa käytetään kieltä.
Uskonnoilla on pyhiä tai muuten auktoriteettiasemaan korotettuja kirjoituksia, joita käytetään eri tarkoituksiin. Opillisessa puheessa pyhiä tekstejä, perinnettä ja velvoittavina pidettyjä käsityksiä tulkitaan ja välitetään edelleen. Samalla perustellaan uskovien noudatettaviksi annettuja normeja.
Millaista sanankäyttöä Päivi Räsäsen tviittaamat Uuden testamentin Roomalaiskirjeen jakeet ovat, ja kenelle hän suuntasi viestinsä?
Uskonnollisen puheen ymmärtäminen edellyttää usein sen oppien ja perinteen tuntemista.
Moniarvoisessa yhteiskunnassa uskonnollisen puheen sisällöt aukeavat ehkä vain yhteisön jäsenille, joille kielenkäyttö ja sen vivahteet ovat tuttuja. Merkitys on sidoksissa yhteisöllisiin arvoihin ja käytänteisiin mutta myös yhteisön sisäisiin mielipide-eroihin ja jakolinjoihin.
Räsänen ei lähettänyt tviittiään välittääkseen informaatiota Roomalaiskirjeen laatineen Paavalin ajattelusta.
Räsäsen viestistä käy ilmi, että hän lainaa Raamattua ilmaistakseen, että samaan sukupuoleen kohdistuva rakkaus on häpeä ja synti, jossa ei ole mitään ylpeyden aihetta: koska Raamattu on kirkon oppiperusta, kirkon ei pitäisi olla missään tekemisissä seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia puolustavan Pride-tapahtuman kanssa.
KENELLE Räsänen puhuu?
Sekä Räsäsen tviitissä että hänen avioliittoa käsittelevässä kirjoituksessaan on sama aihe: homoseksuaaliset ihmiset ja muut, joiden ihmisoikeuksia Pride-tapahtuma tukee ja puolustaa. Räsänen on 2010-luvulla puhunut tästä ihmisryhmästä näkyvämmin kuin mistään muusta yksittäisestä asiasta.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei Räsänen puhu tähän ryhmään kuuluville ihmisille. Puhe on suunnattu omalle herätysliikkeelle. Tavoitteena näyttää olevan vahvistaa sitä kuvaamalla homoseksuaaliset ihmiset ryhmänä syntiseksi ja elämäntavaltaan häpeällisiksi.
Puheenvuoroja ei voi ymmärtää ottamatta huomioon yleisöä, jonka Räsänen kerta toisensa jälkeen viesteillensä taitavasti järjestää. Hänen negatiivisesti leimaavien viestiensä yleisö koostuu kahdesta erilaisesta joukosta.
Ne on suunnattu omalle herätyskristilliselle viiteryhmälle mutta myös laajemmin luterilaiseen kirkkoon kuuluville, Räsäsen kanssa eri mieltä oleville kirkon toimijoille. Toisilleen vastakkaisia näkemyksiä edustavien kahden yleisön avulla voi sekä vahvistaa omaa näkemystä kannattavia että syventää jakolinjaa toisella tavalla ajatteleviin.
Räsäsen uskonnollisuuteen kuuluu olennaisesti usko Raamatun erehtymättömyyteen ja käsitys sen yksittäisten jakeiden velvoittavuudesta.
Homoseksuaalisuuden tuomitsevilla viesteillään Räsänen todistaa vakaumuksellista periaatteellisuuttaan.
Julistamalla, että Jumalan tahdon totteleminen on tärkeämpää kuin lain noudattaminen, Räsänen ilmentää uskonkuuliaisuutta.
Yleisöä eivät ole ainoastaan omat kannattajat ja vastustajat vaan itse Jumala.
NEGATIIVISESTI leimaava uskonnollinen puhe muotoillaan usein uhkaukseksi tai pelotteeksi.
Kohteen näkemykset, elämäntapa tai tavoitteet ovat oikean opin vastaisia ja siksi haitallisia ja vastenmielisiä.
Varsinaiseksi tavoitteeksi sanotaan halu osoittaa rakkautta, jota ilmaistaan varoittamalla väärää tietä kulkevia. Päämääränä on, että he kääntyisivät ja pelastuisivat.
Myös Räsänen noudattaa tätä kaavaa. Helsingin Sanomien haastattelussa 4.11. 2019 hän muotoili asian näin:
”Kiistän ehdottomasti sen, että olisin kenenkään ihmisarvoa polkemassa tai ketään loukkaamassa tai minkäänlaisen fobian tai vihan vallassa. Päinvastoin koen, että tämä on myös rakkautta homoseksuaaleja ihmisiä kohtaan, että he saavat tietää totuuden Jumalan edessä.”
Loukkaavaa uskonnollista puhetta ei myönnetä vihapuheeksi, koska kuvaukset perustuvat pyhiin teksteihin. Niitä pidetään Jumalan tahdon ilmauksina ja siksi oikeutettuina. Omaa puhetta arvioidaan sen uskontoon sidottujen tavoitteiden näkökulmasta, ei puheessa käsiteltyjen ihmisten kannalta.
Kritiikki vihapuheesta voidaan sivuuttaa sanomalla, että moitteet vahvistavat oman viestin todeksi: kiihtyneet reaktiot kertovat sanan sattuneen. Kritiikki todistaa, että uskovaisten uskonnon- ja sananvapautta pyritään rajoittamaan. Se on merkki yhteisöön kohdistuvasta uhasta.
Tilanne edellyttää taisteluun valmistautumista.
Räsäsen toiminta kumpuaa herätyskristillisestä käsityksestä, että Raamattu on erehtymätön ja että kristityllä on ehdoton velvollisuus totella siitä poimittuja lauseita Jumalan tahtona.
Kristinuskon ydinsanoma ei tässä ajattelussa olekaan Jumalan osoittama rakkaus, joka velvoittaa rakastamaan lähimmäistä.
Kristityn elämässä keskeistä on noudattaa käskyjä, jollaisiksi Räsäsen tviitissään lainaamat raamatunjakeet tulkitaan. Myös lähimmäistä rakastetaan käskyjä tottelemalla.
Kun Raamatun luonne ymmärretään näin, toimintaa ohjaavia normeja ei tarvitse perustella, kuuliaisuus kirjaimelle riittää.
Räsäsen edustaman uskontulkinnan mukaan useimpien kirkon jäsenten tapa ymmärtää Raamattu eri kulttuuri- ja aikakonteksteja heijastavaksi kirjoituskokoelmaksi samastuu uskosta ja Jumalasta luopumiseen. Koska ajatus Raamatun erehtymättömyydestä ei perustu argumentatiiviseen ajatteluun vaan uskonkäsitykseen, se on immuuni kritiikille.
RAAMATUSSA on paljon erilaisia kirjallisuustyyppejä ja vuosisatojen kuluessa vaihtelevissa olosuhteissa erilaisiin tarkoituksiin kirjoitettuja tekstejä.
Raamattua on historian kuluessa käytetty perustelemaan milloin mitäkin epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa, karmeimpana esimerkkinä kristittyjen juutalaisiin kohdistama kaksituhatvuotinen vihamielisyys ja vaino.
Myös Raamatun homoseksuaalisuuteen viittaavia tekstejä on käytetty ja käytetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan.
Homoseksuaalisuus on monissa maissa edelleen vakava rikos, josta voidaan langettaa kuolemanrangaistus tai pitkä vankeustuomio. Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuneet viharikokset ovat viime aikoina yleistyneet, toisin kuin muuntyyppiset viharikokset.
Kansanmurhia tutkineet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että väkivaltaa edeltää viholliseksi mielletyn ryhmän leimaaminen.
Negatiiviset luonnehdinnat vakiintuvat niitä toistettaessa totena pidetyiksi kuvauksiksi. Ne todistavat ryhmän uhkaksi, jota vastaan on ryhdyttävä toimiin. Kielteisten kuvausten toistaminen ja levittäminen ovat vaihe fyysiseen väkivaltaan johtavassa kehityskulussa.
RÄSÄNEN ei ole kuka tahansa tviittailija. Hän on vaikutusvaltainen poliitikko, joka osaa hyödyntää taitavasti julkisuutta.
Esitutkintaan johtaneita tekstejä on vaikea pitää yrityksenä käydä vuoropuhelua homoseksuaalien kanssa: tuomitsevien luonnehdintojen viljeleminen on tehoton ja vastustusta herättävä tapa vaikuttaa.
Tekstejä ei voida pitää poliittisina avauksina: niihin ei sisälly mitään uudistusehdotusta. On myös vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden toistuva julkinen esittäminen on uskonnonharjoitusta.
Räsäsen tavoitteena ei liene nimenomaisesti kiihottaa ketään kansanryhmää vastaan. Sananvapauden suojissa Räsänen toistaa vuodesta toiseen yhä uudelleen, että homoseksuaalisuus on synti ja että sitä kuuluu hävetä.
Uskonnonvapauteen vedotessaan Räsänen sivuuttaa sen, että hänen levittämänsä leimaavat luonnehdinnat vahingoittavat niiden kohdetta, ja juuri sen vuoksi valtakunnansyyttäjä on käynnistänyt niistä tutkinnan.
Puheenvuorojen muotoilu ja esittämistapa viittaavat siihen, että niiden keskeinen tavoite on vahvistaa oman uskonyhteisön koheesiota, profiloitua poliittisesti ja tehdä ero toisella tavalla ajatteleviin.
Räsäsen julkaisuista aloitetun tutkinnan eteneminen syytteeseen ja tuomioon tekisi hänestä vakaumuksensa puolesta syyttömänä kärsivän marttyyrin.
Samalla tuomio vahvistaisi Räsäsen asemaa hänen edustamansa poliittisen suuntauksen keulakuvana ja oman yhteisönsä uskonsankarina.
Oikeuslaitoksen tehtävänä on huolehtia siitä, ettei kenenkään ihmisoikeuksia loukata. Pyrkiessään suojaamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisarvoa oikeuslaitos ei voi estää sitä, että Päivi Räsänen käyttää oikeuslaitoksen toimintaa ja päätöksiä omalle yhteisölleen suuntaamansa performanssin osana.
Kirjoittaja Jaana Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori.
Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 8/2019. Kanavan voit tilata täältä.
Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.
Päivi Räsänen ja homot – ”On vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden esittäminen on uskonnonharjoitusta”
Essee: Jaana Hallamaa kirjoittaa Päivi Räsäsen vihapuhe-prosessista uskonnollis-poliittisena performanssina.
suomenkuvalehti.fi
wiki:
Hallamaa tunnetaan myös kirkon sisällä toimivan liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivina ja on kirkolliskokouksessa toiminut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen puolestapuhujana. Hän oli myös yksi kolmesta Helsingin piispanvaalissa 2017 ehdolle asettuneista ehdokkaista ja sai toiseksi eniten ääniä.[4][5]
Hollantilainen oikeistopoliitikko Geert Wilders järjestää taas Muhammed-pilapiirroskilpailun – ehdotti aiemmin samaa, mutta perui suunnitelmansa väkivallan uhan vuoksi
Hollantilainen poliitikko Geert Wilders on tullut tunnetuksi äärioikeistolaisista kannoistaan.
JULKAISTU 34 MINUUTTIA SITTEN
Islaminvastaisuudestaan tunnettu hollantilaispoliitikko perui kilpailun vuosi sitten hyökkäysten pelossa.
Hollantilaisen äärioikeistolaisen Vapauspuolueen johtaja Geert Wilders on herättänyt henkiin ideansa pilapiirroskilpailusta, jonka kohteena on muslimien profeetta Muhammed.
Wilders pyysi lauantai-iltana Twitter-seuraajiaan lähettämään hänelle Muhammed-piirroksia.
– Sananvapauden täytyy voittaa väkivalta ja islamilaiset fatwat, Hollannin parlamentin suurimman oppositiopuolueen johtaja kirjoitti.
Aiemmin kilpailu aiheutti mielenosoituksia
Wilders ehdotti samanlaista kilpailua kesällä 2018. Hän kuitenkin tuolloin perui ideansa, koska se aiheutti väkivallan uhkaa Hollannissa.
Asiaa protestoitiin jopa Pakistanissa saakka. Islamistinen Tehreek-e-Labbaik-puolue vaati, että kaikki islamistiset maat katkovat yhteytensä Hollannin kanssa.
Myös Wilders itse sai tappouhkauksia, joiden seurauksena yksi mies pidätettiin.
Islam kieltää profeetan kuvaamisen
Kuvat profeetta Muhammedista ovat islamissa kiellettyjä. Tämän takia profeetan piirtämisestä on tullut islaminvastaisten populistipuolueiden poliittisen pelin väline.
Vuonna 2005 tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi Muhammed-aiheisia pilapiirroksia, mistä seurasi valtava mielenosoitusten aalto läpi islamilaisen maailman. Myös pilapiirtäjä Kurt Westergaard yritettiin tappaa useasti.
Kymmenen vuotta myöhemmin kaksi ääri-islamilaista asemiestä hyökkäsi satiirisen Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ampuen 12 ihmistä. Lehti oli myös julkaissut Muhammed-aiheisia pilakuvia.
www.mtvuutiset.fi
Hollantilainen poliitikko Geert Wilders on tullut tunnetuksi äärioikeistolaisista kannoistaan.
JULKAISTU 34 MINUUTTIA SITTEN
Islaminvastaisuudestaan tunnettu hollantilaispoliitikko perui kilpailun vuosi sitten hyökkäysten pelossa.
Hollantilaisen äärioikeistolaisen Vapauspuolueen johtaja Geert Wilders on herättänyt henkiin ideansa pilapiirroskilpailusta, jonka kohteena on muslimien profeetta Muhammed.
Wilders pyysi lauantai-iltana Twitter-seuraajiaan lähettämään hänelle Muhammed-piirroksia.
– Sananvapauden täytyy voittaa väkivalta ja islamilaiset fatwat, Hollannin parlamentin suurimman oppositiopuolueen johtaja kirjoitti.
Aiemmin kilpailu aiheutti mielenosoituksia
Wilders ehdotti samanlaista kilpailua kesällä 2018. Hän kuitenkin tuolloin perui ideansa, koska se aiheutti väkivallan uhkaa Hollannissa.
Asiaa protestoitiin jopa Pakistanissa saakka. Islamistinen Tehreek-e-Labbaik-puolue vaati, että kaikki islamistiset maat katkovat yhteytensä Hollannin kanssa.
Myös Wilders itse sai tappouhkauksia, joiden seurauksena yksi mies pidätettiin.
Islam kieltää profeetan kuvaamisen
Kuvat profeetta Muhammedista ovat islamissa kiellettyjä. Tämän takia profeetan piirtämisestä on tullut islaminvastaisten populistipuolueiden poliittisen pelin väline.
Vuonna 2005 tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi Muhammed-aiheisia pilapiirroksia, mistä seurasi valtava mielenosoitusten aalto läpi islamilaisen maailman. Myös pilapiirtäjä Kurt Westergaard yritettiin tappaa useasti.
Kymmenen vuotta myöhemmin kaksi ääri-islamilaista asemiestä hyökkäsi satiirisen Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ampuen 12 ihmistä. Lehti oli myös julkaissut Muhammed-aiheisia pilakuvia.
Hollantilainen oikeistopoliitikko Geert Wilders järjestää taas Muhammed-pilapiirroskilpailun – ehdotti aiemmin samaa, mutta perui suunnitelmansa väkivallan uhan vuoksi
Islaminvastaisuudestaan tunnettu hollantilaispoliitikko perui kilpailun vuosi sitten hyökkäysten pelossa.
www.mtvuutiset.fi
Jutussa mainittiin, että Mohammedin kuvaaminen on islamissa kiellettyä..pari muutakin juttua löytyy, ihan suomennettuna
|
Kuulostaa ihan kohtuulliselta, eiköhän noidenkin kanssa voida elää..
Solidsnake
Respected Leader
Allah ei näe pimeässä discossa, siksi se on halal
Nämä varmaan tarkoittaa kaikkia uskovaisia, eikös?
* Vihamielisyys uskovaisia kohtaan.
* Mustamaalata uskovaista.
* Häpäistä uskovaista.
* Satuttaa tai pahoinpidellä uskovainen.
* Uhkailla tai terrorisoida uskovaista.
* Naureskella uskovaisten kustannuksella.
Jotenkin uskoisin että pääasiassa kristittyjä uskovaisia tarkoitetaan..
Coffee Man
Respected Leader
Eroakirkosta.fi-palvelun tiedottaja Jori Mäntysalo kertoo, että vuosina 2007–2019 kirkosta eroamisessa on ollut isoin yksittäinen piikki vuonna 2010. Myös muutamia muita, pienempiä piikkejä on ollut.
– Yleensä piikin taustalla on ollut Päivi Räsänen, Mäntysalo sanoo.
www.iltalehti.fi
– Yleensä piikin taustalla on ollut Päivi Räsänen, Mäntysalo sanoo.
Nämä ovat olleet viime vuosien isoimmat piikit kirkosta eroamisessa: ”Yleensä taustalla Päivi Räsänen”
Kaikkiaan 2000-luvulla kirkosta eronneita on 868 000.
www.iltalehti.fi
Jutun kontekstissa laitan VAHVAN veikkauksen, että koskee VAIN oikeauskoisia..
Tämähän on kuin Saulin virallinen muotokuva muutaman vuoden takaa "olipa kerran elämä"-tyylisesti valaistuna
D
Deleted member 3333
Guest
Eikö voisi käyttää jotain oikeaa kuvaa sisällissodasta sen sijaan että tuota lavastettua otosta esitellään vuodesta toiseen?
www.aamulehti.fi
Tästä kuvasta idea syntyi: Punavankien teloituskuva on todennäköisesti lavastettu
Kohua tiistaina nostattaneen Rahapajan uuden juhlarahan esikuvana todennäköisesti oleva kuva löytyy Työväenarkiston kokoelmista Helsingistä. Sama kuva löytyy myös internetistä hakusanoilla punavangin teloitus. Kuva itsessään on jo pienen kohun väärti, se on nimittäin todennäköisesti lavastettu.
www.aamulehti.fi
Presidentin puhe ja rasismia vastustava kansalaisliike luovat toivoa, kun viha ja raivokas sivistymättömyys nousevat
Nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 3.1. 7:06
UUTTA kylmää sotaa, terrorismia, sotia, pakolaisvirtoja, vihan, rasismin ja oikeistopopulismin nousua. 2010-luvun saldo oli synkkä. 2020-luvun saldosta voi tulla vieläkin synkempi.
Mutta toivoakin on. Ainakin osa päättäjistä ja kansalaisista on nousemassa synkkää kehityskulkua vastaan. Siitä kertovat muun muassa presidentti Sauli Niinistön ryhdikäs uudenvuoden puhe ja Silakkaliikkeen synty.
TOISEN maailmansodan päättymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Neljäkin uutta sukupolvea on ehtinyt syntyä sodan kokeneen sukupolven jälkeen. Se, miksi sotaan jouduttiin, ja mitä sota oli, on ehtinyt painua unhon yöhön.
Niinpä nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten. Ne ovat vain pukeutuneet uusiin vaatteisiin.
Oikeistopopulismin ja kiihkonationalismin vyöryn alle on jäämässä moni ihmiskunnan kannalta elintärkeä asia. Tärkein niistä on ilmastonmuutoksen hillintä. Joulun alla Madridissa pidetty YK:n ilmastokokous ei kyennyt päättämään muusta kuin siitä, että palataan asiaan vuoden kuluttua.
Näiden todellisuuksien, kuplien, etäisyyttä toisistaan kuvaavat runoilija Rudyard Kipling sanat: ”Itä on itää, länsi on länttä, eivätkä ne milloinkaan kohtaa”.
EI KOVIN HYVÄLTÄ näytä Suomessakaan.
Kannattaa varautua siihen, Perussuomalaiset on vuoden 2023 vaaleissa selvästi suurin puolue, ja Jussi Halla-aho (ps) muodostaa seuraavan hallituksen apupuolueinaan ainakin kokoomus ja kristillisdemokraatit.
Elämme totisesti merkillistä ja pahasti sairasta maailmanaikaa. Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkänen pohti, että ilmassa on tulibasilleja, jotka tarttuvat kuivaan puuhun ja sytyttävät sen. Nyt tuntuu, että ilmassa on vihabasilleja, jotka tarttuvat mihin tahansa.
Viha leimahti esimerkiksi, kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi saamelaisilta ja romaneilta.
Näinä päivinä joutuu kysymään, kuinka alas voi ihminen vajota sekopäisessä vihassaan. Vieläkö alemmas kuin ne aikuiset, jotka jahtasivat joulun alla kahta aavikkoleiriltä pelastettua orpolasta kuin metsän pedot?
JUURI NYT on kaivattu mahdollisimman arvovaltaista poliitikkoa sanomaan: ”Jo riittää!” Uudenvuoden päivänä sellaisen vihdoin saimme. Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi selkein sanoin vihan lietsojat ja viharikosten tekijät, maalittajat ja yksilön oikeuksien loukkaajat.
Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä. Kaikki tietävät keitä nämä vihan kylväjät ovat. Hän toivoi myös, että eri mieltä olevat pystyisivät kunnioittamaan toisiaan. Toivomukseen voi yhtyä – varauksin. Pitäisikö myös rasisteja ja näitä lapsenjahtaajia kunnioittaa? En minä ainakaan kykene.
Presidentin puhe luo toivoa siitä, että kansakunnan johtoporraskin on vihdoin heräämässä. Hänen esimerkkinsä rohkaissee muitakin poliitikkoja luopumaan opportunismistaan ja toimimaan niin kuin arvot ja omatunto neuvovat.
Kansalaisethan ovat jo heränneetkin – tai osa heistä. Siitä kertoo vihanlietsontaa ja rasismia vastustavan Silakkaliikkeen perustaminen ja nopeasti kasvava jäsenmäärä.
Pelkään kuitenkin, että paljon pahaa ehtii vielä tapahtua ennen kuin järjen ja sivistyksen ääni taas kantaa yli mielipuolisen mölinän. Mutta lopulta se kantaa.
Ihmiskunnan historia ei ole edennyt suoraviivaisesti pimeydestä valoon eikä alhaalta ylös, vaan välillä päinvastaiseen suuntaan. Niin se tekee nytkin. Mutta aina tieto on lopulta voittanut tietämättömyyden, sivistys sivistymättömyyden ja ihmisyys epäinhimillisyyden.
Optimistina uskon, että tuskin joudumme odottelemaan uutta valistuksen sentään 1 600–2 000 vuotta. Suunnilleen niin kauanhan meni antiikin sivistyksen ajasta 1600- ja 1700-lukujen valistuksen aikaan.
www.hs.fi
Nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 3.1. 7:06
UUTTA kylmää sotaa, terrorismia, sotia, pakolaisvirtoja, vihan, rasismin ja oikeistopopulismin nousua. 2010-luvun saldo oli synkkä. 2020-luvun saldosta voi tulla vieläkin synkempi.
Mutta toivoakin on. Ainakin osa päättäjistä ja kansalaisista on nousemassa synkkää kehityskulkua vastaan. Siitä kertovat muun muassa presidentti Sauli Niinistön ryhdikäs uudenvuoden puhe ja Silakkaliikkeen synty.
TOISEN maailmansodan päättymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Neljäkin uutta sukupolvea on ehtinyt syntyä sodan kokeneen sukupolven jälkeen. Se, miksi sotaan jouduttiin, ja mitä sota oli, on ehtinyt painua unhon yöhön.
Niinpä nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten. Ne ovat vain pukeutuneet uusiin vaatteisiin.
Oikeistopopulismin ja kiihkonationalismin vyöryn alle on jäämässä moni ihmiskunnan kannalta elintärkeä asia. Tärkein niistä on ilmastonmuutoksen hillintä. Joulun alla Madridissa pidetty YK:n ilmastokokous ei kyennyt päättämään muusta kuin siitä, että palataan asiaan vuoden kuluttua.
Liberaali demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat uhanalaisia yhä useammissa maissa. Vihan kylvö ja raivokas sivistymättömyys tukahduttavat yrityksetkin käydä keskustelua. Ihmiset pakenevat omaan todellisuuteensa, jolla ei useinkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Näiden todellisuuksien, kuplien, etäisyyttä toisistaan kuvaavat runoilija Rudyard Kipling sanat: ”Itä on itää, länsi on länttä, eivätkä ne milloinkaan kohtaa”.
EI KOVIN HYVÄLTÄ näytä Suomessakaan.
Kannattaa varautua siihen, Perussuomalaiset on vuoden 2023 vaaleissa selvästi suurin puolue, ja Jussi Halla-aho (ps) muodostaa seuraavan hallituksen apupuolueinaan ainakin kokoomus ja kristillisdemokraatit.
Elämme totisesti merkillistä ja pahasti sairasta maailmanaikaa. Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkänen pohti, että ilmassa on tulibasilleja, jotka tarttuvat kuivaan puuhun ja sytyttävät sen. Nyt tuntuu, että ilmassa on vihabasilleja, jotka tarttuvat mihin tahansa.
Viha leimahti esimerkiksi, kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi saamelaisilta ja romaneilta.
Näinä päivinä joutuu kysymään, kuinka alas voi ihminen vajota sekopäisessä vihassaan. Vieläkö alemmas kuin ne aikuiset, jotka jahtasivat joulun alla kahta aavikkoleiriltä pelastettua orpolasta kuin metsän pedot?
JUURI NYT on kaivattu mahdollisimman arvovaltaista poliitikkoa sanomaan: ”Jo riittää!” Uudenvuoden päivänä sellaisen vihdoin saimme. Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi selkein sanoin vihan lietsojat ja viharikosten tekijät, maalittajat ja yksilön oikeuksien loukkaajat.
Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä. Kaikki tietävät keitä nämä vihan kylväjät ovat. Hän toivoi myös, että eri mieltä olevat pystyisivät kunnioittamaan toisiaan. Toivomukseen voi yhtyä – varauksin. Pitäisikö myös rasisteja ja näitä lapsenjahtaajia kunnioittaa? En minä ainakaan kykene.
Presidentin puhe luo toivoa siitä, että kansakunnan johtoporraskin on vihdoin heräämässä. Hänen esimerkkinsä rohkaissee muitakin poliitikkoja luopumaan opportunismistaan ja toimimaan niin kuin arvot ja omatunto neuvovat.
Kansalaisethan ovat jo heränneetkin – tai osa heistä. Siitä kertoo vihanlietsontaa ja rasismia vastustavan Silakkaliikkeen perustaminen ja nopeasti kasvava jäsenmäärä.
MIKÄ PYSÄYTTÄISI synkän ja vaarallisen kehityksen? Pelkäänpä, ettei aivan pian mikään. Ihmiskunta on aiemminkin oppinut vasta, kun on iskenyt kyllin kovasti päätään seinään. Toivon ja uskonkin, ettei nyt sentään tarvita aivan niin suurta hulluutta kuin 75–80 vuotta sitten.
Pelkään kuitenkin, että paljon pahaa ehtii vielä tapahtua ennen kuin järjen ja sivistyksen ääni taas kantaa yli mielipuolisen mölinän. Mutta lopulta se kantaa.
Ihmiskunnan historia ei ole edennyt suoraviivaisesti pimeydestä valoon eikä alhaalta ylös, vaan välillä päinvastaiseen suuntaan. Niin se tekee nytkin. Mutta aina tieto on lopulta voittanut tietämättömyyden, sivistys sivistymättömyyden ja ihmisyys epäinhimillisyyden.
Optimistina uskon, että tuskin joudumme odottelemaan uutta valistuksen sentään 1 600–2 000 vuotta. Suunnilleen niin kauanhan meni antiikin sivistyksen ajasta 1600- ja 1700-lukujen valistuksen aikaan.
Kolumni | Presidentin puhe ja rasismia vastustava kansalaisliike luovat toivoa, kun viha ja raivokas sivistymättömyys nousevat
Nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
www.hs.fi
Kun luin kirjoittajan ninem niin meinasin tukehtua kahviini. Tämän herran taustajoukot-ja aate onkin kunnostautunut kaiken hyvän tekemisessä väärinajattelijoille..Presidentin puhe ja rasismia vastustava kansalaisliike luovat toivoa, kun viha ja raivokas sivistymättömyys nousevat
Nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Yrjö Rautio
Julkaistu: 3.1. 7:06
UUTTA kylmää sotaa, terrorismia, sotia, pakolaisvirtoja, vihan, rasismin ja oikeistopopulismin nousua. 2010-luvun saldo oli synkkä. 2020-luvun saldosta voi tulla vieläkin synkempi.
Mutta toivoakin on. Ainakin osa päättäjistä ja kansalaisista on nousemassa synkkää kehityskulkua vastaan. Siitä kertovat muun muassa presidentti Sauli Niinistön ryhdikäs uudenvuoden puhe ja Silakkaliikkeen synty.
TOISEN maailmansodan päättymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Neljäkin uutta sukupolvea on ehtinyt syntyä sodan kokeneen sukupolven jälkeen. Se, miksi sotaan jouduttiin, ja mitä sota oli, on ehtinyt painua unhon yöhön.
Niinpä nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten. Ne ovat vain pukeutuneet uusiin vaatteisiin.
Oikeistopopulismin ja kiihkonationalismin vyöryn alle on jäämässä moni ihmiskunnan kannalta elintärkeä asia. Tärkein niistä on ilmastonmuutoksen hillintä. Joulun alla Madridissa pidetty YK:n ilmastokokous ei kyennyt päättämään muusta kuin siitä, että palataan asiaan vuoden kuluttua.
Liberaali demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat uhanalaisia yhä useammissa maissa. Vihan kylvö ja raivokas sivistymättömyys tukahduttavat yrityksetkin käydä keskustelua. Ihmiset pakenevat omaan todellisuuteensa, jolla ei useinkaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Näiden todellisuuksien, kuplien, etäisyyttä toisistaan kuvaavat runoilija Rudyard Kipling sanat: ”Itä on itää, länsi on länttä, eivätkä ne milloinkaan kohtaa”.
EI KOVIN HYVÄLTÄ näytä Suomessakaan.
Kannattaa varautua siihen, Perussuomalaiset on vuoden 2023 vaaleissa selvästi suurin puolue, ja Jussi Halla-aho (ps) muodostaa seuraavan hallituksen apupuolueinaan ainakin kokoomus ja kristillisdemokraatit.
Elämme totisesti merkillistä ja pahasti sairasta maailmanaikaa. Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkänen pohti, että ilmassa on tulibasilleja, jotka tarttuvat kuivaan puuhun ja sytyttävät sen. Nyt tuntuu, että ilmassa on vihabasilleja, jotka tarttuvat mihin tahansa.
Viha leimahti esimerkiksi, kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi saamelaisilta ja romaneilta.
Näinä päivinä joutuu kysymään, kuinka alas voi ihminen vajota sekopäisessä vihassaan. Vieläkö alemmas kuin ne aikuiset, jotka jahtasivat joulun alla kahta aavikkoleiriltä pelastettua orpolasta kuin metsän pedot?
JUURI NYT on kaivattu mahdollisimman arvovaltaista poliitikkoa sanomaan: ”Jo riittää!” Uudenvuoden päivänä sellaisen vihdoin saimme. Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi selkein sanoin vihan lietsojat ja viharikosten tekijät, maalittajat ja yksilön oikeuksien loukkaajat.
Presidentin viestin osoite oli nyt niin harvinaisen selvä. Kaikki tietävät keitä nämä vihan kylväjät ovat. Hän toivoi myös, että eri mieltä olevat pystyisivät kunnioittamaan toisiaan. Toivomukseen voi yhtyä – varauksin. Pitäisikö myös rasisteja ja näitä lapsenjahtaajia kunnioittaa? En minä ainakaan kykene.
Presidentin puhe luo toivoa siitä, että kansakunnan johtoporraskin on vihdoin heräämässä. Hänen esimerkkinsä rohkaissee muitakin poliitikkoja luopumaan opportunismistaan ja toimimaan niin kuin arvot ja omatunto neuvovat.
Kansalaisethan ovat jo heränneetkin – tai osa heistä. Siitä kertoo vihanlietsontaa ja rasismia vastustavan Silakkaliikkeen perustaminen ja nopeasti kasvava jäsenmäärä.
MIKÄ PYSÄYTTÄISI synkän ja vaarallisen kehityksen? Pelkäänpä, ettei aivan pian mikään. Ihmiskunta on aiemminkin oppinut vasta, kun on iskenyt kyllin kovasti päätään seinään. Toivon ja uskonkin, ettei nyt sentään tarvita aivan niin suurta hulluutta kuin 75–80 vuotta sitten.
Pelkään kuitenkin, että paljon pahaa ehtii vielä tapahtua ennen kuin järjen ja sivistyksen ääni taas kantaa yli mielipuolisen mölinän. Mutta lopulta se kantaa.
Ihmiskunnan historia ei ole edennyt suoraviivaisesti pimeydestä valoon eikä alhaalta ylös, vaan välillä päinvastaiseen suuntaan. Niin se tekee nytkin. Mutta aina tieto on lopulta voittanut tietämättömyyden, sivistys sivistymättömyyden ja ihmisyys epäinhimillisyyden.
Optimistina uskon, että tuskin joudumme odottelemaan uutta valistuksen sentään 1 600–2 000 vuotta. Suunnilleen niin kauanhan meni antiikin sivistyksen ajasta 1600- ja 1700-lukujen valistuksen aikaan.
Kolumni | Presidentin puhe ja rasismia vastustava kansalaisliike luovat toivoa, kun viha ja raivokas sivistymättömyys nousevat
Nousussa ovat taas samat vihan aatteet, jotka syöksivät maailman sotaan 80 vuotta sitten, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Silakkaliikkeen fb sivulta...
Fasismi nykyään
Sodan- ja fasisminvastainen työ (SFT ) järjesti 23.10. Helsingissä keskustelutilaisuuden nykyfasismista. Tilaisuudessa pohdittiin kahta ajankohtaista kysymystä – miten fasismi ilmenee nyky-yhteiskunnassa ja miten voimme vaikuttaa kehityksen kulkuun.
Alustavan puheenvuoron käytti oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttä.
Puheenvuorossa nousivat esille fasismiin liittyvät perusasiat, mitä fasismi on, mitä fasismi ei ole, fasismin kehityssuuntia Suomessa ja miten fasismia voidaan vastustaa. Alla otteita Höltän puheenvuorosta.
Mitä fasismi on
Fasismi on nykyään usein vain haukkumasana, jolla leimataan milloin mistäkin mielipiteestä.
Pitävää määritelmää ei ole kyetty esittämään. Fasismi yhdistetään yleensä historiallisena ilmiöstä natsi-Saksaan ja rasismiin, vaikka fasismiin ei alun perin kuulunutkaan rasismi.
Euroopassa merkittävin fasistijärjestelmä oli Italia 1920-luvulla, ja se oli esimerkkinä Suomen IKL:lle ja Lapuan Liikkeelle. Kuvassa Italian Benito Mussolini tekee roomalaisen tervehdyksen Adolf Hitlerin vieressä.
Fasismi on tarkasteltavissa erikseen järjestelmänä ja ideologiana. Järjestelmänä fasismi on esiintynyt lukuisissa maissa. Alkuperämaaksi on mainittu Ranska 1830 porvarillisen vallankumouksen jälkeen, vaikka se alkuaan lienee kotoisin yli 2000 vuoden takaa Roomasta tai sitten Etelä-Amerikasta.
Euroopassa merkittävin fasistijärjestelmä oli Italia 1920-luvulta, ja se oli esimerkkinä Suomen IKL:lle ja Lapuan Liikkeelle. Fasistijärjestelmälle oli olennaista:
– totalitaarinen valtio, joka valvoo kaikkea.
– luokkaristiriitojen kieltäminen; valtio oli niiden yläpuolinen sovittelija yhteiseksi hyväksi.
– ”kolmikanta”, jopa parlamentin korvaaminen korporaatioilla; todellisuudessa kapitalistien määräysvalta.
– pakkojäsenyys ammattiliitoissa, työtaistelujen kieltäminen; työnantajat ja -tekijät samassa liitossa.
Fasismilla oli Italiassa alusta alkaen tehtävänä kommunistien nujertaminen väkivallalla, johon valtio ei puuttunut. Saksassa mukaan tuli rotuerottelu, jota alun perin Italiassa ei ollut, vaan esim. juutalaisia oli mukana fasistipuolueessa. Saksan fasismi oli äärimmillään tuhoamisleirejä.
Fasistijärjestelmää toteutettiin Italian ja Saksan lisäksi mm. Espanjassa, Romaniassa, Unkarissa, Virossa ja muissa Baltian maissa sekä Suomessa 1930-luvulla.
Fasismi on ideologiana vaikea määritellä, koska fasismia on esiintynyt erilaisena eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa. Sen tunnistettavia piirteitä ovat kuuliaisuus esivallalle, yksityisomistus, kansallistunne mm. taiteessa, taipumus uskontoon (ei kuitenkaan juutalaisuuteen tai islamiin) ja myöhemmissä muodoissa rotuhygienia.
Fasismi on ”äärimmäistä kapitalismia” siinä mielessä, että pääomalle turvataan täydet oikeudet lisäarvon anastamiseen työstä.
Mitä fasismi ei ole
Fasismi ei ole:
– maahanmuuttokriittisyyttä, mikä on sinänsä neutraali asenne,
– yhtä kuin äärioikeistolaisuutta; oikeisto liittyy pääomavaltaan, joka kriisioloissa voi tarvita fasismia apulaiseksi.
– katupoikia, kuten Odin´s soldiers (vieraan vallan kieltä); ovat vain sivuilmiö ilman yhteyttä suurpääomaan ja valtion hallintoon eli ilmiö, jota suurpääoma lähinnä naureskelee.
Vasemmisto on mennyt halpaan, kun se määrittelee äärioikeiston vain suhteessa maahanmuuttoon eikä olennaiseen eli työväenluokan alistamiseen. Nyt vaaditaan yhdessä Kokoomuksen ja RKP:n kanssa vapaata maahanmuuttoa kaikilla perusteilla (myös vapaata työvoiman tuontia maahan – tosin ei jostain erikoisesta syystä Venäjältä). Jopa EU:n vastaisuus on pyritty leimaamaan fasismiksi.
Fasistisia kehityssuuntia Suomessa
Suomessa on edetty 1980-luvun lopulta suuntaan, missä on nähtävissä fasistisia piirteitä:
– poliisin valtuudet, salaiset pakkokeinot (v. 1992–2013 lisätty säännöksiä yli 60-kertaisesti).
– Suojelupoliisin (Supo) voimavaroja on lisätty jatkuvasti, Supo äärioikeiston hallinnassa.
– reservipoliisi aseenkäyttöoikeuksilla, aikaisemmin täydennyspoliisi ”liikenteenohjaukseen”.
– poliisin Jouha-joukot (joukkojen hallinta).
– poliisin ja armeijan yhteistyö on lisääntynyt, mm. Paraisten teatteri (Airiston Helmi), Pertunmaa (Kuortin ABC-aseman piirittäminen).
– julkisen tilan militarisointi; armeijan läsnäolon ”normalisointi”, tarpeettomat ”veteraanikeräykset”.
– uutena muotona poliisin aseelliset yölliset harjoitukset.
– tiedustelulaki, jopa perustuslakia venyttäen; poliisille ja armeijalle oikeus urkkia kaikkea tietoa ilman rikosepäilyä.
Perustuslain 10 § lisäys, jota vain kourallinen kansanedustajia vastusti.
– median yksipuolisuus, ns. yksityisoikeudellinen sensuuri, virkakielto toisinajattelijoille.
– sosiaaliturvan leikkaaminen, armeijan ja poliisin määrärahojen lisääminen.
– työrauhavelvollisuuden tiukentaminen; nyt jopa poliittinen työtaisteluvapaus vaarassa.
– kaikenlaisen valvonnan ja rikostutkinnan valikoiva keskittyminen entistä enemmän puheeseen; todellinen vaara demokraattiselle oikeusvaltiolle.
Miten fasismi on vastustettavissa
Fasismin vastaisessa toiminnassa pitää ensin tunnistaa oikea fasismi, joka soluttautuu hallintoon ja lainsäädäntöön.
Räyhääminen ja pullojen heittely ei palvele asiaa. Vihapuhe ja aiheeton eri mieltä olevien nimittely palvelee vain vastapuolta, samoin sananvapauden rajoittaminen yli sen, mitä rikoslaissa on säädetty.
Miksi osa vasemmiston edustajista muuten on niin innokas vaatimaan sananvapauden rajoittamista?
Kiellot kohdistuvat hyvin pian vasemmistoon itseensä, koska se on tai pitäisi olla järjestelmän muuttamisen kannalla eli on ”demokraattisen valtion” vastustaja.
Nykytilanteessa pitäisi muistaa 1930-luvun ”kiihotuslait”, tasavallan suojelulaki ym., joilla vasemmistojärjestöjä lakkautettiin tuhatmäärin ja mielipiteen vuoksi tuomittiin vankilaan jo ennen vuotta 1939 noin 1500 vasemmistolaista.
Työkansan Sanomat 13/2018
www.ktpkom.fi
Fasismi nykyään
Sodan- ja fasisminvastainen työ (SFT ) järjesti 23.10. Helsingissä keskustelutilaisuuden nykyfasismista. Tilaisuudessa pohdittiin kahta ajankohtaista kysymystä – miten fasismi ilmenee nyky-yhteiskunnassa ja miten voimme vaikuttaa kehityksen kulkuun.
Alustavan puheenvuoron käytti oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttä.
Puheenvuorossa nousivat esille fasismiin liittyvät perusasiat, mitä fasismi on, mitä fasismi ei ole, fasismin kehityssuuntia Suomessa ja miten fasismia voidaan vastustaa. Alla otteita Höltän puheenvuorosta.
Mitä fasismi on
Fasismi on nykyään usein vain haukkumasana, jolla leimataan milloin mistäkin mielipiteestä.
Pitävää määritelmää ei ole kyetty esittämään. Fasismi yhdistetään yleensä historiallisena ilmiöstä natsi-Saksaan ja rasismiin, vaikka fasismiin ei alun perin kuulunutkaan rasismi.
Euroopassa merkittävin fasistijärjestelmä oli Italia 1920-luvulla, ja se oli esimerkkinä Suomen IKL:lle ja Lapuan Liikkeelle. Kuvassa Italian Benito Mussolini tekee roomalaisen tervehdyksen Adolf Hitlerin vieressä.
Fasismi on tarkasteltavissa erikseen järjestelmänä ja ideologiana. Järjestelmänä fasismi on esiintynyt lukuisissa maissa. Alkuperämaaksi on mainittu Ranska 1830 porvarillisen vallankumouksen jälkeen, vaikka se alkuaan lienee kotoisin yli 2000 vuoden takaa Roomasta tai sitten Etelä-Amerikasta.
Euroopassa merkittävin fasistijärjestelmä oli Italia 1920-luvulta, ja se oli esimerkkinä Suomen IKL:lle ja Lapuan Liikkeelle. Fasistijärjestelmälle oli olennaista:
– totalitaarinen valtio, joka valvoo kaikkea.
– luokkaristiriitojen kieltäminen; valtio oli niiden yläpuolinen sovittelija yhteiseksi hyväksi.
– ”kolmikanta”, jopa parlamentin korvaaminen korporaatioilla; todellisuudessa kapitalistien määräysvalta.
– pakkojäsenyys ammattiliitoissa, työtaistelujen kieltäminen; työnantajat ja -tekijät samassa liitossa.
Fasismilla oli Italiassa alusta alkaen tehtävänä kommunistien nujertaminen väkivallalla, johon valtio ei puuttunut. Saksassa mukaan tuli rotuerottelu, jota alun perin Italiassa ei ollut, vaan esim. juutalaisia oli mukana fasistipuolueessa. Saksan fasismi oli äärimmillään tuhoamisleirejä.
Fasistijärjestelmää toteutettiin Italian ja Saksan lisäksi mm. Espanjassa, Romaniassa, Unkarissa, Virossa ja muissa Baltian maissa sekä Suomessa 1930-luvulla.
Fasismi on ideologiana vaikea määritellä, koska fasismia on esiintynyt erilaisena eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa. Sen tunnistettavia piirteitä ovat kuuliaisuus esivallalle, yksityisomistus, kansallistunne mm. taiteessa, taipumus uskontoon (ei kuitenkaan juutalaisuuteen tai islamiin) ja myöhemmissä muodoissa rotuhygienia.
Fasismi on ”äärimmäistä kapitalismia” siinä mielessä, että pääomalle turvataan täydet oikeudet lisäarvon anastamiseen työstä.
Mitä fasismi ei ole
Fasismi ei ole:
– maahanmuuttokriittisyyttä, mikä on sinänsä neutraali asenne,
– yhtä kuin äärioikeistolaisuutta; oikeisto liittyy pääomavaltaan, joka kriisioloissa voi tarvita fasismia apulaiseksi.
– katupoikia, kuten Odin´s soldiers (vieraan vallan kieltä); ovat vain sivuilmiö ilman yhteyttä suurpääomaan ja valtion hallintoon eli ilmiö, jota suurpääoma lähinnä naureskelee.
Vasemmisto on mennyt halpaan, kun se määrittelee äärioikeiston vain suhteessa maahanmuuttoon eikä olennaiseen eli työväenluokan alistamiseen. Nyt vaaditaan yhdessä Kokoomuksen ja RKP:n kanssa vapaata maahanmuuttoa kaikilla perusteilla (myös vapaata työvoiman tuontia maahan – tosin ei jostain erikoisesta syystä Venäjältä). Jopa EU:n vastaisuus on pyritty leimaamaan fasismiksi.
Fasistisia kehityssuuntia Suomessa
Suomessa on edetty 1980-luvun lopulta suuntaan, missä on nähtävissä fasistisia piirteitä:
– poliisin valtuudet, salaiset pakkokeinot (v. 1992–2013 lisätty säännöksiä yli 60-kertaisesti).
– Suojelupoliisin (Supo) voimavaroja on lisätty jatkuvasti, Supo äärioikeiston hallinnassa.
– reservipoliisi aseenkäyttöoikeuksilla, aikaisemmin täydennyspoliisi ”liikenteenohjaukseen”.
– poliisin Jouha-joukot (joukkojen hallinta).
– poliisin ja armeijan yhteistyö on lisääntynyt, mm. Paraisten teatteri (Airiston Helmi), Pertunmaa (Kuortin ABC-aseman piirittäminen).
– julkisen tilan militarisointi; armeijan läsnäolon ”normalisointi”, tarpeettomat ”veteraanikeräykset”.
– uutena muotona poliisin aseelliset yölliset harjoitukset.
– tiedustelulaki, jopa perustuslakia venyttäen; poliisille ja armeijalle oikeus urkkia kaikkea tietoa ilman rikosepäilyä.
Perustuslain 10 § lisäys, jota vain kourallinen kansanedustajia vastusti.
– median yksipuolisuus, ns. yksityisoikeudellinen sensuuri, virkakielto toisinajattelijoille.
– sosiaaliturvan leikkaaminen, armeijan ja poliisin määrärahojen lisääminen.
– työrauhavelvollisuuden tiukentaminen; nyt jopa poliittinen työtaisteluvapaus vaarassa.
– kaikenlaisen valvonnan ja rikostutkinnan valikoiva keskittyminen entistä enemmän puheeseen; todellinen vaara demokraattiselle oikeusvaltiolle.
Miten fasismi on vastustettavissa
Fasismin vastaisessa toiminnassa pitää ensin tunnistaa oikea fasismi, joka soluttautuu hallintoon ja lainsäädäntöön.
Räyhääminen ja pullojen heittely ei palvele asiaa. Vihapuhe ja aiheeton eri mieltä olevien nimittely palvelee vain vastapuolta, samoin sananvapauden rajoittaminen yli sen, mitä rikoslaissa on säädetty.
Miksi osa vasemmiston edustajista muuten on niin innokas vaatimaan sananvapauden rajoittamista?
Kiellot kohdistuvat hyvin pian vasemmistoon itseensä, koska se on tai pitäisi olla järjestelmän muuttamisen kannalla eli on ”demokraattisen valtion” vastustaja.
Nykytilanteessa pitäisi muistaa 1930-luvun ”kiihotuslait”, tasavallan suojelulaki ym., joilla vasemmistojärjestöjä lakkautettiin tuhatmäärin ja mielipiteen vuoksi tuomittiin vankilaan jo ennen vuotta 1939 noin 1500 vasemmistolaista.
Työkansan Sanomat 13/2018
Fasismi nykyään - Työkansan Sanomat
Sodan- ja fasisminvastainen työ (SFT ) järjesti 23.10. Helsingissä keskustelutilaisuuden nykyfasismista. Tilaisuudessa pohdittiin kahta ajankohtaista kysymystä – miten fasismi ilmenee nyky-yhteiskunnassa ja miten voimme vaikuttaa kehityksen kulkuun. Alustavan puheenvuoron käytti oikeustieteen...
www.ktpkom.fi
lukkarinapulainen
Majuri
Tossa kirjoituksessa jälkimmäinen lause lähes aina kumoaa edellisen. Sitten siinä on kovaa faktaa, jonka perään tulee heti täyttä aivopierua.
Miten totalitaarinen valtio (ei se ainoastaan valvo kaikkea, vaan puuttuu kaikkeen toimintaan yhteiskunnassa) voi 'turvata pääomalle täydet oikeudet lisäarvon anastamiseen työstä'?
Ja siis Kommunistisen Työväenpuolueen määritelmän mukaan Neuvostoliitto oli 'fasistinen' valtio - jos 'luokkaristiriitojen' kieltämistä ei oteta lukuun. Tai no ne ristiriidathan tshekistit hoitivat muutamassa vuodessa; sitten siirryttiin piileviin vihollisiin.
Taitaa mennä väärään kurkkuun monelta kalaseuralaiselta tuon kirjoituksen lukeminen.
Miten totalitaarinen valtio (ei se ainoastaan valvo kaikkea, vaan puuttuu kaikkeen toimintaan yhteiskunnassa) voi 'turvata pääomalle täydet oikeudet lisäarvon anastamiseen työstä'?
Ja siis Kommunistisen Työväenpuolueen määritelmän mukaan Neuvostoliitto oli 'fasistinen' valtio - jos 'luokkaristiriitojen' kieltämistä ei oteta lukuun. Tai no ne ristiriidathan tshekistit hoitivat muutamassa vuodessa; sitten siirryttiin piileviin vihollisiin.
Taitaa mennä väärään kurkkuun monelta kalaseuralaiselta tuon kirjoituksen lukeminen.