#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
YliKoo
Greatest Leader
Yksi kolmannes ihmisistä on väärässä, kaksi kolmannesta oikeassa.
Yritin kirjoittaa muutamaan kertaan saatetta tähän juttuun, mutta tiedän että Toiviainen on terävänä kuin peräruiskeen antaja, joten jätän sanomatta ääneen. Ei tarvitse lukea koko juttua, pätkä mistä kohti tahansa kertoo mistä kyse. Oikeastaan kirjoittajan omahyväinen hymy kertoo jo kaiken.
Yritin kirjoittaa muutamaan kertaan saatetta tähän juttuun, mutta tiedän että Toiviainen on terävänä kuin peräruiskeen antaja, joten jätän sanomatta ääneen. Ei tarvitse lukea koko juttua, pätkä mistä kohti tahansa kertoo mistä kyse. Oikeastaan kirjoittajan omahyväinen hymy kertoo jo kaiken.
Yksinkertaisesti liikaa
Jättääkö demokraattinen yhteiskunta huomiotta kolmasosan väestöstään? Sen, joka ei halua tutustua uusiin ihmisiin eikä oppia uutta.
Puolalaisia marssilla perinteisten katolisten arvojen puolesta 6. lokakuuta 2019.KUVA: OMAR MARQUES / GETTY IMAGES
Johanna Korhonen
14.2. 2:00 | Päivitetty 14.2. 8:00
Johanna KorhonenKUVA: MARKUS JOKELA / HS
ILMAPIIRI on Suomessa tätä nykyä toraisa. Olemme yksimielisiä lähinnä siitä, että nuo toiset ovat tulleet hulluiksi. Tai sitten ne ovat pahoja.
Enemmistö – noin kaksi kolmannesta – pyörittelee silmiään, kun oikeistopopulistit rientävät voitosta voittoon eri puolilla Eurooppaa, miljoonat uskovat edelleen Donald Trumpin vaalivoittoon, Britannia sörssi asiansa brexitillä ja Suomessa Sinimusta liike pyrkii puolueeksi.
Vähemmistö – noin yksi kolmannes – on kauhuissaan siksi, että päästään seonnut enemmistö sallii kaiken mennä aivan sekaisin. Vanha rauha on mennyttä. Maahan toivotetaan tervetulleeksi mitä epämääräisintä sakkia. Puoliso voi olla mitä tahansa sukupuolta. Sosiaalipummeja paapotaan, mutta opettaja ei saa enää pitää luokassa vähintäkään kuria.
Ne asiat, joita enemmistö pitää demokratian oivallisina saavutuksina – kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – ovat vähemmistölle todiste yhteiskunnan rappiosta. Tasa-arvo on mennyt jo aivan liian pitkälle. Yhdenvertaisuus tuhoaa luonnolliset hierarkiat. Kirkon aseman heikkeneminen johtaa moraalittomuuteen, maahantulijat vaarantavat turvallisuuden, ja erilaiset vähemmistöt uhkaavat enemmistöä jo pelkällä olemassaolollaan. Pian ei saa mainita edes miehen ja naisen avioliittoa, ettei syytetä vihapuheesta!
Länsimainen demokratia on tässä historiansa vaiheessa kehittynyt niin, että se ylittää joidenkin kansalaistensa sietokyvyn. He kokevat joutuneensa ahtaalle. Siksi he reagoivat aggressiivisesti ja osa heistä alkaa häiriköidä, väittää tutkija Karen Stenner.
AUSTRALIALAISSYNTYINEN Stenner on tutkinut parikymmentä vuotta politiikan psykologiaa. Jokainen ihminen syntyy maailmaan geeniensä jo valmiiksi ”ohjelmoimana”, mutta sen jälkeen häneen vaikuttavat olosuhteet ja ympäristön tapahtumat. Miten itse kukin niihin suhtautuu?
Populismin ja äärioikeistolaisuuden nousun syiksi esitetään usein yhteiskunnan nopeaa muutosta, joka tuottaa taloudellista epävarmuutta ja putoamisen riskiä. Tästä ei ole saatu vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Epävarmuus omasta taloudesta ei korreloi kovin voimakkaasti populistien äänestämisen tai äärioikeiston tukemisen kanssa. Vielä enemmän kuin itsestään ihminen on huolissaan yhteisöstään.
Stennerin mukaan kyse ei olekaan hetken heilahduksista, vaan pysyvämmistä, sisäsyntyisistä asioista: homo sapiensin olemuksesta, väestöpsykologiasta.
Ihmistieteilijät tunnistivat jo 1950-luvulla tietyn persoonallisuustyypin: ihmisen, jolla on autoritaarinen taipumus. Tällainen ihminen pitää järjestyksestä ja ennustettavuudesta. Hänelle ovat tärkeitä säännöt, niiden noudattaminen, hierarkiat, totteleminen, palkinnot ja rangaistukset.
Ennen kaikkea hän arvostaa yhteisöä: ihanneyhteisössä koetaan ykseyttä, yhtenäisyyttä ja yhdenmukaisuutta. Johtaja on tärkeä auktoriteetti. Jokainen tietää paikkansa ja tekee oman osansa. Kun elämä sujuu tuttua rataansa ilman suuria yllätyksiä, kaikki on hyvin.
Mutta nykyinen maailma on monimutkainen. Pärjätäkseen pitää osata ja tietää kaikenlaista. Elämänmenokin käy yhä kirjavammaksi, Karen Stenner kuvaa. Moderni liberaali demokratia on kauhea kakofonia ihonvärejä, ääniä, aatteita, uskontoja, uskomuksia, sukupuolia, ruokavalioita ja maailmankatsomuksia.
Stennerin mukaan vaikeudet alkavat, kun yhtenäisyyttä ja ennustettavuutta arvostavan ihmisen näkökenttään ilmestyy häiritsevää erilaisuutta: poikkeuksia, muutoksia, sekalaisuutta, kirjoa. Se voi alkaa nyppiä. Ärsyttää.
Siinä, missä moniarvoisuus ja -kulttuurisuus edustavat yhdelle uusia mahdollisuuksia ja raikkaampaa ilmapiiriä, samat asiat tuottavat toiselle menetyksen surua: ”Meitä” ei enää ole. On vain sekalainen joukko ties mistä tullutta väkeä – ja omistakin osa on siirtynyt muukalaisten leiriin.
Stennerin mukaan ihmiset, joilla on autoritaarinen taipumus, ovat ”yksinkertaisesti ajattelevia monimutkaisuuden välttelijöitä”.
Esimerkiksi se, mikä ilmenee rasismina, voi olla yhdistelmä monimutkaisuuden ja -muotoisuuden tuottamaa stressiä, ahdistusta ja aggressiivista pyrkimystä selkeään ja itselle ymmärrettävään maailmaan. Ihminen on voinut järjestää kaiken, mikä hänen vallassaan on, itselleen mahdollisimman sopivaksi. Mutta omassa vallassa on vain vähän, sen puitteissa voi huutaa: ”Rajat kiinni!”
Sinimustan liikkeen puolueohjelma on tyypillinen esimerkki autoritaariseen taipumukseen perustuvasta maailmankuvasta. Liike vie sen teksteissään äärimmilleen. Puolueohjelma huutaa voimakasta kaipuuta yksinkertaiseen, selkeään suomalaisuuteen, joka luo turvallisen yhteisön, ”kansallisen kodin”.
Sinimusta liike ilmoittaa tavoitteekseen ”tarjota suomalaisille mahdollisuus syntyä, elää ja kuolla osana joukkoa, johon hänet on verisitein jo syntymässään liitetty”. Tämä sinimustien haaveissa siintävä joukko on niin yhtenäinen, että edes keskenään kilpailevia ryhmiä ei tarvita, koska ”ei ole olemassa muuta intressiryhmää kuin suomalaiset”. Siksi muista on hankkiuduttava eroon tavalla tai toisella.
KAREN Stenner on tutkijana hyödyntänyt muun muassa EuroPulse-tutkimuksessa koottuja tietoja. Vuonna 2016 tutkimuksessa mitattiin 28 EU-maan asukkaiden taipumuksia autoritaariseen elämänmalliin. Vastaajia oli runsaat 10 000.
Taipumusta mitattiin kysymällä vastaajien suhdetta lastenkasvatukseen. Kumpi on lapsen kasvattamisessa tärkeämpää, opettaa lapsi itsenäiseksi vai kunnioittamaan vanhempiaan? Itseluottamus vai tottelevaisuus? Toisen asemaan asettumisen taito vai hyvät käytöstavat?
Ne vastaajat, jotka painottivat vanhempien kunnioitusta, tottelevaisuutta ja hyviä tapoja, määriteltiin taipuvaisiksi autoritaariseen malliin. Heitä oli noin kolmannes kaikista.
Vastaajat, joilla oli autoritaarinen taipumus, määrittelivät itsensä melko tasaisesti oikeiston ja vasemmiston kannattajiksi politiikassa. Heidän todennäköisyytensä äänestää populistisia ja maahanmuuttovastaisia ehdokkaita oli suurempi kuin muiden.
Kaksostutkimusten perusteella autoritaarinen taipumus voi olla osin perinnöllinen, mutta olosuhteetkin vaikuttavat. Ratkaisevia ovat ympäristön tapahtumat. Ne vaikuttavat siihen, missä määrin ja miten taipumus tulee näkyviin.
Miksi ihminen, joka pohjimmiltaan haluaa kunnioittaa johtajaa ja elää rauhassa ja yhdenmukaisuudessa, alkaa käyttäytyä omien ihanteidensa vastaisesti?
IHMINEN, jolla on autoritaarinen taipumus, yrittää ensin sopeutua, katsoa toisaalle ja jopa antaa anteeksi. Mutta kun mitta täyttyy, hän reagoi voimakkaasti. Autoritaarisesti suuntautuneista ihmisistä tulee Stennerin mukaan poliittinen voima siinä vaiheessa, kun heidän pettymyksensä on kolminkertainen.
He menettävät uskonsa johtajiin: nämä paljastuvat omaa etuaan tavoitteleviksi, kaaosta tahallaan edistäviksi pettureiksi. Toiseksi he pettyvät yhteisöön: ei ole enää ”meitä”, vaan tilalle on tarjolla outo joukko ties mistä kulkeutuneita ihmisiä.Kolmas takaisku on havaita, että edes yhteisinä pidetyt arvot eivät enää ole yhteisiä, vaan sekalaisessa seurakunnassa (länsimainen liberaali demokratia) kukin saa ajatella miten haluaa. ”Moniarvoisuus” merkitsee, että kaikelta putoaa pohja. Ei ihme, jos tulee huono olo.
Autoritaarinen taipumus ei ole politiikkaa, vaan psykologiaa. Se ei nykytiedon mukaan ole ihmisen pysyväisluonteinen, syntymässä saatu tai vääjäämättömästi toteutuva ominaisuus.
Tästä syystä politiikantutkija Stenner monien sosiaalipsykologien tapaan ei puhu persoonallisuuspiirteestä, vaan taipumuksesta.
Taipumusta esiintyy kaikkien poliittisten suuntausten kannattajilla. Se ei noudata mitään poliittisia jakolinjoja.
Juuri nämä ihmiset ovat kaikkein altteimpia, kun näyttämölle juuri sopivana hetkenä astuu säteilevä populistijohtaja. Hän tulee ”ulkopuolelta”. Hän puolustaa ”kansaa eliittejä vastaan”. Hän poistaa pelistä kaikki asiaankuulumattomat ja palauttaa yhteisön menetetyn kunnian.
Populisti tarjoaa monimutkaisen yhteiskunnan vaikeisiin kysymyksiin yksinkertaiset vastaukset. Hän on havainnut, että juuri sellaisille on kova kysyntä.
Vahvan johtajan suojissa on hyvä elää. Kun vielä kaikenlaiset veneenkeikuttajat pakotetaan ruotuun ja ulkopuolisille osoitetaan ovea, yhteiskunta rauhoittuu. Ne ihmiset, joilla on autoritaarinen taipumus, ovat myös muita alttiimpia innostumaan fasismista ja muista johtajavaltaisista järjestelmistä.
MITEN demokratia kestää sen, että merkittävä osa väestöstä ei kestä demokratiaa? Karen Stenner toteaa, että demokraattinen yhteiskunta ei voi jättää huomiotta noin kolmasosaa väestöstään. Tämän väestönosan pahoinvointi heijastuu kaikkiin.
Maailmassa hyvin pärjäävät ryhtyvät tässä kohdin mieluusti luennoimaan koulutuksesta, sivistyksestä ja siedätyshoidosta. Kun vähemmistö yrittää osoittaa ongelmia, järkensä menettänyt enemmistö tarjoilee niitä lisää. Oikein hehkuttaa vielä.
Käyttäytymistieteilijänä Stenner huomauttaa, ettei ihmisten vakiintuneita ajatus- ja toimintatapoja voi muuksi muuttaa. Yrityskin tuottaa vain lisää riitaa. Sen sijaan demokraattisia yhteiskuntia voidaan kehittää ottamaan huomioon se, että kaikki eivät tunne oloaan kotoisaksi moniäänisessä, monenkirjavassa demokratiassa.
Miten kakofoniaa voitaisiin lieventää ja vaimentaa niin, että autoritaarisesti suuntautuneet sietäisivät sitä paremmin?
Stennerin mielestä moninaisuuden hyväksyvät poliitikot voisivat vähintään ottaa huomioon sen, että osa väestöstä ei halua tutustua uusiin ihmisiin, omaksua uusia tapoja tai edes vastaanottaa uutta tietoa. Heidän ei ole pakko.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kenenkään toisen oikeuksia sen takia rajoitettaisiin.
”Mutta älkää nyt puhuko siitä monikulttuurisuudesta aivan koko aikaa”, Stenner kirjoittaa.
Hän ehdottaa kaikille länsimaille tähänastista suurempaa vaivannäköä maahantulijoiden kotouttamisessa. Kieli- ja yhteiskuntakoulutus nopeuttavat sopeutumista puolin ja toisin.
Lisäksi tarvitaan rituaaleja, seremonioita ja muita yhteisyyden elementtejä. Ne ovat erityisen tärkeitä niille ihmisille, joilla on autoritaarinen taipumus ja jotka surevat ja pelkäävät yhteisönsä puolesta. He voivat hyvinkin mielellään kelpuuttaa mukaan ruskeaihoisia, jotka suoriutuvat Maamme-laulun kahdesta ensimmäisestä säkeistöstä jotenkin.
Maahanmuuttajien ohella tukea tarvitsevat omat kansalaiset – juuri ne, joille yhteiskunta on liian mutkikas.
Sosiaaliturvaan, työelämään, asumisen ja opiskelun valintoihin, perhe-elämään ja talouden hallintaan tarvitaan nykyistä enemmän yhteisöllistä tukea. Se vähentää monimutkaisuusahdistusta merkittävästi, Stenner esittää.
”Moni ihminen tarvitsee nykyistä vähemmän – ei enemmän – valinnan vaihtoehtoja. Tiedon lisäämisen sijaan tiedon määrää olisi useasti syytä vähentää”, hän kirjoittaa.
He eivät ole pahoja. He eivät ole tulleet hulluiksi. Pohjimmiltaan he eivät vihaa ketään. He haluavat maailman, joka ei ole ihan niin sekava ja vaikea kuin tämä nykyinen. Ehkä se ei olisi haitaksi muillekaan.
Kaikki on suhteellista, sama ihminen voi olla jollekin pioneeri ja toiselle fasisti. Näin se vaan menee. Riippuu mistä näkökulmasta arvioitsija asiaa sattuu katsomaan.
Mielenkiintoinen teksti. Joistain asioista olen samaa mieltä, joistain eri mieltä.
Ensinnä väite siitä, että nykytiedon mukaisesti autoritaarisuus ei ole myötäsyntyinen ominaisuus. Väitän, että asia ei ole näin. On totta, että on oppisuunta, joka näin väittää. Mutta kyseessä ei ole kiistämättömästi hyväksytty tieteellinen konsensus. Tästä käydään väittelyä esimerkiksi väkivaltaisuuden osalta. Stennerin oppisuunnan kannattajat väittävät, että väkivalta on myös opittu tapa, ei myötäsyntyinen ominaisuus. En ole samaa mieltä ja tästä on myös paljon empiiristä todistusaineistoa. Yksinkertainen vasta-argumentti on, että jos väkivalta ei ole myötäsyntyinen ominaisuus, miksi sitten sellainen piirre on syntynyt, koska se koetaan lähtökohtaisesti negatiivisena piirteenä? Tämä keskustelu on kuitenkin enemmän tieteellinen eikä ole tässä olennainen.
Mielestäni Stennerin argumentissä on kaksi perusongelmaa. Ensinnäkin hän lähtee ajatuksesta että on olemassa jokin määriteltävissä oleva hyvä ja paha. On hyvää ajattelua ja pahaa ajattelua. Näin ei ole. Hyvä ja paha ovat pääasiassa kulttuurisia konstruktioita jotka vaihtelevat yhteisöstä toiseen. Kehitysbiologiassa kyse on vain selviytymisestä. Ei siitäkään enempää.
Isompi ongelma Stennerillä on kuitenkin siinä, että hän näyttää olettavan jonkin inhimillisen piirteen esiintyvän yksinkertaisena, binäärisenä ominaisuutena ihmisissä. Toisin sanoen on yksinkertaisesti tietty joukko ihmisiä jotka ovat autoritäärisiä (binäärikielellä 0) ja suvaitsevaisia (binäärikielellä 1). Tämä ei yksiselitteisesti pidä paikkaansa (ja nyt sanon heti, että en ole lukenut Stenneriä vaan kommentoin vain toimittajan siteerausta).
Jokaisella normaalilla ihmisellä on autoritaarisia piirteitä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kyse on janasta 0-100 jolle kaikki ihmiset asettuvat jonkin jakauman mukaisesti. Ei 0-1 jaosta. Tätä on helppo testata Stennerin omalla esimerkillä. Hän viittaa tutkimukseen lasten kasvatuksesta. Ok. Tutkimuksessa autoritaarisiksi määriteltiin vanhemmat, jotka kannattivat kuria ja järjestystä. Tämä on äärimmäinen yksinkertaistus. Nimittäin sama vanhempi joka vastaa näin, saattaa hyvinkin olla varsin vapaamielinen jossain toisessa asiassa kuten nyt vaikka lapsen ammatinvalintaan liittyvissä kysymyksissä. Ja toisinpäin. Eli autoritäärinen jossain kohdassa ei tarkoita deterministisesti autoritäärisyyttä jokaisessa asiassa.
Esimerkkinä voisi ottaa vaikka seksuaalisuuden. Meillä ihan lännessä on ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi miehen ja naisen välistä peppuseksiä ja suihinottamista kauheana rikoksena. Ja samoin meillä on ihmisiä, jotka väittävät, että pienen lapsen ja aikuisen seksisuhteet ovat ihan ok. Sellaisia löytyy suomestakin. Valtaosa ihmisistä asettuu janalle jonnekkin näiden ääripäiden väliin. Esimerkiksi itselleni on ihan ok, jos Pekka päättää aamulla olevansa Petra ja vetää sukkahousut ja hameen päälleen. Lisää voimaa hänelle! Mutta jos "Petra" alkaakin haluamaan adoptiolapsia koska hän nyt on "nainen", niin minä sanon että unohda koko juttu. Toisesta ääripäästä katsottuna minä olen autoritäärinen, toisesta katsottuna kurja suvakkisika.
Kyse on siitä, että jokaisella ihmisellä on rajansa ja mitä enemmän asiat liikkuvat kohti jotain ääripäätä, sitä useamman ihmisen raja ylittyy ja he alkavat vastustaa kehitystä. Näinhän demokratia toimii. Jos asia menee väärään suuntaan, suurempi ja suurempi joukko ihmisiä alkaa äänestää asiaa vastaan ja sitten mennään taas toiseen suuntaan.
Tästä syystä on myös tyhmä väittää, että demokratia ei voisi olla autoritäärinen. Totta kai se voi olla. Saksa on siitä hyvä esimerkki mutta muitakin löytyy vaikka kuinka. Ei demokraattinen järjestelmä johda luonnonlain mukaisesti loputtomasti liberaalimpaan yhteiskuntaan.
Sivumennen sanoen tästä syystä suora demokratia on paras mahdollinen systeemi, koska se pakottaa huomioimaan janan koko pituuden jatkuvasti ja testauttaa asioita useammin. Silloin tehdään kompromisseja koko ajan joihin kukaan ei ole täysin tyytyväinen eikä kukaan pety aivan totaalisesti. Samasta syystä edustuksellinen demokratia samoin kuin kaikki muut hallintomuodot ovat epästabiilimpia koska ulkopuoliset voimat pystyvät vaikuttamaan niihin helpommin ja ajamaan hyvin pienten ryhmien etuja suurta enemmistöä vastaan. Esimerkkinä vaikka se, miten pienet taloudelliset intressiryhmät pystyvät vaikuttamaan puolueiden johtoon ja ajamaan omia etujaan suhteessa koko äänestäjäkuntaan. Tällöin systeemi muuttuu epästabiiliksi. Esimerkkinä nyt vaikka orjatyövoiman tuonti joka toimii joidenkin intressiryhmien edun hyväksi vastoin suuren joukon etuja. Tämä juuri sitten ajaa asiaa janalla toiseen suuntaan ja ylittää yhä useamman sietokynnyksen.
Tota... eivät nuo ole toisiansa poissulkevia asioita joten olisi kiva tietää painoitukset koska jos noista vetäsee ihan 0/1 asteikolla ihmisen, niin, joo...
Jos sanon että kaikki on yhtä tärkeitä niin meneekö "kone rikki"?
Vääpeli
Greatest Leader
Natsifatsibasisteja kaikkialla, vaikka niitä ei saada tuomiolle.
www.hs.fi
Rikosepäilyt | Turvallisuusalan työntekijöiden äärioikeistoryhmää epäillään rikoksista: ”Ryhmän sisäinen viestintä on ollut jopa sisällissotaan tai vallankumoukseen kiihottavaa”
Vakavin nimike on kuitenkin pudonnut nyt pois epäiltyjen rikosten joukosta.
www.hs.fi
Väkevä on ainakin otsikko. Olisi kiva tietää millaista viestiä siellä on liikkunut, jotta täyttyy..Natsifatsibasisteja kaikkialla, vaikka niitä ei saada tuomiolle.
Rikosepäilyt | Turvallisuusalan työntekijöiden äärioikeistoryhmää epäillään rikoksista: ”Ryhmän sisäinen viestintä on ollut jopa sisällissotaan tai vallankumoukseen kiihottavaa”
Vakavin nimike on kuitenkin pudonnut nyt pois epäiltyjen rikosten joukosta.
Jännä tapaus kokonaisuutena, kun otetaan huomioon entisen "ennalta ehkäisevän ryhmän" poliisin mukana olo.
arix
Respected Leader
Modernin ajan maaorjuutta, kuluttajaorjuus vailla mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään...
rty19
Greatest Leader
Ja suurin osa Suomen puoleista hyväksyy tämän. En ole varma onko kansalaiset samaa mieltä.
Suomi, Ruotsi ja liuta ent. itä-blokin maita on siis tikunnokassa. Hmmm. Jos tämä asia voidaan korjata höyhentämällä omia kansalaisia, niin eiköhän toimenpiteitä synny vailla estoja.
Odottelen kyllä edelleen sitä, että kaikista Suomen korkeaoppineista löytyisi nyt jo osaamista sen verran, että määrittelevät sen Vihapuheen. Jos jotain kielletään niin kyllä kai alamaisten pitää tietää, mikä kielletään????? Vai onko tarkoitus lyödä suitset ylipäätään kriittiselle puheelle ja kirjoittamiselle? Missä kohtaa aletaan kieltää taidetta, musiikkia, esseeitä, kirjallisuutta......
Onhan tämä jo vähän vanha uutinen mutta...
Mitä Väinämöinen todella teki? - Tätä tekoa #lääppijä-keskustelussa käytetty Aino-teos kuvasi
Väinämöisestä tuli suomalaisen lääppijän ruummiillistuma
yle.fi
rty19
Greatest Leader
Yksi kohta mikä linkkaamani twiitin teksteissä pisti silmään oli että viranomaisten pitäisi päästä syyttämään vihapuheesta vaikka asianomistaja ei asiasta numeroa tekisikään. Sitten tulee näitä tapauksia kuten esim. Lontoossa missä suuri määrä poliiseja valvoo mitä britit kirjoittavat somessa ja tarvittaessa konstaapelit tulevat sitten soittamaan ovikelloa ja ehkä käskemään poliisiasemalle juttelemaan jotta saadaan kansa ruotuun.Suomi, Ruotsi ja liuta ent. itä-blokin maita on siis tikunnokassa. Hmmm. Jos tämä asia voidaan korjata höyhentämällä omia kansalaisia, niin eiköhän toimenpiteitä synny vailla estoja.
Jos jotain kielletään niin kyllä kai alamaisten pitää tietää, mikä kielletään????? Vai onko tarkoitus lyödä suitset ylipäätään kriittiselle puheelle ja kirjoittamiselle? Missä kohtaa aletaan kieltää taidetta, musiikkia, esseeitä, kirjallisuutta......
Tästähän on helvetin toimivia esimerkkejä ja aina voi laventaa tulkintoja.
Das Leben der Anderen
rty19
Greatest Leader
Kun ei ole tekstityksiä ei kielitaito riitä tuon elokuvan ymmärtämiseen.
Euvostoliitto on kyllä ihan uskomatonta paskaa päivästä toiseen.
