Vääpeli
Greatest Leader
Rönkkö oli liian realisti ja rehellinen.
#vihapuhe
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
Rasismi on syntiä, tuomitsee Helsingin seurakuntayhtymän johto
”Meidän mielestämme on tärkeää sanoa asioita julkisesti”, perustelee kirkkoherra Kari Kanala.
Esimerkiksi Paavalin seurakunnassa on koulutettu työntekijöitä kohtaamaan vihapuhetta ja puuttumaan rasismiin, sanoo kirkkoherra Kari Kanala.KUVA: VIENA KYTÖJOKI
Marja Salomaa HS
16:58
MIELIPIDEILMASTON kovenemisesta huolestunut Helsingin seurakuntayhtymän johto tuomitsee rasismin syntinä Kirkko ja kaupunki -lehden verkkosivuilla.
Mielipidekirjoituksen ovat allekirjoittaneet kirkkoherrain kokouksen puheenjohtaja Kari Kanala Paavalin seurakunnasta, yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Mithiku, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Jukka Pakarinen, yhtymäjohtaja Juha Rintamäki ja tuomiorovasti Marja Heltelä.
Allekirjoittaneet ovat huolissaan yhä lisääntyvästä rasistisesta puheesta, josta he mainitsevat esimerkkinä puolueeksi pyrkivän Sinimustan liikkeen. Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa Sinimustan liikkeen puheenjohtaja Tuukka Kuru sanoo liikkeen suhtautuvan luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon myönteisesti. Hän kuitenkin kritisoi kirkkoa liiallisesta tasa-arvoisuudesta ja monikulttuurisuuden edistämisestä.
KANALAN mukaan Kurun haastattelu vauhditti seurakuntayhtymässä virinnyttä keskustelua rasismista. Kirkkoherrojen kesken oli jo aiemmin mietitty, miten voitaisiin kertoa ihmisille, että kirkko on turvallinen tila kaikille.
”Haastattelu avasi silmiä lisää”, hän luonnehtii.
Vaikka yhteisellä mielipidekirjoituksella haluttiin tuomita rasismi syntinä, seurakunnissa on myös jo mietitty, miten rasistiseen puheeseen puututaan.
Kanalan johtamassa Paavalin seurakunnassa työntekijöitä on koulutettu kohtaamaan rasistista puhetta ja puuttumaan siihen eri tilanteissa. Esimerkiksi rippileireillä halutaan varmistaa, että kaikki voivat olla siellä oma itsensä eivätkä he tule kiusatuiksi.
”Me tiedämme, että somessa kärkkäät mielipiteet saavat eniten huomiota. Raamatun Sananlaskujen kirjasta kannattaa muistaa tämä ”Syvä kuin meri on harkittu puhe”, Kanala miettii.
MIELIPIDEKIRJOITUKSEN mukaan kirkko Helsingissä pyrkii yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen.
Se haluaa puuttua rasismin ja vihapuheen syihin, ja auttaa niistä keskustelemista. Tärkeää on huomata, ettei rasismi ole sen kohteen syytä.
Kristinusko on rauhan ja armon uskonto, kun taas rasismi tuhoaa meidät kaikki, mielipidekirjoituksessa sanotaan.
”Meidän mielestämme on tärkeää sanoa asioita julkisesti. Siksi katsoimme mielipidekirjoituksen tarpeelliseksi”, Kanala sanoo.
Kirkko | Rasismi on syntiä, tuomitsee Helsingin seurakuntayhtymän johto
”Meidän mielestämme on tärkeää sanoa asioita julkisesti”, perustelee kirkkoherra Kari Kanala.
www.hs.fi
Erkki
Ylipäällikkö
"Rasismi on syntiä. Raamatun viesti on selkeä. Raamatun viesti on yksiselitteinen" Siis mitä ihmettä? Allekirjoittajina joukko, jolle Raamattu ei tähän asti ole ollut minkäänlainen auktoriteetti. Nämä Mithikut, Heltelät ja Kanalat ovat tähän asti julistaneet, että Raamatun viestiä ei todellakaan pidä ottaa kirjaimellisesti, ja jokainen saa tulkita sitä omien mieltymystensä mukaisesti. Myös puhe synnistä on heidän katsannossaan kuulunut lähinnä romukoppaan. Koskapa näyttävät äkkiä löytäneen Raamattunsa ja tuolla tavoin ryhdistäytyneen, niin nyt varmaankin polttavat sateenkaarilippunsa ja rientävät Päivi Räsäsen rinnalle.
Rasismi on syntiä, tuomitsee Helsingin seurakuntayhtymän johto
”Meidän mielestämme on tärkeää sanoa asioita julkisesti”, perustelee kirkkoherra Kari Kanala.
Kirkko | Rasismi on syntiä, tuomitsee Helsingin seurakuntayhtymän johto
”Meidän mielestämme on tärkeää sanoa asioita julkisesti”, perustelee kirkkoherra Kari Kanala.
Se et tälläinen tyyppi laukoo tälläisiä on rasismia ! Pitäisi lähettää uudelleen koulutusleirille kun esittää jotain pappismiestä vaikka tosiasissa on petturi joka ajattelee ihan muiden kuin suomalaisten parasta.
kaislajääkäri
Eversti
Keskiajan hirviöistäkin saatiin yhteys nykypäivän rasismiin.
yle.fi
Päättömät oliot ja sukuelinten raateluhampaat pelottivat keskiajalla – hirviöt loivat pohjaa nykyajan rasismille, uusi kirja kertoo
Hirviöiden pelko loi pohjaa ennakkoluuloisille ja rasistisille ajatuksille, jotka elävät yhä tämän päivän yhteiskunnassa, kertoo Keskiajan Hirviöt -teos.
yle.fi
Kolumni: Pekka Pouta julkaisi alatyylisen twiitin alapäästä – tätä reaktiot kertovat meistä
Tänään klo 6:35
Meteorologi Pekka Poudan twiitti sai Twitterin haukkomaan henkeään, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Sain whatsapp-viestin jo aamulla. Siihen oli liitetty Pekka Poudan kohutwiitti ja kysymys: “Mitähän kohta tapahtuu?”
Kysyin, joko internet on räjähtänyt ja avasin Twitterin. Ensimmäisenä silmille pelmahti Pekka Poudan twiitti.
Avasin iltapäivälehdet, joissa molemmissa Pouta komeili netin etusivulla.
Ja näin tuo twiitti kuului:
“Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi “tykkään pillusta”?”
Auts!
Pekka tuli varmaankin tietämättään sohaisseeksi useampaankin kulttuuriseen mehiläispesään, joista ainakin itse olen pyrkinyt pysyttelemään niin kaukana kuin mahdollista.
Moni Twitterin käyttäjä on liittynyt somemaailman villitykseen merkitä sukupuolipronominit oman käyttäjätunnuksen viereen esimerkiksi merkinnällä she/her tai he/him.
Tämän sanotaan olevan tuenosoitus transihmisille, se kertoo heille, että käyttäjä ei oleta heidän sukupuoltaan.
Esimerkiksi Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris on liittänyt omat pronomininsa Twitteriin.
Pronominien kritisoimisesta tai ihmettelystä saa helposti transfobisen leiman – Poudan ensimmäinen kompastuskivi.
Lisäksi niillä ei ole tekemistä seksuaalisuuden tai “pillun tykkäämisen” kanssa vaan sukupuoli-identiteetin – Poudan toinen kompastuskivi.
Hienoa, että transihmisten asiaa nostetaan esille, mutta todellisuudessa pronominien tehtävä on enemmänkin signaloida muille, että kuuluu tiettyyn ryhmään, heimoon.
Samalla tavalla isänmaallinen tai kansallismielinen Twitter-käyttäjä saattaa liittää oman käyttäjätunnuksensa viereen Suomen lipun – tai Instagramin käyttäjä liittää instaansa pikimustan kuvan osoittaakseen tukea Black Lives Matter -liikkeelle.
Nämä ovat somekansan tapoja viestiä ryhmään kuulumisesta ja ryhmäidentiteetistä, niiden avulla poseerataan muille ryhmän jäsenille; niiden tarkoitus ei niinkään ole muuttaa maailmaa vaan esitellä omaa aatemaailmaa.
Ihan samalla tavalla Timo Soini viestii yhdestä heimostaan kulkemalla Millwall-huivi kaulassaan, tai bisnesmies laittamalla ranteeseensa kalliin merkkikellon, jolla viestitetään muille vaurautta ja korkeaa statusta.
Pekka Pouta kohautti twiitillään. KAISA VEHKALAHTI
Moottoripyöräjengin jäsen viestii ryhmästään liiveillä, pappi ristillä kaulassa.
Ihmiset tuppaavat jakamaan itsensä ryhmiin ja heimoihin, ollaanpa sitten fudiskentällä tai äänestyskopissa – ja heimoidentiteetit muovaavat ihmisten käytöstä.
Amy Chua korostaa kirjassaan Political Tribes, että me teemme heimojemme jäseninä asioita, joita emme tekisi yksilöinä. Heimoissa kukkii ryhmämoraali, johon heimon jäsenet kiinnittyvät.
Ryhmät muuttavat sen, miten sen jäsenet näkevät maailman ja miten me arvioimme muita ihmisiä. Kuuluuko hän meidän ryhmäämme vai johonkin toiseen, ehkä kilpailevaan ryhmään.
Heimoutuminen on hyvin inhimillistä ja ihmisille luonteenomaista, mutta ryhmäytymisessä piilee myös isoja vaaroja.
Modernit heimot eivät nimittäin ole pelkästään liima samanmielisten ihmisten välillä vaan myös vahva, ulossulkeva voima.
Sosiaalisesta mediasta on tullut vahva alusta heimoidentiteeteille, ja jos joku kuuluu toiseen heimoon, hän on herkästi vihollinen ja ansaitsee julkisen häpäisyn.
Ryhmäsignalointia edustaa myös se, että ryhmän jäsen nostaa muiden kauhisteltavaksi ryhmän ulkopuolisia jäseniä, joita sitten joukolla häväistään. Yhteinen vihollinen lisää ryhmän yhteenkuuluvuutta ja häpäisijän status nousee ryhmän sisällä.
Tämän sai tuta Saksassa asuva vapaa toimittaja Pertti Rönkkö, johon on Facebookin Rasmus-ryhmässä kohdistettu jo vuosia silmitöntä raivoa. Olen itsekin seurannut tuota brutaalia kampanjointia jo pidempään, sillä olimme aiemmin kollegoita Ylellä.
Rönkkö julkaisi tammikuussa Jokesin apurahoilla tekemänsä videosarjan Youtubessa, ja yhdessä järkyttävässä videossa Rönkkö kertoo häneen kohdistuneesta, pitkään jatkuneesta lokakampanjoinnista.
Yhteinen vihollinen lisää ryhmän yhteenkuuluvuutta ja häpäisijän status nousee ryhmän sisällä.
Hän joutui Facebookin rasismin ja muukalaispelon vastaisen Rasmus-ryhmän jäsenten silmätikuksi tehtyään puhtaasti journalistista työtään ja uutisoituaan islamilaisesta terrorismista ja muun muassa Berliinin terrori-iskusta 2016.
Häntä leimattiin rasistiksi vuosi toisensa perään ja lopulta hän ei pystynyt edes vastamaan häneen kohdistettuihin lokakirjoituksiin, sillä hänet suljettiin ulos ryhmästä.
“Natsiksi ja rasistiksi syyttäminen ja näiden syytösten levittäminen sosiaalisessa mediassa ilman minkäänlaista totuuspohjaa on kova pala itse kullekin mutta aivan erityisesti ulkomailla toimivalle vapaalle toimittajalle ja kirjeenvaihtajalle, jonka toimeentulo on aivan erityisen riippuvainen paitsi ammattitaidosta myös maineesta”, Rönkkö kertoo videolla.
Hän arvelee, että ryhmän joidenkin jäsenten pitkään jatkunut lokakampanjointi on voinut vaikuttaa jopa hänen toimeentuloonsa. Rönkkö kertoo, että työt esimerkiksi Ylellä ovat nyt loppuneet.
Ryhmäpaine on usein valtava ja vaatii aivan poikkeuksellisen vahvaa luonnetta asettua omaa heimoaan vastaan.
Näin teki vasemmistoliiton Anna Kontula hiljattain postattuaan Twitteriin kuvan, joka kritisoi sukupuolistereotypioita ja transfobiaa.
Moni kuitenkin ymmärsi sarjakuvan väärin – kuten satiirille usein netissä tuppaa käymään – ja syytti Kontulaa transfobiasta.
Moni kommentaattori tuli selostamaan Kontulalle, kuinka kuva oli syrjivä ja hänen tulisi se poistaa sivuiltaan, mutta Kontula ei toiminut niin, mikä on nykypäivänä täysin poikkeuksellista – varsinkin ammattipoliitikolle.
Sen sijaan hän selitti kärsivällisesti olevansa eri mieltä, vastaili kritiikkiin ja totesi, että hänen tulkintansa ei muutu pelkästään siksi, että joku on tulkinnut toisin.
“Tiedän kyllä senkin, että tässä ajassa ainoa (vasemmisto)poliitikolle kannattava teko olisi ollut poistaa teksti pahoittelujen kanssa – mutta pohdinnan jälkeen en toiminut niin, koska minusta se ei johda hyvään.
Moni kuitenkin ymmärsi sarjakuvan väärin – kuten satiirille usein netissä tuppaa käymään – ja syytti Kontulaa transfobiasta.
Ratkaisu ei voi olla se, että jotakuta loukannut tai keskustelua herättänyt teksti pannaan piiloon. Silloin ihmiset eivät voi sitä arvioida. Meillä on paljon poliitikkoja, jotka eivät julkaise mitään kaurapuuromainosta vaikeampaa juuri tästä syystä. Itse en tätä strategiaa kannata. Julkaisen myös vaikeita ja kiistanalaisia tekstejä, jos minulla mielestäni on niihin kestävät perustelut”, Kontula kirjoitti Twitteriin.
Hyvin harvoin – liian harvoin – tulee kolumneissa kehuttua ketään poliitikkoa, mutta propsit Kontulalle! Hän ei alistunut ryhmäpaineen alle, mikä kertoo hyvin vahvasta henkisestä kantista ja kyvystä itsenäiseen ajatteluun.
Ikävä kyllä tuo kyky näyttää nykyään olevan varsin harvassa.
Sanna Ukkola: Pekka Pouta sohaisi twiitillä muurahaispesään – tämän se meistä kertoo
Meteorologi Pekka Poudan twiitti sai Twitterin haukkomaan henkeään, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
www.iltalehti.fi
Tekisi mieli kysyä miten tapaus "Rönkkö" osuu määritelmiin...
Susanna Reinboth HS
10:15
POLIISEJA pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista. Tätä mieltä on sisäministeriön työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia keinoja maalittamisen torjuntaan ilman lainmuutoksia.
Jos poliisissa ei tunnisteta maalittamista eri muotoineen, rikosvastuu ei toteudu vakavissakaan juttukokonaisuuksissa. Keskeinen ongelma on, että maalittamiseen liittyvä yksittäinen teko voi olla lievä eikä aina täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Sen takia esimerkiksi juttujen sarjoittaminen olisi keskeistä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Vähäiseltä näyttävien juttujen kohdalla sarjoittamisella ja muilla keinoilla varmistetaan, että ne eivät liity laajempaan rikoskokonaisuuteen ja selvitetään mahdolliset kytkökset netissä ja sen ulkopuolella tapahtuneiden rikosten välillä ja päinvastoin”, työryhmä toteaa raportissaan.
POLIISIN ja muiden viranomaisten suhtautumisessa maalittamiseen on työryhmän mielestä tapahtunut edistystä, mutta erot esimerkiksi poliisilaitosten välillä ovat suuret. Jos kaikilla poliisilaitoksilla noudatettaisiin samanlaista menettelyä, uhrien välinen yhdenvertaisuus paranisi.
”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen siitä, minkä poliisilaitoksen alueella henkilö on joutunut rikoksen kohteeksi.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Sisäministeriön kehittämispäällikön Tarja Mankkisen johtama työryhmä arvioi, että aktiivisesti muita ihmisiä maalittavien joukko sosiaalisessa mediassa on pieni.
Tarja MankkinenKUVA: RIO GANDARA / HS
Ilmiö pitäisi kuitenkin tuntea paremmin, ja siksi työryhmä ehdottaa tutkimusta asiasta.
MAALITTAMISTA kuvaillaan yleensä järjestelmälliseksi häirinnäksi. Työryhmä on nyt pyrkinyt tekemään täsmällisen määritelmän.
”Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Mankkinen painotti tiedotustilaisuudessa torstaina, että maalittamisen erottaa vihapuheesta juuri se, että maalittamisen tarkoituksena on syödä luottamusta yhteiskunnan instituutioihin.
Kyse ei ole vain Suomen ongelmasta. Tiedossa ei kuitenkaan ole, että missään päin maailmaa olisi löydetty patenttiratkaisua maalittamiseen.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) huomautti, että tarkoitus ei ole suitsia arvostelua. Viranomaisten toimintaa saa ja pitääkin arvostella, hän sanoi.
Maalittaminen on kuitenkin asiatonta vaikuttamista, Ohisalo jatkoi. Se lisää epäluottamusta ja pelkoa sekä rapauttaa yhteiskuntaa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Maalittamisella voidaan hajottaa, mutta sillä ei kyllä rakenneta yhtään mitään. Maalittaminen on vallankäyttöä, ja siinä käytettyjä keinoja voidaan verrata koulukiusaamiseen. Ryhmä valitsee kohteen, joka pyritään murtamaan. Toiminta on raukkamaista, ja siinä käydään joukolla yhden henkilön kimppuun.”
Maalittamisen kohteeksi joutuminen on työryhmän mukaan yleisintä palvelualalla. Työryhmä on havainnut, että esimerkiksi kaupan alalla väkivallan ja uhkailun määrä on Suomessa suuri verrattuna moneen maahan, jossa rikollisuus on muuten Suomea korkeammalla tasolla.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
ERI ammattiryhmien edustajat ovat omissa kyselyissään selvittäneet maalittamista, ja suunta näyttää selvältä: maalittaminen on yleistynyt, tullut järjestelmällisemmäksi, ja siihen osallistuu yhtä useammin kokonaan ulkopuolisia tahoja.
Tällainen tulos saatiin esimerkiksi Syyttäjäyhdistyksen kyselystä. Kyselyyn vastanneista sadasta syyttäjästä 40 prosenttia oli kokenut maalittamista.
Myös Poliisihallitus teki omalle henkilöstölleen vastaavan kyselyn. Vastausprosentti jäi pieneksi, mutta vastanneista kolmannes kertoi joutuneensa maalittamisen kohteeksi. Valtaosa vastaajista piti maalittamista ongelmana.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mukaan viranomaisiin kohdistuvaa maalittamista lisää se, että virkatehtävien hoitaminen halutaan aiempaa enemmän nähdä yksittäisten henkilöiden työnä. Osittain kehitystä on vauhdittanut se, että virkamiehiä esiintyy sosiaalisessa mediassa omalla nimellään.
”Maalittajat poimivat kohteekseen erityisesti sosiaalisessa mediassa yksittäisiä virkamiehiä, kuten poliiseja tai syyttäjiä. Syntynyt tilanne voi muodostaa turvallisuusuhkan yksittäisille virkamiehille ja näiden perheille.”
Maalittajien tarkoitus on viestittää, että viranomaisten toimintaa ohjaisivat virkamiesten omat tavoitteet ja mielipiteet.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mielestä myös perinteisen median uutisointi voi lisätä maalittamista. Esimerkiksi syyttäjän nimen ja kuvan julkaiseminen rikosjutussa viestittää, että kyseessä olisi yksittäisen syyttäjän ja syytetyn välinen kamppailu, työryhmä toteaa.
MAALITTAMISTA on pohdittu myös muualla.
Mika IllmanKUVA: JARNO MELA / LEHTIKUVA
Valtineuvoston pyynnöstä maalittamista selvittänyt oikeustieteen tohtori, käräjätuomari Mika Illman päätyi joulukuussa julkistetussa selvityksessään siihen, että maalittamisesta ei tarvita erillistä säännöstä rikoslakiin.
Illmanin mukaan maalittamista pystyy melko hyvin torjumaan nykyisillä rikoslain säännöksillä. Esitutkinnan aloittamiseen ja syytteiden nostamiseen pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota, kun kyse on järjestäytyneestä häirinnästä ja maalittamisesta.
Yksi lainmuutoksia on jo tekeillä.
Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan esitys, joka muuttaisi laittoman uhkauksen asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun teon taustalla on uhrin työtehtävä. Syyttäjä voisi siten nostaa syytteen tällaisista rikoksista ilman, että uhri sitä vaatii. Laki pyritään saamaan voimaan syksyllä.
Illman ei selvityksessään nähnyt tarvetta muuttaa muita maalittamiseen liittyviä rikoksia virallisen syytteen alaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viestintärauhan rikkominen, kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
SISÄMINISTERIÖN työryhmän mielestä syyteoikeuden muutos näissäkin rikoksissa voisi tukea työnantajaa toteuttamaan työsuojeluun liittyviä velvollisuuksiaan.
”Maalittaminen on aina työsuojelukysymys, sillä se vaikuttaa työntekijän fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä kykyyn suoriutua työtehtävistään.”
Nykyisin työantajat joutuvat käyttämään muita keinoja. Syyttäjälaitoksessa on esimerkiksi vaihdettu tarpeen mukaan syyttäjää. Näin maalittajille osoitetaan, että asian käsittely etenee maalittamisesta huolimatta.
Poliisi puolestaan voi nykyisin korvata operaatioiden yhteydessä virkapuvussa olevan nimikyltin numerolla.
Osastopäällikkö Ari-Pekka Koivisto oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastosta ei täysin sulje pois sitä, että lakiin lisättäisiin oma säännöksensä maalittamisesta.
”Silloin meillä täytyy olla tilannekuva siitä, että nykyiset säännökset eivät pelitä. Toivottavasti tutkimus tuo tähän vastauksia. Hyvä tilannekuva on hyvän lainvalmistelun tae.”
TYÖNANTAJIEN pitäisi työryhmän mielestä laatia toimintaohjeet maalittamistilanteiden varalle. Näissä tulee ottaa huomioon myös freelancerit.
Uhrilta taas ei voida vaatia liikoja, sillä maalittaminen voi olla lamaannuttava ja pelottava kokemus. Uhri pitääkin pyrkiä ohjaamaan tukipalvelujen pariin.
”Uhrin kannalta on myös kohtuutonta edellyttää, että hän seuraa ja kerää häneen itseensä kohdistuvaa halventavaa ja pelkoja synnyttävää aineistoa mahdollista rikosprosessia varten.”
Uhri voi esimerkiksi pelon takia päättää olla tekemättä mitään. Tämä taas voi olla vahva viesti maalittajille, että maalittamisella voi vaikuttaa asioihin.
Samaa viestiä voi antaa sovittelu. Se voi työryhmän mielestä olla joissain tapauksissa toimiva keino, mutta ei aina. Esimerkiksi virkamieheen kohdistuneessa maalittamisessa sovittelu voidaan tulkita viestiksi organisaation heikkoudesta ja siitä, että organisaatio ei tue yksittäistä virkamiestä.
TYÖRYHMÄ pohti myös sosiaalisen median alustojen vastuun lisäämistä. Oikeustieteen tohtori Mika Illmanin mielestä suuret kansainväliset sosiaalisen median yhtiöt pitäisi velvoittaa torjumaan niiden sivustoilla tapahtuvaa vihapuhetta ja maalittamista.
Työryhmä huomauttaa, että maalittajat saattavat kerätä itselleen huomattavia summia esimerkiksi Youtube-videoista saatavien mainostulojen avulla. Elinkeinoelämä puolestaan voi tietämättään rahoittaa toimintaa, koska yritykset eivät välttämättä tunnista vihasivustoja, joissa niiden mainoksia julkaistaan.
”Toiminnasta saatava taloudellinen hyöty voi olla joissain tapauksissa rikoshyötyä, joka pitäisi saada pois, kuten muissakin rikoksissa.”
www.hs.fi
Työryhmä: Poliiseja pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista – ”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen poliisilaitoksesta”
Sisäministeriön työryhmän mukaan juttujen sarjoittamisella ja muilla keinoin pitäisi varmistaa, liittyvätkö teot laajempaan rikoskokonaisuuteen.
Susanna Reinboth HS
10:15
POLIISEJA pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista. Tätä mieltä on sisäministeriön työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia keinoja maalittamisen torjuntaan ilman lainmuutoksia.
Jos poliisissa ei tunnisteta maalittamista eri muotoineen, rikosvastuu ei toteudu vakavissakaan juttukokonaisuuksissa. Keskeinen ongelma on, että maalittamiseen liittyvä yksittäinen teko voi olla lievä eikä aina täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Sen takia esimerkiksi juttujen sarjoittaminen olisi keskeistä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Vähäiseltä näyttävien juttujen kohdalla sarjoittamisella ja muilla keinoilla varmistetaan, että ne eivät liity laajempaan rikoskokonaisuuteen ja selvitetään mahdolliset kytkökset netissä ja sen ulkopuolella tapahtuneiden rikosten välillä ja päinvastoin”, työryhmä toteaa raportissaan.
POLIISIN ja muiden viranomaisten suhtautumisessa maalittamiseen on työryhmän mielestä tapahtunut edistystä, mutta erot esimerkiksi poliisilaitosten välillä ovat suuret. Jos kaikilla poliisilaitoksilla noudatettaisiin samanlaista menettelyä, uhrien välinen yhdenvertaisuus paranisi.
”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen siitä, minkä poliisilaitoksen alueella henkilö on joutunut rikoksen kohteeksi.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Sisäministeriön kehittämispäällikön Tarja Mankkisen johtama työryhmä arvioi, että aktiivisesti muita ihmisiä maalittavien joukko sosiaalisessa mediassa on pieni.
Tarja MankkinenKUVA: RIO GANDARA / HS
Ilmiö pitäisi kuitenkin tuntea paremmin, ja siksi työryhmä ehdottaa tutkimusta asiasta.
MAALITTAMISTA kuvaillaan yleensä järjestelmälliseksi häirinnäksi. Työryhmä on nyt pyrkinyt tekemään täsmällisen määritelmän.
”Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Mankkinen painotti tiedotustilaisuudessa torstaina, että maalittamisen erottaa vihapuheesta juuri se, että maalittamisen tarkoituksena on syödä luottamusta yhteiskunnan instituutioihin.
Kyse ei ole vain Suomen ongelmasta. Tiedossa ei kuitenkaan ole, että missään päin maailmaa olisi löydetty patenttiratkaisua maalittamiseen.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) huomautti, että tarkoitus ei ole suitsia arvostelua. Viranomaisten toimintaa saa ja pitääkin arvostella, hän sanoi.
Maalittaminen on kuitenkin asiatonta vaikuttamista, Ohisalo jatkoi. Se lisää epäluottamusta ja pelkoa sekä rapauttaa yhteiskuntaa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Maalittamisella voidaan hajottaa, mutta sillä ei kyllä rakenneta yhtään mitään. Maalittaminen on vallankäyttöä, ja siinä käytettyjä keinoja voidaan verrata koulukiusaamiseen. Ryhmä valitsee kohteen, joka pyritään murtamaan. Toiminta on raukkamaista, ja siinä käydään joukolla yhden henkilön kimppuun.”
Maalittamisen kohteeksi joutuminen on työryhmän mukaan yleisintä palvelualalla. Työryhmä on havainnut, että esimerkiksi kaupan alalla väkivallan ja uhkailun määrä on Suomessa suuri verrattuna moneen maahan, jossa rikollisuus on muuten Suomea korkeammalla tasolla.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
ERI ammattiryhmien edustajat ovat omissa kyselyissään selvittäneet maalittamista, ja suunta näyttää selvältä: maalittaminen on yleistynyt, tullut järjestelmällisemmäksi, ja siihen osallistuu yhtä useammin kokonaan ulkopuolisia tahoja.
Tällainen tulos saatiin esimerkiksi Syyttäjäyhdistyksen kyselystä. Kyselyyn vastanneista sadasta syyttäjästä 40 prosenttia oli kokenut maalittamista.
Myös Poliisihallitus teki omalle henkilöstölleen vastaavan kyselyn. Vastausprosentti jäi pieneksi, mutta vastanneista kolmannes kertoi joutuneensa maalittamisen kohteeksi. Valtaosa vastaajista piti maalittamista ongelmana.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mukaan viranomaisiin kohdistuvaa maalittamista lisää se, että virkatehtävien hoitaminen halutaan aiempaa enemmän nähdä yksittäisten henkilöiden työnä. Osittain kehitystä on vauhdittanut se, että virkamiehiä esiintyy sosiaalisessa mediassa omalla nimellään.
”Maalittajat poimivat kohteekseen erityisesti sosiaalisessa mediassa yksittäisiä virkamiehiä, kuten poliiseja tai syyttäjiä. Syntynyt tilanne voi muodostaa turvallisuusuhkan yksittäisille virkamiehille ja näiden perheille.”
Maalittajien tarkoitus on viestittää, että viranomaisten toimintaa ohjaisivat virkamiesten omat tavoitteet ja mielipiteet.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mielestä myös perinteisen median uutisointi voi lisätä maalittamista. Esimerkiksi syyttäjän nimen ja kuvan julkaiseminen rikosjutussa viestittää, että kyseessä olisi yksittäisen syyttäjän ja syytetyn välinen kamppailu, työryhmä toteaa.
MAALITTAMISTA on pohdittu myös muualla.
Mika IllmanKUVA: JARNO MELA / LEHTIKUVA
Valtineuvoston pyynnöstä maalittamista selvittänyt oikeustieteen tohtori, käräjätuomari Mika Illman päätyi joulukuussa julkistetussa selvityksessään siihen, että maalittamisesta ei tarvita erillistä säännöstä rikoslakiin.
Illmanin mukaan maalittamista pystyy melko hyvin torjumaan nykyisillä rikoslain säännöksillä. Esitutkinnan aloittamiseen ja syytteiden nostamiseen pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota, kun kyse on järjestäytyneestä häirinnästä ja maalittamisesta.
Yksi lainmuutoksia on jo tekeillä.
Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan esitys, joka muuttaisi laittoman uhkauksen asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun teon taustalla on uhrin työtehtävä. Syyttäjä voisi siten nostaa syytteen tällaisista rikoksista ilman, että uhri sitä vaatii. Laki pyritään saamaan voimaan syksyllä.
Illman ei selvityksessään nähnyt tarvetta muuttaa muita maalittamiseen liittyviä rikoksia virallisen syytteen alaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viestintärauhan rikkominen, kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
SISÄMINISTERIÖN työryhmän mielestä syyteoikeuden muutos näissäkin rikoksissa voisi tukea työnantajaa toteuttamaan työsuojeluun liittyviä velvollisuuksiaan.
”Maalittaminen on aina työsuojelukysymys, sillä se vaikuttaa työntekijän fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä kykyyn suoriutua työtehtävistään.”
Nykyisin työantajat joutuvat käyttämään muita keinoja. Syyttäjälaitoksessa on esimerkiksi vaihdettu tarpeen mukaan syyttäjää. Näin maalittajille osoitetaan, että asian käsittely etenee maalittamisesta huolimatta.
Poliisi puolestaan voi nykyisin korvata operaatioiden yhteydessä virkapuvussa olevan nimikyltin numerolla.
Osastopäällikkö Ari-Pekka Koivisto oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastosta ei täysin sulje pois sitä, että lakiin lisättäisiin oma säännöksensä maalittamisesta.
”Silloin meillä täytyy olla tilannekuva siitä, että nykyiset säännökset eivät pelitä. Toivottavasti tutkimus tuo tähän vastauksia. Hyvä tilannekuva on hyvän lainvalmistelun tae.”
TYÖNANTAJIEN pitäisi työryhmän mielestä laatia toimintaohjeet maalittamistilanteiden varalle. Näissä tulee ottaa huomioon myös freelancerit.
Uhrilta taas ei voida vaatia liikoja, sillä maalittaminen voi olla lamaannuttava ja pelottava kokemus. Uhri pitääkin pyrkiä ohjaamaan tukipalvelujen pariin.
”Uhrin kannalta on myös kohtuutonta edellyttää, että hän seuraa ja kerää häneen itseensä kohdistuvaa halventavaa ja pelkoja synnyttävää aineistoa mahdollista rikosprosessia varten.”
Uhri voi esimerkiksi pelon takia päättää olla tekemättä mitään. Tämä taas voi olla vahva viesti maalittajille, että maalittamisella voi vaikuttaa asioihin.
Samaa viestiä voi antaa sovittelu. Se voi työryhmän mielestä olla joissain tapauksissa toimiva keino, mutta ei aina. Esimerkiksi virkamieheen kohdistuneessa maalittamisessa sovittelu voidaan tulkita viestiksi organisaation heikkoudesta ja siitä, että organisaatio ei tue yksittäistä virkamiestä.
TYÖRYHMÄ pohti myös sosiaalisen median alustojen vastuun lisäämistä. Oikeustieteen tohtori Mika Illmanin mielestä suuret kansainväliset sosiaalisen median yhtiöt pitäisi velvoittaa torjumaan niiden sivustoilla tapahtuvaa vihapuhetta ja maalittamista.
Työryhmä huomauttaa, että maalittajat saattavat kerätä itselleen huomattavia summia esimerkiksi Youtube-videoista saatavien mainostulojen avulla. Elinkeinoelämä puolestaan voi tietämättään rahoittaa toimintaa, koska yritykset eivät välttämättä tunnista vihasivustoja, joissa niiden mainoksia julkaistaan.
”Toiminnasta saatava taloudellinen hyöty voi olla joissain tapauksissa rikoshyötyä, joka pitäisi saada pois, kuten muissakin rikoksissa.”
Maalittaminen | Työryhmä: Poliiseja pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista – ”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen poliisilaitoksesta”
Sisäministeriön työryhmän mukaan juttujen sarjoittamisella ja muilla keinoilla pitäisi varmistaa, liittyvätkö teot laajempaan rikoskokonaisuuteen.
www.hs.fi
Rönkkö ei liity tähän mitenkään, koska hän on ties mikä persu-rasisti-natsi-sympatiseeraaja jonka maalittaminen paremmin tiedostavan väen toimesta ei edes ole maalittamista..Tekisi mieli kysyä miten tapaus "Rönkkö" osuu määritelmiin...
Työryhmä: Poliiseja pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista – ”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen poliisilaitoksesta”
Sisäministeriön työryhmän mukaan juttujen sarjoittamisella ja muilla keinoin pitäisi varmistaa, liittyvätkö teot laajempaan rikoskokonaisuuteen.
Susanna Reinboth HS
10:15
POLIISEJA pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista. Tätä mieltä on sisäministeriön työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia keinoja maalittamisen torjuntaan ilman lainmuutoksia.
Jos poliisissa ei tunnisteta maalittamista eri muotoineen, rikosvastuu ei toteudu vakavissakaan juttukokonaisuuksissa. Keskeinen ongelma on, että maalittamiseen liittyvä yksittäinen teko voi olla lievä eikä aina täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Sen takia esimerkiksi juttujen sarjoittaminen olisi keskeistä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Vähäiseltä näyttävien juttujen kohdalla sarjoittamisella ja muilla keinoilla varmistetaan, että ne eivät liity laajempaan rikoskokonaisuuteen ja selvitetään mahdolliset kytkökset netissä ja sen ulkopuolella tapahtuneiden rikosten välillä ja päinvastoin”, työryhmä toteaa raportissaan.
POLIISIN ja muiden viranomaisten suhtautumisessa maalittamiseen on työryhmän mielestä tapahtunut edistystä, mutta erot esimerkiksi poliisilaitosten välillä ovat suuret. Jos kaikilla poliisilaitoksilla noudatettaisiin samanlaista menettelyä, uhrien välinen yhdenvertaisuus paranisi.
”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen siitä, minkä poliisilaitoksen alueella henkilö on joutunut rikoksen kohteeksi.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Sisäministeriön kehittämispäällikön Tarja Mankkisen johtama työryhmä arvioi, että aktiivisesti muita ihmisiä maalittavien joukko sosiaalisessa mediassa on pieni.
Tarja MankkinenKUVA: RIO GANDARA / HS
Ilmiö pitäisi kuitenkin tuntea paremmin, ja siksi työryhmä ehdottaa tutkimusta asiasta.
MAALITTAMISTA kuvaillaan yleensä järjestelmälliseksi häirinnäksi. Työryhmä on nyt pyrkinyt tekemään täsmällisen määritelmän.
”Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Mankkinen painotti tiedotustilaisuudessa torstaina, että maalittamisen erottaa vihapuheesta juuri se, että maalittamisen tarkoituksena on syödä luottamusta yhteiskunnan instituutioihin.
Kyse ei ole vain Suomen ongelmasta. Tiedossa ei kuitenkaan ole, että missään päin maailmaa olisi löydetty patenttiratkaisua maalittamiseen.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) huomautti, että tarkoitus ei ole suitsia arvostelua. Viranomaisten toimintaa saa ja pitääkin arvostella, hän sanoi.
Maalittaminen on kuitenkin asiatonta vaikuttamista, Ohisalo jatkoi. Se lisää epäluottamusta ja pelkoa sekä rapauttaa yhteiskuntaa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Maalittamisella voidaan hajottaa, mutta sillä ei kyllä rakenneta yhtään mitään. Maalittaminen on vallankäyttöä, ja siinä käytettyjä keinoja voidaan verrata koulukiusaamiseen. Ryhmä valitsee kohteen, joka pyritään murtamaan. Toiminta on raukkamaista, ja siinä käydään joukolla yhden henkilön kimppuun.”
Maalittamisen kohteeksi joutuminen on työryhmän mukaan yleisintä palvelualalla. Työryhmä on havainnut, että esimerkiksi kaupan alalla väkivallan ja uhkailun määrä on Suomessa suuri verrattuna moneen maahan, jossa rikollisuus on muuten Suomea korkeammalla tasolla.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
ERI ammattiryhmien edustajat ovat omissa kyselyissään selvittäneet maalittamista, ja suunta näyttää selvältä: maalittaminen on yleistynyt, tullut järjestelmällisemmäksi, ja siihen osallistuu yhtä useammin kokonaan ulkopuolisia tahoja.
Tällainen tulos saatiin esimerkiksi Syyttäjäyhdistyksen kyselystä. Kyselyyn vastanneista sadasta syyttäjästä 40 prosenttia oli kokenut maalittamista.
Myös Poliisihallitus teki omalle henkilöstölleen vastaavan kyselyn. Vastausprosentti jäi pieneksi, mutta vastanneista kolmannes kertoi joutuneensa maalittamisen kohteeksi. Valtaosa vastaajista piti maalittamista ongelmana.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mukaan viranomaisiin kohdistuvaa maalittamista lisää se, että virkatehtävien hoitaminen halutaan aiempaa enemmän nähdä yksittäisten henkilöiden työnä. Osittain kehitystä on vauhdittanut se, että virkamiehiä esiintyy sosiaalisessa mediassa omalla nimellään.
”Maalittajat poimivat kohteekseen erityisesti sosiaalisessa mediassa yksittäisiä virkamiehiä, kuten poliiseja tai syyttäjiä. Syntynyt tilanne voi muodostaa turvallisuusuhkan yksittäisille virkamiehille ja näiden perheille.”
Maalittajien tarkoitus on viestittää, että viranomaisten toimintaa ohjaisivat virkamiesten omat tavoitteet ja mielipiteet.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mielestä myös perinteisen median uutisointi voi lisätä maalittamista. Esimerkiksi syyttäjän nimen ja kuvan julkaiseminen rikosjutussa viestittää, että kyseessä olisi yksittäisen syyttäjän ja syytetyn välinen kamppailu, työryhmä toteaa.
MAALITTAMISTA on pohdittu myös muualla.
Mika IllmanKUVA: JARNO MELA / LEHTIKUVA
Valtineuvoston pyynnöstä maalittamista selvittänyt oikeustieteen tohtori, käräjätuomari Mika Illman päätyi joulukuussa julkistetussa selvityksessään siihen, että maalittamisesta ei tarvita erillistä säännöstä rikoslakiin.
Illmanin mukaan maalittamista pystyy melko hyvin torjumaan nykyisillä rikoslain säännöksillä. Esitutkinnan aloittamiseen ja syytteiden nostamiseen pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota, kun kyse on järjestäytyneestä häirinnästä ja maalittamisesta.
Yksi lainmuutoksia on jo tekeillä.
Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan esitys, joka muuttaisi laittoman uhkauksen asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun teon taustalla on uhrin työtehtävä. Syyttäjä voisi siten nostaa syytteen tällaisista rikoksista ilman, että uhri sitä vaatii. Laki pyritään saamaan voimaan syksyllä.
Illman ei selvityksessään nähnyt tarvetta muuttaa muita maalittamiseen liittyviä rikoksia virallisen syytteen alaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viestintärauhan rikkominen, kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
SISÄMINISTERIÖN työryhmän mielestä syyteoikeuden muutos näissäkin rikoksissa voisi tukea työnantajaa toteuttamaan työsuojeluun liittyviä velvollisuuksiaan.
”Maalittaminen on aina työsuojelukysymys, sillä se vaikuttaa työntekijän fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä kykyyn suoriutua työtehtävistään.”
Nykyisin työantajat joutuvat käyttämään muita keinoja. Syyttäjälaitoksessa on esimerkiksi vaihdettu tarpeen mukaan syyttäjää. Näin maalittajille osoitetaan, että asian käsittely etenee maalittamisesta huolimatta.
Poliisi puolestaan voi nykyisin korvata operaatioiden yhteydessä virkapuvussa olevan nimikyltin numerolla.
Osastopäällikkö Ari-Pekka Koivisto oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastosta ei täysin sulje pois sitä, että lakiin lisättäisiin oma säännöksensä maalittamisesta.
”Silloin meillä täytyy olla tilannekuva siitä, että nykyiset säännökset eivät pelitä. Toivottavasti tutkimus tuo tähän vastauksia. Hyvä tilannekuva on hyvän lainvalmistelun tae.”
TYÖNANTAJIEN pitäisi työryhmän mielestä laatia toimintaohjeet maalittamistilanteiden varalle. Näissä tulee ottaa huomioon myös freelancerit.
Uhrilta taas ei voida vaatia liikoja, sillä maalittaminen voi olla lamaannuttava ja pelottava kokemus. Uhri pitääkin pyrkiä ohjaamaan tukipalvelujen pariin.
”Uhrin kannalta on myös kohtuutonta edellyttää, että hän seuraa ja kerää häneen itseensä kohdistuvaa halventavaa ja pelkoja synnyttävää aineistoa mahdollista rikosprosessia varten.”
Uhri voi esimerkiksi pelon takia päättää olla tekemättä mitään. Tämä taas voi olla vahva viesti maalittajille, että maalittamisella voi vaikuttaa asioihin.
Samaa viestiä voi antaa sovittelu. Se voi työryhmän mielestä olla joissain tapauksissa toimiva keino, mutta ei aina. Esimerkiksi virkamieheen kohdistuneessa maalittamisessa sovittelu voidaan tulkita viestiksi organisaation heikkoudesta ja siitä, että organisaatio ei tue yksittäistä virkamiestä.
TYÖRYHMÄ pohti myös sosiaalisen median alustojen vastuun lisäämistä. Oikeustieteen tohtori Mika Illmanin mielestä suuret kansainväliset sosiaalisen median yhtiöt pitäisi velvoittaa torjumaan niiden sivustoilla tapahtuvaa vihapuhetta ja maalittamista.
Työryhmä huomauttaa, että maalittajat saattavat kerätä itselleen huomattavia summia esimerkiksi Youtube-videoista saatavien mainostulojen avulla. Elinkeinoelämä puolestaan voi tietämättään rahoittaa toimintaa, koska yritykset eivät välttämättä tunnista vihasivustoja, joissa niiden mainoksia julkaistaan.
”Toiminnasta saatava taloudellinen hyöty voi olla joissain tapauksissa rikoshyötyä, joka pitäisi saada pois, kuten muissakin rikoksissa.”
Maalittaminen | Työryhmä: Poliiseja pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista – ”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen poliisilaitoksesta”
Sisäministeriön työryhmän mukaan juttujen sarjoittamisella ja muilla keinoilla pitäisi varmistaa, liittyvätkö teot laajempaan rikoskokonaisuuteen.
Joo, samaa mieltä. Tai sitten tuohon pitää jättää joku tapa millä "parempi" maalittaminen jää tuon ulkopuolelle. Muutenhan se on kohta koko vihvas-väki käräjillä yhtenään..
Sitä minä olen tässä jo pidempään yrittänyt osalle tuota porukkaa kertoa.. siinä vaiheessa kun se on laki niin se ei sitten valitse somepuoltaan vaan mätkii tuomioita maalittamisesta ja vihapuheesta sen mukaan onko henkilö niihin syyllistynyt.
Eihän toimittajakaan saanut natsitella...
Jep. Vihervasemmisto ei voi kovin kauaa luottaa siihen, että joku poliittisesti tiedostava virkamies on suojelemassa, vaan lakia tullaan aikanaan tulkitsemaan puoluekirjaan katsomatta.
Tekisi mieli kysyä miten tapaus "Rönkkö" osuu määritelmiin...
Työryhmä: Poliiseja pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista – ”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen poliisilaitoksesta”
Sisäministeriön työryhmän mukaan juttujen sarjoittamisella ja muilla keinoin pitäisi varmistaa, liittyvätkö teot laajempaan rikoskokonaisuuteen.
Susanna Reinboth HS
10:15
POLIISEJA pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista. Tätä mieltä on sisäministeriön työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia keinoja maalittamisen torjuntaan ilman lainmuutoksia.
Jos poliisissa ei tunnisteta maalittamista eri muotoineen, rikosvastuu ei toteudu vakavissakaan juttukokonaisuuksissa. Keskeinen ongelma on, että maalittamiseen liittyvä yksittäinen teko voi olla lievä eikä aina täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Sen takia esimerkiksi juttujen sarjoittaminen olisi keskeistä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Vähäiseltä näyttävien juttujen kohdalla sarjoittamisella ja muilla keinoilla varmistetaan, että ne eivät liity laajempaan rikoskokonaisuuteen ja selvitetään mahdolliset kytkökset netissä ja sen ulkopuolella tapahtuneiden rikosten välillä ja päinvastoin”, työryhmä toteaa raportissaan.
POLIISIN ja muiden viranomaisten suhtautumisessa maalittamiseen on työryhmän mielestä tapahtunut edistystä, mutta erot esimerkiksi poliisilaitosten välillä ovat suuret. Jos kaikilla poliisilaitoksilla noudatettaisiin samanlaista menettelyä, uhrien välinen yhdenvertaisuus paranisi.
”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen siitä, minkä poliisilaitoksen alueella henkilö on joutunut rikoksen kohteeksi.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Sisäministeriön kehittämispäällikön Tarja Mankkisen johtama työryhmä arvioi, että aktiivisesti muita ihmisiä maalittavien joukko sosiaalisessa mediassa on pieni.
Tarja MankkinenKUVA: RIO GANDARA / HS
Ilmiö pitäisi kuitenkin tuntea paremmin, ja siksi työryhmä ehdottaa tutkimusta asiasta.
MAALITTAMISTA kuvaillaan yleensä järjestelmälliseksi häirinnäksi. Työryhmä on nyt pyrkinyt tekemään täsmällisen määritelmän.
”Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Mankkinen painotti tiedotustilaisuudessa torstaina, että maalittamisen erottaa vihapuheesta juuri se, että maalittamisen tarkoituksena on syödä luottamusta yhteiskunnan instituutioihin.
Kyse ei ole vain Suomen ongelmasta. Tiedossa ei kuitenkaan ole, että missään päin maailmaa olisi löydetty patenttiratkaisua maalittamiseen.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) huomautti, että tarkoitus ei ole suitsia arvostelua. Viranomaisten toimintaa saa ja pitääkin arvostella, hän sanoi.
Maalittaminen on kuitenkin asiatonta vaikuttamista, Ohisalo jatkoi. Se lisää epäluottamusta ja pelkoa sekä rapauttaa yhteiskuntaa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Maalittamisella voidaan hajottaa, mutta sillä ei kyllä rakenneta yhtään mitään. Maalittaminen on vallankäyttöä, ja siinä käytettyjä keinoja voidaan verrata koulukiusaamiseen. Ryhmä valitsee kohteen, joka pyritään murtamaan. Toiminta on raukkamaista, ja siinä käydään joukolla yhden henkilön kimppuun.”
Maalittamisen kohteeksi joutuminen on työryhmän mukaan yleisintä palvelualalla. Työryhmä on havainnut, että esimerkiksi kaupan alalla väkivallan ja uhkailun määrä on Suomessa suuri verrattuna moneen maahan, jossa rikollisuus on muuten Suomea korkeammalla tasolla.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
ERI ammattiryhmien edustajat ovat omissa kyselyissään selvittäneet maalittamista, ja suunta näyttää selvältä: maalittaminen on yleistynyt, tullut järjestelmällisemmäksi, ja siihen osallistuu yhtä useammin kokonaan ulkopuolisia tahoja.
Tällainen tulos saatiin esimerkiksi Syyttäjäyhdistyksen kyselystä. Kyselyyn vastanneista sadasta syyttäjästä 40 prosenttia oli kokenut maalittamista.
Myös Poliisihallitus teki omalle henkilöstölleen vastaavan kyselyn. Vastausprosentti jäi pieneksi, mutta vastanneista kolmannes kertoi joutuneensa maalittamisen kohteeksi. Valtaosa vastaajista piti maalittamista ongelmana.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mukaan viranomaisiin kohdistuvaa maalittamista lisää se, että virkatehtävien hoitaminen halutaan aiempaa enemmän nähdä yksittäisten henkilöiden työnä. Osittain kehitystä on vauhdittanut se, että virkamiehiä esiintyy sosiaalisessa mediassa omalla nimellään.
”Maalittajat poimivat kohteekseen erityisesti sosiaalisessa mediassa yksittäisiä virkamiehiä, kuten poliiseja tai syyttäjiä. Syntynyt tilanne voi muodostaa turvallisuusuhkan yksittäisille virkamiehille ja näiden perheille.”
Maalittajien tarkoitus on viestittää, että viranomaisten toimintaa ohjaisivat virkamiesten omat tavoitteet ja mielipiteet.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Työryhmän mielestä myös perinteisen median uutisointi voi lisätä maalittamista. Esimerkiksi syyttäjän nimen ja kuvan julkaiseminen rikosjutussa viestittää, että kyseessä olisi yksittäisen syyttäjän ja syytetyn välinen kamppailu, työryhmä toteaa.
MAALITTAMISTA on pohdittu myös muualla.
Mika IllmanKUVA: JARNO MELA / LEHTIKUVA
Valtineuvoston pyynnöstä maalittamista selvittänyt oikeustieteen tohtori, käräjätuomari Mika Illman päätyi joulukuussa julkistetussa selvityksessään siihen, että maalittamisesta ei tarvita erillistä säännöstä rikoslakiin.
Illmanin mukaan maalittamista pystyy melko hyvin torjumaan nykyisillä rikoslain säännöksillä. Esitutkinnan aloittamiseen ja syytteiden nostamiseen pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota, kun kyse on järjestäytyneestä häirinnästä ja maalittamisesta.
Yksi lainmuutoksia on jo tekeillä.
Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan esitys, joka muuttaisi laittoman uhkauksen asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun teon taustalla on uhrin työtehtävä. Syyttäjä voisi siten nostaa syytteen tällaisista rikoksista ilman, että uhri sitä vaatii. Laki pyritään saamaan voimaan syksyllä.
Illman ei selvityksessään nähnyt tarvetta muuttaa muita maalittamiseen liittyviä rikoksia virallisen syytteen alaisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viestintärauhan rikkominen, kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
SISÄMINISTERIÖN työryhmän mielestä syyteoikeuden muutos näissäkin rikoksissa voisi tukea työnantajaa toteuttamaan työsuojeluun liittyviä velvollisuuksiaan.
”Maalittaminen on aina työsuojelukysymys, sillä se vaikuttaa työntekijän fyysiseen ja henkiseen terveyteen sekä kykyyn suoriutua työtehtävistään.”
Nykyisin työantajat joutuvat käyttämään muita keinoja. Syyttäjälaitoksessa on esimerkiksi vaihdettu tarpeen mukaan syyttäjää. Näin maalittajille osoitetaan, että asian käsittely etenee maalittamisesta huolimatta.
Poliisi puolestaan voi nykyisin korvata operaatioiden yhteydessä virkapuvussa olevan nimikyltin numerolla.
Osastopäällikkö Ari-Pekka Koivisto oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastosta ei täysin sulje pois sitä, että lakiin lisättäisiin oma säännöksensä maalittamisesta.
”Silloin meillä täytyy olla tilannekuva siitä, että nykyiset säännökset eivät pelitä. Toivottavasti tutkimus tuo tähän vastauksia. Hyvä tilannekuva on hyvän lainvalmistelun tae.”
TYÖNANTAJIEN pitäisi työryhmän mielestä laatia toimintaohjeet maalittamistilanteiden varalle. Näissä tulee ottaa huomioon myös freelancerit.
Uhrilta taas ei voida vaatia liikoja, sillä maalittaminen voi olla lamaannuttava ja pelottava kokemus. Uhri pitääkin pyrkiä ohjaamaan tukipalvelujen pariin.
”Uhrin kannalta on myös kohtuutonta edellyttää, että hän seuraa ja kerää häneen itseensä kohdistuvaa halventavaa ja pelkoja synnyttävää aineistoa mahdollista rikosprosessia varten.”
Uhri voi esimerkiksi pelon takia päättää olla tekemättä mitään. Tämä taas voi olla vahva viesti maalittajille, että maalittamisella voi vaikuttaa asioihin.
Samaa viestiä voi antaa sovittelu. Se voi työryhmän mielestä olla joissain tapauksissa toimiva keino, mutta ei aina. Esimerkiksi virkamieheen kohdistuneessa maalittamisessa sovittelu voidaan tulkita viestiksi organisaation heikkoudesta ja siitä, että organisaatio ei tue yksittäistä virkamiestä.
TYÖRYHMÄ pohti myös sosiaalisen median alustojen vastuun lisäämistä. Oikeustieteen tohtori Mika Illmanin mielestä suuret kansainväliset sosiaalisen median yhtiöt pitäisi velvoittaa torjumaan niiden sivustoilla tapahtuvaa vihapuhetta ja maalittamista.
Työryhmä huomauttaa, että maalittajat saattavat kerätä itselleen huomattavia summia esimerkiksi Youtube-videoista saatavien mainostulojen avulla. Elinkeinoelämä puolestaan voi tietämättään rahoittaa toimintaa, koska yritykset eivät välttämättä tunnista vihasivustoja, joissa niiden mainoksia julkaistaan.
”Toiminnasta saatava taloudellinen hyöty voi olla joissain tapauksissa rikoshyötyä, joka pitäisi saada pois, kuten muissakin rikoksissa.”
Maalittaminen | Työryhmä: Poliiseja pitäisi kouluttaa tunnistamaan maalittamista – ”Rikosvastuun toteutumisen ei pitäisi olla riippuvainen poliisilaitoksesta”
Sisäministeriön työryhmän mukaan juttujen sarjoittamisella ja muilla keinoilla pitäisi varmistaa, liittyvätkö teot laajempaan rikoskokonaisuuteen.
Ei liity mitenkään. Kaksi syytä:
1. Rönkkö ei ole virkamies
2. Rönkkö puhuu "äärioikean laidan pahuutta" joka on virallisesti julistettu suureksi turvallisuusuhaksi.
"Maalittaminen" on termi, jonka päätarkoitus on häivyttää virkakoneistoon kohdistuva kritiikki julkisuudesta. Ei ole mikään sattuma, että juuri Ilmen pyydettiin tekemään tämä selvitys vaikka hän on nykyään aivan normi käräjätuomari.
Ennen, vanhaan hyvään aikaan, kansalainen sai valittaa virkakoneiston toiminnasta virallisesti lomakkeella. Ja tämä lomake voitiin sitten hyvässä järjestyksessä käsitellä ja palauttaa 1-3 vuoden kuluttua kansalaiselle merkinnällä "Asiaa on tutkittu ja selvitysten mukaan valitukselle ei ole ollut perusteita". Ja asiat jatkuivat hyvässä järjestyksessä.
Sitten tuli Hannu Karpo joka on muuten Suomen Virkakunnan eniten vihaama ihminen koko maailmanhistoriassa. Tämä oli Suomessa ensimmäinen kerta, kun ihmiset saivat nähdä vilauksen Virallisen Totuuden nurjasta puolesta.
Pahempaa seurasi. Tuli some. Kansa pystyikin kirjoittamaan mielipiteitään ruudulle ja mikä pahinta, muut saattoivat nähdä sen tekstin. Ja Virallinen Totuus kauhistui. Samoin kuin kauhistui Virallinen Media jolla oli ollut yksinoikeus päättää kuka ja mikä näkyi massoille.
Siksi nyt tarvitaan lakeja ja säännöksiä. Jotta saadaan henki takaisin pulloon ja ihmiset kuuliaisiksi. Ja jos joku epäilee tätä, vilkaiskaapa huviksenne vaikka tuohon suurpeto-vitjassa postattuun artikkeliin ja siihen, miten siinä virkajohtaja käyttää termiä "Maalitus" kritiikin torjumiseksi ilman mitään selvityksiä tai tarkistuksia.
Susipartion toiminta sapettaa Ilomantsissa: asukkaat kantelivat oikeusasiamiehelle – poliisi hankkii haalarikamerat kiistojen ratkaisuksi
Susipartion toiminnasta Ilomantsissa on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tarkastustilanteet aiotaan jatkossa kuvata.
yle.fi
Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta esimerkiksi ihan pussihousutason poliisimies voi joutua maalittamisen kohteeksi joutuessaan virkansa puolesta hoitamaan tietynlaisiin MT-ongelmaisiin oikeassaolijoihin liittyviä asioita, eikä kyseessä todellakaan ole mikään epävirallisen kansalaisvalituksen muoto, vaan ennemminkin kiristykseen rinnastettavaa painostamista jolla pyritään vaikuttamaan kyseisen henkilön viranhoitoon. Tunnen tapauksia; en ala erittelemään
Erkki
Ylipäällikkö
Tavallisen poliisimiehen maalittamiseen syyllistyi taannoin myös oikeamielisen kansanosan äänitorvi, Uuninpankkopoika Saku Timonen. Hän esitti epäilyjä oululaispoliisi Petrus Schroderuksen sopivuudesta ammattiinsa, tämä kun on mukana abortinvastaisessa liikkeessä ja muutenkin väärän arvomaailman kannattaja. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Timosta kukaan alkaa syyttää maalittamisesta, vaikka miehen nimimerkkikin viittaa toisinajattelijoiden tuhoamiseen polttouuneissa.
Heräämisiä euroopasta...
Saksan vasemmistopuolueen entisen ryhmyrin mielestä pitäisi luopua omahyväisestä asenteesta.
Saksalaisen vasemmistopuolue Die Linken entinen ryhmyri Sahra Wagenknecht kritisoi monien vasemmistoliberaaleiksi oletettujen ihmisten ”lisääntyvää suvaitsemattomuutta”.
Wagenknechtin mielestä monien näistä ihmisistä pitäisi kutsua itseään epäliberaaleiksi vasemmistolaisiksi. Hän kuvailee monen vasemmistolaisen mentaliteettia seuraavalla tavalla:
– Se, joka ei ole kanssani samaa mieltä, ei ole toisinajattelija, vaan huono ihminen.
– Tällainen ajattelutapa on tyypillistä vasemmistoliberaalille ympäristölle. Vasemmiston pitäisi hylätä tällainen omahyväinen asenne, Wagenknecht sanoo uutissivusto berliner-zeitung.de:lle.
Hänen mukaansa vasemmistoliberalismi sai alkunsa suurten kaupunkien uuden akateemisen keskiluokan piiristä.
– Se on suhteellisen etuoikeutettu miljöö, joka elää omassa kuplassaan eristyksissä todellisesta elämästä.
– On oltava selvä, että jokainen, joka ei ole samaa mieltä tietyistä mielipiteistä, ei ole missään nimessä natsi.
Wagenknechtin mukaan esimerkiksi maahanmuuton rajoittamista kannattavat ihmiset eivät ole rasisteja, ilmastoverojen kritisoijat eivät ole ilmastonmuutoksen kieltäjiä eivätkä koulujen, ravintoloiden ja kuntosalien sulkemista vastustavat ole Covid-idiootteja.
– Sen toteamisella, että maahanmuuttajia käytetään palkkojen polkemiseen tai että radikaali islam on ongelma Saksassa, ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
– Todellisessa rasismissa on kyse siitä, että ihmisiä vainotaan ja haukutaan erilaisen ihonvärin tai syntyperän vuoksi.
Wagenknechtin mielestä keskustelujen moralisointi ja niiden tietoinen suuntaaminen ihmisten murskaamiseksi pitää lopettaa.
– Kaikkien, konservatiiveista vasemmistolaisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, että maastamme ei muodostu USA:n tavoin äärimmäisen jakaantunutta, pitäisi saada takaisin kyky keskustella soveliaasti ja kunnioittavasti.
www.verkkouutiset.fi
”Ei jokainen ole natsi, joka ei jaa tiettyjä mielipiteitä”
ARNO RYDMAN | 15.02.2021 | 23:59- päivitetty 15.02.2021 | 21:41Saksan vasemmistopuolueen entisen ryhmyrin mielestä pitäisi luopua omahyväisestä asenteesta.
Saksalaisen vasemmistopuolue Die Linken entinen ryhmyri Sahra Wagenknecht kritisoi monien vasemmistoliberaaleiksi oletettujen ihmisten ”lisääntyvää suvaitsemattomuutta”.
Wagenknechtin mielestä monien näistä ihmisistä pitäisi kutsua itseään epäliberaaleiksi vasemmistolaisiksi. Hän kuvailee monen vasemmistolaisen mentaliteettia seuraavalla tavalla:
– Se, joka ei ole kanssani samaa mieltä, ei ole toisinajattelija, vaan huono ihminen.
– Tällainen ajattelutapa on tyypillistä vasemmistoliberaalille ympäristölle. Vasemmiston pitäisi hylätä tällainen omahyväinen asenne, Wagenknecht sanoo uutissivusto berliner-zeitung.de:lle.
Hänen mukaansa vasemmistoliberalismi sai alkunsa suurten kaupunkien uuden akateemisen keskiluokan piiristä.
– Se on suhteellisen etuoikeutettu miljöö, joka elää omassa kuplassaan eristyksissä todellisesta elämästä.
– On oltava selvä, että jokainen, joka ei ole samaa mieltä tietyistä mielipiteistä, ei ole missään nimessä natsi.
Wagenknechtin mukaan esimerkiksi maahanmuuton rajoittamista kannattavat ihmiset eivät ole rasisteja, ilmastoverojen kritisoijat eivät ole ilmastonmuutoksen kieltäjiä eivätkä koulujen, ravintoloiden ja kuntosalien sulkemista vastustavat ole Covid-idiootteja.
– Sen toteamisella, että maahanmuuttajia käytetään palkkojen polkemiseen tai että radikaali islam on ongelma Saksassa, ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
– Todellisessa rasismissa on kyse siitä, että ihmisiä vainotaan ja haukutaan erilaisen ihonvärin tai syntyperän vuoksi.
Wagenknechtin mielestä keskustelujen moralisointi ja niiden tietoinen suuntaaminen ihmisten murskaamiseksi pitää lopettaa.
– Kaikkien, konservatiiveista vasemmistolaisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, että maastamme ei muodostu USA:n tavoin äärimmäisen jakaantunutta, pitäisi saada takaisin kyky keskustella soveliaasti ja kunnioittavasti.
"Ei jokainen ole natsi, joka ei jaa tiettyjä mielipiteitä" | Verkkouutiset
Saksan vasemmistopuolueen entisen ryhmyrin mielestä pitäisi luopua omahyväisestä asenteesta.
www.verkkouutiset.fi
Olipas raikas ulostulo.Heräämisiä euroopasta...
”Ei jokainen ole natsi, joka ei jaa tiettyjä mielipiteitä”
ARNO RYDMAN | 15.02.2021 | 23:59- päivitetty 15.02.2021 | 21:41
Saksan vasemmistopuolueen entisen ryhmyrin mielestä pitäisi luopua omahyväisestä asenteesta.
Saksalaisen vasemmistopuolue Die Linken entinen ryhmyri Sahra Wagenknecht kritisoi monien vasemmistoliberaaleiksi oletettujen ihmisten ”lisääntyvää suvaitsemattomuutta”.
Wagenknechtin mielestä monien näistä ihmisistä pitäisi kutsua itseään epäliberaaleiksi vasemmistolaisiksi. Hän kuvailee monen vasemmistolaisen mentaliteettia seuraavalla tavalla:
– Se, joka ei ole kanssani samaa mieltä, ei ole toisinajattelija, vaan huono ihminen.
– Tällainen ajattelutapa on tyypillistä vasemmistoliberaalille ympäristölle. Vasemmiston pitäisi hylätä tällainen omahyväinen asenne, Wagenknecht sanoo uutissivusto berliner-zeitung.de:lle.
Hänen mukaansa vasemmistoliberalismi sai alkunsa suurten kaupunkien uuden akateemisen keskiluokan piiristä.
– Se on suhteellisen etuoikeutettu miljöö, joka elää omassa kuplassaan eristyksissä todellisesta elämästä.
– On oltava selvä, että jokainen, joka ei ole samaa mieltä tietyistä mielipiteistä, ei ole missään nimessä natsi.
Wagenknechtin mukaan esimerkiksi maahanmuuton rajoittamista kannattavat ihmiset eivät ole rasisteja, ilmastoverojen kritisoijat eivät ole ilmastonmuutoksen kieltäjiä eivätkä koulujen, ravintoloiden ja kuntosalien sulkemista vastustavat ole Covid-idiootteja.
– Sen toteamisella, että maahanmuuttajia käytetään palkkojen polkemiseen tai että radikaali islam on ongelma Saksassa, ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
– Todellisessa rasismissa on kyse siitä, että ihmisiä vainotaan ja haukutaan erilaisen ihonvärin tai syntyperän vuoksi.
Wagenknechtin mielestä keskustelujen moralisointi ja niiden tietoinen suuntaaminen ihmisten murskaamiseksi pitää lopettaa.
– Kaikkien, konservatiiveista vasemmistolaisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, että maastamme ei muodostu USA:n tavoin äärimmäisen jakaantunutta, pitäisi saada takaisin kyky keskustella soveliaasti ja kunnioittavasti.
"Ei jokainen ole natsi, joka ei jaa tiettyjä mielipiteitä" | Verkkouutiset
Saksan vasemmistopuolueen entisen ryhmyrin mielestä pitäisi luopua omahyväisestä asenteesta.
