#vihapuhe

Jessikan "journalismilla" rakennetaan narratiivia.

Etiikka tarkoittaa kykyä/halua/integriteettiä toimia oikein. Se, mitä oikein toimiminen tarkoittaa riippuu alasta. Lääkärilä se tarkoittaa sitä, että ei kirjoiteta turhia lääkkeitä tai tutkimuksia jotka hyödyttävät taloudellisesti mutta eivät auta potilasta.

Journalismissa se tarkoittaa mm. sitä, että et aja omaa agendaasi vaikka kuinka siihen uskoisit.

Laaja kysymys, mutta Jessika ei sitä testiä selvitä.

En viitsi pureutua asiaan enempää. Neidin/rouvan toiminta on ollut alta arvostelun jo pitkään.

Ei ole absoluuttista hyvä vs. paha vastakkainasettelua mitä etiikka yrittää tutkia, koska todellisuudessa on ainoastaan eri agendojen kaksinkamppailuja. Ja eri agendoilla tarkoitan, että kenen Maslow:n tarvehierarkkian toteutumista edesautetaan.

Pisnesesimerkkinä on juuri tämän Aro-pupun journalismi: ihmiset valittavat että Aron journalismi on pepusta, mutta siltä karja kerääntyy tämän suoltaman rehun äärelle ja odottavat milloin saadaan seuraava satsi. Pisnes kukoistaa.
 
Vehkoon tuomio herättää myös kysymyksiä siitä, onko oikeuslaitos kartalla siitä, miten maalittamiseen, vihapuheeseen tai esimerkiksi tutkintapyyntöjen tehtailuun tulisi suhtautua.
Kirjoittaja osuu asian ytimeen. Mainitut asiat on selkeästi määritelty Suomen laissa ja oikeuslaitoksen tulee terävöittää suhtautumistaan niihin, kun kerran Journalistiliitto on asiasta huolissaan.

Mikäli epäselvyyksiä setvimisessä ilmenee, tulee asialle laittaa faktantarkistajat, takku.net sekä taponen.
 
Pylvänäinen unohtaa yhden pienen, mutta aika pirun tärkeän tekstikohdan laissa. Joka koskee varsikin häntä. Ja muitakin PV:ssä työskenteleviä.
42 §
Käyttäytymisvelvoite


Sen lisäksi, mitä virkamiesten käyttäytymisestä muualla laissa säädetään, ammattisotilaan on virkatehtävissään ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.
 
Pylvänäinen unohtaa yhden pienen, mutta aika pirun tärkeän tekstikohdan laissa. Joka koskee varsikin häntä. Ja muitakin PV:ssä työskenteleviä.
42 §
Käyttäytymisvelvoite


Sen lisäksi, mitä virkamiesten käyttäytymisestä muualla laissa säädetään, ammattisotilaan on virkatehtävissään ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.
Aina voi vetää homokortin ja varmistaa paluun lähtöruutuun..
(ei ole mitään homoja vastaan)
 
Pylvänäinen unohtaa yhden pienen, mutta aika pirun tärkeän tekstikohdan laissa. Joka koskee varsikin häntä. Ja muitakin PV:ssä työskenteleviä.
42 §
Käyttäytymisvelvoite


Sen lisäksi, mitä virkamiesten käyttäytymisestä muualla laissa säädetään, ammattisotilaan on virkatehtävissään ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.
Taitaa tosin kaverin ura olla jo aika förbi aiempien tempausten takia...
 
D39m8ysWkAIUA3g.jpg:large
 
Tosta vielä selkokielellä case Lokka. Kannattaa kuunnella niin on kartalla. https://areena.yle.fi/1-50077174#autoplay=true
Taannoin luettiin radiossa kontinkielisiä uutisia. Vuonna -93 kerrottiin Venäjän tapahtumista suunilleen näin: "Koris bontti, koltsin jentti, kon ontti, korottanut entti, kohemies puntti, kosbulatovin hantti." Lukija paneutui tehtäväänsä ja painotti sanoja asianmukaisesti :D
 
Olikohan Vehkoon saama lievä tukkapölly osoitus siitä, että -vihapuheteema- toimii toisinkin päin? Natsintorjuntaan ei voidakaan käyttää vihapuhetta? Eikö vihapuheagenda olekaan luojiensa monopoli? Käräjäoikeus linjasi, että vihapuhe on vihapuhetta, käyttipä sitä sitten vaikka vaktantarkistaja. Kunnianloukkaushan toimitettiin vihapuheella.

Molemmille osapuolille voisi huoletta tuomita kolme viikkoa yhteiskuntapalvelusta suoritettavaksi lastentarhassa nelivuotiaiden osastolla. Olisi opiksi ja ojennukseksi ja kenties antaisi kehitysloikkaa aikuisuuteen.
 
KIUSATTU MURTUI, KIUSAAJA PALKITTIIN – MITÄ JOHANNA VEHKOON TUOMIOSTA SEURAA JOURNALISMILLE?
Esimerkiksi rasisti-sanan käyttäminen journalismissa on jatkossa iso riski, vaikka sille olisi kuinka hyvät perusteet tahansa”, kirjoittaa Journalistin toimittaja Marja Honkonen.

126
JOURNALISTI
12.4.2019
Marja Honkonen, teksti

Kirjoittaja on Journalistin toimittaja.

Oulun käräjäoikeus tuomitsi tänään perjantaina 12. huhtikuuta toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon hänen tekemästään Facebook-päivityksestä.
Syksyllä 2016 julkaistussa päivityksessä Vehkoo nimitti oululaista kaupunginvaltuutettua ja bloggaria Junes Lokkaa muun muassa natsipelleksi ja rasistiksi. Oikeuden mukaan Vehkoon tarkoitus oli Lokan halventaminen. Oikeus katsoi myös, ettei Vehkoon arvostelu kohdistunut Lokan poliittiseen ja julkiseen toimintaan, vaan hänen henkilöönsä. Sen sijaan se ei ottanut kantaa siihen, oliko Vehkoolla syytä olettaa nimitysten vastaavan totuutta.
150 euron päiväsakkojen lisäksi Vehkoon maksettavaksi tuli 200 euroa korvauksia Lokalle sekä tämän oikeudenkäyntikulut. MTV:n mukaan Vehkoo ja hänen asianajajansa ovat ilmoittaneet, että he aikovat valittaa päätöksestä. On siis mahdollista, että asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.
Toivottavasti jatkuukin, sillä koko oikeudenkäynti oli nurinkurinen: kiusaajat saivat palkinnon siitä, että kiusattu viimein murtui.
Pahimmillaan päätös yllyttää nettihäiriköitä käyttämään oikeuslaitosta häirinnän välineenä. Journalismia ajatellen sillä on kuitenkin myös muita vaikutuksia.

Kylmäävin vaikutus on sillä, että itseään ”läpällä” rasistiksi kutsuvan henkilön kutsuminen rasistiksi tuomittiin kunnianloukkauksena. Oikeuden näkemys oli, ettei Lokan itsestään käyttämillä nimityksillä ja niiden todenperäisyydellä ollut ratkaisun kannalta merkitystä. ”Natsipelle”, ”rasisti” ja ”tunnettu rasisti” olivat oikeuden näkökulmasta haukkumasanoja, joita tyypillisesti käytetään silloin, kun halutaan osoittaa toiselle epäkunnioitusta.
Se tarkoittaa, että esimerkiksi rasisti-sanan käyttäminen journalismissa on jatkossa iso riski, vaikka sille olisi kuinka hyvät perusteet tahansa.
Tuntuu oudolta ajatella, että vielä muutama vuosi sitten Suomessa käytiin aidosti keskustelua siitä, onko oikein kutsua rasistia sievistellen maahanmuuttokriittiseksi. Nyt oikeus kärjistäen linjasi, että maahanmuuttokriittistä henkilöä on laitonta kutsua rasistiksi, vaikka hänen toimintansa antaisi syytä sellaista ajatella.
Ei juuri tarvitse arvailla, kuka on voittanut merkityskamppailun tässä mielessä.

Vehkoon tuomio herättää myös kysymyksiä siitä, onko oikeuslaitos kartalla siitä, miten maalittamiseen, vihapuheeseen tai esimerkiksi tutkintapyyntöjen tehtailuun tulisi suhtautua.
Tuomiossaan käräjäoikeus kyllä mainitsee, ettei Lokkaa saa tämän omasta käytöksestään huolimatta panetella. Näin tietysti onkin, vaikka Lokan oman toiminnan rinnalla Vehkoon sanavalinnat eivät tunnu kovin voimakkailta. Näyttää kummalliselta, että samaan aikaan kun moni vakavaa häirintää kokenut jää vaille oikeutta, tuomio tulee tapauksesta, jossa asianomaisen kannustimena on hänen omienkin sanojensa mukaan toimittajan näpäyttäminen.
Kuten päätoimittaja Maria Pettersson Journalistin pääkirjoituksessaan (28.3.) kirjoittaa, usko oikeusvaltioon on saanut kolauksen.
MV-oikeudenkäynnin tuomioissaan Helsingin käräjäoikeus kyllä osoitti ymmärtävänsä verkkohäiriköinnin muotoja, vihapuhetta ja maalittamista. Tuo ymmärrys ei kuitenkaan näytä levinneen laajemmin poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Soisi, sillä nettikiusaaminen ei koske vain toimittajia. Sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa – kansanedustaja, lääkäri, kirjastonhoitaja, poliisit itse.

Myös muiden toimijoiden – kuten mediatalojen, Journalistiliiton ja kaikkien, joita sananvapauden vaaliminen kiinnostaa – on nyt korkea aika herätä siihen, miten auttaa entistä paremmin vainon kohteeksi joutuneita. Tätä esimerkiksi Journalistiliitto painottaa tänään julkaistussa tiedotteessaan.
Jos nykyiset lait, rakenteet, käytännöt tai mitkä tahansa muut syyt jollain tapaa estävät vihakampanjan kohteeksi johtuneen auttamista tai tekevät hänen asemansa kohtuuttoman vaikeaksi, viimeistään nyt on korkea aika arvioida niitä uudelleen.
Lupauksia tästä on jo saatu. Huhtikuun alussa Yle kertoikansanedustajaehdokkaiden selvän enemmistön kannattavan sitä, että vihapuhe määritellään ja asetetaan rangaistavaksi rikoslaissa.
Johanna Vehkoo puolestaan toivoi aiemmin Journalistin haastattelussa (20.3.) mustamaalauskampanjan kohteeksi joutuville freelancereille enemmän tukea, esimerkiksi taloudellista tai terveydenhuoltoon liittyvää apua.
Pyyntö ei tunnu kohtuuttomalta.

Eniten minua kuitenkin huolestuttavat tuomion inhimilliset vaikutukset.
Journalistin rooliin kuuluu aina sanoa, etteivät maalittaminen, verkkokiusaaminen tai niiden uhka vaikuta omaan työhön, esimerkiksi aihevalintoihin. Itsekin olen allekirjoittanut työnantajani Journalistiliiton pari vuotta sitten lanseeraaman Sanavastuuvalan. Siinä luvataan muun muassa, että ”vihapuhe ei vaienna minua”.
Kahden kesken moni kollega sanoo silti pohtivansa, onko työ todella paskapalautteen sietämisen arvoista. Heikkona hetkenä se tulee mieleen jo silloin, kun kritiikki on sellaista, jota julkista työtä tekevän pitääkin sietää. Miltä tuntuu saada täysin kohtuuttomia, loukkaavia tai uhkaavia viestejä – sitä voin vain arvailla.
Tietysti verkkovyörytyksen kohteeksi joutumista voi yrittää ehkäistä. Ei tarvitse muuta kuin tehdä aina virheettömiä täsmällisiä juttuja. Harkita jokainen sanansa tarkkaan. Perustella valintansa. Olla ikinä provosoitumatta. Salata numeronsa ja osoitteensa. Piilottaa some-tilinsä.
Eikä sekään aina riitä.
Johanna Vehkoon tapaus on osoitus siitä, millaisia seurauksia toimittajan yhdellä, rajatulle ystäväjoukolle suunnatulla päivityksellä voi olla. Jos se ei saa miettimään, voisiko leipänsä tienata helpommallakin, mikä sitten?

Silti moni toimittaja ajattelee edelleen, että työ on vihapalautteen riskin arvoista.
Esimerkiksi Journalistin parin vuoden takaisessa painostuskyselyssä 71 prosenttia vastaajista kertoi, ettei anna ulkoisen vaikuttamisen pelon vaikuttaa työhönsä lainkaan tai juurikaan.
Linda Pelkonen jatkaa työtään.
Rebekka Härkönen jatkaa työtään.
Jessikka Aro jatkaa työtään.
Toivottavasti myös Johanna Vehkoo jatkaa työtään.
Päivitys pe 12.4. kello 14.55: Juttuun on lisätty tieto siitä, että Vehkoo ja hänen asianajajansa aikovat valittaa käräjäoikeuden päätöksestä.

https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/mita-johanna-vehkoon-tuomiosta-seuraa-journalismille/
Eli toimittajat saisivat maalittaa ja loukata kunniaa mutta yksityiset eivät?
 
Olikohan Vehkoon saama lievä tukkapölly osoitus siitä, että -vihapuheteema- toimii toisinkin päin? Natsintorjuntaan ei voidakaan käyttää vihapuhetta? Eikö vihapuheagenda olekaan luojiensa monopoli? Käräjäoikeus linjasi, että vihapuhe on vihapuhetta, käyttipä sitä sitten vaikka vaktantarkistaja. Kunnianloukkaushan toimitettiin vihapuheella.

Molemmille osapuolille voisi huoletta tuomita kolme viikkoa yhteiskuntapalvelusta suoritettavaksi lastentarhassa nelivuotiaiden osastolla. Olisi opiksi ja ojennukseksi ja kenties antaisi kehitysloikkaa aikuisuuteen.
Tämä oli erittäin merkittävä linjapäätös oikeudelta kovan painostuksen alla.

Reaktiot on Hunajata hunajata... tosin ikävää, että tämä hulluus on uinut rapakon takaa tännekin..


 
Tähän on helppo yhtyä..

Johanna Vehkoon vihapuhetuomio
TEHNYT JUSSI JUHANI KUOSMANEN, 12/04/2019

Viimeinkin! Ihme on tapahtunut. Parempi suomalainen ei enää voikaan haukkua sitä ”huonompaa” suomalaista massamurhaajaksi ja ihmishirviöksi ilman sanktioita. Toimittaja Johanna Vehkoo sai sakkotuomion kutsuttuaan Junes Lokkaa natsiksi ja rasistiksi.

Miksi puhun tässä yhteydessä massamurhaajasta ja ihmishirviöstä?

Siksi, että juuri sitähän sanat natsi ja rasisti oikeasti tarkoittavat. Ainakin minulle. Ja varmaan aika monelle muullekin vanhemman polven kansalaiselle. Ne ovat kammottavia sanoja, joilla yritetään mitätöidä kohteen ihmisarvo muiden silmissä esittämällä tämä hirviönä.

Luin aikoinaan kaikki käsiini saamat kirjat natsien hirmutöistä. Raadollisen rehellisiä kuvauksia keskitysleireistä, kuvottavista ihmiskokeista, vammaisten kaasuttamisesta… te tiedätte. Vain ihmishirviöt pystyvät moiseen. Luin kertomuksia epäuskoisena: miten vinksahtanut pitää ihmismielen olla, että kykenee sellaiseen.

Sama koskee rasismin historiaa. Orjuutta, silpomisia, massamurhia… kokonaisten etnisten ryhmien hävittämistä. Todellinen rasismi on pahempaa kuin pahuus itse. Se on… on… En löydy sanoja.

Ja nyt eräät ovat ottaneet oikeudekseen nimitellä inhoamiaan ihmisiä noilla sanoilla. Siis natsiksi ja rasistiksi. Ihan vain sen vuoksi, että nämä lähimmäiset ärsyttävät heitä jotenkin. Miten ala-arvoista! Vielä makaaberimmaksi asia muuttuu, kun huomaa, että nämä samat ”hyvät ihmiset” toisaalla vastustavat vihapuheena melkein mitä tahansa omistaan poikkeavia mielipiteitä.

Siis otettuaan ensin itse vapauksia käyttää ”vastapuolesta” mitä hirveimpiä nimityksiä, vaativat sen jälkeen näiden toisten suun tukkimista vedoten itse määrittelemäänsä vihapuheeseen! Yhteiskunta, joka tuollaisen hyväksyy, on mielenvikainen.

Suorastaan absurdiksi asia kääntyy, kun lukee, että nimiteltyään ensin eri mieltä olevia massamurhaajiksi ja yritettyään estää näiltä sananvapauden, nimittelijät palkitsevat toinen toisiaan sananvapauden edistämisestä! Joskus epäilin, että tämä maa on menossa kohti hulluutta, nyt tiedän, että se on jo siellä.

Mutta ehkä paluumatka on alkanut. Johanna Vehkoo sai ansaitsemansa sakot käytettyään noita hirvittäviä sanoja. Ehkä se on käännekohta. Ehkä jonakin päivänä myös hyvät huomaavat, että tahdikkuussäännöt koskevat heitäkin - ja varsinkin heitä, koska pitävät itseänsä, tuota, no niin hyvinä.


Jussi Juhani

PS. Ja älkää yrittäkö. En tunne Junes Lokkaa (en sen puoleen Vehkootakaan). Sillä ei ole tekstini kannalta merkitystä. Näitä natsiksi ja rasistiksi haukuttuja nimittäin tässä maassa riittää. Itsekin kuulun siihen porukkaan. Mikä on helvetin absurdia, koska mitään muuta en inhoa niin paljon kuin juuri natseja ja rasisteja. Niitä oikeita.

https://www.lue.fi/blogit/blogit/johanna-vehkoon-vihapuhetuomio
 
Olikohan Vehkoon saama lievä tukkapölly osoitus siitä, että -vihapuheteema- toimii toisinkin päin? Natsintorjuntaan ei voidakaan käyttää vihapuhetta? Eikö vihapuheagenda olekaan luojiensa monopoli? Käräjäoikeus linjasi, että vihapuhe on vihapuhetta, käyttipä sitä sitten vaikka vaktantarkistaja. Kunnianloukkaushan toimitettiin vihapuheella.

Molemmille osapuolille voisi huoletta tuomita kolme viikkoa yhteiskuntapalvelusta suoritettavaksi lastentarhassa nelivuotiaiden osastolla. Olisi opiksi ja ojennukseksi ja kenties antaisi kehitysloikkaa aikuisuuteen.

On tämä somemaailma ihanan fantsu. Kuinka joku toimittaja voi olettaa enää tänä päivänä, että nyt vaikka Facebookissa pienelle piirille osoitettu natsinhaukkuminen ja solvaamin pysyy pienen piirin tietona ? Lähtökohtaisesti KAIKKI mitä viestität somessa on julkista. Eli tieto erittäin todennäköisesti tulee julki (vrt. poliisien suljettu FB-ryhmä ja siellä esitetyt kommentit). Eli tässä mielessä Vehkoon puolustus kyllä ontuu ja pahasti. Ja sitten veikkaanpa että kun kyseinen toimittaja toimii itse JSN:ssä, odotetaan tällaiselta henkilöltä itseltäänkin moitteetonta käytöstä. Varmasti ovat painaneet käräjäoikeuden vaakakupissa. Olkoonkin Lokka itse kuinka vastenmielinen tyyppi hyvänsä.
 
Heikentääkö oma käytös kunniansuojaa? Käräjäoikeuden Vehkoo-Lokka-päätöksen mukaan ei, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toista mieltä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että räävittömiä puhuva ei voi vaatia täyttä kunniansuojaa itselleen.


Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 13.4. 2:00 , Päivitetty: 13.4. 6:42

TOIMITTAJA Johanna Vehkoota vastaan nostettu syyte kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta on kiinnostava ja myös merkittävä yhdestä syystä: siinä selvitetään, kuinka paljon suojaa omalle kunnialleen voi vaatia ihminen, joka haukkuu räävittömästi muita.

Oulun käräjäoikeus tuomitsiVehkoon perjantaina kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon. Hän oli Facebook-julkaisussaan kutsunut Lokkaa natsiksi, natsipelleksi ja tunnetuksi rasistiksi. Väitteet eivät oikeuden mukaan olleet valheellisia, mutta ne olivat halventavia.

Käräjäoikeuden mukaan Lokan omat törkypuheet eivät vaikuta rangaistavuuden arviointiin.

Sosiaalisessa mediassa Lokka huorittelee naisia varsin vapautuneesti, kutsuu ihmisiä häiriintyneiksi sekopäiksi ja vitun idiooteiksi sekä käskee heidän mennä uuniin.

Eräällä videolla hän soitti helsinkiläiselle kaupunginvaltuutetulle, nimitteli ja toivoi tälle kuolemaa.

Käräjäoikeus kuitenkin päätyi siihen, että lainsäädännöllä suojataan myös sellaista ihmistä, jonka oma kielenkäyttö ei ole asiallista.

”Tällaistakaan henkilöä ei siis saa panetella, ja toisenlainen tulkinta johtaisi helposti kestämättömään tilanteeseen”, käräjäoikeus lausui.

KÄRÄJÄOIKEUS ratkaisi asian tulkitsemalla vain Suomen lakia. Päätöksessä ei viitata kertaakaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen, vaikka se sitoo Suomea laintasoisesti.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ottanut kantaa juuri siihen, mistä Oulun oikeudenkäynnissä oli kyse. Linjaus näyttäisi varsin toisenlaiselta kuin mihin käräjäoikeus päätyi.

EIT:n mukaan muita ihmisiä vastaan räävittömin puhein hyökkäilevä saa varautua siihen, ettei oma kunnia ole ole yhtä suojattu kuin muulla kansalla.

Tunnetuimmat EIT-päätökset tästä teemasta liittyvät Euroopan tunnettuihin oikeistopopulisteihin, Ranskan Jean-Marie Le Peniin ja Itävallan Jörg Haideriin.

Molemmat miehet kokivat tulleensa loukatuiksi julkisesti, Le Pen eräässä kirjassa ja Haider lehtiartikkelissa. Ranskassa ja Itävallassa he järjestivätkin kunnianloukkaustuomiot vastapuolelleen.

Tuomitut veivät asian EIT:hen ja voittivat. EIT:n mukaan kunnianloukkaustuomiot loukkasivat heidän sananvapauttaan.

EIT muistutti, että poliitikkojen on ylipäänsä siedettävä enemmän arvostelua kuin tavallisten kansalaisten.

”Tämä on erityisen totta puheena olevassa Le Penin tapauksessa, joka on johtava poliitikko ja tunnettu myrkyllisistä puheistaan ja äärinäkemyksistään”, EIT totesi Le Penin jutussa. Se huomautti Le Penin saaneen tuomioita muun muassa rasistisesta kiihottamisesta ja julkisuudessa olevien ihmisten loukkaamisesta.

”Tämän takia hän on altistanut itsensä kovalle kritiikille, ja siksi hänen on osoitettava erityisen suurta sietokykyä tässä suhteessa”, EIT päätti.

JÖRG HAIDERIN jutussa oli kyse siitä, että häntä oli kutsuttu lehtikirjoituksessa muun muassa tomppeliksi.

Tuomiossaan EIT huomautti, että lehtijuttu liittyi Haiderin pitämään puheeseen ja sen arviointiin. Arviot ja erityisesti tomppeli-sana olivat kyllä poleemisia. EIT:n mukaan kyse ei kuitenkaan ollut henkilökohtaisesta hyökkäyksestä, sillä kirjoittaja perusteli kantansa viittaamalla Haiderin pitämään hyvin provokatiiviseen puheeseen.

Parissa muussa tuomiossaan – joista toinen liittyi myös Haideriin – EIT taas totesi, ettei natsi-sanan käyttö voi automaattisesti johtaa kunnianloukkaustuomioon pelkästään sanaan liittyvän voimakkaan leiman takia.

Natsi-sanan käyttö oli hyväksyttävää muun muassa tilanteessa, jossa tietyt poliitikot eivät olleet pystyneet tekemään hajurakoa äärioikeistoon.

Oulun käräjäoikeuden tuomio vaikuttaa EIT:n päätösten valossa melko suoraviivaiselta tulkinnalta siitä, että oma käytös ei heikennä kenenkään kunniansuojaa.

Käräjäoikeuden sana tuskin jää viimeiseksi. Johanna Vehkoo on kertonut todennäköisesti valittavansa tuomiostaan.

Syyttäjä puolestaan on järjestänyt Lokalle uusia käräjäistuntoja. Häntä vastaan on nostettu syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kunnianloukkauksista ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Niiden käsittelypäivää ei vielä ole päätetty.

 
Back
Top