MLRS
Kyse ei liene siitä, että tykistö uudistettaisiin rypäleammuksilla hankkimalla niitä, vaan siitä, että opetetaan rypeleammusten taktiikka tykistöupseereille ja kokeeksi harjoitutetaan reserville.
Varmaan rypäleammuksia ja jalkaväkimiinoja käytettäisiin sopimusten vastaisestikin. Siitä ei hävinneen hirttotuomio sotarikoksista juuri pahenisi.
AMOS-hankkeen tuloksena saatiin NEMO, joka on käynyt kaupaksi ulkomaille Saudi-Arabiaa myöden. Tykistön kehityksessä on kaksi linjaa. Toisaalta 40 km - 80 km ja toisaalta 10 km - 20 km. Tuota epäsuoraa tulta on kehitelty myös jalkaväen raskaan kranaatinheittimistön alueelle, joka on hyvä asia, mutta jonka ei koeta tarjoavan kaukosuojaa niin kuin liitopommien tai raketinheitinten. Näissä pitkän kantaman aseissa on haasteena taistelukosketuksen puute eli se, että pitäisi olla tykistötiedusteluakin. Sitä yritetään kehittää satelliittien puutteessa ensin lennokeilla ja sitten minilennokeilla.
Kuitenkaan vaikka Venäjän federaation asevoimat innostui Etelä-Ossetian sodan jälkeen ostamaan Israleista lennokeita, ei Suomessa olla innostuttu lennokkien alasampumisesta. Joidenkin syväkurkkujen mukaan niitä voisi yrittää ampua alas vaikka 23 ITK 61:llä, jotka neuvostokalustona lakkautettiin niin kuin muukin asehistoriallinen reservin kalusto.
Minusta kaikkein heikoin kehitys Suomessa on se, että 152 mm:n tykeistä luovutaan neuvostokaliiperisina kuusituumaisina, vaikka 155 K-hanke on kallis ja puissa. Tämä ideologinen kaalisopan ja mahorkan tuoksista eroon pyristeleminen on juuri niiden pienten miesten toimintaa pitkillä käytävillä, jotka keskittyvät Suomen maineenhallintaan ja informaatiosodankäyntiin.
Ainoa järkevä tapa korvata 122 H 63 on mielestäni 152 TELAK 91, koska Suomella ei kuitenkaan ole varaa Panzerhaubitze 2000:een. 122 H 63 on edelleen peli, mutta se on hinattava eikä sillä ammu kuin 14 km:iin siinö, missä 152 TELAK 91:llä 27 km:iin.
Suomessa kuitenkin kehitystyö "näkee pidemmälle" ja askartelee 2030-luvun tykistössä 40 km:llä - 80 km:llä. Näin ollen menee monta turhaa varusmiessukupolvea välissä, joilta riistetään neuvostokalusto, mutta ei anneta mitään käyttökelpoista tilalle. Menee monta saapumiserään hukkaan ja pilalle.
Seuraavaksi tulee varmaan joku tiedostusmajuri kertomaan, että maavoimat ja maavoimien tykistö on 2000-luvulla vanhentunut, joten on parasta vain luottaa siihen, että Yhdysvaltain presidentti tuhoaa koko maailman jonkin alueellisen, eurooppalaisen, tai paikallisen mitättömän kiistan tai kansan vuoksi. Tälle naistoimittajat ja karriäärissä olevat kapteenit taputtavat karvaisia käsiään mykistyneinä ihailusta.
Tarkoituksena on ollut aseistariisua YYA-kauden aluepuolustajat ja heidän hengenheimolaisensa sekä poistaa "turhaa sotilasopetusta sotahistorialliseen kalustoon".
Tämä on raivannut tietä uuden kehittämiselle eli ensin raketinheittimelle, josta eurooppalaiset NATO-maat, mm. Alankomaat, luopui, sitten rypäleammuksille sitä varten, jotka ovat poliittisesti epäkorrektimpia kuin jalkaväkimiinat, sitten tykistötiedustelulle, jossa lennokkikin alkaa olla liian kallis menetettäväksi, jolloin on kehitettävä halvempia menetettäviä, minilennokkeja jne.
Tykistön kehitys on spiraali, jossa on paljon aluemaantieteellistä ja tiedonsiirrollista kehitettävää. Suurin rikos tykistön osalta on 152 mm:n kanuunoiden hävittäminen, koska muuta 27 km:iin ampuvaa ei ole tilalle. 122 H 62 ampuu vain 14 km:iin, mikä on suoranainen taktinen haaste Suomen sodankäyntikyvylle. Venäläiset ovat järkevämpiä 152 TELAK 91:n osalta.
Venäläisillä yleensäkään ei ole ollut sitten neuvostoajan ylimääräistä rahaa hukattavaksi, kun reaalituloja energian ja raaka-aineiden myynnistä on pitänyt jättää "keskiluokalle", jotta nämä voitaisiin käytettyjen Mercedes-Bensien, BMW:iden ja Audien avulla sosialidemokratisoida jonkinlaiseksi autoritääriseksi demokratiaksi.
Kun venäläisillä ei ole ollut ylenmääräisesti rahaa hassattavaksi, siellä kehitystyö on ollut niukkaa ja tarpeisiin liittyvää. Saksalla olisi tekniikkaa, mutta hyvinvointiyhteiskunnan rappio estää varustelun ja pitää sen vain säästöliekillä kehitystyössä.
Suomessa pitäisi kritiikin keskittyä 2030-luvun tykistöä odoteltaessa 152 mm:n kanuunoiden stenasointiin, koska siksi, kunnes tykistötiedustelu on kehittynyt 40 km:iin - 80 km:iin ilman satelliitteja, tarvitaan miltei 30 km:iin ampuvia jalkaväkikanuunoita tykistörykmenteissä.
No ei kukaan kyynillistynyt realisti. Suomessa kehitetään kuumeisesti uutta, mutta toisaalta harjoitetaan aluepuolustajan aseistariisuntaa ja puhutaan vihapuheita massavanhenemisella kuuden tuuman neuvostoliittolaista kaliiperia vastaan.
Kyse on nyt vain siitä, että koko asevelvollisuus- ja aluepuolustusjärjestelmä on uhattuna, kun reserviä ajetaan alle talvisodan vahvuuksiin ja kun varuskunnat viedään liian kauas lähimmäisistä. Maanpuolustus muuttuu absraktioksi eikä siinä ole enää maakunnanpuolutuksen tuntua. Kansallisuusaate murtuu Euroopan unioniin sopimattomana nationalismin jäänteenä, mikä on tietenkin liberaalikokoomuslaiselle, ruotsalaiselle ja eurososialidemokraatille hyvä asia, koska tuonkin varan voi ohjata kiinteistökuplaan ja pankkitukeen pääkaupunkiseudulla.
Mitä järkevämmäksi Venäjä näyttää tulevan sitä hullummaksi Euroopan unioni muuttuu. Jonain vuonna järkevyyskäyrät kohtaavat.
Suomessa maanpuolustus oli agendalla 1992-1994, kun Žirinovski keräsi mediakannatusta Veikko Vennamon, Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon menetelmin. Venäjällä ei olisi vähemmällä populismilla päässyt esille, koska maassa ei ole jäljellä merkittävässä määrin maakuntalehtiä ja koska televisiokanavat olivat oligarkeilla, jotka myöhemmin valtiollistettiin.
Ryhdyttiin US Navyn kanssasotijoiksi Horneteilla, ostettiin 500 junavaunullista tarvikkeita DDR:n perinnöstä, pantiin puolustusvoimat maanpuolutusalueksi sodanajan kannalle jne.
Ilmassa oli sodanuhan tuntua vielä 1992-1994. Sitten kun Jeltsin valittiin toiselle kaudelle, koko hysteria lässähti. Länsi oli voittanut tiedottamisella.
Bo Ek kirjoitti:
Kyse ei liene siitä, että tykistö uudistettaisiin rypäleammuksilla hankkimalla niitä, vaan siitä, että opetetaan rypeleammusten taktiikka tykistöupseereille ja kokeeksi harjoitutetaan reserville.
Varmaan rypäleammuksia ja jalkaväkimiinoja käytettäisiin sopimusten vastaisestikin. Siitä ei hävinneen hirttotuomio sotarikoksista juuri pahenisi.
Bo Ek kirjoitti:
AMOS-hankkeen tuloksena saatiin NEMO, joka on käynyt kaupaksi ulkomaille Saudi-Arabiaa myöden. Tykistön kehityksessä on kaksi linjaa. Toisaalta 40 km - 80 km ja toisaalta 10 km - 20 km. Tuota epäsuoraa tulta on kehitelty myös jalkaväen raskaan kranaatinheittimistön alueelle, joka on hyvä asia, mutta jonka ei koeta tarjoavan kaukosuojaa niin kuin liitopommien tai raketinheitinten. Näissä pitkän kantaman aseissa on haasteena taistelukosketuksen puute eli se, että pitäisi olla tykistötiedusteluakin. Sitä yritetään kehittää satelliittien puutteessa ensin lennokeilla ja sitten minilennokeilla.
Kuitenkaan vaikka Venäjän federaation asevoimat innostui Etelä-Ossetian sodan jälkeen ostamaan Israleista lennokeita, ei Suomessa olla innostuttu lennokkien alasampumisesta. Joidenkin syväkurkkujen mukaan niitä voisi yrittää ampua alas vaikka 23 ITK 61:llä, jotka neuvostokalustona lakkautettiin niin kuin muukin asehistoriallinen reservin kalusto.
Minusta kaikkein heikoin kehitys Suomessa on se, että 152 mm:n tykeistä luovutaan neuvostokaliiperisina kuusituumaisina, vaikka 155 K-hanke on kallis ja puissa. Tämä ideologinen kaalisopan ja mahorkan tuoksista eroon pyristeleminen on juuri niiden pienten miesten toimintaa pitkillä käytävillä, jotka keskittyvät Suomen maineenhallintaan ja informaatiosodankäyntiin.
Ainoa järkevä tapa korvata 122 H 63 on mielestäni 152 TELAK 91, koska Suomella ei kuitenkaan ole varaa Panzerhaubitze 2000:een. 122 H 63 on edelleen peli, mutta se on hinattava eikä sillä ammu kuin 14 km:iin siinö, missä 152 TELAK 91:llä 27 km:iin.
Suomessa kuitenkin kehitystyö "näkee pidemmälle" ja askartelee 2030-luvun tykistössä 40 km:llä - 80 km:llä. Näin ollen menee monta turhaa varusmiessukupolvea välissä, joilta riistetään neuvostokalusto, mutta ei anneta mitään käyttökelpoista tilalle. Menee monta saapumiserään hukkaan ja pilalle.
Seuraavaksi tulee varmaan joku tiedostusmajuri kertomaan, että maavoimat ja maavoimien tykistö on 2000-luvulla vanhentunut, joten on parasta vain luottaa siihen, että Yhdysvaltain presidentti tuhoaa koko maailman jonkin alueellisen, eurooppalaisen, tai paikallisen mitättömän kiistan tai kansan vuoksi. Tälle naistoimittajat ja karriäärissä olevat kapteenit taputtavat karvaisia käsiään mykistyneinä ihailusta.
Bo Ek kirjoitti:
Tarkoituksena on ollut aseistariisua YYA-kauden aluepuolustajat ja heidän hengenheimolaisensa sekä poistaa "turhaa sotilasopetusta sotahistorialliseen kalustoon".
Tämä on raivannut tietä uuden kehittämiselle eli ensin raketinheittimelle, josta eurooppalaiset NATO-maat, mm. Alankomaat, luopui, sitten rypäleammuksille sitä varten, jotka ovat poliittisesti epäkorrektimpia kuin jalkaväkimiinat, sitten tykistötiedustelulle, jossa lennokkikin alkaa olla liian kallis menetettäväksi, jolloin on kehitettävä halvempia menetettäviä, minilennokkeja jne.
Tykistön kehitys on spiraali, jossa on paljon aluemaantieteellistä ja tiedonsiirrollista kehitettävää. Suurin rikos tykistön osalta on 152 mm:n kanuunoiden hävittäminen, koska muuta 27 km:iin ampuvaa ei ole tilalle. 122 H 62 ampuu vain 14 km:iin, mikä on suoranainen taktinen haaste Suomen sodankäyntikyvylle. Venäläiset ovat järkevämpiä 152 TELAK 91:n osalta.
Venäläisillä yleensäkään ei ole ollut sitten neuvostoajan ylimääräistä rahaa hukattavaksi, kun reaalituloja energian ja raaka-aineiden myynnistä on pitänyt jättää "keskiluokalle", jotta nämä voitaisiin käytettyjen Mercedes-Bensien, BMW:iden ja Audien avulla sosialidemokratisoida jonkinlaiseksi autoritääriseksi demokratiaksi.
Kun venäläisillä ei ole ollut ylenmääräisesti rahaa hassattavaksi, siellä kehitystyö on ollut niukkaa ja tarpeisiin liittyvää. Saksalla olisi tekniikkaa, mutta hyvinvointiyhteiskunnan rappio estää varustelun ja pitää sen vain säästöliekillä kehitystyössä.
Suomessa pitäisi kritiikin keskittyä 2030-luvun tykistöä odoteltaessa 152 mm:n kanuunoiden stenasointiin, koska siksi, kunnes tykistötiedustelu on kehittynyt 40 km:iin - 80 km:iin ilman satelliitteja, tarvitaan miltei 30 km:iin ampuvia jalkaväkikanuunoita tykistörykmenteissä.
Bo Ek kirjoitti:
No ei kukaan kyynillistynyt realisti. Suomessa kehitetään kuumeisesti uutta, mutta toisaalta harjoitetaan aluepuolustajan aseistariisuntaa ja puhutaan vihapuheita massavanhenemisella kuuden tuuman neuvostoliittolaista kaliiperia vastaan.
Kyse on nyt vain siitä, että koko asevelvollisuus- ja aluepuolustusjärjestelmä on uhattuna, kun reserviä ajetaan alle talvisodan vahvuuksiin ja kun varuskunnat viedään liian kauas lähimmäisistä. Maanpuolustus muuttuu absraktioksi eikä siinä ole enää maakunnanpuolutuksen tuntua. Kansallisuusaate murtuu Euroopan unioniin sopimattomana nationalismin jäänteenä, mikä on tietenkin liberaalikokoomuslaiselle, ruotsalaiselle ja eurososialidemokraatille hyvä asia, koska tuonkin varan voi ohjata kiinteistökuplaan ja pankkitukeen pääkaupunkiseudulla.
Mitä järkevämmäksi Venäjä näyttää tulevan sitä hullummaksi Euroopan unioni muuttuu. Jonain vuonna järkevyyskäyrät kohtaavat.
Bo Ek kirjoitti:
Suomessa maanpuolustus oli agendalla 1992-1994, kun Žirinovski keräsi mediakannatusta Veikko Vennamon, Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon menetelmin. Venäjällä ei olisi vähemmällä populismilla päässyt esille, koska maassa ei ole jäljellä merkittävässä määrin maakuntalehtiä ja koska televisiokanavat olivat oligarkeilla, jotka myöhemmin valtiollistettiin.
Ryhdyttiin US Navyn kanssasotijoiksi Horneteilla, ostettiin 500 junavaunullista tarvikkeita DDR:n perinnöstä, pantiin puolustusvoimat maanpuolutusalueksi sodanajan kannalle jne.
Ilmassa oli sodanuhan tuntua vielä 1992-1994. Sitten kun Jeltsin valittiin toiselle kaudelle, koko hysteria lässähti. Länsi oli voittanut tiedottamisella.
