Vihreät miehet harmaassa vaiheessa

Tähystäjä

Eversti
Lahjoittaja
Kahdessa uusimmassa Sotilasaikakauslehdessä (elokuun ja syyskuun numerot) muuten ollut jonkin verran juttua lähinnä jenkkien, mutta myös PV:n orastavasta SERE-koulutuksesta (Survival, Evasion, Resistance and Escape)...

Kyse siis suomeksi lähinnä siitä, että miten selviät esim. jäätyäsi yksin vihollisalueelle tai jouduttuasi vangiksi...

Jonkin verran tällaista koulutusta annetaan jo nyt ilmeisesti esim. Hornet-lentäjille ja Utin poppoolle, mutta tulevaisuudessa koulutusta olisi käsittääkseni tarkoitus antaa laajemmallekin joukolle esim. osana kv-tehtävien rotaatiokoulutusta...
 

Tähystäjä

Eversti
Lahjoittaja
Todennäköisesti siis et kuitenkaan.

Meinaan vaan, että paskan osuessa oikeasti tuulettimeen, on tärkeämpiäkin asioita miehille koulutettavaksi ensin.

Tämä siis jää hyvin todennäköisesti tasolle "jos aikaa jää"...
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Hienoa. Tosin toivottavasti vankeja ei minulle tule.

"Se, että varusmiehillä homma on vähän sinne päin ei yllätä yhtään." Tuosta vain sain sen kuvan, että varusmiehille asiaa opetettaisiin mutta heitä ei se kiinnostaisi joten hoitaisivat homman miten sattuu. Jos heille ei kuitenkaan asiaa mitenkään opeteta, niin ei toki yllätä jos he eivät osaa hoitaa vankien kohtelua oikein.
 

Laamanator

Eversti
Valmiuden säätely ja lisätoimivaltuuksien myöntäminen ovat onneksi sen verran joustava asiakokonaisuus, että epämääräisten vieraiden aseellisten joukkioiden ilmestyessä simsalabim-tyyppisesti väärälle tontille, ei niiden häätämisen (tai tuhoamisen) keinotekoiseksi esteeksi muodostu ainakaan kansallinen rauhoittaminen eräiden täällä pesivien lintulajien tapaan. Suomi ei ole krimin niemimaa.

Vihollisen erikoisjoukkosotilas ei tyypillisesti halua antautua, kuten ei mikään hieman tavanomaisempikaan sotilas. Sotilaallisissa kriisitilanteissa kuitenkin sattuu ja tapahtuu eikä nykyaikana ole lainkaan tavatonta, että esimerkiksi venäläiset "erikoishemulit" päättävät eksyä koko osaston voimin ja jäävät lopulta vangeiksi, paljastaen koko katalan konnamaisen suunnitelmansa, ilman useamman vuorokauden rokkenrol-kreisibailausta pimeässä kopissa ja intensiivistä kylpemistä pää punaisessa muoviämpärissä.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
No, siihen oppii. Ei kai sotavankien kohtelua opetettu suuremmin Talvisotaakaan edeltävänä aikana.

Eikös sotavankien hallinta nykyisin (alkuvaiheen eli vangitsemisen jälkeen) ole Suomessa myös sotilaspoliisin hommia? Voin olla väärässä, koska aktiiviurasta on aikaa ja tuollainen ei silloin ollut opettelun alla.

Mistä tulee mieleen hyvän israelilaisen kaverin juttu, sattumoisin paikallisen sotilaspoliisin majuri (res.). Yksi heidän hommista on sotavankien hallinta (vaikka aktiivisotilaspoliisit Israelissa hoitavat myös esim. IDF:n sisäistä rikostutkintaa tms. anglosaksisen mallin mukaan). Sattuipa harjoituksissa lehtimies paikalle, joka ihmetteli sotavangeille rajatun alueen ymparillä olevia kaivantoja. (Olivat tarkoitettu suojapaikaksi esim. tykistöiskua vastaan, Israelin pienen koon takia ja myös pakenemisen estämiseksi). Kaveri tokaisi, että "no, ne on sitä varten että me ammutaan ne noihin". :D Esimies kuulemma näytti siltä, että olisi halunnut kuristaa. :D

Tarinan taidan olla kertonut ennenkin, mutta hyvâ toiseenkin kertaan. ;)
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Israelista voisi Suomi ottaa mallia. Israelissa vaikuttaa olevan eräänlainen soturikulttuuri, joskin resurssit heillä on melkoisia verrattuna naapureihin. Suomessa tilanne ei resursoinnin osalta ole yhtä hyvä, mutta ehkä voisi oppia että ei tarvitse pelästyä vaikka kova tilanne tulisikin vastaan. Tai tiedä sitten tarvitseeko tuollaista oppia, kai valtaosa suomalaisista sellaiseen sopeutuisi (ja kyse on vain minusta tämän pelästymisen suhteen). Ihminen on sopeutuva olento.
 

KIM

Majuri
Annettujen käskyjen mukaan. Tokko sotilaalla sen parempaa ohjenuoraa onkaan, eikä sellaista tule.

Kategorisesti ottaen erikoisjoukkojen sotilas ei antaudu.
Annettujen käskyjen mukaan. Tokko sotilaalla sen parempaa ohjenuoraa onkaan, eikä sellaista tule.

Kategorisesti ottaen erikoisjoukkojen sotilas ei antaudu.
Periaatteessa on toimittava annettujen käskyjen mukaisesti.
Tosin "pienet vihreät miehet" pyrkivät tekemään kaikkea sellaista joihin ei tajuta antamaan käskyjä. Vihreiden kanssa ei voi jäädä arpomaan. On toimittava ja varmasti rapatessa roiskuukin.

Suomessa on poliisi joka osaa toimia vihreitä vastaan. Ennen poikkeuslakien käyttöönottoa sotilaat voidaan määrätä poliisille virka-avuksi. Tällöin sotilailla on paremmin oikeuksia toimia.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Rauhantilassa "vihreät miehet" ovat poliisin ja rajavartiolaitoksen vastuulla (poisluettuna suorat iskut PV:n kohteisiin). Ei ole sattumaa, että rauhan aikana rajavartiolaitos kuuluu sisäministeriön alaisuuteen.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Israelista voisi Suomi ottaa mallia. Israelissa vaikuttaa olevan eräänlainen soturikulttuuri, joskin resurssit heillä on melkoisia verrattuna naapureihin. Suomessa tilanne ei resursoinnin osalta ole yhtä hyvä, mutta ehkä voisi oppia että ei tarvitse pelästyä vaikka kova tilanne tulisikin vastaan. Tai tiedä sitten tarvitseeko tuollaista oppia, kai valtaosa suomalaisista sellaiseen sopeutuisi (ja kyse on vain minusta tämän pelästymisen suhteen). Ihminen on sopeutuva olento.
Israelissa tiedetään hyvin pari asiaa:

- ei ole varaa hävitä kertaakaan
- voiton varmistamiseksi ja tappioiden minimoimiseksi täytyy pystyä keskittämään ylivoimainen voima

Vaikka se ei Talvisodassa jne. toiminutkaan, ylivoima takaa yleensä omille joukoille pienemmät tappiot.
 

RPG83

Soome Majori
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Jos kalustoa olisi edes puolet juutalaisvaltiosta, niin meillä ei olisi hätäpäivääkään.
 

hessukessu

Kenraali
Lahjoittaja
Olen antanut kertoa itselleni, että vanki on henkisesti haavoittuvimmillaan juuri jäätyään vangiksi, kun on suuri epävarmuus tuleeko samantien ammutuksi tai leikataanko munat irti. Silloin vanki kertoo henkensä pitimiksi tietoja. Kun vanki huomaa, että kohtelu on asiallista, niin tämä primitiivinen reaktio laimenee. Siitä hetkestä lähtien voi istua tuppisuuna koko loppukärhämän ajan. Ja varsinkin erikoisjoukkojen kohdalla kynnys tietojen antamiseen on korkea.
Käsittääkseni asia on jopa päinvastoin. Hätäpäissään kertoo toki mitä tahansa, keksii vastauksiakin kunhan vaan saa pitää henkensä. MUTTA, jos kuulustellaan ja kohdellaan oikein hyvin ja inhimillisesti, niin iskee päälle eräänlainen katumus ja luottamus, sekä tarve koettaa miellyttää kun "ei nämä pahoja tyyppejä ole ja säästävät mun henkenikin hei vaikka voisivat hyvin ampua". Israel nimenomaan on saanut monia tyyppejä värvättyä kiihkomuslimeistakin tällä tapaa, on kohdellut hyvin ja tehnyt selväksi, että missään nimessä heitä ei vahingoiteta tai saateta tilanteeseen, että joku voisi luulla heidän kertoneen jotain tärkeää jne.
 

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
Ottihan ne sekä Talvi- että Jatkosodassakin. Mutta riippuu tietty vihollisesta...
Partisaanit säännönmukaisesti teloittivat vangiksi otetut suomalaissotilaat heti kuulustelun jälkeen. Tuosta on lukuisia mainintoja ihan asianomaisten kirjoittamissa kuulustelupöytäkirjoissa eikä sitä ole mitenkään pyritty siloittelemaan. Lähde: RUKIVER - Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa.

Mitä sotavangeille tulisi ylipäätään tehdä? Asepalvelusta suorittaessani yhdessä harjoituksessa sain käyttööni sotavangin. Kysyin yliluutnanilta toimintaohjeita, ja hän sanoi että saan itse päättää mitä teen. Oli kylmä talvi, ja teltassani ei ollut tilaa. Päätin poistaa vangin muonavahvuudesta. Mitä tuossa tilanteessa olisi tehtävä? Vanki paleltuisi pakkaseen. Oletetaan että kyseessä on joku rivimosuri, vaikka tykkmies Sergei, eikä mikään spesiaalinazi jonka olen vanginut täysin itse. Tosin tuskin tulen tälläisiä tilanteita kohtaamaan tositilanteessa. En tiedä kykenisinkö oikeasti tekemään tuollaista päätöstä, vaikka tosin voisin olla melko vittuuntunut vastustajan toimiin, jollonka voisin kenties toteuttaakin sellaisen toimen.
Tuota kutsutaan delegoinniksi. Vähän samaa settiä kuin Rukajärventie elokuvassa, kun kaksi sotamiestä ovat tuoneet veneellisen leipää ja kysyvät esimieheltä, että mitäs leiville tehdään. Tuossa kohtaakin vastaus on: Niin, mitä leiville tehdään...

“Niin, mitä sotavangeille tehdään?” BANG!

Kaikkea ei käydä varusmiespalveluksessa tai kertausharjoituksissa läpi. Vai oletko harjoitellut kuinka toimitaan vankina tai miten kaatuneet kerätään taistelukentältä taakse?
Kaatuneiden evakuointi pitäisi ainakin opettaa niille, joiden toimenkuvaan se kuuluu eli lääkintähenkilöstölle ja sotilaspapeille. Ei siinä mitään erikoista ole: lääkintämiehet keräävät kaatuneet taistelukentältä ja toimittavat ne määrättyyn paikkaan. Yleensä tuo paikka on aika lähellä ensihoitoasemaa tai joukkosidontapaikkaa, mutta ei kuitenkaan saman kuusen alla kuin haavoittuneet. Viimeistään tuosta eteenpäin sitten ajoneuvon lavalla. Aika vähän tuo on muuttunut viime sodista.
 

TT

Eversti
En kuitenkaan mielellään päätyisi tuollaiseen ratkaisuun, vaikka toki sotatilanteesta en tiedä. Sillon minua voisi vainolaisen toimet vituttaa sen verran, että ehkä ryhtyisin moraalittomaksi. Toivottavasti en.
Tuo olisikin vaikea tilanne, joutua tekemään päätös ilman selkeitä tai mitään ohjeita. Mutta hyvä ottaa huomioon tässä keskustelussa että eihän tuo ole pelkästään moraalinen kysymys vaan myös juridinen. Suomikin on sitoutunut monelaisiin kv. sopimuksiin ja seurauksena jotain kotimaista pykälistöä on mikä suoraan koskee tavan mosuriakin (tiesi hän niistä tai ei). En siis tarkoita taistelutilannetta vaan sellaista jossa vanki on selkeästi toimintakyvyttömänä ja tilanteen kontrolli täysin itsellä. Ei tietenkään ole itsestäänselvyys että jokainen tapaus tutkittaisiin yhtä tiheällä kammalla tai tulkittaisiin yhtäläisillä kriteereillä, mutta vangin ampumisesta vain koska hernaria tai makuupusseja ei riittänyt kaikille saattaisi heilahtaa häkkiä sotarikoksesta, ehkä sitten myös sille esimiehelle joka ei vaivautunut ohjeistamaan?
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Geneven sopimus on aika tyly sotavankien ampumista kohtaan. Ja Suomen rikoslaistakin varmasti alkaa löytyä pykäliä tarvittaessa.
 
Pohjimmiltaan vankien käsittelyssä on kaksi suurta päälinjaa.

Vaihtoehto 1.) Kun vihollistaistelija lopettaa vastarinnan hänet riisutaan aseista. Kädet sidotaan (köydellä, nippusiteellä tms.) tai raudoitetaan. Viedään komppanian komentopaikalle, missä tehdään tarkempi tutkimus mm. tutkitaan kaikki tekstiilit saumoja myöten. Lisäksi henkilöltä otetaan saappaat pois ja vaatetustakin vähennetään niin paljon ettei pako houkuttele. Sitten suoritetaan alustava puhuttelu (jos mahdollista. esim. kielitaito voi tulla esteeksi.) Mahdolliset asiakirjat ja erikoistaisteluvälineet tutkitaan. Luonnollisesti katsotaan, että jos sotavankeja on useampia niin etteivät pääse viestimään keskenään. Tässä vaiheessa sitten tarjotaan mahdollinen lääkintäapu. Ilmoitetaan vangeista ja saaduista asiakirjoista yms. materiaaleista eteenpäin ja valmistaudutaan vankien siirtämiseen.

Vaihtoehto 2.) Ryhdytään soveltamaan jotain ihan jotain omia juttuja. Esimerkiksi ryhdytään ilman ammattitaitoa pitämään jotain kolmannen asteen kuulustelua. (Todennäköisyys sille. että kolmannesta asteesta tulee toisen luokan tragikomedia on noin 95 %.) Sitten kun kohdehenkilöä on tökitty terävillä kepeillä ja poltettu kekäleillä sekä työnnetty nato-piikkilankaa peppureikään voi sitten mennäkkin hyvin paniikkiin. Sitten onkin aika lavastaa karkaaminen ja ruumis jää sitten suomalaisten tai vihollisen löydettäväksi. Sen jälkeen on sitten ihan herran haltuun mitä tapahtuu. Kalmo voi päätytä CNN:n uutislähetykseen tai vaikka sitten suomalaisten sodan ajan rikostutkijoiden kautta oikeuslääkärin pöydälle. Jos ei jää välittömästi kiinni niin sitten koko lopun ikänsä pohtia jääkö jutusta kiinni? Loppuelämä on pitkä aika miettiä sitä pysyykö se Virtasen turpa sittenkään kiinni kun mies soittelee kännissä kerran kuussa ja itkee puhelimessa... Murha ei vanhene koskaan.

"Kolme miestä voi pitää salaisuuden jos kaksi niistä on kuollut!"
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Geneven sopimus on aika tyly sotavankien ampumista kohtaan. Ja Suomen rikoslaistakin varmasti alkaa löytyä pykäliä tarvittaessa.
Gamoon, lähtökohta on helvetti vie se, että Suomessa ei ammuta sotavankeja. Ainakaan Suomen armeijan sotilaat eivät ammu ja jos ampuvat, joutuvat siitä vastuuseen. Tämä on täysin selvä asia.

Sotarikoksia tehtaillessa voi yrittää miettiä myös sitä, että rangaistuksia jaetaan Helsingin lisäksi Haagissa ja pahimmassa tapauksessa Moskovassa.
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Ilmeisesti vihollinen aikaisemmissa mittelöissä teloitti sotavankeja. Onko tietoa siitä miten Venäjä on nykyisissä kärhämissä sotavankeja kohdellut? Noita "kolmannen asteen kuulusteluja", saako niitä toteuttaa näille vihreille miehille tai terroristeille ym? Niitä kaiketi kuitenkin harjoitellaan Suomessa, kun iltalehtikin tietää kertoa erikoisista kuulustelumetodeista.
 

Fencer

Eversti
Noita "kolmannen asteen kuulusteluja", saako niitä toteuttaa näille vihreille miehille tai terroristeille ym? Niitä kaiketi kuitenkin harjoitellaan Suomessa, kun iltalehtikin tietää kertoa erikoisista kuulustelumetodeista.
17 artikla.
Sotavangin kuulustelu.


Kukin sotavanki, on, kun häneltä kysytään näitä seikkoja, ainoastaan velvollinen ilmoittamaan nimensä, etunimensä ja arvonsa, syntymäaikansa sekä matrikkeli-(kantakortti-)numeronsa. Viimeksi mainitun numeron puuttuessa on vastaavat tiedot annettava.


Jos edellisessä kappaleessa mainittua sääntöä tahallaan rikotaan, voidaan kysymyksessä olevan vangin kohdalta supistaa niitä etuja, mitkä on myönnetty sotavangeille, joilla on hänen arvonsa tai asemansa.


Kukin selkkauksen osapuoli on velvollinen toimittamaan jokaiselle sen tuomiovallan alaiselle henkilölle, joka saattaa joutua sotavangiksi, henkilökortin, joka osoittaa hänen nimensä, etunimensä ja arvonsa sekä syntymäaikansa ja jossa on mainittu hänen matrikkelinumeronsa tai annettu sitä vastaavat tiedot. Tähän henkilökorttiin voidaan sitäpaitsi ottaa nimikirjoitus tai sormenjäljet taikka molemmat sekä muita merkintöjä, joita selkkauksen osapuolet haluavat niihin lisättäviksi ja jotka koskevat niiden aseellisiin voimiin kuuluvia henkilöitä. Sen tulee mikäli mahdollista olla kooltaan 6.5 * 10 cm ja laadittu kahtena kappaleena. Sotavangin on vaadittaessa esitettävä tämä henkilökortti, mutta sitä ei saa missään tapauksessa ottaa häneltä pois.


Sotavankeihin ei saa kohdistaa minkäänlaista ruumiillista tai henkistä kidutusta tai mitään pakkoa tietojen saamiseksi häneltä, millaisista tiedoista lieneekin kysymys. Sotavankeja, jotka kieltäytyvät vastaamasta, ei saa uhata eikä loukata eikä heitä myöskään saa alistaa minkäänlaiseen epämieluiseen tai haitalliseen kohteluun.


Sotavangit, jotka ruumiillisen tai henkisen tilansa vuoksi ovat kykenemättömiä tekemään selkoa henkilöllisyydestään, annetaan terveydenhoitoviranomaisten huostaan. Näiden sotavankien henkilöllisyys todetaan käyttämällä kaikkia mahdollisesti tarjoutuvia keinoja, edellisen kappaleen määräyksiä kuitenkaan loukkaamatta.


Sotavankien kuulustelu on toimitettava kielellä, jota he ymmärtävät.
 
Top