Viinan ja sotilaan yhteistyö

Vonka

Vonka

Supreme Leader
Tekisi mieleni sanoa, että viina ja suomalainen sotilas etenkin on huono yhdistelmä. Olkoon tämä ketju pyhitetty Kuningas Alkoholin ja varusmiehen tuhoisalle liitolle.

Alikersantti ja tykkimies olivat palaamassa junalla lomilta Kainuun prikaatiin 4. joulukuuta vuonna 2022. Päättivät poiketa baariin. Aamuviideltä patterin apupäivystäjä soitti sotilaspoliisit. Varusmiehet olivat ajelleet siivouskoneella alakerran tykkihallissa. Jäljistä päätellen koneella oli huristeltu myös kasarmirakennuksen ulkopuolella. Laite ja seinät olivat saaneet siipeensä.

Varusmiehet saapuivat humalassa Kajaaniin – aamun pikkutunneilla tykkihallissa oli vastassa melkoinen näky​


www.is.fi

Varusmiehet saapuivat humalassa Kajaaniin – aamun pikkutunneilla tykkihallissa oli vastassa melkoinen näky

”Varuskuntaan saapumisesta minulla ei ole muistikuvia johtuen humalatilastani”, toinen varusmiehistä totesi poliisille.
www.is.fi www.is.fi
 
Viimeksi muokattu:
tulikomento kirjoitti:
Oletko @Vonka lukenut tämän ? Aika karua tekstiä viime sotien upseeristosta ja viinan kanssa sekoilusta.

Katso liite: 88990
Klikkaa laajentaaksesi...
Luin vain arvostelun. Yllättävän monet siinä mainitut esimerkit tiesin ennestään. Uskon että parempaan päin on menty.

Eikä tämä ehkä ole kohottava ketju mutta on se sikäli varusmieselämää sivuava, että olkoon.

Sitä mietin, mitä noita toilailuja iltapäivälehdessä on. Kasarilla olin yhden vuorokauden piupauna Parolassa keskellä viikkoa. Kyllä sattui ja tapahtui.
 
Vonka kirjoitti:
Luin vain arvostelun. Yllättävän monet siinä mainitut esimerkit tiesin ennestään. Uskon että parempaan päin on menty.

Eikä tämä ehkä ole kohottava ketju mutta on se sikäli varusmieselämää sivuava, että olkoon.

Sitä mietin, mitä noita toilailuja iltapäivälehdessä on. Kasarilla olin yhden vuorokauden piupauna Parolassa keskellä viikkoa. Kyllä sattui ja tapahtui.
Klikkaa laajentaaksesi...

2002 itse Vekaralla. Varuskunnan pääportin ulkopuolella oli tuolloin karvakäsien pitämä räkälä. Pitsatykki muistaakseni nimeltään. Useampi iltavapaa sinne mentiin vetämään pää täyteen. En hirveästi näillä tarinoilla kyllä ylpeile.
 
Vaarallista tuo junamatkustus ilman kaitsijaa.

Muistan matkan Rovajärvelle, etkot ennen junaan nousua asemalla ja jatkot junassa. Junassa sattui olemaan myös Kajaanilaisia tykkimiehiä. Yhdessä juotiin. Sitten muistan kajaanilaisen tyhjentämässä vaahtosammutinta tupakkakoppiin. Pimeni siinä vaiheessa, kun olin takaisin omalla paikalla ja konduktööri uhkasi heittää kaikki ulos.

Seuraavana päivänä jouduttiin pysähtymään tien sivuun useammankin kerran matkalla Rovajärvelle.

Ihan hyvä, ettei nämä kaikki päädy lehtiin.
 
Taisin olla erillainen nuori. Vekaralla 94-95 ja kävin siinä kapakassa 2 kertaa. Eka kerta auk ykkösen viimeisenä iltana ja toinen kerta kun kävin sotilaspassi kuvassa.
Kokelaana olin vartiopäällikön apulaisena. Se oli to-pe ja kukaan ei "päässyt" varuskunnan putkaan
 
PstJermu kirjoitti:
Taisin olla erillainen nuori. Vekaralla 94-95 ja kävin siinä kapakassa 2 kertaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olit kuitenkin tuplasti kovempi juoppo kuin minä. 11 kuukautta SavPr:ssa ja kävin vain kerran, ja silloinkin järjestyspartio vei juopuneen takaisin varuskuntaan. Partiota johtanut kapiainen armahti kuitenkin sen verran, ettei laittanut putkaan, kun sai tietää minun menevän seuraavana aamuna aloittamaan AuK:ta. Siellä olin sitten oksentaa sotilasmestarin saappaille, kun hän käski meidät eteensä riviin. Sanoi haluavansa luoda meistä ensivaikutelman, minkälaisia miehiä hänelle on annettu. Sain yli-inhimillisin ponnistuksin yrjöt nieltyä, joten se ensivaikutelma säilyi hitusen parempana. Ensimmäinen päiväni aliupseerikoulussa oli sen verran mieleenpainuva, etten juonut enää koko armeija-aikana, enkä lähtenyt kavereiden mukana edes kotiuttamista juhlimaan.
 
Erkki kirjoitti:
Olit kuitenkin tuplasti kovempi juoppo kuin minä. 11 kuukautta SavPr:ssa ja kävin vain kerran, ja silloinkin järjestyspartio vei juopuneen takaisin varuskuntaan. Partiota johtanut kapiainen armahti kuitenkin sen verran, ettei laittanut putkaan, kun sai tietää minun menevän seuraavana aamuna aloittamaan AuK:ta. Siellä olin sitten oksentaa sotilasmestarin saappaille, kun hän käski meidät eteensä riviin. Sanoi haluavansa luoda meistä ensivaikutelman, minkälaisia miehiä hänelle on annettu. Sain yli-inhimillisin ponnistuksin yrjöt nieltyä, joten se ensivaikutelma säilyi hitusen parempana. Ensimmäinen päiväni aliupseerikoulussa oli sen verran mieleenpainuva, etten juonut enää koko armeija-aikana, enkä lähtenyt kavereiden mukana edes kotiuttamista juhlimaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä on juuri se juttu. Kemia voittaa aina fysiikan. Fiksut ottavat opikseen.
 
PstJermu kirjoitti:
Taisin olla erillainen nuori. Vekaralla 94-95 ja kävin siinä kapakassa 2 kertaa. Eka kerta auk ykkösen viimeisenä iltana ja toinen kerta kun kävin sotilaspassi kuvassa.
Kokelaana olin vartiopäällikön apulaisena. Se oli to-pe ja kukaan ei "päässyt" varuskunnan putkaan
Klikkaa laajentaaksesi...

Olin ehkä erilaisempi nuori.
Olin myös Vekaralla ja kävin kerran iltalomalla, silloinkin siinä "Tauko"-baarissa. Yksi tuoppi. Tätäkö on iltaloma? Tyhmää.
Sen jälkeen en enää käynyt iltalomalla. Kouvola ei kiinnostanut.
.
 
Rauhantekijä kirjoitti:
Olin ehkä erilaisempi nuori.
Olin myös Vekaralla ja kävin kerran iltalomalla, silloinkin siinä "Tauko"-baarissa. Yksi tuoppi. Tätäkö on iltaloma? Tyhmää.
Sen jälkeen en enää käynyt iltalomalla. Kouvola ei kiinnostanut.
.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin täytyy itse tarkentaa että otin molemmilla kerroilla yhden oluen
 
Olin kaksi kertaa kuppilassa. Eka kerta oli hiukan ennen PsAuK:n alkua ja toinen joskus PsK:n aikana. Huomiota herättämättä nukkumaan ja ajoissa. Ei siitäkään nyt mitään legendaa saa, vaikka yhteen en jättänyt. Eka kerran jälkeen se aamulenkki tuntui vähän tympeältä, jotenkin jäi mieleen. Huimasi. Silloinhan juostiin vielä pakkasessa nahkasaappaat jalassa ja karvahattu päässä.
 
Tarusjärven leiriltä oikein kuskattiin porukka tanssikuppilaan tekemään tuttavuutta paikallisväestön kanssa. Onnekkaimmat onnistuivat salakuljettamaan oman pullon. Hyvä että oli tekemistä kun kapiaiset tanssittivat kaikki (paremman näköiset) tytöt. Paluukyydissä yksi valitti että verikauha on kadonnut. Minkälainen se oli, kysyttiin. Semmoinen harmaa...
Kokelasaikana olikin fiksumpaa kun pienen kurssivaruskunnan kerho oli käytettävissä. Varusmiesystävälliset hinnat.
 
Omia kokemuksia miltei 40 vuoden ajalta:

RVL files* ja nuoruuden huuma 80 -luvun puolivälissä:
Eipä tullut käytyä iltalomilla liiemmin hummaamassa, vaikka olin ”syntyjään” LR puistopupunen eli Lapin poltettu kaupunki oli houkutuksineen varpaiden alla silloin kun oltiin kotipesässä. Jouluaaton aikana meillä oli useampituntisen jouluaterian jälkeen kasarmilla seisova pöytä ja tonkkatolkulla erinomaista kotikaljaa, jossa oli sen verran voltteja että väijyhukikin meni jouluaattoyönä oikein mukavissa merkeissä.

Immolassa Rajakoulussa ollessa tuli otettua vain joillakin lomamatkoilla lähinnä junassa tai asemaravintolassa ja kurssijuhlilla tietysti. Oranje kaulassa eli RVL kauluslaatoilla oli vaikutusta erityisesti junaravintoloissa tarjottujen ohrapirtelöiden määrään pitkillä junamatkoilla. Övereitä ei tullut kertaakaan otettua; tieto ja realismi jänöjussin huomisesta piti tassut maassa ja mandariinit repussa. Rajallisella rahallakin oli osuutensa.

Ai niin: juhannuksena -86 järjestysmiesnakin jälkeen tuli vaivuttua ottomanian puolelle kun aikaa oli puolesta yöstä aamukuuteen ja käytettävissä oli siviilibussi+kuljettaja rajoittamattomalla kilometrimäärällä. Juomia oli aika mukavasti juhannusyönä nuorille urhoille kun pojat olivat takavarikoineet salakauppiailta ja rettelöitsijöiltä aimo kasan luvatonta tavaraa, joka tuli luonnollisesti hävittää yhdettömiin. Teimme yhdessä parhaamme ja tuhosimme viinakset annetussa vapaa-ajassa viimeistä tippaa myöten. Ja aamupalan jälkeen saatiin mennä luvallisesti levolle, meillä kun ei ollut kineksessä ollessa vartiohukia.

”Sotilaan ei sovi humaltua”, totesi murheellisella äänensävyllä eräs persoonallinen Rajakoulun kouluttaja tapakasvatusoppitunnilla ja jatkoi iloisesti hymyillen sekä juomalasia kohottaen: ”Mutta kun sotilas ottaa viinaa, hän ottaa sitä reippaasti!” Hyvä ohje, jota noudatimme silloin kun otto oli moottorissa päällä ja sammion hana auki.
———
Kertaukset ja otinki:
Myöhemmän ajan kertausharjoituksiin 80-90 -luvulla tuli yleensä pari seiloria laitamyötäisessä, mutta yleensä he olivat integroitavissa laumaan. Keskityin itse harjoituksiin, viihteelle ehti sitten niiden jälkeen.
———
Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus:
Aateluus velvoitti niin osallistujana kuin kouluttajana eli ei alkon holia. ;)
———
MAkkAranpaistoKaveriKerholainen ja vinetto:
Suunnitteluvaiheesta ja alusta saakka MAAKKilaisena ollessa asia oli selvä kuin pläkki ja germaanikielellä sen voi ilmaista seuraavasti: ”Dienst ist Dienst und Schnapps ist Schnapps.”
 
RUK:n kurssijuhlista suoraan Pampyöliin putkaan... eikä olut edes daamia, enkä myöskään käynyt sisällä. Enkä tapellut.
Selittää osaltaan miksi meikäläisen sotilaspassissa lukee hyvä ja kiitettävä, tässä järjestyksessä.

Kaikki alkoi siitä kun se pappisssuvun pohjalainen poika tuli meidän komppaniaan (Kirves) ja tupaan (ensimmäinen), Simojoki nimeltään, ja ilmoitti että kaikki daamittomat luuserit menevät hänen alaisenaan tarjoilijoiksi pöytiin.

Tämä ei sopinut minulle. Ollenkaan. Heitin Simojoen ulos tuvasta, ja sitten komppaniasta koska vielä jankutti ja kävi hermoille, mutta ymmärsin myös että nyt pitää aika nopeasti keksiä joku nakkisuoja, koska pronto!

Kuulin ohimennen että rantahurrien daamien (Jakobstad?) bussi on rikki, ja saivat majurilta luvan mennä aliupseerikerholle (huom! Kasarmialuetta, ei pundella!) muutamalle oluelle odottamaan daamejaan.
Päätin esittää suomenruotsalaista ja löyttäytyä notha völjyyn...

jatkuu...
 
Olisin voinut sanoa Dragan käyneille kollegoille, mutta jäin sit sinne järmäämään, siis aliupseerierholle, koska daamia ei yksinkertaisesti ollut.
Käskettiin häipyä, jollon sain vissiin päähäni idean että eiköhän siellä oli joku muukin serkkujen tjms. kanssa, joten päätin jatkaa iltaa juhlapaikalla.
Valitettavasti olin täräyttänyt 8-9 tuoppia nelosta mahdollisimman nopeasti, joten oli pakko käydä keventämässä.
Häkellyttävästi kävin kusella (syytekohta 3. - virtsaaminen RUK:n päärakennusta vasten, U.S.A. -kirjainten kirjoittaminen hankeen omalla virtsalla. Jne. )

Mutta!

Kusin saman alaikkunan alle, valleilla, josta Mannerheim lähti vittu puntikselle, aikoinaan.

Ainoa edes osittainen nakkisuoja, jopa Ylipäällikkö näki tämän samantien. Itse olin kokoajan kasarmialueella, enkä koskaan punkenut bundelle, todellakaan.

Ainiin tää oli joku viina-stoori?

Toimii.
 
Fremen kirjoitti:
Olisin voinut sanoa Dragan käyneille kollegoille, mutta jäin sit sinne järmäämään, siis aliupseerierholle, koska daamia ei yksinkertaisesti ollut.
Käskettiin häipyä, jollon sain vissiin päähäni idean että eiköhän siellä oli joku muukin serkkujen tjms. kanssa, joten päätin jatkaa iltaa juhlapaikalla.
Valitettavasti olin täräyttänyt 8-9 tuoppia nelosta mahdollisimman nopeasti, joten oli pakko käydä keventämässä.
Häkellyttävästi kävin kusella (syytekohta 3. - virtsaaminen RUK:n päärakennusta vasten, U.S.A. -kirjainten kirjoittaminen hankeen omalla virtsalla. Jne. )

Mutta!

Kusin saman alaikkunan alle, valleilla, josta Mannerheim lähti vittu puntikselle, aikoinaan.

Ainoa edes osittainen nakkisuoja, jopa Ylipäällikkö näki tämän samantien. Itse olin kokoajan kasarmialueella, enkä koskaan punkenut bundelle, todellakaan.

Ainiin tää oli joku viina-stoori?

Toimii.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nyt on muisteltava hetkeä eräällä mainitsemattomalla RUK-kurssilla, kun kurssijuhlissa joku muun yksikön upsoppilas veti lahjakkaan määrän alkoholia kauan ennen bussien starttaamista, haukkui daaminsa, tappeli ja joutui putkaan. No, eräs oman komppaniani tuleva resupseeri (daamiton), mutta jo tuolloin herrasmies, vetäytyi pitkin hampain tarjoiluhommista, tarjoten itkevälle neitokaiselle tukea ja turvaa.
Eipä kauankaan, kun daamin haavat oli balsamoitu hunajaisella lähestymisellä (herrasmies), ja kaveri ei yhtäkkiä ollutkaan daamiton. Tarinan mukaan kurssiveli joi putkassa olevan viinat, oli mukana bussissa mihin kaupunkiin menivätkään, ja jatkoi lohdutusta hotellihuoneessa päätyyn asti.
Jalkaväen valioainesta, uhkaava rintaman romahdus vakautettiin ovelalla vastahyökkäyksellä, josta siirryttiin suoraan hyökkäysuran tiedusteluun, mikä päättyi suoraviivaiseen sotatoimeen murtokohta ja tavoite saavuttaen.

Omissa juomingeissa ei ole kehumista, ei ole koskaan viehättänyt tetsaaminen krapulassa. Ensimmäinen iv oli sijoitettu SavPr:ssä siten, että seuraavana aamuna oli taistelijan etenemismuodot opin kohteena jäisessä Pioneerinotkossa ping @Erkki . Eli käytännössä syöksymistä ja viheltää räjähtää.
Siitä varoitettiin, ja en silloin lähtenyt kaupungille. Parin kaverin kärsimykset ankarassa kankkusessa olivat ankarat! Muutenkin oli rankka harjoitus syöksyä jäisellä metsänpohjalla. Luntahan sinne jos kertyikin, ahkera harjoittelu alueella piti huolen, että alue oli kyllä tamppaantunut kovaksi.
 
Vekaralta oli vähän tylsä lähteä iltavapaille tai vekosille. Taisin käydä kahdesti Kouvolassa, ekalla kerralla kuskina ja tokalla kerralla ryypillä AUK:n alussa kun seuraavana päivänä oli käsisuuntakehämonikulmiomittausharjoitus. Oli pari astetta pakkasta ja aurinkoinen päivä. Mittausta vasta opeteltiin, eli ei ollut kiire minnekään ja vaikka krapula oli melkoinen, leppoisa käyskentely metsässä kivassa kelissä oli lopulta varsin miellyttävä kokemus.
 
Pahin krapula elämässänin ollut vuonna 1982 Libanonissa.

Finnbat perusti uuden posen kun Ranskalaiset luovuttivat omat asemansa rinnekylässä. Porukkaa siihen kerätiin 1. ja 2. komppaniasta, siis alueella olevista joukoista .
Sinne uudelle poselle lähtijöille oli järkätty yhteiset lähtöjuhlat, niistä mitään enää muista mutta konjakkia juotiin... Kolme kuukautta selvinpäin ja vain olueeseen siviililissä tottunut yhdistelmä teki tepposen.

Seuraavana aamuna kävin aamupalan syömässä suht pirteenä, ei siis ollut oloja... paitsi muutaman tunnin jälkeen. Oksensin jä yökin tuntikausia, koitin juoda yhden oluen kehoituksesta jotta olo paranisi. Ei uponnut, juomani olut vain pahensi oloa ja tuli samantien ulos.
Posekaverit onneksi pakkasivat tavarani, koska itsestäni siihen ei ollut, koska iltapäivästä minua tultiin hakemaan.

Illalla jo olo helpotti ja seuraavana päivänä siirrytiin kohdealueelle.

Rapumuistoja. 😁
 
Ehkä tähän sopisi kokemus aidan toiselta puolelta:

Forumin vanhempi väki muistaa, kun ei vielä ollu nykyisiä vartiostoja, vaan henkilökunta vuorotteli päivystävän upseerin tehtävässä. Hämeenlinnan varuskunta koostui useammasta pienestä kassualueesta, joita valvottiin nykyisen Museo Militarian vieressä sijainneesta PU:n toimistosta käsin. Olin käynyt motarin vieressä sijainneella Suomen kasarmialueella päivällä valvomassa ruokailua, joten iltaruokailun aikaan kuittasin valvontatehtävän soittamalla kassualueen ainoaan perusyksikköön. Puhelimeen vastasi päivystäjä, jääkäri, joka kertoi varsinaisen päivystäjän olevan vielä syömässä. Tänä oli varsin epäilyttävää kun itekin olin syönyt ruokalassa ja ehtiny vielä kahville sotkussa sen päälle.

Siispä hyppäsin autoon ja menin katsomaan: Sama jääkäri edelleen päivystäjänä ja tiukkaan kysymykseen, missä päivystäjä tuli vastaus: "Määräsi minut päivystäjäksi, meni syömään, ei ole palannut, muuta en tiedä." Rauhoittelin poikaa: "Ettehän Te voinu lähteä häntä etsimään, kun hoiditte Teille määrättyä päivystystehtävää." Eipä siinä muuta, kun pyysin jääkäriä ilmoittamaan, kun alikki palaa takaisin yksikköönsä. Takaisin samaan yksikköön taas vahvuudentarkastukseen, jossa kävi ilmi, että paikalta puuttui päivystäjäalikin lisäksi useita jääkäreitä; en enää muista kuinka monta. Asiahan ei PU:lle sinänsä kuulunut, kirjasin vaan ilmoituksen omaan raporttiini ja käskin huolehtia karkulaiset nukkumaan, kun saapuvat. PU:n valta ei silloin riittänyt putkaan heittämiseen tämän suuruisesta rikkeestä; olisi pitänyt soittaa asiasta vartioiden tarkastajalle kotiin.

Toivoin, että asia olisi sillä hoitunut, mutta puhelin soi taas yöllä. Apupäivystäjä ilmoitti, että kaikki karkulaiset oli takas ja nukkumassa paitsi yksi ei suostu käskemääni käytännölliseen menettelyyn. Huokasin ja ajoin jälleen kerran Suomen kassulle. Kadonnut päivystäjäalikki nuokkui penkillä päivystäjän pöydän vieressä. Pysyi juuri ja juuri istumassa romahtamatta lattialle ja oli mielestään edelleen päivystäjä...

Eipä enää ihmeempää tapahtunut, apupäivystäjän tukemana suostui menemään sänkyyn ja minäkin pääsin jatkamaan keskeytyneitä unia. Silloin oli vielä sotaoikeudet. Kotiutumiseen oli ainoastaan muutamia päiviä mutta karkurialikki katseli muiden kotiutumista päävartion ristikoiden läpi. Kotiutui sitten kun päävartioaresti oli suoritettu.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top