Viinan ja sotilaan yhteistyö

[SatSotHist]

Palvelin aikanaan vartioveneellä, ja tapana oli että vierassatamissa vapaavahti (puolet miehistöstä) pääsi iltavapaalle. Ne oli aika tapahtumarikkaita pyrähdyksiä. Joka kerta uusi satama, uudet baarit ja uudet seireenit, vierassatamissa yöelämä alkaa heti laiturilta. Muutaman päivän univaje, fyysinen rasitus, rahapula tms pikkuseikat eivät menoa haitanneet.

Paatilla monet kapiaisetkin olivat värikkäitä persoonia. Mm meillä oli pursimies jonka bravuuri oli laulaa karaokea ns "isojen poikien" sanoilla, josta seurasi aina myrskyisät aplodit ja pöytä oli täynnä ravintolavieraiden tarjoamia drinkkejä.

Kyseiset vapaat oli (onneksi?) max 3h pyrähdyksiä, niin homma pysyi suht hyvien tapojen piirissä. Siinä kerkesi ottaa max 2 olutta, mutta silti olin aina ihan tillin tallin.

Kertausharjoituksessa yhytetiin merellä saaristoa kiertävä kauppa-alus, ja päästiin tekemään ostoksia. Itse ostin limpparin ja karkkia, mutta yksi veijari onnistui huomaamatta ostamaan itselleen oluen. Kateuden määrää ei voi edes kuvata, kun kaveri päivän päätteeksi suhautti oluttölkin auki ja nautinnollisesti hörppi tölkin tyhjäksi.

YK-reissulla olin syrjäisellä vartioasemalla, jossa kaikki muut oli monen reissun konkareita. Kun alueella oli operatiivista toimintaa, niin tekeminen oli erittäin ammattimaista. Sitten kun tilanne rauhoittui niin osalla porukasta tekeminen muuttui päättäväiseksi viinanjuonniksi. Se oli tosi surullista nähdä että tyyppi jota olin pitänyt esikuvana nukkuu 1kk myöhemmin puskassa kuset housussa.

 

[Erkki]

Forumin vanhempi väki muistaa, kun ei vielä ollu nykyisiä vartiostoja, vaan henkilökunta vuorotteli päivystävän upseerin tehtävässä.

Muistanpa hyvinkin. Päivystävän upseerin lisäksi oli tuo mainitsemani, minutkin kiinniottanut järjestyspartio, joka kierteli lomailtaisin kaupungillakin pakettiautollaan.Sitä johti joku tehtävään nakitettu kapiainen, jolla oli mukaani pari, kolme varusmiestä. Nämä olivat joko spolleja tai vapaaehtoisia muita varusmiehiä. Spol- koulutettuja oli prikaatissa vain muutama, eikä heitä aina tähän tehtävään riittänyt.

 

[tradde]

Kaksi upseerikokelasta, melkoisia oman elämänsä Irwineitä molemmat, joivat harva se ilta salakuljetettuja kaljoja kasarmilla ja kantoivat tyhjät tölkit salaojakaivoon piiloon. Yhdestä illasta jäivät sitten kiinni apupäivystäjän kanneltua henkilökunnalle. Selvisivät ehjin nahoin lähinnä koska rikoksen laajuus ei selvinnyt, kirkkain silmin selittivät kuulusteluissa että oli kyllä tyhmä temppu ja ainutkertainen, joten poistumiskiellon lusittua kaikki oli hyvin ja totuus jäi kokelastuvan seinien sisään. Kymmenen vuotta myöhemmin kävin komppanian pihalla ja raotin salaojakaivon kantta, siellä se tölkkiarmada oli edelleen jemmassa. Muutoin satunnaisia ylilyöntejä sattui, lähinnä niillä joilla se viina varmasti siviilissäkin on haaste. Pääosa omasta sakista kokeili noin kerran iltavapailla juopottelua ilman hölmöilyjä tai ylilyöntejä, mutta totesi kerrasta että krapula-aamu palveluksessa on kovin ankea. Itse lukeuduin tähän porukkaan.

Menneiden vuosikymmenien meininkiä en kantahenkilökunnalta ole havainnut, sekä varusmiespalveluksessa että reservissä en ole kertaakaan törmännyt siihen viinaanmenevään upseerin irvikuvaan. Pariin janoisaan aliupseeriin kyllä, mutta heilläkin touhu on pelkästään vapaa-ajan harrastus. Toki mahdolliset juopot on urakehityksessä siivottu pois asiakasrajapinnasta tai muuten kuivumaan.

 

[Erkki]

Tulipa tuosta @Old Boy :n päivystäjäjupakasta mieleen hieman vastaava juttu. Olin itse päivystäjä, kun kävi ilmi, että apupäivystäjäksi määrätty jääkäri olikin päästetty iltavapaille. Tämä saapui sitten yöllä paikalle ottaakseen päivystyksen vastaan. Kertoi ottaneensa jonkun ryypyn, muttei olevansa humalassa. Eihän minulla siinä mitään promillemittaria ollut, enkä oikein osannut arvioida miehen toimintakykyä. Paikalle saapui silloin järjestyspartio nuoren luutnantin johdolla. Luutnantti tuimana kyseli, miten oli mahdollista että apupäivystäjä oli ollut vapaalla, muttei ottanut kantaa, voisiko tämä toimia päivystäjänä, joten laitoin miehen päivystämään. Ei olisi pitänyt, sillä seuraavana päivänä tuli käsky kuulusteluun. Sinne joutuivat myös apupässin lomille päästänyt edellinen päivystäjä, sekä tuo luutnantti. He saivat sitten myös rangaistuksen, mutta vaikka minunkin katsottiin menetelleen virheellisesti, en saanut seuraamuksia, koska paikalla oli ollut kantahenkilökuntaan kuulunut esimies.

 

[Eerikainen]

Muistanpa hyvinkin. Päivystävän upseerin lisäksi oli tuo mainitsemani, minutkin kiinniottanut järjestyspartio, joka kierteli lomailtaisin kaupungillakin pakettiautollaan.Sitä johti joku tehtävään nakitettu kapiainen, jolla oli mukaani pari, kolme varusmiestä. Nämä olivat joko spolleja tai vapaaehtoisia muita varusmiehiä. Spol- koulutettuja oli prikaatissa vain muutama, eikä heitä aina tähän tehtävään riittänyt.

Spoiler: Vartiopäällikkönä pyssykylässä

Muistaakhan sitä väärin, mutta olin kokelasaikana vartiopäällikkönä. Vahdin vaihdossa laskettiin kovat patruunat ettei kenelläkään ollut jäänyt "vahingossa" taskuun tai peräti piippuun. Itse vastaanotin kovilla ladatun pistoolin, mitä sitten kanniskelin vuoron ajan vyöllä. Kuski ja Uaz / Gaz oli osoitettu käyttöön ja vuoron aikana kiersin paitsi prikaatin omat vartiopaikat niin myös kylällä piti käydä pyörimässä illalla ennen iltavapaiden päättymistä. Ohjeena oli jokin varusmiesten kolttosien ennaltaehkäisy. Muistan käyneeni paikallisessa kuppilassa puoli kahdentoista aikaan muistuttamassa vapaalla olijoita että nyt kannattaisi lähteä jos meinaatte ehtiä kassulle ajoissa takaisin.
Ei siellä vartiotuvalla minun mielestä ketään kapiaista ollut. Arestissa olijaa ulkoilutettiin ja minä vartiomiehen lisäksi pasteerailin siinä pihalla pistooli vyöllä lisävarmistuksena. Oli siinä 19-vuotiaalla kokelas Eerikaiselle vastuuta annettu. Tämä oli siis Soankylässä 80-luvun alussa.

Mutta tähän alkomahooliin: Alokkaana, kun pääsi jostain syystä ansioituneena iltavapaalle niin pyssykylän kievarissa muuan tuoppi. Siihen aikaan tietysti nelosolutta. Sietokyky oli silloin aika heikko ja olihan sitä massaakin 40 % vähemmän kuin nykyään. Muistan saatana vieläkin sen aamun, kun alle kuuden tunnin yöunien jälkeen ylös ja heti aamupalan jälkeen jängäle tetsaamaan. Hyi helevetti, mutta kyllähän nuoren miehen roppa sen sieti.
AUK:n aikana Oulusa kerran kans baarissa pistäythin, ei jaksa muistaa mikä siinä oli juhlan aihe, mutta silloin osasi sitten varoa eikä tarvinnut aamulla Hiukkavaarassa syljeskellä. Muuten en muista palvelusaikana mitään muuta tapausta. Muistaakseni kokelailla olisi ollut pääsy upseerikerholla, mutta käymättä se jäi.

 

[Erkki]

Muistaakhan sitä väärin, mutta olin kokelasaikana vartiopäällikkönä. Vahdin vaihdossa laskettiin kovat patruunat ettei kenelläkään ollut jäänyt "vahingossa" taskuun tai peräti piippuun. Itse vastaanotin kovilla ladatun pistoolin, mitä sitten kanniskelin vuoron ajan vyöllä. Kuski ja Uaz / Gaz oli osoitettu käyttöön ja vuoron aikana kiersin paitsi prikaatin omat vartiopaikat niin myös kylällä piti käydä pyörimässä illalla ennen iltavapaiden päättymistä. Ohjeena oli jokin varusmiesten kolttosien ennaltaehkäisy. Muistan käyneeni paikallisessa kuppilassa puoli kahdentoista aikaan muistuttamassa vapaalla olijoita että nyt kannattaisi lähteä jos meinaatte ehtiä kassulle ajoissa takaisin.
Ei siellä vartiotuvalla minun mielestä ketään kapiaista ollut. Arestissa olijaa ulkoilutettiin ja minä vartiomiehen lisäksi pasteerailin siinä pihalla pistooli vyöllä lisävarmistuksena. Oli siinä 19-vuotiaalla kokelas Eerikaiselle vastuuta annettu. Tämä oli siis Soankylässä 80-luvun alussa.

Oli siellä sitten luottoa varusmiesjohtajiin. Meillä tuo pistoolin kanssa piikkinokka-Gazilla ajelu kuului yksinomaan kantahenkilöstöön kuuluvan päivystävän upseerin toimenkuvaan, ja hänkin liikkui käsittääkseni vain varuskunta-alueella. Kokelaat (ja niiden puuttuessa pari kertaa minäkin) toimivat kyllä vartiopäällikköinä, mutta ei se mikään hohdokas homma ollut. Tuon patruunakontrollin ohella hän vain istui päävartiossa, piti kirjaa tapahtumista ja vastasi siitä, että vartiot vaihtuivat ajallaan ja jos tuli jotain häikkää, soitti päivystävälle upseerille. Käytännön toimet hoitivat hänen alaisensa vartiopäällikön apulainen ja vaihdonjohtaja. Näitä toimia olivat vartionvaihtojen lisäksi juuri arestilaisten ulkoilutus ja joskus humalikon hakeminen kasarmilta putkaan.

 

[Vonka]

Oli siellä sitten luottoa varusmiesjohtajiin.

Ainakin Parolannummella piupaulle annettiin Lahti-pistooli ja kaulassa piti kantaa sellaista lätkää. PU ajeli Gazilla ja minä polkupyörällä. Illan aikana selvitin yhden tappelun, ja kävin toisessa paikassa tarkastamassa sairauskohtauksen saaneen varusmiehen kunnon + huolehdin ambulanssin opastuksesta. Oli poika silmät nurin päin ja hengitys heikkoa. Soitin komppaniasta PU:lle, ja hän teki oikean päätöksen.

Yöllä varusveijariporukka ajoi ojaan Parolannummentien alkupäässä ja istuivat kuulemma ojan varrella laulaen. Joku rouva soitti. Sinne me emme lähteneet, vaan homma delegoitiin jonnekin.

Seuraavana päivänä valvoin ruokailuja.

Ne tappelijat olivat olleet iltavapaalla. Käskin kaikki nukkumaan ja valvoin että menivät. Ei siitä enempää kuulunut.

Siellähän oli Parolannummen lisäksi silloin tosiaan toimintaa myös Poltinaholla, Suomenkasarmilla ja Linnankasarmilla. Mutta minä olin aina vain Parolannummella. JPston ja autokomppanian poikia oli kyllä Henrika-pubissa sen kerran, kun siellä kävin, ja junissa näin kaupunkikasarmien väkeä.

 

[TomiDude]

Join yksinomaan viikonloppuvapailla ja kurssijuhlassa.

 

[fulcrum]

Oma palvelusaika oli alkoholin suhteen varsin siistiä ja tapahtumaköyhää. Elettiin jo aikaa kun pahimmat työpaikkajuopottelun vuodet oli ilmeisesti laajemmaltikin jo takanapäin. Kävin iltavapaalla kaupungissa vain pari-kolme kertaa ja meno oli kaikin puolin kesyä. Jotkut kävivät ahkerastikin, en muista törppöilyjä mutta paluut menivät tietenkin täpärälle. Kerran olin apupäivystäjänä odottelemassa tovereita kasarmille. Alettiin päivystäjän kanssa jo vähän hermostua, kello oli lähellä puoltayötä eikä tuhkimoita kuulunut...lopulta 23.59 valot näkyi ja kurpitsavaunusta jalkautui ryhmä taistelijoita (patterin ikkunasta näkyi portille). Huokaisimme jo helpotuksesta, mutta palaajien kunto oli huono, ja he jäivät portin kulmille nojailemaan. Varuskunta oli aika pieni, ja virkaintoinen PU saattaisi tupsahtaa paikalle koska tahansa, ja hänellä tietysti oli ajassa oleva kello.
Lopulta päivystäjä karjaisi ikkunasta että nyt oli 30 sekuntia aikaa kirjautua iltavapailta. Tämä sai taistelijat etenemään lyhyin syöksyin, mutta kesti siinä silti ikuisuus. Tai näin subjektiivinen aikakäsitykseni oli, päivystäjän kirjauksen mukaan siirtymiseen majoitustiloihin oli kulunut vain 60 sekuntia, ja sitä oli uskottava kun se oli virallinen dokumentti. Tunnetusti kriisitilanteessa aika tuntuu matelevan.

Vaikka armeijaelämä maistui välistä puulta, niin koskaan ei mulla tehnyt mieli siirtyä purkamaan paineita Al-ko-holin pakolaisleirille. Myöhemmin opiskelijaelämässä kyllä sitten opin railakkaammankin juhlinnan. Vakavimmasta näkemästäni töppäilystä vastasivat edellisen saapumiserän jermut, he oli ammuntaleirille tuoneet omia, väkeviä saunajuomia, ja niiden voimistamina uhanneet saunamajuria seksuaalisella väkivallalla (tarkennuksena, tässä vaiheessa armeijassa ei vielä palvellut naisia). Vaikkei eletty #metoo-aikaa, niin armeija otti tämän vakavasti ja siitä tuli saunojille sanktioita. Myös jotkut omassa poppoossani salakuljetti leirille väkijuomia, muttei he niin pahasti koomailleet.

Kertausharjoituksista isot pojat pelotteli, että siellä vedetään kaksin käsin. En kuitenkaan sellaista nähnyt, muuten kuin eräs siviilissä todistamani tapaus.

 

[Fremen]

totesi kerrasta että krapula-aamu palveluksessa on kovin ankea.

Tämä pitää muuten täysin paikkansa.

 

[hyvis]

Lämmin aihetta liippaava muisto on myös, kun olin sattumalta päivystäjän pöydän lähistöllä tupakaverin saapuessa iltavapailta sympaattisessa kunnossa, tonttulakin häntä verikauhan alta pilkottaen. Ilmoittautuminen onnistui vielä tavallaan, mutta suorituksen uuvuttama taistelija valui heti sen jälkeen muslimien rukousasentoa muistuttavaan myttyrään, josta sitten muutama oppilas määrättiin hänet pelastamaan. Seuraavana aamuna aamiaisella herra oli melko kalpea, eikä ruoka oikein kuulemma maistunut.

 

[PEMM]

. Kävin iltavapaalla kaupungissa vain pari-kolme kertaa ja meno oli kaikin puolin kesyä.

Meilläkään ei noita iltavapaita ollut monia. Käytiin säkylässä makkaraperunoilla ja pelaamassa biljardia (+olutta) siellä ainoassa baarissa. Oli se iltavahvari silti hauskempi noiden oluiden jälkeen.

Alkoholiin tutustuttiin junamatkoilla lomille (ja tuolle yhdelle leirille minkä mainitsin) ja asemien yhteydessä. Mutta aika hyvin ne kokeilut meni.

Yksi tarina on kyllä vielä; 9kk miehet olivat seuraavana päivänä kotiutumassa ja niillä oli kova mekkala päällä. Joku keksi sitten lähteä kiipeilemään tuuletusikkunan kautta ja putosi. Sen sijaan, että olisi kutsunut apua, kaveri ryömi yhden ajoneuvon alle piiloon, ilmeisesti kiinni jäämisen pelossa. Jonkun ajan jälkeen lähti nilkuttelemaan kohti varuskuntasairaalaa. En tiedä lopputulemaa, enkä tiedä oliko alkoholi mukana, mutta vaikuttaa aika todennäköiseltä.

 

[Museo]

Kolme kertaa olen nähnyt kapiaisen kännissä virkatehtävissä. Tarkemmin mietittyäni en taida kertoa yksityiskohtia. Lakeja selkeästi rikottiin mutta homma kuitenkin hoitui.

 

[EK]

Itse en käynyt kertaakaan iv:llä. Ainoan kerran alkoholin vaikutuksen alaisena palveluksessa oli AUK:n kurssijuhla, joka oli kostea, mutta ei sikailua. Aamulla toimin varapässinä (hieman kohmeloisena) ja AUK:n johtaja ei ottanut ilmoitusta vastaan ennen kuin oli (toinen silmä kiinni) särmännyt lomatakin kaulukset. Ilmoituksen jälkeen kyseli kuulumiset erittäin lupsakkaasti. Sillä aikaa toiset AU-oppilaat "nauttivat" sulkeisista takapihalla. Sekä komentavilla kapiaisilla että tottelevilla oppilailla oli yhtä hauskaa, kun homma ei mennyt ihan putkeen - kummallakaan osapuolella.

 

[sinko]

Ainakin Parolannummella piupaulle annettiin Lahti-pistooli ja kaulassa piti kantaa sellaista lätkää. PU ajeli Gazilla ja minä polkupyörällä. Illan aikana selvitin yhden tappelun, ja kävin toisessa paikassa tarkastamassa sairauskohtauksen saaneen varusmiehen kunnon + huolehdin ambulanssin opastuksesta. Oli poika silmät nurin päin ja hengitys heikkoa. Soitin komppaniasta PU:lle, ja hän teki oikean päätöksen.

Mulle ei tullut pistoolia kun en ollut käynyt siihen kurssia.
Autoksi tuli UAZ kahdella Spollilla ja kuskilla.
Muistaakseni olisin voinut ottaa myös Transitin mutta UAZ sopi jotenkin tyyliin paremmin. . . .

 

[EK]

Kun oma saapumiserä pääsi viimeisellä viikollaan IV:lle, olin päivystäjänä. Voi vittu. Tuttu PU kävi ennen IV:n päättymistä katsastamassa tilanteen, totesi ettei kukaan ollut vielä palannut vapaalta ja käski soittamaan päävartioon heti, jos jotain sattuu. Lupasin pyhästi.

Porukka tuli aivan räkäkännissä yksikköön. Potkin apupässin ylös kaveriksi, varusmieskortit nippuun päivystäjänpöydälle ja apupässi kirjasi saapumisajan suunnilleen oikein. Jokaisen porukan selvimmän komensin paimentamaan muut tupiinsa ja itse saattelin rivakasti perille yksittäiset ja kännisimmät. Kun suurin osa oli palannut, käskin apupässiä päästämään viimeiset sisälle joskus 00.15 ja sen jälkeen merkitsemään loput myöhästyneiksi ja soittamaan tarvittaessa päävartioon. Itse kipitin kasarmin ylemmässä loukossa olevaan vanhempien jääkärien osastoon ja ryhdyin pitämään kuria. Ystävällistä puhetta, epäystävällistä puhetta, halauksia ja fyysistä rajoittamista. Tuvasta ei saanut poistua kuin väkivallan uhalla nopealle kuselle. PU:lla ja Spolleilla uhkaamalla sain valot pois. Kaikki nimittäin tiesivät, että Spollet vain odottivat hyvää syytä ryhtyä niputtamaan porukkaa.

Lopulta sakki rauhoittui ja menin nukkumaan joskus kahden maissa. Aamulla komppanian vääpeli (vanha, kokenut kapiainen) kutsui toimistoon ja kysyi edellisen yön tapahtumista. Ilmoitin, että ei ole mitään ilmoitettavaa. Kuulemma liikkui huhuja päivystäjän vastustamisesta, jopa väkivaltaisesta vastustamisesta. Ilmoitin, että päivystäjä ei ollut havainnut mitään, mitä ei omin voimin olisi kyennyt pitämään aisoissa. Toimistosihteeri oli vihjaillut jotain, mutta ei uskaltanut puhua suoraan. Toinen vanhempi kapiainen raatautti myöskin ja haukkui komppanianpäällikön pataluhaksi, kun päästi kotiutujat pitkälle iltavapaalle ja jätti varusmiespäivystäjän omin nokkinensa hoitamaan tilanteen. Antoi peukalohankuraisen kahvilippuja sotkuun ja kehui, kun en antanut kenenkään riehua, enkä itse sortunut ylilyönteihin.

 

[JR49]

Kun oma saapumiserä pääsi viimeisellä viikollaan IV:lle, olin päivystäjänä. Voi vittu. Tuttu PU kävi ennen IV:n päättymistä katsastamassa tilanteen, totesi ettei kukaan ollut vielä palannut vapaalta ja käski soittamaan päävartioon heti, jos jotain sattuu. Lupasin pyhästi.

Porukka tuli aivan räkäkännissä yksikköön. Potkin apupässin ylös kaveriksi, varusmieskortit nippuun päivystäjänpöydälle ja apupässi kirjasi saapumisajan suunnilleen oikein. Jokaisen porukan selvimmän komensin paimentamaan muut tupiinsa ja itse saattelin rivakasti perille yksittäiset ja kännisimmät. Kun suurin osa oli palannut, käskin apupässiä päästämään viimeiset sisälle joskus 00.15 ja sen jälkeen merkitsemään loput myöhästyneiksi ja soittamaan tarvittaessa päävartioon. Itse kipitin kasarmin ylemmässä loukossa olevaan vanhempien jääkärien osastoon ja ryhdyin pitämään kuria. Ystävällistä puhetta, epäystävällistä puhetta, halauksia ja fyysistä rajoittamista. Tuvasta ei saanut poistua kuin väkivallan uhalla nopealle kuselle. PU:lla ja Spolleilla uhkaamalla sain valot pois. Kaikki nimittäin tiesivät, että Spollet vain odottivat hyvää syytä ryhtyä niputtamaan porukkaa.

Lopulta sakki rauhoittui ja menin nukkumaan joskus kahden maissa. Aamulla komppanian vääpeli (vanha, kokenut kapiainen) kutsui toimistoon ja kysyi edellisen yön tapahtumista. Ilmoitin, että ei ole mitään ilmoitettavaa. Kuulemma liikkui huhuja päivystäjän vastustamisesta, jopa väkivaltaisesta vastustamisesta. Ilmoitin, että päivystäjä ei ollut havainnut mitään, mitä ei omin voimin olisi kyennyt pitämään aisoissa. Toimistosihteeri oli vihjaillut jotain, mutta ei uskaltanut puhua suoraan. Toinen vanhempi kapiainen raatautti myöskin ja haukkui komppanianpäällikön pataluhaksi, kun päästi kotiutujat pitkälle iltavapaalle ja jätti varusmiespäivystäjän omin nokkinensa hoitamaan tilanteen. Antoi peukalohankuraisen kahvilippuja sotkuun ja kehui, kun en antanut kenenkään riehua, enkä itse sortunut ylilyönteihin.

Johtamistaitoa ja pelisilmää parhaimmillaan. Juuri näin pitää toimia. Jännästi ne fiksuimmat näyttävät kyntensä, vaikka miten nuoria ja kokemattomia oltiin. Minä en usko nimittäin, että johtamistaitoa voi opiskella. Jos on mulkku, niin on sitä jo inttiaikana, eikä se siitä muuksi muutu.

Ysärin alussa, liekö säästötoimet syynä, mutta pässit ja komppanian valvojat (kokelaat), niin ihan yksinhän sitä oltiin. Miten lienee nykyään, mutta silloin oli varusmiesjohtaja versus ongelmatilanne.
Ja hyvin pärjättiin ja omien puolta pidettiin. Spollit olivat koiria ja vihollisia, enkä muista, että sellaista tilannetta olisi tullut, etteikö itse olisi pärjätty.

Oman saapumiserän jääkäri veti kännit alokkaiden valapäivänä, löi ylivääpeliä nenään ja poistui komppaniasta tuvan ikkunan kautta. Itse olin silloin Haminassa, mutta olisin kaverin ottanut milloin tahansa omaan joukkueeseeni. Muistan nimittäin, että milloin tilanne oli oikeasti päällä, niin hoksottimet olivat parhaat koko porukasta. Viina maistui kaikilla iltalomilla, mutta vähän sellainen Schadevitch-tyyppi.

Ja onhan yksi jääkärini tappanut ihmisenkin. Hänenkin kanssa tulin ainoana kokelaana ja alikessuna toimeen hyvin, luotto kookoomieheni, itse kouluttamani. Näissä on potentiaalia miehissä, jotka ovat lain rajalla, kun sotaa ajatellaan. Ymmärrän toki, että rauhan ajan puolustusvoimissa ongelmia, mutta kun meille kerättiin kaikki ne, joista muut halusivat eroon, niin näin kyllä monissa ainesta kovaan paikkaan.

 

[Norppa]

Ja onhan yksi jääkärini tappanut ihmisenkin. Hänenkin kanssa tulin ainoana kokelaana ja alikessuna toimeen hyvin, luotto kookoomieheni, itse kouluttamani.

Oliko tappo ennen vai jälkeen koulutuksesi?

Että menikö antamasi koulutus enemmän puolustusvoimien vai pasifistien linjauksella…

 

[Museo]

Kolme kertaa olen nähnyt kapiaisen kännissä virkatehtävissä. Tarkemmin mietittyäni en taida kertoa yksityiskohtia. Lakeja selkeästi rikottiin mutta homma kuitenkin hoitui.

Jatkan tästä sen verran että näillä kolmella kerralla känniset kapiaiset toki olivat aseiden ja moottoriavoneuvojen kanssa tekemisissä. Mutta heillä itsellään oli järkeä ottaa tilanteessa pieni rooli ja vetäytyä taka-alalle eikä kenenkään henki vaarantunut. Toki olisihan noista voinut otsikoita vetää, mutta olisiko muiden pitänyt siitä jotain ilmoituksia alkaa tekemään, siitä voidaan keskustella. Asia olisi jotenkin ollut eri jos olisivat alkaneet kännissä riehumaan tai komentoja antamaan. Nyt lähinnä nukkuivat krapulaansa teltassa.

Olen kuitenkin sitä mieltä ettei sotia sodita ikinä pelkästään kahvin ja voileipien voimin. Pahimmat tapaukset pitäisi varmaan koittaa karsia jo rauhan aikana. Mutta sodassa sakan täytyy antaa nousta pintaan jotta se laskeutuisi taas pohjalle rauhan saavuttua.

Tämä viesti ei ole minulta mitään vihamielisyyttä sotilaita kohtaan. Totean vain että sodassa sotilaalta kaivataan sellaisia ominaisuuksia jotka rauhan aikana ovat osin moitittavia. Mutta se missä se raja menee on vähän epäselvää.

 

[Old Boy]

Länsi-Savo lehti on tehnyt kulttuurityön ja kerännyt lukijoidensa kokemuksia asepalveluksesta vuoden 2006 säästöissä lopetetusta Savon prikaatista. 2000-luvulla sai todellakin vielä avoimesti mainita sanan "säästöt". Viime vuosikymmenen radikaalit muutokset Puolustusvoimissa olivat ainoastaan "toiminnan volyymin sovittamista edellytyksiin, reunaehtoihin jne". Olettaisin, että ainakin veli @JR49 saattaisi löytää jotain tuttua. Poikkeuksellisesti on pitkä artikkeli avointa sisältöä, en itekään kuulu asuinpaikkani johdosta tämän aviisin lukijoihin.

Langan otsikon aihe esiintyy monessa tarinassa, kuten on helppo arvata. Jotkut jutuista on taas selvästi ns. vale- tai virheellisiä muistoja. Niitä esiintyy myös tässä langassa jo julkaistuissa kertomuksissa; ehkä joku voisi yrittää näitäkin bongailla.

Muistatko? | Yöpässin petkutus, turpaan torilla, nälkäkuolemaa pakoon siskon luo – Näin Savon prikaatin varusmiehet viettivät iltalomiaan

Mikkelissä intin käyneiden iltalomat olivat usein kosteita. Paikalliset saattoivat myös käydä kotona saunassa tai viettää aikaa heilansa kanssa. Tämä Länsi-Savon juttu on vapaasti luettavissa. Haluamme tarjota kaikille kiinnostuneille maistiaisen sisällöistämme.

www.lansi-savo.fi