Norjalaisviikingeiltähän löytyy saagaa, jossa kertovat matkasta Kölivuorten yli ilmeisesti Länsipohjan kautta Pohjanlahden itäpuolelle. Tarinassa kuljetaan selvästi suomalaisalueiden, pääosin Kainuun (tai olisiko se Suur-Kainuu) läpi, ja suunnankin pystyy melko hyvin päättelemään Varsinais-Suomen jäädessä meren ja kertojan väliin. Taisi siellä olla myös jättiläisiä - tietenkin.Kuinkahan Tanskan ja Norjan Viikingit teki "hankintamatkoja" Suomeen?
Ja Olavi Pyhähän teki sen matkansa joka meinasi päättyä katastrofiin. Kun suomalaiset noidat käänsivät tuulet ja muutenkin käyttäytyi pahansuovasti ja väkivaltaisesti - Olavi kuitenkin pelastui ja päätti jätäää vastaavan keihäsmatkan jatkossa väliin.
Tanskalaiset hääräili Viron puolella ja saivat lopulta Virolaiset hermostumaan niin perusteellisesti, että nämä tulivat tekemään vastavierailun Bornholmissa.
Meillähän on se ongelma, että aika vähän on ehditty tutkia, ja etenkin moderneilla menetelmillä, joilla saisi esille muutakin kuin kuppeja kivirakenteita. Se tietenkin aiheuttaa vääristymää vielä pitkään meidän käsityksessä mm. asutuksesta. Mutta kauppareittejä lienee aika hyvin näkyvissä, ja ne johtavat idän suomalaissukukielisiltä alueilta aina Norjan rannikolle, mutta kulkevat makean veden vesistöjä pitkin. Niinpä esim. Hämeenlinnan seutu on saattanut olla hyvinkin äveriästä aluetta, muodostaen Sisä-Suomen kauppareittien ja Suomenlahden väliseen liikenteeseen eteläisen kauppapaikan.Vakavasti puhuen, hyödykkeiden kulkeutuminen tuottajalta isompien ja pienempien kauppiaiden välittämänä on yhtä vanha juttu kuin ihmiskunta, jotenka sammoo mieltä kanssasi. Esimerkkinä nyt vaikka Suomen alueelta runsaslukuisasti löydetyt piikiviesineet. Kun kerran Suomen kivikautinen väestö pystyi hankkimaan piikivensä ulkomailta: Venäjältä, Skandinavian eteläosista tai Keski-Euroopasta, ja tähän tapiksi vaikkapa Äänisen viherliuske ja Itämeren meripihka, niin ei viikingitkään ole kehanneet lähteä sisämaahan rymyämään.
Suomalainen muotoilu on ollut vientituotetta jo kauan, ainakin puolitoistatuhatta vuotta ja paljon pitempäänkin. Itä-suomalainen asbestikeramiikka on ollut haluttua tavaraa hyvin pitkään, ohuena ja kevyenä astiana. Mälarenin ympärillä on ollut runsaasti suomalaisasutusta, joka on myös jättänyt kippoineen kannuineen ja designinsa kanssa sinne jälkensä.
Juuri näin. Ja mitä ilmeisimmin viikinkiaikainen kauppa tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä viikinkien kanssa. Pahahan näiden indo-eurooppalaista kieltä puhuvien olisi ollut lähteä seikkailemaan suomalaisugrilaiselle alueelle ilman sukulaiskieltä taitavia kumppaneita. Siis sinne idän jokien varteen missä nykyään asuu niitä venäläisiä.Tuohon aikaan yli puolet nyky Ruotsista oli suomalaisten asuttamaa eli samaa kieliperhettä, aika helppoa oli käydä kauppaa itämerellä kun puolet rannikosta oli itämerensuomalaisten hallinnassa.