Voi perkeleen ampuma-asento istualtaan! Ja muutakin ampumataito asiaa.

Second

Eversti
Terve perkele!

Täällä kun on monen sorttista ammunnanharrastajaa niin kertokaas tyhmälle ne istuma-asennon tärkeimmät nyanssit. Tilanne nimittäin on sellainen että vielä viime talvena sain tyypillisesti pidettyä ristikon jossakin 30-40 sentin kokoisen alueen sisällä 100 metrin matkan päässä, nyt on hyvä jos ristikko pysyy 1x1 metrin alueella. Enkä tajua että mikä helvetti siinä on: Olo on helvetin jäykkä, asentoa ei kykene ilman jännitystä pitämään kovin pitkään (jäykät alaselän lihakset todennäköisesti). Asento on kaiken kaikkiaan luonnottoman oloinen. Toisin kuin viime talvena jolloin se tuntui luonnolliselle ja helpolle kun sitä aloin harjoittelemaan.

Siis ymmärrän että selitykseni on susiPASKA ja vähintäänkin yhtä puutteellinen, mutta kysynpähän vain. Risoo nimittäin. Toisena ongelmana on sekin että Suomessa ei istuma-asentoa hirvittävästi tunnuta ohjeistavan missään, ei ainakaan kovin syvällisesti. Englannin kielisissä ohjeissa sama ongelma. Perusperiaatteet selvitetään, vaan siihen se jää... Vaikka istuma-asento kai on sellainen että kehon rakenteella on hyvin suuri merkitys siihen että miten se rakennetaan? hä?

Ps. Toki voi olla että kun minulla kokoajan joku paikka pikkuisen jäykkänä ja kipeänä (liian) aktiivisen liikunnanharrastuksen vuoksi niin se tietysti vaikuttaa. Lihasmassaa on tullut ~10 kiloa, mutta liikkuvuuden ja venyvyyden suhteen en ole havainnut muutoksia. Toki vaatteet kiristää etenkin lonkkien/reiden yläosan seutuvilta istuma-asennossa, mutta onko tuo välttämättä edes huono asia kun nehän vaan tukee kroppaa? Eikö vain?

Pss. Ei tämä nyt mikään maankaatoasia ole mutta arvelin jotta pärkkele pistänpä nyt jotakin asian tynkääkin vaihteeksi niin ei ihan homosteluksi ja transuiluksi mene minulta nämä maanpuolllutusnushommat.
 
Olet kokeillut polvet ristissä jo?

Hyviä ampuma-asentoja löytyy mm. Gabe Suarez -hakusana googleen/youtubeen
 
Venyttele nyt ainakin ensialkuun. Oletko istualtaan liian etu- tai takakenossa? Testaa siirtämällä ylävartaloa? Sitten se tuki. Onhan ase ja sitä kantavat kädet tuettu kunnolla? Mää oon ihan paska ampuja kun sille päälle satun, mutta ollaan me kavereiden kanssa saatu aina amatööri-asentomme paremmaksi toista opastamalla.. no nyt tuokin kuulosti jo homolta.

Mutta, mene ampuma-asentoon ja kysele kanssaeläjiltä näyttääkö väärältä. Ja koeta istua rönöttää hyvässä asennossa ilman asetta, koeta sitten asen kanssa. Ja tosiaan paino ois kiva jakaa silleen, ettei yksi lihas kannattele sitä. Muistaakseni istualtaan joskus kokeilin polvet koukussa edessäni. Ne oli liian lähellä vartaloa, joten tuki tuli liian ylös. Ei hjuva. Semmonen lootus-asennon tapanen toimi sitten paremmin. Kyynärpäät tuettuna jalkoihin, kylki maalia kohti.

Mutta en minä tedä.


Ja muoksis: Anatomia hukassa..
 
Tarkoitatko istuma-asennolla tosiaan istuma-asentoa etkä suomalaisille intistä tuttua polviasentoa? Istuma-asennoistahan riittää vaikka kuinka paljon erilaisia variaatioita. Osa sopii toisille ja osa ei, ruumiin rakenne ja jäykkyys määrittelee jokaiselle omansa. Mihin ensinnäkin voisi pureutua on vartalon suunta, jalkojen ristikkyys/leveys, kyynärpäiden tuki jaloista oikealla korkeudella ja oikeassa paikassa.
 
Niin ja seconsille. Notkeus on aika ratkaiseva, että kykenee istumaan luontevasti. Joillakin tulee kaljamaha vastaan niin ei onnistu mitenkään. Varioida voi sitten laittamalla nilkat ristiin tai erilleen ja siirtämällä jalkoja kauemmas tai lähemmäs jotta polvet saa oikealle korkeudelle. Pieni nojaus vasten asetta on rekyylinvastaanottamisen kannalta eduksi. Sitten etsit sen luontevan kulman (yleensä ei ole suoraan sivulle ikä suoraan eteen vaan jotain siltä väliltä tukevan käden puolelle. Kummatkin kädet tavallisesti tukevat polviin. Tärkeintä on ettei ole luu luuta vasten eli polvilumpio ja kyynärkuppi vastakkain. Yleisempi tapa on viedä kyynärpäät hieman polvien yli jolloin polvi ja olkavrren ojentaja ovat vastakkain. ASennon pitää olla sellainen, ettei hengittäminen vaikeudu eikä paikat puudu tai ala kiristämään. Kiristävät vaatteet väärissä paikoissa eivät tue vaan luovat jännittyneisyyttä. Youtubesta löytyy aiheesta useita videoita.
 
Nyt jälkikäteen juolahti mieleen vaatteet.. Ovatko ne vaihtuneet oleellisesti? Vai onko ukko kasvanut lihasmassan myötä niin, että vaatteet haittaavat ampuma-asentoa?


Kas, Roope ehätti ensin. Ja hyvä vastaus olikin.
 
Minulla on ollut aina jäykkä alaselkä (ja pitkä selkä muutenkin suhteessa koko pituuteen), ja ainoa itselleni "silmätkiinnirennon" istuma-asennon tuonut ratkaisu on nilkat ristissä. Sama juttu polvelta ampumisen kanssa: ei millään meinaa löytyä järkevää tukea matalasta polviasennosta, mutta polvistumalla ja hiukan yläkroppaa lyyhistämälllä (liivin sisällä varsinkin) tulee hyvin luonteva asento.

Eli kannattaa kokeilla nilkat ristissä.

Niin, ja kannattaa joka tapauksessa venytellä ne takareidet ja pakarat auki riippumatta ampuma-asennoista...
 
Juu tosiaan tuo nilkat ristissä asento pääsi unohtumaan kokonaan. Itse siis ainakin tähän asti olen istunut juuri jalat auki ja asetta on kannateltu normaaliin tapaan eli en ole vasenta kättä tuonut vasemman jalan polvelta oikealle olalle aseen etutukin levätessä käsivarren päällä (kehto-asennoksiko tätä nyt sitten kutsutaan?). Vielä aiemmin kykenin viemään suurimman osan olkavarsista sääriluiden päälle eli asento oli vallan matala. Vaan eipä enää onnistu, ainakaan mukavasti. Voisi yrittää tuota nilkat ristiin asentoa ottaa haltuun.

Juu ei taida tuo vaatteiden kiristävyys lonkan alueella ainakaan parantaa vakautta, se kai tarkoittaa sitä että ei kykene tarpeeksi matalaan asentoon painautumaan vaan vaatteet ikään kuin nostattaa ylöspäin. Ja ei tunnu mukavalle ei.

Paljon asiaa kerkesi tullakin siitä että mitä pitää tädin ryhtyä märhetimään. Kiitos.
 
Roopen vastaus oli hyvä, mutta lisään siihen vielä hihnatuen käytön.

En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu, että hihnatukea käytetään tooooosi vähän ampumaradoilla. Ehkä osasyynä on pötköttelyammuntakulttuuri ja taktiset asehihnat.
 
Omalla kohdallani hihnatuen kanssa (kaikki ampumakoulutus pv:n toimesta tai ilma-aseilla) kyseessä on joko hihnan tai opetuksen puute..

Pikkasen alkaa poltella ampumaharrastus ihan hupimielessä, mutta varallisuutta ei pariin vuoteen ole.. pirkale. Lupien kanssakin varmaan sitten vähän niin ja osaksi näin.
 
Touhottaja kirjoitti:
Pikkasen alkaa poltella ampumaharrastus ihan hupimielessä, mutta varallisuutta ei pariin vuoteen ole.. pirkale. Lupien kanssakin varmaan sitten vähän niin ja osaksi näin.

Pienoispistoolilla tai pienoiskiväärillä harrastuksen aloittaminen on melko edullista ja niihin saa kaiketi vielä kohtuullisen helposti luvat.
300 ekulla saa harrastuskäyttöön ihan hyvän pienoispistoolin ja patruunat ovat halpoja. Isompireikäisen ehtii kyllä hankkia myöhemminkin, kunhan ensin muistelee ampumisen perusjutut takaisin ja jatkaa toiminnallisen ammunnan pariin.

Tosin kyllä noihin pahoihin ysirautoihin nykyisenkin lain aikana on annettu ensiaselupia ilman aiempaa harrastuskokemusta tai SRA/IPSC tarvetta. En kyllä tiedä onko lupa tuolloin ollut voimassa toistaiseksi vai määräajan.

Aseet eivät oikeastaan ole kovinkaan kalliita jos niiden hintaa verrataan patruunakuluihin.
 
Pienoispistoolin luvat ovat yhtä tiukassa kuin minkä tahansa "järeän käsiaseen". Vaaditaan kahden vuoden harrastuneisuus käsiaseella ja sitten sopivuus (paikka, laji) sekä yleiset soveltuvuudet (ei hullu tai rikollinen). Sillä ei ole oikeastaan mitään väliä enää oletko omistanut aseita aiemmin. Harrastuneisuus on pakko todistaa käsiaseella jos haluat käsiaseen. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Vai Demla?
 
Kenties kyseessä oli sitten jokin erityistapaus, mutta siinä hakijalla oli muutaman kk ajalta ohjattujen ratakäyntien (laina-aseelle) ratapäiväkirjat, ei toiminnallista ampumaurheilulajia harrastuksena eikä aiempaa harrastustaustaa.
"Normaalit" kuulustelut ja pällikokeet ja tuloksena hankkimislupa itselaataavalle pistoolille cal. 9x19.

Näin siis heinäkuussa 2011 Helsingissä.
 
Poliisiko rikkoisi lakia? ;) Mikäli hakemus oli jätetty ennen lain voimaantuloa (kesäkuun joku päivä 2011) niin siihen ei vaadittu ampuma-asekouluttajan todistusta vaikka haastattelut ja muut olivat uuden lain aikana. Sen sijaan siitä varmaan hallinto-oikeuksissa on ruuhkaa viiden vuoden päästä että jos ase oli esitetty vasta uuden lain aikana mutta ostolupa myönnetty vanhan lain aikana että onko viiden vuoden välein todistettava harrastuneisuus totalitäärihallinnolle.
 
Tarttiskohan ne missään kesäkessua, taitaa olla helpoin tapa saada ase käpisteltäväksi...
 
Oma ampuma-asento istualtaan on aika lähellä tätä:

Sitting%20Sling%202.jpg



Tosin olen enemmän läjässä. Toisesta jalasta kantapää ja toisesta jalkaterä on vastakkaisen polven alla. Kyynerpäät polvesta vähän ylöspäin reidellä, eli kohdassa mistä löytyy pehmeätä hyvän tuen saamiseksi. Jalkani ovat tiukemmin ristissä, polveni ovat alempana ja selkä enemmän kyyryssä, kuin kuvan hepulla. Ilma ei kulje keuhkoissa, eikä veri jaloissa. Asento on kuitenkin erittäin vakaa.

Asento kehittyi ihan sattumalta muksuna ilmakiväärillä ampuessa. Tulosten puolesta vastaa makuulta ampumista. Polvelta en ole koskaan oppinut ampumaan.
 
pstsika kirjoitti:
Roopen vastaus oli hyvä, mutta lisään siihen vielä hihnatuen käytön.

En tiedä mistä johtuu, mutta tuntuu, että hihnatukea käytetään tooooosi vähän ampumaradoilla. Ehkä osasyynä on pötköttelyammuntakulttuuri ja taktiset asehihnat.

Juu. Itselläkin hihnatuen käyttö on jäänyt aika vähälle kun ei ole sopivan mittaista hihnaa, eikä ole huvittanut ostaa tahi tuunata olemassa olevaa.

Monopodin käyttöä olen kokeillut kohtuu paljon ja istuma-asennossa munien ja reiden kautta aseelle tuleva monopodi toimii aika hyvin ja on pirun simppeli käyttää. Eihän se niin vakaa ole kuin tri- tai bipodi, mutta esim liikkuvan maalin seuranta tuntuu helpolle (podin jalka oman jalan vieressä ja tuetaan muniin/sisäreiteen sekä vasempaan kyynärvarteen). Minulla on vielä tuollainen keveä teleskooppimalli, joten seisoma-asennossa se ei ole paras mahdollinen, kun varsi joustaa melkoisen paljon, mutta polvelta ja istualtaan toimii ihan hyvin... No asiahan menee niin että se tulee otettua radalle matkaan, mutta metsälle ei :a-grin: kun siellä metsässä on niitä puita ja blah-blah-blah... Sitten kun löytää sopivan pillityspaikan niin tajuaa että saatana ei tässä mitään puita ole, pitäisi olla monopodi mukana. :maija:

Touhottaja: Suoritat metsästäjän tutkinnon ja sen jälkeen riistanhoitomaksun. Voit olla varma että saat luvan metsästykseen soveltuvalle ampuma-aselle. Tämä on se helpoin ja varmin tapa, toki itseopiskelua ja vaivannäkö vaaditaan että pääsee tutkinnosta läpi hyväksytysti. Noiden tutkinnon tenttien ajakohdat sijoituu sinne kevääseen tai kesään, joten nyt olisi hyvä aika hommata metsästäjän opas (lakiosuuksineen) ja alkaa pänttäämään.
 
Back
Top