Voi perkeleen ampuma-asento istualtaan! Ja muutakin ampumataito asiaa.

Mestästäjän oppaat mulla on.. aikaa ja rahaa vähemmän. Mutta ponnistellaan.

Sitten tuo istuma-asento vielä. Mallailin tässä kotona ilmatorrakon kanssa, ja mulle on hankala se aiemmin mainitsemani "jalat koukussa" -tyyli. Tuo nilkat ristissä, tai lotus-asento, kuten itse kirjailin, luonnistuu helpommin. Mutta. Minun pitää nostaa polvet aika ylös maasta, että se on hjuva. Menee pidemmän päälle raskaaksi lihaksille. Perkele. Alkaa tehdä mieli treenata. Lihaksia ja niiden joustavuutta. Tämähän voi jopa olla kansanterveydelle hyödyksi.
 
Tavallaan hyviä virikkeitä saa Otso Vainion aika järkihintaisesta kirjasta Käytännön ampumataito. Ei sillä että olisi mitenkään lopullinen ratkaisu kaikkeen, mutta tiiviissä muodossa on hyviä ajatusvirikkeitä.

Toinen hyvä juttu on rönyäminen aseen kanssa (tai vaikka harjanvarren kanssa) satunnaisessa, hankalassa maastossa tai parkour-hengessä, ja aina välillä kaveri sanoo "kello viidessä" tms. Siitä sitten nohevin tapa ottaa jokin kyseisessä suunnassa sijaitseva asia piikille, parhaan mahdollisen instant-suojan kanssa. Tekee taivaallisen hyvää intin pötköttelyammunoissa jämähtäneelle mielelle. Kaveri jos on ottaa mukaan, niin saa siitä palautteet asettumisesta ja suojasta, ja tukevuuden kokee ihan itse. Se "ase poikittain vasemman jalan vierestä auton ali mutta rotvallin yli" -asento kun alkaa tulla luontevasti, niin aseenkäsittelytaito on jättänyt 99,x% reservistä luontevasti taakseen.

Kovilla harjoittelu kannattaa siirtää tuohon jälkimmäiseen vasta kun yleinen toiminta-ammunta sujuu luontevasti sormikontrolleineen myös oho-hetkinä, ja kun on sopiva ampumapaikka ilman marjanpoimijoita...
 
Polvet koukussa -asento on hankala, mikäli vatsanympärys on päässyt kasvamaan ja polviasento ei ole luonnollinen ampuma-asento kuin luonnottomilla henkilöillä!
 
Sen verran on päivitettävä että polvet oli liian koukussa ja pystössä. Minulla näkyy olevan niin että kulma saa olla loivempi kuin 45 astetta (lyhyet jalat omistan). On se perkele pienestä kiinni ja helppo unohtaa vaikka olin tuon asennon muutaman sata kertaa jo käynyt läpi (juu eihän tuollaiset toistomäärät riitä mihinkään) nimittäin asennon mukavuus ja aseen heilunta muuttui kertaheitolla positiiviseen suuntaan. Ja vuoden mittaan on aika monta kertaa tuotakin tullut ihmeteltyä, toki en ole mitenkään järin aktiivisesti asiaa pyrkinyt selvittämäänkään. Yleensä sitä lyö perseen kenturalle ja vähän aikaa ähkii ja puhkii ja toteaa että ei onnistu niinkuin aemmin, ja kivääri takaisin kaappiin ja haulikko tilalle (kun sillä on kivempi harjoitella), paska ihminen kun olen.

Nilkat ristissä asentoa en saa yhtä vakaaksi millään kuin tuo avojaloin istumisasennon saa.

Koposella on taas melkoiset ampumarastit! Helvetti kun itsellä olisi porukkaa, tiloja ja ennenkaikkea intoa (ei oo ei) samaan. Etenkin nyt kun vanhempi kakara muutti yläkertaan ja akka (!saatana!) sai tahtonsa läpi niin yläkerran toinenkin vapaa huone piti sisustaa asumiskäytöön... Siinä meni meikäläisen sisäampumarata, jossa oli aika hyvä järjestää soveltuja ampumaratoja ja monipuolista aseenkäsittelytreeniä airsoft-aseella.
 
Hihnatuen käyttö lienee PV:ssä likimain kadonnut TA-koulutusta lukuunottamatta. Syitä voi arvailla ja oma teoriani on että hihnatukea0 ei kouluteta P-kaudella koska sitä ei saa käyttää ampumataitotestissä. Ampumataitotesti on puolestaan P-kauden yksi keskeisimmistä mittareista joiden perusteella koulutusyksiköitä laitetaan paremmuusjärjestykseen. P-kauden jälkeen ammunnan perusteisiin ei varsinaisesti enää palata joten asia jää kouluttamatta. Sama pätee moneen muuhunkintekniikkaan tai vippaskonstiin jotka palvelevat aseen käyttöä taistelussa mutteivät ampumaradalla. Näin ainakin itä-Suomessa. Täten persaukinen, todellisuudesta vieraantunut kouluammunnan koe ohjaa koulutusta pois todellisesta tarpeesta.
 
Nykyaikaiset asehihnat eivät juurikaan sovellu hihnatuen käyttöön. Hihnatuen valmistelu ja jälkitoimet ovat nykyaikaiseen sodankäyntimalliin turhan hitaita toimenpiteitä saavutettuun hyötyyn nähden. Tämä on havaittu jo aikoja sitten. Oikeastaan viimeinen sotilaskäytössä ollut kunnon tukeen suunniteltu hihna oli jenkkien M1907 nahkahihna. http://www.varusteleka.fi/product/kantohihnat/us-m1907-kantohihna-nahkaa-repro/_2NV0W9B29 Toki muillakin hihnoilla se on ollut mahdollista, mutta aina kompromissi tuen ja muiden ominaisuuksien välilä. Joillakin malleilla on tuen yrittäminen ollut jopa haitallista ampumasuorituksen kannalta.
 
Zero The Hero kirjoitti:
Ampumataitotesti on puolestaan P-kauden yksi keskeisimmistä mittareista joiden perusteella koulutusyksiköitä laitetaan paremmuusjärjestykseen. P-kauden jälkeen ammunnan perusteisiin ei varsinaisesti enää palata joten asia jää kouluttamatta. Sama pätee moneen muuhunkintekniikkaan tai vippaskonstiin jotka palvelevat aseen käyttöä taistelussa mutteivät ampumaradalla. Näin ainakin itä-Suomessa. Täten persaukinen, todellisuudesta vieraantunut kouluammunnan koe ohjaa koulutusta pois todellisesta tarpeesta.

Koko ampumaohjelmisto ja ylipäätään koko ase- ja ampumakoulutus on piakkoin muuttumassa - viimeinkin oikeaan suuntaan ja tähtäämään kohti oikeaa tavoitetta! (sikäli kun joku ei sitä viime metreillä mene tyrimään)
Sen puoleen voinemme siis olla hyvillä mielin, koska vuosikymmenten hölmöilyt jäävät kohta virallisenkin ohjeistuksen myötä pois..tosin monissa koulutuspaikoissa ne ovat jääneet jo nytkin pääosin pois - mutta kohta se on siis myös virallisessa ohjeistuksessa muuttunut se asia.
 
Mitä, tulisko meillekin "reenaa kuin taistelet"-mentaliteetti ja "taistelupora"-harjoitukset käyttöön? Toivon varmaan liikoja.

Sitten vielä jos rynkyn yötähtäimet kohdistettaisiin ja käytettäisiin taisteluahrjoituksessa, kun eivät peitä maalia.. mutta ei makiata mahan täyreltä.
 
Kohteensuojausammuntamalli voisi olla hyvä ATT:n tilalle jo olemassaolevista joka nyt äkkiä tulee mieleen. Haastava.
 
Täytyy tietty musitaa, että ampumakoulutuksen pitäisi alkaa ihan perusperusteista ja olla nousujohteisesti haastava. Välillä kuulee, ettei perusperusteitakaan ehditä (=ole varaa) kunnolla opettaa. Ois mahtava, kun vuoden miehillä ois sellainen nousujohteinen ammuntaohjelma, tavoitteesta tavoitteeseen. Alkaen peruspaukuttelusta, siirtyen johonkin toiminnallisempaan juttuun.
 
Touhottaja kirjoitti:
Täytyy tietty musitaa, että ampumakoulutuksen pitäisi alkaa ihan perusperusteista ja olla nousujohteisesti haastava. Välillä kuulee, ettei perusperusteitakaan ehditä (=ole varaa) kunnolla opettaa. Ois mahtava, kun vuoden miehillä ois sellainen nousujohteinen ammuntaohjelma, tavoitteesta tavoitteeseen. Alkaen peruspaukuttelusta, siirtyen johonkin toiminnallisempaan juttuun.

Juniori kertoili lomillaan viikonloppuna (aloitti 9.1) , että ovat olleet ampumaradalla ammuskelemassa eri asennoista ja erilaisiin maaleihin/etäisyyksiin viimeiden 2 vkon aikana joka toinen päivä ja jatkoa seuraa kuulema. Itselläni ei nuin tiheitä ammuntoja ollut p-kaudella; ammuttiin kyllä, mutta räkäpäillä...:a-angry:
 
Mahtavia uutisia.. ainakin siihen verrattuna mitä me tehtiin.. alettin räkäpäillä ja sen jälkeen ammuttiin silloista.. oisko ollu rk-7 ammuntaa. Kaikki makuulta. Eri yksiköillä oli eri koloutustavoite aseenkäyttöön, joten jotkut paukutteli enemmän kuin toiset.
 
Minä otan hihnatuen siten, että työnnän vasemman käden hihnan ja kiväärin välistä, jonka jälkeen hihna asettuu kyynärpään luokse ja vasen käsi syöttökotelon eteen. Tulee ihan luonnostaan eikä tarvitse erikseen keskittyä tuohon. Toisena olevassa kuvassa on samanlainen suorite minkä itse teen.
Käytössä ihan tavallinen nahkaa oleva kiväärinhihna. Saman levyinen kuin rk:n, mutta vähän jäykempi.
Millaisia tekniikoita ja hihnoja muilla on?

Tähän tyyliin:

ching09c.jpg

images

images


Tietysti jos käytössä on seuraavanlainen asehihna, niin tuo on hieman ”haasteellista”.
Magpul-MS2-Sling-Two-Point-for-airsoft-Coyote-Black-Green-Tactical-Hunting-Gun-Sling-Shooting-Rifle.jpg
 
Itse käytän 1- ja 3-pistehihnoja, ja niihin tarkoitettuja tekniikoita.

EDITH: AK-aseissa 3-pistehihna, erityisesti jos on lisähimmeleitä kiinnitettynä. Painoa paljon. Sama juttu pitkissä kivääreissä. 1-pistehihna on loistava little black rifle -hommissa ja muissa hirmuisen vaarallisissa muu muu ase -jutuissa. Tai vaikka karbiini-Glockissa. Joka, kuten kaikki tiedämme, on todella paljon yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle vaarallisempi kuin 30-06 Petra.
 
koponen kirjoitti:
Itse käytän 1- ja 3-pistehihnoja, ja niihin tarkoitettuja tekniikoita.

EDITH: AK-aseissa 3-pistehihna, erityisesti jos on lisähimmeleitä kiinnitettynä. Painoa paljon. Sama juttu pitkissä kivääreissä.

Minä en ole muuten ikinä edes yrittänyt ottaa yksipistehihnalla tai 3-pistehihnalla hihnatukea! Miten se onnistuu?
3-pistehihnoista ei kyllä oikeastaan ole käyttökokemuksia vaan olen (kiväärien) asehihnojen osalta aika wanhanaikainen ja luotan suurelta osin nahkaiseen 2-pistehihnaan osin tuon hihnatuen helponkäytön takia ja osin siksi, että olen harjoitellut eniten tuon kanssa aseenkäsittelyä (ja ehkä vähän painonkin takia).
Ei kovin taktista, mutta minulle sopivin vaihtoehto.

1-pistehihna on loistava little black rifle -hommissa ja muissa hirmuisen vaarallisissa muu muu ase –jutuissa. Tai vaikka karbiini-Glockissa. Joka, kuten kaikki tiedämme, on todella paljon yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle vaarallisempi kuin 30-06 Petra.

Kaikki mustat aseet ovat pahoja.

Karbiini-Glock on kiva ampua, mutta sillä ei kyllä muuta harrasteta kuin motivaatioammuntaa… Siinä on lainsäätäjällä käynyt lapsus, kun on jätetty karbiinikiteille ja irtoperille takaportti auki ja vastaavat tehtaalta tulleet ”muu aseet” on käytännössä kielletty… En ole kyllä ollenkaan pahoillani tuosta mokasta.
Jos Glockiin laittaa jonkun RONIn kitin niin ainoa mielekäs hihna on tosiaan 1-pistehihna. Lyhyen haulikon kanssakin tuo 1-pistehihna toimii aika passelisti.
 
1- ja 3-pistehihnoja on niin valtava määrä erilaisia, että aika mahdoton mennä sanomaan miten onnistuu, mutta kaikkien niiden kanssa joita itse olen tykännyt käyttää voin sanoa ettei onnistu. En kyllä tuota kaksipistehihnankaan hihnatukea käytä ellei ole erikseen siihen suunniteltu hihna ja riittävästi aikaa asetella.

Monilla 3-pistehihnoilla on yksi erityinen ominaisuus, josta pidän kun on mukana pitkä pyssy (siis oikeasti pitkä), jonka kanssa ei ole välttämättä kiire ehtiä nopeaan heittolaukaukseen -nimittäin tuo mahdollisuus käyttää sitä ampumahiihtovaljaiden tapaan. Erityisesti suksilla siirtyessä (edellyttäen ettei rinkka ole selässä) tuo ominaisuus helpottaa kummasti elämää kun ase alkaa olemaan reilusti yli metrin mittainen.
 
Minulla on leluilla varustetussa AK:ssa 3-pistehihna, jonka "nepparikiinnitys" on niin päin, että hihnatukea voi käyttää maaten ja polvelta eteenpäin ampuessa. Valmistajasta ei ole hajuakaan. Monissa veto tuen suuntaan on juuri se, joka avaa kiinnityksen.

1-pistehihnoilla varsinaista kiristystä ja sitä kautta vakautusta ei luonnollisesti saa ainakaan benji-malleilla (joita siis itse omistan ja käytän). Silti, varsinkin liivin kanssa ampuessa pelkällä hihnalla saa olka/rintatuen hyväksi heilauttamalla aseen hiukan etukautta tukin varaan.

Itse tykkään kantaa pitkää asetta pystyssä kainalossa/kupeella, paitsi joitakin FALlin mittaisia. Siihen näillä hihnoilla on erittäin luonteva paikkansa.
 
koponen kirjoitti:
Itse tykkään kantaa pitkää asetta pystyssä kainalossa/kupeella, paitsi joitakin FALlin mittaisia. Siihen näillä hihnoilla on erittäin luonteva paikkansa.
Kuten sanoin pidän pitkinä aseina vasta reilusti yli metrin mittaisia. Sellainen pystyssä kyljellä on hiukan haastaavaa hiihtää. Tosin vaihtoehtona on tietysti hinalle bägi jossa hyvät viillekkeet.
 
noska kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Itse tykkään kantaa pitkää asetta pystyssä kainalossa/kupeella, paitsi joitakin FALlin mittaisia. Siihen näillä hihnoilla on erittäin luonteva paikkansa.
Kuten sanoin pidän pitkinä aseina vasta reilusti yli metrin mittaisia. Sellainen pystyssä kyljellä on hiukan haastaavaa hiihtää. Tosin vaihtoehtona on tietysti hinalle bägi jossa hyvät viillekkeet.

Yli metrin pituiset aseet ovat henkilökohtaisina aseina aika harvinaisia pl. tarkkuuskiväärit ellei henkilökohtainen aseistus ole samaa tasoa kuin reilu parikymmentä vuotta sitten osalla kenttäarmeijasta eli Mosin Nagant 1891. Pistimen kanssa se onkin varsin miehekkään pituinen.

Näpräilin tuossa hihnojen kanssa ja ainakin minun mielestäni Kalashnikov asettuu liian alas jojo-yksipistehihnaa käyttäessä. Myös paino jakautuu luonnottoman tuntuisesti eikä paketti tuossa kyljen päällä tunnu olevan kovin napakka.
Jatkan kaksipistehihnalla.
 
Kilpailutuloksia EM-kisoista.

http://erc2012.eu/Standings/#pagedata
 
Back
Top